Muutama päivä sitten googlasin erääseen videopeliin liittyen, että miten saan erään tietyn asian kyseisessä pelissä. Aloitinkin Googlessa seuraavilla kuuluisilla sanoilla ”how to…”. Kun olin päässyt kysymyksessä alkuun (googlaan suurimman osan ajasta aina englanniksi), pysähdyin tuijottamaan näyttöä ja päässäni syttyi lamppu. Viidessä Googlen ehdotuksessa oli tiivistetty hyvin maailman halut muutamaan kysymykseen. Edessäni aukesikin seuraava kuva.
Miten saada rahaa? Miten päästä eroon aknesta? Miten saada tyttöystävä? Miten tulla rikkaaksi? Miten saada Instagram-seuraajia?
Viisi kysymystä, mutta itse näen tässä vain kolme eri kysymystä. Let me explain.
Raha
Aina hoetaan, että raha ei tee onnelliseksi. Silti ihmiset kysyvät ”miten tehdä rahaa?” kun kukaan ei ole näkemässä (myös Suomessa tämä on yksi googletuimmista asioista JOKA VUOSI – ks. Google Trends). Ja luonnollisesti myös sitä kysytään, miten tulla rikkaaksi. Tämä ei käsittääkseni ole niin yleinen kysymys Suomessa, vaan ”get rich quick” suunnitelmat ovat lähinnä Amerikan maan juttuja – vaikka Suomessakin lottoajien määrästä (40% suomalaisista lottoaa viikottain) voi päätellä, että aika moni Suomessakin unelmoi pikarikastumisesta.
Syykin tähän on mielestäni aivan selkeä. Jokainen meistä tarvitsee rahaa elääksemme ja saadaksemme asioita, joita koemme tarvitsevamme. On aivan eri asia tarvitsemmeko oikeasti asioita, joita luulemme tarvitsevamme, mutta joka tapauksessa tarvitsemme rahaa halujemme täyttämiseksi.
Länsimaissa raha on elinehto, jota ilman ei pysty käytännössä selviämään. Modernissa maailmassa oravanpyörästä hyppääminen on helpompaa rahan avulla kuin ilman rahaa.
Raha on tabu, mutta sen ei pitäisi olla. Kaikki me tarvitsemme sitä. Suurin osa meistä haluaa sitä enemmän. Raha on arkea ja sen käyttämisen taidot kuuluvat kaikille.
Rakkaus
All you need is love. Niin, noh, jos olet gold digger niin sitten rakkaus ehkä riittää, koska raha tulee silloin usein rakkauden mukana! Ja edelleenkin moni menee naimisiin rahan (ja statuksen) takia myös länsimaissa.
Lasken itse kuvan viidestä kysymyksestä kaksi rakkaus-kategoriaan. ”How to get a girlfriend” (oletan, että Google ehdotti tätä versiota kysymyksestä, koska olen mies), mutta kysymys voisi olla aivan hyvin, miten saan poikaystävän. Eli miten löydän rakkauden.
Toinen kysymys ”how to get rid of acne” on mielestäni lähes synonyymi tälle kysymykselle, koska erittäin ankarasta aknesta teini-iässä nauttineena voin sanoa, että finnit kyllä hidastivat, mutta eivät onneksi estäneet täysin pariutumista. Akne liittyy myös erittäin läheisesti statukseen, koska nykypinnallisessa maailmassa ulkonäkökin on statuskysymys.
Rakkaus on yksi ihmisen luonnollisimmista tarpeista, jonka takia huvittavaa onkin, että ainakin Yhdysvalloissa ihmiset Google Trendsin mukaan googlaavat enemmän rahasta kuin rakkaudesta. Olisi mielenkiintoista nähdä samat statistiikat myös Suomesta.
Status
Miten saada Instagram-seuraajia. Siinäpä kysymys, jota en ole itse edes googlannut, vaikka Omavaraisuushaastellakin on aktiivinen Instagram ja jokainen seuraajahan olisi potentiaalinen aktiivinen lukija myös tälle blogille!
Tämä kysymys ei kuitenkaan ole noussut näin korkealle bloggaajien takia – vaan sen takia, että yhä useammalle (etenkin nuorelle) oman egon mitta on someseuraajien lukumäärä sekä tykkäykset, joita omiin kuviin ja videoihin saa milloin missäkin sosiaalisessa mediassa. Samalla suosio saattaa sosiaalisessa porukassa määräytyä tasan oman some-tilin seuraajien määrästä. Lasten maailma tuntuu tämän tajutessa jotenkin aika järkyttävältä näin 29-vuotiaan setämiehen silmiin – joskus myös vanhemmat pyrkivät lisäämään lastensa some-seuraajia, jotta omasta lapsesta tulisi suosittu.
Sosiaalisten medioiden trendikkyys vaihtuu vuodesta toiseen, mutta se ei muutu, että etenkin nuoret kilpailevat keskenään siitä kuka on suosituin. Eli kenellä on korkein status kaveripiirissä. Järkytyin kun kuulin eräältä ala-asteopettajakaveriltani, että tämä on aivan normiarkea jo nyt kouluissa. Rehellisesti sanoen, en tiedä, miten olisin nuorena selvinnyt tästä, koska olen aina ollut se henkilö, jota ei voisi vähempää kiinnostaa status tai oma ulkonäkö. Saattaa toki olla, että ympäristö olisi tehnyt minusta myös kaltaisensa jos olisin kasvanut nykyisessä ympäristössä.
Status onkin usein liitännäinen rakkauteen ja monet sen sellaiseksi erehtyvät luulemaan. Jokainen tykkäys on yksi ihminen lisää, joka pitää minusta. Vaikka oikeasti näin ei ole. Jokainen tykkäys on yksi ihminen lisää, joka tykkää jostain fyysisestä omainaisuudestasi, jota todennäköisesti ei ole oikeasti edes olemassa filtterien ja poseerausten takana.
Myös työelämässä statusta haetaan tittelien sekä määräysvallan kautta. Ja tällaiset ihmiset työelämässä ovat aivan yhtä surkeita ihmisiä kuin Instagramissa seuraajamäärällään omaa itsetuntoaan rakentavat teinit – tai aikuiset.
Yhteenveto
Jäin kysymystä päässäni pyöritellessä miettimään, mikä itselleni näistä on tärkeintä. Lopputulos oli suhteellisen selkeä, mutta omalla tavallaan Googlen trendejäkin avaava. Näistä kolmesta minulle tärkeintä on rakkaus (tyttöystävän, perheen ja kavereiden), matka FIRE:eenkin olisi masentavaa ilman ihmisiä kenen kanssa sen jakaa.
Kakkosena tulee selkeästi raha, ja tätä olen googlannut aika paljonkin monta vuotta – ja etenkin nyt maksimointivuoden aikana. Ilman rahaa en pystyisi FIRE:een ja aito vapaus ei olisi mahdollista ilman rahaa.
Kolmantena ja ylivoimaisesti viimeisenä tulee status. En ole koskaan ymmärtänyt statuksen tärkeyttä oikeastaan missään tilanteessa, oli kyse julkisuudesta, hienoista statusesineistä tai mistään muustakaan statuksesta viittaavasta. Tämä yksi syy siihen, miksi esim. monista lehtihaastattelypyynnöistä huolimatta en niitä edelleenkään tee kuin nimimerkillä tai etunimelläni.
Koen, että jos on terve itsetunto ja tarpeeksi rakastavia ihmisiä ympärillä, ei statuksella tee yhtään mitään – status on omalla tavallaan vain yksi muoto kultaisesta häkistä.
Raha, rakkaus vai status? Mikä on sinulle näistä tärkeintä ja miksi?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Hei!
Aivan loistava postaus jälleen! Olen kanssasi samaa mieltä järjestyksestä eli rakkaus, raha ja vasta sitten status (+ulkoinen habitus).
Minuun ei ole koskaan pystynyt vaikuttamaan ulkopuolinen henkilö sillä, että kuinka monta merkkikelloa, -vaatetta, -jalkinetta, -korua, tms. joku rahoillaan ostaa, omistaa ja esittelee, jos sillä on pyrkimyksenä tuoda esille vain statusta/habitusta. Se ei mielestäni ole kuin ulkokuoren kiillottamista. Ja huom. Tällä en nyt tarkoita sitä, etteikö voisi ostaa laatua ja käyttää sitä.
Rikas voi olla myös silläkin tavalla, että onkin taviksena muiden joukossa.
Kiitos! Joo rahan kuluttaminen blingiin ja laatuun on monella tapaa eri asia – joissain asioissa laatu on aidosti kallista. Toisaalta, useammin kun ei, brändi ja se status maksaa enemmän kuin laatu.
Hieno kirjoitus, kiitos! Ymmärrän hyvin miksi laitat statuksen selkeästi viimeiseksi. Mielestäni voi myös argumentoida, että sinulla on paljonkin statusta: hyvä koulutus, työpaikka ja hyvät tulot, varallisuutta, suosittu blogi. Vain siksi että et ole tavoitellut statusta, ei tarkoita etteikö sinulla sellaista olisi. Ja status voi olla muutakin kuin julkisuutta?
Kiitos!
Ja erinomainen pointti ja itseasiassa mietin juuri samaa asiaa kun listasin statuksen viimeiseksi prioriteettilistallani. Olet ihan oikeassa siinä, että statusta voi sanoa minulta löytyvän juuri noiden asioiden takia, mitä luettelit. Laittoi kyllä ihan oikeasti ajattelemaan sitä, että voiko syy statuksen tarpeettomuuteen olla se, että sitä on useasti elämän varrella ollut, vai johtuuko se yksinkertaisesti vain hyvästä itsevarmuudesta… Täytyykin jatkaa pohdintoja!
Täysin samaa mieltä kanssasi kyseisten asioiden tärkeysjärjestyksestä ja niiden painoarvosta. Mieleeni tuli eräs kotimainen elokuva jossa vanhempi nainen totesi ”Elämässä tärkeintä on rakkaus, tiedän sen koska minulla ei ole sitä”. Poikamiesaikoina koin toisinaan syvää yksinäisyyttä ja oloni oli usein onneton vaikka muuten kaikki asiat olivat kunnossa. Elämässä ei ole minulle mitään elämisen arvoista jos et voi jakaa sitä jonkun kanssa.
Kuten sanoin matka kohti taloudellista riippumattomuutta on paljon mielenkiintoisempi kun voit jakaa sen muiden kanssa. Uskon vahvasti että hyvä kiertää, ja antamalla enemmän myös saat enemmän. On mahtava tunne kun ponnistelujen tuloksena sinulla on mahdollisuus antaa muille enemmän aikaa tai järjestää pieniä yllätyksiä läheisillesi. Siskoni poika on ollut aina kiinnostunut lentokoneista joten olen vienyt hänet usein lentämään muutamaksi tunniksi Finnairin siivillä. On hienoa voida tarjota elämyksiä toisille sen sijaan että hilloaisi kaikkia euroja tilillä minäminä-asenteella.
Statukseen en osaa sanoa mitään koska ei muita ihmisiä oikeasti kiinnosta mitä sinulla on, tai mikä on asemasi työelämässä. Luulen että statuksen tavoittelun juurisyynä on heikko itsetunto ja merkityksettömyyden kokemus jota yritetään paikata muiden ihailulla tai jotakin sinnepäin… Some on varmasti monille vaikea asia monelle ja olenkin itse jättäytynyt suosiolla sen ulkopuolelle. En halua olla missän tekemisissä puolituttujen, vanhojen koulukavereiden tai työkavereiden kanssa. Oman sosiaalisenkuplani ulkopuoliset henkilöt ovat minulle epäkiinnostavia ja merkityksettömiä, pidän mieluummin kiinni oikeista ystävistäni.
Hyvin sanottu. Ja usein saattaa varmasti olla, että juuri näissä kolmessa asiassa ihminen saattaa hyvinkin kaivata eniten sitä, mitä itsellä ei ole. Rakkaus on ainakin juuri sellainen asia, jota jokainen varmasti kaipaa kun sitä itsellä ei ole, mutta kuitenkin rakkautta näkee jatkuvasti ympärillään. Yksi ylivoimaisesti inhimillisimmistä tarpeista.
Ja suuri kunnioitus, että olet onnistunut pysymään somekuplan ulkopuolella. Muistan kun itse nuorena taistelin pitkään Facebookiin littymistä vastaan kunnes menin opiskelemaan ja kun kaikki opiskelijatapahtumat ilmoitettiin vain Facebookissa, oli sinne pakko liittyä. Siitä alkoikin sitten aika pitkä some-opettelu ja olen loppupeleissä tullut siihen tulokseen, että jos minulla ei olisi tätä blogia, en juuri somessa olisi.
Kiitos tämän blogin ja sen somen, olen kuitenkin viisastunut itsekin niin paljon ja saanut vaihdettua ajatuksia skeä autettua niin montaa ihmistä, joita en olisi koskaan oikeassa elämässä kohdannut, että onneksi somessa on myös hopeareunus.
Ja uskon myös, että statuksessa on kyse juuri huonosta itsetunnosta. Se on ainoita syitä, mitä itse keksin, miksi jonkun pitäisi näyttää omaa menestystään ulkopuolelle materialla tai hienoilla somepostauksilla, joissa korostetaan omaa onnea ja menestystä.
Tärkein on Sosiaalinen Status.
Ilman sosiaalista statusta, ei ole tyttö ystäviä saati edes omansukupuolisia ystäviä.
Myös rahan saanti helpottuu huomattavasti jos on korkea status, esim Sara Sieppi tienaa pelkillä Some postauksilla enemmän kun keskiverto duunarit elämänsä aikana.
Ihan validi näkökulma. Sosiaalinen status kyllä ehdottomasti auttaa nykymaailmassa (ehkä enemmän kuin koskaan), tekemään myös rahaa samalla.
Status on myös sitä, että mielipiteitäsi kuunnellaan ja sinut otetaan vakavasti. Tuli mieleen, että esim. köyhä mt-ongelmainen voi kohdata ongelmia joka saralla, ihan (somaattisten vaivojen) lääkärin vastaanotosta alkaen.
Erittäin hyvä huomio! Statuksesta löytyy yllättävän montakin eri muotoa.