Viime viikkojen pörssiheilunnan taakse piiloutuu modernin maailman isoin ongelma

Jokaisessa pörssiromahduksessa ja rekyylissä ylöspäin on tietyt erilaiset piirteet koko pörssin historiassa. Mutta toisaalta jokaisessa pörssiheilunnassa historiassa on myös paljon samaa.

Tänään pohdin ennen kaikkea juurisyitä pörssiheilunnalle ja ei-niin-mukavia pohdintojani nykymaailman suunnasta, niin globaalisti kuin Suomessakin.

Tariffi-sekoilu oli tavallinen viikko tai kaksi pörssissä, epätavallisista syistä

Jos vertaa viime viikkojen pörssiheiluntaa mihin tahansa muuhun korjausliikkeeseen pörssissä ja sitä seuranneeseen helpotusralliin, viime viikoissa ei ollut mitään poikkeuksellista. Oli kovia laskupäiviä, joita seurasi kovat nousupäivät. Ja kun pohjat ja helpotus vihdoin saatiin, oli helpotusralli aivan massiivinen.

Ja siitä eteenpäin oli taas vaihtelevaa.

Loppupeleissä markkinakorjaus mikä siis nähtiin oli aivan samanlainen kuin kaikki aikaisemmatkin viimeisen yli sadan vuoden aikana.

Käyn paljon erilaisia kriisejä ja ihmisten käyttäytymistä läpi näissä kriiseissä Viisas Sijoittaja-kirjassani ja voin sanoa, että moni kirjassa oleva luku oli viime viikkoina ajankohtaisempi kuin jopa sitä kirjoittaessani!

Se, mikä ei ollut tavallista, oli syy tälle. Käytännössä kyseessä aidosti maailman turhin pörssiromahdus, joka luonnollisesti johtui Trumpin aloittamasta kauppasodasta. Vaikka USA on ollut kaikkein suuri voittaja globaalissa taloudessa koko 2000-luvulla, on Trump jotenkin onnistunut löytämään USA:laisista uhriutumisen kulttuurin, koska joillain menee aina huonosti – jopa maassa, joka on saavuttanut lähes täystyöllisyyden.

Ongelma vain on siinä, että kaikki tämä ei vaikuta enää ulko- tai kauppapolitiikalta, vaan puhtaasti markkinamanipulaatiolta.

Tuntuu hullulta, että elämme aidosti maailmassa, jossa USA:n presidentti lähettää 3 tuntia ennen isoa tariffien laskemisuutista viestin ”NYT ON HYVÄ AIKA OSTAA”. Mutta tämä on se todellisuus, johon olemme jotenkin päätyneet. Ja todellakin, silloin oli hyvä aika ostaa. Ja seuraavana päivänä viesti oli ”EI ITKEMISTÄ KASINOLLA”.

Pitkäjänteiselle sijoittajalle tällä ei ole väliä ja itsekin vain hyödyin tästä kaikesta sekoilusta kun sain vähän käteiskassaani kevennettyä markkinoille ennen nousua, mutta isossa kuvassa tämä on mielestäni paljon ongelmallisempaa. Heilunta jatkuu tulevina viikkoina lähes yhtä kovana, koska valta on jaettu ja nyt sitä käytetään. Samalla koko globaali talous kärsii ja pesuveden mukana menee myös Suomi.

Kun maailman vaikutusvaltaisin ihminen manipuloi markkinoita ja syytää pelkkää pajunköyttä jo toiseen kertaan neljä vuotta putkeen, ilman mitään seuraamuksia, mitä jää jäljelle? Siihen vastaus löytyy jo kahden tuhannen vuoden takaa.

Decimus Iunius Iuvenalis kuvasi tätä päivää jo yli 2000 vuotta sitten

Olet varmasti kuullut sanonnan ”leipää ja sirkushuveja”.

Decimus Iunius Iuvenalis, eli tuttavallisemmin Juvenalis, oli roomalainen satiirikko ja runoilija, joka eli aika tasan 2000 vuotta sitten ja jätti tämän lentävän lauseen elämään.

Lause tuntuu harmittomalta, mutta todellisuudessa se kuvaa tilannetta, jossa kansa, jolla oli valta, oli siitä luopunut antamalla kaiken vaikutusvaltansa Rooman keisarille. Kansalaisille riitti, että he saivat vastineeksi vain leipää ja sirkushuveja.

Elämme nyt sitä hetkeä uudelleen.

On selkeää, että USA:n presidentin valtaoikeuksia pitäisi vähentää, jos USA pyrkisi kauemmas autoritäärisyydestä. Tuleeko näin tapahtumaan? Ei. Vaikka emme asu Yhdysvalloissa, tämä on koko maailman ongelma, koska maailman talous ja maailman turvallisuus on täysin linkittynyt USA:han.

Samalla kun valta ja raha keskittyy, myös autoritäärisyys ja tavallisen ihmisen valta kaikkiin asioihin vaikuttaa vähenee.

Mutta miksi ihmiset eivät toimi, vaikka kahvihuonekeskusteluista lähtien kaikki toteavat, että koko 2020-luku on ollut pelkkää sekoilua ja huonoja uutisia toinen toisensa perään? Vaikka nämä keskustelut käydään niin Suomessa kuin USA:ssa ja kaikkialla siinä välissäkin.

Osa vastauksesta tähän löytyy Oxfordin yliopiston vuoden 2024 sanasta: brainrot eli suomalaisittain aivomätä. ”Brainrot” kuvaa siis aivojen mädättymistä liiallisen netin käytön tai suuren ruutuajan takia. Ja sillä viitataan ennen kaikkea nuorisoon ja TikTok-trendeihin.

Ongelma on kuitenkin paljon laajempi kuin perinteinen ”nuoret ovat pilalla teknologian takia”-tilanne. Sen lisäksi, että vanhemmat toteavat, että nuoret ovat pilalla, nuoret heittävät itsekin vitsiä siitä, että ovat pilalla – brainrot ja degen-vitseillään. Ja tämä on täysin ok, eihän tälle mitään voi. Elämme nyt sitä kuuluisaa tilannetta, jossa vain katsomme hidastettua autokolaria vierestä tekemättä mitään.

Koko ajan suurempi osa länsimaiden ihmisistä alkaa olla täysin turtuneita sekä kyynistyneitä samanaikaisesti kaikkeen, mitä ympärillämme tapahtuu. Tämä näkyy mielestäni parhaiten siinä, että asioita otetaan koko ajan vähemmän vakavasti – jopa niitä asioita, jotka vaikuttavat suoraan negatiivisesti meihin itseen.

Kun maailma poliittisesti vaikutusvaltaisin ihminen luo pyramidihuijauksia, ihmiset ottavat popparit esille tai yrittävät itse hyötyä tästä taloudellisesti. Kun samainen henkilö manipuloi markkinoita, kukaan ei räpäytä enää silmäänsäkään, vaan ihmettelee hullua menoa ja kehuu sitä mahtavaksi viihteeksi. Vaikka samalla todennäköisesti vaarassa ovat satojen miljoonien ihmisten työt ja näin myös elämät.

Oli kyse sosiaalisesta mediasta, aidosta vallasta, osakemarkkinoista, massaviihteestä tai mistä tahansa muusta, kaikki on maailmassa valunut koko ajan enemmän välinpitämättömyyden ja viihteellisyyden suuntaan. Myös muu massaviihde on muuttunut huomattavasti viihteellisempään ja kevyempään suuntaan. Väitän, että suurin osa nykyaikuisista (ja kukaan nuorista) ei jaksaisi katsoa edes 2000-luvun alun viihdeohjelmia ottamatta älypuhelintaan taskusta tai keksimällä jotain muuta ärsykettä.

Ja kun tarvitsemme koko ajan lisää viihdettä, emme toimi tai välitä.

Olen rehellisesti moneen kertaan itsekin kymmenen blogivuoden aikana meinannut vaipua kyynisyyteen – monessa eri asiassa, onhan viestini ollut sama yli vuosikymmenen. Olen valinnut tämänhetkisen taisteluni, ja taistelen pitkäjänteisyyden puolesta kaikilla elämän osa-alueilla, yhdessä avoimen rahapuheen- ja osaamiseen kanssa. Koska uskon, että ne haltuun ottamalla kenen tahansa elämänlaatu paranee, samalla paranee myös maailma ympärillämme.

Sama pätee meihin kaikkiin – pystymme valitsemaan taistelumme ja tekemään ihan aidon muutoksen ympäröivään maailmaan.

Taistelu ei ole turhaa, jos sillä pystyy tekemään yhdenkin ihmisen elämän paremmaksi. Pystymme muokkaamaan maailmaa enemmän sellaiseksi kuin itse haluamme – kunhan emme suostu tyytymään vain leipään ja sirkushuveihin ja antautumaan apatialle.

Kuulostan nyt itsekin perus ”ennen kaikki oli paremmin”-boomerilta, ja vaikka tämä ei olekaan totta, on mielestäni selvää, että asiat vakavasti ottava kansa luo myös paremman. Vaikka vakavuuden taso menisikin välillä täysin yli tasolle Jutta Urpilaisen verkkosukkahousukohu.

Onneksi Suomessa esim. äänestysprosentin suhteen tilanne on vielä ihan terve, mutta esim. kunnallis- aluevaaleissa nähtiin juuri ongelmia siinä, että ihmiset eivät enää halunneet asettua ehdolle – mikä on punainen lippu. Kuntavaaleissa ehdokkaita olikin jopa 5 677 vähemmän kuin vain neljä vuotta takaperin. On hienoa, että äänestäjillä edelleen riittää intoa, mutta on huolestuttavaa, että on koko ajan vähemmän ihmisiä, jotka haluavat päätöksiä tehdä ja vastuuta kantaa – ja toisaalta myös äänestysprosentti on ollut viimeiset 16 vuotta lähes trendinomaisesti laskussa.

Jos kuitenkaan edes aidosti vakavia asioita ei jakseta enää ottaa tosissaan, pian olemme klassisessa tilanteessa, jossa millään ei ole mitään väliä. Ja juuri nyt näyttää siltä, että koko ajan vähemmällä asioita on ihmisten mielestä enää väliä. Tai todetaan, että ”en minä siihen kuitenkaan voi vaikuttaa”.

”Kuka valvoo valvojia?” onkin kysymys, joka pitäisi modernissa maailmassa kysyä paljon useammin, kuin sitä uskallamme kysymme. Todellisuudessa vallan ja rahan keskittyessä globaalissa maailmassa, vastaus on: ei kukaan. Ja nykyään moraalikato on suurempaa kaikilla tasoilla. Ja samalla kun päättäjät ovat muuttuneet röyhkeämmiksi, massat ovat muuttuneet välinpitämättömiksi. Tämä on yhdistelmänä erittäin myrkyllinen.

Mielenkiintoista kyllä, ”Kuka valvoo valvojia?” on jäänyt historiaan myös juuri Juvenaliksen lausumana ja 2000 vuotta jälkeenpäin nämä varoituksen sanat ovat todellisempia kuin koskaan.