Kaikki ne kysymykset, jotka minimalismista ja taloudellisesta riippumattomuudesta herää

Uudet ja vanhat lukijat, tervetuloa blogiini! Aloitetaan lyhyellä tarinalla, joka kertoo enemmän blogistani ja tavoitteistani kuin tuhat sanaa voisi koskaan kertoa.

Kaksi hyvää lapsuudenystävää kasvoivat vuosien varsilla erilleen. Vuosia myöhemmin he tapasivat uudelleen.

Vuosien jälkeen toinen heistä oli vähällä elävä munkki ja toinen menestyvä virkamies. Edustavalta näyttävä virkamies säälii hoikkaa mitättömältä näyttävää munkkia. Hän neuvoi vanhaa ystäväänsä:

”Jos alkaisit palvelemaan kuningasta, sinun ei tarvisi elää pelkällä riisillä ja pavuilla”

Tähän munkki vastaa:

”Jos pystyisit elämään riisillä ja pavuilla, sinun ei tarvitsisi palvella kuningasta.”

Kumpi sinä haluat olla? Koska olet eksynyt blogiini (joko Iltalehden jutun kautta tai muuten vain), tiedät todennäköisesti kumpi minä haluan olla (vinkki, en se virkamies). Ja ei, en ajatellut alkaa munkiksi päästäkseni tähän munkkimaiseen tilaan.

Modernissa maailmassa onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus päästä munkinkaltaiseen taloudellisesti riippumattomaan olotilaan ilman kaikesta luopumista ja suuhunkin on varaa laittaa muuta kuin riisiä ja papuja! Massasta eriävää ajattelutapaa se kuitenkin vaatii ja siitä Omavaraisuushaasteessa on juuri kysymys.

Kirjoitan blogiani kaikille, jotka ovat kiinnostuneet oman talouden hallinnasta, säästämisestä, enemmän tienaamisesta tai sijoittamisesta ja parhaassa tapauksessa jopa taloudellisesta riippumattomuudesta eli firetyksestä. Rahasta puhuminen on edelleen suuri tabu Suomessa ja toivonkin, että blogini pystyy edes vähän rikkomaan tätä tabua.

Hyvä esimerkki rahan tabuudesta on se, että vaikka meitä talousbloggaajia on Suomessakin aika paljon, Iltalehden toimittaja, joka kirjoitti jutun minusta sanoi olleen vaikeaa löytää yhtään haastateltavaa juttua varten! Edes talousbloggarit eivät halunneet osallistua haastatteluun ihmisten reaktioiden takia.

Ymmärrän tämän tavallaan, koska Iltalehden jutun oikoluettuani (ja muutaman ison asiavirheen sieltä korjattuani), vaikutti teksti omiin silmiini siltä, että joitain lauseita oli irrotettu kontekstista. Suurelta osalta juttu oli varsin asiallinen.

Keskityin muiden bloggarien kokemuksesta siihen, että numerot ovat uutisessa oikein. Muu on vain täytettä. Toivonkin, että blogiani (ja pelkästään tätä tekstiä) pitemmälle luettuasi opit enemmän tavoitteistani ja siitä, millainen tyylini oikeasti on. Minimikulutus- ja minimalistivuodestani ja ajatuksista sen takana voit lukea tarkemmin täältä.

Toivonkin, että koska olet eksynyt blogiini, olet kiinnostunut taloudenhoidosta, sijoittamisesta ja mahdollisesti jopa taloudellisesta riippumattomuudesta. On harmittavaa, että rahasta puhuminen on erittäin vaikeaa monelle meistä, vaikka se kuitenkin on aivan yhtä suuri osa elämäämme kuin syöminen tai nukkuminen – halusimme sitä tai emme.

Ne peruskysymykset säästäväiselle taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijalle

Tavoitteeni on vapaus

Säästäminen, raha ja taloudellinen riippumattomuus nousee iltapäivälehtien otsikoihin vähän väliä ja samat asiat nousevat kerta toisensa jälkeen esiin kun ihmiset kuulevat taloudellisesta riippumattomuudesta ja sitä tavoittelevista henkilöistä.

Tässä kirjoituksessa pyrin vastaamaan siis kaikkiin yleisimpiin kysymyksiin, joita yleensä nousee huulille kun säästämisestä ja taloudellisesta riippumattomuudesta kirjoitetaan iltapäivälehdissä. Jos mieleesi tulee vielä jotain näiden lisäksi, laita kommenttia ja vastaan mielelläni!

Törkeää leikkiä köyhää kun tulosi ovat noin korkeat! Käyttäisit rahasi talouden ja työllisyyden kasvattamiseen.

En leiki köyhää, vaan elän omaa elämääni kuten haluan. Ja muutenkin, olen tilastojenkin valossa täysin keskituloinen. Ja tänä vuonna olen halunnut haastaa itseni kuluttamaan erittäin vähän, jotta opin mitä oikeasti elämässä kaipaan – ja mikä kaikki rahankulutuksestani on vain tyhjän olon ja tylsyyden täyttämistä materialla.

Tarkoitukseni on hypätä pois hedonistisesta oravanpyörästä jo paljon ennen kuin olen niin turtunut siihen, etten enää osaa lopettaa kuluttamista turhuuksiin ja asioihin, joista en tule onnelliseksi.

Jokaisen meistä pitäisi jossain kohtaa kokeilla kulutuksen leikkaamista, koska suurimman osan meistä kulutus kasvaa aina samaa tahtia kuin tulotasomme nousee. Täysin huomaamatta! Tästä huolimatta, emme todennäköisesti ole yhtään sen onnellisempia kuin silloin kun kulutimme vähemmän.

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle ja miten sen voi saavuttaa?

Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle sitä, että saan passiivisia tuloja (eli rahaa tekemättä mitään) enemmän kuin kulutan rahaa elämääni. Tämä mahdollistaa täydellisen vapauden palkkatyöstä ja sen, että saan käyttää 24h päivästäni juuri milloin ja mihin haluan.

Voin käydä kolme päivää viikossa töissä jos haluan. Voin pitää sapattivuoden, jos haluan. Voin erota töistä jos haluan. Voin alkaa yrittäjäksi ilman taloudellista riskiä. Tai voin vain makoilla palmupuiden alla, jos haluan. Kuulostaako tämä liian hyvältä? Sen ei pitäisi, sillä niin moni on tehnyt sen jo maailmassa aikaisemmin. Olen arvioinut, että haluan 25 000-30 000 euroa passiivisia tuloja vuodessa, jotta pystyn taloudellisen riippumattomuuden saavuttamaan. Matkaa siis on vielä jäljellä!

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi ihmisen kuitenkin tarvitsee vain noudattaa yksinkertaista mantraa, joka on myös blogini motto.

1. Kuluta vähemmän
2. Tienaa enemmän
3. Sijoita yksinkertaisesti ja säännöllisesti

Ja tiedän, yllämainitut asiat ovat helpommin sanottu kuin tehty. Mutta oikeasti kuka tahansa meistä pystyy kuluttamaan vähemmän, tienaamaan enemmän ja sijoittamaan, jos vain oikeasti näkee vaivaa sen eteen.

Tämän lisäksi olen kirjoittanut kaksi kirjoitusta, jotka avaavat yksinkertaista matematiikkaa taloudellisesta riippumattomuudesta. Suosittelen lukemaan ne, mikäli sinua kiinnostaa se, miten taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen on oikeasti meille kaikille mahdollista.

Taloudellinen riippumattomuus – mitä ja miksi
Kaksi tietä taloudelliseen riippumattomuuteen

Miksi tavoitella taloudellista riippumattomuutta?

Jos olet joskus sanonut TGIF tai sinua on ärsyttänyt herätä maanantaina töihin, on taloudellinen riippumattomuus sinua varten. Taloudellinen riippumattomuus on myös sinua varten, jos haluat tehdä elämässäsi pääpainoisesti asioita, mistä ei makseta ollenkaan/vain vähän, mutta haluat pitää elintasoasi tietyllä tasolla ilman sosiaaliturvaan ja ikuiseen paperisotaan tukeutumista.

Itse pidän tämänhetkisestä työstäni erittäin paljon, mutta suurimmat intohimonkohteeni liikkuvat asioissa, joissa tienaaminen vaatii erittäin paljon aikaa, taitoa ja myös tuuria.

Olen myös kirjoittanut tekstin asioista, joita alkaisin tavoittelemaan, jos saavuttaisin taloudellisen riippumattomuuden tänään. Tämän tekstin löydät täältä. Maali on todennäköisesti liikkuva ikäni mukaan, mutta taloudellinen riippumattomuus on siitä mahtavaa, että se mahdollistaa kaiken riippumatta siitä mihin intohimonkohteeni liikkuvat vuosien vieriessä.

Olenko perinyt tai saanut lahjaksi ison määrän rahaa, jotta olen saavuttanut yli 100 000 euron omaisuuden 27-vuotiaana? Tai jos en ole perinyt, olen varmasti tehnyt pikavoittoja Bitcoinille tai osakkeilla! 

En.

Jokainen penni, jonka olen tienannut, säästänyt ja sijoittanut on täysin omasta selkänahastani. Ja tästä muistuttaa myös blogini logo. Satunnaisia synttärisatasia/riparilahoja jne. olen vanhemmiltani joskus saanut. En myöskään ole saanut pikavoittoja mistään.

Sijoitukseni ovat myös hävinneet indeksille jatkuvasti (etenkin sijoitusurani alussa), joten rehellisesti sanoen, jos olisin sijoittanut fiksuna vain indeksirahastoihin, olisi omaisuuteni vielä 30 000-40 000 euroa isompi nyt kuin se tällä hetkellä on! Olen siis vain tyydyttävästi sijoitusmenestyksestäni huolimatta päässyt tähän pisteeseen, en sen ansiosta.

Voit lukea omaisuuteni ja passiivisten tulojeni kehityksestä siltä ajalta kun olen kirjaa pitänyt viime vuoden tilinpäätöksestäni.

Onko minulla elämää vai istunko vain yksin neljän seinän sisässä samalla kun lasken jokaisen sentin, minkä voin säästää? 

Kiitos huolesta. Minulla on kuin onkin elämä ja varsin hyvä sellainen. Perhe, kavereita, jopa tyttöystävä! Uskomatonta kyllä ollakseni onnellinen minun ei tarvitse ostaa uutta iPhonea joka vuosi, omistaa 20 kenkäparia tai ostaa 7 euron kahvikuppeja Starbucksista. Vaikka tämä on yleinen kysymys, mikä säästäväisiltä ihmisiltä kysytään, en silti usko, että meistä kukaan on sitä onnellisempi, mitä enemmän rahaa voimme tuhlata.

Täytyy kuitenkin myöntää, että tämä vuosi on erilainen, koska haastoin itseni elämään vuoden 2019 minimikulutuksella ja minimalistina, joten tänä vuonna pyrin luopumaan asioista, joista en ehkä muuten luopuisi. Näin opin samalla myös itsestäni ja siitä, mikä on minulle se kulutuksen taso, missä olen onnellinen ja mitkä asiat ovat elämässäni oikeasti tärkeitä.

On mielestäni hyvä tietää kuitenkin se, että uskon siihen, että raha tekee onnelliseksi – tiettyyn pisteeseen asti. Kun perustarpeet on ylitetty, on kuitenkin kaikki uusi kulutuselektroniikka, vaatteet, laukut, kengät jne. vain oman elämän täydentämistä esineillä, mistä saa hetken onnellisuuspyräyksen, jonka jälkeen palaat takaisin lähtöpisteeseen. Joku voisi sanoa, että täytämme elämäämme tavaroilla, koska se on muuten niin tyhjää.

Onnellisuus on mielestäni ennen kaikkea jaettuja hetkiä perheen, kavereiden, partnerin tai vaikka lemmikin kanssa. Iltakävelyt Suomen kauniissa luonnossa tai se hetki kun ratkaiset jonkun vaikean ongelman. Oli mitä oli, suurin osa materiasta jota keräämme ympärillemme on yleensä vain mielihalujen perässä juoksemista.

Pakko myöntää, että pidän kuitenkin myös matkailusta ja siitä en todennäköisesti koskaan halua täysin luopua. Tosin matkailukin on aivan kuten kaikki muu elämässä – sekin on parasta jaettuna toisen tai toisten ihmisen kanssa. Jälleen siis pääsemme siihen, että hetket jaettuna muiden ihmisten kanssa tekevät onnelliseksi, ei se käytetty rahan määrä muiden ihmisten kanssa.

Yksinkertainen on kaunista. Suosittelen myös tutustumaan hedonistiseen oravanpyörään, joka avaa kerskakulutuksen järjettömyyttä entisestään.

Jos en ole perinyt mitään, täytyy minulla olla aivan järjetön palkka, jos minulla on nyt jo tämän verran säästössä ja pystyn säästämään niin paljon rahaa kuukaudessa…

Olen ollut vain vuoden täysin työelämässä (koska valmistuin yliopistosta n. vuosi sitten), joten palkkani on ollut suurimman osan elämästäni selkeästi suomalaisen keskitulojen alapuolella. Palautin myös suurimman osan opintotuistani, koska kävin suhteellisen aktiivisesti töissä yliopisto-opiskelujeni ohessa. Silti olen onnistunut säästämään ja sijoittamaan hieman yli 100 000 euron varallisuuden. Ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot. Mieluiten molemmat!

Nyt matkani vauhti alkaa vasta kiihtyä kun pääsin työelämään kiinni ja pyrin tekemään nousujohteista uraa, joka mieluusti johtaa myös palkankorotuksiin vuosien varrella samalla kuitenkin halliten kulutustani, joka niin usein kasvaa käsi kädessä palkan kasvun kanssa. Oletko, joskus pyöritellyt silmiäsi kun olet nähnyt, että joku 100 000 euroa vuodessa tienaava valittaa lehdissä, että ei sillä perheellinen Suomessa pärjää? Niin minäkin, ja olen kirjoittanut myös tekstin, miksi kovatuloisetkin ihmiset voivat usein elää kädestä suuhun.

Miten sijoitan rahani? Ja meneekö taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluni vessanpöntöstä alas heti kun tulee seuraava pörssiromahdus? 

Sijoitusstrategiani on yksinkertainen. Pyrin sijoittamaan suurimman osan rahastani suoriin osakesijoituksiin, joilla pyrin saavuttamaan vuosittain kasvavaa osinkotuottoa. Tarkemmin sijoitusstrategiastani voit lukea täältä.

Suurin väärinymmärrys pörssiromahduksista ja osinkojen leikkaamisesta johtuu siitä, että suomalaiset yhtiöt leikkaavat laman tullessa osinkojaan poikkeuksetta. Tämän takia suosittelenkin sijoittamaan etenkin myös Yhdysvaltain markkinoille, jos haluaa kasvavaa osinkotuloa, koska siellä on yrityksiä, jotka ovat kasvattaneet osinkojaan läpi finanssikriisien, IT-kuplien ja 90-luvun laman. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta yrityksestä on esim. kauan omistamani ja kaikkien tuntema McDonald’s, joka on kasvattanut osinkoaan joka vuosi yli 45 vuotta peräkkäin.

Tärkeintä kaikessa sijoittamisessa onkin ymmärtää se, että uusi pörssiromahdus on aina tulossa ja sillä ei pitäisi olla mitään väliä niin minulle kuin sinullekaan.

Olen vielä nuori ja en ymmärrä elämästä mitään – kun tulee perhe ja lapsia unohdan tällaiset haihatukset

Yksi lempiaforismeistani on: ”jos ihminen ei nuorena ole radikaali, hänellä ei ole sydäntä, jos ihminen ei ole vanhana konservatiivi, hänellä ei ole aivoja”. Tiedostan siis, että olen nuori ja en tiedä maailmasta kaikkea. Olen nuori ja hieman radikaali ajatustavoissani – eikä se minua haittaa. Toivoisin kuitenkin, että pysyn radikaalina keski-iän ylikin – toivon siis tavallaan, ettei minulla ole aivoja! Elämä on aidosti nautinnollisempaa kun ei mene zombien lailla sitä tietä, mitä kaikki muut menevät.

Pahin asia, mitä voi tapahtua on, että jos joskus kolmekymppisenä huomaankin, että en halua taloudellista riippumattomuutta enää saavutella, on minulla parisataatuhatta euroa pankissa, joilla voin sitten ostella materiaa ja vielä enemmän matkoja elämääni, joka tekee minusta sitten onnellisen! Tässä ei siis ole negatiivisia puolia, vaikka kuinka yritän niitä kaivaa.

Jos kaikki tavoittelisivat taloudellista riippumattomuutta ja eläisivät säästeliäästi, Suomen talous kaatuisi! Tämä ei siis yksinkertaisesti voi toimia! 

Älä huoli, Suomen talous ei kaadu taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoista. Suurin osa meistä ei ole koskaan kuullut taloudellisesta riippumattomuudesta. Iltalehden uutisen luki ehkä parikymmentätuhatta ihmistä. Näistä 1000 ehkä klikkasi blogiini. Ja näistä tuhannesta ehkä 100 jaksoi lukea tähän asti. Ja siitä pienestä osasta, joka on lukenut tänne asti, 99% ei siitä innostu, koska ei siihen joko usko tai ei sitä jaksa tavoitella.

Taloudellinen riippumattomuus on kaikille tavallisille suomalaisille ihmisille mahdollista, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, jossa me ihmiset olemme keskimäärin erittäin huonoja. Tämän takia taloudellinen riippumattomuus ei tule koskaan olemaan massojen harrastus, joten ei se tule Suomen tai minkään muunkaan maailman taloutenkaan vaikuttamaan.

Tämän lisäksi kun on lukenut tarpeeksi firetys-uutisia on oppinut hauskan ilmiön ihmisissä. Kun joku tavoittelee taloudellista riippumattomuutta ja pyrkii vapautumaan työelämästä, kommenttipalstat ovat täynnä huutoa siitä, että kaikki ei voi jättäytyä työelämästä pois, koska muuten talous kaatuisi.

Sitten kun uutisoidaan ihmisestä, joka on jo taloudellisen riippumattomuuden saavuttanut ja käy töissä sen aikana, olivat kommenttipalstat täynnä kommentteja kuinka hänen työssäkäyntinsä on poissa joltain työttömältä – törkeää! Ja samalla täydellinen paradoksi.

Joten sen sijaan, että valittaisit, mitäs jos miettisit, että tässä voi ehkä sittenkin olla joku järjen hiven.

Yhteenveto

Olikohan siinä kaikki? Jotain unohdin varmasti. Jos mieleesi tulee mitä tahansa kysymyksiä tai ajatuksia, jätä kommenttia, vastaan mieluusti jokaiseen kommenttiin!

Toivon kuitenkin, että tämän myötä herätin vähintään kiinnostuksesi parempaan taloudenhoitoon ja varallisuuden kasvattamiseen. Ja ehkä laajentamaan hieman tajuntaasi. Jos kiinnostuit, jatka ”Aloita tästä” -välilehdelle, johon olen koonnut kaikki parhaat ja ajattomimmat tekstini niin omaan matkaanitaloudelliseen riippumattomuuteen, säästämiseen, tienaamiseen kuin sijoittamiseen liittyen. Lisää tulee joka viikko.

 

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi

11 kommenttia artikkeliin ”Kaikki ne kysymykset, jotka minimalismista ja taloudellisesta riippumattomuudesta herää”

  1. Olin iloinen lukiessani juttusi iltalehdestä. Muutaman rivin jälkeen arvasin kyseessä olevan sinä. Hienoa että päädyitkin antamaan haastattelun ja esiintymään omalla nimelläsi.

    Uskon olevani myös niitä harvoja, vieläpä omalla naamalla blogissa, instagramissa ja facebookissa, omasta taloudesta puhujia, jotka haluavat rikkoa tabuja. Miksi rahasta ei saisi puhua. Kaikki sitä käyttävät ja ainakin jonkin verran tarvitsevat. Tokihan omaisuuteni on maltillinen ja vaikka olen kertonut tavoitteekseni palkkatuloista riippumattoman taloudellisen itsenäisyyden, niin kaikki saamani suora kommentointi ja palaute on ollut oikeastaan positiivista.

    On niitä, jotka näkevät, etten kotiäitinä saisi säästää pientä määtää ja puolisoni nähdään elättäjäkseni, tämä joukko on kuitenkin pieni ja ehkä tietämätönkin. Nämä ovat kuitenkin kahden aikuisen ja koko perheen arvovalintoja ja pienistä tuloistani pääosa menee yhteiseen elämiseen sekä pidän huolen, että puolisollani jää viivan alle plussaa, jos hän niin itse haluaa. Jos yhdessä halutaan hoitaa lapsia vähän pidempään kotona, niin jompi kumpi vanhemmista kotiin jää. Luovun myös siivusta eläkkeestäni ja urakehitykseni tyssää kahden lapsen myötä hetkeksi.

    Vastaa
    • Hauska kuulla, että juttu oli tunnistettava. Edes jotkut kaverini eivät tunnistaneet minua jutusta, vaikka eräs kaverini linkkiä jakeli ympäriinsä 😀 Ehkä tämä minimalismi ei sitten mitenkään näy arjessa (joka on sinällään ihan hyvä merkki onnistuneesta minimalismista). Etunimellä ja ilman naamaa voin haastatteluja tehdä, mutta lopullinen kaapista tulo on ainakin vielä work-in-progress. Ehkä sitten joskus!

      Mielestäni on hienoa, että joku kehtaa omalla naamallaan tätä tehdä – niin paljon roskaa tulee niskaan aina per uutisjuttu, koska raha on erittäin raju tabu edelleen Suomessa. Mutta tuntuu, että juuri kaikki asiat, jotka ovat luonnollinen osa ihmisyyttä (alastomuus, ennakkoluulot, seksi, raha), ovat niitä asioita, jotka jostain syystä ovat muuttuneet tabuiksi nyky-yhteiskunnassa.

      Jokainen löytää oman tiensä elämälleen ja tärkeintä on se, että on itse onnellinen. Valittajia löytyy aina, mutta nämä ihmiset valittavat yleensä vain siksi, että he eivät ole vielä löytäneet itse omalle onnellisuudelleen ratkaisua. Ja mielestäni tuo kuvaamasi esimerkki on täydellinen – kaikessa on monta puolta ja mikään valinta ei ole täysin mustavalkoinen hyvässä tai huonossa elämä kun on täynnä kompromisseja.

      Vastaa
  2. Onnea hyvän haastattelun johdosta!

    Moni lukija ja kommentoija todella takertuu helposti mainitsemaasi euromääräiseen 8000 eur summaan per vuosi. Vaikka sinunkin pointtisi on tämän ihmiskokeen sijaan monesti blogissa ollut se paljon yksinkertaisempi: säästä (kuluta vähemmän kuin ansaitset) ja sijoita säästösi järkevästi, niin voit vaurastua. Eli toisaalta, älä törsää, elä vähän niukemmin tekemällä järkeviä oman talouden ratkaisuja ja tulevaisuuden minäsi kiittää sinua.

    Onnea blogin kanssa myös jatkossa!

    Vastaa
    • Kiitos! Juttu oli ihan ok Iltalehti-standardeilla vaikka sen julkaisu vähän yllättikin (haastatteluajasta monta kuukautta ja ei mitään vastausta toimittajalta). Oli varmaan hidas uutishetki kun se vihdoin pääsi eetteriin 😀

      Ja joo, ei tässä sinällään voi voittaa, koska raha on edelleen niin vaikea aihe. Mutta uskon, että he, jotka oikeasti ovat valmiita oppimaan uutta ja oppivat varmasti jotain uutta tätäkin blogia lukemalla. Tärkeintä on yleinen ajatus siitä, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Moni varmasti tarttuu myös siihen, kun itselläni on niin suuret tulotkin, vaikka ainakin tällä hetkellä olen vain keskituloinen. Mutta matka jatkuu ja jokainen ihminen, joka alkaa miettimään ja kiinnostumaan omasta taloudenhoidostaan blogini avulla on voitto.

      Vastaa
      • lainaus:
        ”Tärkeintä on yleinen ajatus siitä, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.”

        Päinvastoin. Jos tulot ovat 500 euroa (esim. työtön tai osa-aikatyöllinen), niin miten voi säästää miljoonan näillä tuloilla? Ja ota huomioon, että 500 euron tulot on suuri summa suuressa osassa maailmaa, esim. intia, vietnam, afganistan, ukraina, syyria jne. Niissä maissa suurella osalla on alle 150 euron tulot. Miten näillä tuloilla voi säästää miljoonan, jos kunnon ruokaan ei ole rahaa?

        Mutta jos tulot ovat 4000 euroa (esim. lääkäri), niin voi elää aikaa leveästi ja säästäminen tulee tapahtumaan itsekseen, ellei polta seteleita tai tee älyttömiä ostoksia, kuten oma suihkulentokone tai sotilastason helikopteri.

        Eli juuri suuret tulot ovat tärkeimmät, jos tavoitteena on säästää.

        Vastaa
        • Tärkeintä on saada mielestäni aina ensin kulut kuriin. On huomattavasti helpompi tuhlata rahaa myös esim. noilla 4000 euron tuloilla, kun elintasoinflaatio ottaa vallan. Isompi talo lisää esim. kuluja usein moninkertaisesti samalla, kun muutkin elämän luksukset alkavat maistumaan. Tästä kirjoitin esim. täällä lehtijutun inspiroimana, jossa100 000 euron tulotkaan eivät riittäneet arkeen elämään: https://www.omavaraisuushaaste.com/kadesta-suuhun-yli-100-000-eurolla/

          On kuitenkin totta, että tulopuoli on myös aivan yhtä tärkeä. Molemmat täytyy olla kunnossa, mutta mielestäni aina järjestys on aina ensin, ensin kulutus kuntoon, sitten tulot kuntoon. Näin myös elintasoinflaatiota on helpompi välttää.

          Vastaa
  3. Kai se on niin, että tällainen pienellä eläminen iskee monella ihmisellä arkaan paikkaan. Se tuntuu kritiikiltä omaa ei-säästäväistä elämäntapaa kohtaan, jolloin on vaikea pitää näkökulmaa avoimena. Ja onhan toisaalta paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi sairauden vuoksi elävät pakosta hyvin pienillä tuloilla. On henkisesti eri asioita elää omasta tahdosta kuin pakosta säästäväisesti. Ihmiset, jotka elävät pakosta vähällä vuodesta toiseen, kokevat ehkä vähättelevänä tällaisen keskustelun ja provosoituvat. Raha on vaikea aihe… Ihmisillä on niin kovin erilaiset lähtökohdat elämässä. Joka tapauksessa jokainen artikkeli, joka herättelee ihmisiä miettimään kulutustottumuksiaan, on arvokas. Meillä on paljon luotuja tarpeita. Onko ihan ”pakko” ostaa se uusi matto, vai laittaisiko sittenkin ne rahat sen sijaan poikimaan korkoa korolle…

    Vastaa
    • Tuntuu, että kaikki ne yleisimmät asiat tosiaan ovat tabuja. Etenkin kun on tässä muutama ikäkymmennys, jotka ovat kasvaneet siinä, että käydään töissä, maksetaan asuntolainaa ja kulutetaan loput rahat. Ajatus tällaisista säästöprosenteista on hullu ihmiselle, joka on kasvanu sellaisessa maailmassa. Ja tosiaan, on ihan totta, että usein otetaan juuri nämä sairaustapaukset ym. poikkeuskortit käyttöön, jonka takia kirjoituksessa siihen puutuinkin. Poikkeuksilla kun saa peruttua jokaisen maailman asian, jonka takia se ei lähtökohtaisesti ole järkevä lähestymistapa oikein mihinkään asiaan.

      Ja tosiaan on yllättävän paljon ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet ajattelemaan taloudellisemmin – niin säästäväisemmin kuin myös opettelemaan sijoittamista. Kun katsoo kuinka paljon uusia lukijoita blogiini saapui Iltalehden jutun myötä – ja ennen kaikkea kuinka kauan he sivuillani viettivät, on ilahduttavaa nähdä, että ihmiset oikeasti pyrkivät avartamaan ajatteluaan!

      Vastaa
  4. Mainio löytö tämä blogisi! Olen tosi samoilla linjoilla kanssasi ja usein hokenut ihmisille, että ihan oikeasti tosi pienillä tuloilla voi elää hyvää elämää. Tällä hetkellä omat menoni ovat kuutisen sataa kuussa, mutta koska asun nyt Suomen ulkopuolella, niin toisin kuin aiemmin siellä, tuo summa mahdollistaa jopa varsin keskiluokkaisen elämän ulkonasyömisineen.
    Siitäkin voisi tinkiä, mutta tällä hetkellä en halua, kun voin elää välillä vähän leveämmin ja kuitenkin saada Suomessa juoksevia lainoja lyhennettyä. Tai no, vuokralaiset lyhentävät asuntolainoja, koska puolison työttömyyden myötä meidän ei ollut järkeä jäädä asumaan kotiimme. (Itse tein jo ennestään reissutyötä).

    Minimalisti olen ollut aina, joten materiaa en edes halua. Yli kaksi vuotta meni pienen repun varassa nomadina. Nykyiseen semipysyvään kotiin tuli tuotua lisäksi kassillinen Suomeen varastoitua tavaraa, pääasiassa kirjoja, mitkä lähtevät kiertoon lukemisen jälkeen.
    Taloudellinen riippumattomuus on tavoitteena, jotta voisin vähentää työtunteja ja keskittyä asioihin mitä haluan tehdä. Tai sitä kohti olen mennyt jo monta vuotta, mutta vielä on matkaa lopulliseen tavoitteeseen eli täydelliseen riippumattomuuteen.

    Virkistävää huomata, että on muitakin sijoittavia minimalisteja!

    Terkuin toinen riisillä ja pavuilla pärjäävä

    Vastaa
    • Kiva kun löysit blogini! Tuo maantieteellinen sijainti kyllä avaa silmiä aivan eri tavalla (etenkin kun Suomi on suhteessa oikeastaan mihin tahansa maanosaan kallis). Pari Jenkkifirettäjää digital nomadeja onkin – tunnetuimpaan varmaan tuo Jason Fieber.

      Teillä on kyllä hyvä tilanne kun saa molemmat mukaan liikkuvaan elämään. Varmaan suurin haaste monelle tuleekin varmasti juuri perheen ja mahdollisten lasten myötä. Monelle varmasti puolisonkin liikuttaminen paikasta A paikkaan B on haastavaa 😀

      En ollut myöskään aiemmin sinun blogiisi törmännyt, joten täytyypi ottaa nyt seurantaan! Saan varmasti itsekin uusia ideoita sinulta, kun oma matkani on vasta niin alussa.

      Vastaa
      • Näin se on. Kun on kaksi aikuista, jotka molemmat tykkäävät matkustaa, eikä ole lapsia, niin asiat on paljon helpompi järjestää.

        Sulla on tosiaan paljon samankaltaisia ajatuksia kuin itselläni, niin on mukava seurata ajatuksiasi. Tervetuloa myös lukemaan blogiani!

        Vastaa

Vastaa käyttäjälle tammers Peruuta vastaus