Matkani tietokirjailijaksi osa 5 – Kustannussopimus

Kirjailijan kustannussopimus on yksi kirjamaailman tarkemmin varjeltuja salaisuuksia. Tietoa suomalaisten kustantamojen tarjoamista kustannussopimuksista löytyy äärimmäisen vähän jopa googlaamalla ja myös kirjailijoiden tuloista puhuttaessa keskustelu keskittyy useimmiten joko top5 Suomen kirjailijoihin tai sitten vain puhtaasti apurahoihin.

Tämänpäiväisessä kirjoituksessa pyrinkin avaamaan kustannussopimuksen rakennetta ja siihen liittyviä kommervenkkejä – sekä tietenkin ihan puhtaita euroja, kuten talousblogiin kuuluu. Allekirjoitin ja neuvottelin Tammen kanssa oman kustannussopimukseni 2023 vuoden tammi-helmikuussa julkaistavaa kirjaa varten ja vertaan tässä kirjoituksessa myös omaa sopimustani erilaisten kirjailijaliittojen suosituksiin sekä siihen, millaista sopimustasoa esikoiskirjailijana vs. kokeneena kirjailijana voi odottaa.

Se, miten pääsin tilanteeseen, jossa pääsin neuvottelemaan kustannussopimuksesta, löytyy matkani tietokirjailijaksi viime osasta, jossa kerroin miten saada kustannussopimus ja miten päädyin tarjoamaan kirjaa kustantamoille. Tämän lisäksi kerroin, miten Tammi päätyi oman kirjani kustantajaksi kaikista eri kustantamoista. Aloitetaan kuitenkin matka kustannussopimusten, eurojen ja prosenttien maailmaan perusasioista, eli mikä oikeastaan on kustannussopimus?

Mikä on kustannussopimus?

Kustannussopimuksessa sovitaan kirjailijan ja kustantamon välillä, mihin kirjailijan töihin kustantajalla on oikeus. Kustannussopimuksessa käydäänkin läpi tarkasti jokainen eri kirjan muoto, mitä nykyään on – kuten kovakantinen, pokkari, e-kirja ja äänikirja.

Näiden lisäksi kustannussopimuksessa sovitaan mahdollisista käännösoikeuksista sekä mahdollisista markkinointitoimista (yleisellä tasolla). Kustannussopimuksessa sovitaan myös kuinka moneen ilmaiseen näytekappaleeseen kirjailija on oikeutettu sekä millaisia oikeuksia kirjailijalla on jos jotain osaa kirjan painoksesta ei saada kustantamon toimesta myytyä eteenpäin.

Tämän lisäksi kustannussopimuksessa sovitaan, milloin kirjailijan tulee viimeistään toimittaa käsikirjoitus kustantamolle (oman kirjani käsikirjoitushan ei ollut valmis vielä vuoden 2022 keväällä), sekä kilpailukiellosta sekä salassapidosta luottamuksellisen tiedon osalta. Sopimus sisältää myös tavallisia sopimusteknisiä asioita, kuten sopimuksen irtisanomisehdot ja muut perussopimusasiat.

Mielenkiintoisena knoppina olen myös oppinut, että suomalaiset kustantamot harvemmin kaipaavat käännösoikeutta ainakaan sijoitustietokirjoille. Tästä viestii se, että esim. Heikki Keskiväli on itse kääntänyt Tähtäimessä osakkeet-kirjansa, joka on Suomeksi Alma Talentin julkaisema ja samaa olen kuullut ja ymmärtänyt muita suomalaisilta tietokirjailijoilta.

Tämä sinänsä ymmärrettävää, koska kirjani on suunnattu ennen kaikkea Suomen markkinoille ja suomalaisille sijoittajille ja ymmärtääkseni suomalaisilla kustantajilla ei ole niin tieto- kuin kaunokirjallisuudessakaan suuria intohimoja yleensä lähteä maailmaa valloittamaan – muutamaa äärimmäisen poikkeuksellista kirjaa ja kirjailijaa lukuun ottamatta (esim. Sofi Oksasen Puhdistus, joka muuten on omastakin mielestäni erinomainen kirja).

Vaikka kustannussopimus on lakitekninen sopimus, en koe, että sen tekemiseen tarvitsee lakimiestä – ainakaan isojen tai tunnettujen hyvämaineisten kustantamojen kanssa. Ehdot ovat suhteellisen standardisoidut kirjasta toiseen ja oikeastaan ainoa asia, mitä halusin muuttaa ja neuvotella standardisopimuksessa, jonka sain naamani eteen oli palkkio. Kun siis sain kustantajaltani kustannussopimuspohjan kaikki muu näytti hyvältä ja aloitimme neuvottelun palkkiosta.

Kustannussopimuksesta neuvottelu

Kustannussopimuksesta neuvottelu tiivistyi itselläni pitkälti prosentteihin ja euroihin. Kun sain kustannussopimuksen naamani eteen, eivät eurot ja prosentit näyttäneet minusta huonoilta, mutta ne olivat silti heikommat kuitenkin, kun mitä esim. Suomen tietokirjailijat suosittelivat (olin luonnollisesti tämän googlannut).

Tiesin, että esikoiskirjailijana en luonnollisesti ole erityisen vahvassa neuvotteluasemassa, koska myyntipotentiaaliani ei oltu todistettu millään tasolla ja rehellisesti sanoen saan olla iloinen, että kirjani edes suostutaan kustantamaan. Vuosien varrella olen oppinut sen, että aina kannattaa pyytää ja neuvotella – siinä ei koskaan häviä, vaikka erittäin moni sitä pelkää tehdä esim. omalla työpaikalla palkoista puhuttaessa.

Vastaehdotukseksi annoinkin siis suoraan Suomen tietokirjailijoiden ehdotuksen – ja pari prosenttia päälle! Kuten olettaa saattoi, ehdotus tuli bumerangina takaisin ja kustantamo totesi, että sopimus on jo tällaisenaan suhteellisen antelias kustantajan toimesta. Googlasin vähän asiaa ja parhaat faktat sain parista erittäin vanhasta blogikirjoituksesta sekä 10 vuotta vanhoista Suomi24-keskusteluista (kertoo siitä, kuinka mystinen asia kustannussopimus oikeasti on!) ja totesin, että kustantajan edustaja puhui varmasti ihan totta.

Koska halusin edes kuitenkin vähän tehdä sopimusta paremmaksi itselleni, sovimme tietyt rajat kirjan myynteihin, jonka jälkeen palkkioprosenttini nousee. Euroissa tämä tasonosto ei ole merkittävä, kun kyse on kuitenkin kirjailijan palkkioista, mutta pidän tavoitteista, ja olisi mukava nähdä, että kirja oikeasti nousisi näihin myyntimääriin ensi vuonna – tällöin voitaisiin kuitenkin puhua jo ihan aidosti bestseller-tasosta!

Kustantaja suostui kuin suostuikin uusiin ehdotuksiinkin, mistä pääsemme tarkemmin kustannussopimuksen rakenteeseen.

Kustannussopimuksen rakenne ja ennakko

Aiemmin mainitun salassapitosopimuksen takia en pysty valitettavasti tässä kohtaa avaamaan tarkkoja euroja ja prosentteja, mutta avaan kustannussopimuksen rakennetta ja kirjailijan ennakkopalkkiota niin tarkasti kuin voin sopimuksen piirissä. Kustannussopimuksen malli on todennäköisesti erittäin samanlainen oli kustantajasi Tammi, Otava tai WSOY. En yllättyisi, vaikka Tammi ja WSOY käyttäisivät samaa pohjaa jopa, koska Tammi on osa WSOY-konsernia.

Kustannussopimuksessa usein kiinnostaa yksinkertaisesti se, että paljonko kirjailija saa kirjasta. Kustannussopimuksessa sovitaankin usein ennakkopalkkiosta, jonka kustantaja maksaa, kun se on hyväksynyt kirjan käsikirjoituksen. Tämä ennakkopalkkio on kiinteä summa, jonka kirjailija saa aina.

Toinen osa kustannussopimusta on myyntimääräinen palkkio, joka vaihtelee erittäin paljon sopimuksesta, kirjailijan tunnettuudesta sekä kirjatyypistä. Fyysisestä kirjasta saa usein eri prosentin myyntituloista kuin äänikirjasta. On hyvä huomata, että myyntipalkkiot vähennetään ennakkopalkkiosta eli jos esim. ennakkopalkkioni olisi 2 000 euroa, pitäisi minun tienata kirjalla 2000 euroa, ennen kuin alan saamaan kiinteän palkkion päälle yhtään mitään.

Myyntipalkkiot eivät siis ala rullaamaan heti kiinteän palkkion päälle, vaan kirjailijan pitää tienata ns. itsensä takaisin ensin. Tämä oli ehkä isoin oppiminen itselleni, koska oletin aina, että kustannussopimuksen allekirjoittamisesta saa rahaa ja kaikki myynti sen jälkeen tulee suoraan plussana kirjailijalle, mutta oikeasti kyseessä on vain ns. ”ennakkopalkkio”.

Jos mietitään sitten tarkemmin, miten myyntitulot kirjasta jakautuvat, kirjailija ja kustantamo neuvottelevat usein palkkioprosentin erikseen jokaiselle julkaisumuodolle. Julkaisumuodot jakautuvat usein seuraaviin tyyppeihin: kovakantinen, pokkari, e-kirja sekä äänikirja.

Kovakantinen – eli se perinteisin muoto kirjasta – sisältää yleensä parhaan palkkioprosentin. Äänikirja ja sähkökirja liikkuvat tässä välissä ja pokkari sisältää käytännössä usein huonoimman palkkiprosentin (jos siis haluaa tukea lempikirjailijaansa, kannattaa välttää pokkarien ostoa).

Suomen kirjailijaliitto sekä Suomen tietokirjailijat suosittelevat kovakantisiin kirjoihin 21-26%:n palkkioita, äänikirjaan 15% sekä e-kirjaan samaa kuin kovakantiseen. Itse en tosiaan ihan näihin suosituksiin päässyt kuin osassa kirjatyyppejä, mutta sopimus liikkuu kuitenkin pitkälti samalla alueella.

Paljonko kirjailija saa kirjasta rahaa?

Kun kustannussopimus on palasteltu, päästäänkin vihdoin viimein siihen ylivoimaisesti kysytyimpään kysymykseen: paljonko kirjailija saa myydystä kirjasta? Kirjailija ei saa kirjasta prosenttimäärää siitä hinnasta, mitä asiakas maksaa kirjakaupassa, vaan prosenttimäärän siitä hinnasta, mitä kirjakauppa maksaa kustantajalle. Palkkioprosentti määritelläänkin kustantajan ulosmyyntihinnasta (ei ota huomioon arvonlisäveroa).

Jos siis kirjaani myydään esimerkiksi 45 eurolla kirjakaupassa ja palkkioni on 20% kirjasta, en saa 20%:ia 45 eurosta (joka olisi 9 euroa per kirja) vaan 20% siitä hinnasta, millä kirja on myyty kirjakaupalle. Itselleni on vielä mysteeri, millä hinnalla kirjoja myydään kirjakaupoille, mutta olettaisin, että kirjakauppojen on saatava suhteellisen hyvä kate kirjoista – sen verran niitä kuitenkin todennäköisesti päätyy alelaariin.

Olettaisin, että 20% palkkioprosentilla oma osuuteni kovakantisen kirjan myynnistä olisi lähempänä noin 3-4 euron tasoa per myyty kirja, mikä tarkoittaisi, että 2000 euron ennakkopalkkioilla pelkästään ennakkopalkkion ylittämiseksi, minun pitäisi myydä yli 500 kirjaa! Puhtaasti sijoitusaiheiselle tietokirjalle tämä itsessään on jo haaste, jos ei ole merkittävä someinfluensseri tasoa Merja Mähkä tai Jasmin Hamid.

Odotankin erittäin mielenkiinnolla koko ensi vuoden myyntilukuja, koska en rehellisesti osaa sanoa, kuinka paljon potentiaalia kirjalla on. Olen äärimmäisen tyytyväinen kirjaan ja se on ylivoimaisesti paras kirjallinen tuotos, mitä olen koskaan elämässäni tehnyt, mutta etenkin lyhyen aikavälin myynnissä paljon on kyse markkinoinnin onnistumisesta ja tuurista (jos olemme keskellä pahaa laskumarkkinaa edelleen tammi-helmikuussa 2023, on aivan selkeää, että tämä varmasti vaikuttaa myös myyntilukuihin).

Toivon kuitenkin, että Tammi tukee minua markkinoinnissa ja tulen tekemään itsekin hartiavoimin töitä kirjan markkinoinnin eteen, koska uskon aidosti, että kirja palvelee ihan kaikenikäisiä ja – laisia sijoittajia, kokemustasosta ja lähtökohdista riippumatta.

Vaikka en pystykään salassapitosopimuksen takia tarkkoja euroja paljastamaan, voin sen sanoa, että oma ennakkopalkkioni asettuu juuri tuohon 2000 ja 3000 euron sisälle ja kuten edellä mainittu, myös palkkioprosentit ovat keskitasoa suosituksista.

Sen, minkä pystyn luvata on, että kuten blogilleni tavallista, tulen varmasti kertomaan ensimmäisen ja toisen vuoden jälkeen, kuinka paljon kirja on oikeasti tuottanut ja nämä pystyn onneksi hyvin avata ihan euroissa rikkomatta salassapitosopimusta, koska kyse on vain henkilökohtaisista tuloistani. Teen siitä aivan oman tekstin, kun sen aika tulee, mutta saatan päivittää luvut myös tähän tekstiin, jos tämä Googlessa nousee luetuksi tekstiksi.

Ei kuitenkaan mennä asioiden esille, olemme juuri kustannustoimittajan kanssa tekemässä tällä hetkellä viimeisiä silauksia kirjaan ja keskittyminen on tällä hetkellä itselläni täysin edelleen kirjan perfektoinnissa – myynti ja markkinointi on seuraava vaihe, kunhan olen valmis päästämään tästä esikoisestani lopullisesti irti.

Olen myös lukenut, että joissain (ei hyvissä) soppareissa kirjailijan saamasta palkkiosta vähennetään vielä painokulut sekä markkinointikulut, mutta ymmärtääkseni jos tällaista sopimusta tarjotaan, ei sitä kannata allekirjoittaa, vaan haastaa kustantaja – tai pyrkiä vain saamaan kustannussopimus jostain muualta. Kirjan painattaminen sekä markkinointi on kuitenkin yksi niitä pääsyitä, miksi kirjailija todennäköisesti kustantajan haluaa.

Yhteenveto – tietokirjan kustannussopimus

Kustannussopimuksessa on kuin onkin erittäin monta liikkuvaa osaa ja toivon, että tämä kirjoitus avasi kattavasti siihen liittyviä nyansseja. Kirjailijan tekijänpalkkio sekä palkkiomalli on mielestäni edelleen turhan mystifioitu asia, mutta tämä pätee aika pitkälti lähes kaikkeen taiteeseen – suurin osa kirjailijoista ja taiteilijoista ei kuitenkaan pysty pelkästään taiteellaan elämään. Tästä johtuen raha saattaa olla jopa enemmän tabu taitelijapiireissä kuin Suomessa muuten.

Sama pätee varmasti myös itseeni tulevaisuudessa ja en ole vapaaksi kirjoittajaksi todennäköisesti koskaan hyppäämässä. Kirjoitan rakkaudesta lajiin (niin sijoittamiseen kuin kirjoittamiseen) ja kuten tässäkin kirjoituksessa avatuista luvuista huomaat, ei kirjan kirjoittaminen ole oikea tapa, jos haluaa oikeasti vaurastua kirjoittamalla – siihen löytyy huomattavasti parempia tapoja Internetistä. Tästä hyvä esimerkki on se, että pystyisin esimerkiksi 3 blogitekstiä omaan blogiini myymällä tienata pelkästään kustannussopimusennakkoani enemmän (ja aikaahan kirjan kirjoittamiseen menee liioittelematta 100-kertaisesti enemmän).

Jos jokin asia jäi epäselväksi kustannussopimuksesta tai sinulla tulee mitä vain mieleen kysyä kustannussopimuksesta, laita kysymystä kommentteihin ja pyrin vastaamaan parhaani mukaan! Seuraavassa osassa matkassani tietokirjailijaksi avaan kustannustoimittajan kanssa työskentelyä sekä sitä, mistä tietää että kirja on valmis.

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville