Osa lukijoista on saattanut joskus kuulla tämän tarinan jonkun version, mutta tarina on tärkeä kertoa, jotta voimme miettiä tämänpäiväistä aihetta.
Olipa kerran vanha varakas rouvashenkilö, joka asteli hienon hotellin aulabaariin. Baarissa hän iski silmänsä komeaan nuoreen mieheen ja lähestyi tätä miestä. Rouva kysyi mieheltä haluaisiko mies maata hänen kanssaan, jos hän maksaa miehelle 10 miljoonaa euroa. Mies hämmästyi ja vastasi vain murtosekunnin mietittyään ”kyllä!”.
Nainen ja mies jatkoivat jutteluaan ja hetken jälkeen nainen muutti tarjoustaan. ”Tulin toisiin aatoksiin, makaisitko kanssani 100 eurosta?”.
Mies katsoi naista järkyttyneenä ja melkein huusi ”En missään nimessä, mikä luulet minun olevan?!”.
Nainen katsoi miestä ja vastasi rauhallisesti ”Me molemmat tiedämme, mikä sinä olet, nyt vain puhumme hinnasta”.
Kun kuulin tarinan ensi kerran monia vuosia takaperin olivat sukupuoliroolit toisinpäin ja minulle tuli aika epämiellyttävä olo. Tarina herättikin ainakin itsessäni erittäin paljon ajatuksia ihmisten rajoista ja moraalista liittyen rahaan. Miten olisin itse käyttäytynyt kyseisessä tilanteessa? Ja miten itse olisin ajattellut ihmisestä, joka oli tässä nuoren miehen tilanteessa?
Tänään kirjoitankin aiheesta, joka koskettaa ihan jokaista meistä. Lähes kaikilla meillä on hinta, mutta mikä meidän hinta on ja miksi suurimalla osalla on joku hinta?
Onko meillä jokaisella hinta?
Ei-niin-mukava-kaveri nimeltä Pablo Escobar, joka oli kolumbialainen huumeparoni ja nousi rikoksillaan yhdeksi maailman rikkaimmista miehistä tuottamalla ja salakuljettamalla kokaiinia Yhdysvaltoihin, sanotaan sanoneen ”jokaisella on hinta, tärkeää on selvittää mikä se on”.
Lause nostaa selkäkarvani pystyyn, mutta Escobarin ”saavutukset” kertovat kuitenkin, että hän ei ollut kauhean väärässä näin sanoessaan. Laitointa bisnestä pyörittääkseen Escobar lahjoi ja tappoi ihmisiä tieltään äärimmäisen rikkaaksi ja vaikutusvaltaiseksi henkilöksi noustessaan. Ja kuten kuka tahansa yritysmaailmaa seurannut on huomannut, lahjominen on lähinnä vain yksi tapa tehdä bisnestä, ei ennen kuulumatonta suomalaisissakaan firmoissa. Tässä vain muutama esimerkki suomalaisista ja kansainvälisistä yritysmaailman lahjontatapauksista.
1. Saloran lahjusskandaali
2. Telian lahjusskandaali
3. Fifan valtava lahjusverkosto
4. Ericssonin lahjusskandaali
5. Matti Vanhansen lautakasa
Tässä on vain jäävuorenhuippu ja tämän lisäksi on valtava läjä lahjontatapauksia, joista ihmiset ja organisaatiot eivät koskaan ole jääneet kiinni. Lahjusten ottamista ja rahalla voitelua tapahtuu käytännössä yksityisihmisten tasolta lähtien poliittisiin toimijoihin ja aina jättimäisiin Fifan ja Olympialiiton kaltaisiin globaaleihin organisaatioihin – ja kaikessa kuitenkin motiivina on vain yksi asia – joku haluaa jotain, ja joku toinen on valmis sen antamaan, kunhan saa tarpeeksi rahaa, valtaa, statusta tai jotain muuta mitä juuri hän haluaa.
Moni ihminen onkin yksinkertaisesti ahne, kun tilaisuus siihen sattuu. Yleensä näissä tilanteissa tilaisuus tekee varkaan, vaikka ihminen olisi muuten aivan kunnon kansalainen. Moraali katoaa täysin, kun edessä heilutellaan isoa setelinippua tai jotain muuta itselle äärimmäisen arvokasta asiaa. Tämä tuntuu olevan ohjelmoitu heikkous ihmisluonnossa. Suomihan on tutkitusti maailman yksi vähiten korruptoituneita maita, mutta jos katsoo yleistä mielipidettä, mielipide on huomattavasti tätä vastaan – näin pienessä maassa kun verkostojen tärkeys korostuu niin valtavasti.
Eräs argumentti tätä vastaan on se, että usein lahjontaa tapahtuu ennen kaikkea siellä, missä on jo paljon valtaa ja rahaa – ja viittaisi siihen, että usein ihmiset, jotka pääsevät tällaisille paikoille ovat herkempiä, koska haluavat aina lisää. Tässä voi sinällään olla perää, mutta toisaalta arkikokemus osoittaa tämänkin vääräksi, koska moni meistä juoksee huomattavasti pienempienkin rahasummien perässä aktiivisesti (toki rikkomatta lakia) esim. bonusohjelmien, alennusten tai muiden samanlaisten asioiden. Moni ihminen on taloudellisesti motivoitunut, vaikka ei sitä arjessa välttämättä edes tule ajatelleeksi tai kieltää sen itsestään.
Mikä on sinun hintasi?
Äärimmäisen mielenkiintoinen pohdinta jokaiselle meistä onkin rehellisesti pohtia, mikä on meidän oma hinta. Kun mietin itse, mikä hintani on, en osaa sanoa suoraa numeroa, mutta tiedän, että sellainen löytyy – niin kauan kuin tämän asian tekeminen ei
a) ole laitonta
b) vahingoita muita ihmisiä tai eläimiä.
Kun miettii, kuinka moni suomalainenkin lottoaa, on todennäköistä, että esimerkiksi miljoonan euron eteen moni suomalainenkin olisi todennäköisesti valmis tekemään erittäin omituisiakin asioita, noilla kahdella samalla ehdolla. Äkkirikastuminen motivaattorina on todennäköisesti erittäin vahva kannustin.
Jos mietitään alun esimerkin tarinaa, olisi tällainen tilanne esimerkiksi monelle sinkulle haastava (parisuhteessa moraalinen päätös kieltäytyä varmasti monelle helpompi). Olisiko yksi kerta itsensä myymistä esimerkiksi miljoonan euron arvosta? Uskoisin, että suurin osa on intuitiivisesti sitä mieltä, että ei ole, jos vastustaa itsensä myymistä ylipäätänsä. Fakta kuitenkin on, että jos menemme ajatusmaailmassa äärimilleen, tietystä näkökulmasta myymme koko ajan itseämme ja osaamistamme työnantajallemme ja esimerkiksi seksityöläisyyttäkin pyritään koko ajan normalisoimaan (mikä mielestäni on hyvä asia kyseisten henkilöiden turvallisuuden takia), se kun ei tule koskaan katoamaan ja on aina ollut voimissaan.
Maailmassahan on myös lisääntynyt yksinkertaisesti itsensä myyminen brändinä, palveluna tai minä tahansa muuna. Oikeastaan blogini on yksi hyvä esimerkki tästä, jos tekisin tätä päivätyökseni. Erilaiset tubaajat, Insta-influensserit, Twitch-striimaajat, TikTokkaajat, puhumattakaan OnlyFans-tileistä ovat onnistuneet tuotteistamaan yhden henkilön. Oman brändin myyminen on Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella yleisempää kuin koskaan ja sillä tienaaminen täysin validi tapa elättää itsensä kymmenille tuhansille ihmisille ympäri maailman. Moni näistä tavoista ylittää selkeästi oman makuni rajat, mutta tämän ollessa niin yleinen tapa tienata, kertoo se siitä, että ihmiset ovat sitä valmiita tekemään – ja mikä tärkeintä, näistä asioista valmiita maksamaan.
Tärkein asia tässä onkin lähinnä lakien ja moraalien raja. Todennäköisesti meidän kaikkien raja menee siinä, missä menee lakien ja oman moraalien rajat. Mutta koska etenkin moraalikäsitys meillä jokaisella eroaa vähintäänkin hieman, toiselle täysin tavallinen tapa tienata, voi sotia täysin toisen moraalia vastaan. Tämä ei päde pelkästään esim. influensseritapauksiin, vaan pelkästään monen ihmisen työnantaja voi olla toiselle suorastaan vastenmielinen. Jäniksenkolo ylettyy lähes loputtoman syvälle.
Raha pystyy korruptoimaan – ja vapauttamaan
Usein kuitenkin tuntuu, että ihmiset, jotka ovat tehneet miljoonia ja mahdollisesti miljardeja, haluavat vain entisestään lisää. Tämä on vähän muna-kana ongelma. Harvemmin ihmiset, jotka tienaavat miljoonia tai miljardeja ovat tyytyväisiä – oikeastaan missään asiassa. He eivät vain pysty pysähtymään ja vaikka monelle raha ei ole se syy tekemiseen, on se silti mittari, millä omaa tekemistä ja menestystä voi mitata. Yritysmaailmassa kun kaikkea mitataan euroissa – myös sitä omaa menestystä. Monelle taas raha ei välttämättä ole ollenkaan se pointti, vaan pelkästään asioiden jatkuva kehittäminen.
Pahimillaan raha pystyykin korruptoimaan vain lisää. Kun pääsee rahan makuun, ei siitä halua päästää irti, koska se muuttuu itseisarvoksi. Omaa arvoa ja elämää mitataan varallisuudella sekä sillä, mitä näyttävää rahalla pystyy omistamaan tai tekemään.
Omalla tavallaan olen myös itse tässä oudossa tilanteessa. Tavoittelen taloudellista riippumattomuutta (ks. rahaa ja vaurautta), jotta en olisi niin riippuvainen rahasta ja asioiden tekemisestä sen eteen. Samalla kuitenkin tiedostan sen, että saatan joutua tekemään matkalla vapauden pisteeseen päätöksiä, joita en tekisi ilman rahamotivaattoria. Teen siis rahaa enemmän, kun teen päätöksiä, joita en välttämättä tekisi ilman rahakannusteita, mutta samalla se vauhdittaa matkaani vapauteen rahasta. Hieno paradoksi.
Uskon kuitenkin siihen, että rahalla voi tehdä paljon hyvää, niin itselleen kuin ympäristölleen, eikä raha korruptoi loputtomasti ketään. On selvää, että esim. Bill Gates on tehnyt paljon moraalittomia ja epäeettisiä asioita yritysuransa aikana, kuten lähes jokainen muukin miljardööri. Siinä liigassa harva pärjää ilman kyynerpäätaktiikkaa, kun kaikilla on tasaisesti kyynerpäät pystyssä.
Mutta onko Bill Gates huono ihminen? En itse sanoisi puhtaan mustavalkoisesti näin, koska hän on kuitenkin kuluttanut käytännössä kaikki kyynerpäätaktiikalla keräämänsä rahansa hyväntekeväisyyteen niin loppuelämänsä kuin myös elämänsä jälkeenkin parantaen miljardien ihmisten elintasoa. Onko siis väliä sillä, että Gates on kohdellut joitain ihmisiä kaltoin matkan varrella, jos hän pystyy varallisuudellaan auttamaan niin monia muita ihmisiä? Samaa voidaan kysyä vaikka Elon Muskista sekä Steve Jobsista. En koe, että näihin kysymyksiin on yhtä oikeaa vastausta, koska asia ei ole millään tasolla mustavalkoinen. Tietystä näkökulmasta löydät ihmisistä pahuutta, toisesta hyvyyttä. Kukaan, kun meistä ei ole läpeensä hyvä tai läpeensä paha läpi elämän.
Aihe on vaikea ja monimutkainen, jonka takia olisinkin äärimmäisen kiinnostunut kuulemaan mitä ajatuksia lause: kaikilla meillä on hinta ja aihe kokonaisuudessaan herättää sinussa?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Erittäin mielenkiintoinen, jopa filosofinen pohdinta!
Kiitos! Ja joo, tämä taisi mennä enemmän filosofian kuin talouden puolelle, mutta mielenkiintoinen ajatusleikki kaikesta huolimatta.
Minusta tähän vaikuttaa eniten kaksi asiaa :
A. Millainen tarina pystyisit kertomaan itsellesi ja
B. Millainen sosiaalinen paine.
Esim. Jos vanha eukko kertoo että hänellä on enää pari kuukautta elämää edessään ja muistutat kovasti hänen edesmennyttä miestä, ja toisaalta tyttöystävää hyväksyisi asian kuhan käytät rahat yhteiseen lomaan, ja paras ystävä kannustaa ”ottamaan vastaan yhden tiimin puolesta” niin veikkaan että sinun hinta laskisi reilusti – puhumattakaan useimmista muista miehistä. Itse asiassa suuren osa ihmisistä on valmis menemään tosi pitkälle kuhan ne pysyy oman tarinan sankareina – nostan tässä kohdassa natsikortti esille.
Myös sinun ehdot ovat sinänsä kiinnostavia koska laki voidaan muuttaa, ja vaikutus muihin ei välttämättä tiedosteta. Huippu mutta masentava esimerkki tästä ovat eläinoikeudet – mm. koe-eläimet ja tuotanto-eläimet.
Parempi mutta synkempi kysymys olisi ”millä hinnalla olisit valmis tappamaan ? ” koska suostumuksellinen seksi on sinällään ohimenevä juttu – varsinkin miehelle – mutta väkivallasta ei pääse niin helposti yli. Esim. sodassa tai jos eutanasia olisi laillista, ja aseena olisi morfiini.
Siis ei tarvitse vastata mutta se on kiinnostava pohtia.
En tosiaan tiedä mitä itse vastaisiin kummassakaan tapauksessa, mutta eiköhän just sitä varten käydään työssä ja sijoitetaan ettei tarvitsisi ottaa selvää…
Nuo kaksi mainitsemaasi asiaa ovat ehdottomasti juuri tässä ytimessä. Ja aika hyvin kiteytit tuon, että juuri sen takia käydään töissä ja sijoitetaan, että näitä kysymyksiä ei tarvitsisi tosiaan edes käydä läpi. Sinänsä onnekasta on, että meille tämä on vain hämmentävä mitä, jos-pohdinta, mutta monella muualla maailmassa voi olla samanlaisia pohdintoja ihan arjessa, vaikka ei toki ihan kirjoituksen aiheilla.
Itse uskon siihen, että moraali ihmisillä on erittäin liikkuvaa täysin tilanteen mukaan, jonka takia tällaiset vähän epämiellyttävätkin pohdinnat ovat paikallaan, koska harva asia tässä maailmassa on absoluuttista, vaikka absolutismi ja mustavalkoisuus elämää helpottaakin.