Minimalistina ja minimikulutuksella neljä kuukautta – mitä olen oppinut?

Nyt kun olen elänyt tietoisesti minimalistista ja säästäväistä elämää jo lähes neljän kuukauden ajan, on hyvä kerätä hieman ajatuksia minimalismista ja siitä, miten se toimii yhdessä säästäväisen elämäntyylin kanssa. Vai sopiiko se ollenkaan? Kuten kirjoituksen otsikostakin näkee, mielestäni minimalismi ja säästäväisyys ovat saman kolikon kaksi eri puolta ja käytännössä ne ovat usein täysin samanlaisia, mutta osa ajasta taas hyvinkin erilaisia.

Suurimmat erot minimalismin ja säästäväisyyden välillä

minimalismi ja säästäväisyys
Minimalistiset ja säästäväiset henkilöt katsovat tätä kuvaa aivan eri tavalla

Tärkeintä on ensi alkuun on mielestäni ymmärtää, että minimalismi ja säästäväisyys ovat käytännössä aivan eri asioita.

Säästäväisyys keskittyy ennen kaikkea asioiden kuluttamiseen, säästämiseen ja käyttämiseen viimeisen pisaraan saakka. Säästäväinen ihminen ei halua heittää tavaroita roskiin, vaikka ei olisi käyttänyt niitä vuosikausiin. Ja mikäli hän hankkiutuu tavaroista eroon, mitä todennäköisemmin hän myy tai kierrättää ne jollain tavalla, josta hän saa eniten hyötyä.

Säästäväinen ihminen on myös kulutuksensa kanssa erittäin hintatietoinen. Hän ostaa alennustuotteita, laittaa ruokatavarat, jotka ovat vanhenemassa pakastimeen eikä roskiin. Säästäväinen ihminen ei maksa koskaan brändilisää tuotteistaan.

Minimalisti taas ei halua kuluttaa tilaa mihinkään, millä ei ole mitään tarkoitusta. Siihen, milloin jollain esineellä ei ole enää mitään tarkoitusta, minimalistilla on tarkat säännöt. Toisin kuin säästäväiselle ihmiselle, minimalistille ei siis ole millään tavalla ongelmallista heittää tavaroita pois.

Minimalisti hakee ennen kaikkea käytettävyyttä hinnasta riippumatta. Jos jokin ei ole käytännöllinen tai sitä ei käytetä jatkuvasti, ei minimalisti siihen rahojaan tuhlaa. Mikäli minimalisti kuitenkin näkee esineessä tai palvelussa korkean käytettävyysasteen, ei häntä haittaa kuluttaa siihen rahaa – vaikka hän maksaisi brändistä kaksi kertaa enemmän kuin toisesta samanlaisesta brändittömästä tuotteesta.

Minimalismi ja sen säännöt ovat sen vahvuus ja heikkous

Minimalismin suosio viime vuosina perustuu samaan asiaan kuin konmarin tai esim. minkä tahansa trendidieetin, jotka vaihtelevat vuosittain. Minimalismi sisältää sääntöjä, joita ihmisten on helppo noudattaa käyttämättä omia aivojaan ja harkintakykyään.

Vaikka ihmiset usein valittavat säännöistä, byrokratiasta ja muista ”hidasteista”, oikeasti ihmiset rakastavat sääntöjä, rakenteita ja niiden noudattamista. Minimalismi onkin kasvattanut suosiotaan etenkin länsimaissa vuosien mittaan. Siinä, missä säännöt ovat osa minimalismin suosion salaisuutta, on se samalla kuitenkin suuri heikkous minimalismissa ja sen soveltamisessa käytännön elämässä. Aivan kuten trendilaihdutuskuureissa, myös minimalismiin kuuluvat säännöt ovat usein yksinkertaisesti järjettömiä.

Minimalistisen elämän sääntöjä

Minimalismiin kuuluvat mm. 20/20 sääntö sekä 90/90 sääntö. Säännöt toimivat seuraavasti.

20/20 sääntö sanoo, että sinun ei kannata säilyttää esineitä varmuuden vuoksi, mikäli pystyt ostamaan esineen alle 20 eurolla kuluttamatta enemmän kuin 20 minuuttia aikaasi.

90/90 sääntö taas sanoo, että mikäli et ole käyttänyt esinettä 90 päivään ja et tule käyttämään esinettä myöskään tulevana 90 päivänä, voit hankkiutua siitä eroon.

Säännöt ovat selkeitä, niitä on helppo noudattaa – mutta noh – ovathan ne yksinkertaisesti hieman hölmöjä. Ensimmäisenä mieleen tulee myös se, että aivan kuten iPhonet, myös minimalistiset ajatukset on suunniteltu jossain lämpimässä ja mukavassa paikassa, jossa ei ole asioita kuten esim. neljä vuodenaikaa!

90/90 sääntöhän käytännössä sanoo, että hankkiudu kaikista talvivarusteista ja kesävarusteista ja syksyvarusteista ja kevätvarusteista eroon joka vuosi! Ja hanki ne joka vuosi uudelleen. Järjetöntä. Toimii varmaan siellä Kaliforniassa.

 

Säästäväisyys ei ole aina säästäväisyyttä

Aivan kuten minimalismissa, myös säästäväisyydessä voi kuitenkin usein mennä täysin metsää, vaikka kuvittelee olevansa säästäväinen. Paras esimerkki tästä on käytännössä kulutustavarat, jotka maksavat keskimääräistä enemmän ja niiden pitäisi kestää mieluusti vuosia. Esimerkkejä tällaisista ovat mm. paistinpannu, tiski – ja pyykinpesukone sekä muu kodin elektroniikka.

Säästäväisellä ihmisellä saattaa usein olla kiusaus vain verrata hintoja ja ostaa jokaista asiaa se, mikä on halvin. Tämä saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ostat halvinta – mutta samalla myös huonolaatuisinta. Huonolaatuisuus on etenkin käyttötavaroissa ja kodin elektroniikassa erittäin vaarallista, sillä pitkällä aikavälillä halpa jääkaappi voi tulla helposti kalliimmaaksi kuin sitä kaksi kertaa kalliimpi jääkaappi. Säästäväinen ihminen voikin lyhytnäköisyytensä takia tehdä erittäin huonoja ostopäätöksiä.

Halvoissa jääkaapeissa on suurempi sähkönkulutus sekä ne lähes poikkeuksetta hajoavat huomattavasti nopeammin. Mitä halvempi jääkaappi on, sitä epätodennäköisempää on myös se, että saisit rahojasi takaisin siitä kotivakuutuksella, koska kotivakuusten omavastuut liikkuvat 150-200 euron kieppeillä.

Mikäli kuitenkin ostat kalliimman ja laadukkaamman jääkaapin, kuluttaa se vähemmän sähköä, on se todennäköisesti parempi käyttötarkoituksessakin ja saat siitä vielä vuosienkin jälkeen kotivakuutuksesta korvausta.

Vaikka esimerkkinä toimii jääkaappi, pätee sama kaikkiin muihin asioihin, jotka ovat kovassa käytössä. Kun aloitin yliopisto-opiskeluni ajattelin, että ostan kerralla kunnon paistinpannun. Ostin Citymarketista sillloin 100 euron paistinpannun, joka oli 50% alennuksessa eli sain sen 50 eurolla.

En silloin tiennyt, olisiko 100 euroa ollut paistinpannusta paljon vai tavallinen määrä, mutta voin sanoa näin seitsemän vuotta jälkikäteen, että paistinpannu oli yksi elämäni parhaita ostoksia. Paistinpannu oli kovassa käytössä koko opiskelujeni ajan niin minun kuin kämppikseni puolesta ja se on edelleen käytössä minulla.

Valitettavasti onnistuin tuhoamaan paistinpannun pinnoitetta hieman viime jouluna kun yritin karamellisoida sokeria piparkakkutaloa varten ja luonnollisesti se ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Toisella kyllä onnistui! Ilman tätä sekoilua, paistinpannu näyttäisi edelleen siltä kuin se olisi aivan uusi. Rahalla siis oikeasti saa laatua.

Kun säästäväisyys ja minimalismi kohtaavat löytyy kultainen keskitie

Kuukausien varrella olen pohtinutkin erittäin paljon minimalismin ja frugalismin eli säästäväisyyden kultaista keskitietä.

Minimalisti panostaa usein laatuun asioissa, joita käyttää oikeasti kun taas säästeliäs ihminen saattaa mennä liian usein siitä, mistä on halvinta. Samalla minimalisti kuitenkin saattaa maksaa 50 euroa lisää vain siitä, että saa mustiin salihousuihin kolme valkoista viivaa.

Viime aikoina olen tullutkin siihen tulokseen, että ainakin omassa elämässäni tasapaino löytyy parhaiten minimalismin ja säästäväisyyden yhdistelmästä. Kun ostan tuotetta, katson sitä kuin minimalisti ja kuin frugalisti. Asioita ja esineitä ostaessa kysyn itseltäni.

1) Mikä on esineen oletettava käyttöikä?
2) Mikä on esineen tavallinen hintahaarukka?
3) Mitkä brändit ovat laadukkaita ja mikä brändi on laadukas, mutta silti ei yhtään laadukkaampi kuin joku toinen halvempi brändi?
4) Aiheuttuuko huonommasta laadusta enemmän kuluja pitkällä aikavälillä?
5) Onko halvin esine jo liian huono? 

Otetaan siis oikea esimerkki näiden kysymysten läpikäynnistä edellämainitun salihousujen/college-housujen ostojen yhteydessä. Kävelen Intersportiin hakemaan mustia college housuja. Näen neljät erilaiset vierekkäin.

Nike 99e
Adidas 79e
Puma 59e
Random brändi, mistä en ole kuullut koskaan 49e

1) Mikä on esineen oletettava käyttöikä? Salihousuilla oman kokemukseni mukaan tämä on n. 2-3 vuotta.

2) Mikä on esineen tavallinen hintahaarukka? Kuten esimerkistä huomaa, haarukka on selkeästi yllättävän laaja. ”Huonoimman” saa 50% alennuksella verrattuna Nikeen.

3) Entäpä mitkä brändit ovat laadukkaita, onko jossain brändissä aina hinnassa ”brändilisää”? Kokemukseni mukaan niin Nike:ssa kuin Adidaksessakin on aina brändilisää hinnassa. Pumasta en tiedä, vaikka mielessäni sekin on vahva brändi.

4) Aiheuttuuko huonommasta laadusta enemmän kuluja pitkällä aikavälillä? Salihousuissa tämä on epätodennäköistä, sillä ns. juoksevia kuluja ei ole sähkönkulutuksen muodossa. Ainoa milloin kuluja voi syntyä pitkällä aikavälillä enemmän on, mikäli halvin ei kestä laisinkaan käyttöä, josta pääsemmekin viimeiseen kysymykseen.

5) Onko halvin esine jo liian huono? Tähän pisteeseen päästessäni, minulla oli käytännössä vain kaksi vaihtoehtoa, Puma sekä random brändi. Nike ja Adidas tippuivat jo 3. vaiheessa vertailua pois ostoslistastani. Kokeilinkin siis päälleni molempia jäljellä olevia housuja ja halvimmat tuntuivat myös huonoimmalta päällä.

Päädyin siis Pumaan. Ei halvin, mutta mielestäni selkeästi paras vaihtoehto kun miettii niin laatua ja pitkän aikavälin odotusarvoja rahassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkä sinä olisit valinnut ja jos jaksat perustele ostopäätöksesi myös kommenteissa!

[yop_poll id=”1″]

Yhteenveto

Neljä kuukautta minimalistin ja säästeliään ihmisen yhdistelmänä ovat menneet ehkä yllättävänkin helposti. Olen onnistunut pitämään kulutuksen kurissa erittäin hyvin ensimmäiset kuukaudet ja tähän mennessä olen törmännyt vain yhteen asiaan, josta en pystynyt luopumaan.

Näin neljän kuukauden kokemuksella voin suositella minimalistista vuotta tai vaikka lyhyempääkin projektia kenelle tahansa! Rahaa on säästynyt erittäin mukavat määrät ja kotonakin on kevyempi olla kun talo ei ole täynnä kaikenlaisia epämääräisiä kasoja, laatikoita ja ”varmuuden vuoksi” tavaroita. Samalla ajatuksia on herännyt paljon kuluttamiseen ja omistamiseen liittyen ja olen löytänyt itsestäni uusia puolia sekä huomannut, mitä asiat minulle elämässä ovat aidosti tärkeitä. Aivan kuten ihmissuhteissa, myös esineissä ja palveluissa oppii asioita arvostamaan aivan eri tavalla kun ne menettää!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa ja saat tiedon aina uusimmasta kirjoituksesta sekä lisäpäivityksiä ajankohtaisista raha- sekä sijoitusasioista ja matkastani taloudelliseen riippumattomuuteen!

Omavaraisuushaaste Facebookissa

Omavaraisuushaaste Twitterissä

Omavaraisuushaaste Instagramissa

8 kommenttia artikkeliin ”Minimalistina ja minimikulutuksella neljä kuukautta – mitä olen oppinut?”

  1. Hei, itselleni minimalismi ei ole koskaan ollut materiakeskeinen tai sääntökeskeinen elämäntapa. Tämä oli jännä näkökulma, mutta vain yksi näkökulmista. Itse olen minimalismissani luopunut mielihyvin turhista asioista ja ne eivät välttämättä ole materiaa vaan myös ajankäytön tarkastelua, kuormittavia tekijöitä elämässä jne. Toki usein minimalismin alkutaipaleella on helppo keskittyä kuluttamiseen ja tavaroihin, jotta tulee tilaa sille merkityksellisemmälle sisällölle.

    Vastaa
    • Aivan totta, että minimalismi voi monelle tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa. Jollekin minimalismi voi olla täysin sama asia kuin minimikulutus, mutta halusin tehdä eron näiden välillä, koska sanakirjamaisesti ne ovat täysin eri asiat.

      Ja olet myös ihan oikeassa siinä, että minimalismi koskee toki myös noita muistakin kuin esineistä luopumista. Kaikessa onkin ennen kaikkea kysy ajasta, kätevyydestä ja stressittömyydestä – eli aika samoista asioista kuin taloudellisessa riippumattomuudessa. Moni voi kokea, että esim. somesta luopuminen on osa minimalismia.

      Vastaa
  2. Mielenkiintoinen blogi sulla, jään ehdottomasti seuraamaan. Olen ollut koko aikuiselämäni halvalla ja paljon…mutta nyt noin viiden vuoden ajan yrittänyt oppia vähän ja laatua elämäntapaa. Nyt sitten kaikkea on hyvin ja liikaakin, joten säästäminen ja minimalismi kiinnostaa kovasti. Minulla on minimaaliset tulot, koska olen valinnut niin. Jää aikaa vapaaehtoistyöhön ja hyvään elämään. Edelleen on silti parannettavaa, joten hyvät vinkit on tarpeen.

    Vastaa
    • Kiva kuulla, että olet löytänyt blogiini! Suurimmalla osalla meistä suomalaisista on kieltämättä juuri tuollainen tilanne kuin kuvailit – meillä on asiat hyvin ja kaikkea vähän liikaa – jos vain pysähtyisimme joskus ajattelemaan kaikkea sitä tavaramäärää, johon hukumme.

      Mahtavaa kuulla, että olet löytänyt merkityksellisyyttä vapaaehtoistyöstä ja selkeästi hieman vaihtoehtoisesta elämäntyylistä! Olen itse pohtinut myös vapaaehtoistyön aloittamista, mutta en ole löytänyt vielä mitään persoonaani sopivaa läheltä. Uskon kuitenkin, että me kaikki olemme sisältä altruisteja, jotka nauttivat toisten auttamisesta.

      Vastaa
  3. College-housupulman oma vastaukseni on, että en olisi valinnut noista vaihtoehdoista mitään, koska en olisi mennyt Intersportiin, vaan pyöräillyt kirppikselle ja ostanut sieltä lähes uuden veroiset käytetyt pöksyt, kiinnittäen huomiota fiilikseen materiaalin laadusta, mutta en itse merkkiin juurikaan. On jokseenkin käsittämätöntä, miten paljon aivan uusia ja lähes uusia vaatteita kirppiksillä myydään! (Toki tää kirppisvaihtoehto on naisille paljon helpompi kuin miehille!) Eli olisin maksanut collegehousuista ehkä vitosen, arviolta n. 2-8 €. 🙂

    Vastaa
    • Aahh, kirpputori! Siinä on kyllä itselläni kehitettävää, enpä ole käynyt kirpputorilla sitten sen jälkeen kun lopetin opiskeluni puolitoistavuotta sitten.

      Pitäisi varmaan laajentaa omaan repertuaariin myös tuo kirpputorilla vaatteiden etsiminen, vaikka tosiaan miehillä varmaan hieman vähän vähemmän vähemmän käytettyä kamaa tarjolla. Oma kokemukseni on vahvasti stereotypijoita vahvistava siitä, että naiset tuppaavat ostamaan koko ajan lisää vaatteita ja kenkiä jo valmiiksi täysiin vaatekaappeihinsa, joka varmaan osaltaan selittää tuota vähän käytettyjen vaatteiden määrää myös kirppareilla – suurin osa meistä ei varmaan edes muista kaikkia vaatteitamme 😀

      Vastaa
  4. Kiitos hyvästä blogista, löysin tämän vasta hiljattain. Tämä kirjoitus osui silmään ja herätti ajatuksia, koska seuraan muutamaa amerikkalaista tubettajaa aiheen ympärillä.
    Videoissa toistuu sääntöjen ja listojen sekä systeemien muodostaminen. Kun olet tilanteessa X teet asian Y. Osa on ihan järkeviä, mutta momnesti mennään mielestäni metsään. Ehkä tämä on suomalainen ajattelutapa ja eroaa amerikkalaisesta.

    Esimerkiksi juuri tuo käyttökelpoisten tavaroiden hävittäminen (decluttering) ei minusta ole ollenkaan järkevää, mieluummin käyttää esim. vaatteet loppuun sen sijaan että hankkisi uusia ”lempivaatteita”, joilla korvaa olemassaolevat. Myös kalliiden brändien ihannointi ei resonoi ollenkaan.

    Vastaa
    • Kiva kuulla, että uusia lukijoita blogiin edelleen löytää! Amerikkalainen lähestymistapa lähtee mielestäni kaikissa aatteissa siitä, että miten tästä saadaan myytävää. Ja mikään ei ole niin myyvää kuin selvät säännöt ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen. On mielestäni tärkeää muistaa, että monesti etenkin tubaajat tekevät hommaa ammatikseen, joten myös minimalismi on oikeastaan kaupallista, niin paradoksaalista kuin se onkin, heh.

      Vastaa

Jätä kommentti