Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun näin uusimman Mielensäpahoittaja-elokuvan. Mikä näin jälkeen päin hieman huvittaa. Kävin siis katsomassa pari viikkoa takaperin Mika Kaurismäen ohjaaman elokuvan Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä.
Olen kirjoittanut aiemmin siitä, kuinka rakastan elokuvia ja kulutankin elokuvia pitkälti kaikista isoista maantieteellisistä markkinoista suhteellisen paljon. Pakko myöntää, että vaikka elokuvista pidänkin, suomalaisia elokuvia olen nähnyt suhteellisen vähän klassikkoja lukuun ottamatta, koska suomalainen mielenmaisema on ollut allekirjoittaneelle aina hieman liian masentava ja harmaa.
Olikin siis omalla tavallaan jännittävää käydä pitkästä aikaa katsomassa suomalaista elokuvaa ihan elokuvateattereissa. Elokuva oli suomalaiseksi elokuvaksi mielestäni perus ok matka-elokuva, jossa ei ollut mitään ihmeellisen huonoa, mutta ei mitään erityisen hyvääkään tai yllättävää. Näin siis koki elokuvakriitikkominäni.
Sen sijaan sijoitusbloggaajaminäni kiehui parikin kertaa elokuvan aikana, oikeastaan ihan elokuvan alkuhetkistä alkaen. Tänään kerron miksi ja pohdin, miten nähtävästi erittäin kieroutuneet käsitykset sijoittamisesta ja uhkapelaamisesta elävät edelleen vahvana suomalaisessa populaarikulttuurissa.
Miten menetetään kaikki rahat suomalaisessa elokuvassa – yhdellä virheellä töissä ja sijoittamalla tietenkin!
Ai niin ja ennen kuin jatkan, niin spoiler alert. Spoilaan blogitekstissä jonkun verran elokuvan juonta, joten jos tämä haittaa, älä lue eteenpäin.
Kuten kuka tahansa elokuvia nähnyt tai kirjoja joskus lukenut tietää, tarina alkaa aina jonkun tason tragediakäännehetkellä päähenkilöiden elämässä. Fantasia- ja supersankarielokuvissa tämä on melkein poikkeuksetta sankarin vanhempien kuolema. Tosielämän kouriintuntuvissa aikuisten elokuvissa tämä on usein avioero tai jokin muu ihmissuhteen hajoaminen elämän aallokossa.
Uusimmassa Mielensäpahoittajassa lähtökohtia oli kolme:
1) Mielensäpahoittajan Ford Escort-auto hajoaa ja hän lähtee hakemaan uutta Saksasta
2) Mielensäpahoittajan pojalla on ongelmia kommunikoida teini-ikäisten lastensa kanssa, jotka ovat puhelimissaan kiinni
3) Ja se, mitä tässä blogitekstissä eniten käsittelen – toinen Mielensäpahoittajan poika, joka on sijoitusfirmassa töissä, menettää kaikki omat sekä vaimonsa säästöt JA saa samalla potkut sijoitusfirmasta. Ja tietenkin salaa tämän vaimoltaan.
Mistä aloittaisin. Mielensäpahoittajan toinen poika siis samanaikaisesti teki sellaisia sijoituksia sijoitusammattilaisena, jossa menetti koko sijoitustensa arvon. Ja samalla oli laittanut kaikki omat sekä vaimonsa säästöt tähän samaiseen sijoitukseen. Sijoitusmuotoa ei tarkenneta elokuvassa, mutta kuvaus on perinteisen pankkiirimaailman kuvausta.
Karvani nousivat pystyyn ensimmäisenä sen takia, kuinka suuri klisee tämä on, mutta samalla siksi, kuinka epätodennäköinen tapahtumaketju on. Osakkeisiin sijoittamalla tämä ei käytännössä ole edes mahdollista. Johdannaisiin sijoittamalla ehkä, mutta miksi sijoitusammattilainen ottaisi tällaisia riskejä (eikä todennäköisesti edes voisi ottaa sisäisten regulaatioiden takia).
Tieto lisää tuskaa ja elokuvaa on vaikea katsoa avoimin mielin, kun elokuvan lähtökohta on järjetön (vaikka joo, fiktio on fiktiota). Ongelma on kuitenkin siinä, että rahat voi menettää monella muullakin tavalla, joten sijoittamisen valitseminen lähtökohdaksi oli turhaa ja superkliseistä sekä amerikkalaista.
Vielä kummallisempaa oli kuvaus siitä, kuinka käytännössä henkilön talous kaatui täysin tähän sijoitukseen, koska hän sai potkut samalla. Ensinnäkin, Suomessa potkujen saaminen sijoitusvirheen sattuessa olisi todennäköisesti vain laitonta. Toisena, lähes kaikki Suomessa kuuluvat kassaan tai liittoon, joten ansiosidonnainen kyseisellä henkilöllä (joka siis työskenteli todennäköisesti salkunhoitajana) olisi todennäköisesti korkeampi kuin monen suomalaisen tavallinen palkka! Ja kyllä, kaikki nämä ajatukset viuhuivat aivoissani, kun asiat tapahtuivat.
Koko elokuvan käsikirjoitus vaikuttikin tältä osin siltä, että nyt on katsottu hieman liikaa amerikkalaisia elokuvia ja sovelletaan samoja traagisia juttuja niistä suomalaiseen yhteiskuntaan, missä seuraamukset eivät oikeasti olisi niin kamalia. Tämä tuntui oudon amerikkalaisen geneeriseltä elokuvassa, joka oli kuitenkin suomalainen Suomessa tehty elokuva.
Mielensäpahoittaja – miten rikastutaan? Uhkapelaamalla tietenkin!
Epäloogisuuksia elokuvissahan on aina ja kyse onkin ennen kaikkea suspension of disbelief:stä, kun katsot elokuvia. Saako elokuva sinut mukaasi niin, ettet halua ottaa kiinni kaikista epäloogisuuksista. Olisinkin voinut antaa alun hyvin anteeksi elokuvalle, ellei se olisi kaivanut kuoppaansa entistä syvemmälle myöhemmin elokuvassa.
Elokuvan päätarinassa Mielensäpahoittaja siis matkaa Saksaan, jossa tapaa pitkään kadoksissa olleen veljensä ja ottaa mukaansa 20 000 euroa käteistä. Luonnollisesti raha varastetaan Mielensäpahoittajalta ja hän pohtii veljensä kanssa, miten rahat saisi takaisin. Mielensäpahoittajalle oli jäänyt ryöstön jälkeen vielä 2 000 euroa kirjaimellisesti sukan varteen, johon hänen veljensä toteaa jotain siihen suuntaan, että tuolla rahalla hän saa helposti tienattua Mielensäpahoittajan 20 000 euroa takaisin.
Odotin tätä ihan mielenkiinnolla ja pohdin, että mitä tapahtuisi seuraavaksi. Yksi ajatus, joka tuli heti mieleeni oli, että tulisiko seuraavaksi montaasi esimerkiksi siitä, kuinka nomadielämää elävä veli ostaisi ensin jotain, ja sitten vaihtaisi sen aina uudelle ihmiselle, joka tarvitsisi jotain toista asiaa, ja saisi vaihtamalla aina arvokkaammasta asiasta toiseen, lopulta kasaan 20 000 euron rahat todistaen, että vapaana eläminen ja vaihdantatalous on erittäin toimiva tapa elää. Tai jotain sinnepäin.
Odotin liikoja.
Sen sijaan Mielensäpahoittaja ja hänen veljensä kävelevät kasinolle, pelaavat yhden pelin blackjackia, jonka jälkeen menevät rulettipöytään. Mielensäpahoittaja laittaa kaikki rahansa rulettipöydässä punaiselle, koska näki jonkun tehneen niin elokuvissa ja tadaa, voitti tarvittavat rahat yhdellä yrityksellä.
Juuh elikkäs. Kuten Deadpool sanoisi: ”That’s just lazy writing”. Ja no sen lisäksi, että se oli laiskaa ja tylsää, onnistui elokuva triggeröimään sijoittajabloggaajaminäni kaksi kertaa kahden tunnin aikana. Opetus oli: sijoittamalla menetät rahasi, uhkapelaamalla saat rahaa. Mutta mitä väliä yhdellä elokuvalla on? Paljonkin.
Populaarikulttuuri muuttaa maailmaa, huomasimme sitä tai emme
Jollekin saattaa tuntua oudolta, että suomalaisen elokuvan rahakäsitys ottaa itselläni näin pahasti nuppiin, mutta tähän on ihan oikea syy: se, millaisia stereotypioita meille näytetään, muokkaa käsitystämme maailmasta aidosti, usein huomaamattamme. Jokainen paljon amerikkalaisia elokuvia katsonut ihminen yhdistää venäläisen aksentin keskimäärin pahiksiin. Sama pätee usein lähi-itäläisiin aksentteihin tai ulkonäköön. Tämä ei ole sattumaa, vaan vain tarpeeksi monen toiston tulos.
Tämän takia moni Hollywoodin tuotantoyhtiö Disneyn vanavedessä onkin pyrkinyt monipuolistamaan representaatiota elokuvissa. Jos katsot esimerkiksi Marvel- tai Star Wars-tuotteita tänään tai kymmenen vuotta sitten, huomaat nopeasti, että etenkin etninen monimuotoisuus on moninkertaistunut kyseisissä tuotteissa hyvisten puolella.
Internetissä on kokonainen sota menossa siitä, että onko tämä oikein vai väärin ja tekeekö esimerkiksi Disney asioita ”wokeness” edellä vai laatu, viihde ja tarina edellä, mutta se ei muuta yhtä asiaa – kaikki tunnistavat, että populaarikulttuurilla on valtava voima muuttaa käsitystämme todellisuudesta, vaikka se on ensisijaisesti viihdettä.
Sijoittaminen ja rahakäsityksen muuttaminen positiivisempaan suuntaan ei kuitenkaan saa samanlaista ilmiötä alleen. Et tule löytämään suomalaista kulttuurivaikuttajaa, joka tulee kritisoimaan elokuvia ja viihdettä haitallisesta rahakäsityksen luomisesta, vaikka tällä on aivan järjettömän isot vaikutukset kaikkien meidän elämiin, vaan kritiikki liikkuu Suomessakin Yhdysvalloista omaksutetulla aallonpituudella.
Mielensäpahoittajassa tämä kuvaus on vielä merkittävämpää, koska elokuva on tämän vuoden kolmanneksi katsotuin elokuva koko Suomessa lähes 200 000 katsojalla – katsotuimpia tänä vuonna olivat pelkästään Minions sekä Top Gun.
On äärimmäisen harmillista nähdä vielä 2020-luvulla, että sijoittaminen on edelleen käsikirjoittajien valinta, kun halutaan, että hahmo menettää kaikki rahansa ja uhkapelaaminen on se vaihtoehto, jolla sijoittamalla saadut rahat saadaan takaisin. Ei pelkästään harmittavaa, vaan jopa täysin absurdia. Samalla kuvaus on pelottavia kaikuja jo melkein kaikkien tietämästä Danske Bankin tutkimuksesta, jossa suomalaisista yli 35-vuotiaista lähes puolet pitää lottoamista todennäköisimpänä tapana rikastua.
Yksi syy tähän voi olla se, että Veikkaus on edelleen yksi suurimpia kulttuurialan rahoittajia. Ruokkivaa kättä ei purra ja meille kaikille haitalliset rahastereotypiat jatkavat elämistään vuosikymmenestä toiseen.
Kaikesta tästä huolimatta suomalaiset ymmärtävät koko ajan enemmän ja enemmän pitkäjänteisen säästämisen ja sijoittamisen päälle sekä sen hyödyistä ja olisi mielestäni aika, että myös populaarikulttuuri kehittyy suomalaisten mukana ja on auttamassa tätä kulttuurimuutosta entistä vahvemmin. Kuten Danskenkin tutkimus kertoo, tekemistä on vielä – ja paljon ja jokainen Mielensäpahoittajan kaltainen tuotos vie tätä ihan koko yhteiskunnalle positiivista muutosta askeleen taaksepäin.
Miten olisi elokuva uhkapelaajasta, joka löytääkin vähäkuluisten indeksirahastojen ihanuuden ja kuolee miljonäärinä onnellisena perheensä ja ystäviensä ympäröimänä? Liian tylsää? Kyllä. Jopa suomalainen tositarina Wolf of Wall Street tai Big Short-tyyliin olisi parempi, sillä myös näissä elokuvissa opetus on selkeä – ahneus ei ehkä sittenkään ole pitkällä aika välillä kestävä ajatus.
Entä yksinkertaisesti tarina, jossa päähenkilö menettää rahansa uhkapelaamalla eikä sijoittamalla? Jostain pitää aloittaa, joten ehkä suomalaisten elokuvien käsikirjoittajat tähän juuri ja juuri pystyvät, vaikka Veikkauksen haamu kulttuurialan yllä koko ajan liihottaakin.
Ai niin ja jos joku blogin lukija on sattunut kirjan, johon elokuva perustuu, lukemaan, olisi mielenkiintoista tietää, ovatko tässä tekstissä käsitellyt tarinan kohdat suoraan kirjasta vai elokuvantekijöiden ottamia vapauksia.
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
suspension of DISbelief
Tämäpä juuri! Mietin onko tuolle jotain hyvää suomenkielistä vastinetta, mutta sopivaa käännöstä en millään saanut päähäni, joka olisi omaa ilmaisua miellyttänyt.
Elokuvaa näkemättä: sijoitusammattilainen, joka menettää rahansa sijoittamalla on täydellinen hahmo siihen, että katsoja voi tuntea voiton- ja paremmuuden tunnetta itsessään. Eli katsoja tuntee tehneensä hyvin kun on päättänyt jättää sijoittamisen väliin, siinäs näitte kuinka siinä touhussa käy! Ei poista kirjoituksesi pointtia vaan alleviivaa sitä.
Tämä on kyllä ihan totta, että tuokin puoli siinä itse asiassa voi hyvinkin olla. Enpä tullut ajatelleeksi, mutta käy järkeen! Toki kaikista hahmoista yritettiin tehdä sympaattisia elokuvassa, niin senkin takia viesti oli suhteellisen mixed.
Kokeile kepillä jäätä ja lähesty palautteellasi käsikirjoittajaa tai kirjailijaa. Olisi mielenkiintoista tietää mitä he vastaisivat.
Kirja täytyy ainakin selata nopeasti läpi, kun ei yhtään tiedä kuinka paljon elokuvassa ja kirjassa on samaa. Tuomas Kyröä arvostan kirjailijana ja yrittäjänä kuitenkin erittäin korkealle, koska tietää tarkalleen mitä tekee.
Mielensäpahoittaminen mielensäpahoittajasta on niin… no, sitä justiinsa.
Itse asiasta, eli rahankäytön esityksestä viihteessä, olen pääosin samaa mieltä.
Mutta jos elokuvaa ei ole suunnattu pelkästään historiattomille teineille, juonikuviona koko omaisuuden menettäminen uhkapelissä kuulostaa ihan Suomi-Filmiltä tai 20-30-luvuilta periytyviltä tarinoilta (”kun naapurin isäntä korttipelissä talonsa hävisi”). Jotain uutta raikasta vaihtoehtoa rahojen hävittämiseen kaipaisi tänne 2000-luvulle.
Haha, joo tekstiä kirjoittaessa huvituin itsekin vähän, että nyt mennään jo kornin puolelle, mutta kerrankos sitä. Ja tottahan tuo, että molemmat sijoittaminen ja uhkapeli on äärimmäisen käytettyjä kaikissa viihteen muodoissa jo vuosisata. Mutta tuntuu, että etenkin nykyään pelataan viihteessä erittäin varman päälle ja nostalgia sekä tuttu ja turvallinen edelleen menestyy ja myy pääosin.
Kuulostaa kamalalta ja typeriä stereotypioita viljelevältä leffalta. Olet täysin oikeassa tuosta, että populaarikulttuuri vaikuttaa vahvasti mielikuviin. Juuri ehdin iloita tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan nuoret suhtautuvat sijoittamiseen positiivisesti, kun tähän asti lottovoittoa on pidetty hyväksyttävänä keinona rikastumiseen.
Keksin itse (leffaa näkemättä, tämän tekstisi pohjalta) vielä yhden syyn mielen pahoittamiseen: kauan kadoksissa ollut nomadiveli. Siis juu, me nomadithan ollaan huithapeleita, jotka eivät pidä yhteyttä läheisiinsä. Kas kun ei vielä kerrottu kuinka nomadi elää sossun rahoilla. Tämä on nimittäin varsin yleinen käsitys, jota olen itsekin kuullut riittämiin tuntemattomilta. Viis siitä, että mulla on yli 20-vuotias Suomeen verot maksava yritys, mutten kuulu Suomen sosiaaliturvaan.
Joo Dansken tutkimus oli ihan hauska, kun siitä näkee, että vanhempien ikäluokkien suhtautuminen ei ole muuttunut merkittävästi, mutta nuorempien on ns. ”oikeampaan” suuntaan. Nuorissa on tulevaisuus niin kuin aina 😀
Ja joo nomadit ovat mielestäni vähän harvinaisempi näky suomalaisissa elokuvissa, mutta toki veljenkin tarinan lopputulema oli se, että löysi tiensä takaisin hylkäävänsä tyttären, ja lopun perheen luo. Perus leffajuoni sinänsä.
Mielensäpahoittaja-kirjassa poika hävisi rahat pokeripelissä ja jäi vielä velkaa rikollisjengille. Kenenköhän aloitteesta juonta muutettiin elokuvassa?
Oho, aika hurja ero! Ja juuri siihen suuntaan mihin vähän pelkäsinkin sen olevan. Nyt kyllä tekisi mieli vinkata tästä melkein jollekin toimittajalle ja tarkistaa kuinka paljon Veikkaus elokuvaa on rahoittanut… Hassu sattuma ja olettaisin, että elokuvan ohjaajan tai käsikirjoittajan toimesta tuo on muokattu, toivottavasti ilman kolmannen osapuolen vaikutusta.
Moi!
Hyviä pointteja, samaan sijoituscaseen ja casinohommaan kiinnitin itsekin leffassa käydessä huomiota!
Kiitos! Tosiaan, jos sijoittamista harrastaa, tätä oli suhteellisen vaikea ohittaa, kun molemmat olivat kuitenkin aika tärkeitä tarinapisteitä.
No nyt!
Löysin blogisi, kun googletin, kannattaako kiinteistörahastot.
Kiinnostava tämäkin postaus ja sen havainnot. Suomalaisten mielenmaisemassa on jotain sellaista, mistä nämä ajatusmallit tulevat. Tulee mieleen taannoinen uutinen, jonka mukaan ruotsalaisten varallisuus on korkeampi kuin suomalaisten, kuten myös velanotto. Jutusta oli pääteltävissä, että varallisuus KOSKA velanotto. Eli terve riskinotto on kannattanut.
Mutta omaan asiaani, miksi blogiisi tutustuin. Mihin suhteellisen aloittelevan piensijoittajan (paino sananosalla pien-) oikein kannattaa rahansa laittaa nyt? Parissa S-pankin rahastossa jotain on, mutta jokin muu olisi parempi. Nettitiedot ovat hirveän ristiriitaisia. Yhteen sudenkuoppaan jo putosin, eli sijoitin ja säikähdin syksyn rajua pudotusta, vedin kaiken pois. Tiedän, ettei olisi kannattanut panikoida 😀
Hienoa, että blogista on hyötyä ollut nyt jo! Ja erittäin tärkeää tunnistaa juuri tuo, että pitkällä aikavälillä sijoittavan ei tosiaan kannata laskuja säikähdellä.
Itse suosittelen niin blogini lukijoille kuin kaikille kavereille ja perheenjäsenille Nordnettiin tilin tekemistä, jotta sijoitukset voi pitää täysin erillään. Tämä on myös suhteellisen helppoa ja Nordnetissä on laajin valikoima järkeviä rahastoja mihin törmännyt.
Jos siis jaksat kahlata tämän tekstin läpi: https://www.omavaraisuushaaste.com/rahastosijoittaminen-aloittaminen/ uskon että se vastaa kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin rahastosijoittamisen aloittamisen osalta. Ja jos tuon jälkeen tulee mieleen, niin laita kommenttia! Tosiaan lempparirahastoni on edelleen handelsbanken USA-indeksi, joka myös Nordnetistä löytyy. Käyn läpi myös muita hyviä vaihtoehtoja tekstissä.
Siinähän tuota asiaa onkin, kiitos. Arvasin, että mainitset Nordnetin. Siitä kuulee myös huhuja, että pienille sijoituksille se olisi turhan kallis. Pistän kyllä korvan taakse, ja sinne sujahtaa myös tuo USA-indeksi.
Joo tosiaan suoriin osakesijoituksiin en Nordnettiä suosittele juuri noiden kulujen takia, jotka muuttuvat isoiksi. Niissä kun on aina minimikulu myös pienissä sijoituksissa.
Rahastoissa kuitenkin on onneksi aina prosenttipohjainen kulu eli kiinteää kulua ei ole ja ei olekaan väliä sijoittaako 15 vai 1500 euroa, kulut ovat silti vain sen 0,2-0,4% indeksirahastoihin sijoittaessa, joka on halvinta mitä Suomessa voi löytää.