Finanssikriisin jälkeen puhuttiin paljon menetetystä vuosikymmenestä. Menetetty vuosikymmen viittaa 2010-lukuun, jona aikana Suomen bruttokansantuote per asukas pysyi alempana kuin ennen finanssikriisiä. Suomeksi Suomen talous junnasi siis suhteessa paikallaan kokonaisen vuosikymmenen läpi – tarkalleen vuodesta 2007 vuoteen 2017 Suomen talous ei kasvanut laisinkaan.
Menetettyyn vuosikymmeneen oli kaksi isointa syytä Suomessa – finanssikriisin syntyminen vuonna 2008 sekä Nokian mobiilivallan lähes samanaikainen kaatuminen. Lopputuloksena olikin, että vuonna 2008 Suomen bruttokansantuote laski järisyttävät 8,3%. Kuvaavaa tässä on, että ensimmäisenä koronavuotena 2020 Suomen BKT laski vain 2,2%, mikä kuvaa finanssikriisin voimaa erittäin hyvin.
Menetetty vuosikymmen on nyt kuitenkin takanapäin, mutta todellisuudessa me suomalaiset olemme nyt tilanteessa, jossa itse asiassa tulemme menettämään lähes kaksi vuosikymmentä elintasostamme – suomalaisten elintaso ja ostovoima ei ole noussut laisinkaan vuoden 2008 finanssikriisistä! Ja kuten kaikissa talousasioissa, tästä kärsivät eniten ne, jotka eivät ole säästäneet ja sijoittaneet. Mitä tarkoitan tällä ja mitä asialle voi tehdä? Katsotaan asiaa hieman tarkemmin.
Olemme menettäneet lähes kaksi vuosikymmentä elintasostamme talouskriisien ja inflaation seurauksena
Alla oleva kuvaaja on ollut viime viikoina esillä vähän kaikkialla mediassa, koska sen pitäisi hätkähdyttää ketä tahansa suomalaista.
Alla oleva kuvaaja on Helsingin Sanomista, jonka mukaan siis suomalaisten reaaliansiot ovat laskeneet 14 vuoden takaiseen!
Reaaliansio tai tutummin reaalipalkka tarkoittaa palkan ostokykyä sillä hetkellä, kun palkka saadaan. Reaalipalkkojen kehitystä voidaan seurata jakamalla ansiotasoindeksi kuluttajahintaindeksillä. Kuluttajahintaindeksin avulla palkasta puhdistetaan inflaation vaikutus. Yllä oleva kuvaaja kuvaakin käytännössä sitä, miten suomalaisten kuluttajien todellinen ostovoima on kehittynyt viimeisen kuuden vuosikymmenen aikana. Ja viimeisen 14 vuoden aikana, ostovoima ei ole siis kasvanut laisinkaan. Tämä tarkoittaa, että suomalaisten elintaso ei siis ole muuttunut 14 vuodessa mihinkään – ja viime vuosina se on vain laskenut.
Kuvaavaa tässä on se, että kuten kuvaajasta näkee, perinteiset lamat ja taantumat eivät merkittävästi kuluttajien ostovoimaa heikennä. Vuoden 2008 finanssikriisiä on lähes mahdoton kuvaajasta edes löytää. Mistä tämä johtuu? Syy on siinä, että globaalin taantuman iskiessä, työttömyyden noustessa hinnat eivät yleensä nouse, koska kysyntä laskee – usein hinnat jopa laskevat.
Tämä itse asiassa tarkoittaa sitä, että ihmiset, jotka pysyvät työssään kiinni, saattavat saada jopa samalla euromäärällä enemmän asioita kesken taantuman, kuin ennen sitä.
Finanssikriisi on tästä hyvä esimerkki, koska se käytännössä romahdutti niin energian (eli esim. sähkön ja bensan), asuntojen sekä myös osakkeiden hinnat. Eläminen on yleensä perinteisen laman keskellä aina halvempaa, koska laskenut kulutus alentaa myös hintoja kaiken kysynnän selvästi laskiessa.
Viimeisen kahden vuoden korona- ja energiakriisi on kuitenkin eri maata, koska se räjäytti inflaation katosta läpi. Nopeasti voisi kuvitella, että taantuma ja lama on se, mikä syö kuluttajien ostovoimaa eniten, mutta asia ei ole näin. Ostovoiman tuhoaa kaikista pahiten korkea inflaatio. Ja inflaation ollessa jo vuoden päivät huomattavasti tavoitetasoa 2% korkeammalla, on suomalaisten ostovoimasta tuhoutunut jo lähes 15 vuotta – ja niin kauan kun inflaatio jatkaa korkealla tasolla (eli korkeintaan enää muutaman kuukauden), suomalaisten ostovoima heikkenee heikkenemistään.
Kriiseissä on kuitenkin aina toinen puoli. On paljon ihmisiä, joihin kaikki nämä ilmiöt ovat vaikuttaneet vain vähän ja toisaalta paljon ihmisiä, joiden elämästä ilmiö on tehnyt erittäin haastavaa. Näitä ihmisiä erottaa yksi yksinkertainen asia: toiset heistä ovat säästäneet ja sijoittaneet myös hyvinä aikoina, toiset eivät.
Säästäminen ja sijoittaminen on ainoa tapa pitää huolta omasta ostovoimasta
Talouden kulkiessa sykleissä ja hyvistä ajoista huonoihin aikoihin, etenkin hyvinä aikoina saattaa unohtua oman henkilökohtaisen talouden hoitamisen tärkeys. Velkarahan ollessa lähes ilmaista, työpaikan ollessa vakituinen ja talouden rullatessa hyvin eteenpäin, monella meistä ei välttämättä ole huolta huomisesta. Terve huoli huomisesta on kuitenkin ainoa oikea tapa ajatella henkilökohtaista taloutta.
Terve huoli huomisesta aiheuttaa sen, että jokaisesta palkasta pyrkii säästämään ja sijoittamaan edes aivan pienen määrän. Terve huoli huomisesta laittaa nipistämään turhan ja merkityksettömän kulutuksen elämästä myös hyvinä aikoina. Terve huoli huomisesta pistää katsomaan omaa taloudellista tilannetta seuraavaa palkkakuittia pidemmälle.
Kuka tässä kaikessa sitten on hävinnyt eniten? Kukas muukaan kuin juuri oma ikäluokkani – eli nuoret. LähiTapiolan kuvaaja vuoteen 2019 mennessä on karua katsottavaa.
Talouden nallekarkit eivät siis mene sukupolveltakaan toiselle tasan. Jopa finanssikriisin jälkeen nuorten tulokehitys pysähtyi, mutta vanhempien ikäluokkien jatkoi kasvamistaan – melkein ilman mitään häiriötä.
Suurin syy todennäköisesti on siinä, että nuorten on huomattavasti vaikeampi päästä työn syrjään ja nousevaan urakehitykseen kiinni kuin jo valmiiksi työelämässä kokemusta ja verkostoja saaneen. Tämän lisäksi eläkkeiden nouseminen on tukenut etenkin vanhimpia ikäluokkia. Ei ole sinänsä siis yllättävää, että juuri nuoret ovat eniten sijoittamisesta kiinnostuneet – heille on aivan oikea tarve siihen!
Toisin kuin voisi ajatella, pitkäjänteisen säästämisen ja sijoittamisen tärkeys ei nousekaan esille silloin, kun on hyvät ajat ja pörssikurssit menevät päivästä toiseen kohti koilista ja digitaaliset eurot kasvavat tilillä mukavasti. Pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen näyttää parhaat puolensa juuri silloin, kun taloudessa kaikki menee päin seiniä ja yritysten ja ihmisten talous alkaa revetä liitoksistaan.
Kun vuosina 2020-2021 kävin loputtomasti keskusteluja kryptoista NFT:stä sekä osakkeista, Gamestopeista ja äkkirikastumisista, keskustelut ovat muuttuneet aika rajusti muutamassa vuodessa. Nyt keskustelut liittyvät siihen, että miten saisi asuntolainat maksettua ja rahaa säästöön pahan päivän varalle.
Tämä saikin minut pohtimaan mitä tein, kun muut puhuivat NFT:stä, kryptoista ja äkkirikastumisesta. Kulutin vähemmän, pyrin tienaamaan enemmän ja sijoitin säännöllisesti (ja tylsästi).
Entä mitä teen nyt, kun muut stressaavat asuntolainan maksuistaan, koroistaan ja rahan säästämisestä pahan päivän varalle? Kulutan vähemmän, pyrin tienaamaan enemmän ja sijoitan edelleen säännöllisesti.
Entä mitä tein, kun olin opiskelija, enkä vielä hyväpalkkaisessa työssä? Kulutin vähemmän, pyrin tienaamaan enemmän ja sijoitin säännöllisesti (ja tylsästi).
Kuten kirjoitin toukokuun kuukausikatsauksessani, näkyy inflaatio myös omassa kulutuksessani selvästi, sillä myös minulla on ollut vaikeuksia päästä takaisin alle 1 000 euron kuukasikulutukseen, mutta sama filosofia toimii niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Tästä huolimatta inflaatio- sekä koronnousu ei näy omassa taloudessani missään muualla kuin Excelissä – elintasooni tai ostopäätöksiini se ei vaikuta mitenkään kiitos pitkäjänteisen säästämisen ja sijoittamisen. Tämä seesteinen tilanne ei ole syntynyt rakettietieteellä tai lottovoitolla, vaan pitkäjänteiselle järkevällä taloudellisella käytöksellä.
Inflaatio ja korot kaikkien onneksi kääntyvät laskuun jo tämän vuoden puolella, mutta toimii samalla toivottavasti monelle muistuttajana oman talouden hallinnan muistutuksena. Talous ja elämä ovat täynnä yllätyksiä, joten on vaarallista olla täysin sen aaltojen armoilla. Etenkin kun voi hyvinkin olla, että myös 2020-luvusta tulee jälleen yksi menetetty vuosikymmen lisää. Toisin kuin aikaisemmilla sukupolvilla, talouskasvu ei automaattisesti paranna elintasoamme – ainoa joka sitä voi parantaa on me itse.
Yksilöllisten taloustaitojen jakaminen ja osaaminen tuleekin olemaan entistä tärkeämpää, mitä pidemmälle tulevaisuuteen menemme. Oli kyse eläkejärjestelmästä, arkitaloudesta tai valtion taloudesta, jos pitää omasta taloudestaan huolen, pystyy pitämään omasta elämästään huolta taloudessa mitä tahansa.
————————————–
Huippuarvostelut saaneen sijoituskirjani Viisas sijoittaja voi tilata nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä* 23 euron hintaan tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi vain 21 euron hintaan. Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä* ja Storytelistä* sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi.
Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Tuntuu, että ihmisten (varsinkin nuorten) taloustaidoissa on aivan valtavasti hajontaa. Osa on todella hyvin kartalla ja ymmärtää säästämisen ja sijoittamisen merkityksen, toiset taas eivät asunnonomistajina tiedä mikä on marginaali, viitekorko, vastike tai taloyhtiölaina. Periaatteessa olen sitä mieltä, että satojen tuhansien eurojen hankinnan yhteydessä asiat on selvitettävä itsenäisesti jos jotain ei ymmärrä, mutta onhan tämä kehityskulku on aika huolestuttava. Taloustaitoja pitäisi jotenkin saada parannettua, mutta miten? Kenen vastuulla on varmistaa, että oma talous pysyy hallinnassa? Helpoin vastaushan olisi sanoa, että vastuu on aina yksilöllä, mutta eipä tämä kansakunnan vaurastumiselle hyvää tee, kun iso osa ei hallitse talouttaan.
Unohdinpa muuten tuosta ylemmästä kommentista — olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi asuntosijoittamisesta tällä hetkellä. Monessa paikassa tunnutaan sanovan, että asuntosijoittamisessa ei nyt ole järkeä, kun korot ovat niin korkealla, mutta onhan asuntosijoittamista ollut jo ennen nollakorkojakin.
Aivan totta, että osaamistasoissa on aivan valtavia eroja. Osaaminen on muuttunut arkipäiväisemmäksi useammalle kuin koskaan, mutta samalla se korostaa eroja, koska on edelleen erittäin suuri osa, joilla ei ole edes auttavia henkilökohtaisen talouden taitoja. Tämä selkeä eriäminen ei ole pelkästään hyvä asia. Ja tosiaan yhteiskunnalle on vähän liiankin helppo ulkoistaa kaikki lasten kasvatuksesta lähtien, mutta tämä on yksi asia, jota kyllä soisin käyvän edes vähän koulussa. Jos köksäkin on aine, pitäisi talouden hallinta olla ehdottomasti mukana myös – kyseessä kuitenkin perus elämäntaito.
Joo voisin kirjoitella myös asuntosijoittamisesta ja tehdä vähän laskelmiakin koronnousun myötä siitä. Mielenkiintoinen aihe ja lyhyesti voin toki sanoa sen, että asuntosijoittamin ei sinänsä ole yhtään sen tyhmempää tai fiksumpaa 0% tai 4%:n korkoympäristössä – loppupeleissähän ainut mikä merkkaa on tuotto-odotus, joka voi molemmilla korkotasoilla olevan sama. Mutta pyrin palaamaan tähän tarkemmin myös tulevissa teksteissä!
Joo, minun mielestäni sitä varten on koulu olemassa, valtiolla on velvollisuus antaa nuorille eväät aikuiselämään, varsinkin jos siirretään vastuu yksilölle. Pitäisi olla kunnon opetus taloudesta ja rahasta. Sen sijaan siellä opetetaan liikuntaa ja mikä lie propagandaa…
Liikuntakin on kieltämättä tärkeää, kun katsoo mihin suuntaan suomalaisten terveys on menossa. Toki koululiikunnan hyödyt näillä tuntimääreillä on vähän kyseenalaiset. Jokapäiväinen välitunti-lenkki voisi olla jopa vähän parempi, koska liikunta kuitenkin järkevintä integroida rutiiniarkeen – aivan kuten taloudenkin hoito.
Kokeile muuten verrata Amerikkaan. Esim PBSillä jos kirjoitat ”money” hakukenttään, tulee heti vastaan yksi opetus-sarja, ja kaikenlaisia ohjelmia. Myös USAn hallitus ylläpitää investor.gov sivua mistä saa kaikenlaista tietoa.
Suomen Yle-Areenalta ei juuri löyty mitään hyödyllistä, ja täällä oman eläken sijoittaminen suositellaan jättämään ammattilaisille.
BTW suosittelen sitä ”Age of easy money” dokumenttia, taitaa olla poikkeuksellisesti Ylelläkin suomennettuna.
Pitää ottaa katseluun tuo dokkari, kiitos ehdotuksesta! Ja joo henkilökohtaisen talouden sanoma on jäänyt Suomessa melkein kokonaan tyyliin Takuusäätiön ja parin yksittäisen henkilön harteille. Tekemistä on. Olen kauan fantasioinut siitä, että voisin tehdä laadukkaan halvan / ilmaisen verkkokurssin henkilökohtaisesta taloudesta, mutta rehellisesti aika ja osaaminen ei ole vielä siihen riittänyt.
”Toisin kuin voisi ajatella, pitkäjänteisen säästämisen ja sijoittamisen tärkeys ei nousekaan esille silloin, kun on hyvät ajat ja pörssikurssit menevät päivästä toiseen kohti kaakkoa ja digitaaliset eurot kasvavat tilillä mukavasti.”
Eikös kaakko ole oikealla alaviistossa?
Pitänee mennä takaisin peruskouluun 😀 Kyllähän se on, korjasin.