Maksimointivuoteni ja vuoden alussa asettamani 100 000 euron vuositulotavoitteeni takia olin tehnyt suhteellisen järjestelmällisen suunnitelman tämän vuoden blogikirjoituksilleni. Ja aivan kuten lähes kaikkien muidenkin ihmisten kaikki suunnitelmat viime aikoina, myös omat suunnitelmani blogikirjoitusten osalta menivät pitkälti uusiksi koronan myötä.
Tämä on hetki, jolloin CV-vinkit sekä työelämävinkit eivät välttämättä kiinnosta enää niin paljoa kun työhaastattelut ovat vähenemään päin ja jopa kesätyöpaikkoja on jouduttu perumaan. Satojatuhansia suomalaisia on jo yt-kierrosten alla. Kun elämään iskee kriisi ja epävarmuus lisääntyy, elämän prioriteetit muuttuvat usein myös kertarysäyksellä. Koronan luoma epävarmuus talouteen heijastuukin kaikkien meidän elämään, hieman eri tavoilla.
Viime aikojen pörssilasku, osinkojen perumiset ja jatkuva YT-neuvotteluiden suma laittoikin minut pohtimaan yhtä kulutetuimmista fraaseista viime vuosikymmenen aikana. Sinäkin olet varmasti tämän kuullut. Rikkaat ne vain rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät – mutta tuloerot eivät juuri kasva
Jos sinun pitäisi arvata, milloin tuloerot kasvoivat Suomessa historiallisesti eniten, mitä arvaisit?
Itse ajattelin, että tämä olisi tapahtunut 90-luvun alun laman aikaan kun se on kuitenkin traumatisoinut monta eri sukupolvea. Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan näyttää siltä, että tuloerot kasvavat käytännössä eniten aina silloin kun talous kasvaa tavallista nopeammin.
Kun alla olevasta graafista näkyy, tuloerot eivät juuri kasvaneet 90-luvun alun laman aikaan kun allekirjoittanut syntyi, suomalaisten työttömyys kävi lähes parissakymmenessä prosentissa, itsemurhaluvut olivat huipussaan ja Suomi oli aidosti lamaantunut.
Tuloerot alkoivat kasvaa vasta kun koko Suomen talous lähti vahvaan kasvuun 1990-luvun puolessa välissä Nokian ja sen synnyttämän IT-huuman ympärillä.
Ennen Nokian nousun vuosien lisäksi pieni nousu näkyy myös juuri ennen 2007 vuoden finanssikriisiä. Tämä johtunee myös siitä, että myös moni suomalainen yritys nautti finanssikriisiä edeltävistä vuosista erittäin paljon ja etenkin tietyt suomalaiset teknologia- ja teollisuusalan yritykset tekivät noina vuosina tuloksia, joihin ne eivät ole koskaan sen jälkeen päässeet.
Tämä näkyi ennätyskorkeina osinkoina, palkkioina, palkkoina sekä optioina sille rikkaimmalle kymmennykselle ja todennäköisesti myös heidän allaan oleville. Sitten tuli finanssikriisi, jonka jälkeen tuloerot laskivat ja tuloerot ovat pysyneet tämän jälkeen suhteellisen paikallaan.
Itse yllätyin graafista niin paljon, että aloin oikeasti miettimään – onko ylirikkaiden rikastuminen oikeasti niin paha asia, jos se tuo hyvää myös kaikille muille. Tuntuu, että toinen vaihtoehto nykyisessä talousjärjestelmässä on se, että joko suurimmalla osalla menee hyvin tai sitten kenelläkään ei mene hyvin – paitsi niillä superrikkailla.
Mitä tapahtuu kun rikkaat köyhtyvät?
Valitus siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät tuntuu tällä hetkellä etuoikeutetun puheelta. Korona on muistuttanut meitä taas siitä maailmasta, joka on täynnä taloudellisia epävarmuuksia. Kun rikkaat rikastuvat, myös heidän alapuolellaan ihmiset vaurastuvat – tai ainakin heidän tulotasonsa nousee. Ei yhtä paljon kuin aivan huipulla, mutta merkittävästi silti.
Säästäminen ja sijoittaminen – joka vaurastumiseen johtaa – onkin sitten usein omasta itsestä kiinni. Kuten pian näemme, omistaminen on kuitenkin se mikä aina pitkällä aikavälillä kannattaa. Tuloerot kun voivat pysyä suhteellisen stabiilina, mutta varallisuuserot kasvavat koko ajan – niin kauan kuin me iso massa, emme omista yrityksiä.
Nyt kun edessämme on erittäin todennäköisesti laaja lama myös Suomessa, pääsemme tilanteeseen, jossa valitus rikkaiden rikastumisesta tuntuu jälleen hieman absurdilta. Pörssit ovat jo lähteneet jo laskuun. Pienyrittäjillä on jo tullut jo haasteita ja ensimmäiset konkurssit on jo nähty.
Rikkaat ovat alkaneet jo köyhtyä – kovaa vauhtia. Ja koska talousjärjestelmämme on rakennettu siten, kun rikkaat alkavat köyhtyä, johtaa tämä automaattisesti myös siihen, että köyhät köyhtyvät – ja ovat ne todelliset häviäjät ja kurjuudesta entistä enemmän kärsivät. Kun mietitään aivan superrikkaita, niin katsotaan hieman kuinka paljon maailman rikkaimmat ihmiset ovat viime viikkoina arviolta ”köyhtyneet”.
Warren Buffet – 20 miljardia dollaria
Mark Zuckerberg – 20 miljardia dollaria
Jeff Bezos – 15 miljardia dollaria
Bernard Arnault – 15 miljardia dollaria
Bill Gates – 5 miljardia dollaria
Summat ovat siis pelkästään heidän omaisuudensa arvon lasku viimeisen parin viikon ajalta.
Luvut ovat itselleni sellaisia, että niitä on vaikea oikeasti edes käsittää, koska suurin osa meistä ei törmää näin isoihin lukuihin koskaan edes työelämässä – saati sitten omalla pankkitlillä. Ja vaikka kyseisten henkilöiden omaisuus laskee niin paljon, ettei tällainen tavallinen tallaaja pysty edes käsittämään sitä, siitä huolimatta he eivät ole niitä, jotka tästä kriisistä kärsivät.
Kuten tuloerograafikin hyvin kertoi, eivät tuloerot tasaannu edes silloin kun rikkaat köyhtyvät – varallisuuserot sen sijaan tasaantuvat, koska rikkaat ”köyhtyvät” omistusten arvon laskiessa, mutta koska köyhimmillä ei omistuksia ole, ei ole myöskään mitään, minkä arvo voisi laskea. Suurin osa rikkaiden varallisuudesta myös koostuu omistuksista eikä rahasta pankkitilillä tai asunnossa toisin kuin keskimääräisellä länsimaisella ihmisellä.
Syynähän siihen, miksi tuloerot eivät laske laskuaikoina, mutta nousevat nousuaikoina johtuu siitä, että elämme nykyään jo täysin linkittyneessä yhteiskunnassa. Kenenkään kurjuus tai menestys ei tapahdu enää tyhjiössä vaan kun kuka tahansa tässä maailmassa kokee taloudellisen menestyksen – tai tappion, tulevat kymmenet, sadat, tuhannet tai jopa miljoonat ihmiset kärsimään tai nauttimaan tästä samasta onnistumisesta tai epäonnistumisesta.
Järjestelmämme on myös rakennettu siten, että se joka kantaa alkuperäisen ja suurimman riskin, saa myös sen suurimman palkkion – eli onnistuessa heidän varallisuutensa voi nousta uskomattomiin lukemiin, epäonnistuessa pahimmillaan nollaan. Tästä johtuen varallisuuserot pysyvät huomattavasti suurempana kaikkien taloussyklien läpi kuin tuloerot.
Oikeastaan toivoisin ihan minimaalista varallisuusveroa kaikkiin maailman maihin, koska vain siten varallisuuseroista saataisiin luotettavaa tietoa. Tällä hetkellä Suomessa edes Tilastokeskus ei pysty tuottamaan luotettavaa dataa varallisuuseroista, koska täyttä tietoa suomalaisten varallisuudesta ei ole – sitä kun ei tarvi raportoida.
Kaikesta huolimatta rakastamme ääripäitä näemme kuitenkin usein vain sen kirkkaan kärjen, johon pääsee 0,00001% ihmisistä tai vaihtoehtoisesti sen pohjimmaisen pohjan, johon pääsee aivan yhtä harva. Facebookin perustaminen on täysin verrattavissa lottovoittoon – paitsi, että lotossakin voittaminen on todennäköisempää kuin onnistua perustamaan monen sadan miljardin yritys.
Unohdamme aina he, jotka onnistuvat taloudellisesti hyvin, keskinkertaisesti tai vain välttävästi – vaikka suurin osa meistä kuuluu juuri heihin. Ja keskimääräisen suomalaisen elämä on tänään paljon parempaa kuin esim. 30 vuotta sitten, mutta ei yllättävästi merkittävästi parempaa kuin juuri ennen finanssikriisiä.
Laskin myös mielenkiinnosta kuinka paljon oma sijoitusvarallisuuteni on laskenut viime aikoina ja siitä onkin sulanut 20 000 euroa viimeisen kuukauden aikana. Minulle tämä on pomppu matkassa, toisille tämä on koko vuoden palkka. En ole vielä lähelläkään huippurikasta, mutta silti rahamäärät, jotka salkussani liikkuvat ovat suurimmalle osalle suomalaisistakin merkittäviä kun miettii, että suomalaisten talousten keskivarallisuus liikkuu n. 110 000 eurossa. Suomalaisissa talouksissa on keskimäärin 2,02 ihmistä Suomessa, joten keskimääräiselle yhdelle suomalaiselle 20 000 euroa on oikeasti aika valtava määrä rahaa.
Yhteenveto – maailma jatkaa pyörimistään ja ihminen itsekkyyttään
Kun Suomessa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät valitettavaa tuntuu löytyvän. Kun rikkaat köyhtyvät ja köyhät köyhtyvät, tuntuu tämä melu hiljentyvän.
Suurin osa meistä suuntaa katseensa epävarmuuden hetkillä vain omaan napaamme, koska kun kyse on meidän itsemme selviytymisestä, muutumme keskimäärin erittäin itsekkäiksi.
Mitä sanonta rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät herättää sinussa? Kumpi sinusta on parempi? Se, että kaikilla on tasaisen kurjaa vai se, että joillain menee huomattavasti toisia paremmin? Vai pitäisikö vain räjäyttää koko järjestelmä ja miettiä asiat uusiksi?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Mutta sinähän olet sieltä köyhimmästä päästä niin ei varmaan sua haittaa. 20 000 euroa on mun autojen arvonaleneminen kuussa ja ei tunnu missään. Viime viikolla shorttasin nhi 25 miljoonan arvosta
Jos luit tekstin, tästä kärsivät eniten juurikin ne, joilla ei omaisuutta juuri ole. Onneksi itse kuulun siihen puoliväliin. Miljardööreillä tosiaan sulaa omaisuus kymmeniä miljardeja ja heidän elämänsä ei muutu, meille tavallisille tallaajille tämä kuitenkin on paljon pahempi kriisi kuin ultrarikkaille.
Jos rikkaat rikastuu paljon niin eikö jossain vaiheessa inflaatio vaikuta niin, että asiat kallistuu, jolloin köyhät köyhtyvät suhteellisesti kuitenkin? Näin olen itse sitä ajatellut ja siksi itsekkäänä halunnut olla mukana markkinan mukana, jotta inflaation kelkassa pysyisin. Nyt inflaatio on tosin ollut matalaa, mutta tulee muuttumaan kun kriisi jatkuu.
Joo tuo on itseasiassa mielenkiintoinen näkökulma tässä nykyglobaalissa maailmassa. Jos Jenkeissä talous kasvaa ja Euroopassa ei ja suomalainen vaikka omistaa jenkkiosakkeita, niin täydellisessä taloustieteellisessä maailmassa valuuttojen heilunta tasaisi näitä eroja mitä näiden alueiden inflaatiotasoissa olisi.
Viime vuosina tuntuu kuitenkin, että kaikki perus taloustieteen lait on jo menneet ihan miten sattuu, joten vaikea enää sanoa, mitä tapahtuu. Jos esim. olisi viimeiset 10 vuotta sijoittanut suomalaisena Jenkkeihin, olisi päässyt nauttimaan Jenkkien kasvavasta taloudesta, nousseista koroista, inflaatiosta jne. mutta silti tehnyt kaiken kulutuksen Suomessa, jossa inflaatio on ollut matala ja korkotaso on negatiivinen.
Isossa kuvassa rikkaiden suuri vaurastuminen on kuitenkin myös luonut keskiluokan moneen maahan, jota ei aiemmin edes ollut olemassa. Aihe on itsessään niin valtavan laaja ja monimutkainen, että siitä on varmaan montakin kirjaa kirjoitettu.
”Kun rikkaat rikastuvat, myös heidän alapuolellaan ihmiset vaurastuvat – tai ainakin heidän tulotasonsa nousee.” Tyrmään kyllä tämän kommenttisi, kuten n. 19:09 alkaen kauppatieteiden tohtori Christer Lindholm: https://areena.yle.fi/1-50438069 . Ns. Rikkaiden rikastuttua kaikkien muiden on todettu ostovoimalla mitattuna vain köyhtyneen.
Torppaisin siis kyllä täysin tämän nykyisen markkinafundamentalistisen politiikan. Miksi Suomessakin mm. edellisellä hallituskaudella kaikkea haluttiin yksityistää, kun yksityistämisen seuraukset on jo todettu mm. Iso-Britanniassa tuhoisiksi ja hankaliksi jälkeenpäin korjata? Miksi suomalaista hyvinvointivaltiota pyritään toisinaan tuhoamaan? Kuinka lyhytnäköisiä useat poliitikot ja heitä äänestäneet ovat?
Hyvä huomio, ehkä muotoilin tuon vähän liikaa ”trickle down economics” -kaltaiseksi lauseeksi, joka tosiaan on todettu, että ei toimi ihan niin kauniisti kuin pitäisi täydellisessä maailmassa. Talouskasvu sinällään on kuitenkin nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä keskiluokkaan ja parantanut heidän olojaan, jossa sivuvaikutuksena sitten on ollut maailmanlaajuisesti myös tuo rikkaiden rikastuminen entisestään. Rikkaiden rikastuminen on ehkä ollutkin enemmän sivuvaikutus kuin syy.
Itsekään en ymmärrä tiettyjen asioiden yksityistämistä laisinkaan. Toisaalta julkisessakin puolessa on niin paljon ongelmia ja tehottomuuksia, että välillä kun miettii vaihtoehtoja tuntuu, että joutuu valita vain kahdesta huonosta. Riistämistä ja tehokkuutta tai tehottomuutta, mutta tasaisuutta.
Suomessa yksityistäminen kuitenkin tuntuu olevan vain juuri tuota lyhytnäköisyyttä ja velkojen maksamista lyhytjänteisesti kannattavan omaisuuden myymisellä, josta olen samaa mieltä – siinä ei ole mitään järkeä.
Moro,
Voisiko koronavirus toimia katalyyttina maailmantalouden romahtamiselle? Maailmassahan oli velkaa ennen virusta 3x BKT ja johdannaismarkkinoiden koon arvioidaan olevan 1,5 miljoonaa miljardia. Keskuspankit ovat painaneet rahaa markkinoille pää märkänä 10 vuotta nollakorolla. Nyt Jenkeissä luvattiin alkuun 2000 miljardin tukipaketti ja suunnitellaan helikopterirahaa ihmisille. Fedin paniikki on käsinkoskeltavissa. Repo-markkina meni ”rikki” syyskuussa ja fed tuli yllättäen jeesaamaan. Velkaa, velkaa, velkaa. Koska tulee pankinjohtaja yläkerrasta sanomaan, että bileet on ohi ja on maksun aika. Krapula voi olla pahin ikinä?
Uskon, että tämä on hyvin mahdollista. Keskuspankit ympäri maailman ovat kuitenkin ryhtyneet toimiin erittäin nopeasti ja elämme kaikin puolin aika historiallisia aikoja. Olemme myös talouden kannalta niin poikkeustilanteessa, että en usko, että kukaan oikeastaan osaa sanoa, missä olemme edes 3 kuukauden päästä talouden tai koronan kanssa.
Jenkeissä etenkin näissä alkaa olla kyseessä jo niin isot rahat, että vaikea enää ymmärtää todellisuutta. Internetissä kiertänyt kuva Jenkki TV:stä summaa tämän järjettömyyden hyvin: Dow Jones-indeksillä paras viikko sitten vuoden 1938 ja samalla parissa viikossa Jenkkeihin on tullut 15 miljoonaa uutta työtöntä. Juhlat tuntuvat jatkuvan, vaikka valot ovat olleet jo päällä pitkän aikaa. Nykyinen tilanne on niin järjetön omastakin mielestäni, että aito talousjärjestelmän romahdus ei tunnu edes niin järjettömältä ajatukselta.
Miksi koskaan ei kysytä että mitä tapahtuu rikkaille kun köyhät rikastuvat?
”Neste” valuu aina ylhäältä alaspäin, mutta miksi oletus on, että rikkaiden rikkaudet jotenkin valuu kaikille köyhemmille, vaikka kaikista köyhimmille ei riitä usein edes muruja?
Köyhää väestöä on niin paljon massana enemmän, että köyhien rahan liikuttaminen tekee suuria muutoksia talouteen. Miksi ei mietitä koskaan sitä että mistä ne rikkaiden rahat oikeasti tulee käytännössä? Rikkaiden rahathan tulee, keinottelutaloudesta eli tietokoneen ykkösiä ja nollia, mutta myös siitä että kun työläisväestö tekee töitä, eli tekee tuottoa ihan oikeasti, tavaralla ja palveluilla, ja rikkaalle siitä tuotosta suodattuu aina osuus. Jos tuhat ihmistä tekee tuottoa satasen per pää, jää jokaiselle tuhannelle ihmiselle joku osuus siitä satasesta, osa menee verottajalle ja osa työnantajalle. Eli työnantaja saa rahaa tuhannen ihmisen tuottamasta tuotosta, mutta tuhat ihmistä vain yhden ihmisen. Tämän takia takerrutaan yleensä siihen että paljonko ne tuhat ihmistä tuottaa, jos tehokkuus nousee, niin samat tuhat ihmistä tuottavatkin satakymmenen euroa per pää, ja yleensä se tarkoittaa että verottaja saa ehkä vähän lisää, ja työnantaja saa suurimman osan lisäyksestä, harvemmin työntekijät siitä hyötyy.
Mutta ketkä ostavat ne firmojen tuottamat palvelut ja tavarat? Ei ne rikkaat ostele kaikkea krääsää toisiltaan, vaan ne työläiset ja köyhät kantaa vähäiset roposensa kauppaan, ja näin ollen rahoittavat kaiken tuoton mitä firmoille tulee. Ja samalla taas maksetaan veroja joka sentistä.
Rikkaat vaarmasti käyttävät rahaa euromääräisesti enemmän kerralla, ostavat yhden miljoonan maksavan tuotteen, kun taas miljoona köyhempää ihmistä ostaa euron tuotteen per pää. Olisi ehkä helpompi että ne köyhät ostaisivatkin kahdella eurolla per pää, kuin että rikkaat ostaisivat kahden miljoonan tavaroita. Kumpi toisi enemmän työpaikkoja?