Miksi osakesijoittajalla pitäisi olla aina vertailuindeksi(t)

Joidenkin ihmisten mielestä suorassa osakesijoittamisessa ei ole järkeä, mikäli sillä ei voita indeksiä. Toisen näkemyksen mukaan vertailuindeksien vertailussa ja ”ylituoton” hakemisessa ei ole mitään järkeä ja se on turhaa, sillä tarkoitus sijoittamisessa on vain tehdä rahaa, kaikki tuotto on kuitenkin kotiinpäin. Kolmannen leirin mukaan taas pyrimme parhaaseen mahdolliseen riskikorjattuun tuottoon.

Missä leirissä itse istun ja mitä mieltä olen vertailuindeksien tarpeellisuudesta? Jos olet seurannut blogiani pitempään, saatat muistaa, että itselläni on osakesijoituksille jopa neljä eri vertailuindeksiä. Tämä antaakin hieman osviittaa siitä, mitä mieltä olen vertailuindeksistä, mutta paneudutaan tässä tekstissä hieman syvemmälle vertailuindeksien tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen.

Vertailuindeksillä voi johtaa harhaan niin muita kuin itseään

Ensinnäkin, vertailuindeksit eivät missään nimessä ole pelkästään positiivisia. Niin huonoja ja kalliita aktiivisia rahastoja myydään usein sillä, että ne ovat voittaneet vertailuindeksin – vaikka olisivat hävinneet moninkertaisesti perinteisille indeksirahastoille. Vertailuindeksille aktiivisissa rahastoissa ei usein olekaan S&P500 tai OMX Helsinki GI, vaan joku tietyn toimialan ja teeman indeksi, koska aktiiviset rahastot ovat kyseisen teeman mukaisia. Samaan aikaan vertailuindeksin voittaminen onkin siis hyvä asia, mutta toisaalta antaa väärän kuvan siitä, että millaisia vaihtoehtoja olisi tarjolla.

Pahimmillaan vertailuindeksit ovatkin silloin, jos käyttää vain yhtä vertailuindeksiä. Silloin rajoittaa oman käsityksensä sijoitusmaailmasta liian pieneksi (maailma-indeksiä lukuun ottamatta) ja saattaa johtaa itseään pahastikin harhaan. Hyvä esimerkki tästä on Nordnet ja Shareville. Nordnetin valmisvertailuindeksinä Sharevillessä käyttäjille ensimmäisenä tarjolla on Helsingin OMX Helsinki PI eli hintaindeksi, joka ei ota huomioon osinkoja. En tiedä, mikä historiallinen syy on tähän, mutta käytännössä hintaindeksejä ei pitäisi käyttää koskaan vertailuindeksinä, koska ne antavat niin rajallisen kuvan siitä, miten sijoitukset oikeasti ovat tuottaneet. Tämä pätee erityisesti Helsingin pörssiin, jossa historiallisesti osingot ovat yli 50% koko sijoitusten tuotoista.

Tässä onkin vertailuindeksin suurin vaara. Jos ottaa yhden vertailuindeksin, sen voi valita niin väärin, ettei se oikeastaan kerro yhtään mitään verrattuna juuri sinuun sijoituksiisi. Aivan kuten omenoita ja appelsiineja on vaikea verrata keskenään, ei esimerkiksi tuotto- ja hintaindeksejä pitäisi verrata keskenään. Jos ei ole tästä erosta tietoinen, saattaakin siis käyttää oman osakesijoitusten menestyksen mittaria Yhdysvalloissa esimerkiksi Helsingin pörssin hintaindeksiä. Tämä saa näyttämään lähes kenet tahansa mestarisijoittajana, koska Yhdysvaltain pörssissä on yksinkertaisesti enemmän osakkeita, jotka ovat menestyneet paremmin kuin Helsingissä – etenkin, jos osinkotuotto poistetaan kuviosta vertailuindeksin osalta.

Riskikorjattu tuotto ja indeksin voittaminen

Entä sitten, jos sanotaan, että indeksiä ei tarvitsekaan voittaa osakesijoittamisella. Tähän on kaksi pääperustetta.

1) Tärkeintä on, että sijoittamisessa jää voitolle – se on kuitenkin parempi kuluttaminen tai rahan pitäminen pankkitilillä.
2) Tärkeintä ei ole indeksin voittaminen, vaan se riski, minkä olet ottanut sijoitustuotot saadaksesi.

Aloitetaan ensimmäisestä väittämästä. Olen käytännössä täysin fundamentaalisesti siitä eri mieltä. Vaikka olen oppinut osakesijoittamisesta aivan uskomattoman asioita, joista on ollut hyötyä niin koulu- kuin työelämässä, en henkilökohtaisesti usko, että osakesijoittaminen kannattaa, jos tavoitteena ei ole voittaa indeksejä. Siitä saa toki myös muuta hyötyä, mutta ellei osakesijoittamista pidä maailman kiinnostavimpana harrastuksena ja se on se, mihin elämänsä haluaa oikeasti käyttää, ovat passiiviset indeksirahastot mielestäni lähes poikkeuksetta parempia sijoituksia – ihan oman elämänlaadun ja ajankäytön kannalta.

Ja toisaalta, nykyään myös säästötileille saa korkeaa tuottoa täysin riskittömästi, joten osakesijoittamisen perustelu ei toimi samalla tavalla kuin nollakorkoaikana, kun ei kirjaimellisesti ollut yhtä paljon järkeviä tapoja saada tuottoa omille sijoituksilleen. Jos passiivisille indeksirahastoille häviää tuotossa, lähenevät tuotot nopeasti säästötilien korkoja, ja menevät usein myös niiden alle, joten parempaa tuottoa nykyään pystyy saamaan tekemättä mitään ja ottamatta yhtään riskiä.

Jos taas mietitään riskikorjattua tuottoa – 99% yksityissijoittajista ei laske sitä ja 99,9% sijoittajista ei edes osaa laskea sitä. Itse kuulun siihen ryhmään, joka ei sitä edes laske. Tiedän, että salkkuni on keskittynyt (alle 10 osaketta kahdesta eri maasta) ja koska salkku on lähes täysin osakkeita, otan rahoitusteorioiden mukaan erittäin suurta riskiä. Riskikorjatussa tuotossa on kuitenkin mielestäni aina se ongelma, ettei se ota sinällään mukaan oikeaa elämää, ihmisten tavoitteita tai riskinsietokykyä.

Riskikorjattua tuottoa lasketaan usein Sharpen-luvun avulla ja otetaan esimerkki oikeasta elämästä. Alta löydät salkun tuoton, joka kuuluu Sharevillen kolmen tähden luokkaan eli salkun riskikorjattu tuotto on Sharevillessä jaetuista salkuista parhaan 10 %:n joukossa – äärimmäisen hyvä.

Salkku on isoveljeni osakesalkku, joka on toinen osakesalkku, jota hallinnoin oman ja avovaimoni sijoitussalkun lisäksi. Sharpen-luku eli riskikorjattu tuotto salkulla on 2,47, joka on poikkeuksellisen hyvä. Mutta tässäpä hassu fakta – isoveljeni nettovarallisuus on yli puoli miljoonaa euroa ja osakesalkussa itse asiassa on vain kolme osaketta – Medpace Holdings, Meta Platforms sekä Talenom. Salkku on siis vielä keskittyneempi kuin oma salkkuni, mutta todellisuudessa riski on pieni juuri hänen taloudelleen. Miksi? Koska salkun koko on vain noin 60 000 euroa ja suurin osa muusta isoveljeni omaisuudesta itse asiassa on sijoitusasunnoissa, joita hänellä on Pk-seudulta n. 10.

Tyhjiössä Sharpen-luku ei siis kerro yhtään mitään, kuten tunnusluvut eivät yleensäkään kerro.

Riskikorjatullekin tuotolle on omat paikkansa, mutta mielestäni yksityissijoittajan ei tarvitse viedä analyysiään niin pitkälle, koska oma talous sisältää niin paljon muutakin usein kuin osakesalkun. Sharpen-luku toimii hyvin kuumemittarina, mutta usein antaa väärän käsityksen, jos korkeat tuotot ovat tulleet erittäin korkean riskin seurauksena – silloin, kun kaikki näyttää olevan kunnossa, vaikka tuotot olisivat tulleet lottokuponkiin verrattavilla sijoituspäätöksillä.

Riskikorjatussa tuotossa on kuitenkin yksi viisaus – on hyvä ymmärtää edes suunnilleen, millaista riskiä on ottamassa. Ongelmana vain on se, että jos tuotot ovat erinomaisia (kuten vaikka ylläkuvatussa salkussa), jos et näe salkun keskittyneisyyttä, voi saada erittäin väärän kuvan siitä millaisia riskejä on oikeasti otettu. Erittäin korkeat tuotot nostavatkin myös riskikorjatun tuoton usein hyvälle tasolle, jolloin riskin oton voi oikeuttaa itselleen. Liian korkeat riskit pitkällä aikavälillä kuitenkin usein läsähtävät sijoittajan naamaan aikanaan rumalla tavalla.

Vertailuindeksit pitävät sijoittajan nöyränä, jos haluaa olla rehellinen itselleen

Kuten todettu, itse käytän nykyään jopa neljää vertailuindeksiä samanaikaisesti. Maailma-indeksiä, Suomi tuottoindeksiä sekä kahta eri Yhdysvaltain pörssin indeksiä (Nasdaq 100 sekä S&P500). Tavoitteena on voittaa jokainen näistä indekseistä ja vain silloin koen, että olen onnistunut osakesijoittamisessa. Miksi? Tämä lähtee ennen kaikkea omista tavoitteistani. Tavoitteenani on vaurastua tällä hetkellä mahdollisimman nopeasti, mutta samalla mielekkäällä tavalla.

On paljon tapoja, jolla voisin ottaa sijoituksillani vielä korkeampaa riskiä tai tienata vielä enemmän, mutta moni näistä asioista rikkoisi mielenrauhaani tai jopa arvojani. Käytän joka tapauksessa osakesijoittamiseen sen verran aikaa elämästäni, että pyrin voittamaan nämä indeksit puhtaasti sen takia, että ajankäyttö olisi jollain tavalla oikeutettua. Osakesijoittaminen on äärimmäisen mielekäs harrastus, mutta maailmassa on myös paljon muita asioita, joista nautin äärimmäisen paljon. Ja kaikki osakesijoittamiseen käytetty aika on näistä pois.

Päätavoitteeni onkin tuottaa vähintään 9,5% vuodessa osakesijoituksillani, mikä on historiallisia indeksituottoja korkeampi. Mutta samanaikaisesti minun pitäisi voittaa indeksit. Edes 9,5%:n tuotto ei kauheasti lämmitä, jos indeksirahastoihin sijoittamalla saisi esimerkiksi 15%:n tuottoja – käyttämättä laisinkaan aikaa!

Itselleni vertailuindeksien käyttöönotto oli ennen kaikkea tapa katsoa totuutta silmään. Onko minusta osakesijoittajana oikeasti 15 vuoden jälkeen siihen, että voitan laajasti suurimman osan maailman pörsseistä? Kun on monta eri isoa vertailuindeksiä, tämä pitää itseni nöyränä, vaikka yhden niistä voittaisinkin.

Jos häviän suurimman osan indekseistä, on osakesijoittamisen jatkamista vaikea itselleen enää perustella pitkällä aikavälillä. Jos taas valitsisin vain yhden indeksin (kuten vaikka Helsingin tuottoindeksin), voisin rauhassa tuuletella tuotoilleni USA-sijoituksistani, vaikka edelleen olisin saanut ne parempana esimerkiksi S&P500 indeksirahastosta. Monta vertailuindeksiä onkin paras tapa ymmärtää, onko sijoittamisessa itselleni järkeä – omien tavoitteideni valossa.

Ovatko vertailuindeksit tarpeellisia osakesijoittajalle?

Mielestäni vastaus kaikista eri näkökulmista huolimatta on selkeä. Vertailuindeksit ovat tarpeellisia tavoitteelliselle osakesijoittajalle, joka oikeasti pyrkii vaurastumaan pitkäjänteisesti eikä tee sitä vain huvikseen (koska jokainen harrastus maksaa). Kuten varmasti moni kirjani lukenut muistaa, osakesijoittaminen on loppupeleissä todennäköisyyksiä vastaan taistelemista ja merkittävästi jopa yli 80% sijoittajista häviää passiivisille indeksirahastoille pitkällä aikavälillä. Numero on yhtä karu, oli kyseessä ammattimainen rahastonhoitaja tai yksityissijoittaja.

Vertailuindeksit ovatkin siis tarpeellisia juuri siksi, että ne antavat perspektiiviä omaan sijoittamiseen. Mikä on se peruste, että voi itselleen perustella osakesijoittamista, vaikka passiivisille indeksirahastoille koko ajan häviää? Tällaisia syitä voi olla monenlaisia eri ihmisestä riippuen. Henkilökohtaisesti, jos häviäisin indekseille keskipitkällä aikavälillä, vaihtaisin passiiviseen indeksisijoittamiseen silmänräpäyksessä. Ja tämä voi olla erittäin mahdollista, jos näyttää siltä, että näin sijoitustuotoilleni kävisi tulevaisuudessa.

Tämä kysymys on helppo lakaista maton alle, jos ei vertailuindeksejä käytä, mutta jos faktat tuijottavat sijoittajaa kuukaudesta toiseen silmiin, pakottaa se vähintään pohtimaan motivaatioita sijoittamiseen syvemmin. Mikä on aina hyvä asia. Henkilökohtaisesti toivon, että olisin ottanut vertailuindeksit mukaan jo heti sijoitusurani alussa – se olisi pakottanut miettimään sijoitustuottojani paljon rehellisemmin ja laittanut minut petraamaan taitojani paljon nopeammin, kuin mitä todellisuudessa tapahtui. Vuosikymmen olisi voinut olla viisi vuotta, jos olisin katsonut todellisuutta silmiin aikaisemmin.

En keksi tässä elämän vaiheessa enää mitään syytä jatkaa osakesijoittamista, jos saman vaurastumisen saisin helpommalla – ja näin säästäisin aikaa muihin asioihin elämässäni. Elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat ja kun aloitin osakesijoittamisessa, oppimiskäyrä oli niin raju, että oppirahojen maksaminen oli ihan aidosti perusteltua – ja on auttanut jopa uralla etenemistäni kuin myös tietysti parempia sijoitustuottoja.

Jos sijoitat suoriin osakkeisiin, käytätkö itse vertailuindeksejä? Miksi kyllä, miksi et?

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

10 kommenttia artikkeliin ”Miksi osakesijoittajalla pitäisi olla aina vertailuindeksi(t)”

  1. Itsellä tulee vertailtua lasten salkkuihin joissa pelkästään passiivista maailmarahastoa. Kyllä joutuu itselleen valehtelemaan kun perustelee oman salkun sijoitusstrategiaa 😀

    Vastaa
    • Tosiaan, jos on sen verran iso filtteri yrityksistä, joihin ei halua koskea niin osakesijoittaminen on siihen erinomainen vaihtoehto. Rahastoilla toki jonkun verran voi tätä rajata, mutta indeksirahastoihin sijoittamisessa myös vastuulliset rahastot ovat usein ongelmallisia, koska omat arvot voivat niin paljon erota ESG-rajoista.

      Vastaa
  2. Mielenkiintoinen teksti! Olen nyt jonkin aikaa seuraillut blogia ja ”vasta” nyt olen lukemassa kirjaasi, pohdinnan arvoista asiaa sielläkin.

    Tuntuu että suomalaisessa sijoituskeskustelussa (joskus, ei toki aina) tuntuu olevan asenne, että täytyyhän ”kunnon” Suomalaisen tienata vähintään 3000-5000€ kuussa, ja siitä on hyvä kuukausittain sijoittaa. Itse tienaan bruttona n 2500€/kk (Toki kohta saan hienoisen korotuksen). Mutta sitten…. Minulla on ihan ”puhdasta” rahaa (lue: saatu perintö) enemmän kuin muutamilla tutuilla jotka tienaavat jopa 7000-8000€/kk. Sijoittamiseni on pelkästään tämän kerralla saadun omaisuuteni varassa, palkasta ei juuri mitään jää. Ajallinen sijoittaminen korostuu tässä paljon, enkä ole siksi paukauttanut ”all in” kerralla. Ajatukseni osinkosijoittajana on nimenomaan luoda ”cash flow”ta” tulevaisuutta varten, johtuen juuri osittain ”pienestä” palkasta. Sijoitan vielä monen monta vuotta osingot kokonaisuudessaan takaisin markkinoille ja viimeksi keräsin 200e osinkoja jemmaan ja ostin Handelsbanken Usa indeksiä. Olisi kiva kuulla pidätkö aivan pöhkönä sitä, että välillä kasvatan nimenomaan osingoilla rahastoja? Useimmiten kyllä menevät uusien osakkeiden ostoon… Tiedän varsin hyvin että kauheasti alle 1000:lla eurolla ei osakkeita kannata ostella, siksi otinkin kahden kuukauden osingoilla vaihteeksi tuota rahastokin.

    Vastaa
    • Hienoa kuulla, että myös kirja on herättänyt ajatuksia!

      Ja itse asiassa erittäin hyvä kysymys. Käytännössä niin kauan kuin laitat rahaa rahastoihin, niin osinkoja ei sinänsä ole järkevä laittaa rahastoihin. Sen ajan kun olet ns. varallisuudenkasvattamisvaiheessa, niin on huomattavasti verotehokkaampaa sijoittaa pelkästään rahastoihin (ne kun eivät maksa osingoista veroja, toisin kuin me yksityissijoittaajt). Mutta toisaalta, jos haluat osinkovirtoja jo nyt myös elämiseen, niin sitten tämä ei ole välttämättä järkevää.

      Itsehän teen todennäköisesti siten, että sijoitan nyt ei pelkästään osinko-osakkeisiin/rahastoihin, mutta kun FIRE:n toivottavasti joskus saavutan, niin muutan salkkuani lähemmäksi osinkosalkkua. Pyrin siis tässä kohtaa maksimoimaan tuotot indeksiä korkeammaksi, minimoimaan verot ja sitten aikanaan luomaan juuri passiivista tulovirtaa osingoilla (ja samalla todennäköisesti myös ihan susoiolla häviämään indeksille).

      Vastaa
      • Kiitos vastuksestasi, hyviä pointteja jälleen kerran. Mielenkiintoista myös kuulla tuosta sinun omasta suunnitelmastasi muodostaa osinkosalkku vasta mahd FIREN:n saavuttamisen jälkeen. Täytyy vaan todeta että ovathan nuo omat rahastot kaikki tukevasti plussalla, kun taas osakkeet aavistuksen vaihtelevammin. Eikun siis vaan lisää täytettä suoraan rahastoihin! Mainittakoon että AO-otilin lisäksi löytyy OS-tili jossa vain Suomi oaskkeita, periaatteessa hoidan kyseistä tiliä kuin se olisi oma Suomi rahastoni. Osingot siis verottomasti kiertoon…

        Vastaa
        • joo AOT:han tosiaan toimii samalla tavalla kuin rahastot juuri tuon verotehokkuuden osalta, mikä on kiva sinänsä. Mutta tosiaan, ehdottomasti rahastoihin vain panosta lisää – sillä tulee lähes poikkeuksetta aina paras lopputulos pitkällä aikavälillä.

          Vastaa
  3. Vertailuindeksiä on varmasti hyvä käyttää kertomaan, missä mennään. Muuten olen itse kuitenkin lähestynyt asiaa eri näkökulmasta. Olen sijoittanut pian 5 vuotta ja olen edellä vain helsinkiä, tavoitteeni on saada tuottoa 5% vuodessa, eli häviäisin indekseille hienoisesti. Tottakai jos alkaisin tehdä tappiollisia vuosia, niin siinä tapauksessa olisi nopeasti alettava vetää johtopäätöksiä. 5% tuotto kuitenkin riittää minulle, koska omaisuuteni on sen verran vaatimaton, että palkastasta säästettävällä summalla on edelleen suurin merkitys. Minulla on kaikkiaan 3 salkkua, joista 2 muuta on passiivisesti maailmaindeksiin kerran kuussa meneviä automaatiosijoituksia (kolmas salkku on huomattavasti suurempi kuin nämä kaksi). Tämä taktiikka on kuitenkin niin tylsä, että väitän etten olisi saanut säästettyä tämän viiden vuoden aikana niin paljon tähän tylsään toimintaan, mitä nyt kun tämä puuhastelu on ollut viihdyttävää. Joten vaikka tuottoni olisivatkin suuremmat, niin lopulta kuitenkin omaisuuteni olisi pienempi, koska säästäminen ei olisi ollut niin mielekästä. Olen kuitenkin siirtymässä vuosi vuodelta enemmän indeksiä kohti, koska sillä säästetyllä summalla on vuosivuodelta vähemmän merkitystä, mutta näin ensimmäiseksi viideksi vuodeksi niin olen pitänyt tätä tapaa ihan hyvänä lähestymistapana.

    Vastaa
    • Tämä on itse asiassa erittäin hyvä pointti!

      Uskon, että on paljon ihmisiä jotka motivoituvat säästämään enemmän ja opiskelemaan enemmän asioita juuri osakesijoittamisen avulla. Itse varmaan säästäisin yhtä paljon, mutta toisaalta osaisin huomattavasti asioita koko elämässäni. Ja 5%:n tuotto on edelleen erittäin hyvä tuotto ja jos sen onnistuu ylittämään, niin osakesijoittaminen voi kun voikin olla ihan perusteltua muiden positiivisten sivuvaikutusten avulla.

      Vastaa

Jätä kommentti