Kun sairaus pysäyttää

Muutama kuukausi sitten huomasin, että rintaani polttelee/kutittaa. En aluksi tajunnut, mistä oli kyse, mutta googleteltuani tajusin, että minua närästää. En ollut koskaan edes ajatellut, miltä närästys oikeastaan tuntuu, koska en ollut siitä koskaan aiemmin kärsinyt. Noh, ostin Rennietä kuten mainoksessa sanotaan ja odotin, että asia hoituu tällä. Ei hoitunut.

Googlelääkäri paras lääkäri

Googlelääkäri oli tällä kertaa oikeassa

Tietenkin kun huomasin, että Rennie ei toimi, varasin ajan työterveyteen ja aloin sitä ennen googlaamaan oireita ja mahdollisia syitä närästykseen. Harvinaista kyllä, oireet tuntuivat olevan niin oppikirjamaisia, ettei perus googlelääkäröinti syöpädiagnoosia tullut netistä. Oireet olivat selkeästi refluksi/närästys (röyhtäilyä, poltetta rinnassa jne.) ja kun menin työterveyteen oli diagnoosi aivan sama.

Sain viikon kuurin närästyslääkettä ja vinkit välttää närästystä aiheuttavia happamia ruoka-aineita (tomaatti, limu, alkoholi, rasvainen ruoka jne.) Lääkkeet auttoivat vaivaan heti ja tiputin mainitut asiat pois ruokavaliosta. Söin viikon kuurin ja elämä jatkui. Jatkoin myös ruoka-aineiden välttelyä, sillä en halunnut vaivaa enää takaisin ja rukkasinkin ruokavaliota paljolti uusiksi (ja huomaamattani terveellisemmäksi).

Neljä päivää kuurin jälkeen olin juoksulenkillä kun kylmä hiki alkoi valua ja polte rinnassa sekä selässä kasvoi hulluksi. Kyseessä oli akuutti närästys. Olin onneksi unohtanut Rennien takkini taskuun, joten söin sen, lopetin juoksemisen ja valuin takaisin kotiin. En muista koskaan elämässäni tunteneeni sellaista kipua kuin tuo akuutti närästyskohtaus aiheutti. Säikähdin aika pahasti.

Aloinkin siis googlaaman asioita entistä enemmän närästyksestä ja huomasin, että vaiva on uskomattoman yleinen suomalaisten keskuudessa, yleistymään kaikkialla ympäri maailman ja oireet voivat olla oikeastaan mitä vain ihmisestä riippuen. Refluksitauti on myös siitä omituinen, ettei sille juuri ole lääkitystä, joka ”parantaisi” taudista. Tautia sanotaan hyvälaatuiseksi, koska se ei vaikuta elinajanodotteeseen, mutta sen kanssa joutuu elämään koko loppuelämänsä, mikäli kyseessä on kroonistunut refluksi.

Vaivalle on leikkaus, mutta leikkaus ei paranna 100%:sesti ja siinä on myös erilaisia komplikaatioriskejä, jonka takia sitä suositellaankin vain erittäin rajuissa refluksitapauksissa. Oma tautini ei tähän luokkaan luokitella ainakaan vielä, joten meninkin uudestaan lääkärille ja samaa lääkettä määrättiin – tällä kertaa pariksi viikoksi. Tällä kertaa tuntui, että oireet eivät kadonneet kokonaan koko lääkityksen aikana ja turhauduin erittäin paljon. Huomasin, että passivoiduin. Motivaationi tehdä oikeastaan yhtään mitään laski, näin kavereita aiempaa vähemmän ja en ollut töissäkään läheskään yhtä tehokas kuin ennen.

Ilman terveyttä ei ole mitään

Yritän ajatella positiivisesti, että jo näin nuorena sain herätyksen siihen, että ilman terveyttä ei tosiaan ole yhtään mitään. 100 000 000 euroa pankkitilillä ei lämmitä, mikäli käytännössä hyvien asioiden syöminen ja liikkuminen, joista etenkin liikkumisesta olen aina nauttinut, aiheuttaa kipua.

Aina usein toistetaan myös sitä, että sairastuminen on kriisi, vaikka kyseessä onkin vain näin ”olematon” sairaus, joka ei edes vaikuta ihmisen elinikäodotukseen. Huomasin, että tämä pitää erittäin hyvin paikkansa. Koin oppikirjamaisesti kaikki kriisin normivaiheet. Ihmettelin, että miksi näin kävi minulle.

En ole koskaan polttanut, en juo kahvia, olen aina käyttänyt perusnuorta vähemmän alkoholia (aloitin juomisen vasta yli 20-vuotiaana), olen aina liikkunut paljon. En ole käyttänyt edes kipulääkkeitä juuri koskaan, olen syönyt semiterveellisesti, en ole koskaan stressanut asioita kauheasti, en ole lihava, yhdelläkään perheenjäsenistäni ei ole ks. vaivaa jne. Nämä kaikki olivat tekijöitä siihen, mikä vaivaa aiheuttaa, enkä tuntunut täyttävän yhtään kriteeriä. Ainoa kysymys, joka pyörii päivittäin päässäni oli vain, miksi minä?

Mitä enemmän asiaa kuitenkin mietin, olin hieman vihainen itselleni. Lähipiirissäni on kuitenkin ikäisiäni hyviä ystäviä, jotka ovat tähän ikään päästessään käyneet läpi syöpähoidot ja veritulpat. Erään läheisen ystäväni (joka on minun tapaani vain 27-vuotias) syöpä uusiutui juuri ja voi olla, että tällä kertaa se on lopullisesti menoa. Oma vaivani on suuressa kuvassa aika olematon, mutta henkilökohtaisesti kriisi.

Olen pitänyt ruokavalioista supertarkasti kiinni nyt yli kuukauden verran, olen syönyt lääkkeitä, olen tehnyt kaiken mitä asian eteen voi tehdä ja tuntuu, että edistystä ei ole juuri tapahtunut. Olen uskomattoman turhautunut, koska päässä pyörii pelkästään se, että joudun elämään tämän kanssa koko loppuelämäni eli ”toivottavasti” seuraavat 50 vuotta. Pelkkä ajatus aiheuttaa kylmiä väreitä ja uskomatonta v-tutusta, mutta siitä on aika vaikea päästää irti etenkin kun lääketieteellä ei vuonna 2018 ole lopullista vastausta vaivaan.

Elämän prioriteetit sairastumisen myötä

Tällaisen kriisin myötä, ihmisten prioriteetit usein muuttuvat. Huomataan yhtäkkiä, mikä on tärkeää. Itse kuitenkin huomasin sen, että tasan yksi asioista muuttui – aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota omaan terveyteeni. Olin aina kuvitellut, että liikuntani, järkevät elämäntavat sekä ok-ruokavalio riittää siihen. Ei näköjään riitä allekirjoittaneella.

Olenkin siis alkanut syömään erittäin tarkasti ja terveellisesti, vähentänyt lihan määrää selkeästi ja alkanut välttää täysin närästystä aiheuttavia ruoka-aineita. Ruokavaliostani on siis kokonaan tippunut esim. pizza, alkoholi, limut, ketsuppi, vahvat mausteet, makeiset ja hampurilaiset. Jos pitää hampurilaisista yhtä paljon kuin esim. minä, ymmärtää luopumisesta aiheutuvan tuskan.

Oikeastaan jos jokin sokerinen tai rasvainen maistuu sinusta hyvältä, pystyt kuvitella, miltä minusta tuntuu, koska olen käytännössä jättänyt kaiken näistä pois ruokavaliostani. Jollekin pelkästään kahvin tai alkoholin jättäminen kokonaan tuntuisi mahdottomalta. Itse en koskaan kahvia ole juonut, joten sen välttäminen ei tuottanut hankaluuksia.

Terveellisesti syömiseen menee hieman enemmän rahaa kuin vanhaan ruokavaliooni, mutta ei siten, että se juuri merkittävästi näkyisi kuukauttisessa budjetissani lähinnä sen takia, koska alkoholin tippuminen pois sallituista asioista taas säästää samalla rahaa.

Muuten elämäni prioriteeteissa en juuri ole eroa nähnyt. Minua kiinnostaa edelleen samat asiat, ja ehkä entistä enemmän taloudellinen riippumattomuus, koska töissä oleminen on oikeasti aika karmeaa jos närästys vaivaa työpäivän aikana. Elämän tahdittaminen omaan tahtiin huvittaa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan.

Miten tämä liittyy taloudelliseen riippumattomuuteen

Koska olen pyöritellyt asioita nyt päässäni jo kuukauden verran, huomasin, että etenkin närästyksessä on paljon yhtäläisyyksiä ihmisen taloudelliseen käyttäytymiseen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun.

Eräällä pari vuotta minua vanhemmalla työkaverillani on myös samaa vaivaa kuin allekirjoittaneella ja saammekin onneksi toisiltamme vertaistukea. Huomaan kuitenkin, että vaikka hänellä on vielä kovemmat oireet ja kovempi lääkitys, hän on ruokavalionsa ja elintapojensa kanssa paljon löysempi. Hänen filosofiansa on ”jos elämästä ei voi nauttia, mitä järkeä tässä on”. Joten välillä hän juo alkoholia, välillä syö hampurilaisia jne. Koska tosiaan, eihän tässä ole mitään järkeä, mikäli ei välillä nauti.

Tämä muistuttaa minua yleisesti ihmisten asennoitumisesta elämään. Eihän ole mitään järkeä tienata rahaa, jos sitä ei tuhlaa? Vaikka rahan puute toisella puolella aiheuttaa stressiä ja elämänlaadun laskemista samalla tavalla kuin väärien asioiden syöminen aiheuttaa närästystä. Olemme suhteellisen koukussa lyhyen aikavälin palkitsemisentunteeseen ja suurin osa ihmisistä ei ole hyviä ajattelemaan pitkällä aikavälillä.

Kuten taloudellisessa riippumattomuudessa, myös närästyksessä, jos saan vaivan edes 90%:sti haltuun jättämällä kaikki luettelemani asiat kokonaan pois elämästäni, on se mielestäni luopumisen arvoista. Pitkän aikavälin palkinto on paljon suurempi närästyksen selkeän vähenemisen ja lääkityksen tarpeettomuuden myötä kuin hetken tyydytys ja ikuinen lääkitys.

Sama pätee taloudelliseen riippumattomuuteen. Jos mietin ja rajoitan kulutustani ”vain” seuraavat 10 vuotta, odottaa minua taloudellinen riippumattomuus, josta saan nauttia todennäköisesti seuraavat 40 vuotta. Miksi en siis luopuisi jostain hetkeksi, kun pitkän ajan palkinto on paljon suurempi sen ansiosta?

12 kommenttia artikkeliin ”Kun sairaus pysäyttää”

  1. Ylävatsakivuista muutaman kerran elämässäni kärsineenä (tosin en tiedä oliko kyseessä enemmin sappivaivat kuin närästys), kysyisin sinulta vielä oletko kärsinyt stressistä ja oletko ehtinyt käydä wc:ssä normaalisti? Jos syö liian isoja määriä eikä huolehdi suolen toiminnasta ym. se voi aiheuttaa ylävatsavaivaa myös. Ja vaiva häviää ja tulee kiusallisen epämääräisesti, ei kovin suoraviivaisesti jonkin tietyn jutun syömisen jälkeen.

    Olen sinua varmaan pari vuotta vanhempi joten ei minullakaan hurjasti elämänkokemusta ole, mutta sanoisin että työkaverisi arvostelu on vähän mustavalkoisen suoraviivainen, jopa naiivi tapa ajatella. Itsekin nuorena aina ajattelin kaikesta että ”no mikset tee niin ja näin niin asiasi olisi paremmin”, mutta taustat on aina tosi monimuotoiset.. Kannattaa kunnioittaa kaikkien omia valintoja kun ei tiedä mitä niiden taustalla on ja kuinka paljon henkilö on tehnyt selvitystyötä asian eteen. Mutta niin se vain voi olla, että pienikin sairaus haittaa elämää ja etenkin vaikuttaa katsantokannan positiivisuuteen!

    Vastaa
  2. Olen koettanut pohtia juuri tuota mistä se johtuu (kuten kirjoitin en koe ainakaan olevani stressaantunut). Samalla kuitenkin minulla harvemmin on närästystä päivinä jolloin lähinnä löhöän himassa. Jotenkin asioiden tekeminen sios vaikuttaa siihen. Olen viettänyt varmaan kymmeniä tunteja lukien aiheesta ja tuntuu, että vaiva oireilee kaikilla ihmisillä eri tavalla, eri syistä ja eri ruuista riippuen. Mystistä.

    Ja onneksi olemme työkaverini kanssa sen verran hyvissä väleissä, että kaikesta mistä kirjoitin tässä (ja paljon enemmästäkin), olen myös puhunut hänen kanssaan. On molemmille mukavaa, että on ”vertaistuki” lähellä.

    Kritiikki ei niinkään kohdistunutkaan työkaveriini vaan lähinnä siihen, että ihmiset keskimäärin juoksevat KAIKESSA hetken mielihyvän perässä eivätkä usein tee sitä rationaalista päätöstä, vaikka kärsisivät päätöksestä jatkossa pitkiäkin aikoja. Tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoista ja ihminen käyttäytyykin usein näin, vaikka olisi täysin tietoinen kyseisistä haitoista. Ks. Esim. Tupakka tai kädestä suuhun eläminen. Siinä oletkin ihan oikeassa, että se, miten ihminen päätyy kyseiseen päätökseen on erittäin monimutkainen ja yksilöllinen kokemus. Mikä tekeekin asiasta niin mielenkiintoisen!

    Ja se on kyllä totta, että asenteella pystyy vaikuttamaan asiaan yllättävänkin paljon. Voin jäädä kotisohvalle makaamaan kuten tein alussa tai sitten vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja jatkaa elämistä.

    Vastaa
  3. Itsellänikin tuli närästys 29-vuoden iässä pitkään jatkuneen äärettömän stressin seurauksena. Tuo kyllä pitää paikkaansa, että silloin, kun närästää, niin toimintakyky on alhainen. Vaikuttaa myös mieleen negatiivisesti. Nyt on jatkunut 5 vuotta, enkä usko, että koskaan loppuu.

    Rennie on ihan OK ja turvallinen, mutta niin lyhytkestoinen ja usein närästys tulee takaisin entistä kovempana. Tehokkain lääke omaan närästykseen on omepratsoli-pitoiset lääkkeet ja muut vastaavat protonipumpun estäjät, jotka estävät liikahappoisuuden syntymistä. Silloin keho ja mieli lähellä sitä mitä se oli ennen kroonista närästystä. Pitkäaikainen käyttö voi tosin olla haitallista. Nykyään yritän vuorotella eri närästyslääkkeiden välillä (PPIt ja H2:t esim.) ja toivottavasti eliminoida pahimmat haittavaikutukset ja riskit. Monia yrttejä ja muitakin keinoja olen kokeillut. Harvoista on edes pienintäkään hyötyä.

    Minusta tällaiset sairaudet ja muut ”herätykset” pistävät pohtimaan erityisen tarkkaan taloudellisen riippumattomuuden merkitystä. Minulle omakohtainen närästys ja muut ”pikkuvaivat” sekä monet fataalit sairastumiset sekä kuolemiset lähipiirissä ovat vain vahvistaneet halua eläköityä mahdollisimman aikaisin.

    Vastaa
    • Kuulostaa aika tutulta. Itseäni häiritsee eniten juuri se, etten onnistu paikantaa syytä siihen, koska mikään vaikuttajista, joita Google ehdotti, ei tunnu liittyvän itseeni. Todennäköisesti teen jotain huomaamattani, joka sen aiheuttaa. Pitää ainakin syömiseen keskittyä jatkossa enemmän, koska saattaa olla, että olen tottunut ahmimaan ruokani.

      Itsellä nyt ensi kertaa juuri tuo omepratsoli-kuuri ja nyt parin viikon jälkeen ainakin auttanut. Harmi vaan tosiaan, että ne eivät sinänsä ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön kun tulee kaikkea B12-vitamiinin imeytymisongelmista kaikenlaisiin muihin vaivoihin. Odotankin lääkekuurin jälkeen, mitä tapahtuu kun suuri osa närästystä varmaan onkin se, että ruokatorvi on tulehtunut. Jos se ehtisi edes rauhoittua, ehkä oireet vähän helpottaisivat myös lääkityksen jälkeen. Aika näyttää.

      Oma lähipiirini ja itsekin tähän asti on noita tekstissä mainitsematta lukuunottamatta olleet erittäin terveet, joten tämä oli kyllä tietynlainen herätys kuolevaisuuteen. Samalla tunnen itseni jotenkin tosi vanhaksi kun kaverit vetävät vieressä pizzaa ja kaljaa ja itse katselen vierestä banaanini ja vesipulloni kanssa 😀 Onneksi on FIRE.

      Vastaa
  4. Oletko varma että närästys johtuu liiallisesta happamuudesta?
    Omalla kohdalla totesin närästyksen (n. 1-2h ruokailusta) helpottavan juurikin sitrushedelmiä syöden. Tästä päättelin närästyksen johtuvan ruuan hitaasta sulamisesta ja sen liiallisella huuhtomista ruokajuomalla. Kunnollinen pureskelu, salaatin lisääminen ja ruokajuoman määrästä karsiminen auttoi mulla.

    Vastaa
    • Närästys on kieltämättä siitä aika mielenkiintoinen kun se johtuu kaikilla vähän eri syystä. Joillakin liikahappoisuudesta, jollain liian vähäisestä. Olen kokeillut noita kaikkia (paitsi sitrushedelmiä, koska ne närästävät happamuuden takia erittäin paljon). Nyt juuri lääkityksen myötä happoisuuden vähennyttyä mahassa oireet ovat vähentyneet selvästi, mutta aika näyttää palaavatko oireet heti kun lääkitys loppuu.

      Koetan keskittyä etenkin tuohon pureskeluun jatkossa huomattavasti enemmän, koska se on varmaan ollut aidosti heikko kohtani tähän mennessä.

      Vastaa
  5. Koita gluteenitonta ruokavaliota. Minulla oli vuosia paha refluksivaiva, johon kovimmatkaan lääkkeet eivät auttaneet. Söin lääkkeitä vaivaan yli 5 vuotta. Lääkäri suositteli leikkausta, johon en ollut valmis. Kolme vuotta sitten aloin noudattamaan gluteenitonta ja kolme viikkoa myöhemmin jätin lääkkeet pois. Kunhan noudatan ruokavaliota, en tarvitse mitään lääkitystä. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista!!

    Vastaa
    • Ruokavaliomuutoksilla käytännössä aloitin ennen lääkitystä. Gluteeniton oli ensimmäinen listallani juuri sen takia, että siitä oli netissä niin paljon kehuja. Kokeilin kuukauden verran eikä siitä valitettavasti ollut apua. Refluksissa varmaan ärsyttävintä on juuri se, että se on käytännössä täysin trial and error-toimintaa. On varmaan 50 eri ruokavaliota ja ruoka-ainesta, joita pitää vain kokeilla ja katsoa toimiiko itselle. Olen valmistautunut jo henkisesti siihen, että löydän tasapainon vasta vuosien jälkeen.

      Vastaa
  6. Toivottavasti löydät helpotusta vaivaan! Itse ajattelen että sairaana varallisuuden tärkeys vain korostuu. Varsinkin jos työkyky alkaa rapistua on jokainen säästöeuro tärkeä. Jos on taloudellisesti riippumaton saa sitten vaikka sairastaa rauhassa.

    Vastaa
    • Kiitos, toivotaan toivotaan. Vaikka sairaus ei onneksi vaikuta työkykyyn vielä valtavasti, pistää tämä miettimään sitä jos sairastuisi niin vakavasti, että työkunto oikeasti rapautuisi. Säästöjen kerääminen sitä varten olisi kieltämättä erittäin kova juttu.

      Vastaa
  7. Itsellä refluksitauti on ollut seurana jo n. 19-vuotiaasta saakka, eli yli kymmenen vuotta. Aikoinaan koko ”tauti” tuli esille ensimmäisessä oikeassa työpaikassa varastolla, jossa oli paljon kumartelua. Yhtenä päivänä tuli massiivisen huono olo, ja ajattelin sen olevan oksennustautia tai vastaavaa. No, huono olo ei vain lähtenyt kunnolla pois ja ravasin työterveyslääkärillä monta kertaa. Täältä ei apua saanut, joten kävin sitten gastroskopiassa omalla rahalla yksityisellä ja todettiin ihan virallisesti ”refluksitauti” ja sain silloin Pariet- nimistä protonipumpun salpaajaa lääkkeeksi.

    Lääkkeet ei kuitenkaan tehonneet koskaan erityisen hyvin, tai en huomannut niillä kauheasti vaikutusta. Lopetinkin niiden napostelun ja kärvistelin huonon olon kanssa kuukausia ja kuukausia, välillä saattoi olla ylävatsa vähemmän kipeä ja välillä vähemmän (ja vähemmän huono olo) Näistä löytyy vieläkin paljon tekstejä vanhoista päiväkirjoista, jossa mietin paraneeko koskaan. Lisäksi autossa meinasi tulla aina paha olo, kun ylävatsassa oli ”huono olo”, joka rajoitti paljon elämää, kun ei tehnyt mieli mennä auton kyytiin.

    Vuosia kun jatkui, oli parempia kausia ja huonompia kausia 🙂 Mutta usko tai älä, huonoon oloon tottuu ajan kanssa niin, ettei siihen kiinnitä samalla tavalla huomiota kuin ennen, jos refluksitauti on vain ”normaalipaha”. Eikä samalla tavalla kuvittele esim. autossa laatan lentävän, vaan paine vatsassa on vaan ”ihan normaalia”.

    Myöhemmin joskus 24-vuotiaana alkoi refluksitauti aiheuttamaan enemmän nielemisvaikeuksia, ja ruuan nieleminen oli vaikeaa silloin kun refluksitauti oli huonona. On vieläkin tietyissä ruuissa, kuten sosekeitoissa, jos on mennyt juomaan liikaa kahvia tai muuta kiellettyä. Noin muutoin, nielemiseen oppii kyllä tekniikan, jolla saa ruuat pakotettua alas 🙂

    Nyttemmin on ollut refluksitauti parempana, mutta kannattaa ehdottomasti välttää ongelmia aiheuttavia ruoka-aineita – itsellä kun vatsa pääsee pahasti kipeäksi, on viikkoihin melkeinpä sama mitä syö ja sama sitten toisinpäin, kun vatsa on hyvänä, tuntee itsensä kaikkivoipaiseksi ja juo kahvia ja energiajuomia yms. ja taas on vatsa viikkoja huonona. Ja sama sykli toistuu.. Hampaiden kiille kärsii pitkällä tähtäimellä. Lääkkeitä saatan syödä silloin tällöin, jos vatsa on pahana, mutta en juurikaan huomaa eroa. Ruokavalio ja pari muuta juttua on itsellä se isoin juttu.

    Ainakin näitä kannattaa vähentää tai kokeilla, miltä tuntuu – vaikutus ei vaan tule päivässä eikä viikossa:
    Kahvi (Huono)
    Alkoholi (Huono, parempi kuin kahvi – pari erikoisolutta perjantaina ei vaikuta nykyään mitään)
    Kaakao, kaakaopavut (Pahin)
    Raaka sipuli (Paha)
    Kermavaahto (Huono)
    Energiajuomat, light-limut, yms.. (Pepsi max 100% varma närästys)

    Toisaalta taas greippimehut ja muut saattavat helpottaa, samoin piimä, jugurtti.. Kannattaa myös koittaa ottaa magnesiumtabletti, pureskella se kunnolla suussa ja ottaa reilu lasillinen vettä, saattaa nimittäin auttaa, koska minulla joskus toimii. Jos vaiva jatkuu, niin sitten kannattaa myös ehdottomasti kokeilla venytellä pallean/vatsanseudun lihaksia , sillä joskus itsellä ne on vaan niin kireällä, että sekin aiheuttaa huonoa oloa ja pahentaa refluksitaudin oireita. Kaikkia poppakonsteja kyllä löytyy 🙂 Toivottavasti sinun närästys-mikä-ikinä helpottaa ja jos ei, niin eiköhän jotain keksitä.

    Vastaa
  8. Kiitos kattavasta viestistä! Siinä oli paljon hyviä vinkkejä, pari mitä en ollut netissä aiemmin nähnytkään 😀 Onneksi noista listaamistasi asioista lähinnä ainut, mistä en ole kokonaan luopunut on alkoholi ja sitäkin tulee käytettyä vain kerran parissa kuukaudessa nykyään. Kahvia ei onneksi tullut koskaan juotua.

    Omituisinta vaivassa onkin juuri tuo, että kaikilla on eri oireet ja ne tulevat eri järjestyksessä ja muutenkin täysin mystyinen vaiva. Oireesi kuulostavat tutulta, mutta itsellä ne tulivat juuri vastakkaisessa järjestyksessä, heh. Lääkitys on itselläni auttanut selkeästi, mutta en luonnollisesti halua loppuelämääni lääkitystä vetää (ja muutenkin lääkkeiden teho varmaan laskee ajan kuluessa). Jos lääityksen loputtua vaiva palaa, sitten varmaan testailen jokaisen poppakonstin, mitä vastaani tulee. Eipä siinä häviä mitään, haha.

    Veikkaanpa, että tämän kanssa joutuu elää koko loppuelämänsä, mutta lohduttavaa kuulla, että asiaan kuitenkin tottuu ja oppii elämään sen kanssa. Kuten kirjoituksessakin mainitsin, on onneksi paljon pahempiakin vaivoja kuin närästys, mitä voisi saada.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Omavaraisuushaaste Peruuta vastaus