Sain kustannussopimuksen! Matkani tietokirjailijaksi ja unelma kirjasta

Nyt se on virallista. Minusta tulee kuin tuleekin kirjailija! Ja ei mikä vain kirjailija, vaan tietokirjailija. Tarkemmin sijoituskirjailija. Miksi tämä on virallista? Jos olet sosiaalisessa mediassa tarinaani seurannut, kirjoitin viime viikon perjantai-iltana vihdoin kustannussopimuksen kustantajan kanssa sijoituskirjastani!

Tänään saapui se hetki, josta olin haaveillut teini-iästä asti. Allekirjoitin juuri kustannussopimuksen esikoiskirjastani! Tarkemmin sijoituskirjasta! Kuuden vuoden bloggaaminen on kaikki vienyt tätä päivää kohden ja fiilis on aika epärealistinen. #sijoittaminen #fintwit

— Omavaraisuushaaste (@Omavaraisuus) February 18, 2022

Kirjan on tarkoitus tulla alustavasti ulos vuoden 2023 alkupuoliskolla! Voin sanoa, että sanat eivät riitä kuvaamaan tätä järjettömän pitkäaikaisen unelman toteutumista.

Tämän kunniaksi aloitankin tekstisarjan, jollaista olisin itse kaivannut, kun kirjaprojektini aloitin – dokumentoin koko prosessin kirjan alkuvaiheista aina sen kirjakauppoihin saapumiseen saakka ja tietenkin myös blogini teemaan sopien, avaan tarkasti eurot, joita tietokirjoja kirjoittamalla pystyy saamaan, ja jota itse saan vuosien varrella.

Toivon, että tämä blogikirjoitussarja raottaakin verhoa mielestäni aika mystisenä pysyneen kirjailijuuden takana, kuin tarjoaa myös inspiraatiota kenelle tahansa, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta tai kirjoista ylipäätänsä! Aloitetaankin aivan tarinani alusta eli siitä, miten oikeastaan päädyin kirjoittajaksi.

Unelma kirjasta ja kirjoittamisesta

Ensialkuun täytyy sanoa, että en ole mikään kirjoittaja-lupaus koskaan ollut. Kotonani ei juuri taiteita harrastettu enkä saanut lukemiseen mallia kotoa. Äidinkielen arvosanani oli peruskoulusta lukioon aina kahdeksan pinnassa ja ylioppilastodistuksessakin makoilee M. Kielioppi ei ollut vahvuuteni. Ja niin ei ollut tulkintakaan. Jo nuoresta iästä alkaen sain kuitenkin usein palautetta, että ääneni kaikissa kirjoituksissa oli selkeästi omintakeinen. Se kuulosti korviini hyvältä, mutta en ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, koska se ei näkynyt positiivisesti koulunumeroissani! Nuorena, kun numerot olivat ainoa tapa mitata omaa kirjoitustaitoa.

Tämän lisäksi en myöskään koskaan lukenut paljoa nuorempana. Opin innostumaan lukemisesta vasta ironisesti yliopiston jälkeen – eli silloin kun ei ollut enää pakko lukea mitään. Aika inhimillistä sanoisin. Nykyään olenkin kirjojen suurkuluttaja ja koen, että se on tehnyt minusta ajan kanssa myös huomattavasti paremman kirjoittajan.

Vaikka en ollutkaan kirjailija-lupaus nuorena, päätin jostain syystä jo erittäin nuorena, että haluan kirjoittaa kirjan. Tähän aikaan en pitänyt tietokirjaa edes mahdollisena, joten tietysti tavoitteena oli kirjoittaa romaani. Teininä päätinkin asettaa itselleni tavoitteen, haluan saada kustannusopimuksen viimeistään 30-vuotiaana. Tästä tavoitteen asetuksesta on 15 vuotta. Ja onnistuin saamaan kustannussopimuksen n. 2 kuukautta ennen kuin täytin 31 vuotta! Voinkin helposti sanoa, että tässä on ylivoimaisesti elämäni pisin projekti, jonka loppusuoralla oleminen tuntuu samaan aikaan mahtavalta ja erittäin epärealistiselta.

Teininä ei ollutkaan itselläni kuin unelma kirjasta. Sen ikäisenä kuitenkin tuntui, että minulla ei ollut mitään sanottavaa fiktiona (paitsi tietenkin erittäin köppäisiä kopioita näkemistäni elokuvista) ja hassuja tosielämän tarinoita, joita kirjoitin kaveripiirini huviksi. Oikeastaan oma kirjoitusurani saikin alkunsa siitä, kun kirjoitin harrastusfoorumille ns. turnausraportteja, joissa kerrattiin pelaamiani otteluita sekä turnauksen valmistelua ja lopunjälkeisiä tapahtumia. Näistä tuli hämmentävän suosittuja ja ne ovat itselleni kultaakin kalliimpia, koska niissä on paljon hyviä muistoja ja huomasin, että moni muukin luki niitä aina uudelleen ja uudelleen.

Yliopisto alkoi ja harrastukseni jäi vähemmälle. Tästä huolimatta koin, että olin erittäin hyvä harrastuksessani (ja noh, olin myös moninkertainen Suomen mestari, joten tämä ei ollut pelkkää tuntumaa) ja halusin jakaa osaamistani enemmän. Aloitinkin siis elämäni ensimmäisen blogin n. 21-vuotiaana vuonna 2012. Blogi oli englanniksi ja siitä tuli suosittu maailmanlaajuisesti harrastajakunnan keskuudessa, koska harrastukseen liittyviä blogeja ei juuri ollut.

Kirjoitin harrastusblogiani myös omalla nimelläni, joka helpotti blogin suosion kasvattamista selkeästi. Voin sanoa, että Omavaraisuushaasteen kasvattaminen samoihin lukuihin kesti monta vuotta, kun harrastusblogini suosio nousi erittäin korkealle lyhyessä ajassa, vaikka siinä oli pääkielenä Broken English.

Tätä jatkui pari vuotta, kunnes lopetin harrastukseni sekä blogin kirjoittamisen. Samaan aikaan olin muuttanut Tampereelle yliopistovaihdoksen perässä ja opinkin, että Tampereella oli vahva luovan kirjoittamisen kulttuuri Pirkanmaan kirjoituskilpailusta kolmevuotisen Viita-Akatemian kirjoituskouluun. Olin hakenut Helsingin kauppakorkeakouluun, mutta pääsin vain Tampereelle, joten totesin, että tämän on pakko olla kohtaloa.

Hainkin Viita-Akatemia kirjoituskouluun luovan kirjoittamisnäytteelläni, joka oli korkeafantasiatarinan tynkä kahdesta henkilöstä, jotka pelasivat tulivuoren huipulla lautapeliä maailman kohtalosta samalla arvuutellen, kumpi heistä on paha ja kumpi hyvä. Tiedän, erittäin omalaatuinen idea (not), mutta jollain ihmeen kaupalla pääsin seulasta läpi ja pääsin opiskelemaan luovaa kirjoittamista samalla kun tein KTM-opintojani.

Viita-akatemia alkoi sillä, että ensin käytiin läpi kaikkien pääsykoetekstit ja arvosteltiin ne. Tämä oli raju pudotus maan pinnalle, koska kun luin muiden tekstejä, huomasin kuinka he olivat valovuoden päässä minusta kirjoittajina. Tekstin laatu, kielioppi, sanojen rikkaus, kaikki oli huomattavasti parempaa kuin itselläni. Ja miksi ei olisi, he olivat kaikki kirjallisuuden rakastajia, jotka olivat lukeneet todennäköisesti 100x enemmän kirjallisuutta kuin allekirjoittanut siinä kohtaa elämää.

Tasoero oli niin merkittävä, että erään luennon päätteeksi menin kysymään opettajalta, miksi minut edes päästettiin sisään. Jos taso oli näin kovaa, jäi varmasti minua parempia kirjoittajia rannalle. En tuntenut kuuluvani joukkoon. Opettaja kuitenkin sanoi, että tekstissäni oli sitä jotain ja valtavasti potentiaalia, vaikka se ei ollutkaan teknisesti erinomainen. Tämä toi muistoja teini-iästäni, koska jälleen törmäsin siihen, että tekstissäni oli sitä jotain mitä kukaan ei oikein osannut nimetä. Koska opettaja oli ammattikirjailija, herätti tämä ehkä ensimmäisen kerran uskon siihen, että pystyn tähän – kunhan vain näen tarpeeksi vaivaa kehittääkseni taitoja.

Ensimmäinen kirjaprojektini

Opettajan sanoista rohkaistuneena aloinkin kirjoittamaan ensimmäistä romaaniani. Lähdin myös kahdeksi viikoksi keskelle ei mitään kirjoittamaan kirjaa. En tehnyt muuta kuin kirjoitin, söin, treenasin, ulkoilin ja kirjoitin. Nukuin silloin tällöin. Sain kirjoitettua eristyksissä ja offline-tilassa valtavasti romaaniani eteenpäin ja se olikin jo lähes 300-sivuinen möhkäle.

Ja sitten tapahtui jotain. Tapasin tytön (niinpä niin), joka sattui olemaan samalla kirjoituskurssilla kuin allekirjoittanut ja vaikka emme puhuneet ensimmäisen vuoden aikana laisinkaan, toisen vuoden aikana satuimme samoihin opiskelijabileisiin ja se oli menoa aika nopeasti. Tämä oli varmasti yksi elämäni oudoimpia parisuhteita, koska tutustuin ihmiseen, jonka olin tietänyt jo vuoden ajan ja kipinät iskivät aika pitkälti heti, kun puhuimme ensimmäisen kerran keskenämme. Kuten kaikki liekit jotka leimuavat kovaa, eivät ne myöskään kauhean kauaa kestä – kuten ei tämäkään kestänyt.

Opiskelun ja romanssin ohessa kirjoittaminen jäi taka-alalle. On-offeileva parisuhde päättyi suunnilleen samaan aikaan kuin kirjoituskoulu ja en jotenkin saanut sen jälkeen enää kirjoitettua. Kirjoituskoulu oli ollut valtava apu kirjoittamisen motivaatioon, mutta työ ja gradu olivat alkaneet viedä energian mennessään.

Samalla, kun parisuhde kariutui ja kirjoituskoulu loppui, aloitin Omavaraisuushaasteen, joten kirjoittaminen ei koskaan kadonnut elämästäni – luova kirjoittaminen vaan alkoi muuttua koko ajan asiapitoisemmaksi. Ja samalla 300-sivun romaanikäsikirjoitukseni jäi makaamaan tietokoneeni tiedostojen pohjalle – missä se makaa vielä tänä päivänäkin.

Aika tekee tehtävänsä ja vahvuudet kohtaavat unelmat

Pitkään kirjoitinkin vain Omavaraisuushaastetta. Muutaman vuoden Omavaraisuushaasteen kirjoittamisen jälkeen heräsin kuitenkin siihen, kuinka paljon oikeastaan kirjoitin. Ja kuinka paljon luin nykyään.

Olen kirjoittanut vuosien varrella Omavaraisuushaasteeseen yli 500 blogitekstiä, jotka kirjan kansiin taiteltaessa olisivat todennäköisesti n. 6-7 kirjaa. Kun heräsin tähän, tajusin, että miksi en kirjoittaisi siis talous/sijoituskirjaa! Sanottavaa minulla oli asiasta enemmän kuin aikaa kirjoittaa blogiin, joten tämä olisi hyvä kokeilu, kun romaanini jäi odottamaan suurempaa inspiraatiota.

Tiesin, että olen jo kirjoittanut monen kirjan verran tavaraa sijoittamisesta ja taloudesta. Ja minulla oli paljon enemmän sanottavaa kuin koskaan saisin blogiteksteihin järkevästi mahdutettua niin, että kukaan niitä jaksaisi lukea. Niinpä päätin yhdistää nämä kaksi asiaa: talouden ja sijoitusmaailman sekä kirjoittamisen.

Aloitin kirjan hahmottelemisen ja kirjoittamisen tammikuussa 2021. Elokuussa 2021 kirjassa oli jo n. 70 000 sanaa, joka on jo kirjan pituus. Suuri kiitos tästä kuuluu heinäkuun kesälomalle, jolloin menimme tyttöystäväni ja kaverien kanssa AirBnb:hen muutamaksi viikoksi vain taiteilemaan (muut piirsivät tai maalasivat, minä kirjoitin).

Aihe, josta en ole blogissa kauheasti ehtinyt kirjoittamaan, jota sijoituskirjani käsittelee, on etenkin käyttäytymistaloustiede ja se miksi teemme niin hyviä ja huonoja sijoituspäätöksiä. Mitä sijoitushistoriasta voi oppia ja miksi sijoitusmaailma toistaa samoja käyttäytymismalleja vuosikymmenistä ja sadoista toiseen? Ja siinä samalla haluan saada ihmiset ymmärtämään omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan sijoittajina, jotta jokainen pystyisi tekemään parempia sijoituspäätöksiä. Oli mielenkiintosita kirjoittaa kirjaa pörssien koronahuumassa, sillä historia toisti myös viime vuosina itseään aivan samalla tavalla kuin muutenkin vuosisatojen aikana.

Tämä on aihe, joka on liian laaja blogikirjoitusten muotoon, minkä takia halusin siitä kirjan kirjoittaa. Tämän lisäksi aihealue on sellainen, jossa on selkeä aukko suomalaisessa sijoituskirjallisuudessa ja koen, että pystyn antamaan oikeasti jotain uutta ja arvokasta suomalaiselle sijoituskirjallisuudelle ja -keskustelulle kirjallani.

Ehkä huvittavin asia on se, että nyt jo kirjan käsikirjoituksessa on neljä kertaa enemmän lähteitäni kuin pro gradussani oli koskaan. Kertoo siitä, missä intohimoni oikeasti luuraa – ja se ei ole akateemisessa kirjoittamisessa.

Olen aina viehättynyt uutuudesta ja sama pätee kirjaani. Vaikka olisi ollut helppo laittaa vain blogitekstejä kirjan kansiin, vain n. 5-10% kirjan sisällöstä on rakentunut blogiteksteissäni käsittelemieni asioiden pohjalta. Kaikki muu on aidosti uutta tekstiä. Ja juuri tämän takia olenkin kirjasta niin innoissani. Viime vuonna kirjoitinkin yli 100 blogitekstiä, sekä tietokirjan päälle! Ilman tietynlaista sorminäppäryyttä tämä olisi hankalaa, mutta onnekseni opiskelin yläasteella konekirjoitusta ATK-luokassa – siinäpä paljon sanoja, joita ei nykyään edes käytetä.

Ja tämä tuokin päätökseen ensimmäisen osan matkastani tietokirjailijaksi! Kuten näet, kirjan kirjoittaminen sekä julkaisu on erittäin pitkä prosessi, joten näitä kirjoituksia blogiini tulee n. kuukauden-kahden kuukauden välein aina kirjan julkaisuun saakka – sekä tietenkin myös sen jälkeen. Seuraavassa tekstissä avaankin tarkemmin kirjoitusprosessiani ja kirjan käsikirjoituksen syntyä.

Jos sinulla on jokin aihe, mikä kirjan kirjoittamisessa erityisesti kiinnostaa, laita kommenttia niin muistan käsitellä myös sitä aiheena tässä kirjoitussarjassa. Ja jos mitään muita ajatuksia, kysymyksiä tai kommentteja herään tarinaani liittyen, muista laittaa kommenttia!

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville