Otsikon kysymys on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen. Olen itse pallotellut eettisyyden ja kulutuksen köysinarulla jo jonkin ajan. Faktahan on, että jokainen meistä todennäköisesti tekee näitä päätöksiä elämässään – tavoitteli taloudellista riippumattomuutta tai ei.
Ensimmäinen asia on maailman digitalisoituminen. Itselläni kaikki alkoi WinMX:stä. Sillä saattoi milleniumin vaihteessa ladata musiikkia netistä ilmaiseksi. Mahtavaa, ilmaista musiikkia. Sitten tuli LimeWire, DC++ ja lopulta Internet levitti kaikkea, mitä oli mahdollista muuttaa digitaaliseen muotoon torrenttien ja laittomien striimipalveluiden avulla. Elokuvia, urheilua, musiikkia, sarjoja, kirjoja, tietokoneohjelmistoja, videopelejä you name it! Kaikki tämä oli teini-iässä ok, koska rahaa ei ollut ja ”kaikki muutkin tekivät niin”.
Kysymys kuuluu, missä sinä vedät rajan? Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä valmiimpi olen maksamaan erilaisista palveluista, vaikka oikeasti minun ei tarvitsisi. En halua ladata musiikkia ilmaiseksi, jos minulla on laillinen vaihtoehto maksaa siitä (esim. Spotify tai Tidal). Tämä oli ensimmäinen askel. Jos arvostan artistia erityisesti, ostan vielä fyysisen CD:n ihan vain tavan vuoksi (n. kerran kahdessa vuodessa).
Aluksi ”varmuuskopioin” elokuvia ja sarjoja netistä. Sitten kokeilin Netflixiä. Sen palvelun laatu on niin korkea, että suostun maksamaan sen 10e/kk siitä. Seuraavana huomasin kuuntelevani NHL-otteluita joskus iltaisin nettiradioista. Se ei kuitenkaan ollut sama kuin katsoa otteluita, ostin siis Viaplayn ja sain urheilun lisäksi lisää elokuvia ja sarjoja. Pieniä puroja, mutta kun nämä kaikki palvelut yhdistää, tulee niistä suhteellisen iso läjäys yhdelle henkilön kuukausimenoihin. Olenkin siis jakanut palvelujen käytön kaverieni kanssa.
Olen huomannut, että ajan kuluessa olen alkanut arvostaa vastuullisuutta enemmän. Yksi taloudellisen riippumattomuuden kannusteita itselleni on myös se, että pystyn ostamaan ruokakaupasta aina sitä kalleinta ja ympäristölle sekä ihmisille parasta tuotetta. Että joku päivä kun olen vaikka perheen isä, pystyn tekemään maailmasta vähän paremman paikan kuitenkin nauttimalla siitä täysin siemauksin omin ehdoin.
Kun eettisyydestä puhutaan, kierre on loputon. Jonkun mielestä striimipalvelut ovat epäeettisiä, koska ovat syöneet niin suuren osan musiikkibisneksen tuloista. Netflix aiheuttaa samaa viihdeteollisuudessa, ovatko striimipalveluiden aiheuttamat mono-tai duopoli tilanteet hyväksi markkinataloudelle loppujen lopuksi?
Haluaisinkin kysyä, missä te vedätte rajan eettisyyden ja säästämisen välillä? Mistä olet tässä vaiheessa elämääsi maksamaan extraa, vaikka sinun ei oikeasti tarvitsisi? Vai säästätkö kaikessa, missä mahdollista?
Itsekin nuorempana pelasin kaikki pelini piraattikopioina, muutama erityistä poikkeusta lukuunottamatta. Sitten kun palkkaa alkoi saada ja netin pelikaupat ilmestyi kuvioihin, en ole enää piratoinut lainkaan. Ostoksien tekemisen helppous ja usein esiintyvät erikoistarjoukset ovat avainasemassa.
Jep, etenkin Steam on muuttanut pelien kuluttamista järjettömästi aivan kuten Spotify ja muut striimauspalvelut muun viihteen osalta. Ja aivan kuten Steam, ja muut, nostavat nettimyyntialustat myös aivan uusia mahdollisuuksia indie-artisteille.