Haastoin vuonna 2019 itseni elämään vuoden minimalistina. Kilpailutin kaikki kiinteät kuluni, leikkasin valtavasti vapaa-ajan kuluistani sekä kiinnitin enemmän huomiota ruokabudjettiini. Vuosi meni niin sanotusti kituutellen.
Vuonna 2020 otin erilaisen haasteen. Pyrin maksimoimaan tulojani erittäin aggressiivisesti melkein saavuttaen 100 000 euron vuositulot (ennen veroja) jo 29-vuotiaana koronasta huolimatta!
Kaikella tällä oli kuitenkin tarkoitus muunkin takia kuin blogin lukijoiden viihdyttämisen kannalta. Tiesin, että näin tekemällä tulen oppimaan itsestäni paljon. Mitä oikeasti tarvitsen ja mitä en? Mistä olen valmis kulutuksessani luopumaan? Ja toisaalta maksimoidessani opin paljon erilaisia tapoja tehdä rahaa esim. Internetissä sekä paljon blogilla tienaamisesta, Suomen verotuksesta, ulkomailla työskentelystä ja monesta muusta asiasta.
Vuodet olivat itselleni mielenkiintoisia ja haastavia ja minusta tuntui, että näin oli myös monen lukijan näkökulmasta. Nyt hetken asiaa pohdittuani, olen alkanut miettimään, jos pitäisi valita vain toinen matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen, kumpi se olisi?
Tänään käyn läpi setin kysymyksiä kulujen minimointiin ja maksimointiin liittyen ja toivottavasti onnistun avaamaan kokemuksiani ja sitä, kumpi on minulle ja sinulle parempi vaihtoehto. Oletuksena kaikissa näissä on se, että sijoittaminen kulkee aina mukana eikä ole osa kumpaakaan kokonaisuutta.
Kumpi on helpompaa?
Kaikista tärkein kysymys on ehkä se, että kumpi on helpompaa. Tämä vaihtelee ihmisen luonteesta ja opitusta rahakäsityksestä, mutta sanoisin, että säästäminen on helpompaa.
Suurin syy tähän on se, että säästämiseen pystyy kuka tahansa meistä lukematta ja opiskelematta yhtään mitään. Aloitin henkilökohtaisesti säästämisen kotoani muutettuani, kun tajusin, että minun pitää alkaa laskea menojani ja kulujani, koska minun piti elää koko kuukausi opintotuella. Kukaan ei tullut sanomaan minulle, että sinun pitää seurata kuluja ja menoja, tein sen vain, jotta selviydyn seuraavaan kuukauteen.
Ja tähän pystyy kuka vain, koska kyseessä on pelkkiä plus- ja miinuslaskuja. Ja kun kuluja on alkanut seuraamaan, voi katsoa, mihin on rahaa kuluttanut ja voiko siitä säästää (esim. vertailemalla kauppojen hintatasoja). Kulutuksen minimointi on järjellisesti huomattavasti helpompaa kuin rahan tekeminen, mutta se vaatii toki enemmän itsekuria – joka on taito, jota ei opita kirjoista, vaan ihan elämässä.
Tulojen maksimointi taas vaatii usein jotain erityistaitoa tai vähintään maailmaan tutustumista. Olen kirjoittanut pitkän tekstin esim. parhaista passiivisen tulon lähteistä, jotka kuka tahansa voi toteuttaa. Kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, että kuka tahansa voi omaa tulotasoaan lisätä, mutta silti moni lisätuloja kaipaava ei sitä Suomessa tee. Syynä on tukijärjestelmän kannustinloukun sekä huonon läheisen ilmapiirin lisäksi se, että tulojen maksimointi ei ole helppoa ja vaatii asiassa kuin asiassa asiaan perehtymistä sekä pitkäjänteisyyttä.
Tulojen maksimoinnissa ei ole samanlaisia pikavoittoja kuin säästämisessä (kun jätät ostamatta asian, säästit heti rahaa!). Tulojen maksimointi vaatii ensin opiskelua, sitten toteutusta, virheistä oppimista sekä jatkuvaa opiskelua ja työn tekemistä. Se onkin jokaiselle meistä ALUKSI vaikeampaa, mutta kun tulokset alkavat näkyä syntyy myös entistä kovempi motivaatio. Vaikeinta onkin löytää motivaatio ilman näkyviä lopputuloksia.
Uskon, että tulojen maksimointi on Suomessa vaikeampaa yleisen ympäristön ja kulttuurin takia. Olemme edelleen se 90-luvun lamasta traumatisoinut yhteiskunta, jonka suurimpia saavutuksia on sotakorvausten maksaminen ajoissa takaisin. Suomalaiset ovat tunnollisia ja tarkkoja rahasta. Jos siirrymme Atlantin toiselle puolelle, siellä kaikki tekevät ”side-hustleja” ja kaikki juoksevat rahan tekemisen perässä pää kolmantena jalkana. Ja toki myös verotus ei Suomessa luo lisäkannustetta side-hustlejen harrastamiseen.
Kumpikaan näistä ei ole oikein tai väärin, vaan täysin kulttuurisidonnainen juttu. Suomessa arvostetaan säästämistä, Jenkeissä rahan tekoa.
Kumpi on nopeampi tie vaurauteen ja taloudelliseen riippumattomuuteen?
Tähän kysymykseen on periaatteessa yksinkertainen vastaus. Tulojen maksimointi on huomattavasti nopeampi tie vaurauteen, mutta se vaatii yhden asian – tulojen kasvu ei tuo mukanaan elintasoinflaatiota eli kulutus ei kasva samaa tahtia kuin tulot kasvavat. Ja tämä ei ole pieni, jos vaan aivan valtava. Kun tulotasomme kasvaa, käytännössä aina myös kulutuksemme kasvaa.
Kun tulot kasvavat, ostamme uuden puhelimen. Kun ne kasvavat lisää, ostamme kalliimman auton. Ja kun ne kasvavat vielä vähän lisää ostamme uuden talon. Sykli on loputon ellei sille laita stoppia. Ja mikäli elintasoinflaatiolle ei laita stoppia, eivät lisääntyneet tulot vaurastuta sinua laisinkaan. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, kuinka yleinen ongelma elintasoinflaatio oikeasti ihmisillä on ja miksi se on yksi isoimmista syistä vaurastumisen tiellä.
Jos kuitenkin kulutus pysyy edes jotenkin aisoissa, tulojen maksimointi on huomattavasti nopeampi tapa lisätä oman pankki- tai sijoitustilin saldoa, kuin kulutuksen minimointi. Jopa Suomen ansiotuloveroprosenteilla.
Kumpi vie enemmän aikaa päivästä?
Käytännössä tulojen maksimointi vaatii vain yhtä asiaa – työtunteja. Kirjoitin maksimointivuonna paljon tekstejä eri tavoista tienata, joita kuka tahansa voi käyttää. Löydät tekstit koottuna täältä. Sivutienestien lisäksi myös nouseva palkkataso tarkoittaa usein samalla kasvaneita työtunteja. Käytännössä rahan tienaaminen määräytyy aina siihen panostetun ajan mukaan. Oli käytetty aika opiskelua tai työntekoa.
Maksimointi vie siis ehdottomasti enemmän aikaa, mutta sanoisin, että kulujen minimoinnissa on hyvä huomata, että se vie usein eniten aikaa turhaan. Jokainen meistä tietää jonkun, joka on oikeasti pihi ja käyttää kaiken aikansa ja energiansa jokaisen sentin säästämiseen, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.
Monella pihistely ja säästäminen voikin joskus mennä koko elämän tasolla samanlaiseksi, kuin itselläni meni minimalismivuonna. Katsotaan hintoja joka kerta, kun käydään kaupassa ja ostetaan epäterveellisempää ruokaa, vain koska se on halpaa. Metsästetään alennustuotteita. Käytetään rikkinäisiä vaatteita. Ei osteta jotain, vaikka se parantaisi omaa elämänlaatua ja siihen on varaa. Jaetaan pakkomieleisesti jokainen kustannus kavereiden kanssa tasan. Tingitään jokaisesta ostetusta tuotteesta. Lista on loputon ja olet varmasti nähnyt tällaista käytöstä lähipiirissäsi.
Moni kulujen minimoija kuluttaakin aivan järjettömästi aikaa niin pienten kulujen minimointiin, että puhtaasta taloudellisesta perspektiivistä siinä ei ole mitään järkeä. Jos samainen henkilö kuluttaisi kaiken saman ajan tulojen maksimointiin, hän jäisi silloin enemmän plussalle – jokainen meistä kun pystyy myös tekemään rahaa, aivan kuten piheilemäänkin.
Tulojen maksimointi on vain ajallisesti tehokkaampaa, koska elämässä säästämisessä tulee jossain kohtaa pohja vastaan, et voi enää säästää mistään. Mutta samaa rajaa ei tule tulojen maksimoinnissa – maailmassa on niin paljon rahaa, että sitä saa juuri niin paljon, kuin sen eteen jaksaa tehdä töitä.
Kumpi on henkisesti rankempaa?
Molemmista asioista, tulojen maksimoinnista ja kulutuksen minimoinnista pystyy tekemään arkea – ja samaten molemmista pystyy saada aikaiseksi pakkomielteen.
Koen kuitenkin, että kulutuksen minimointi on helpompi arkipäiväistää ja luoda osaksi järkevää talouskäyttäytymistä jokaiselle meistä. Voin sanoa, että vuoden kulujen minimoinnin jälkeen, teen tiedostamattani esim. kaupassa päätöksiä, jotka eivät olisi aiemmin edes tulleet mieleeni. Ja kaikki tämä vain sen takia, koska tieto on selkärangassani eikä minun tarvitse kuluttaa siihen enää lisäenergiaa.
Samaa ei voi sanoa tulojen maksimoinnista. Päivätyössä täytyy kehittyä ja oppia uusia taitoja koko ajan, jos haluaa parempaa palkkaa ja ylennyksiä. Samalla jopa suurin osa Internet-tuloista (esim. blogilla rahan tekeminen) vaatii jatkuvaa työtä – jopa silloin kun ei välttämättä niin paljon kiinnostaisi.
Tulojen maksimoinnissa on rankkaa myös aiemmin mainitsemani aloittaminen. Miten motivoitua aloittamaan ja tekemään, kun tehty työ saattaa näkyä euroissa vasta esim. puolen vuoden päästä? Moni meistä lopettaakin sivutulojen hankkimisen ennen kuin homma voisi edes lähteä käyntiin, koska kaikki vie aina aikaa.
Yhteenveto – maksimointi vai minimointi?
Vaurastumiseen tärkeintä on pyrkiä molempiin, kulujen minimointiin sekä kulujen maksimointiin samanaikaisesti. Suurin ongelma monella meistä on se, että usein se kumpaan keskittyy riippuu erittäin paljon ihmisen personaallisuudesta. Jotkut ovat luonnostaan parempia tekemään kauppaa tai heidän draivinsa syntyy rahasta ja sen aiheuttamasta luksusharhasta.
Osa meistä taas saa nautintoa kulutuksen seuraamisesta ja pennien viilaamisesta. Tuntuu, että esimerkiksi suurin osa suomalaista talousbloggaajista osuu juuri tähän säästäjälaariin ja se oli myös mistä itse lähdin, ennen kuin pyrin tietoisesti laajentamaan näkökulmiani. Uskon, että tässä on kyse juuri ennen kaikkea kasvatuksesta ja kulttuuristamme.
Tämä on vähän kuin yritysten toimitusjohtajilla. Jotkut toimitusjohtajat ovat erikoistuneet kulujen leikkaamiseen, toiset kasvuyhtiön johtamiseen ja kolmannet yritysten pelastamiseen konkurssista. Aivan kuten yritysten toimitusjohtajat, meidän on vaikea erikoistua elämässämme näihin molempiin samanaikaisesti, sillä molemmat niistä vaativat hieman erilaista ajatusmaailmaa.
Koen kuitenkin, että jokaisen meistä pitäisi kokeilla molempia – ei ehkä vuoden pituisesti, mutta pitemällä aika välillä kuitenkin. Tulet löytämään itsestäsi aivan uusia puolia, kun menet sinne puolelle, joka sinulle ei ole tutumpi ja samalla kokeiluista jää varmasti paljon oppeja ja kokemuksia loppuelämää varten. Itse tunnen löytäneeni juuri nyt ainakin hetkeksi täydellisen balanssin elämääni kulutuksen ja tienaamisen osalta. Tiedän missä vahvuuteni ovat ja mihin kannattaa kuluttaa aikaa – ja toisaalta mihin ei kannata kuluttaa aikaa.
Toivon, että tämä kirjoitus auttoi myös sinua pohtimaan asiaa omalla kohdallasi!
Jos sinun pitäisi valita tämän perusteella, kumpi sinusta kuulostaa paremmalta? Minimointi vai maksimointi?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Hyvää pohdintaa!
Itse olen tullut siihen tulokseen että elämä on liian lyhyt kituuttamiseen. Olen siis päätynyt maksimoimaan tuloja ja ottanut mukaan sopivan määrän tietoista elämäntapainflaatiota. Olen kasvanut melko pienituloisessa perheessä nuorena ja myös opiskeluajat olivat aikamoista penninvenyttämistä. Nykyään en todellakaan venytä penniä vaan nautin elämästä ja silti samalla kasvatan sijoituksia. Siinä vaiheessa kun osakesalkku nousi puoleen miljoonaan, päätin että en yritä tinkiä asioista mistä aidosti nautin.
En kuitenkaan ole äkkirikastunut vaan vaurastuminen on tullut pitkän ajan kuluessa (kuten blogista voi lukea vuodesta 2009 lähtien). Ehkä siitä syystä en kuitenkaan tuhlaa mihinkään ”öky”-tavaroihin, koska se tuntuu turhalta. Mutta käyn ravintolassa silloin kun haluan, matkailen, ostan haluamani vaatteet/auton/kulutustavarat jne. Rahankäyttö pysyy silti balanssissa, koska mitään turhaa ei tule hankittua.
Kiitos! Itse olen kääntymässä oikeastaan aivan samanlaiseen suuntaan! Ja täysin samanlaisella taustalla ja historialla vielä. Opiskellessa olin erittäin tietoinen kulutuksestani, mutta toisaalta silloin säästämisellä pystyikin oikeasti saavuttamaan paljon enemmän. Nykyään tärkeämpää on vain olla ostamatta turhia asioita ja keskittyä tulopuolen maksimointiin. Veikkaan, että juuri pitkän aikavälin vaurastumisessa tulee se, että ei oikeastaan huomaa edes, että varallisuus kasvaa – jolloin elintasoinflaatio ei iske niin helposti, kuin jos tilille yhtenä päivänä pamahtaisikin vaikka pari miljoonaa.
Loistavaa kun otit esille vaurastumisen henkinen kuormitusta, mikä jää useimmilta ymmärtämättä. Mutta kaikella kunnioituksella olen jokseenkin eri mieltä tuo säästämisen osion kanssa: mieleen tulee lainojen, erä-maksujen, pikavippien ja kortti-luottojen yleisyys, taipumus yli-varautua jokaiseen aktiviteettiin, maksaa asioista mitä voisi itsekin tehdä – eikä kalleista baari-illoista varmaan tarvi puhua. Edes ”normaaleja perus-koiria” ei löydy vaan pitäisi ostaa joku rotu-koira useilla sadoilla euroilla. Nyky-suomalaiset elävät kulutuskulttuuria täysillä – ja sanon sen ulkomaalaistaustaisena jolla on vertauskohde myös Euroopasta.
Toinen asia on tämä ”epäterveellinen ruoka on halvempi” myyti : itse asiassa ruoissa pakastetut vihannekset ovat melkein ilmaisia, raejuusto, kananmunat, pavut ovat tosi halpoja ja terveellisiä, kun taas limsat/karkit, liha ja leikkeleet ja makkarat ovat verratuna sairaan kallista paljon huonommalla hinta-laatu suhteella – ja löytyvät jokaiselta matala-tuloiselta talolta. Musta tuntuu että useimmille ihmisille rahan puute on vain kätevä tekosyy omille heikkouksille.
Ihan totta kyllä tuo, että suomalaiset elävät täysillä kulutuskulttuuria, mutta toki löytyy länsimaita, joissa tämä on viety vieläkin kovemmalle äärimilleen (ekana esimerkkinä tietenkin mieleen tulee Yhdysvallat), mutta samaan aikaan korkea elintaso usein aiheuttaa juuri sitä kilpailua ihmisten välillä etenkin keskiluokassa ja ylemmässä keskiluokassa.
Ja tuo ruokajuttu on oikeastaan sellainen, mihin itsekin olen vasta viime aikoina alkanut kiinnittää huomiota. On mielenkiintoista katsoa, kuinka usein pienituloiset syövt esim. Burger Kingissä, joka on käsittämättömän kallis sekä epäterveellinen, vaikka toki perinteistä ravintolaa halvempi. Toki terveellisen ruuan tekeminen vaatii aina hieman enemmän vaivaa kuin sikanaudat pannulle ja nuudelit kattilaan kahdeksi minuutiksi- true opiskelijalife style.
Olen tyytynyt kulujen minimointiin, koska siitä ei tarvitse veroja maksaa. Tulojen maksimointi ei kiinnosta, koska hyöty siitä valuu liiaksi verottajan taskuun. Tekisin varmaan tuplasti enemmän työtä, jos asuisin alhaisen veron tai tasaveron maassa.
Itse ajattelen, että eipä se verojen maksaminen kauheasti haittaa, koska itse olen kuitenkin tässä vaiheessa elämää päässyt niin pitkälle juuri siksi, että joku on niitä korkeita veroja aikanaan maksanut ja samalla rahoittanut duunariperheen lapsen koulutuksen. Verorahoja toki voitaisiin aina käyttää huomattavasti tehokkaammin, mutta se, että joku muukin saa hyödyn tekemästäni työstä ei ole itseltäni pois – lähinnä päinvastoin.
Minun silmissä ja elämäntilanteessa molemmat vaihtoehdot tuntuvat tuntuvat todella vastenmielisiltä, enkä lähtisi tekemään ratkaisuja niiden pohjalta. Pihistely tai pää märkänä töiden painaminen eivät vain kuulosta kovinkaan houkuttelevalta elämäntavalta, tai ainakaan sellaiselta josta voisi nauttia.
Elämänlaadun parantamiseksi olen ottanut perhevapaata vakituisesta työstäni, ja vaihtanut todella leppoisaan työhön valvomoon kierrolla 4 töitä ja 6 vapaata. Palkkani laski hieman, mutta pankki laskee edelleen tuloni vakituisen palkkani mukaan. Tarkoituksena on ottaa sijoituslainaa vuosittain 50-100k€ sijoitettavaksi osakemarkkinoille. Näin toimimalla arjesta on tullut juhlaa sivutyön myötä, työuupumuksen ollessa tuntematon käsite uudella työpaikalla. Samaan aikaan varallisuus kasvaa kovaa vauhtia, ja vakituinen työn näen vakuutuksena joka antaa merkittävästi liikkumavaraa.
Mallini lienee melko poikkeuksellinen kokonaisuudessa, mutta antaa merkittävästi valtaa ja mahdollisuuksia rakentaa oman näköistä elämää. Tietysti nämä valinnat eivät sovi henkilölle, jolle lainaraha aiheuttaa epämukavia tuntemuksia tai stressiä. Perheellisenä pihistely on hyvä ratkaisu mikäli haluaa kurjaa elämää. Raha ei tee onnelliseksi, mutta mahdollistaa laadukkaan arjen ja antaa vapauksia toimia perheen parhaaksi.
Kiinnostava aihe!
Tässä huomaa sen matkan ja kasvun merkityksen: aloittaa jostain, kokeilee toista ääripäätä ja löytää itsensä jostain keskimailta, jossa on itselleen paras tasapaino 😊 Nämä on kivoja tarinoita ja kokemuksia jaettavaksi!
Omassa elämässäni olen minimalismoinut viimeisen muutaman vuoden, jotta olen pystynyt ostamaan oman kodin, koiran ja sijoittamaan pari satasta säännöllisesti rahastoihin. Tästä olen kyllä todella ylpeä, että kolmessa vuodessa pystyin säästämään itselleni Aspi-lainan ja lähes 5k rahastosijoituksen yksinasuvana sinkkuna Helsingissä. Tosin matkaa helpotti loppupuolella kumppanin löytyminen ja piakkoin tapahtunut yhteenmuutto, jolloin asuminen tuli edullisemmaksi. Ei sillä saavutuksistani pois, erityisesti kun olen kamppaillut samalla vakavien terveyshaasteiden kanssa.
Hyvä puoli tällaisten asioiden pohtimisessa on myös mahdollisuuksien kartoittaminen: näkee miten pitkän matkan on jo kävellyt ja voi arvioida seuraavaa suuntaa. Itselläni se ehkä voisi olla lisätulojen hankkiminen jollain voimavaroja säästävällä tavalla. Ideoita otetaan vastaan 😁
Kiitos! Ja tosiaan, lähes kaikessa se kultainen keskitie on kyllä paras – myös tässä kuten itsekin ihan kantapäänkautta opin 😀 Minimalismi on ehdottomasti se helpompi tie, etenkin silloin, kun on selkeästi karsittavaa kuluissa (ja rehellisesti sanoen jokaisella meistä on, jos ei ole vielä minimalismia kokeillut harrastaa – sen verran kulutuskeskeisessä yhteiskunnnassa elämme huomaamattamme).
Sivutuloista olen kirjoittanut jonkun verran, mutta jos et ole teksteihin aiemmin törmännyt, niin täältä muutama esimerkki. Aika hyvinhän netissä pystyy nykyään tekemään sivurahaa aina jonkun verran, mutta kysymysmerkki on ehkä se, kuinka paljo töitä sen eteen pitää tekemään – kaikki on kuitenkin aina omasta ajasta pois.
https://www.omavaraisuushaaste.com/blogilla-tienaaminen/
https://www.omavaraisuushaaste.com/tienaa-rahaa-netissa-helposti/
https://www.omavaraisuushaaste.com/nain-kirjoitin-kirjan-kahdessa-paivassa-ja-siita-ei-tullut-bestselleria/ (tää on ehkä lempiesimerkkini siitä, että jos kävisi tuuri, voisi tienata enemmänkin yllättävän vähällä työllä).