Kirjoitin vuonna 2018 ensimmäisen kerran blogissani siitä, mitä haluaisin tehdä taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani. Olin tällöin 27-vuotias ja juuri valmistumassa koulusta. Pyrin olemaan kaikessa tekemisessäni pitkäjänteinen, oli kyse säästämisestä, tienaamisesta, sijoittamisesta tai unelmistani ja olen päättänytkin, että alan pitämään kolmen vuoden välein kirjaa blogissani siitä, miten tavoitteet ja unelmani kehittyvät ajan saatossa. Haluanko enää 30-vuotiaana samoja asioita kuin 27-vuotiaana? Tai haluanko yhdeksän vuoden päästä samoja asioita kuin tänään? Tätä on itsestäni mielenkiintoista seurata, joten toivon, että myös sinä koet samoin.
Lista on samaan aikaan bucket-listmainen kuin myös ihan oikea FIRE-lista, jotka eivät ole millään tavalla toisiaan poissulkevia. Kaikkia näitä asioita kohtaan pyrin tekemään töitä myös arjessa, mutta ajan puutteen takia edistys on vaihdellen hidasta, joskus olematonta.
Katsotaan siis miten unelmani ja tavoitteeni ovat muuttuneet kolmessa vuodessa – jos ovat – ja miltä ne näyttävät tänään.
Tavoitteeni ja unelmani 27-vuotiaana – vuonna 2018
Vuonna 2018 tilanteeni oli siis seuraava. Olin valmistunut juuri kauppatieteiden maisteriksi ja palannut Etelä-Korean vaihtoreissultani. Olin juuri saavuttanut 100 000 euron nettovarallisuuden. Olin kirjottanut blogiani jo pari vuotta sekä asuin silloin vielä Tampereella. Miltä elämäni unelmat ja tavoitteeni FIRE:n kanssa näyttivät silloin juuri ensimmäisen 100 000 euron kynnyksellä?
1. Haluan kirjoittaa kirjoja
2. Haluan opetella tekemään musiikkia
3. Haluan kirjoittaa elokuvakäsikirjoituksen, joka tehdään elokuvaksi asti
4. Haluan perustaa videopeliyhtiön ja kehittää videopelejä
5. Haluan perustaa vanhempana hyväntekeväisyysjärjestön
Oli oikeasti mielenkiintoista peilata omia tavoitteita ja syitä FIRE:een näin kolme vuotta takaperin, kun en oikeastaan enää muistanut mitä olin kirjoitellut kolme vuotta sitten. Pitkäaikaisen bloggaamisen ehdottomasti hyviä puolia onkin juuri se, että siinä näkee, kuinka paljon on muuttunut vuosien varrella. Jotkut aivan alkupään blogitekstini aiheuttavat itsessäni vain myötähäpeää niiden huonouden takia ja tämä on vain hieno asia – siitä tiedän, että olen kehittynyt ainakin jolla tavalla.
Osa kolmen vuoden takaisista unelmistani vaikutti ehkä ennen kaikkea yllättävän tarkoilta unelmilta (esim. numero kolme). Ennen kuin katsoinkin näitä tavoitteita, kirjoitin ensin itselleni ylös, miltä minusta nyt tuntuu. Mitä haluan tavoitella tällä hetkellä elämässäni FIRE:n avustuksella?
Tavoitteeni ja unelmani 30-vuotiaana – vuonna 2021
Alla siis ne tavoitteet, joita haluan elämässäni saavuttaa matkalla FIRE:een ja lopulta myös FIRE:n mahdollistamana.
1. Haluan kirjoittaa kirjoja
Tämä on tuttu kolmen vuoden takaiselta listalta ja on itseasiassa edelleen kovasti työn alla! Rakastan kirjoittamista ja olisi hienoa saada ihan oikeita romaaneja ja tietokirjoja julkaistua, jotka auttavat ja viihdyttävät ihmisiä vuodesta toiseen. Blogi jää varmasti ikuisiksi ajoiksi elämään Internetin ihmeelliseen maailmaan, mutta fyysisessä kirjassa on kuitenkin itselleni sitä jotain. Vaikka noh, varmaan suurin osa kirjoistakin nykyään vain kuunnellaan, ei lueta.
Tämä on listalla ensimmäisenä ja myös jotain, mihin olen viime aikoina eniten panostanut. Sijoituskirjani toinen drafti on valmis ja olen nyt siinä rasittavimmassa vaiheessa – eli editointiruljanssissa. Olen erittäin tyytyväinen kirjan sisältöön jo tällaisenaan, mutta etenkin tietyt lauserakenteet ja maneerit vaativat korjausta. Uskon, että tämä tavoitteeni tulee olemaan mukanani loppuelämäni ja toivottavasti tulen kirjoittamaan kirjoja, blogikirjoituksia jne. läpi elämäni siinä määrin, että voin tehdä rakasta harrastustani ilman FIRE:ä ja FIRE:n kanssa vielä enemmän.
2. Haluan opetella tekemään musiikkia
Haluan opetella tekemään musiikkia ja tämä tulee varmasti seuraavana, kunhan olen saanut kirjat kirjoitettua. Asia on ollut jotain, joka on ollut listallani vaikka kuinka pitkään, mutta koska en lapsena tai nuorena koskaan ollut musikaalinen tai osannut laulaa, on tarttumapintani tähän erittäin ohut.
Onneksi nykyään musiikin tekemiseen ei kuitenkaan tarvitse kuin tietokoneohjelmat ja paljon istumislihaksia. Pystynkin tekemään musiikkia, vaikka en koskaan oppisi lukemaan nuotteja tai soittamaan pianoa tai kitaraa – omalla tavallaan erittäin hieno esimerkki siitä, mitä teknologia mahdollistaa. Samalla tämä kuitenkin valitettavasti näkyy esim. nykymusiikissa, jossa oikeat soittimet ja oikeastaan melodiatkin ovat vähän niin ja näin – suuri osa musiikista tunnutaan tehtävän vain TikTok:n tai jonkun muun aivan absurdin asian ehdoilla.
Onneksi musiikkisoftat ovat kuitenkin suhteellisen halpoja ja oikeastaan vain kunnon kaiuttimet, äänikortti sekä kone tässä maksaa. Uskon kuitenkin, että alan opettelemaan musiikin tekoa parin vuoden sisään, kunhan olen saanut ensimmäiset kirjani valmiiksi. Musiikin tekeminen todennäköisesti jää vain omaksi harrasteluksi, tai sitten minusta tulee uusi Max Martin. Who knows!
3. Haluan kokeilla yrittämistä – videopelejä tai jotain ihan muuta
FIRE:ssä kauneinta on ennen kaikkea FI osuus eli taloudellinen riippumattomuus. Se, mitä taloudellinen riippumattomuus harrastusten lisäksi mahdollistaa, on aivan eritasoisen riskinoton taloudellisesti. Monen miljoonan omaisuudella pystyisi polttamaan vaikka miljoonan ilmaan, eikä se juuri vaikuttaisi omaan elintasoon. Toisin kuin, jos menettäisin miljoonan tässä kohtaa elämääni – maailmani kaatuisi käytännössä erittäin pitkäksi aikaa ja saattaisin elää ulosottohelvetissä koko elämäni.
Haluankin aikanaan kokeilla yrittäjyyttä. Ongelma on vain se, että pitäisi olla rahaa, osaamista, hyviä kumppaneita sekä ennen kaikkea jäätävän hyvä idea ennen kuin tätä alkaisin toteuttamaan. Tällä hetkellä minulla ei ole kuin osaamista – ja sekin vain erittäin spesifiltä kentältä. Tähän päästäkseni minun pitää siis kehittää vielä niin varallisuuttani, taitojani sekä ennen kaikkea myös verkostojani. Tilastojen mukaan myös yritys menestyy silloin todennäköisimmin, jos yrityksen perustaja on yli 40-vuotias, joten minulla ei sinällään ole mikään kiire tähän!
Olen kuitenkin varma, että joskus haluan ihan oman yrityksen perustamista yrittää – ja tähän ei siis lasketa bloggaajana tai kirjailijana yrittämistä, vaan sellaista perinteistä yrittämistä, joka sisältää Oy:n perustamisen ja ihmisten palkkaamisen. Oikeastihan olen nyt jo toiminimiyrittäjä.
4. Haluan matkustaa avaruuteen
Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, haluan matkustaa avaruuteen. Kuten kirjoitin avaruusturismi-kirjoituksessani, avaruusturismi tulee olemaan arkipäivää jo meidän elinaikanamme kovatuloisille. On mahtavaa nähdä, mitä kaikkia mahdollisuuksia teknologian kehitys tuokaan tullessaan avaruusmatkailuun, kun menemme vuosikymmenen eteenpäin.
Avaruusmatkailu-unelmassa on myös se hieno homma, että siitä unelmointi edesauttaa myös omaa terveyttä. Avaruusmatkalle ei todennäköisesti pysty menemään huonossa fyysisessä kunnossa, joten tämän unelman odottaminen kannustaa myös elämään terveellisemmin ja pitämään itsestä huolta vieläkin paremmin, kuin ehkä muuten tekisin. Positiivinen unelma siis monella tapaa!
—
Eli mikä muuttui? Erittäin tarkka elokuvakäsikirjoitus-tavoite ei kuulu enää listaani. Tällä hetkellä kirjojen kirjoittaminen on itselleni paljon tärkeämpää kuin elokuvakäsikirjoitus. Samalla yrittäminen on muuttunut vähän yleisluontoisemmaksi tavoitteeksi – olisi mukavinta perustaa videopeliyhtiö, mutta omaa osaamista siihen ei ainakaan vielä laisinkaan ole.
Täytyy myös huomata, että hyväntekeväisyys puuttuu uudesta listasta. Syy tähän on se, että en pidä sitä unelmana tai tavoitteena, vaan sellaisena, jonka tulen varmasti tekemään eläkevuosina tai testamentissani.
Jos onnistun elämään pitkän ja onnellisen elämän, tulee varallisuuteni olemaan ilman karmeita vastoinkäymisiä monia miljoonia euroja tarinani lopuksi ja olen suhteellisen varma, että lopulta haluan säätiöittää omaisuuteni. Nyt ei tarvitse miettiä, mitä haluan tukea säätiön rahoilla, mutta keksin varmasti rahalle minulle tärkeän kohteen sitten aikanaan.
Yhteenveto
Näyttää siis siltä, että työelämä ei ole kauheasti muuttanut tavoitteitani. Nautin töistäni huomattavasti enemmän kuin oletin, mutta tästä huolimatta taloudellinen riippumattomuus on edelleen tavoitteeni, sillä se antaa puskuria myös niihin työelämän ja elämän negatiivisempiin ja yllättävimpiin hetkiin. FIRE onkin parhaimillaan se monesti mainitsemani vapaudu vankilasta -kortti, jonka voi käyttää juuri silloin, kun sen tarvitsee ilman stressiä rahasta. Ja uskon, että myös taloudellisesti riippumattomana töidenkin tekeminen on kivempaa.
Mitä ajatuksia unelmani herättävät? Oletko huomannut, että sinun unelmasi ja tavoitteesi ovat muuttuneet iän myötä. Olisi mukava kuulla miten, jos on tai jos ei ole laisinkaan!
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Ehkä siihen taloudellisen riippumattomuuden rajapyykkiin ei kannata liikaa liimautua. Elämää on ja on ollut ennen sitä ja toivottavasti myös sen jälkeen. Omalla kohdalla se elämä oli ennen vaurastumista. Nyt kun olisi sitä mammonaa, terveyttäkin ja jalka kulkee, mutta kun minä olen useimpien muiden ikäisteni (viiskymppiset) tapaan niin jumiutunut siihen arkeen. Pahoin pelkään, että myös sinun kohdalla alkaa jossain neljänkympin tienoilla jumittamaan; et halua avaruuteen ja vielä vähemmän sinua kiinnostaa kirjoittaa tai musisoida. Ihmettelet vaan ajankulumista etkä oikein keksi suuntia joita tuntui olevan nuoruudessa tusinoittain.
Ikäisissäni on poikkeuksia. Tosin melko vähän. Eli ilmaisena vinkkinä tarjoan sitä, että touhua aivan mahdottomasti nyt heti ja pidä se touhuvaihde päällä mahdollisimman kauan. Rikastumisnopeutesi on niin valtava, että höllää hieman sillä sektorilla/ nuukailussa. Minä sitä elämän avarana pitämistä en tehnyt ja nyt on elämä niin putkeen pakattu, että ihan pahaa tekee.
Olipas mielenkiintoinen kommentti totiselta toverilta. Tuon saman olen havannoinut ympärillä ja se tämmöstä alle 4kymppistä hiukan huvittaa kun pikkulapsi ja vähän isompilapsi -arkikin pitää niin kovassa pyörityksessä että heikommalta olis pää sekaisin. Kuulemma se vauhti alakaa hiipumaan ja muuttuu saamattomaksi. Ah ja voih, nyt hetki sitä elämää kelpais.
Totinen toveri: Täysin samaa mieltä, olen asettanut FIRE:n kiinteän maalin vain sen takia, koska edistymistä helpompi mitata, kun on joku kiinteä maali ja siihen tarvittavat askelmerkit, mihin tähdätä. Sanotaan, että jos itselleni kävisi tuollainen suunnattomuuden fiilis neljänkympin tuollapuolen, huolestuisin itsestäni.
Välillä näkee 70-80-vuotiaita, joilla on vielä rahaa, draivia (ja terveyttä) tehdä, vaikka mitä, joten haluaisin, että itse pystyisin samaan. Suurin osa ihmisistä ei sellaisia ole kuten sanoitkin ja en tiedä, mitä hokkuspokkusjuttuja esim. Aira Samulin on tehnyt, mutta hänenkaltaisensa persoonat ovat minusta aidosti life goals. Tavoittena olisi siis ainakin olla jumittumatta harmaaseen arkeen, mutta toisaalta tästä voin raportoida vasta sitten 10 vuoden päästä…
Laurisson: Pikkulapsiarki on kieltämättä mielenkiintoinen aika ja toivottavasti itsekin pääsen kokemaan sen 5+ vuoden päästä. Oikeastaan olisi kiva olla FIRE siihen mennessä, mutta tämä ei varmasti tule realistinen mahdollisuus olemaan. Mielenkiinnolla jään odottamana, mitä vanheminen tuo tullessaan niin itselleni kuin lähipiirilleni.
Kerrassaan loistava ajatus tehdä säännöllisesti yhteenvetoja omista ajatuksista, jotta voi tarkastella mielenmaiseman muuttumista ikää kartuttaessa. Minäkin olen jo muutamien vuosien ajan kirjannut joka vuodelle suunnitellun ja toteutuneen kehityksen, sekä päivittänyt niin taloudelliset kuin muut tavoitteet.
Alussa vuosikello tuntui hieman kömpelöltä ja lapsekkaalta, mutta samalla se on myös lupa unelmoida. Hauskana sattumana minunkin listalta löytyy avaruuslento tulevaisuudessa. Aiemmin Venäjällä oli mahdollista päästä MIG-hävittäjän kyytiin kohtuu summalla, mutta kyseiset lennot eivät ole toistaiseksi tarjolla. Lentäminen on muutenkin lähellä sydäntäni, ja olenkin varannut taas rajojen avauduttua useita lentoja muutaman tunnin käännöllä kohteessa vain päästäkseni taivaalle. Vaimoni ei ehkä ymmärrä harrastusta mutta hyväksyy sen, koska tietää sisälläni asuvan pikkupojan.
Listasi on mukavaa luettavaa sisältäen tiedettä, taidetta, oppimista ja intohimoa. Elämän todellinen sisältö muodostuu toden totta muusta kuin materiaalista, se on lähinnä pakollinen kuriositeetti. Jatketaan siis seikkailua ja katsotaan kolmen vuoden kuluttua tuoreimmat mietteen.
Aika pitkään itsekin kirjoittelin vain taloudellisia tavoitteita, joka tuli automaattisesti blogin kanssa, mutta nyt on huomannut, että parissa vuodessakin elämä ja ajatusmaailma kehittyy edelleen aika rajusti, että tällaiset katsaukset taaksepäin ovat ihan hauskoja ja toimivat myös henkilökohtaisena päiväkirjana.
Muistan lukeneeni noista MIG-lennoista myös nuorempana ja silloin euromäärät kauhistuttivat. Tosin silloin varallisuus olikin lähempänö 20 000 euroa ja jo nykyinen tasokin vaikutti utopialta, niin ymmärtäähän sen. Ja jokaisella meillä toivottavasti on vielä sisällä se pikkupoika tai -tyttö, joka mahdollistaa sen aidon innostuksen ja onnen tunteen mitä kummallisimmista asioista. Jos ihminen menettää kosketuksen lapsenomaiseen innostuneisuuteen, on se mielestäni erittäin surullista – vaikkakin samalla tuntuu olevan harmittavan yleistä.
mutta jos sä tienaat 100 euroa kuussa osingoissa vuonna 2040 niin ei sillä paljoa avaruuteen matkusteta 🙂
Joo vaikka avaruusmatkustus jonkun verran halpenee tulevaisuudessa, siihen kyllä vaatii ihan sijoitusten myyntiä, eikä ihan pelkillä puhtailla osingoilla noihin lukuihin pääse!
Mulla on ikää jo sen verran, että pystyn peilaamaan aika pitkästi taaksepäin. On ollutkinaika hämmästyttävää huomata, että arvostan edelleen samoja asioita kuin 30 vuotta sitten ja olen sekä tavoitellut että toteuttanut niitä sen ajan unelmiani ihan tähän päivään asti.
Monet silloin kaukaisilta tuntuneet haaveet ovat toteutuneet paljon aiemmin kuin uskalsin edes unelmoida.
Oikeastaan jopa niin, että pitää keksiä uusia unelmia, koska motivaatiota pitää yllä ainoastaan ne asiat, joita ei ole vielä saavuttanut.
Erittäin mielenkiintoista, että asiat pysyneet samana jopa 30 vuotta! Varmaan perusarvot pysyvätkin, koska ne tulevat suhteellisen syvältä meistä, mutta mielenkiintoista kyllä nähdä, miten itsellä asiat muuttuu ajan saatossa. Jotenkin kuvittelisin, että ainakin mahdollinen perheenhankinta muuttaa tiettyjä arvoja nykyhetkestä, joka keskittyy pitkälti itseeni.
Ja tuosta aivan samaa mieltä, että uusia unelmia on pakko olla, jotta motivaatio yleensäkin elämään pysyy yllä. On hämmästyttävää, kuinka moni elää elämäänsä ilman tavoitteita ja unelmia, ei ihme, että elämä tuntuu masentavalta, kun ei suuntaa ole.
Olipa hyviä mietteitä myös tovereilta. Itse olen 33v ja huomannut jo nyt saman, että parikymppisenä halusi tehdä kaikkea mahdollista: pyrkiä politiikkaan, alkaa rokkitähdeksi, ajaa moottoripyörällä jne. Jostain syystä halu repäistä arjesta haalistuu jo nyt kolmenkympin jälkeen vaikka rahaa olisi. Toki useampi pieni lapsikin voi olla osasyy, että sitä pyrkii optimoimaan arkea. Mutta silti olen vähän yllättynyt kokemusten halun selkeästä haalistumisesta
Mielenkiintoista! Tästä olisi kyllä kiinnostavaa kuulla enemmänkin, kun itsestä tuntuu, että se usein enemmän johtuu lapsista, joka on mielestäni luonnollista. Jotenkin vaikea nähdä, että arki haalistuisi esim. nelikymppisenä, jos ei olisi jälkikasvua, joka kuitenkin vie järjettömästi omaa aikaa ja energiaa, mutta toki antaakin sitten aivan eri tavalla eri asioita kuin omien unelmien tavoitteleminen. Oma veikkaukseni painottuu siihen, että se on enemmän se arjen muutos lasten myötä, kuin pelkkä ikänumero, mutta tosiaan vielä ei oikein ole kokemusta kummastakaan, niin menee vain arvailun piikkiin!
Joo tätä olisi hyvä itselläkin ymmärtää paremmin. Jotenkin se tuntuu siltä, että tyytyy helpommin nykyiseen ja on silti ihan tyytyväinen. Ei ole sellaista sisäistä pakkoa kokea niin paljon. Ehkä se on sisäänrakennettu ihmisiin, että iän myötä optimoi ja minimoi energiankulutusta? Toisaalta on hyvä, että tyytyy, koska se varmaan lisää yleistä tyytyväisyyttä elämään. Toisaalta se on myös sääli, jos näin käy, koska onhan se tylsempää. Toki ne ovat omia päätöksiä myös.
Jep siis tyytyväisyyshän loppupeleissä kaikessa se maali on. Turha tavoitella kaikkea epämääräistä, jos on tyytyväinen nykyiseen. Moni tuntuu kuitenkin +30:näkin olevan tyytymätön elämäänsä, mutta eivät silti asialle tee mitään. Jos kuitenkin kaikki on elämässä mallillaan ja on tyytyväinen elämään, niin silloin en periaatteessa näe edes tarvetta sille, että pitäisi olla kova draivi tehdä uusia asioita.