Miksi ja mitä tekisin taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani? Unelmani elämässä vuonna 2024

Kirjoitin vuonna 2018 ensimmäisen kerran blogissani siitä, mitä haluaisin tehdä taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani. Olin tällöin 27-vuotias ja juuri valmistumassa koulusta. Pohdinkin asiaa blogissani kolmen vuoden välein, jotta pystyn seuraamaan, miten ajatukseni kehittyvät ajassa ja miten elämän vuodet ja tilanteet muuttavat minua ihmisenä.

Koska nyt on vuosi 2024, viime teksti oli vuodelta 2021. Vuonna 2021 ajattelin, että haluan tehdä FIRE:n saavutettuani seuraavia asioita.

1. Haluan kirjoittaa kirjoja
2. Haluan opetella tekemään musiikkia
3. Haluan matkustaa avaruuteen
4. Haluan kokeilla yrittämistä – videopelejä tai jotain ihan muuta

Rehellisesti en voinut uskoa, kun tämä teksti tuliblogiajatuksessani vastaan kirjoitettavaksi, että kolme vuota oli oikeasti mennyt. Tuntui kuin olisin juuri eilen kirjoittanut tuon vuoden 2021 tekstin!

Lista onkin samaan aikaan bucket-listmainen kuin myös ihan oikea FIRE-lista, jotka eivät ole millään tavalla toisiaan poissulkevia. Kaikkia näitä asioita kohtaan pyrin tekemään töitä myös arjessa, mutta ajan puutteen takia edistys on vaihdellen hidasta, joskus olematonta.

Mielenkiintoista onkin, että esimerkiksi ykköskohta ei ollut totta vuonna 2021. Mutta nyt vuonna 2024 olen kirjoittanut jo kaksi kirjaa – vaikka en edes ole FIRE!

Katsotaan siis, miten unelmani ja tavoitteeni ovat muuttuneet kolmessa vuodessa, vai ovatko sittenkään? Vuonna 2024 haluankin tehdä seuraavia asioita vielä enemmän FIRE:n saavutettuani.

1. Haluan suunnitella kortti / lautapelin

Aiemmin listassa oli videopelit, nyt kortti- tai lautapeli. Rakastan pelejä ihan kaikissa muodoissa, mutta sydämeni on aina sykkinyt enemmän fyysiselle pelaamiselle sekä kaikelle, mitä tehdään ihmisten kanssa. Vaikka rakastan myös tarinavetoisia videoyksinpelejä, en ole äärimmäisen innostunut trendistä, että suurin osa suosituista peleistä on nettipelejä, joita pelataan yhdessä, mutta oikeasti yksin.

Kortti- ja lautapeleissä sosiaalinen aspekti on itsestäni äärimmäisen tärkeä ja haluan tulevaisuudessa pystyä luomaan pelejä, jotka auttavat myös ihmisiä olemaan enemmän toistensa kanssa, omien näyttöjensä sijaan. Olen myös tutkinut ja opiskellut kaikenlaisten kortti- ja lautapelien pelisuunnittelua erittäin paljon viime vuosina kaiken muun ohella.

Unelma onkin vähän muuttanut muotoaan realismin takia. Pystyn suunnitella kortti- ja lautapelejä kahden vuosikymmenen kokemuksellani sadoista eri kortti- ja lautapeleistä ja paljon pelisuunnittelukirjallisuutta kuluttaneena. Videopelien suunnitteluun taas tarvitsisin käytännössä uudelleenkouluttautumisen – ja paljon enemmän rahaa – johon minulla ei vielä ainakaan tässä kohtaa ole aikaa.

Tämä tavoite ei odotakaan pelkästään FIRE:ä. Todennäköisesti kun saan seuraavan kirjani valmiiksi kesäkuussa tänä vuonna, aloitan kesälomalla ensimmäisen korttipelisuunnitteluprojektini, josta minulla on jo valmiina valtavat muistiinpanot ja pelimekaniikat.

2. Haluan käydä avaruudessa

Tässä ei ole mikään muuttunut. Haluan nähdä tämän pienen pallon, jossa me kaikki elämme avaruudesta käsin. Tavoite myös on siitä hyvä, että se motivoi pitämään itsestäni hyvää fyysistä huolta, avaruuteen matkaaminen vanhempana kuitenkin vaatii hyvää fyysistä kuntoa mitä todennäköisemmin.

Toivonkin, että avaruusteknologia jatkaa kehittymistä ja aikanaan se olisi myös itselleni mahdollista budjetti mielessä. Aika näyttää, mutta sitä odotellessa pidän itsestäni huolta ja pyrin kasvattamaan varallisuuttani, jotta aikanaan tämä muuttuisi todellisuudeksi. Kyseessä on kuitenkin todennäköisesti parinkymmenen vuoden aikajänne.

3. Haluan käsikirjoittaa/ohjata elokuvan

Tämä tavoite on ollut on/off listallani. Elokuvan käsikirjoittamiseen todennäköisesti pystyisin jo nykytaidoillani ehkä vuoden intensiivisen kouluttautumisen ja harjoittelun jälkeen, mutta ohjaamisesta ja elokuvan tekemisestä muuten en tiedä yhtään mitään. Uskoisinkin, että menen 40-jotain vuotiaana opiskelemaan joko pelisuunnittelua tai elokuvan tekoa – ainakin nykyisillä tavoitteillani!

Rakastan elokuvia mediana ja käymme myös paljon elokuvissa avovaimoni kanssa. Olen kirjoittanut aiemmin lempielokuvistani.

Viime aikoina tätä haavetta elävöittivät jälleen elokuvat, kuten Past Lives ja Godzilla Minus One, jotka muistuttivat minua siitä, kuinka inhimillisyys on loppujen lopuksi kaikkien parhaiden elokuvien keskiössä – oli kyse rakkaustarinasta tai jättimonsterista tuhomassa kaupunkeja.

4. Haluan pystyä auttamaan ihmisiä parempaan elämään

Tämä onkin sitten tasoa Michael Jacksonin ”Heal the World”. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, mikä on itseni saanut kirjoittamaan tätä blogia viimeiset kymmenen vuotta, vaikka en siitä merkittävää taloudellista hyötyä ole saanut toisin kuin lähes kaikki muut influensserit, jotka hommaa tekevät työkseen. Loppupeleissä palaan aina samaan vastaukseen – kaikki ne ihmiset, joita olen auttanut ja joita pystyn blogini kautta auttamaan saavuttamaan paremman taloudellisen tilanteen elämässä.

Haluan vaurastua ja saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, mutta ironista kyllä, uskon, että koko ajan tämä tavoite on itseäni varten. Haluan pystyä saavuttamaan tämän (toivottavasti) tulevaa perhettäni varten. Uskon myös, että vauraana minulla on enemmän aikaa, rahaa ja valtaa tehdä oikeasti muutosta maailmaan.

Itselläni onkin aina ollut vähän erilainen suhtautuminen maailmanparannukseen. Uskon vahvasti siihen, että kaikkia järjestelmiä saa parhaiten muutettua sisältäpäin vallalla ja rahalla, koska maailma tuntuu niitä yksinkertaisesti enemmän arvostavan –  ei  niinkään esim. autotiellä mieltään osoittamalla. Usein ajatellaan, että vaurastuminen koventaa ihmisten arvoja ja tekee ihmisistä ahneempia, mutta itsestä tuntuu, että mitä enemmän vaurastun, sitä pehmeämpiä arvoja alan arvostamaan.

Miten sitten ajattelin auttaa ihmisiä parantamaan omaa elämäänsä FIRE:n saavutettuani? En tiedä, mutta sillä aikaa teen kaikkeni, jotta pystyn parantamaan suomalaisten henkilökohtaisen talouden ja sijoitusten hallintaa, tämän blogin avulla – aivan kuten olen tehnyt jo menneen vuosikymmenen ajan.

Mikä on muuttunut?

Kirjat ovat tippuneet tavoitelistaltani, koska olen niitä jo kirjoittanut ja huomaan, että en tarvitse FIRE:ä siihen. Pystyn kirjoittamaan kirjoja ihan töiden ohessa ja uskon, että tämä on ns. osa arkeani nykyään, olin FIRE tai en.

Musiikin tippuminen listalta johtuu itse asiassa aika mielenkiintoisesta asiasta. Olen pohtinut asiaa ja tuntuu, että uskomattoman harva muusikko on onnellinen. Tällainen klassinen taitelijan tuskaa. Ja tuntuu, että kaikki eniten arvostamani ja parhaat muusikot, ovat aina olleet syvästi ongelmaisia. Tuntuukin, että oikeasti parasta musiikkia syntyy silloin, kun tunteet ovat vahvoja ja vahvasti eläväisiä. Mutta siihen tarvitsee levottoman sielun, jollaista itselläni ei ole – kuin ihan vähän. Tämä on täysin teoriaa, mutta isoin syy siihen, miksi asia on tippunut tällä hetkellä listaltani.

Kolmantena videopelien kehittäminen on vaihtunut kortti- ja lautapeleihin. Tähän itse asiassa isona syynä on ollut Erään Pokémon-mestarin tekstisarjani, jota olen kirjoitellut blogiini. Tekstien kirjoittaminen on palauttanut minut takaisin siihen aikaan, kun korteilla pelasin kilpailullisesti ja saanut itseni pohtimaan sitä, miksi sitä niin syvästi rakastin. Olen myös pelannut kavereiden kanssa vanhaa Pokémonia viime aikoina enemmän sekä kokeillut kaikki uusia korttipelejä, ja alan tunnistamaan, että on tietyt elementit, joita arvostan pelisuunnittelussa ylitse muiden. Ja haluan pystyä tuomaan tällaista pelisuunnittelua niin kortti- kuin lautapelimaailmaan lisää.

Minulla on myös tähän noin 100x enemmän osaamista jo valmiiksi kuin videopelaamiskehitykseen, koska vaikka vedän IT-projekteja päiväammatikseni, on videopelikehityksen vetäminen vähän erilaista. Videopelien kehittämiseen tarvitsee myös aivan erilaisia rahasummia, joten se vaatisi ihan oman yrityksen, porukan ja rahoituksen keräämistä.

Todellisuudessa moni tavoitteistani onkin edelleen sellaisia, että teen niitä omalla tavallaan myös nyt. Tämä onkin asia, mistä olen kirjoittanut FIRE:stä puhuessani usein. En usko siihen, että FIRE on ratkaisu huonoon elämään. Jos elää huonoa elämää, muutos pitää tehdä jo matkalla FIRE:een. Se on vain ratkaisu siihen, että pystyy tekemään entistä enemmän itselle tärkeitä asioita. Toisin kuin oikeasti luullaan, samaan aikaan voi kun voikin elää hetkessä parasta omaa elämää, että tavoitella FIRE:ä. Kukapa olisi uskonut!

Mitä ajatuksia vuosien varrella muuttuneet tavoitteeni sinussa herättävät?

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

10 kommenttia artikkeliin ”Miksi ja mitä tekisin taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani? Unelmani elämässä vuonna 2024”

  1. Äskettäin luin eräästä kirjasta hyvän neuvon: nauti elämästä SAMALLA, kun tavoittelet unelmiesi elämää. Moni meistä on oivaltanut, että unelmiensa elämää varten ei tarvitse määrättömästi rahaa, eikä aikaa, vaan uudelleen järjestelyjä ajan käytössä ja voimavarojensa suuntaamisessa.
    Esim.kirjojen kirjoittaminen on onnistunut minullakin työn ohella. Ja minä en pysty kirjoittamaan kuin maksimissaan 4 tuntia järkevää tekstiä päivässä.
    Jotkut tavoitteet pystyy saavuttamaan paljon aikaisemmin kuin ikinä uskookaan, jos on rohkeutta myös luopua jostain. Esimerkiksi ulkomaille muuttaminen on monen toivelistalla. Olen asunut Ranskassa ja Espanjassa ja se vaati aikoinaan rohkeutta luopua Suomen monesta turvallisesta asiasta.
    Hyvää pohdintaa jälleen Esa.

    Vastaa
    • Ehdottomasti juuri näin! Rohkeus on ainakin itsellä ollut nuorempana se isoin rajoittava tekijä monessa asiassa, koska oman taustan takia on tullut haettua turvaa varmasti keskimääräistä ihmistä enemmän. Mutta nykyään jo huomattavasti paremmassa taloudelisessa tilanteessa rohkeutta muutokseen on helpompi kerätä, mutta vaatii se silti aina jatkuvaa ajatusjumppaa. Blogin kirjoittaminen kyllä auttaa erittäin paljon näiden kaikkien ajatusten keräämiseen.

      Vastaa
  2. Komppaan edellistä, hienoa pohdintaa! Olen itse ajatellut etten ikinä tule saavuttamaan FIRE:ä näin duunarina ja Suomalaista keskiansiota pienemmällä palkalla. (Olen vielä alle 30-vuotias)Mutta: pystyn kuitenkin sijoittamaan perintöpottiani (ajallisesti hajautettuna) joten 3 tai 4 päivän työviikko/keikkatyö yhdistettynä osinkotuloihin/sijoitusten myyntiin olisi hyvinkin realistista omalla kohdallani! Uskon että tulevaisuudessa tämä olisi kullanarvoinen ”etu”.
    Puolisoni ja minä olemme molemmat ihmisiä jotka haluavat elämään ”arjen luksusta” eli matkustelua, hyvää ruokaa yms. Ja mieluummin palkka käytetään lähes kokonaan näihin, kuin että laskettaisiin jokaista euroa. Haluamme elää mielekästä elämää jo tämän ikäisinä emmekä vasta eläkeläisinä. Koskaanhan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, esim sairastuminen tms…. Kuitenkin sijoitukset raksuttavat kokoajan taustalla, niistä en syö penniäkään vielä moneen vuoteen.

    Vastaa
    • Tämä on mielestäni hieno asenne, sillä vaikka täyden FIRE: saavuttaisinkin, niin todennäköisesti päätyisin tuohon samaan 3-4 päivän työviikkoon. Täysi vapaus on hieno asia, mutta mielestäni sitä ei tarvitse oikeasti hyvän elämän elämiseen. Pienikin jousto 40 tunnin työviikoista vie jo pitkälle elämänlaadun suhteen.

      Ja tärkeintä on juuri löytää nuo omaan elämään arvoa tuovat asiat. Toisille se juuri on vaikka ruokailu ja matkailu. Toisille oman projektit. Kolmansille vaikka perheen kanssa vietetty aika. Parasta kuitenkin on se, että oli itselle tärkeä mikä tahansa, sille pystyy tekemään aikaa myös matkalla vaurauteen, kunhan vain onnistuu itsetutkiskelussa löytämään ne itselle tärkeimmät asiat.

      Vastaa
  3. Kakkonen ja nelonen voisi vaikka linkittyä yhteen. Aika monet avaruudessa käyneet on sanoneet, että silloin ymmärsivät maapallon ainutlaatuisuuden ja myös haavoittuvuuden, siitä täytyisi pitää parempaa huolta. Sijoitusporukat vaan ei tavallisesti ole ihmistyyppinä erityisesti ympäristöstä kiinnostuneita, vaan pikemminkin ahneita. Ehkä tuota voisi 4. kohdalla yrittää muuttaa.

    Vastaa
    • Tästä olen itse asiassa itsekin lukenut! Haluan uskoa myös, että sijoittajistakin löytyy yllättävän paljon ihmisiä, jotka haluavat parantaa maailmaa – he vain harvemmin pääsevät otsikoihin, koska maailman parantaminen realistisesti askel kerrallaan ei usein ole otsikkojen arvoista. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi Bill & Melinda Gates Foundation työ polion kanssa.

      Vastaa
  4. Oletko pohtinut, mikä paino rahan tekemisellä, maineen kartuttamisella ja aidolla intohimolla on luovaan tekemiseen liittyvien unelmien kohdalla? Onko esimerkiksi kirjoittamisessa tärkeämpää kirjan julkaiseminen, kirjoittamalla tienaaminen ja nimen saaminen vai itse kirjoittaminen, sillä kirjoittamistahan, jos siitä oikeasti nauttii, voi harrastaa päivittäin ilman, että tekstejä julkaistaan ikinä missään, sama pätee muuhunkin luovaan tekemiseen. Mielestäni maailmassa julkaistaan aivan liikaa huonoa tai merkityksetöntä musiikkia, kirjallisuutta yms. taidetta ja tietoa, mutta aivan liian vähän erinomaista musiikkia, kirjallisuutta yms. taidetta ja tietoa. Valitettavasti esimerkiksi suomalaisilla tietokirjamarkkinoilla erilaiset somevaikuttajat yms., jotka eivät selkeästi kirjoita intohimosta tai liiemmin edes osaa kirjoittaa, julkaisevat käsittämättömän huonosti kirjoitettuja teoksia (enkä viittaa sinuun). Kun itse tulee luettua Dostojevskia, Austeria jne. ajan kuratoimaa laatukirjallisuutta tai Damodarania, Hararia jne. tietokirjallisuuspuolella, niin kynnys itselläni julkaista oma kirja nousee vuosi vuodelta

    Vastaa
    • Joo olen pohtinut tätä itse asiassa erittäin paljonkin – pitkälti juuri koska blogia tullut kirjoitettua 10 vuotta ja kirjasta olen unelmoinut jostain 14-vuotiaasta lähtien.

      Olen oikeastaan samaa mieltä nykykirjallisuuden tilasta. Niin romaaneissa kuin tietokirjallisuudessa haetaan ihan avoimesti kustantajien osalta kirjoja, jotka omaavat valmiin yleisön (juuri vaikka some ja julkkisten elämänkertojen muodossa). Koska ne tekevät yksinkertaisesti rahaa.

      Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Trendi johtuu siitä, että kirjoja ei yksinkertaisesti osteta enää nii paljon kuin ennen, joka on pakottanut kustantajat ns. varman rahan diileihin eli julkkisten painottamiseen.

      Itse olen siinä iloisessa asemassa, että päivätyöstäni tienaa niin hyvin, että en kirjoittamisesta sinällään tarvitse rahaa. Ja jos sitä tulee, on se vain kiva plussa (kirjoitan itse asiassa tuossa kesäkuun alussa siitä, kuinka paljon ensimmäinen kirjani minulle on tuottanut ja luvut ovat oikeasti aika madonlukuja).

      Tämä aiheuttaakin sen, että olen itse tehnyt saman, mistä mainitsit. Eli laittanut henkilökohtaisen rimani erittäin korkealle kirjoittamieni kirjojen kanssa. En halua kirjoittaa kertakäyttökirjallisuutta, vaan haluan kirjoittaa kirjoja, jotka kestävät aikaa – suurin osa kun nykykirjallisuudesta on ihan aidosti aika huonolaatuista.

      Sisältöähän maailmassa luodaan koko ajan enemmän ja enemmän, tekoälyn myötä tahti tulee vielä entisestään eksponentiaalistumaan. Olen itse pyrkinyt kääntämään tämän eduksi, koska määrän kasvaessa laatu laskee. Mieluummin työstänkin siis monta vuotta kirjaa ja julkaisen jotain oikeasti laadukasta, kuin tuuttaan liukuhinalta kirjoja (joka kyllä myös onnistuisi). Laadulla pystyy myös erottumaan nykyään helpommin kuin koskaan, koska sitä tehdään suhteessa vähemmän kuin koskaan keskimääräisen massan kasvaessa.

      Kaiken Viisaasta Sijoittajsta saamani palautteen perusteella, tämä strategia onnistui ensimmäisen kirjan kanssa erinomaisesti. Kirja on saanut erinomaiset arvostelut ja samalla levinnyt puskaradion kautta laajemmalle kuin olisin koskaan voinut unelmoida – juuri sen takia, että ihmiset ovat pitäneet sitä aidosti laadukkaana. Tämä antoi rohkeutta myös toiseen kirjaan – ehkä oma laaturimani on kuin onkin tarpeeksi korkealla!

      Jokaiseen luomisprosessiin kuitenkin liittyy aina niin paljon epävarmuutta, että elämäni korkeimmat stressitason koin juuri ennen kirjan julkaisua – vaikka uskoin, että kirja oli hyvä. Sama pätee tulevaan kirjaani. Olen äärimmäisen tyytyväinen siihen tähän mennessä, mutta todellisuudessa lukijathan päättävät onko se laatua vai ei, joten julkaisuun asti saa aina hermoilla ja tehdä vain parhaansa. Harvoin jos tavoitteena on oikea laatu ja siihen näkee oikeasti paljon vaivaa, lopputulos on sekundaa. Hutaistut kirjat erottuvat kyllä kokeneelle lukijalle aina, siinä missä hiotut kirjatkin. Sama pätee mielestäni ihan kaikkeen luovaan tekemiseen. Uskon, että jos olet rimasi nostanut korkealle, pystyt varmasti luomaan tekstiö, joka on aidosti arvokasta.

      Olen itse tehnyt selvän jaon. Blogiin kirjoitan ajatuksia ja pohdintoja, joita minun tekee mieli kirjoittaa – ja aiheethan eivät tosiaan aina ole välttämättä edes sijoittamiseen tai talouteen millään tavalla liitettyjä, vaikka sijoitusblogi onkin kyseessä. Olen aina kirjoittanut ajatuksiani ylös ja blogi formaattina siihen on paras, koska olen myös lukijoiltani oppinut paljon keskustellessani. Some-keskustelu ei ole itseäni koskaan kiinnostanut, koska se on liian mustavalkoista ja liian pieni merkkimääräistä. Jos lopettaisin tämän blogin, aloittaisin todennäköisesti toisen blogin heti perään, heh.

      Vastaa

Jätä kommentti