Kuka pelastaisi maailmantalouden ja sijoittajat?

Jos katson ikkunasta ulos, kaikki näyttää normaalilta. Tästä huolimatta maailmankirjat ovat olleet sekaisin jo pitemmän aikaa – eikä pelkästään koronan takia. Korona oli lähinnä viimeinen kirsikka kakun päälle.

Elämmekin tällä hetkellä yhtä modernin taloushistorian omituisimmista ajoista, joihin ei talousteoriatkaan ja vanhat opit enää tunnu pätevän. Ja vaikka puhun taloudesta yleisesti, tämä kaikki koskee sinua ja minua yhtä paljon.

Elämme tällä hetkellä aikaa, jossa kehittyneiden maiden velka on moninkertaistunut vain parissa vuodessa ja samaan aikaan meillä ei ole talouskasvua, eikä inflaatiota. Ja mikä pahinta, myös työllisyystilanteet ovat monissa maissa heikompia kuin moneen vuoteen.

Kaikesta tästä huolimatta osakekurssit (ja kaikki muutkin sijoituskohteet) ovat ennätysarvokkaita ja omistava väestö on jatkanut vaurastumistaan, vaikka koko maailmantalous makaa henkitoreissaan ojan pohjalla sekä kymmenet miljoonat ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa. Mitä ihmettä maailmassa tapahtuu, miten se vaikuttaa meihin tavallisiin suomalaisiin ja miltä tulevaisuus näyttää? Valtavia kysymyksiä, joita pyrin tänään pohtimaan eri näkökulmista.

Koenkin, että tämä onkin yksi koko vuoden tärkeimmistä teksteistäni, jonka toivon kaikkien lukevan ajatuksella alusta loppuun. Ja ei hätää, vaikka puhun isoista talousasioista, pyrin pitämään jargonin minimissään ja asiat yksinkertaisina, jotta jokainen lukija pystyy ymmärtämään mistä puhun, vaikka talous- ja sijoitusmaailma ei olisi niin tuttu.

Miten tässä nyt näin kävi?

Ymmärtääkseen tätä päivää, pitää katsoa vähän menneisyyteen. Oikeastaan kaikki lähti finanssikriisistä vuonna 2007-2008 ja asioista, jotka aiheuttivat sen. Yksityiset pankit antoivat liikaa lainoja yksityisihmisille (joilla ei ollut lainan maksukykyä) ja tämä oli käytännössä kaataa koko länsimaisen pankkijärjestelmän – jos valtiot ja keskuspankit eivät olisi tulleet väliin pelastamaan yksityisiä pankkeja.

Vaikka valtiot ja keskuspankit pelastivat suurimman osan pankeista, iso vahinko oli jo sattunut, kun Lehmann Brothersin annettiin mennä konkurssiin. Kymmenet miljoonat ympäri maailman menettivät työpaikkojaan, yritykset menivät konkurssiin, talous romahti globaalisti jne. Tämän saman jokainen meistä koki myös Suomessa, kun vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote laski järkyttävät 7,8%.

Olin itse vuonna 2009 juuri täyttänyt 18 vuotta ja elämäni oli edessäpäin. En kuitenkaan tiennyt, että niin Suomessa kuin monessa paikassa muuallakin maailmalla edessä olisi menetetty vuosikymmen.

Suomen bruttokansantuote (eli käytännössä talous), ei ollut edes ennen koronaa palautunut vuotta 2009 edeltävälle tasolle ja käytännössä elintasomme per henkilö Suomessa ei ole noussut laisinkaan viimeisen 10 vuoden aikana. Juuri, kun pääsimme suunnilleen samoihin kuin vuonna 2009, korona päätti ilmestyä vuonna 2020 ja ajoi Suomen talouden takaisin laskuun.

Alla oleva kuvaaja kuvaa hyvin, miten elintaso Suomessa on kehittynyt per asukas historiasta tähän päivään.

Kuvaajassa näkyy hyvin Suomen talouden kaksi suurinta kriisiä – 90-luvun alun lama sekä finanssikriisi 2008. Mutta kuten näet, emme koskaan päässyt kunnon kasvuun finanssikriisin jälkimainingeista.

Ja siitä pääsemmekin tähän päivään. On hyvä huomata, että etenkin länsimaissa kehitys on ollut erittäin samankaltaista (joissain vähän parempaa, joissain vähän huonompaa) viimeisen kymmenen vuoden ajan. Syitä tähän on ollut monia, mutta en mene niihin nyt tässä. Kiinnostavampaa onkin nykyhetki, kun korona tuli ja ajoi kaikki taloudet taas syvään alamäkeen.

Korona on modernille talousjärjestelmälle ennennäkemätön shokki, koska se on koko globaaliin talousjärjestelmään kohdistuva shokki, joka ei synny taloussysteemin sisältä (toisin kuin esim. 90-luvun lama sekä finanssikriisi, joissa ulkoisten tekijöiden lisäksi tärkeinä tekijöinä olivat taloudesta johtuvat asiat eli liika laina).

Tämä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää ennen kuin jatkamme ja mielestäni tätä näkökulmaa on käsitelty liian vähän valtamediassa. Niin 90-luvun lama kuin finanssikriisi olivat talousjärjestelmän valumavioista johtuvia asioita, joita korjattiin talousjärjestelmän avulla sekä niitä korjaamalla. Korona taas oli valuvika, jota ei ole otettu koko talousjärjestelmää rakentaessa huomioon ja kun aiemmastakaan kriisistä ei oltu päästy jaloilleen, veti korona käytännössä talousjärjestelmältä jalat alta.

Mitä tapahtuu, kun valmiiksi rampa kampataan? Nykyinen Frankensteinin hirviö, jota myös nykyajaksi kutsutaan.

Suomen talous on rampa emmekä mekään enää noudata sääntöjä

Rampa on tässä tilanteessa yritysten, yksityisten ihmisten sekä valtioiden talous. On hyvä huomata, että aina finanssikriisiin asti talouskriisien syinä olivat yritysten tai yksityisten ihmisten taloudelliset ongelmat. Finanssikriisi kuitenkin jäädytti maailman talouden niin laajalti, että myös valtioiden taloudet joutuivat kriisiin ajan kuluessa (jokainen varmasti kuullut Kreikasta ja Italiasta 2010-luvun alussa), ja tämä käytännössä ajoi maailmantalouden siihen jamaan, missä se nykyään on.

Jos yksinkertaistan talouden toimintaa, usein yleisesti hyväksi todettu tapa on elvyttää, kun talous sakkaa. Elvytyksellä tarkoitetaan siis käytännössä valtion lainan ottoa ja sen käyttämistä investointeihin, jotka luovat työpaikkoja, hyvinvointia ja näin talouskasvua.

Velka toimii hyvin elvytyksessä, jos se aiheuttaa talouskasvun. Kun valtio saa lisää verotuloja, ei kasvanut velkataakka haittaa. Onkin hyvä huomata, että velan absoluuttisella määrällä ei ole niin paljon väliä, kuin sillä kuinka paljon velkaa on suhteessa valtion bruttokansantuotteeseen.

Velka ei ole absoluuttisesti paha asia, jos sitä ottavalla on varaa maksaa se takaisin – oli kyse yksityisestä ihmisestä, yrityksestä tai valtiosta. Esim. Bill Gates voi ottaa 10 miljardin lainan, vaikka, koska hän pystyy sen maksamaan takaisin vaikka yhdessä päivässä, jos näin haluaa. Minut tai sinut 10 miljardin laina taas ajaisi konkurssiin käytännössä heti pienelläkin korolla.

Valtioiden talouksia elvytettiinkin pitkään juuri näin ja se toimikin pitkään. 70-80 sekä 90-luvun laman kohdalla. Ja sitten tuli finanssikriisi. Suomen valtion velka tuplaantui vuoden 2008 n. 54 miljardista vuoden 2017 105 miljardiin. Velan tuplaantuminen kuulostaa hurjalta, mutta kuten yllä sanoin, oikeasti vain suhteellisella velkaantumisella on väliä.

Suomi on pitänyt pitkään itseään priimuksena, mitä tulee valtion taloudenhoitoon. Finanssikriisin ja koronan myötä asiat ovat kuitenkin muuttuneet.

Suomen EMU-velka (joka siis kuvaa julkisyhteisön velkaantumista suhteessa bruttokansantuotteeseen) ylitti suhteellisen 60 prosentin rajan jo vuonna 2015.

Tämä on iso juttu Suomelle, joka yrittää aina poseerata mallimaana taloudenhoidossa. Euroopan unionin sääntöjen mukaan maan – euromaan velkasuhde ei saa olla 60 % suurempi. Useimmissa euromaissa suhde on kuitenkin paljon tätä korkeampi. EU-maissa EMU-velkasuhde on keskimäärin 85 prosenttia suhteessa BKT:hen. Olemme siis sopineet säännöistä, joita kukaan ei noudata!

Jos raja ylitettiin jo vuonna 2015 ja kaiken tämän lisäksi korona tuli vieraaksi tänä vuonna ja samanaikaisesti Suomen bruttokansantuote laski JA otimme 20 miljardia lisää velkaa. Olemme siis jo niin paljon yli tuon 60%-säännön, että sen voi unohtaa. Vaikka meidän piti olla taloudenhoidon mallimaa.

Käyn tämän läpi siksi, että on hyvä ymmärtää, että jos Suomi on tässä tilassa, suurin osa EU-maista on vielä huonommassa jamassa. Jos valtiot olisivat yksityishenkilöitä tai yrityksiä, olisivat he jo konkurssissa tai velkajärjestelyssä. Sen sijaan kaikki tuntuu jatkuvan tavalliseen malliin ja eurokriisin vuosista ei tunnu olevan mitään muistikuvaa.

Myöskään mitään yhteisesti sovittuja sääntöjä ei enää noudateta, koska säännöistä päättävät ja niitä valvovat ovat kaikki samoissa ongelmissa. Olemme saavuttaneet sellaisen moraalikadon tason, jossa ketään ei yksinkertaisesti enää kiinnosta säännöt, koska sääntöjen rikkomisesta ei rangaistusta kenellekään koidu.

Maailman velan ja rahan määrä on räjähtänyt käsiin, mutta minne raha valuu?

Otetaan pieni ajatusleikki. Jos sinulla olisi vaikka kaksi miljoonaa euroa velkaa, koko omaisuutesi arvo olisi 100 000 euroa ja tienaisit 2 000 euroa kuussa verojen jälkeen, et saisi lainaa laisinkaan pankilta, koska olet jo niin veloissa. Tai jos saisit, joutuisit menemään pikavippifirmalle, joka antaisi sinulle lainaa erittäin korkealla korolla (+20% korolla), joka on ymmärrettävää, koska todennäköisyys olisi, että et koskaan tulisi lainaa maksamaan takaisin.

Italian valtio on tällä hetkellä suunnilleen samassa jamassa kuin yllä kuvaamani henkilö ja sen velkasuhde BKT:seen verrattuna on noin 140%. Joten mitä luulet, kuinka paljon Italian valtio joutuu maksamaan lainastaan korkoa? 5%, 10%, 15% ehkäpä jopa 20%? Tavallisessa maailmassa näin olisi. Vuonna 2020 Italia kuitenkin joutuu maksamaan 10 vuoden uudesta lainasta korkoa 0,528% – vähemmän kuin moni meistä maksaa asuntolainastamme!

Toinen yhtä hyvä esimerkki on Espanjan valtio. Espanjan 10 vuoden lainan korko kääntyi juuri viime viikolla negatiiviseksi. Espanjan velkasuhde? Noin 110%.

Normaalia? Ei. Reilua? Ei? Kestävää? Kukaan ei tiedä.

Tästä päästäänkin vihdoin itse asian ytimeen – eli siihen mistä nykyinen nurinkurinen maailmantalouden sekä pörssien tilanne johtuu. Italia sekä Espanja saavat lainaa noin pienillä koroilla, koska Euroopan keskuspankki (joka siis voi luoda rahaa kirjaimellisesti nappia painamalla), ostaa suurimman osan maiden valtionlainoista.

Kun osapuoli, joka voi luoda rahaa tyhjästä ostaa tällä tyhjästä luodusta rahalla valtioiden lainoja, ovat ne luonnollisesti erittäin vähäriskisiä – keskuspankki kun ei voi mennä konkurssiin, se voi itse luoda lisää rahaa aina, jos se sitä tarvitsee.

Ja tässä ei sinällään ole mitään uutta, juuri tätä oli aiemmin mainittu elvyttäminen. Valtio ottaa lainaa tai valtion (tai EU:n) keskuspankki luo uutta rahaa, joka jaetaan ihmisille, joka johtaa vääjäämättä talouskasvuun sekä inflaatioon.

Mutta mitä jos tämä ei toimikaan? Ihan sama kuinka paljon uutta rahaa ja lainaa on printattu, talous ei ole lähtenyt kasvuun ja inflaatiokin on samalla pysynyt ennätysmatalalla jo vuosikymmenen.

Esim. yllämainitun Italian valtionvelan ennustetaan olevan jo 160% Italian BKT:sta vuoden 2020 lopussa. Vaikka valtion ja yksityisen ihmisen talous ovat kaksi aivan eri asiaa, ja niiden rinnastamisen kanssa kannattaa olla erittäin tarkkoja, esimerkin vuoksi teen sen nyt.

Italian tilanne olisi sama kuin, jos minulla olisi 100 000 euron asunto, josta minulla on 160 000 euroa lainaa jäljellä. Ja samalla ottaisin lainaa lisää joka kuukausi, koska palkkani ei riittäisi elämiseen. Tämä on käytännössä Italian, Espanjan ja monen muun talous, jota Euroopan keskuspankki rahoittaa. Mutta niin kauan kuin Euroopan keskuspankki antaa näille koko ajan rahaa vuotavalle valtiolle rahaa, voi tällä tavalla elämä jatkua.

Numeroita ja tilastoja, jotka kertovat, kuinka hullussa maailmassa elämme

Kaikki yllä mainittu saattaa tuntua raskaalta ja vaikealtakin ymmärtää. Ja sen takia suunnittelin tämän kappaleen. Yllä oleva esimerkki on vain yksi tuhansista esimerkeistä siitä, miten maailmantalous on tällä hetkellä täysin rempallaan. Kiitos tästä kuuluu suurilta osin finanssikriisille, josta emme koskaan toipuneet, valtioiden liialliselle velkaantumiselle sekä keskuspankeille, jotka ovat lyöneet homman täysin läskiksi.

Mietitään ensin, mitä keskuspankit ympäri maailman ovat tehneet viime vuosina ja tänä vuonna. Lähdetään liikkeelle Japanista, jossa ongelma ei ole uusi tai edes finanssikriisistä johtuva. Japani on elänyt jo 30 vuotta nollakasvun, nollakorkojen sekä nollainflaation kanssa. Ja kyllä, Japanissa on käytetty täysin samoja tukimekanismeja talouskasvun ja inflaation käynnistämiseen kuin meillä, mutta ne eivät ole toimineet.

Perinteisesti keskuspankit ovat ympäri maailman ostaneet pääosin vain valtion sekä yritysten lainoja, jotta systeemi pysyy tasapainossa. Sama, mitä Euroopan keskuspankki on tehnyt esim. Italian valtionlainoille. Japanin keskuspankki ei ole tästä erilainen.

Esim. vuodesta 1997 vuoteen 2003 Japanin keskuspankin tase (eli se, kuinka paljon sillä oli ostettuja lainoja suurelti osin ympäri Japanin) kolminkertaistui. Ja sitten tuli finanssikriisi – ja sitten tuli korona. Ja seuraavassa kuvaaja Japanin keskuspankin taseen kehityksestä viimeisen 25 vuoden ajalta (vuodet 1997 ja 2003 merkattu punaisella).

Käytännössä vuodesta 2014 lähtevä graafi kuvaa hyvin sitä, kuinka Japani alkoi tavoittelemaan valtavalla keskuspankkielvytyksellä talouskasvua, inflaatiota ja korkojen kasvua. Mitä luulet, kuinka hyvin tämä onnistui? Ei käytännössä ollenkaan. Korot ovat jatkaneet Japanissa laskuaan. Talouskasvu ei ole käynyt kertaakaan yli 2%:ssa ja bruttokansantuote per asukas on Japanissa suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2000.

Jos suomalaisten elintaso ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen, Japanissa kehitystä ei ole tapahtunut kahteenkymmeneen vuoteen – vaikka keskuspankkielvytys on ollut erittäin rajua. Siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä, mihin suuntaan olemme Suomessa menossa itsekin myös jatkossa.

Jos sivutaan hetkiksi myös pörssejä, on hauska huomata, että vaikka elintaso tai talous ei ole Japanissa noussut, ovat osakemarkkinat tällä hetkellä myös Japanissa lähes kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla – aivan kuten lähes kaikkialla muuallakin maailmassa! Mietitään hetki yhtälöä. Ihmisten elintaso ei ole noussut, mutta pörssit ovat nousseet ennätyksiin. Mitä tämä on mahdollista, jos ihmisillä ei ole enempää rahaa käytössä, ja yrityksillä ei mene ennätyshyvin?

Katseet kääntyvät taas Japanin keskuspankkiin. Japanin keskuspankki on käytännössä ostanut osakkeita sekä ETF:iä Japanista ja myös globaalisti sadoilla miljardeilla dollareilla ja tällä hetkellä pelkästään Japanin keskuspankin omistamien ETF-rahastojen arvo on n. 400 miljardia dollaria. Kyllä luit oikein, Japanin keskuspankki on yksi suurimpia ETF-rahastojen omistajia maailmassa. Kertoo siitä, kuinka kannattavaa rahastosijoittaminen oikeastaan onkaan!

Tämä ilmiö ei kuitenkaan jää vain Japaniin ja moni muukin keskuspankki on kunnostautunut siinä, ettei niille enää kelpaa vain valtioiden ja yritysten lainat. Sveitsin keskuspankki on lähtenyt peliin mukaan aivan samalla tavalla ja vielä rajumminkin.

Se ostaa suoria osakkeita, velkakirjoja sekä rahastoja. Käytännössä Sveitsin keskuspankki on isoin suoriin osakkeisiin itse sijoittava toimija – pelkästään Yhdysvaltalaisia osakkeita Sveitsin keskuspankki omistaa yli sadalla miljardilla eurolla – isoimpina omistuksina Apple, Amazon, Google jne.

Tämä ei välttämättä kuulosta hassulta, mutta mietitään hetki. Sveitsin keskuspankki on aivan kuten kaikki muutkin keskuspankit – se voi luoda rahaa ilmasta. Sveitsin keskuspankki siis luo Sveitsin frangeja itse ja ostaa tällä itse luomallaan rahallaan osakkeita ja muita arvopapereja ympäri maailman. Ilman seuraamuksia!

Olisi hienoa, jos myös jokaiselle Suomen kansalaiselle annettaisiin tämä mahdollisuus. Itse ainakin haluaisin saada luoda euroja tyhjästä, joilla voin ostaa osakkeita. Sveitsin keskuspankki onkin löytänyt tässä maailman sekoamisen keskellä Kalevalan Sammon, josta se nyt vain kahvaa kääntämällä tekee rahaa itselleen, Sveitsille ja näin myös kaikille Sveitsin kansalaisille.

Keskuspankkien taseiden luvut ovat jo niin isoja, etteivät ne tarkoita tavalliselle ihmiselle yhtään mitään, jonka takia systeemi todennäköisesti toimiikin edelleen. Euroopan keskuspankin tase (eli se, kuinka paljon Euroopan keskuspankki omistaa erilaisia osakkeita, arvopapereita, valtionlainoja jne.) nousi vuodesta 1999 vuoteen 2005 asti n. 33%. Vuodesta 2005 tähän päivään asti tase on kasvanut 350%, joista suurin osa kasvusta on syntynyt viimeisen kuuden vuoden aikana.

Euroopan keskuspankki ei ole Sveitsin keskuspankin tavoin kunnostautunut luomaan vaurautta euro-alueen asukkaille, vaan lähinnä keskittynyt ostamaan milloin minkäkin euromaan valtionlainoja. Etenkin supervelkaantuneiden maiden kuten Italian, Kreikan, Espanjan, Portugalin ja Ranskan velkoja. Ei sinänsä yllätä, että heti kun Ranskakin menee kaaokseen, ei EKP:ta ja Euroaluetta kauheasti enää sitten kiinnosta aiemmin sovitut velkaantumissäänöt.

Ja vielä vähän öljyä liekkeihin. Juuri viime viikolla uutisoitiin, että Euroopan keskuspankki laajentaa koronan talousvaikutusten lieventämiseen tarkoitettua Pandemic Emergency Purchase Programme (PEPP)-ohjelmaa 500 miljardilla eurolla. Ohjelmaa myös pidennetään maaliskuuhun 2022 asti.

PEPP on väliaikainen arvopaperien osto-ohjelma, jonka puitteissa EKP ostaa yksityisen ja julkisen sektorin arvopapereita. Ohjelman euromääräinen katto oli aiemmin 1 350 miljardia euroa, ja ohjelman laajennuksen myötä katto nousee 1 850 miljardiin euroon.

Boldasin sanan väliaikainen, koska tällaisia pelastusohjelmia on hyvin minua viisammat verranneet heroiiniin. Ohjelmalla saa pidettyä valtiot, kansalaiset sekä poliitikot tyytyväisinä. Käytännössä jos EKP lopettaisi tämänkaltaiset ”väliaikaiset” ohjelmat, koko euroalue menisi kaaokseen ja kaatuisi ongelmamaiden velkoihin.

Joidenkin teorioiden mukaan tämä kuuluu osana kapitalismia, mutta lopputuloksena olisi liian paljon työttömyyttä, kurjuutta ja todennäköisesti levottomuutta, että sitä ei kukaan politiikko halua.

Heroiinin tapaan Euroopan keskuspankki onkin lähtenyt tälle tielle ja on erittäin todennäköistä, että tieltä ei ole paluuta entiseen maailmaan, jossa keskuspankki ei olisi vetänyt taloutta eteenpäin. Kymmenen vuoden päästä 500 miljardia ei todennäköisesti ole enää paljon mitään, vaan uutisten täytyy lisätä sinne yksi nolla perään. Alla oleva twiitti liittyy asiaan.

Japani on elvyttänyt ja printannut 25 vuotta, ja saanut sillä nollainflaation, nollakorot ja nollakasvun.

EKP on elvyttänyt ja printannut 10 vuotta, ja saanut sillä nollainflaation, nollakorot ja…

Mutta nyt tehdään enemmän samaa, niin varmaan tämä muuttuu vahvaksi kasvuksi pic.twitter.com/yIfd9NrgR7

— Lippo Suominen (@LippoSuominen) December 10, 2020

Elämme pörssinousun loppusuoraa

Hypätään hetkeksi pois maailmantaloudesta ja mennään osakemarkkinoihin. Talous ei siis kasva tänä vuonna, vaan laskee globaalisti. Samalla työttömiä syntyy käytännössä jokaiseen maahan lisää. Monen yritysten tulokset laskevat. Ja samalla osakemarkkinat ovat ennätyskorkealla!

Tässä ei yksinkertaisesti ole järkeä ja tämän ymmärtämiseen meidän pitääkin katsoa jälleen pörssin yhdeksää vaihetta, joista kirjoitin blogiini pari vuotta takaperin.

Pörssin 9 vaihetta ovat seuraavat.

• Vaihe 1 – Nousun alku.
• Vaihe 2 – Härkämarkkinat – pörssikurssit ovat nousussa.
• Vaihe 3 – Pörssissä käydään kauppaa historiallisesti korkeilla tasoilla.
• Vaihe 4 – Pörssikurssien huiput lähestyvät.
• Vaihe 5 – Huippu.
• Vaihe 6 – Huippu on ylitetty.
• Vaihe 7 – Karhumarkkinat – pörssikurssit syöksylaskussa.
• Vaihe 8 – Kurssilaskun huipennus
• Vaihe 9 – Lasku loppuu

Sanoisin, että olemme tässä kohtaan vaiheessa viisi – eli huipulla, josta tullaan kohta lujaa alas. Ongelma on kuitenkin siinä, että olemme olleet tässä vaiheessa jo monta vuotta ja tuntuu, että elämme jatkuvaa huippua erittäin nopeita dippejä lukuunottamatta. Voidaan puhua jo periaatteessa ihan kuplasta.

Se, miksi puhuisin siitä, että pörssi on nyt kuplassa näkyy oikeastaan kaikkialla ympärillämme. Jokainen listautumisanti niin Suomessa kuin Jenkeissäkin ylimerkitään moninkertaisesti. Uudet pörssiin listautuvat yhtiöt nousevat kaikkea 10-120% välillä ensimmäisenä pörssipäivänään.

Tämän lisäksi osakkeet, jotka ovat nousseet eniten, ovat sellaisten yritysten, jotka eivät välttämättä tee edes liikevoittoa tai liikevaihtoa! Joillain ei ole edes bisnestä! Tämä saattaa monella jäädä huomaamatta, mutta koska olen jakanut omat omistukseni kahteen osaan – pääsalkkuuni ja erittäin riskisiin sijoituskohteisiin, tämä ero ei ole jäänyt itseltäni huomaamatta.

Tänä vuonna pääsalkkuni, joka sisältää vain voitollisia, kasvavia ja jo todistetusti toimivia liiketoimintoja on noussut n. 35%.

Entäpä salkkuni, joka sisältää yrityksiä, jotka tekevät pelkästään tappiota ja joilla osalla ei ole edes vielä aktiivista liiketoimintaa?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Olen siis yli kaksinkertaistanut rahani pelkästään tänä vuonna sellaisten yritysten osakkeilla, jotka eivät ole tehneet vielä mitään – etenkään rahaa. Yritykset ovat siis pelkästään lupauksia liiketoiminnoista tai liiketoimintoja, jotka ovat tappiollisia ja elävät – arvasit sen kyllä – velalla.

Tämä trendi on ollut samanlainen läpi vuoden, ja tunnetuin esimerkki tästä on Teslan osake. Vaikka Muskia henkilönä arvostan aivan valtavasti, Teslan osakekurssi on ollut tänä vuonna jotain aivan uskomatonta – ja hauskaa sinänsä, että se toimii osakemarkkinoilla vähän kuin keskuspankit.

Teslan osake on noussut tänä vuonna n. 800%, vaikka yrityksen kasvu on jäänyt tänä vuonna suhteellisen pieneksi ja ilman one-off tukiaisia se ei ole tehny yhtenäkään vuotena vielä voittoa. Tesla onkin keksinyt ikiliikkujan.

Kun Teslan osakkeen arvo nousee, Tesla kerää rahaa myymällä omia osakkeitaan osakemarkkinoille. Tämä johtaa siihen, että Teslan markkina-arvo (eli yrityksen kokonaisarvo) nousee, vaikka osakkeen arvo ei nousisi, koska yhtiön osakkeiden määrä nousee.

Tämä kuitenkin antaa rahaa Teslan kassaan, jolloin osakkeen arvo alkaa nousta, kun yrityksen riski pienenee. Kun osakkeiden arvo nousee lisää, Tesla voi jälleen myydä lisää osakkeita (kalliimmalla) sijoittajille ja kerätä lisää rahaa markkinoilta. Tesla on tänä päivänä arvokkaampi kuin koko Suomen pörssi yhteensä, vaikka yritys ei ole vielä tehnyt yhtenäkään vuonna positiivista kassavirtaa. 

Tesla siis kerää rahaa sijoittajilta tappiolliseen liiketoimintaansa, käytännössä kerran tai kaksi vuodessa, joka samalla jostain syystä nostaa yrityksen osakkeen arvoa. Tämä ei voikaan johtaa kuin kahteen eri skenaarioon,

1) Joko Tesla valloittaa maailman eikä sen edes tarvitse koskaan tehdä voittoa, koska osakkeenomistajat rahoittavat käytännössä yrityksen liiketoiminnan. 
2) Sijoittajien usko Teslaan katoaa ja tulemme näkemään maailman kalleimman konkurssin.

Tai jotain siltä väliltä.

Tämän vuoden motto osakemarkkinoilla onkin ollut se, että järjettömältä riskillä pystyy tällä hetkellä tekemään järjettömiä tuottoja erittäin lyhyessä ajassa, joka on historiallisesti ollut AINA merkki kuplan loppuvaiheista.

Olin silloin vain 9-vuotias, mutta tiedän kuinka IT-kuplan aikaan 2000-luvun vaihteessa suomalaiset jonottivat osakkeita. Nykyään jonotetaan vain ämpäreitä, koska onneksi osakkeiden jonotuksen voi tehdä Internetissä.

Oudointa tässä kaikessa on kuitenkin se, kuinka huonosti ns. arvo-osakkeet ovat pärjänneet tämän maailmanlaajuisen sirkuksen keskellä- ja kuinka ne ovat olleet häviäjiä käytännössä aina 2008-luvusta lähtien. Moni blogini lukija ihmetteli sijoitusstrategiani muutosta vuoden alussa (ennen koronaa), kun vaihdoin sijoitusstrategiani pois arvo-osakkeista edes vähän korkeamman kasvun (ja riskin) osakkeisiin.

Oma sijoitusteesini on kuitenkin suhteellisen selvä. Niin kauan kuin raha on halpaa ja sitä on liikaa, kasvavat yritykset tulevat olemaan sijoittajien silmissä arvokkaampia kuin tasaiset ja varmat liiketoiminnat – olivat ne kuinka kannattavia tahansa.

Pyrinkin pääsalkussani tasapainottelemaan kannattavan kasvun sekä tylsän liiketoiminnan välillä. Näin uskon, että salkkuni pystyy tuottamaan ylituottoa, vaikka osakemarkkinoiden trendit muuttuisivat täysin. Koronaa oli mahdotonta ennustaa, mutta sen tulo on vain vahvistanut kasvuyritysten arvostusta entisestään.

Kuten yllä nähtiin, rahaa luodaan tällä hetkellä eri keskuspankkien toimesta enemmän kuin koskaan maailman historiassa. Samalla lainaa otetaan enemmän kuin koskaan maailman historiassa. Yksinkertaisesti – rahaa on ylivoimaisesti enemmän maailmassa kuin koskaan aiemmin, ja sitä tulee koko ajan lisää erittäin rajulla tahdilla kiitos keskuspankkielvytyksen.

Tämä näkyy pörssikursseissa nyt ja tulevaisuudessa, koska omistava luokka on menettänyt koronan myötä suhteellisen vähän. Tutkimustenkin mukaan korona on iskenyt eniten jo heihin, joilla on mennyt valmiiksi taloudellisesti huonosti. Ja he eivät ole enkelisijoittajia tai osakesijoittajia.

Maailmassa on tällä hetkellä äärettömästi löysää rahaa, joka etsii paikkaansa, jonka takia käytännössä nyt olisi parhaita aikoja perustaa start-up yritys ja hakea sille rahoitusta – on erittäin todennäköistä, että rahoittaja sille löytyy, kunhan tarpeeksi hypesanoja start-up yrityksestäsi löytyy!

Ennusteita ja skenaarioita tulevaisuudelle ja mitä itse ajattelin tehdä

Luvut, joista tässä kirjoituksessa kirjoitan tuntuvat merkityksettömiltä varmasti itse kullekin – ja myös minulle. Sata miljardia? Tuhat miljardia? 20 miljardia? Nämä summat ovat niin isoja, etteivät ne oikeasti mahdu tällaisen ihmisen aivoon, jonka taloudessa puhutaan tuhansista euroista kuukaudessa.

Ja juuri tämä on se ongelma.

Villi länsi saa jatkua, koska suurinta osaa meistä ei kiinnosta mitä täällä tapahtuu, kun kyse on sadoista miljardeista. Vaikka oikeasti koko talousjärjestelmä on rikki ja jokainen keskuspankkikin tuntuu sooloilevan vain parhaansa mukaan. Keskuspankithan kuitenkin ovat vain ihmisiä töissä, jotka ovat aivan yhtä kassalla maailman menosta kuin kaikki muutkin.

Lopuksi siis vielä ennusteita ja skenaarioita. Jos talousjärjestelmä on mielestäni rikki, tullaanko sitä koskaan korjaamaan (vaikka koronan jälkeen?) vai miten tämä tästä jatkuu? Ja miten se vaikuttaa oman talouden hallintaani sekä pörssin kehitykseen? Seuraavassa esittelen vielä pari ennustetta ja skenaarioita, joita näen tulevaisuudessa tapahtuvan ja kerron, miten asemoin oman talouteni tähän menoon.

Eurooppa ja euro

1. Skenaario

Elvytystä tullaan jatkamaan käytännössä maailman tappiin asti, meni korona ohi tai ei. Keskuspankit jatkavat rahan printtaamista, velkojen ostamista ja arvopaperien keräämistä taseeseensa. Käytännössä maailmantalous on jatkuvassa verensiirrossa tässä skenaariossa ja kuolee heti, jos joku laittaa nykymenolle stopin..

2. Skenaario

Tätä pidän henkilökohtaisesti todennäköisimpinä. Kun korona menee ohi ja maailma on palannut raiteilleen, tehdään valtionveloille isot anteeksiannot ja leikkaukset, jotta talous päästään ”reboottaamaan”.

Kreikan lainoja annettiin anteeksi jo aiemmin ja uskon, että samanlainen prosessi tehdään todennäköisesti koko Euroalueelle – mukaanlukien Suomi. Ja kuka kantaa vastuun kaikista tuhansista miljardien eurojen lainoista, jotka annetaan anteeksi? Keskuspankki tietenkin taikarahanappulallaan.

Uskon, että tämä skenaario on käytännössä pakko ja sen ainoa riski on, että se syö ihmisten uskoa talousjärjestelmään. Eihän siinä mitään järkeä ole, että voit ottaa kuinka paljon tahansa lainaa ja keskuspankki aina pelastaa sinut, mutta onko siinäkään, että keskuspankki voi itse luoda rahaa ja ostaa sillä osakkeita? Tai onko koko talousjärjestelmässä sinällään järkeä, kun se on kuitenkin ihmisten luoma systeemi eikä luonnonlaki?

Uskon kuitenkin, että suurinta osaa ihmisistä (esim. minua), ei tällaiset leikkaukset edes juuri kiinnostaisi ja maailma jatkaisi raiteillaan jatkossakin, vaikka siinä mitään järkeä ei olisi.

3. (Epätodennäköinen) Bonusskenaario maailman menoon

Rahaa jaetaan liikaa, kuten tällä hetkellä tehdään, jolloin inflaatio lähtee nousuun. Tämä aiheuttaa myös nousun koroissa, joilla pyritään hallitsemaan inflaation nousua. Korkojen nousu tuhoaa monen velallisen yksityisihmisen ja yrityksen lainanmaksukyvyn, koska lainanmaksukyky on mitoitettu nollakoroille. Olemme jälleen lähtöpisteessä, jossa keskuspankkien ja valtioiden pitää kohta pelastaa yksityiset ihmisetkin. Joka tapauksessa siis ojasta allikkoon!

Pörssin ja korkojen kehitys

1. Skenaario

Goldman Sach ennusti ensi vuodelle nousurallia kaikkiin arvopapereihin. Tämä on ensimmäinen skenaario. Omistit siis osakkeita, kultaa tai vaikka Bitcoinia, niin Goldman Sachsin mukaan kannattaa omistaa edes jotain. Tämä ei sinällään yllättäisi, koska mikäli rahan printtausta jatketaan, johonkin sen rahan on mentävä. Ja ylimääräinen raha etsii aina sijoituskohteita.

En usko, että näemme korkojen nousua euroalueella ainakaan kymmeneen vuoteen, koska ikäpyramidimme on väärinpäin, talouskasvu olematonta ja Euroalue on jäänyt selvästi teknologian kehityksessä Yhdysvaltoja ja jopa Kiinaa jälkeen.

2. Skenaario

Pörssi romahtaa jo ennen kuin korona rauhoittuu tai kun korona alkaa rauhoittumaan. Tämä romahdus tulee olemaan pitempi kuin koronaromahdus ja tullaan näkemään ns. sektorirotaatio. Paikallisten Teslojen ja muiden hype-osakkeiden kurssit romahtavat ja liiketoiminnot, jotka oikeasti tekevät rahaa nousevat takaisin muotiin. 

Tässäkään skenaariossa korot eivät tule nousemaan. 

Mitä minä teen?

Uskon, että elämme nyt niitä hetkiä, kun markkinoilla voi vielä tehdä satumaisia voittoja erittäin suurella riskillä. Omalla tavallaan näin nuorena minun tekisikin mieli ottaa erittäin suuri riski ja laittaa vaikka kaikki rahani spekulointisalkussani omistamaani avaruusyritys Momentukseen. Tiedän kuitenkin, että sen jälkeen en tekisi enää muuta kuin seuraisin pörssikursseja aamusta iltaan ja en todennäköisesti saisi nukuttuakaan.

Koska arvostan terveyttäni enemmän kuin rahaa, en siis ota riskejä, joiden kanssa en voi elää. Suunnitelmani onkin seuraava.

Nostan ensi vuonna uuden sijoitus/tai asuntolainan ja otan niin paljon velkaa kuin pankki sitä minulle antaa. Jos pörssi romahtaa ennen kuin saan sijoitusasunnon ostettua, tulen ottamaan osakkeisiin sijoituslainan asuntolainan sijaan. Jos kuitenkin pörssi jatkaa nousuaan, jatkan perinteistä kuukausittaista osakesijoittajista, otan asuntosijoituslainan sekä kerrytän käteiskassaani seuraavaan pörssiromahdusta varten.

En voi sanoa, että rikkaat jatkavat rikastumistaan, vaan omistavat ihmiset jatkavat myös jatkossa vaurastumistaan, meni maailma oikeastaan mihin tahansa suuntaan. Kunhan et omista niitä Italian tai Ranskan valtionlainoja! Jos suomalainen häviää aina – indeksisijoittaja voittaa aina – meni maailma kuinka hulluksi tahansa.

Kiitos, että jaksoit tänne asti! Mitä mieltä ajatuksista ja maailman menosta sinä olet? Ja jos kirjoitus herätti ajatuksia tai kommentteja, kerro ihmeessä alla!

P.S. Syvällä talousasioissa oleville täytyy huomauttaa, että tiettyjä mutkia piti vetää suoraksi asioita selittäessä, jotta teksti pysyi luettavana ja tarpeeksi kompaktina, joten pahoittelut siitä.

—

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville