Mistä tietää, että kirja on valmis? Jos olet tehnyt oikeastaan mitä tahansa kirjan kirjoittamisesta, taideteoksiin tai opinnäytetöihin, tiedät, että valmiin määritelmä on äärimmäisen vaikea määrittää. Pitäisi korjata vähän tuota, ja sitten vielä tämä. Ai niin ja tämäkin asiaa pitää lisätä!
Kirjan kirjoittamisessa etenkin tämä prosessi meinaa viedä järjen, sillä kirja ei ole kuin blogiteksti, jota voi muokata vielä vähän, jos joku asia unohtui tai jos jokin asiavirhe lipsahti tekstiin mukaan. Kun kirja on valmis, kirja on valmis ja se jatkaa matkaansa lukijoiden käsiin. Ja siitä lähtien kirja ei ole enää kirjailijan vaan lukijan kirja.
Tänään kerronkin, miten oma tuskailuni kirjan kanssa meni ja mistä lopulta tiesin, että kirjani oli valmis kustannustoimittajan huomattavasti terävämmän silmän alle.
Lisää, lisää, poista, poista, lisää
Itselleni raakatekstin kirjoittaminen on aina ollut helppoa ja jos olen jotain, niin olen aikaansaava kirjoittaja. Tämän todennäköisesti moni varmaan tunnistaa myös siitä, että olen yli 700 blogitekstiä jo kirjoittanut kirjan käsikirjoituksen ohella. Ongelmani kirjan kirjoittamisessa ei ollutkaan tekstin määrän vähyys- vaan sen paljous.
Kun olin kirjoittanut sijoituskirjani ensimmäisen version, ylitti sanamäärä heittämällä 100 000 sanaa. Tämä tarkoittaa, että kirjassa oli enemmän sanoja kuin suomenkielisessä Harry Potter ja kuoleman varjelukset-kirjassa. Kyseinen romaani on kovakantisessa versiossa n. 800-sivuinen. Vaikka koenkin, että tekstini on suhteellisen kivaa luettavaa, tiedostin, että kukaan ei tulisi koskemaan 800-sivuiseen sijoituskirjajärkäleeseen paitsi aivan vannoutuneimmat sijoitusafficianadot.
Tehtäväksenikin tuli löytää kirjan ydin – mitä haluan sanoa ja kenelle? Kuten totesin aiemmin tekstisarjassani, tajusin, että en halua kirjoittaa puhdasta kirjaa aloittelijoille, sillä niitä on koko Suomi täynnä. Toisaalta, en halua kirjoittaa kirjaa, jota ei voisi lukea ensimmäisenä sijoituskirjana, vaan kirjan täytyy pystyä olemaan tarpeeksi ymmärrettävä, mutta tarpeeksi syvä, että se sopisi kaikenlaisille sijoittajille.
Tämä mielessä aloinkin kaivamaan kirjan ydintä ja ennen kaikkea viestin terävöittämistä joka luvussa. Samalla jokainen luku alkoi saamaan omanlaisensa rakenteen sekä yhteenvedon, joka helpottaa lukujen sisäistämistä.
Mitä pitempään kirjoitusprosessi kuitenkin venyi, sitä vaikeammaksi homma meni, koska löysin koko ajan lisää mielenkiintoisia esimerkkejä, tutkimuksia ja oikean maailman tarinoita, jotka pystyivät antamaan entistä enemmän eloa tietokirjan sisältöön. Tietokirjassa kun on romaanin sijaan mielestäni useimmiten se ongelma, että teksti voi muuttua liian tylsäksi liian nopeasti, jos teksti on puhdasta asiaa uuden asian perään. Ja samanaikaisesti se, että faktoja maailmassa on loputtomasti – vaikeinta oli poimia kiinnostavimmat ja merkityksellisimmät faktat.
Tuntuikin, että aluksi lisäsin tekstiin erittäin paljon asioita, sitten aloin karsimaan ja kun olin karsinut, aloin taas lisäämään asioita. Tätä sykliä olisi todennäköisesti voinut jatkaa loputtomiin, mutta onneksi deadline pakotti päättämään tämän jossain kohtaa.
Mistä tiesin, että kirjani on valmis?
Sen lisäksi, että suosittelen deadlinea joka ikiseen taiteelliseen projektiin, oli yksi hetki, joka herätti minut siihen, että kirja alkaa kuin alkaakin olla valmis. Olin kerännyt erilaisia ajatuksiani ylös yhdessä erilaisten lehtileikkeiden lisäksi lisättäväksi tiettyihin lukuihin kirjaa varten.
Kun aloin näitä lisäyksiä tekemään, tajusin kuitenkin nopeasti, että olin oikeastaan sanonut kaikki nämä asiat jo eri tavalla luvussa. Kyseessä ei siis ollut oikeasti enää lisäyksiä, vaan eniten kammoamani asia tietokirjoissa – liika toisto. Olen viimeisen kolmen vuoden aikana lukenut hieman yli 100 tietokirjaa kaikenlaisista aiheista psykologiasta sijoittamiseen aina musiikkiin ja sosiologiaan ja tämä on mielestäni ylivoimaisesti suurimman osan tietokirjoista synti.
Moni kirja alkaa vetävästi ja sillä, että kirjailijalla on selkeät ajatukset ja maali. Mitä pitempään kirja kuitenkin menee, sitä enemmän ajatukset alkavat toistamaan itseään ja kirjat tarjoavat vain vähän uutta. Joskus tietokirjoista näkeekin, että kirja on rakennettu yhden kuningasidean ympärille, joka ei kuitenkaan oikeasti kanna 300 sivua. Tämä oli jotain, mitä halusin välttää viimeiseen asti, joten toiston välttäminen oli se hetki, kun tajusin, että oli aika luopua kirjasta.
Toki rehellisyyden nimissä on pakko huomauttaa, että nyt kun kirja on kustannustoimittajan editoinnissa, olen tehnyt vielä vähän lisäyksiä, kun olen tekstiä uusien silmien avustuksella lukenut. Enimmäkseen olemme onnistuneet kuitenkin lähinnä juuri tiivistämään tekstiä ja poistamaan juuri pelkäämääni turhaa toistoa.
Yhteenveto – valmistuminen on irti päästämistä
Parisuhteesta erotessa on sanonta: rakkaus on irti päästämistä. Sama pätee mielestäni omiin luomuksiin. Irti päästäminen on aivan yhtä pelottavaa ja ahdistavaa kuin pitkäaikaisessa parisuhteessakin, mutta loppupeleissä aivan yhtä tärkeää ja uutta mahdollistavaa. Lähes kaikilla meillä tulee elämässä tilanteita ja se oivalluksen hetki, jolloin tajuaa, että kaikki mahdollisuudet on käytetty.
Kirjassa teoksen mahdollisuudet on ilmaistu ja käytetty loppuun, eikä sanojen lisääminen tuo käsikirjoitukseen enää mitään uutta. Tämä on paradoksaalinen hetki, joka on samaan aikaan vapauttava ja pelottava, mutta hetki, jonka tunnistaminen kannattaa, koska se on ainoa tie eteenpäin.
Filosofisen pohdinnan lisäksi, montaa lukijaa saattaa kiinnostaa, milloin kirjani on ihan oikeasti valmis-valmis ja saatavissa kaupoista ja kirjastoista. Tällä hetkellä julkaisupäivä on ajastettu ensi vuoden tammikuulle – tarkalleen 18.1.2023, mutta riippuen viimeistelyn nopeudesta voi julkaisu todennäköisesti siirtyä viikon suuntaan ja toiseen.
Heti kun kustannustoimittajan editointivaihe on valmis, avaan ennakkotilausmahdollisuuden blogiini ja ilmoitan siitä erikseen!
Loppuun vielä, että tänään mentiinkin aika kauas sijoituskirjoista ja taloudesta ylipäätänsä, mutta toivon, että blogin lukijoista löytyy myös ihmisiä, jotka ovat saman tunteen kokeneet tai samojen asioiden kanssa painineet. Asia ja tunne kun on sovellettavissa aika moneen muuhunkin asiaan elämässä.
Huom! Olen ensi viikon kertausharjoituksissa, joten uudet tekstit rullaavat blogiin tavallisesti, mutta kommentoinnissani siis on todennäköisesti viikon viive. Mutta kuten aina, vastaan kaikkiin kommentteihin aikanaan!
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Lukisin mielelläni sen 800-sivuisen järkäleen. Suomessa on liian monta aloittelijan sijoitusoppaita, itse kaipaan juuri niitä jotka ovat siinä ”keskellä”. Odotan innolla kirjaasi.
Kiitos paljon! Ja itsekin lukisin myös mielelläni ehdottomasti, kunhan jokainen 800-sivua oikeasti oikeuttaa olemassaolonsa, joka toki on haastava työ tietokirjassa.
Ja tosiaan Suomessa 99% sijoituskirjallisuudesta on aloittelijoille suunnattua, mikä toki ymmärrettävää, koska se todennäköisesti omaa isomman myyntipotentiaalin. Toki se on myös syy, miksi halusin kirjoittaa jotain muuta kuin kirjan pelkästään aloittelijoille – olen samaa mieltä, että Suomessa on aukko hieman syvemmälle menevien kirjojen osalta ja Suomesta kuitenkin löytyy valtava määrä sijoittajia, joille aloittelijoiden kirjat eivät juuri mitään enää tarjoa.