Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Miksi indeksirahastot tuottavat niin hyvin? Ja voivatko ne tuottaa myös jatkossa yhtä hyvin?
Kun olen itse siirtymässä indeksisijoittajaksi, tämä on ylivoimaisesti yleisin kysymys, jonka olen tämän vuoden aikana saanut.
Tänään käynkin läpi oikeastaan kaiken oleellisen indeksirahastoista sijoitusteknisellä tasolla.
Jos luotat indeksirahastoprosessiin, tekstissä ei ole sinulle mitään uutta – tai edes tarpeellista. Mutta, etenkin jos epäilet indeksirahastoja (edelleen jostain ihmeen syystä), ja mietit olisiko ehkä sittenkin järkevämpää sijoittaa aktiivisiin rahastoihin tai vaikka itse osakkeisiin, tämä teksti on juuri sinua varten. Ja saa myös linkata kaverille!
Menen tekstissä sen verran yksityiskohtaisiin asioihin, että tällä tasolla indeksisijoittajan ei sijoittamista todellakaan tarvitse onneksi ymmärtää. Mutta, jos haluat oppia uutta ja saada uutta näkökulmaa, seuraava kymmenminuuttinen on juuri sinua varten. Tärkeää on myös huomata, että kaikki tässä tekstissä mainittavat asiat pätevät myös ETF-rahastoihin, jotka indeksejä indeksirahastojen tavoin seuraavat.
Mikä on indeksi? Ja mikä on indeksirahasto?
Kun puhutaan indekseistä, ensiksi pitää ymmärtää, että maailmassa on paljon erilaisia pörssejä kuten Helsingin, New Yorkin tai vaikka Hong Kongin pörssi. Kaikilla näillä on pörsseillä pörssi-indeksit, jotka käytännössä kertovat, miten kaikki kyseisessä pörssissä olevat osakkeet keskimäärin ovat kehittyneet – eli onko niiden arvo noussut vai laskenut. Monesti indeksi voi olla myös vaikka jonkun yhden toimialan sisäinen indeksi (Nasdaq100-indeksi, joka sisältää teknologiayhtiöitä).
Passiivinen indeksirahasto pyrkii seuraamaan tietyn valitun indeksin tuottoa mahdollisimman tarkasti ennen kuluja – oli kyseessä sitten itse keksitty indeksi tai jonkun pörssin (esim S&P500 indeksi). Jos kyseessä on markkina-arvopainotettu indeksi, suurempien yhtiöiden paino indeksissä on suurempi. Indeksistä riippuen viimeisen 100 vuoden aikana tämä pitkän aikavälin vuosituotto on vaihdellut 7–10 %:n välillä vuodesta toiseen.
Viimeisen 30 vuoden aikana, tuotto on Yhdysvaltojen passiivisiin osakeindekseihin sijoittaessa ollut jopa hieman yli 10 %. 10 %:n vuosituotto tarkoittaisi, että sijoitettu pääomasi tuplautuisi jopa seitsemän vuoden välein ja kiihtyisi siitä koko ajan, mitä pitempään annat korkoa korolle-ilmiön tehdä töitä puolestasi. Kaikki, mitä sinun tarvitsee siis tehdä, on etsiä itsellesi sopivat passiiviset indeksirahastot, valita niistä muutama ja aloittaa niihin sijoittaminen.
Tutkimusten mukaan kymmenen vuoden ajanjaksolla 87,2 % aktiivisista sijoitusammattilaisten pitämistä – ei indeksirahastoista – tuottaa vähemmän kuin indeksirahastot. Mitä pitempi sijoitushorisonttisi on, sitä todennäköisemmäksi muiden kuin indeksirahastojen kannattamattomuus nousee.
Kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolla aktiivisista rahastoista indeksirahastoille häviää tutkimusten mukaan jopa hulppeat 96,36 % aktiivisista rahastoista. Numerot kertovatkin karua kuvaa siitä, kuinka vaikeaa sijoittajan on saada sijoituksilleen tuottoa indeksiä paremmin ja miksi indeksit on ne, mihin haluat sijoittajana sijoittaa – ne kun ovat universaalisti tapa saada parempaa tuottoa ja usein vielä pienemmällä riskillä.
Niin paradoksaalista kuin se onkin, pystyt olemaan keskimääräisellä tuotolla huomattavasti keskimääräistä parempi sijoittaja – eikä sinun tarvitse opiskella sijoittamista sen enempää. Miten tämä on mahdollista ja miksi indeksirahastot sitten tuottavat niin hyvin?
Miksi indeksirahastot tuottavat niin hyvin?
Mennäänkin seuraavaksi itse tekstin mehukkaimpaan pihviin eli itse pääkysymykseen. Miksi ihmeessä indeksit tuottavat niin hyvin – etenkin verrattuna tavalliseen osakesijoittajaan? Tapahtui osakemarkkinoilla ja maailmassa mitä tahansa.
0. Indeksirahastojen kustannukset ovat äärimmäisen pienet
Tämä on kaiken pohja. Aktiivisissa rahastoissa isoin ja selkein ongelma on korkeat kulut, jotka syövät sinun tuottojasi ja jotka valuvat varainhoitajan kassaan. Usein kulut liikkuvat yli yhdessä prosentissa monen piilokulun ohella. Prosenttiyksikkö ei nopeasti kuulosta paljolta. Mutta mitä jos sanoisin, että todellisuudessa 1 %:n kulu tarkoittaa, että kaikista tuotoistasi viedään 10, 15 tai jopa 25 %!
Aktiivisten rahastojen tuotot saattavat jäädä jo ennen kulujen vähentämistä niin heikoiksi, että esimerkiksi 4 %:n vuosituotolla 1%:n kulut syövät neljänneksen kaikesta tuotosta, mitä rahasto tuottaa. Aktiivisiin rahastoihin sijoittaessa usein maksatkin enemmän siitä, että saat vähemmän tuottoa.
Aktiivisten rahastojen kulut ovatkin 300–400 % korkeampia kuin järkevien indeksirahastojen kulut. Kuulostaa aika paljolta yhtäkkiä vai mitä? Kyllä vain. Prosenteilla voi tehdä ihmeellisiä temppuja molempiin suuntiin. Aktiiviset rahastot ovatkin saaneet olla suosittuja niin pitkään, koska kyseessä onkin omanlainen silmänkääntötemppu.
Jos ihmisille raportoitaisiin kuinka suuren osuuden rahastojen tuotoista erilaiset kulut ja palkkiot syövät, ihmiset olisivat huomattavasti tietoisempia kuluista, koska ne ovat merkittävä osuus tuotosta – tai sen puutteesta. Ihmisten rahataidot kuitenkin sijoituksiin liittyen ovat koko ajan parantuneet, joten olemme menossa oikeaan suuntaan.
Indeksirahastoissa kulut liikkuvatkin usein vain 0,2%-0,4%:n välillä.
1. Erittäin pieni osa osakkeista tuottaa merkittävästi
Ehkä isoin harha sijoittamisessa on indeksien ja keskiarvojen takia se, että suunnilleen puolet osakkeista nousee ja puolet laskee, pitkällä aikavälillä. Todellisuus on tilastojen valossa kuitenkin huomattavasti karumpi. Yksittäisistä osakkeista lähes neljä viidesosaa häviää indeksirahastojen tuotoille ja usein vain kourallinen huippumenestyneitä osakkeita avittaa pörssi-indeksejä ylöspäin. Kun sijoitat indeksirahastoihin, sinun ei tarvitse arpoa kuka on tulevaisuuden voittaja, vaan tulevaisuuden voittaja tekee sinulle rahaa, oli se mikä yritys tahansa.
Koska voittajat löytyvät aina indeksistä, tämä vähentää sijoittamiseen kuuluvia riskejä erittäin paljon. Jos taas sijoitat osakkeisiin, todennäköisyytesi saada keskimääräistä tuottoa ei ole 50 %, vaan huomattavasti pienempi. Tästä myös johtuu edellä mainitut huonot aktiivisten rahastojen tuottoprosentit – voittavien osakkeiden löytäminen etukäteen on niin vaikeaa, että vain erittäin pieni määrä sijoittajia siihen oikeasti pystyy. Ja tosiaan, pitkällä aikavälillä puhutaan vain n. 5-10 % sijoittajista, oli kyse amatööristä tai ammattilaisesta.
2. Kaikkien aikojen huippuja tehdään indeksissä joka X päivä
Etenkin pidempään jo sijoittaneilla herää kysymys usein, kun pörssit ovat kaikkien aikojen huipuissaan tai korkealla, että kannattaako nyt enää sijoittaa. Pitäisikö lopettaa kuukausisijoitukset ja odottaa romahdusta? Lyhyesti vastaus on, että odottamalla romahdusta ja halvempia aikoja on jätetty paljon enemmän tuottoja saamatta kuin pohjalla ostamalla (koska se on mahdotonta).
Syynä tähän ovat tilastot. Esimerkiksi S&P500 tekee vuodesta riippuen 17-38 päivistä kaikkien aikojen ennätyksen. Parhaimmillaan kaikkien aikojen huiput rikotaan aina uudestaan ja uudestaan joskus jopa kymmenen päivän välein. Jos tässä jää vain odottamaan ”koska ollaan jo korkealla”, voi hyvin jättää pöydälle kymmeniä prosentteja tuottoja vuodessa, joka on valtava määrä rahaa.
Kuva kertoo saman vielä selvemmin. Se, mikä menee alas, tulee ylös. Mutta indekseissä se, joka menee ylös, menee yleensä vain ylemmäs. Alla kuvaaja, miten S&P500:n arvo on kehittynyt viimeisen 100 vuoden aikana (Lähde: Macrotrends)
Ja sama vuosittaisina muutoksina.
3. Voittajayhtiöt keskittyvät ja jatkavat voittamista
Nykyinen yhtiömaailma suosii ennen kaikkea skaalautuvia teknologia- ja alustatalousyrityksiä. Eli käytännössä teknologia-alan yrityksiä, jotka pääsevät markkinallaan niin vahvaan monopoli- tai duopoli-asemaan, että sen murtaminen on käytännössä mahdotonta. Esimerkkeinä vaikka puhelinohjelmistojen osalta Android (Alphabet) ja iOS (Apple).
Lähes kaikilla maailman isoimmilla ja kannattavimmilla USA:laisilla yrityksillä on tällaisia kilpailuetuja, joka on edesauttanutkin niiden voittokulkua nyt jo lähes kaksi vuosikymmentä. Koska indeksit ovat usein markkina-arvopainotettuja, ne automaattisesti kasvattavat painoa näissä voittajaosakkeissa ja näin saavat hyödyn siitä, kasvoi mikä tahansa yhtiö isommaksi ja isommaksi koko ajan sen sijaan, että indeksi vaikka ”ottaisi” voitot ja myisi kasvavaa yhtiötä pois liian aikaisin.
Momentum onkin 2000-luvulla ollut tutkitusti ylituottoa tekevä strategia ja tämä on yksi syitä, miksi myös indeksit ovat olleet poikkeuksellisen kovassa vedossa koko 2000-luvun. Menneisyydessä indeksit voittivat aktiivisen rahastonhoitajan aivan yhtä tehokkaasti kuin tänään se ei ole muuttunu. Absoluuttinen tuotto taas on, sillä nyt indeksit vain ovat tuottaneet 7 % sijaan lähemmäs 10 % vuodessa.
Etenkin maantieteelliset indeksit sisältävätkin aina isoimmat, kannattavimmat ja kauneimmat yhtiöt – juuri sillä hetkellä. Osakesijoittajien suurin perisynti, johon myös itse olen monta kertaa astunut, on etsiä hyviä osakkeita näiden selvien voittajien ulkopuolelta. Todellisuudessa hyvä yhtiö on hyvä yhtiö ja huonon yhtiön kääntyminen hyväksi on äärimmäisen poikkeuksellista. ’
Tästä hyvä todiste on viime aikoina finanssitwitterissäkin pyörinyt tilasto, josta Pasi Havia twiittasi Suomeksi.
Indeksisijoittaja ei tartu putoavaan puukkoon edes vahingossa, koska jos yhtiö muuttuu liian pieneksi, poistuu se usein indeksistä kokonaan. Käytännössä indeksi puhdistaakin luuseriosakkeet automaattisesti pois salkusta, toisin kuin osakesijoittaja, joka saattaa ne jättää salkkuun makaamaan – tai pahimmassa tapauksessa hankkii niitä lisää salkkuun, etsiessään kultaa lantakasasta.
4. Teknologinen kehitys hyödyttää indeksejä
Käytännössä kaikki teknologinen kehitys hyödyttää indeksejä – ja niissä olevia yhtiöitä. Tässä on hyvä palata taloustieteen perusteisiin. Mitä teknologian kehitys pohjimmiltaan on? Käytännössä tuottavuuden lisääntymistä. Ja kun tuottavuus kasvaa, kyllä vain yritysten voitot kasvavat.
Uusin ja selvin esimerkki on luonnollisesti tekoäly, johon on ladattu odotuksia suunnilleen saman verran kuin Internettiin aikanaan. Internet on lunastanut odotuksensa moninkertaisesti jo takaisin, mutta tekoälystä ei vielä samaa tiedetä.
Aluksi tekoäly kuitenkin on nostanut indeksejä puhtaasti siihen tarvittavien jätti-investointien takia. Tämän jälkeen on kaksi suuntaa: investoinnit kannattavat ja kasvu on entistä vahvempaa, koska tekoälystä saadaan juuri ne tai korkeammat hyödyt, kuin mitä jätti-investoinneilla on toivottu. Tällöin osakekurssit ja indeksit jatkavat nousuaan, kun yhtiöiden tulokset paranevat entisestään.
Toisaalta, on mahdollista, että osa tekoälyinvestoinneista menee kankkulan kaivoon ja tuottavuusloikkaa ei synnykään. Tällöin syntyy todennäköisesti lyhyt pörssien korjausliike, joka kuitenkin korjautuu jälleen aikanaan kuten aina ennenkin – koska teknologia kehittyy joka päivä askeleen eteenpäin ja 5 vuoden päästä puhumme jälleen jostain muusta kuin tekoälystä.
5. Osingot valuvat suoraan takaisin indeksirahastoon – usein verotehokkaasti
Koska suurin osa osakkeista, jotka indekseissä ovat, ovat kypsiä yhtiöitä, maksavat ne myös osinkoja. Siinä, missä suomalainen sijoittaja maksaa osingoista veroa yleensä 25,5 % – rahastot saattavat monesti sijainnistaan riippuen päästä vähemmällä tai jopa ilman veroja rahastosta riippuen.
Tässä on merkittäviä eroja ennen kaikkea siinä, missä rahasto sijaitsee (Irlannissa pidettävät ETF-rahastot ovat useammin verotehokkaampia kuin muualla Euroopassa, jos sijoittaa vaikka USA:han). Nämä osingot menevätkin suoraan takaisin rahastoon sijoitukseen ja tätä myötä rahaston tuotto ei ole pelkästään sijoitusten arvonnousu, vaan kaikki osingot ja ne eteenpäin sijoitettuna yhteensä.
6. Indeksirahastoissa saa ilmaisen ja tehokkaan hajautuksen tekemättä mitään
Oletko joskus kuullut, että joku vertaa sijoittamista uhkapelaamiseen tai siihen, että kyllä ne rahat kuitenkin joku sijoittaja aina häviää. Tämä olettama perustuu virheelliseen ymmärrykseen riskistä. Sijoittamisessa riskien hallinnan kannalta tärkeintä onkin hajautus.
1) Haluat hajauttaa ajallisesti eli laittamalla könttäsumman sijaan, rahaa sijoituksiin joka kuukausi
2) Haluat hajauttaa maantieteellisesti ympäri maailman toimiviin yrityksiin
3) Haluat hajauttaa eri toimialoihin
Ajallinen hajauttaminen syntyykin automaattisesti kuukausittain sijoittamalla (indeksirahastoihin kannattaa sijoittaa aina tasasumma joka kuukausi).
Toimialoihin hajauttaminen on sisäänrakennettu indeksirahastoihin, koska indeksirahastot sisältävät automaattisesti monen eri toimialan yhtiöitä.
Jäljelle jääkin vain maantieteellinen hajautus, eli minkä maan indeksejä haluat omistaa. Itse koen, että vaihtoehtoja on periaatteessa kaksi. Sijoittaa USA:han ja Eurooppaan. Tai suoraan vain pelkkään maailma-indeksiin. Kehittyviä markkinoita ja Aasiaa voi ottaa salkkuun, jos niitä haluaa, mutta keskimäärin se ei ole ollut historiassa koskaan tarpeellista, että pääsee erinomaisiin tuottoihin. Länsimaisissa indekseissä riski-tuottosuhde onkin erinomainen.
Näin monipuolinen hajautus vähentääkin riskiä sijoittamisessa merkittävästi pitkällä aikavälillä. Kun ostat tasaisesti kuukaudesta ja vuodesta toiseen indeksirahastoja, ostat samalla joka kerta satoja tai tuhansia yrityksiä eri toimialoilla, jotka saavat liikevaihtonsa ympäri maailmaa. Vaikka yksi yritys kaatuisi kokonaan (joka sekin äärimmäisen harvinaista pörssissä), tämä ei juuri indeksisijoittajalla tunnu missään, eikä sitä edes huomaa. Osakesijoittajana taas tämä tuntuisi äärimmäisen pahalta.
Indeksien tarjoaman hajautuksen kanssa, käytännössä rahoja on lähes mahdoton menettää indekseissä pitkällä aikavälillä. Ja jopa tappiolle jäämisen todennäköisyys on äärimmäisen lähellä nollaa juuri pidemmällä aikavälillä.
7. Indeksirahastot saattavat tuottaa tulevaisuudessa vieläkin paremmin
Olen kirjoittanut tästä aiemmin tekstissäni, mitä jos kaikki sijoittaisivat indeksirahastoihin. Rahoitusmaailmassa nousee välillä aina kauhuskenaarioita siitä, että mitä tapahtuu, jos ”liian” moni sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin. Huoli on ymmärrettävä, koska ainoa joka tässä häviää ovat ihmiset, jotka ovat rahoitusmaailmassa töissä kalliita sijoitustuotteita myymässä päivästä toiseen, vaikka ne jatkuvasti häviävätkin indeksirahastoille.
Todellisuudessa rahoitusalan ihmiset kuitenkin pelkäävät ennen kaikkea oman asemansa, palkkansa ja työpaikkansa puolesta. Ja tämä on täysin luonnollista. Kukapa ei?
Passiivisten rahojen virta ohjautuukin koko ajan enemmän isoihin yhtiöihin, joka voi johtaa siihen, että voittavat jatkavat voittamistaan ja vahvistumistaan, koska niiden on helpoin kerätä pääomaa markkinoilta esim. velkamuodossa. Tämä saattaakin aiheuttaa positiivisen kierteen, joka on viime vuosikymmenenä nähty. Isot yhtiöt kasvavat entisestään kuin ketterät kasvuyhtiöt konsanaan.
8. Sijoittajan pahin vihollinen on aseeton indeksirahastoja vastaan
Tavallisella sijoittajalla kuten sinä ja minä on tavallisessa arjessa kaksi vihollista ylitse muiden:
1) Kuka tahansa palveluntarjoaja, joka ei suosittele sinulle indeksirahastoja vaan pankin tai varainhoitotalon omia monimutkaisempia, kalliimpia ja huonompia tuotteita.
2) Sinä itse.
Vaikka indeksirahastoja saa nykyään lähes kaikista pankeista myös Suomessa, saan silti lähes viikoittain viestejä tilanteista, joissa henkilö on pyytänyt indeksirahastoja pankista, mutta hänelle on alettu myymään aivan jotain muuta. Tämä on ollut suomalaisten pankkien ja varainhoitajien tapa aina, koska todellisuudessa niillä on taloudellinen intressi, että asiakas ei sijoita hänelle parhaisiin tuotteisiin, vaan pankille tai varainhoitajalle parhaisiin tuotteisiin.
Liiketoiminta on liiketoimintaa ja onkin vähän ahdistavaa, kuinka surkeasti suomalaiset pankit ovat ennen 2020-lukua suomalaisia palvelleet, kuten huomaat tekstistäni Suomen suosituimmat rahastot. Onneksi maailma on muuttumassa, ihmisten sijoitus – ja rahataidot kasvussa koko sen yli 11 vuotta, kun olen näistä aiheista kirjoittanut.
Pankkien lisäksi pahin vihollinen sijoitusmenestyksellesi katsoo sinua joka aamu peilistä. Me ihmiset olemme luonnollisesti skeptisiä, ja epäilemme, jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Miten voi olla, että indeksirahastot tuottavat paremmin kuin ammattilaiset? Enhän minäkään ole parempi kirurgi kuin kirurgiksi oikeasti kouluttautunut ihminen?
Näiden kahdeksan pointin jälkeen toivon, että sait kiinni siitä, miksi indeksirahastot tosiaan ovat parempia usein kuin jopa rahoituksen tohtorit työssään hallinnoidessaan muiden ihmisten rahoja. Ja tämän lisäksi, jos hallitsisit sijoituksia itse, todennäköisesti tekisit vielä enemmän virheitä kuin tämä rahoituksen tohtori. Kuten itse tein yli 15 vuotta osakesijoittajana ja josta syntyi Viisas Sijoittaja-kirjani, joka selittää juuri sitä, miksi osakesijoittaja (kuten allekirjoittanutkin teki) usein pelkästään tunneperäisellä käytöksellään tuhoaa sijoitustuottonsa.
Indeksisijoittajalla tätä mörköä ei ole, koska hänen ei sijoituksiaan tarvitse seurata tai stressata, vaan voi luottaa vain prosessiin, tänään, huomenna ja 100 vuoden päästä.
9. Indeksirahastot ovat likvidejä – myös pörssiromahduksessa
Hyvinä aikoina kaikki rahastot vaikuttavat pintapuolisesti yhtä hyviltä (vaikka ne eivät sitä ole todellisuudessa silloinkaan). Huonoina aikoina rahastot kuitenkin näyttävät todelliset karvansa. Tunnetuin esimerkki tästä ongelmasta on todennäköisesti kiinteistörahastot viime vuosina. Kiinteistörahastot estivätkin asiakkaiden rahastojen myynnit, kun korot lähtivät nousuun ja ihmisten sijoitukset jäivät jumiin rahastoihin. Tähän yhdistettynä heikentynyt taloudellinen tilanne, mikä ihmisillä oli, niin tilanne oli erittäin ongelmallinen.
Samaa myyntiestoa joutuu ns. talletuspaon perässä tekemään myös jotkut muut kuin kiinteistörahastot. Etenkin, mitä monimutkaisemmaksi sijoitustuote muuttuu. Vielä ei kuitenkaan historiasta löydy tilannetta, jossa indeksirahasto olisi myynnit estänyt, koska osakemarkkinat ovat niin likvidit, että ostaja tietyllä hinnalla aina löytyy.
Toki on hyvä muistaa, että keskimäärin huonoin idea on myydä indeksirahastoja keskellä pörssiromahdusta, koska silloin on ollut hyvä aika ostaa lisää (kun kerta halvalla saa), MUTTA jos oma taloudellinen tilanne tätä vaatisi, indeksirahastoista rahat aina saa ulos. Oli markkinatilanne tai yleinen taloustilanne kuinka heikko tahansa.
Haluatko valita painotetun vai tasapainotetun indeksirahaston?
On vielä yksi keskustelu, joka on noussut megateknojen myötä indekseistä esiin ja jota moni lukija on kysellyt. Kyse on siitä, kannattaako sijoittaa ns. tavalliseen indeksirahastoon (markkinapainotettu indeksi) vai tasapainotettuun (ns. equal weight) indeksiin.
Useimmat indeksit ovat markkina-arvopainotettuja ja osakkeen painoarvo indeksissä määräytyy yhtiön markkina-arvon koon mukaan. Eli mitä isompi yhtiö, sen isompi merkitys sillä on indeksin liikkeelle. Esimerkiksi S&P 500 -indeksissä on se 500 isointa/johtavaa USA:laista yhtiötä. Tästä huolimatta, jotkut yhtiöt kuten Nvidia, Microsoft ja Apple ovat itsenään niin valtavia, että niiden paino yhteensä tavallisessa indeksissä saattaa olla jopa 15-25 % koko indeksistä. Ja loput 497 osaketta sen 75 %.
Tasapainotetussa indeksissä homma taas toimii nimensä mukaisesti eli kaikki indeksissä olevat yritykset saavat saman painon. Esim. S&P 500 Equal Weight Indexissä jokainen osake on tarkalleen 0,2 %-painossa markkina-arvostaan huolimatta. Tärkeää tässä on huomata, että tämä tarkka tasapainotus vaatii enemmän kaupankäyntiä, jolloin näiden rahastojen ja ETF:ien kulut ovat hieman tavallista indeksirahastoa korkeammat.
Miten indeksit ovat tuottaneet historiallisesti? Pitkällä aikavälillä tasapainotettu indeksi on tuottanut enemmän. Syynä on ollut se, että usein pienemmät juuri S&P500:aan tuodut yritykset ovat tuottaneet enemmän kuin indeksin isoimmat yhtiöt. Mutta. Asia on muuttunut 2000-luvulla, ja syynä on ollut jälleen megateknot. Megateknoaikana tavallinen indeksirahasto onkin tuottanut enemmän kuin tasapainotettu indeksi. Esim. viimeisen vuoden aikan ero on noin 12 % tavallisen indeksirahaston eduksi.
Viimeisen viiden vuoden ajalta löytyy jopa hetkiä, kun megateknot ovat tuottaneet yli 100 %:ia indeksin tuotoista. Kyllä vain. Käytännössä S&P493 olisi tuottanut samana aikana tappiota, kun megateknot tuplasivat itsensä. Tällaisina hetkinä tasapainotetun indeksin sijoittajaa on harmittanut aivan valtavasti.
Entä sitten tulevaisuudessa? Käytännössä tavalliset indeksirahastot ovat oma valintani. Miksi? Koska en pysty ennustamaan kummat jatkavat maailmassa voittamistaan jatkossa, pienet vai isot yritykset. Sen mitä voin kuitenkin ennustaa on, että tasapainotetussa indeksissä on myös tulevaisuudessa kuitenkin korkeammat kulut, jotka syövät tuottoja. Todennäköisyydet tulevat siis aina olemaan nollasta lähtiessä tavallisen indeksirahaston puolella puhtaasti pienempien kulujen takia.
Jos tasapainoitetut kuitenkin kiinnostavat Invescolta löytyy Nordnetistä laadukkaita Invesco S&P 500 Equal Weight UCITS ETF Acc. Kulut näissä ovat n. 0,13% korkeammat kuin vastaavissa S&P500-ETF-rahastoissa.
Pelot indeksien turmiosta olivat jälleen ennenaikaisia
Kuten SpaceX:n listautumisen kohdalla kirjoitin, oli uutisissa nostettu viime aikoina paljon myös indeksisijoittajille pelottavia uhkakuvia. Niin Yle, HS kuin muutkin isoimmat suomalaiset mediat uutisoivat, että SpaceX:n, Anthropicin ja OpenAI:n listautumiset saattavat aiheuttaa harmaita hiuksia indeksisijoittajalle.
Tässä kuitenkin kävi klassisesti. Paniikki ja pelottelu myy, joten näistä tehtiin pitkät jutut, kun pörssiyhtiö Nasdaq alkoi rukkaamaan ns. fast trackia isojen teknologiayhtiöiden listautumiseen, josta voisi koitua haittaa indeksisijoittajille. Siitä ei kuitenkaan tehty juuri mitään uutista tai se ohitettiin vain pikauutisella, että S&P päätti, että fast trackia ei oteta ja sääntöjä ei muuteta toisin kuin aluksi pelättiin. Käytännössä siis se merkittävin ja isoin indeksi S&P500 ei ole millään tavalla vaikuttunut näistä listautumisista. Mikään ei siis muuttunut S&P:n indekseissä.
Toisena, vaikka muutoksia joihinkin indekseihin tehtiin, jutuissa ei useinkaan mainittu, kuinka iso painoarvo näillä yhtiöillä indekseissä olisi. Käytännössä yhtiöiden paino indekseissä oli poikkeuksetta alle prosentin. Eli jopa Nasdaq100:n kaltaisissa indekseissä yhtiöillä ei ole sellaista maailmanlopun voimaa, vaikka osakkeiden arvo laskisikin.
Tulemme näkemään jatkossa varmasti entistä enemmän juuri pelottelua indeksisijoittajia kohtaan, kun mediakin ymmärtää, että suurin osa ihmisistä indekseihin – ei osakkeisiin – sijoittaa. Mutta talousuutistenkin taso on valitettavasti yllättävän vaihtelevaa ja sijoittaja saa niistä usein vain osatotuuden irti.
Lopuksi: epäilys indeksejä kohtaan ei tule koskaan loppumaan
Yhden asian voin luvata. Indeksejä ja niiden suosiota tullaan kyseenalaistamaan ikuisesti. Miksi? Koska varainhoito on niin monen triljoonan euron bisnes maailmanlaajuisesti. Ja kun sinulla on rahaa, sinulla on valtaa. Ja intressi pitää omasta työpaikastasi ja erinomaisesta palkasta kiinni – kuten meillä kaikilla.
On karu fakta, että maailma olisi todennäköisesti paljon parempi paikka, jos aktiiviset rahastonhoitajat ja varainhoitajat ympäri maailman tekisivät älyn lahjoillaan jotain rakentavampaa yhteiskunnan eteen, eli jotain muuta kuin aktiivista rahastonhoitoa. Raha on kuitenkin niin vahva motivaattori myös älykkäille ihmisille, että moni äärimmäisen älykäs ihminen menee tätä tekemään, vaikka se ei arvoa luo asiakkaalle, eikä yhteiskunnalle. Vain yhtiölle ja hänelle itselleen.
Tämä ei tule koskaan muuttumaan, mutta onneksi sinä voit aina tehdä järkevän päätöksen – eli sijoittaa aktiviisten sijaan indeksirahastoihin. Ja näin saat itse parempaa tuottoa rahallesi ja tämän muutoksen avulla saamme vielä vapautettua aina jonkun älykkään ihmisen luomaan aitoa arvoa yhteiskunnalle aktiivisen salkunhoitamisen sijaan.
Näin kävi esimerkiksi Ted Seidesillä. Vuonna 2007 kukas muukaan kuin Warren Buffett haastoi aktiivisesti hallinnoidut rahastot juuri niiden korkeiden kulujen takia, joita ei voitu oikeuttaa millään (koska aktiiviset rahasto häviävät passiiviselle indeksille), kisaan. Buffett sijoittaisi miljoonan S&P500:aan ja aktiivisesti hallinnoidun rahaston pitäisi indeksi voittaa kymmenen vuoden aikana.
Seidesin vetämä Protégé Partners LLC hyväksyi tarjouksen. He sijoittaisivat miljoonan taas itse hallinoituun rahastoon. Buffett oli varma, että S&P500 pesisi aktiivisesti hallinnoidun kalliin ammattilaisen hoitaman rahaston. Seides oli tehnyt MBA:n Harvardissa sijoittamisesta eli kauheasti ammattimaisemmaksi asiassa ei oikein voi maapallolla mennä.
Lopputulos? Yhdeksäntenä vuotena Ted Seides luovutti ja sulki rahastonsa. Tässä ajassa S&P500 oli tuottanut 7,1 % vuodessa (vaikka veto oli aloitettu juuri ennen finanssikriisin romahdusta) ja Seidesin sijoitukset 2,2 % vuodessa.
Todellisuudessa n. 90 % varainhoitajista olisi joutunut vaihtamaan ammattia, jos olisivat saman vedon uskaltaneet ottaa vastaan samana hetkenä. Mutta tässä tilanteessa ammattilaisena onkin parempi vain olla hiljaa ja luottaa siihen, että joku asiakas ei ole indeksirahastoista kuullut ja haluaa rahat sinulle kaikkea faktoja vasten antaa.
Näitä tilastoja tulee koko ajan uusia (valtavan todistusaineiston päälle) ja viimeisin on viikon takaa, kun Wall Street Journal teki uusimman vertailun. WSJ:n datan mukaan isoihin yhtiöihin sijoittavista rahastoista vertailuindeksille hävisi 87 % rahastoista. Olivat aikajänteet ja vertailurahastot mitä vain, historiallisesti luku on osunut poikkeuksetta aina 75-95%:n välille.
Joku tuleekin aina epäilemään ja löytämään syitä, miksi indeksit eivät toimisi. Sinulla on vain yksi tehtävä: muistaa, miten asia oikeasti on, oli maapallo vaikka väärinpäin. Ja nauttia elämästäsi, kun korkoa korolle ilmiö tekee rahaa sinulle, samalla kun elät elämääsi, etkä tuijota pörssikursseja.
Vuodet vierivät, syyt muuttuvat, mutta totuus on aina sama. Indeksit voittavat pitkällä aikavälillä n. 90 % sijoittajista sata vuotta sitten, eilen, tänään ja huomenna – sekä sadan vuoden päästä.
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Olen saamassa käteistä 200te
Mihin indekseihin suosittelisit laittamaan?
Ja ennenkaikkea milloin?
Kaikki heti vai pikkuhiljaa?
no ehkä hajautettuna eastern europe, small cap usa ja small cap eu ja semiconductöörit global, ehkä china, latin america, sit ehkä etf tanska, ruotsi norja täh?
Helpointa varmaan ottaa mallia suoraan omasta tavastani: https://www.omavaraisuushaaste.com/loppuelaman-sijoitusstrategia/ Summakin on aika lähelle sama, kun mitä lähdin sijoittamaan, joten nuo rahastot/ETF:t ovat ihan hyvä vaihtoehto.
Pankista riippuen voi katsoa sopivat samanlaiset rahastot tästä tekstistä: https://www.omavaraisuushaaste.com/parhaat-rahastot-per-pankki/
Myös, koska noin isosta summasta kyse, niin itse kääntyisin sen puolelle, että sijoittaisin rahat sitten kun rahat saa niin kuukausittain seuraavan 18-24kk:n aikana tasaisesti (eli esim. 24kk hajautuksella sen n. 8333€/kk). Heiluntaa varmasti markkinoilla on paljon vielä seuraavan vuodenkin aikana tulossa, joten ajallinen hajautus toimii aina paremmin henkisesti.
Hei, aiotko vetäytyä ETF:stä? Muistanko oikein, että olit aiemmin Nordnet Handelsbankin indeksirahastoihin sijoittanut ja siirryit ETF-rahastoihin? Nyt siis takaisinpäin?
Joo hyvä kysymys. Tarkensin vielä tuohon tekstiin alkuun tämän lauseen: ”Tärkeää on myös huomata, että kaikki tässä tekstissä mainittavat asiat pätevät myös ETF-rahastoihin, jotka indeksejä indeksirahastojen tavoin seuraavat.”.
Eli vaikka puhunkin indeksirahastoista tässä tekstissä, niin täysin samat asiat pätevät ETF:iin, jotka vaikka S&P500:aa seuraavat eli tosiaan mikään ei ole omalla kohdallani muuttanut. Olen kirjoittanut noista eroista tarkemmin vielä täällä, mutta isossa kuvassa ETF:t ja indeksirahastot ovat sama asia hieman eri puolin: https://www.omavaraisuushaaste.com/indeksirahastot-vai-etf-rahastot/
Kirjoitan vielä tulevaisuudessa tarkemmin siitä, millä kuukausieuromäärällä sijoittamalla indeksirahastot ovat parempia ja milloin ETF:t kustannukset huomiodien, koska sitä on paljon kysytty, mutta katsotaan milloin saan sen tekstin valmiiksi.
Indeksirahastoissa ei näe maksettuja osinkoja koko rahastolle ja omalle sijoituspääomalle toisin kuin suorissa osakesijoituksessa,milloin on maksettu ja paljonko jne…nyky automaatiotekniikalla luulisi olvan yksinkertaista lisätä maksettujen osinkojen määrä ja summa muuten sijoittaja on aika pimeillä vesillä sensuhteen.
Rahastomerkinnät vie 1-5 pankkipäivää ja ei koskaan voi tietää milloin ne merkataan,outo juttu sinällään kun osakkeet näkyy heti salkussa luulisi olevan tekniikka jo olemassa ettei merkintöjä tarvitse käsin näpytellä eli ajoitusta ei sijoittaja pysty säätämään mitenkään.
Sinänsä ihan totta, että läpinäkyvyys olisi ehdottomasti plussa, mutta ei sillä onneksi isossa kuvassa väliä ole. Koska todellisuudessa ainoa mikä sijoittajaa kiinnostaa on ns. tracking error eli kuinka paljon rahasto seuraamastaan indeksistä eroaa. Jos ero on pieni, kuten se parhaissa indeksirahastoissa ja ETF:ssä on, tietää, että osingot on käytetty oikein ja aivan kuten pitääkin.
En itsekään tiedä, mistä tuo rahastojen pitkä merkintäaika johtuu, mutta todennäköisesti vain siitä, että IT-systeemit ovat vanhoja ja tuolla tavalla saadaan kustannuksia alemmaksi. Reaaliaikaisuus kuitenkin vaatii aina investointeja. Toisaalta koen, että se on omalla tavallaa myös hyvä asia, koska se poistaa sijoittajalta myös tarpeen ajoittaa (joka ei koskaan kannata), koska et tiedä, milloin kauppa tosiasiassa toteutuu. Ja kun puhutaan passiivisesta sijoittamisesta, sillä ei sinänsä ole väliä, toteutuuko kauppa 1 vai 5 päivän päästä, kun sitä tekee vuosikymmenen ja yli.
ei siel rahastois kukaan voi alkaa osinkkoja vetämään välistä täh? jos näin niin rahasto menee nollaan ja välistävetäjät vankilaan
Kiitos, nyt oli ainakin itselleni todella ajankohtainen kirjoitus. Kuukausisijoittaminen on minulle helppoa eikä sitä juuri mieti, mutta asunnon myynnistä tullutta isompaa pottia on ollut vaikea saada markkinoille. Käytännössä olen tehnyt määräaikaista oletuksia erääntymään kuukauden välein, jotka sitten menevät maailmanlaajuiseen ETF:ään. Jonkun verran asioita myös sotkee pankin neuvoja, jonka mukaan maailma indeksin kylkeen pitäisi ottaa Eurooppaa ja Aasiaa pienentämään USA:n painotusta. Kyllähän nämä sotkee ja saa salkusta nopeasti sekavan. Sinulla vaikuttaa olevan hyvin selkeä toteutus ETF-sijoitustesi suhteen.
Tämän tekstin myötä ehkä taas helpompi jatkaa indeksisijoittamista.
Hienoa, että tämä osui hyvään hetkeen!
Ja tuo toimintatapa kuulostaa varsin hyvältä. Sinänsä pankin neuvo käy järkeen – JOS ei halua korkeaa USA-painoa. Itse kuitenkin koen, että korkea USA-paino on hyvä (myös silloin, kun seuraava korjausliike auttamatta tulee) ja noh klassikko 80-20 pareto toimii elämässä pelottavan hyvin kaikkialla muuallakin. Kysehän on ennen kaikkea siitä, minkä itse kokee sopivaksi itselle.
Kiitos, aivan erinomaisen tärkeä kirjoitus! Itseäni ainakin sykähdytti kun kuulin ensimmäistä kertaa osaketuottojen äärimmäisestä vinoutumisesta. Tästä ei mielestäni puhuta tarpeeksi, vaikka toki viime aikoina kokemukseni mukaan jonkin verran enemmän. Tämän luulisikin olevan tärkein tekijä sille, miksi osakemarkkinoita on hyvin vaikea voittaa: pieni osa salkuista tekee suurta ylituottoa (merkittävä tuurielementti?), kun taas ylivoimaisesti suurin osa jää pitkässä juoksussa markkinoita jälkeen ilman kattavaa hajautusta. Vahvasti keskitetty salkku voi performoida erittäin hyvin mikäli onnistuu löytämään äärimmäisiä voittajia, mutta riski markkinatuotosta jälkeen jäämisestä on hyvin suuri kun puhutaan useista vuosista ja vuosikymmenistä. Indeksien tuoma laaja hajautus käytännössä varmistaa sijoittajalle pitkällä aikavälillä *hyvän* tuoton, jos ei koe tarpeelliseksi tavoitella kuuta taivaalta.
Kiitos! Ja onneksi tosiaan viime vuosina tämä aihe on noussut vihdoin ihan valtavirtaan myös sijoituskeskustelussa. Tässä auttaa se, että yhä useampi riippumattomampi tekijä ääntä saa – pankit ja varainhoitajat, kun asiasta eivät luonnollisesti ole halunneet puhua, vaikka tämä on ollut tiedossa akateemisissa tutkimuksissa jo kolmisenkymmentä vuotta.
Ja tämähän se juuri on. Korkea keskittyminen salkussa on mahdollisuus ylituottoon – ja se lisää aina riskiä. Riski ja tuotto, kun aina kulkee käsi kädessä. Suurin osa tämän ylituoton missaa ja saa merkittävää alituottoa, kuten numerotkin kertovat.
Indeksirahastot on ykkösjuttu ja etenkin jos jo nuorena pääsee sijoittamaan kuukausittain!
Kuitenkim mieleen tulee, että moni päättää lähteä välillä ulkomaille työuraa tekemään eikä suinkaan jää Suomi-Ruotsi akselille koko loppuelämäksi. Verotus tuntuu pilaavan tämän korkoa korolle-tuoton tässä tapauksessa, sillä monet maat verottavat realisoimattomia vuosituottoja ja rankasti (esim Tanska, irlanti). Onkohan nuorille jotka haluavat maata elåmässään vaihtaa ja myöhemmin palata Suomeen, mitään lähellekään yhtä järkevää paikkaa rahoille ?
Joo tämä on tärkeä pointti ja silloin ETF:t ovat yhtä hyvä vaihtoehto. Tästä aiheesta itse asiassa laajemmin kirjoittelinkin tässä tekstissä eli ETF:t ovat hyvä vaihtoehto indeksirahastoille, jos ajatteli hieman globaalimpaa elämää, koska niitä voi siirtää palveluntarjoajilta toisille ilman myyntipakkoa. Jos siis lähipiirissä tällainen todennäköistä kannattaa lukaista tämä! https://www.omavaraisuushaaste.com/indeksirahastot-vai-etf-rahastot/
Kiitos, hyvä kirjoitus! Ongelma näyttää olevan se, että esim. Tanska verottaa vuosittain 27-42% portfolion tuotoista – vaikka niitä ei myisi. Eli muuttaminen tuhoaa tömän korkoa korolle-ilmiön suurilta osin, voi harmitus! Kinkkistä! Tuntuu olevan haastava ratkottava mikä olisi paras vaihtoehto noin 50k salkulle (josta osa matalakorkoista opintolainaa) muuton yhteyteen. Mistä lähtisit etsimään neuvonantajaa? ?
On kyllä ihmeellistä miten hyvä systeemi meillä Suomessa ja Ruotsissa on tämän indeksirahastojen/ETF osalta, vaikka verotusta pamjon haukutaan. Tuli yllätyksenä että näin ei kaikkialla ole, edes Pohjoismaissa.
Haha, ETF:t ja Tanska onkin joo hassu combo, koska Tanskassa taas indeksirahastot eivät tosiaan kuulu tuohon veroäyriin eli niitä taas ei veroteta toisin kuin ETF:iä.
Ja noh itse asiassa Nordnet saattaa olla pelastus tässä. Nordnet käsittääkseni operoi myös Tanskassa eli varmaan jos Tanska on osoitteeni, niin järkevintä on sijoittaa Nordnetissä indeksirahastoihin ja kysyä Nordnetin asiakaspalvelulta, että miten homma hoituu, jos vaihdat Suomen Nordnetistä Tanskan Nordnettiin. Tämä saattaa olla tehtävissä ilman, että myyntejä täytyy tehä ja kun valitsee tietyt rahastot, jotka ovat molemmissa saatavilla, muutos voi ehkä olla kivuton.
Jes, näyttää olevan niin että nämä kunuloituvat indeksirahastot menee tuon verotuksen piikkiin, jossa realisoimattomat tuotot verotetaan, mutta sijoittamalla osinkoa ulos jakavaan rahastoon, maksetaan verot ainoastaan osingosta ja loput voi sijoittaa itse takaisin rahastoon. Ei mikään optimi verrattuna suomen systeemiin, mutta voittanee vaihtoehdon jossa koko arvonnousu verotetaan ?
Yksi hyvä puoli ETF:ien kannalta vs. pankkien omat rahastot on tuo mainittu riski siitä että pankki laittaa lunastukset kiinni (tai muuten muuttaa yksipuolisesti ehtoja). Yleisimpien osakerahastojen tapauksessa riski on toki aika olematon mutta joidenkin erikoisempien kanssa mahdollinen. ETF:llä taas voi käydä kauppaa kunhan (joku) pörssi on auki. Yleisimmät voi myös siirtää pankista toiseen (maksusta).
Jep ETF:t ovat hieman joustavampia tietyissä tilanteessa, mutta toki perus indeksirahaston sulkeminen on äärimmäisen epätodennäköistä, kuten totesitkin. ETF:t toki tulevat kalliiksi vielä ihmisille, jotka sijoittavat pienempiä summia, jonka takia itse koen, että indeksirahastoilla kannattaa ennen kaikkea aloittaa ja sitten jos haluaa superoptimoida, niin voi syventyä ETF:iin ja pohtia haluaako niitä, indeksirahastoja vai molempia.
Hyvä kirjoitus! Aiheeseen sopien silmiin osui uusi Vanguardin ETF-julkaisu:
FTSE Global All-Cap UCITS ETF – (USD) Accumulating
Kulut: 0,07%+(transaction costs 0,02%)
Ilmeisesti koko maailmanlaajuinen hajautus sisältäen kaikenkokoiset pörssiyhtiöt alle 0,10% kululla. Huikeaa!
https://www.ch.vanguard/en/private-investor/product/etf/equity/E161/ftse-global-all-cap-ucits-etf-usd-acc
https://www.nordnet.fi/etf/lista/vanguard-ftse-global-all-cap-vgla-xeta
Tämä vaikuttaa kyllä erinomaiselta. Kulut toki edelleen hieman korkeat ostosvaiheessa suomalaiselle ennen kuin tuon saa Nordnetin kuukausissäästösopimukseen.
Mitäs mieltä tästä Nordnetin Suomi indeksirahastosta ollaan? Onko se enää edes indeksirahasto, kun nyt Wärtsiläkin poistetaan rahastosta? Eli siitä on nyt poistettu ainakin Neste, Fortum ja Wärtsilä. Alkaako indeksin idea hukkua jo?
Nordnet Suomi-indeksi ei sinänsä ole perinteinen indeksi, kun ei esim. vaikka OMX Helsinki 25:sta seuraa. En itse toki muutenkaan ole maakohtaisten (USA:ta lukuun ottamatta, koska markkina on niin valtava) rahastojen fani, koska esim. Suomi-rahastollakin hajautus on erinomaisen pieni.
Hyvä kirjoitus. Kannattaa sijoittaa indeksirahastoon — hyvän indeksirahaston tunnusmerkkejä ovat esim. pieni tracking error ja pienet kulut.
Mutta, kun tämän aiheen kanssa alkaa hifistellä, niin erilaisia indeksejä löytyykin sitten vaikka mitä, esim. (koko maailma):
MSCI World
MSCI All Country World Index (ACWI)
FTSE All-World
FTSE Developed
Toisaalta parhaana Nordnetin globaalina rahastona (12.11.2025: Parhaat rahastot per pankki) pitämäsi Nordnet Maailma Indeksi seuraa indeksiä: ”MSCI World Climate Change” ja sen kilpailija Storebrand Global All Countries A on ”indeksiä lähellä oleva vastuullinen osakerahasto”
Tiedän, että erot näiden välillä ovat melko pieniä, mutta kuitenkin nyt kun olet ryhtynyt indeksisijoittajaksi, niin toivoisin analyysiä näistä eri indekseistä ja edelleen niitä seuraavista rahastoista ja ETF:stä (esim. synteettinen vs. fyysinen, piilokulut, vastuullisuuskriteerit yms.).
Joo olen asiaa pohtinut, että kuinka tarkkaa analyysiä haluan rahastoista ja ETF:stä tehdä. Syynä pitkälti se, että kuten totesit, erot ovat pieniä. Mielestäni myös niin pieniä, ettei niillä oikeasti mitään väliä ole.
Ja kun puhutaan siitä, mitä indeksiä seuraa, niin oikeasti merkityksellistä on se, että tuottaako indeksi paremmin vai huonommin kuin vaikka vastaava vastuullinen indeksi. Tracking error ja 0,1%:n yksikön kuluerot eivät siinä vaa’assa juuri paina, koska tuottoero on aina merkittävämpi.
Ja koska tuottoero on se merkittävin, on analyysi omalla tavallaan hankalaa, koska sitä on mahdoton ennustaa tuottaako vaikka juuri S&P500 vai S&P500 tietyillä vastuullisuuspainoilla enemmän. Tällä hetkellä myös uskon, että tällaisen pohtiminen sijoittajana ei ole sen arvoista, vaan aivokapasiteetti ja aika kannattaa käyttää johonkin muuhun.
Mutta pohdinnassa on, keksisinkö jonkun järkevän lähestymistavan asiaan.
Hyvä kirjoitus ja osuu hyvin myös omaan tämänhetkiseen strategiamuutokseeni.
Yksi asia jäi kuitenkin kiinnostamaan omien valintojesi osalta. Jos indeksisijoittamisen yksi keskeinen ajatus on juuri se, ettei tarvitse yrittää arvata tulevia voittajayhtiöitä, miksi olet itse päätynyt rakentamaan kokonaisuuden USA:n ja Euroopan kautta etkä esimerkiksi suoraan koko maailman markkina-arvoa seuraavan ETF:n, kuten VWCE:n, kautta?
Itse olen päätynyt nyt VWCE:n suuntaan vähän samalla logiikalla kuin mitä tässä kirjoitat yksittäisistä osakkeista: en tiedä, mikä yhtiö voittaa, mutta en myöskään tiedä, mikä maa tai maanosa voittaa seuraavat 10–20 vuotta. Maailmaindeksi tekee tämän valinnan puolestani ja USA:ta tulee tällä hetkellä joka tapauksessa mukaan isolla painolla.
Onko sinun USA-painosi siis tietoinen näkemys siitä, että uskot USA:n indeksien tuottavan jatkossakin koko maailman indeksiä paremmin, vai onko taustalla jokin muu syy?
Itselläni tämä on ollut yksi vaikeimmista pohdinnoista juuri siksi, että USA on historiallisesti ollut ylivoimainen, mutta samalla nykyiset arvostukset ja muut riskit (eniten poliittiset juuri nyt) saavat miettimään, miksi haluaisin ottaa sen päälle vielä erillistä USA-näkemystä?
Tämä on erittäin mielenkiintoinen sijoitusfilosofinen kysymys! Ja menee oikeastaan samaan kastiin kuin juuri indeksisijoittamisessakin painotetun ja tasapainotetun salkun valinta. Jos katsoo painotuseroja objektiivisesti, niin sinänsähän ei ole ns. ”neutraalia” painoa, koska myös VWCE:n valitseminen on painotusvalinta – silloin päättää painottaa markkinaa juuri markkina-arvon mukaan. Todellisuudessa USA:n paino markkina-arvo maailmaindekseissä alkaa olla jo niin korkea, että käytännössä tämän valitseminen on panostus USA:n puolesta.
Itse sinänsä näkisin neutraalimpana tuon equal weight vaihtoehdon, jossa myös maantieteelliset olisivat tasan. Esim. 33% USA, 33% Eurooppa, 33% Aasia. Jostain syystä markkinapainotteinen on vain yleisesti sijoituskeskustelussa hyväksytty neutraaleimmaksi, vaikka se ei sitä ole.
Mitä tulee omaan valintaani, niin juurikin näin. Jaoin 80-20 USA-Eurooppa, koska uskon näiden pörssien jatkossakin tuottavan paremmin. USA:n enemmän. Samalla jako on myös lähellä juuri maailma-indeksin jakoa, joten se omalla tavallaan on neutraali, omalla tavallaan selvää näkemystä ottava. Ja uskon USA:n voittokulkuun myös Trumpista ja AI-kuplan puhkeamisen jälkeenkin, USA:n talous on kuitenkin dynaamisin maailmassa eikä oikeastaan kilpailijaa sille olekaan juuri dynaamisyydessä.
Olen kirjoittanut USA:sta tässä läpi vuosien, mutta tämä teksti noin kahden vuoden takaa on edelleen suhteellisen ajankohtainen ja avaa ajatteluani edelleen aika hyvin: https://www.omavaraisuushaaste.com/yhdysvaltoihin-sijoittaminen-2025/
Kiitos kattavasta vastauksesta! Tämä selvensi hyvin meidän pientä filosofista eroa tässä. Sinulla 80/20 on siis myös tietoinen näkemys USA:n pitkän aikavälin ylituotosta, mikä tekee ratkaisustasi täysin loogisen.
Itselläni VWCE:n valinnassa painaa tällä hetkellä ehkä eniten juuri helppous. En oikeastaan edes ajattele sitä vielä jonain loppuelämän optimaalisena allokaationa, vaan työkaluna, jolla muutan nykyistä vahvasti suoriin osakkeisiin ja Suomeen painottunutta salkkuani vähitellen maailmanlaajuisesti hajautetummaksi.
Kun indeksit joskus muodostavat salkusta selvän enemmistön, on varmasti hyvä hetki arvioida allokaatiota taas uudelleen. Nyt tuntuu järkevämmältä antaa VWCE:n hoitaa maantieteellinen painotus puolestani kuin alkaa itse säätää USA:n, Euroopan ja muiden alueiden prosentteja.
Hyvä keskustelu tämäkin ja näissä huomaa hyvin, ettei indeksisijoittaminenkaan tarkoita sitä, ettei sijoittajalle jäisi mitään valintoja tehtäväksi. ?
Uskon myös, että maailma-indeksi on erinomainen vaihtoehto juuri tuon yksinkertaisuuden takia. Ja senhän takia esim. lapsellamme on juuri vain maailma-rahastoa. Olisin saattanut kirjassakin maailma-rahastoja suositella, mutta koska kaikki pankit eivät sitä tarjoa, toisin kuin USA ja Eurooppa-rahastoja, niin päädyin niihin (lopputuloshan sinänsä on aika identtinen).
Ja juurikin näin. Loppujen lopuksi jokainen päätös on valinta aina johonkin suuntaan. Se, onko esim. tällaisella ”neutraalilla” valinnalla oikeasti merkitystä tuottoihin pitkällä aikavälillä on taas mahdoton tietää ennen kuin aikaa on kulunut.
Ja itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, niin poikani Aleksin kautta minäkin tuon maailmaindeksin ajatuksen löysin. Aleksi on lukenut kirjasi tässä kevään ja kesän aikana ja aloitti juuri toisen vuoden taloustieteen opinnot.
Hienosti tässä siis pitkään markkinoilla ollut isäkin saa oppia pojaltaan, kunhan malttaa itse kuunnella ja keskustella. ? Ehkä tämä on yksi parhaista puolista siinä, että talousasioista puhutaan perheessä avoimesti…oppi ei kulje vain yhteen suuntaan.
Ja tuo saatavuus on hyvä pointti. Perinteisissä kivijalkapankeissa maailmaindeksien tarjonta taitaa edelleen vaihdella aika paljon. Itse olen tehnyt VWCE-ostot Nordnetin kautta.
Hienoa kuulla sukupolvenvälisestä ajatuksenvaihdosta! Se on kuitenkin aiheessa kuin aiheessa kultaakin kalliimpaa.
En keksiny tuosta jutusta juurikaan mitään, missä olisi sanomista tai olisin erimieltä.
Myin mun 120 eri osakkeen salkusta (joka todennäköisyyksien vastaisesti 2 vuodessa hitusen voitti Hex 25 tai SPn) siis 40 omillaan tai tapppiolla hitusen verran olevia osakkeita (paljoo tappiolla olleita ei löytynykkääh) ja sijoitin ne ETF fiiin.. siis n. 20 prosenttii salkusta. Koska koko salkkuni oli ja on siis lähinnä suurimpia yhtiötä, niin sijoitin USA small cap etf ffään ja Europa small capl etf ffään. Sit suurimmalla painolla pistin eastern europe excluding Russia ETF ffään eniten ja sit vähiten China etf ffäään
Katson nyt salkkuni olevan aika hyvin balanssissa.
voisin pistää kaikki osakkeet lihoiksi, mut voitollisista tulis muhevat myyntivoittoverot vaiks OST tili onkin täynnä.. plus näistä myyntivoitoista menettäisin yleistukeni..Mutta suunta on etf ffiin.. seuraava etf vois olla Latin america etf tai Japan etf
Kuulostaa varsin hyvältä maantieteelliseltä hajautukselta ja jopa paremmalta hajautukselta kuin mitä saa ihan perus maailma-indeksillä. Tämä varsin validi vaihtoehto siis myös rakentaa samankaltainen ”indeksi”salkku.
Mitä mieltä olet Enhanced-rahastoista, joita on esim. Nordealla? Vähän passiivisia korkeammat kulut, mutta osa rahastoista on päihittänyt vertailuindeksin.
Enhanced on akateemisesti todistettu, että ainakin backtestaamalla, sillä pystyisi saamaan pienen edun. Mutta tässä on se perus mutta, tämäkin riippuu täysin salkunhoitajasta. Mitä katselin vaikka Nordean USA:ta, niin sehän on hävinnyt esim. perus S&P500 ETF:lle 5 vuoden aikajänteellä – aika tarkalleen isompien kulujen verran. Omaan makuuni Enhanced onkin aika turhaa kikkailua, kun ylituotto jää pieneksi (tai negatiiviseksi), mutta samalla pankki saa enemmän rahaa.
On harmi ettei osakesäästötilille voi ostaa indeksirahastoja tai ETF:iä.
Tämä on kieltämättä pieni valuvika, mutta onneksi ongelma ei ole niin suuri, koska indeksirahastot ja ETF:thän ovat omalla tavallaan aika samanlaisia kuin osakesäästötili itsessään. Rahastosijoittaminen parhaimmillaan on kuitenkin juuri vain osta ja unohda tyylistä, jolloin veroseuraamuksia ei tule kuin silloin kun rahat oikeasti otetaan käyttöön (eli samaan aikaan kuin osakesäästötililläkin).
Onko hullua säästää pelkästään yhteen s&p 500 rahastoon?
Minun summat ei ole hirmu suuria, puhutaan muutaman kymppitonnin alkupotista ja sitten tilanteen mukaan.
Ei mielestäni, koska kun miettii niin itselläkin S&P500:sta on 80 % salkusta ja maailma-rahastoissakin osuus on usein 70-75%:n luokkaa. Puolisoni esim. sijoittaa 100% Yhdysvaltoihin rahastolla ja on näin tehnyt viimeiset 6 vuotta.
Hieno blogi ja hienoa työtä sijoittamisen tietouden lisäämisessä tavallisille tallaajille. Harmittaa suunnattomasti kun Suomessa ollaan juuri päästy hyvään sijoitus buumiin, niin SDP tulee pilaamaan koko homman varallisuus vero yms. puheillaan. Tähän asti ihmisillä on ollut toivoa paremmasta, vaikka olisikin päätynyt raskaaseen ”paska duuniin”, kun on voinut sijoittamisella tavoitella parempaa elämää. Nyt näyttää siltä, että kaikkien kannattaa vain unohtaa rahan tienaaminen, olla itsekäs ja panostaa mukaviin puuhastelu harrastus töihin. Toinen hyvä vaihtoehto on muuttaa Viroon tai johonkin muuhun maahan.
Kiitos paljon! Olen ehkä itse hieman optimistisempi juuri siksi, että kansankapitalismi on ottanut viimeisen vuosikymmenen aikana niin huikeita askelia Suomessa. Olemme tällä hetkellä Euroopassa jo kakkosia ja vain Ruotsissa isompi osa väestöstä sijoittaa.
Uskon, että myös vasemmistopuolueilla on tämä tilasto nykyään tiedossa ja on aika iso kansanosa, jota etenkään SDP ei halua ajaa pois täysin järjettömillä ehdotuksilla nyt kun omistajuutta on saatu oikeasti läpi kansan rivien. Voin olla väärässä, mutta toivon parasta.
Kauppalehdessä:
”Tehyn pääekonomisti Anni Marttinen nosti esiin varallisuusveron kysyttäessä SDP:n Antti Lindtmanin ehdotusta puolustusverosta.
”En ole ihan varma, että onko se [ehdotus puolustusverosta] mainio, mutta jos katsoo niitä yksityiskohtia, mitä tässä ehdotuksessa oli, että yli yhdeksänkymmenentuhannen euron varallisuudelle vero ja tietty alv-korotus”
Jep, jep, eli 90000€ ylittävälle varallisuudelle haluavat veron. Taitaa pääoma kadota tästä maasta aika nopeasti.
SDP tuntuu tällä hetkellä heittävän seinälle kaikki mahdolliset avaukset, niin katsotaan mitä sieltä oikeasti tulee, jos/kun se vaalit voittaa. Täysin punavihreä hallitus kuitenkin näyttää suhteellisen vaikealta toteuttaa, joten mielestäni näitä veroavauksia ei turhaa tarvitse kauhistella, vaikka otsikkoihin pääseekin.
Toki mielestäni on hyvä myös muistaa, että 80 % itsenäisyyden ajasta varallisuusvero Suomessa on ollut. Kun varallisuusvero poistettiin, alkoivat myös varallisuuserot Suomessa kasvaa merkittävästi. Vero ei ole täydellinen, mutta tasaa toki eriarvoisuutta vähän oikein tehtynä.
Hyvää tekstiä!
Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksiasi (kenties oman postauksen muodossa) siitä, kuinka osakesäätötilillä olevia sijoituksia voisi muuttaa passiivisempan/indeksimäisempään suuntaan, mikäli strategiaa haluaa vaihtaa kauemmas osakepoiminnasta, mutta varoja ei halua verosyistä nostaa pois ost:lta. Uusi raha menee tietenkin jos rahastoihin tai etf:iin.
Itse päädyin ratkaisuun jakaa OST:n varat sijoitusyhtiöihin, tasaisesti Berkishireen, Investoriin ja Brittiläiseen F&C Investments Trustiin. Eihän tämä tietenkään indeksisjoitusta vastaa, mutta melko kattavan hajautuksen saa näinkin. Isona miinuksena tietenkin se, että hankintameno-olettamaa ei pääse hyödyntämään, jos hodlailee näitä pitkään.
Tätä voisi tosiaan pohtia, otan listalle!
Hei, aloin kuuntelemaan kirjaasi kaverin suosituksesta ja se on muuttanut täysin suhtautumiseni rahaan. Kiitos siitä!
Minua on mietityttänyt kysymys opintolainasta ja sen suhteuttamisesta sijoittamiseen. Oma opintolainani oli täysi 21000 euroa, jonka korko on n.3% eli vuodessa lainanlyhennyksien lisäksi korkoa tuon suuruisesta lainasta maksetaan reilut 600 euroa. Tällä hetkellä tavoitteeni on lyhentää lainaa 3000 euroa vuodessa, joka tarkoittaa kuukaudessa jotain 500 euron luokkaa. Mietinkin, että kumpi on järkevämpää: laittaa enemmän tuosta rahamäärästä sijoitussalkkuun vai maksaa nopeasti laina pois?
Mahtavaa kuulla, että kirjasta on ollut apua arkeen!
Ja erittäin hyvä kysymys. Tässä päästään tosiaan vaihtoehtoiskustannuksen ytimeen.
Käytännössä laina pienenee koko ajan ja tälle pienenevälle summalle tulee koko ajan pienempi korko (vaikka korkoprosentti pysyy samana, mutta koska summa pienempi niin myös korko on pienenee vähitellen euroissa).
Toisaalta, jos laittaa rahat sijoituksiin (ja odotamme keskimääräistä 7% vuosituottoa), tämä summa taas kasvaa joka vuosi sijoitusten määrän ja sen n. 7 %.
On siis taloudellisesti huomattavasti optimaalisempaa laittaa rahat sijoituksiin, kuin maksaa lainaa nopeasti pois, koska ”tuotto” lainan poismaksusta on ”vain” tuo 3% ja todellisuudessa vielä vähän sen alle, kun taas tuotto sijoituksissa on se n. 7% joka vuosi – eli n. 4% enemmän kuin lainan takaisinmaksussa.
Olen käsitellyt aihetta vielä tarkemmin näissä kahdessa blogitekstissä, jotka suosittelen lukemaan vielä ajatuksen vahvistamiseksi ja näkökulman laajentamiseksi.
https://www.omavaraisuushaaste.com/kannattaako-asuntolaina-maksaa-pois-vai-sijoittaa/
https://www.omavaraisuushaaste.com/taloustaidot-ja-traumat/
Hei Esa,
Minulla on eläkesäästöä varten sijoitussalkussa USA-indeksirahastona Handelsbanken USA Indeksi. Olen huomannut, että Storebrand USA A seuraa S&P 500 -indeksiä läheisemmin.
Harkitsen, että en myisi nykyisiä Handelsbanken-osuuksia, vaan suuntaisin jatkossa uudet kuukausiostot Storebrand USA A:han.
Muutama suora kysymys:
– Nostaako tällainen järjestely salkun kokonaishoitokuluja?
– Mitä hyötyjä ja haittoja näet tässä tavassa vaihtaa rahastoa ilman myyntitapahtumaa?
– Näetkö tällaisessa toiminnassa ylipäätään järkeä?
Hyviä kysymyksiä!
1. Ei nosta kuluja eli tämä muutos on varsin ok.
2 ja 3. Sinänsä muutoksessa ei ole mitään haittaa ja jos haluaa ottaa juuri vähäkuluisimman, niin silloin Storebrand on hyvä vaihtoehto. Ero Handelsbankenin ja Storebrandin välillä alkaa olemaan kuitenkin jo niin pieni, että vaihdos ei sinällään välttämättä ole tarpeellinen.
Molempi parempi tässä tapauksessa ja muutokselle ei välttämättä ole tarvetta (mutta voi vaikka jakaa 50-50 molempiin jatkossa). Tämähän näkyy esim. siinä, että itse asiassa Handelsbanken USA-indeksi on tuottanut lähes kaikilla aikavälillä (kulujen jälkeen) vähän enemmän kuin Storebrand, vaikka kulut ovatkin Handelsbankenissa isommat. Ero on kuitenkin niin pieni, että todellisuudessa ei ole väliä kumpaan sijoittaa – lopputulos on kuitenkin niin lähellä sama, että on mahdoton tietää kumpi sitten taas vähän enemmän tuottaa tulevaisuudessa.
Olisi muutama kysymys.
1. Minulla on hieman vaikeuksia ylläpitää kuukausisäästöä SXR8:aan, joten olisiko järkevämpää ostaa esim. Handelsbanken indeksiä tästä eteenpäin joka kuukausi? Vaikuttaako tämä tuottoon?
2 Miksei SXR8 ole splitannut? Onko tuo tosijjaan niin iso rahasto, että liikeellelaskija ei ole huolissaan likviditeetistä?
Ultimaattinen kysymys lienee, että kannattaisiko myydä SXR8 positio ja siirtyä kokonaan indeksiin, jolloinka summaa voi melko dynaamisesti muuttaa tarvittaessa.
1. Tässä on mielestäni juuri rahastojen hyvyys eli ne tarjoavat huomattavasti enemmän joustavuutta talouteen. Tuottoero on minimaalinen, joten Handelsbanken USA-rahasto on aivan yhtä hyvä vaihtoehto.
2. Ja joo taitaa olla varmaan Euroopan suosituimpia ETF:iä, joten sen takia eivät ole vielä nähneet tätä tarpeelliseksi. Voi myös olla, että heillä on joku tietty raja (esim. 1000 euroa) milloin splitti aina tehdään.
Mutta tosiaan ei mielestäni kannata myydä, vaan antaa nykyisten ETF:ien rullata (tässä ei häviä mitään) ja sitten vain kaikki uudet rahat rahastoihin. Tällöin ei tule turhia veroseuraamuksia ja korkoa korolle ilmiö ei katkea.
Olisi kiva kuulla näkemyksesi siitä (jopa artikkelin muodossa) jos kuukausisäästäisi sijoittamalla Nasdaq-100 ETF:ään S&P 500 ETF/Rahaston sijasta, kun kyseessä on 20 vuoden aikahorisontti. Näkökulmasta, että miksi hyvä idea ja miksi huono idea.
Minusta asia on ruvennut näyttämään sille, että Nasdaq-100 tuottaa aina enemmän pitkällä aikavälillä kuin S&P 500.
Nasdaq-100 on toki teknologia painotteisempi verrattuna S&P500 ja sitä kautta munat ovat enemmän yhdessä korissa ja karhumarkkinassa joutuu sietämään suurempia kurssiheilahteluja.
Kun miettii miten maailma on kehittynyt ja elintaso on noussut viimeisen 100 vuoden aikana, niin se on juuri ollut teknologian kehittymistä.
Minusta näyttää sille, että teknologian merkitys ei ole tulevaisuudessa vähenemään päin vaan pikemminkin lisääntymään päin.
Näen, että tulevaisuus ja kehitys on pitkälti juuri teknologian kehittymistä.
Minusta tuntuu myös sille että Yhdysvaltojen suuret teknologiayhtiöt tulevat olemaan vahvoja myös seuraavan 20 vuoden aikana.
Nyt mietin mitä en ole ottanut huomioon ja olenko mahdollisesti tekemässä isointa sijoittamiseen liittyvää virhettäni.
Tämä itse asiassa on varsin mielenkiintoinen aihe, josta voisin oman tekstin kirjoittaa. Pohdin itse asiassa ihan samaa itsekin, kun valitsin tuon S&P500:n. Mutta totesin, että se on vähän neutraalimpi vaihtoehto, mutta argumentit tosiaan ovat myös tuon teknologisen kehityksen puolella aivan kuten sanoit. Kiitos hyvästä ideasta!
Aina silloin tällöin eksyn näihin FIRE-blogeihin. Minua kiinnostaa se, että miksi haluatte taloudellisen riippumattomuuden ja minkä hinnan olette valmiit maksamaan siitä? Tarkoitan tällä sitä, että paljonko olette valmiit säästämään palkoistanne ja paljonko olette valmiit jättämään elämää kokematta, koska säästätte enemmän kuin keskivertoihminen? Miten luulette, elämänne muuttuvan, kun saavutatte tuon tavoitteen? Siirtyykö maalitolppa? Vauraus on monelle kuin merivesi: mitä enemmän sitä juo, sen kovempi on jano. Kyllästyttääkö oravanpyörä jo nuorena? Luuletteko olevanne onnellisempia rikkaina? Kuka on rikas? Se, jolla on mielekäs (tai edes siedettävä) työ, hyvä parisuhde, ehkä lapsia, harrastuksia ja ystäviä? Vai se, joka säästää 30-90% tuloistaan sijoittaakseen ne, jotta vanhempana pääsisi ulos oravanpyörästä? Vai luuletteko, että nämä voi saavuttaa yhtä aikaa? Uraputkessa olevat saavat (joutuvat ottamaan?) enemmän vastuuta, jotta palkka nousee. Tämän myötä yleensä myös paineet kasvavat. Ja tämä tapahtuu usein silloin, kun lapset ovat pieniä. Onko vaihtoehtoiskustannus silloin mittaamattoman suuri, jos painat ns. tukka putkella urallasi silloin, kun lapsesi ovat 0-15 vuotiaita etkä ehdi tai jaksa viettää aikaa heidän kanssaan? Siis olla aidosti läsnä etkä vain fyysisesti paikalla. Vai oletko se äiti tai isä, joka on fyysisesti sohvalla kännykkä kädessä, koska on ”pakko” hoitaa tärkeitä asioita, verkostoitua tmv. Onko ns. normaali elämä jotenkin huonoa? Rahalla ratkeaa rahaongelmat, mutta kuinka kovan hinnan olette valmiit maksamaan siitä?
Paljon hyviä kysymyksiä! Mistä sitä lähtisikään purkamaan.
Uskoisin, että nykyään yleisin taloudellisen riippumattomuuden syy on itse asiassa juuri se, mitä kysyitkin – eli aika sen käyttäminen juuri niin kuin haluaa. Harva haluaa kokonaan työelämästä pois (koska ihminen kuitenkin tarvitsee rutiineja), vaan usein tavoitteena on työtuntien vähentäminen tai pitkien lomien pitäminen.
Olen kirjassani Vaurastu viisaasti hieman asiasta kirjoittanut, mutta ehkä tärkein kysymys onkin lähinnä se, että miten rahan kuluttaminen/korkea säästöaste liittyy mitenkään onnelliseen elämään? Ei oikeastaan mitenkään, koska kuluttamalla ei saa onnea.
Itse suhteellisen köyhän lapsuuden eläneenä, en koe, että menetin yhtään mitään vaikka emme juuri matkailleet, en leluja saanut, jaoin kaiken veljeni kanssa enkä kaikkea saanut harrastaa, koska rahaa ei ollut. Kulutuksella ei saa ostettua onnellista lapsuutta, mutta ajalla saa.
Henkilökohtaisesti olen siinä onnellisessa asemassa, että FIRE:n tavoittelu nuorempana on johtanut siihen, että pystyn sillä jo nyt esikoisemme ollessa vain 1-vuotias jo ottamaan itselleni pitkän isyysvapaan ja rahaa ei tarvinnut päätöksessä lainkaan miettiä.
Koenkin, että tästä eteenpäin taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu juuri antaa mahdollisuuden siihen aikaan lasten (tai minkä tahansa muun) kanssa, ei ota sitä pois. Todennäköisesti itse voisin tätä tahtia jäädä koti-isäksi esikoisemme ollessa n. 5-vuotias vaikka loppuelämäkseni, joka on aika hurjaa luksusta tavallisen ihmisen arkeen verrattuna. Ja tämän voi oikeastaan saavuttaa vain taloudellisen riippumattomuuden tavoittelulla.
Koenkin, että taloudellinen riippumattomuus onkin muuttunut terveemmäksi, kun aika on mennyt eteenpäin. Lähtökohta FIRE-yhteisöllehän oli äärisäästäväiset yhdysvaltalaista työelämää ja oravanpyörää vihaavat ihmiset. Suomessa onneksi ei ole samoja ongelmia kuin USA:ssa, joten täällä haetaan FIRE:llä aivan eri tavalla tasapainoa elämään.
Tunnen henk. koht muutaman FIRE:ä Suomessa tavoittelevan ihmisen ja heillä oikeastaan on juuri kaikki mainitsemasi asiat perheestä lähtien – ja juuri sen näköinen elämä, jota he haluavat.
Itse uskon, että eläisin aika tarkalleen samanlaista elämää kuin nyt taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani, sillä erotuksella, että tekisin ehkä osa-aikaista työtä, pitäisi pitempiä lomia ja käyttäisin entistä enemmän aikaa harrastuksiin ja lapsiin – ja se jos jokin on aika luksusta kun tavallinen ihminen taistelee ajan puutteen kanssa ruuhkavuosissa.
Ja pitää vielä todeta, että puhelimeen tulee, niin oman kokemukseni mukaan ne vanhemmat, jotka puhelimella ovat lapsen ollessa lähettyvillä eivät useinkaan töitä tee. Vaan lähinnä doomscrollaavat somea. Tämän takia esim. olemme puolisoni kanssa sopineet, että emme puhelimia edes esillä pidä silloin olemme lapsen päiväkodista hakeneet – ennen kuin hän nukkumaan menee.
Toivottavasti tämä avasi hieman logiikkaa tämän tavoittelun takana!
Kiitos vastauksesta. Ymmärrän hyvin logiikan, ja omassa tilanteessasi FIRE on selvästi tuonut juuri sitä, mitä sen parhaimmillaan kuuluukin tuoda: aikaa lapsen kanssa ja vapautta tehdä ratkaisuja ilman, että raha määrää kaikkea.
Mutta minusta vastasit vähän eri kysymykseen kuin mitä yritin kysyä.
En epäile sitä, etteikö taloudellinen riippumattomuus voisi lisätä vapautta myöhemmin. Kysyin enemmän siitä, mitä sen tavoittelusta maksetaan ennen kuin sinne päästään.
Jos esimerkiksi 30–40-vuotias nostaa säästöasteensa 50–70 prosenttiin, tekee enemmän töitä, tavoittelee parempaa palkkaa ja siirtää kulutusta tulevaisuuteen, hän tekee samalla hyvin konkreettisen vaihtokaupan nykyhetken ja tulevaisuuden välillä. Ja juuri ruuhkavuosina tämän vaihtokaupan hinta voi olla aika suuri.
Kaikki kulutus ei tietenkään tee onnelliseksi. Mutta minusta väite “kuluttamalla ei saa onnea” on liian helppo. Rahaa voi käyttää myös siihen, että tekee vähemmän töitä, matkustaa lasten kanssa, harrastaa, ostaa apua arkeen tai ylipäätään käyttää enemmän aikaa ihmisiin, jotka ovat itselle tärkeitä. Nämä eivät ole sama asia kuin tavaran ostaminen.
Ja tämä on minusta FIRE-ajattelun yksi sokea piste: tulevaisuuden vapautta mitataan euroissa hyvin tarkasti, mutta nykyhetken menetettyä aikaa ei juuri koskaan hinnoitella.
Jos lapsesi on nyt 5-vuotias ja jätät jonkin yhteisen asian tekemättä, koska haluat sijoittaa rahat, et voi ostaa samaa hetkeä takaisin 20 vuoden päästä. Vaikka salkku olisi silloin miljoonan suurempi.
Siksi myös väite, että tällaisen vapauden voisi saavuttaa “vain taloudellisen riippumattomuuden tavoittelulla”, tuntuu minusta liian vahvalta. Yhtä lailla ihminen voi valita pienemmän uran, osa-aikatyön, vaatimattomamman elämäntavan tai hitaamman vaurastumisen ja ottaa vapautta käyttöön jo nyt.
Ja sitten on vielä se toinen kysymys: mistä tietää, milloin riittää?
FIRE:ssä on sama psykologinen ongelma kuin muussakin vaurastumisessa. Ensin tavoite on 500 000 euroa, sitten 750 000, sitten miljoona, sitten huomataan sequence risk, sitten 4 % tuntuu liian suurelta ja tarvitaan lisää turvamarginaalia. Maalitolppa voi siirtyä loputtomasti, jos sitä ei itse tietoisesti pysäytä.
Siksi minusta olennaisin kysymys ei ole “onko FIRE hyvä vai huono”, vaan tämä:
Jos käytät lasten nuoruusvuodet ja omat nuoremmat vuotesi tulevan vapauden rakentamiseen, miten varmistat, ettet maksa siitä vapaudesta hinnalla, jota et myöhemmin voi rahalla ostaa takaisin?
Joo erittäin paljon riippuu juuri siitä reitistä, minkä sinne ottaa. Omalla tavallaan koenkin, että tärkeintä FIRE-matkallakin on juuri tasapaino, eikä jonkun yhden speksin äärimmäisyyteen vieminen.
Kuluttamista jokainen meistä voi vähentää ilman, että elämänlaatu kärsii laisinkaan. Väitän itse asiassa, että suurimman osan ihmisten elämänlaatu jopa nousee, kun he vähentävät tietynlaista kulutusta elämässään, koska on niin paljon ihmiselle haitallista kulutusta (uhkapelit, päihteet, mobiilipelit, aikuisviihde, muodin perässä juokseminen jne. jotka kaikki ovat aivan valtavia teollisuuksia). Pelkästään uhkapeliinhän suomalainen käyttää enemmän rahaa kuin sijoittamiseen, muusta haitallisesta kulutuksesta puhumattakaan.
Aiheesta niin pitkään kirjoittaneena ja yli 10 vuotta ihmisten kanssa aiheesta keskusteltuani, moni on tajunnut, että toden totta, moni osa omaa kulutusta ei itseasiassa hyvää oloa, vaan pahoinvointia ja riippuvaisuutta. Kapitalismi vain on normalisoinut tämän ja sitä on hankala haastaa, koska ”kaikki muutkin tekevät näin”.
Täydellinen pienemmän kulutuksen epäloogisuudesta löytyy myös omasta elämästäni tästä aivan perusasiassa – eli asumiskuluissa. Asuin koko opiskeluaikani kämppiksen kanssa TOAS:n perheasunnossa ja maksoimme asunnosta 235 euroa per naama mukaanlukien sähkö, vesi ja netti. Samaan aikaan meillä oli aina seuraa toisistamme, lukemattomasti unohtumattomia iltoja, samalla kun moni opiskelijakaverimme asui 700 euron yksiössä ja oli yksinäinen. Tällaisia samanlaisia asioita on elämässä paljon, jossa itse asiassa vastavirtaan meneminen ja pienempi kuluttaminen voi itse asiassa nostaa elämänlaatua aivan valtavasti. Pitää vain osata kyseenalaistaa sitä yleistä totuutta ja sitä pyrin kaikilla kirjoituksillani viemään eteenpäin. Jokaisen todellisuudesta ja normaalista löytyy joku yleinen totuus, jonka rikkominen voi parantaa omaa hyvinvointia ja vähentää kulutusta.
Kyse ei olekaan kulutuksen siirtämisestä tulevaisuuteen kuten usein virheellisesti luullaan, vaan elämään oikeasti tärkeisiin asioihin keskittymisestä. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista siis. Ja juuri siihen kuuluu se, että kuluttaa valittuihin asioihin vähemmän ja samalla valittuihin (usein juuri aikaan liittyviin) asioihin enemmän. Tämä on koko FIRE:n ainakin itselleni, ei niinkään kituuttaminen, mihin se liian usein liitetään, koska todellisuudessa kyseessä on vain huomattavasti keskimääräistä tietoisempi kulutus, ei pihisteleminen (vaikka toki sellaisiakin ihmisiä FIRE-piireistä löytyy).
Tulojen nostaminen ja uralla eteneminen on mielestäni myös aliarvostettu tapa, koska niin usein keskitytään vain juuri tuohon ”lisääntyvä stressi ja työaika”-osaan. Todellisuudessa tutkimuksethan osoittavat, että ihmiset, jotka ovat edenneet urallaan korkeapalkkaisiin töihin, myös nauttivat työstään enemmän ja osoittavat muutenkin korkeampaa onnellisuutta elämässä.
Tämän osalta toki voin puhua myös vain omasta puolestani, mutta itse ainakin kaipaan elämässä haasteita ja pahointen olen voinut töissä silloin, kun en vielä asioihin voinut vaikuttaa vaan tein asioita, vain koska niin käskettiin (vaikka mielestäni asiat olisi voinut tehdä järkevämmin ja paremmin). Uralla eteneminen on tehnyt työelämästä myös itselleni huomattavasti nautinnollisempaa.
Olen paljon pohtinut kyllä juuri tuota, että voiko tilannetta saavuttaa muulla kuin FIRE:llä kuten mainitsit. Olen henkilökohtaisesti tullut siihen tulokseen, että ei voi. Syy? Se, että on huomattavasti vaikeampi saada neuvoteltua osa-aikatyötä, ja samalla varmistaa oma taloudellinen selviytyminen, kun vaikka huonot ajat tulee. Kaikissa töissä tämä ei ole edes mahdollista. Itselleni FIRE on myös siinä mielessä ihan aitoa vapautta rahasta, että jos vaikka fudut tulisivat, ei minun tarvitsisi edes pohtia uuden työn hankkimista, koska se luo arkeen taas uutta stressiä, kun jossain kohtaa rahat kuitenkin loppuvat kesken. Toisaalta FIRE myös antaa sen mahdollisuuden, että minun ei tarvitse tehdä töitä arvojeni vastaisesti (tämä on mielestäni liian usein unohdettu osa FIRE:ä). Kyse on ajan lisäksi myös siinä, että aidosti taloudellisesti riippumattomana voit elää huomattavasti helpommin omien arvojesi mukaisesti, koska ylhäältä päin ei tarvitse ottaa käskyjä.
Siitä olen samaa mieltä, että monelle joka on kasvattanut varallisuuttaan kauan tuo psykologinen ongelma on todellinen ja olen nähnyt tästä esimerkkejä niin Suomessa kuin ulkomailla. Lempiesimerkkini tästä on USA FIRE:Ttäjä Financial Samurai, jolle ei riittänyt 7 miljoonan dollarin omaisuus FIRE:een. Täysin absurdia, mutta niin inhimillistä.
Ja tästä päästäänkin jälleen juuri siihen tiedostamiseen. Olen itse lukenut innolla juuri FIRE:n jo saavuttaneita ihmisiä USA:sta, koska sieltä oppii aika nopeasti, mitkä ne haasteet ovat, mitä ihmisillä FIRE:n saavuttamisen kanssa on. Kaikilla ongelmat ovat samoja ja tulevat yllättäen. Nyt kun niistä kuitenkin on tietoinen, pystyy niiden ympärille onneksi suunnitella ja isoimmat virheet välttää.
Yllämainituista asioista johtuen en ole huolissani juurikin tuosta viimeisestä kysymyksestä. Täyden ympyrän myötä voikin takaisin palata noihin opiskeluvuosiini, joka vastaa kysymkseesi mielestäni parhaiten.
Opiskeluaikoina, jolloin matkan jo aloitin kukaan kaverini ei edes tajunnut, että FIRE:tän, kun kävin bilettämässä pari kertaa viikossa ja otin random ex-tempore matkoja Japaniin viikoiksi. Pystyin elämään itse asiassa vielä ”kokemusrikkaampaa” elämää kuin moni opiskelijakaverini (jos se tässä kohtaa määritellään ajalla ja rahan kulutuksella), vain tuon yhden kulutuspäätöksen takia (asuminen). Ja kun näitä samanlaisia ratkaisuja tekee läpi elämän, huomaa itse asiassa, että FIRE:ttämällä pystyy saada vieläkin täydemmän elämän itse matkalla jo. Koska jälleen, kyse ei ole FIRE:stä, kyse on siitä, että FIRE:n tavoittelu pakottaa tutkimaan itseään ja sitä, mitä oikeasti arvostaa. Matka, josta kenelle tahansa on hyötyä – tavoitteli FIRE:ä tai ei.
Minusta tässä alkaa jo löytyä aika paljon yhteistä maaperää. Olen täysin samaa mieltä siitä, että kulutuksessa on valtavasti sellaista, jonka vähentäminen ei heikennä elämää vaan voi jopa parantaa sitä. Jos vaihtaa kalliin yksiön halvempaan kimppakämppään ja saa samalla seuraa, säästää rahaa ja voi paremmin, vaihtokauppa on aika kiistatta hyvä.
Mutta juuri siksi minusta sinun oma esimerkkisi ei vielä ratkaise sitä kysymystä, jota yritän tässä stressitestata.
Sinun FIRE-polullasi näyttää olleen poikkeuksellisen vähän vaihtoehtoiskustannuksia: olet pystynyt säästämään paljon ja samalla matkustamaan, juhlimaan, etenemään uralla, nauttimaan työstäsi ja nyt viettämään aikaa lapsesi kanssa. Sehän on lähes ideaalitapaus. Mutta kaikille yhtälö ei ole tällainen.
Jos FIRE todella syntyy pääasiassa poistamalla elämästä kulutusta, josta ei muutenkaan saa mitään arvokasta, silloin minulla ei ole sitä vastaan juuri mitään argumenttia. Sehän on lähes ilmainen lounas.
Minua kiinnostavat ne tilanteet, joissa ilmaista lounasta ei enää ole.
Kun turha kulutus on jo karsittu, seuraava säästetty euro tulee jostain. Se voi tulla suuremmasta työmäärästä, kunnianhimoisemmasta urasta, pienemmästä asunnosta, vähemmistä matkoista, vähemmästä vapaa-ajasta tai siitä, että jotain itselle tärkeää jätetään nyt tekemättä. Siinä kohtaa kyse ei enää ole kapitalismin luomien turhien tarpeiden vastustamisesta vaan aidosta vaihtokaupasta kahden hyvän asian välillä.
Ja tästä minusta FIRE-keskustelussa puhutaan edelleen liian vähän.
Esimerkiksi uralla etenemisestä: varmasti moni nauttii vaativammasta työstä enemmän, koska saa autonomiaa, vaikutusvaltaa ja kiinnostavampia tehtäviä. Mutta siitä ei vielä seuraa, että uralla eteneminen olisi aina hyvä vaihtokauppa. Jos samalla työasiat valuvat iltoihin, ajatukset ovat kotona muualla tai vastuu syö energiaa, jota olisi voinut käyttää perheeseen, kustannus on todellinen vaikka työ itsessään olisi mielekkäämpää.
Minusta tätä ei myöskään voi ratkaista sanomalla, että FIRE pakottaa tutkimaan, mitä oikeasti arvostaa. Se voi tehdä niin, mutta se voi tehdä myös päinvastoin: ihminen voi alkaa optimoida säästöastetta, sijoitustuottoja ja FIRE-päivämäärää niin tehokkaasti, että optimointi itsessään muuttuu arvoksi. Mittari alkaa ohjata elämää.
Ja ehkä juuri tässä on oma ydinkysymykseni.
Jos FIRE:n tarkoitus on antaa ihmiselle enemmän vapautta elää arvojensa mukaan, miksi vapauden pitäisi alkaa vasta siinä vaiheessa, kun salkku on tarpeeksi suuri?
Eikö onnistunein versio voisi olla sellainen, jossa ihminen käyttää vapautta asteittain jo matkalla: tekee välillä vähemmän töitä, pitää pitkiä vapaita, käyttää rahaa kokemuksiin, viettää aikaa lasten kanssa ja hyväksyy samalla sen, että FIRE tulee ehkä viisi tai kymmenen vuotta myöhemmin – tai ettei täydellistä FIRE:ä koskaan edes tule?
Tästä syystä en oikeastaan vastusta FIRE:ä. Vastustan ajatusta, että taloudellisen riippumattomuuden maksimointi olisi automaattisesti sama asia kuin elämän optimointi.
Sinun tapauksessasi nämä näyttävät osuneen hienosti yhteen. Mutta se ei vielä tarkoita, että ne osuvat yhteen kaikilla.
Ja ehkä vaikein testi on tämä:
Jos saisit valita 70-vuotiaana miljoona euroa suuremman salkun tai enemmän aikaa oman lapsesi kanssa tämän ollessa 1–15-vuotias, kumman valitsisit?
Jos vastaus on aika lapsen kanssa, silloin sillä ajalla on jo tänään taloudellinen vaihtoehtoiskustannus, vaikka sitä ei Excelissä näkyisikään.
Ehkä tärkein pointti onkin juuri se, että en itsekään usko, että FIRE on kaikille oikea polku. Joillekin se ei sovi. Joillekin se ei ole aidosti mahdollinen.
Tämän takia henk koht. blogini onkin aina ollut lähinnä henkilökohtaisen talouden / sijoittamisen blogi ja FIRE osuus on siinä ihan oman matkani dokumentointia varten. Yksi vaihtoehtoinen tapa elää tässä maailmassa, josta jokainen voi ottaa ne palat, mitä itse kokee elämäänsä sopivaksi.
Mutta siitä samaa mieltä, elämän pitäisi näyttää loppupeleissä aika samalta olit FIRE tai et ollut FIRE. Ainoa erotus siinä, että ultimaattisessa FIRE:ssä voit tehdä VIELÄ enemmän niitä itselle tärkeitä asioita. Ja voit sanoa ei ja kävellä pois tilanteissa työelämässä ja muualla, missä usein ihmiset vaihtavat arvojaan rahaksi.
Työjutun osalta tilanne vaihtelee niin paljon, koska tunnen valtavasti ihmisiä, jotka ovat ihan perus asiantuntija työssä ja silti työt tulevat uniin ja parhaat ideat tulevat suihkussa. Usein, jos työ on mielenkiintoista sitä miettii muutenkin. Optimitilanteessa toki se ei häiritsi perhe-elämää tai ajatusta, mutta en myöskään usko, että kukaan on täydellinen tai että täydellisen optimoitu elämä olisi edes tarkoituksenmukaista eikä sitä tarvitse suorittaa. On hyvä antaa siimaa itselleen, kun sitä tarvitsee.
Joskus työt stressaavat, joskus stressaa joku muu asia, joskus on paha mieli jostain ihan muusta asiasta. Nämä asiat ratkaistaan oman pään sisällä.
Viimeiseen kysymykseen on sinänsä helppo ja mahdoton vastata, koska rahamäärä määritellään tarkasti, mutta aikaa ei määritellä 😉 Poliittisesti korrekti vastaushan on sanoa, että tietenkin lapsen kanssa aikaa ja jos nämä ovat vaihtoehdot, vastaus on selvä. Todellisuudessa kuitenkin vaikka lapsi on tärkein asia elämässäni, se ei ole todellakaan ainoa.
Tällä hetkellä koenkin, että lapsen kanssa on aikaa tarpeeksi, mutta muihin asioihin mieluusti ottaisin lisää aikaa! Mutta kuten aiemmassa kommentissa mainitsin, ongelma ei useinkaan ole se, että rahalla ei voisi nyt ostaa aikaa – vaan ne tosimaailman ongelmat kuten työn ja elämän sovittaminen muiden ihmisten rytmiin. Todellisuus ei olekaan niin mustavalkoinen kuin itse kysymysasettelu, koska vähän kuten itsekin totesit, elämä ei pyöri Excelin mukaan.
Aihe on kuitenkin niin laaja, että itse asiassa kirjasarjani viimeinen osa (joka tulee varmaan joskus 2030-2031) käsittelee juuri näitä mahdollisimman erilaisia tapoja elää. Ei siis pelkkä FIRE-kirja, vaan erilaisia elämäntapoja esittelevä kirja perus oravanpyörän sijaan. Tavoite olisi löytää kirjaa varten juuri Suomesta ihmisiä, jotka ovat valinneet vaikka juuri sen osa-aikatyön, yritysexitin, taitelijaelämän, kutsumusammatin, sapattivapaan, you name it.
En uskokaan, että FIRE on hopealuoti elämään, mutta itselleni se kuuluu helposti top3 päätöksiin mitä elämässäni olen koskaan tehnyt ja yllättävän usein huomaan ajattelevani olevan kiitollinen siitä, että FIRE:n 25-vuotiaana löysin. Se ei ole tuonut mitään muuta kuin positiivista elämääni ja tapaan katsoa maailmaa. Ja uskon, että mitä vanhemmaksi elän, sitä vahvemmaksi tunne muuttuu. Näin on käynyt ainakin tähän mennessä joka vuosi kun elämä menee eteenpäin.
Tässä on ollut kiinnostava keskustelu. Dostojevskin kysymys siitä, mitä tulevan vapauden tavoittelu maksaa nykyhetkessä, osuu omaan pohdintaani. Samalla ymmärrän hyvin Esan näkökulman siitä, että säästäminen ja sijoittaminen voivat myös mahdollistaa itselle tärkeää elämää jo matkalla, sekin osuu hyvin omaan ajatteluuni.
Itse olen 47-vuotias, enkä tällä hetkellä tavoittele varhaista eläköitymistä. Työ tuo elämään sisältöä, haasteita ja rytmiä, ja vapaa-aikaakin on nyt mielestäni sopivasti. En siis koe tarvetta muuttaa nykyistä arkea vain siksi, että voisin joskus tehdä vähemmän töitä.
Silti haluan kasvattaa sijoitusvarallisuutta ja taloudellista liikkumavaraa. En tiedä, mitä haluan viiden tai kymmenen vuoden päästä, enkä tietenkään voi tietää, mitä elämä tuo siihen mennessä vastaan.
Tässä mielessä taloudellinen vapaus ei ole minulle on/off-kytkin. En tarkoita, että muutaman kuukauden puskuri olisi sama asia kuin täysi taloudellinen riippumattomuus. Mutta säästöjen ja sijoitusten hyöty ei omassa ajattelussani ala vasta siitä, kun palkkatulot voisi jättää kokonaan pois.
Minulle olisi jo merkittävä asia, jos voisin joskus valita kiinnostavan työtehtävän ilman, että sen täytyy olla parhaiten palkattu vaihtoehto. Tai jos työelämässä tulisi odottamaton muutos, olisi aikaa harkita seuraavaa askelta. Tarvitsisin edelleen tuloja, mutta en välttämättä juuri entistä palkkatasoa. Se ei olisi täydellistä riippumattomuutta, mutta olisi jo paljon enemmän valinnanvaraa. Se on kuitenkin jo faktana tietynlaista vapautta.
Olen myös miettinyt, että yksi mahdollinen välivaihe voisi olla lisäsijoittamisen vähentäminen. Jos palkka kattaisi arjen menot ja aiemmin kertynyt sijoitusvarallisuus voisi jäädä pitkäksi aikaa sijoitettuna taustalle, kaikkea ylimääräistä ei ehkä tarvitsisi enää ohjata salkkuun. Se voisi mahdollistaa joko enemmän rahaa nykyhetken elämään tai pienemmät palkkatulot. Tätä pitäisi tietenkin arvioida silloin koko talouden ja myös heikompien sijoitusvuosien varalta, ei vain hyvän pörssivuoden perusteella.
Samalla käytämme vaimon kanssa tietoisesti rahaa esimerkiksi matkustamiseen ja perheen yhteisiin kokemuksiin jo nyt. Ne eurot voisi sijoittaa, mutta en pidä niitä siksi huonoina valintoina. Toisaalta nautin itsekin sijoittamisesta ja salkun kasvattamisesta, joten en ole luopunut tavoitteellisuudesta.
Yhtä lailla ymmärrän sitä, että jollekin toiselle juuri sijoittaminen ja varallisuuden kasvattaminen ovat itsessään mielekästä tekemistä. Ei hänen tarvitse käyttää enemmän rahaa matkustamiseen tai mihinkään muuhun vain siksi, että minä arvostan niitä asioita. En haluaisi vaihtaa säästämiseen kannustamista siihen, että alkaisin neuvoa muita kuluttamaan minun tavallani.
Itselleni tärkein kysymys onkin, vastaako oma tekeminen edelleen sitä, mitä oikeasti haluan. Säästänkö ja sijoitanko sopivasti omaan elämäntilanteeseeni nähden vai tavoittelenko seuraavaa salkun tasalukua enää tottumuksesta? Ja sama toiseen suuntaan: käytänkö rahaa asioihin, joista edelleen oikeasti nautin, vai ylläpidänkö vain joskus muodostunutta kulutustapaa?
En siis tarvitse yhtä lopullista FIRE-päivämäärää, jotta sijoittaminen olisi minulle merkityksellistä. Haluan enemmän vaihtoehtoja jo matkan varrella ja mahdollisuuden muuttaa painotuksia myöhemmin. Jos joskus päädyn tavoittelemaan täyttä taloudellista riippumattomuutta, sekin on mahdollista. Mutta en koe, että sen saavuttaminen olisi edellytys sille, että tämä matka on ollut onnistunut.
Ehdottomasti! Ja hyvin muotoiltu. Olen samaa mieltä juuri siitä, että FIRE matka on kaikille erilainen. Enkä itsekään ole sen kannalla, että tiettyä FIRE-päivämäärää kannattaa asettaa. Itse tein blogissa sellaisen ihan vain, koska matka on mielenkiintoisempaa seurattavaa, kun on joku tietty tavoite, mitä varten piirtää Exceleitä 😀
Todellisuudessa, vaikka tavoitteeseen aikataulussa pääsisin, en mitään muuttaisi elämässäni sillä hetkellä. Jo nykyinen varallisuuteni antaa kuitenkin jo niin paljon liikkumavaraa, että raha ei ole syy, minkä takia tässä kohtaa jättäisi asioita tekemättä. Tämä meneekin samaan logiikkaan kuin rahan käyttäminen matkalla FIRE:een. En suosittele kenellekään juuri kituuttamista 10 vuotta hyväpalkkaisessa duunissa, jossa ei viihdy, vaikka siitä paljon rahaa saisikin – vain FIRE:n takia.
Tasapainon löytäminen niin matkan aikana, kuin myöhemmin elämässä on se kaikista tärkein ja FIRE sinällään voi mahdollistaa sen, mutta sitä voi käyttää toki erittäin väärinkin kuten rahaa ylipäätänsä oman elämän laadun huonontamiseen (vaikka juuri rytmin omasta elämästä kokonaan poistamalla).
Hei,
Kysyisin sinun näkemystä seuraavaan asiaan, olen sijoittanut tällä hetkellä 100% Op-maailma indeksiin ja olen hieman harkinnut VGLA etf lisäämistä salkkuun.
VGLA kautta pääsisin kiinni kehittyville markkoille sekä small ja mid cap. Tuleeko tästä liikaa päällekäisyyttä Nvidia yms muodossa ja onko se välttämättä huono?
Ajatus siis että rahasto 80% kk-säästönä ja VGLA 20% 1-2 kertaa vuodessa kertaostona.
Kaikki sijoittaminen tapahtuu siis op:n kautta.
Sinänsä päällekkäisyys ei haittaa, koska VGLA joka tapauksessa lisää hajautusta salkussa. Eli jos haluaa tuota altistusta juuri noihin, mitä sanoit niin tuo VGLA:n lisääminen salkkuun on varsin järkevä idea.
Kiitos kattavista taustoista
Kiitos!
Viimeinkin tuli se postaus joka selitti sen tuntemattoman, jota en osannut pukea sanoiksi kriittisessä suhtautumisessa indeksisijoittamiseen.
Indeksirahastot omistavat merkittäviä osuuksia yhtiön osakkeista, mutta käyttävät yhtiökokouksissa ulkoistettuja neuvonantajapalveluita. Näiden huonot päätökset muodostavat huonoja yritysjohtoja, jotka tuhoavat yrityksiä ylhäältä päin. Tämä selittää mitä kummallisempia päätöksiä ja mainoskampanjoita, jotka sotivat yritysten vuosikymmeniä luotuja perusarvoja vastaan romahduttaen osakkeita.
Lähde: x.com/SteaknShake/status/2101488763234926618
Mielestäni huoli on hieman liioiteltu, koska todellisuudessa indeksirahastot omistavat kirjaimellisesti aika pieniä osuuksia yhtiöistä. Ja fakta on, että suurimmassa osassa yhtiöissä indeksien kanssa tai ilman, yhtiökokoukset ovat muutenkin vain kumileimasimia.
Tästä kertoo se, että on äärimmäisen harvinaista (jo ennen indeksirahastojen nousua), että johdon palkkioita teilattiin yhtiökokouksissa. Pari poikkeusta löytyy Jenkkifinanssialan yrityksistä finanssikriisin jälkeen, mutta muuten kaikki menee.
Suurin osa yrityksen johdosta kuitenkin nimetään hallituksen ja yhtiökokouksen ulkopuolelta, niin itse olisi vaikea väittää, että indeksirahastot olisivat syy huonoon johtoon. Isompi ongelma on ihan perus hyväveliverkosto johtajien kesken, niin USA:assa kuin Suomessakin.
Hei. Oletko ajatellut Berkshire Hathawayta sijoituskohteena. Olet siirtynyt lähinnä indeksisijoittajaksi, koska yleensä suorat osakesijoitukset häviävät indekseille. Indeksiin verrattuna Berkshire voisi mahdollistaa parempaa tuottoa ja käsittääkseni myös mahdollisuudet hävitä indekseille ovat aika pienet johtuen yhtiön massiivisesta portfoliosta. Voisiko Berkshireen sijoittaminen olla vaihtoehto indekseille vai onko se turhaa riskinottoa?
Olet vanhojen kirjoitustesi mukaan käynyt Berkshiren yhtiökokouksessa, mutta en huomannut, että olisit yhtiöön sijoittanut urasi aikana.
Sanoisin, että ennen vanhaan Berkshire olisi ollut ihan mielenkiintoinen indeksin korvike. Nyt ongelmaksi kuitenkin tulee se, että Berkshire on niin valtava yhtiö ja sillä on niin valtavasti rahaa, että se on ns. pakotettu sijoittamaan koko ajan vain isompiin yhtiöihin.
Tästä Warren Buffett itse asiassa sanoi juuri sillä kerralla, kun olin Omahassa, että jos hän nyt aloittaisi miljoonalla, Berkshire pystyisi tekemään 50% vuosituottoa sijoituksillaan. Mutta koska nyt käteistä on niin paljon, merkittävien hyvien ostokohteiden määrä on paljon pienempi kuin pienemmällä rahamäärä sijoittaessa.