Mitä kannattaa opiskella? Älä kouluttaudu köyhäksi!

 

Mitä kannattaa opiskella? Tämä on yksi elämämme tärkeimpiä kysymyksiä, mutta silti saamme siihen aivan liian vähän tukea niin nuorena kuin aikuisenakin. Pääajatukseni lukiossa ei ollut ”mitä kannattaa opiskella?”, vaan lähinnä ”en tiedä yhtään mitä teen elämälläni”.

Kaikissa kouluissani, joissa olin, opinto-ohjaus oli olematonta. Kaikki kenen kanssa olen puhunut, tuntuvat allekirjoittavan väitteen – opinto-ohjaajia on aivan liian vähän verrattuna oppilaisiin koulussa, joten heillä ei ole aikaa kohdata oppilaita yksilöinä.

Mikäli tämänpäiväisen kirjoituksen aihe ei ole sinulle ajankohtainen, toivon, että linkkaat tämän kirjoitukseni nuorelle tai aikuiselle, joka hakee suuntaansa tai joka on mahdollisesti hakemassa yhteishaussa opintopaikkaa – uskon, että tästä kirjoituksesta voi olla suuri hyöty kenelle tahansa opiskelusuuntausta pohtivalle ja hänen tulevaisuudelleen.

Jos taas kirjoitus on sinulle ajankohtainen, toivon että luet kirjoituksen ajatuksella ja annat kirjoituksen sisällön antaa suuntaa elämällesi ja opiskeluillesi.

 

Mitä opiskella – tulevaisuus ja oma ura mielessä

Mitä kannattaa opiskella? Asiaa kannattaa alkaa miettiä tulevaisuuden kannalta jo tänään – monella ylioppilaskirjoitukset ovat juuri edessä ja uudet abit pohtivat mitä tapahtuu kirjoitusten jälkeen.

Juuri muutama viikko sitten Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa kerrottiin, kuinka korkeakoulutetullakaan ei ole varaa asua Helsingissä! Syynä oli se, että kirjoittaja ei ollut ajautunut hyväpalkkaiselle alalle ja hän sattui olemaan julkisella puolella töissä.

Jokainen meistä haluaa työn, jolla elää, ja josta mieluiten jää rahaa säästöönkin. Älä siis kouluttaudu työttömäksi tai köyhäksi. Miten siis päätyä alalle, jossa molempiin näistä on matala riski?

Koska vaihtoehtoja on miljoonia, autan seuraavassa rajaamaan vaihtoehdot koulutuksen osalta neljään mahdolliseen, joista jokainen löytää varmasti itselleen sopivan. Jos valmistut mistä tahansa näistä, on sinun vetovoimasi työnantajille, että palkkasi keskimääräistä suomalaista huomattavasti korkeampi.

Mitä lähteä opiskelemaan lukiosta?

Aikanaan halusin olla tähtitietelijä. Tai kirjailija. Tai lakimies. Tai osakevälittäjä. Ja mitä minusta tuli? Ei mitään noista, vaan IT-kehityspäällikkö, kauppatieteiden maisterin koulutuksella – ja silti rakastan työtäni!

Mihin opiskelemaan? Siinäpä se vaikea kysymys, koska maailmassa on niin paljon mahdollisuuksia, joista emme ole tietoisia. Tärkeintä onkin hankkia koulutus, jota arvostetaan kaikkialla – paikasta ja ajasta riippumatta – jolloin myös sinulla on rajaton määrä vaihtoehtoja tulevaisuudessa – muuttuivat maailma ja sinun mielenkiintosi mihin suuntaan tahansa.

Seuraavassa onkin neljä koulutusvaihtoehtoa, joita et tule katumaan – päädyit niistä mihin vain. Voit tutustua alaan tarkemmin Eximian sivuilta, joihin olen laittanut linkin jokaisen alan kohdalle. Näiltä sivuilta löydät tarkemmin tiedon siitä, mitä oppiaineelta sekä alan tulevaisuudelta voi odottaa tulevaisuudessa.

Kauppatieteelliseen hakemista voin suositella ihan kenelle vain. Syy tähän on yksinkertainen. Harva kauppakorkean tutkinto valmistaa mihinkään suoraan, mutta antaa valmiudet mihin tahansa ja on tämän lisäksi erittäin arvostettu jokaisen työnantajan näkökulmasta. Kaikki työelämä on tavalla tai toisella liiketoimintaa, jota ei opi missään muussa koulussa kuin kauppakorkeakoulussa.

Olen itse kauppatieteiden maisteri ja voin myös omasta kokemuksestani sanoa, että niin opiskelu kuin töiden saanti on suhteellisen helppoa jo opiskeluvaiheissa. Olen tehnyt töitä finanssialalla ensimmäisestä kauppakorkeakesästäni lähtien ja vaikka työtehtävät ovat muuttuneet ja kehittyneet, en ole ollut työttömänä elämässäni päivääkään.

Ekonomien työttömyys onkin huomattavasti alempi kuin keskimääräisen suomalaisen ja jopa keskimääräisen korkeakoulutetun. Kauppatieteiden maistereiden keskipalkka on myös Suomessa 5800 euroa – eli jopa enemmän kuin minulla nyt.

Oikeustieteellinen on yksi tunnetuimmista ja oikeastaan järkevimmistä vaihtoehdoista. Oikeustieteiden maistereiden työttömyys on lähellä 0% ja työvoiman ulkopuolella olevat ihmiset ovat siellä vapaaehtoisesti. Käytännössä oikeustieteen

Sen lisäksi oikeustieteen maisterin lähtöpalkkasuositus heti valmistumisen jälkeen on hulppeat 4 350 euroa. Kun miettii, että keskimääräisen suomalaisen palkka on 3 386 euroa, saa vasta koulusta valmistunut OTM jo huomattavasti tätä enemmän kuin keskimääräinen suomalainen koskaan elämässään. Oikeustieteellinen on aina hyvä valinta ja käytännössä tulevaisuutesi on niin työllisyyden kuin palkkauksenkin osalta taattu loppuelämäksesi tällä koulutuksella.

Lääketieteellinen

Hait sitten lääkäriksi, hammaslääkäriksi tai eläinlääkäriksi, ovat tulevaisuuden näkymäsi erittäin ruusuiset. Lääkärien työttömyysaste on tällä hetkellä 1%. Oikeustiede ja lääketiede ovatkin siitä ihmeellisiä, että käytännössä niiden opiskelijoilla on täystyöllisyys – ja käytännössä työpaikka  jo opiskeluaikana. Lääketieteen lisensiaatin opiskelut kestävät keskimäärin 2 vuotta kauempaan kuin perinteinen maisterin tutkinto, mutta tämän jälkeen palkkasi on heti 5000-6000 euroa erikoistumisestasi riippuen – varsin kiitettävä vaihtokauppa siis.

Lääketieteelliseen on kaikista hankalin päästä, mutta siihen onneksi auttaa valintakoevalmennus.

Teknillinen korkeakoulu 

Teknillinen korkeakoulu on omalla tavallaan toisenlainen versio kauppakorkeakoulusta. Siellä on paljon pääainevaihtoehtoja ja valmistuttuasi mistä tahansa pääaineesta, on sinulla vain taivas rajana. Teknillistä osaamista tarvitaan lähes alalla kuin alalla ja esim. sähkötekniikan diplomi-insinööri voi tehdä oikeastaan mitä vain kehityspäällikön hommista syviin asiantuntijahommiin – tai vaikka oman yrityksen perustamiseen!

Diplomi-insinöörien keskipalkka on myös kiitettävät 5360 euroa kuukaudessa ja työttömyys vain 3% ja tilanne ei tule muuttumaan tulevaisuudessa kuin parempaan. Teknologiaa tullaan aina tarvitsemaan lisää koko ajan kehittyvässä maailmassa.

Haluan myös huomauttaa, että on turha stressata pääainetta mihinkään yliopistoon hakiessa, koska suurin osa kouluista on tehnyt pääaineen vaihtamisen suhteellisen helpoksi, kun olet kerran kouluun sisään päässyt. Valitse siis joku yllä olevasta neljästä korkeakoulusta ja tulevaisuutesi, työllisyytesi sekä tulotasosi on käytännössä turvattu loppuelämäksesi.

Mitä kannattaa opiskella 2020 – yhteenveto

Tulevaisuus saattaa välillä tuntua ahdistavalta sosiaalisen ja tavallisen median näkökulmasta katsottuna, mutta toivoa on niin kauan kuin ihmiset kouluttautuvat ja kehittävät itseään ja maailmaa. Itseäänkehittäville osaajille ja vastuunkantajille tulee olemaan ovet auki muuttuvassa maailmassa myös tulevaisuudessa.

Loppujen lopuksi tutkintosi on vain paperi – joka sinun kuitenkin pitää hankkia. Kiinnostuneella, positiviisella ja motivoituneella asenteella pääsee usein paljon pidemmälle myös työelämässä kuin annetaan ymmärtää. Älä siis stressaa liikaa siitä, millaisia numeroita saat koulussa – tärkeintä on, että pääset kouluun ja valmistut – sen jälkeen tulevaisuus on sinun käsissäsi.


P.S. Mikäli mietit korkeakoulujen pääsykokeisiin osallistumista, suosittelen lämpimästi Eximian-valmennuskursseja. Kilpailu on nykyään kovempaa kuin koskaan hyvistä opiskelupaikoista ja käytännössä lähes kaikki korkeakouluihin pääsevät käyvät valmennuskurssin.

Itse hain ensimmäisellä kerralla kauppakorkeaan ilman apuja – ja en päässyt. Toisena vuotena, päätin mennä juuri Eximian valmennuskurssille ja pääsin kuin pääsinkin kauppakorkeakouluun! Älä siis tee samaa virhettä kuin minä ja tuhlaa vuotta elämästäsi, vaan ota apu vastaan heti. 

30 kommenttia artikkeliin ”Mitä kannattaa opiskella? Älä kouluttaudu köyhäksi!”

  1. ”neljään mahdolliseen, joista jokainen löytää varmasti itselleen sopivan.” Olikohan tämä tarkoituksella vähän kärkevästi sanottu. 😀

    Minä olen sitä mieltä, että näille esittelemillesi neljälle alalle soveltuu vain murto-osa ihmisistä. Olen harkinnut kaikkiä näitä neljää (opiskelin mm. oikeustieteitä avoimessa ja olen käynyt kertaalleen lääkiksen pääsykokeessa nuorempana). Olen lopulta todennut, ettei mikään näistä aloista vain ole minua varten. Mielestäni palkkaakin tärkeämpää on lopulta nauttia työstään ja kokea siihen luontaista taipumusta ja mielenkiintoa. Yhtälailla tärkeää on, että työ ja sen resurssit olisivat linjassa oman arvomaailman kanssa. Toki elämä on helpompaa, jos on enemmän rahaa, mutta ei se silti ole syy valita itselle epäluontevaa alaa.

    Monet hyväpalkkaiset alat vaativat loogis-matemaattista lahjakkuutta, johon vain kaikilla ei ole luontaisia kykyjä/ mielenkiintoa. Lisäksi hyväpalkkaiset työt ovat usein myös henkisesti vaativia, stressaavia ja edellyttävät kykyä sitoutua vahvasti työhön, esim. valmiutta opiskella jatkuvasti oman alan kehitystä vapaa-ajalla ja ylitöihin (mm. lääkärit). On paljon ihmisiä, minä mukaan lukien, joilla ei vain oikein riitä psyykkistä resurssia ja halua tällaiseen.

    On silti totinen tosi, että koulujen opinto-ohjauksessa olisi vielä paljon parannettavaa. Itsekin sain hyvin olematonta ohjausta enkä ole jälkikäteen ollut tyytyväinen valintaani. Eikä näitä palkkakysymyksiä pitäisi missään nimessä jättää ulkopuolelle alavalintaa pohtiessaan. Nuorempana voi olla vähän vaikea vielä hahmottaa, mitä eri palkat tarkoittavat käytännössä… Minkälaiset arjen valitset, kun valitset matalapalkkatyön?

    Mutta kaikkea ei opinto-ohjauskaan pelasta. Monet asiat mm. omista taipumuksista ja persoonan rajoitteista tulee omaan tietoisuuteen vasta myöhemmin esim. työelämässä käytännön kokemusten kautta. Lopulta alavalinta tehdään aika sokkona. Ihminen saattaa esim. luulla pitävänsä asiakaspalvelutyöstä, mutta työkokemuksen kautta ymmärtääkin, ettei se olekaan häntä varten. Itse ainakin olen oppinut ymmärtämään itseäni valtavasti ikävuosien 20-30 välillä. Sitä elämänkokemusten kautta kertynyttä itseymmärrystä ei oikein paraskaan opinto-ohjaus korvaa.

    Vastaa
    • Kiitos hyvästä ja ajatteliaasta kommentista!

      Omalla tavallaan oli, omalla tavallaan ei kärkevästi sanottu! Uskon kyllä rehellisesti, että kaikille sopii jokin näistä neljästä, oikkis ja lääkkis ovat ehkä ne ääripäisimmät (ja kuten sanoit vaatii eniten niin opiskelujen kuin myös työelämän osalta), mutta mitä olen oppinut tuntemaan teekkari ja kauppisihmisiä, niin siellä on oikeastaan ihan kaikenlaista ihmistä, ihan kaikenlaisista mielenkiinnonkohteista. Itsekin päädyin kauppikseen pitkälti sen takia, että minulla ei ollut mitään käryä, mitä elämässäni tehdä – ja loppujen lopuksi kaikki päätyi hyvin.

      On omalla tavallaan vaikea valita ammattia missä viihtyy, koska en itse ainakaan tiennyt yhtään mitä työelämä oikeasti on (kokemukset olivat lähinnä kaupungin puistojaokselta, josta tiesin, että tätä en ainakaan halua tehdä loppuelämääni). Tämän takia mielestäni pitäisikin enemmän painottaa sitä, mikä on itselle hyödyllistä tulevaisuuden kannalta, koska ei ole mitään karumpaa kuin opiskella 5-6v hikihatussa, ja todeta 27-vuotiaana, että pitää uudelleenkouluttautua, koska eihän tällä minun koulutuksella tee mitään!

      Jos siis valitsee koulutuksen työllisyyden ja palkan näkökulmasta, pystyy myös todennäköisesti enemmän vaikuttamaan siihen, mitä oikeasti tekee työkseen ja millaista työtä alkaa tekemään. Usein paasataan siitä, että pitää seurata intohimoja ja joisain tilanteissa se kannattaakin, mutta mielestäni esim. oma valitsemani tie toimii äärimmäisen hyvin – teen töitä ja olen intohimoni (kirjoittaminen) muuttanut harrastukseksi. Tällöin ei ole myöskään vaaraa siitä, että intohimoni muuttuisi arkiseksi ja työksi, se olisi aika kamalaa!

      Ja siinä olen kyllä ihan samaa mieltä, että opinto-ohjaus ei kaikkea korjaa juuri tuon henkisen kasvun takia, mutta sen kehittäminen olisi silti äärimmäisen tärkeää. Mutta siinä mielestäni piileekin juuri se jutun juuri. On kannattavampaa kouluttautua alalle, jossa saa töitä (vaikka se ei olisi sitä mitä tehdä), koska työllisenä on huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavampaa tehdä alan vaihto kuin työttömänä, jos tuntuu siltä, että tämä ei olekaan oma ala. Tyhjän päällä on aina huono olla.

      Vastaa
      • Itselläni on pari kaveria teologiaa opiskellut, mutta sen mitä olen ymmärtänyt on työllistyminen huomattavan hankalaa – paitsi toki jos hankkii pedagogisia niin silloin opettajana yleensä avautuu normaalia enemmän mahdollisuuksia.

        Vastaa
  2. Jos itsensä kehittäminen kiinnostaa ja yrittäjähenkisyyttä sekä kilpailuhenkisyyttä riittää, suosittelen myyntialaa. Myyntialalla (provisiopalkattuna) palkka ei muodustu tehdyistä tunneista, vaan tuloksesta. Näin omaan palkkaan vaikuttaminen on todella kannustavaa ja suoraviivaista. Itse kävin yhdistelmäopinnot, merkonomi+lukio, sen jälkeen myyntialalle eri tehtäviin. Myynti on taito jonka oppii parhaiten tekemällä. Suosittelen vahvasti jos luonnetta ja halua löytyy. Kun oikea tuote löytyy ja kehittyy myyjänä, on mahdollisuus tienata todella mukavia summia.

    Vastaa
    • Olen huomannut itseasiassa saman! Myyntityö heille joille se sopii on erinomainen ala – itselläni on niin introvertti luonne, että tiedän, että olisin myyjänä todenäköisesti täysi susi, mutta toisille (etenkin jos löytyy tuote/palvelu mihin oikeasti uskoo), myyjän työ voi olla erinomainen tie korkeisiin tuloihin. Ja mikä parasta, ei välttämättä vaadi kauhean korkeaa koulutusta edes – työmoraalia sitäkin enemmän.

      Vastaa
  3. Teknologia on tulevaisuuden ala.
    Se tulee korvaamaan 5G:n, cloudin, AI:n, ML:n ja analytiikan avulla niin ekonomisteja, juristeja kuin lääkäreitä.
    Teknologiasta tulee tulevaisuudessa entistä älykkäämpää kun dataa pystytään prosessoimaan tehokkaammin ja paremmin.

    Tulevaisuus on teknologian varassa:
    Tech spending is set to explode: https://cloudwars.co/tech-spending-set-explode-microsoft-ceo-satya-nadella/

    Koodarin vinkki nuorelle: mene opiskelemaan tietotekniikkaa pääpainolla data analytiikka.

    Vastaa
    • Täysin samaa mieltä. Teknologia, data-analytiikka, tietotekniikka on mielestäni myös täysin varma piiiitkälle tulevaisuuten! Ja mikä parasta, näille aloille sopii muitakin kuin pelkkiä numeron pyörittäjiä ja asiantuntijaihmisiä. Itsekin teen käytännössä kaikkeen noihin liittyvää, vaikka ihmisosaamista on paljon enemmän kuin teknologiaosaamista.

      Vastaa
  4. Kyllä koulutusta valitessa tärkeintä ovat lopulta omat taipumukset ja arvot. Olen tiennyt lapsesta asti, mitä haluan opiskella, ja vaikka alani työllisyys ei parhaimpia ole, ns. ”kovat tyypit” ovat aina löytäneet oman alan töitä ja varmasti tulevat myös löytämään. Kyse on aidosta intohimosta ja jopa elämäntavasta. Sen rinnalla kalpenevat kaikki haahuilijoiden pilipalipaperit kauppatieteellisestä. Asia erikseen ovat sitten myös kauppatieteellisen alan ”kovat tyypit” – en tosin tiedä, voiko sellaisia edes olla samassa mielessä kuin omalla alallani.

    Vastaa
    • Todella harvalla vain on noin selkeästi tiedossa mitä haluaa. Sen takia olen muiden osalta kirjoituksen osalta samaa mieltä. Todennäköisesti tarkoittaa 80-90%.

      Vastaa
      • Uskallan veikata, että ensimmäinen nimetön on äärimmäinen harvinaisuus. Niistä kymmennistä (sadoista) ihmisistä kenen kanssa olen ollut tekemisissä nuoruudessani ja nykyään, tiedän vain kaksi tapausta, jotka tiesivät alusta asti mitä halusivat elämässään tehdä – ja vain toinen näistä päätyi kyseiselle alalle (Kone-DI). Toinen halusi oikkikseen, mutta luovutti haastavien valintakokeiden takia.

        Veikkaan, että nuoruus on kyllä helpompaa, jos on noin palava tuli matkalla johonkin tiettyyn alaan, mutta suurin osa meistä on kuitenkin täysin hukassa vielä 20-vuotiaanakin elämämme kanssa, jonka takia mielestäni olisi tärkeä painottaa koulutus/työllisyys akselia koulutuksessaan. Moni meistä löytää itsemme vasta erittäin myöhään.

        Ja varmasti kauppiksestakin syntyy noita kuvaamisia ”kovia tyyppejä” – etenkin Laskentatoimen puolelta.

        Vastaa
  5. Itse mietin aikoinaan poliisin uraa, hakeuduin sotilaspoliisiksikin sen takia.
    Mutta kun asiaa tarkemmin tutkin, lähinnä palkkojen ja eritoten palkkakehityksen kautta, niin aika äkkiä tuli selväksi, että monella alalla alku palkka on samaa tasoa kuin pitkän linjan poliisilla.
    Vaikka oli kuinka kutsumus ja into olisi ollut kova, niin tulevaisuuden suunnittelu voitti ja hakeuduin IT alalle, jolla näin kasvupotentiaalia.
    Tämä siis ennen vuotta 2000, kun kunnon IT hypetys oli alkamassa ja firmoihin pääsi ATK hommiin käytännössä sisään kävelemällä.
    Amis pohjalta vaan hommiin, 8000mk alkupalkalla.
    Nyt olen tuosta tonnin alle, mutta euroissa.
    Olisinko ollut onnellisempi poliisina.. ehkä.
    Mutta epäilen etten olisi ikinä päässyt vastaaviin tuloihin, vaikka eivät tulot tietty tärkeintä elämässä ole, tai varallisuuskaan.
    En usko, että poliisina olisin voinut perustaa suurperhettä ja elämä olisi ollut vapaa ajalla tiukempaa.
    Jälkeenpäin on helppo olla valinnoistaan tyytyväinen, kun ei tiedä miten elämä olisi muilla valinnoilla edennyt.

    Vastaa
    • Mielenkiintoinen ja inspiroiva tarina! Ja hieno muistutus siitä, että aika paljon onneksi pystyy oppimaan ihan työelämässä, vaikka ei minkäännäköistä koulutusta alla olekaan. Tuntuu, että ei se IT-huuma siitä 1900-luvun lopusta kauheasti ole ehtinyt laantua tähän päivään ja osaajista on edelleen valtavasti pulaa!

      Ja parempi palkka tuo varmasti vapautta, niin perheen kuin vapaa-ajankin kanssa.

      Vastaa
  6. Hyvä kirjoitus. Kun itse lähdin opiskelemaan 25 vuotta sitten tilanne oli sama: jos haluat hyviin töihin mene kauppakorkeaan, teknilliseen yliopistoon, oikeus- tai lääketieteelliseen. Palkat ovat näillä koulutuksilla usein hyvät.

    Kirjoituksesi on tehty vastavalmistuneen näkökulmasta ja jos kaikki tututkin ovat korkeakoulutettuja on vaikea miettiä muita vaihtoehtoja. Olen pohtinut viime vuosina mitä koulutusta voisin suositella omille lapsilleni. Korkeakoulutus on yksi vaihtoehto mutta toinen olisi ammatillinen kaksoistutkinto. Kannatan lukion tuomaa yleissivistystä mutta oikeasti ammatin oppiminen 18-vuotiaana on tehokas keino aloittaa varallisuuden kerryttäminen. Alat ovat hyvin erilaisia mutta terävimmät ja yritteliäimmät yltävät nopeasti kohtuullisen hyviin ansioihin. Ammatillinen koulutus mahdollistaa yrittäjyyden melko nopeasti (esim. sähkömies). Valitettavasti väärälle alalle kouluttautuminen on myös helppoa. Tällä hetkellä varmat valinnat ovat todennäköisesti näitä miehisiä aloja (sähkö, tieto- ja viestintätekniikka, rakennusala, talotekniikka jne.). Voisin kuvitella taloudellisen riippumattomuuden olevan tavoitettavissa alle 30-vuotiaana.

    Vastaa
    • Suurin osa tutuistani ei ole korkeakoulutettuja, mutta usein heitäkin kannustan kouluttautumaan vähän enemmän, koska harva tuntuu tyytyväiseltä omaan työhönsä varastoissa, kassalla jne. Ja uskon, että monella heistä olisi potentiaalia myös korkeampaan koulutukseen, jos motivaation kipinän saisi aikaiseksi. Kouluttamaton on kuitenkin aivan eri asia kuin tyhmä.

      Ja olet ihan oikeassa siinä, että esim. juuri sähkö/putkimiehet voivat päästä hyvillekin ansioille juuri yrittäjä ja FIRE varmasti mahdollista aikaisemminkin heille kuin korkeakoulutetuilla Suomessa. Toki tämä vaatii juuri tuota yrittäjyyttä (joka sekään eis voi kaikille), koska se vaatii paljon aikaa ja vaivaa ihan perus palkka-ammattiin verrattuna.

      Itse uskon opetuksen juuri tuovan tuota mainitsemaasi sivistystä ja ymmärrystä maailmasta, jonka takia kouluttautuminen ei koskaan mene hukkaan – kannattaa vain miettiä, ettei kouluttaudu 5 vuotta vain yleissivistääkseen itseään, vaan siten, että oppii asioita, joita yhteiskuntakin keskimäärin arvostaa.

      Vastaa
  7. ”Palvelukseen halutaan ekonomi, merkonomi tai muuten reipas nuori mies”
    – Sorry, oli ihan pakko.

    Ajatuksesi siitä, että pitää kouluttautua alalle, joka työllistää ja josta saa palkkaa, on ihan oikea. Mutta mainitsemasi neljä koulutusvaihtoehtoa sopivat hyvin pienelle osalle väestöstä, jo ihan sen vuoksi että korkeakoulutus ja sen mukaiset yötpaikat sopivat vain osalle väestöstä.

    Sitten on se pointti, että putkimiehiä tarvitaan enemmän – ja kipeämmin – kuin ekonomeja, ja 18-vuotiaana putkimieheksi valmistunut ehtii maksaa ison osan omakotitalostaan ennen kuin ekonomi pystyy maksamaan edes vuokransa itse ilman veronmaksajien apua.

    Vastaa
    • Hahaha, noinhan se juuri menee!

      Allekirjoitan sen, että lääkäri ja oikkis ovat harvoille sopivia. Teekkariudessa ja kauppakorkeassa on kuitenkin mielestäni oikeastaan kaikille sopivia hommia. Teekkariksi voi mennä, jos tykkää tehdä käsillään asioita ja KTM:ksi voi kouluttautua kuka tahansa, joka on kiinnostunut humanistisista aiheista. Liian usein kauppis ja teekkarius jaetaan mielestäni siten, että teekkari (matikkanero), Kauppis (rahoitus).

      Bloggari Pohattahan on juuri hyvä esimerkki tuosta, miten varallisuutta tosiaan voi kasvattaa huomattavasti nopeammin kun aloittaa työt ajoissa. Hänellä on nyt 33-vuotiaana lähes 400 000 euron varallisuus. Itselläni tulee tiukkaa tuon saavuttaminen tuohon ikään mennossa juuri, koska olen aloittanut työt myöhemmin, mutta uskon, että korkeampi koulutus mahdollistaa minulle hieman pitämällä aikavälillä tulot, joihin alemmalla koulutuksella ei käytännössä ole edes mahdollista päästä – kaikki toki riippuu urakehityksestä.

      Koulutus onkin investointi siinä, missä mikä tahansa muukin – vasta pitkällä aikavälillä näkyy sen hyödyt täysin.
      Etenkin Suomessa, jossa jostain syystä nykyään vaaditaan työelämässä usein turhaakin korkeakoulutusta, että voidaan tiettyjä ylennyksiä antaa – joka on omasta mielestäni turhaa, mutta silti työelämän realiteetti.

      Vastaa
  8. Ehdottomasti samaa mieltä että hyvä koulutus avaa ovia ja mahdollistaa hakeutumisen mielenkiintoisiin ja hyvin palkattuihin tehtäviin. On olemassa useita keinoja hakeutua kohtuulliseen positioon työmarkkinoilla ja koulutus on varmasti eräs parhaat edellytykset luova reitti.

    Monesti puhutaan että on tärkeä hakeutua itseään kiinnostavaan tehtävään hyvän palkan sijaan. Olen kuitenkin huomannut että nimenomaan ne hyvä palkkaiset työt ovat niitä mielenkiintoisempia, innostavimpia ja haastavimpia, ainakin jos vahvuutesi ovat matemaattinen ja looginen päättelykyky. Mielestäni on naiivia hehkuttaa pienipalkkaisen työn hohtoa jos samalla harmitellaan arvostuksen puutetta (lue pieni palkka).

    Koulutuksen jälkeen on edessä se kriittisin vaihe eli työnhaku ja hakeutuminen kohtuullisesti palkattuun tehtävään. Tosin uran alussa tärkeämpää on saada kokemusta jonka avulla voit kammeta itsesi parempaan tehtävään. Usein hyväpalkkaiset työt eivät edes ole tulleet hakijoiden mieleen, tai ihmiset eivät ymmärrä kuinka hyvin palkattu kyseinen tehtävä on.

    Jos pitkä opiskelu ei innosta niin tarjolla on myös hyvin palkattuja duunari hommia kuten teollisuuden vuorotyöt joissa tienaa helposti 60k€/vuosi jalat pöydällä netissä surffaten tai sähkö- ja putkiurakkatyöt joissa ahkera kaveri pääsee hyviin ansioihin. Itse työskentelin nuorena ahtaajana muutaman vuoden 2005 alkaen jolloin ansiot olivat keskimäärin 65k€/vuosi, toki perustuen ylitöihin. Tuolloin Firetys ei vielä pyörinyt samajätkien huulilla joten kolmekymmisinä oltiin lähempänä maksakirroosia kuin taloudellista riippumattomuutta.

    Kouluttautumisessa ei lisäksi ole pelkästään kyse uran luomisesta vaan se on myös tapa kehittää itseään. Uuden oppiminen ja tiedon janon tyydyttäminen tuo sisältöä elämään ja kasvattaa sinua ihmisenä. Itse olen työn ja perhevapaan lomassa hankkimassa perustutkintoa ammattikoulusta vaikka insinöörin paperit on jo taskussa. Voin lämpimästi suositella aikuisopiskelua jokaiselle, ja tunne on huikea kun luokallinen aikuisia suorastaan ahmii heille tarjottua tietoa, ja kaikki tämä vieläpä ilmaiseksi yhteiskunnan maksamana.

    Vastaa
    • Uskon, että me olemme tuossa asiassa samaa mieltä – lähinnä juuri sen takia, että me molemmat nautimme haasteista, vastuusta sekä itsensä kehittämisestä. Monelle muulle nämä asiat voivat olla juuri niitä asioita, joita töissä haluaa välttää.

      Mahtava tuo vertaus maksakirroosin ja FIRE:n välillä – tuossa näkyy juuri se kuinka tärkeää on tehdä mielenkiintoisia töitä sekä miten ympäröivät ihmiset vaikuttavat omaan tekemiseen. Ja myös monelle yksinkertaiset työtehtävät saattaa aiheuttaa vain vitutusta, johon sitten tarvitaan se perjantai- ja lauantaipullo.

      Ja olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että oppiminen ja kehittyminen ei saisi koskaan loppua siihen kun koulut loppuvat. Jos jäämme sellaisiksi ihmisimme kun olemme 18, 20 tai vaikka 25-vuotiaana ja luotamme elämänkouluun loppuelämämme emme saavuta lähellekään täyttä potentiaaliamme, joka on turhauttavaa. Olen itsekin alkanut jälleen parin vuoden aikana lukemaan paljon tietokirjoja vapaa-ajallani ja tuntuu, että olen jälleen valmis omaksumaan uutta tietoa myös vapaa-ajallani parin vuoden tauon jälkeen.

      Vastaa
  9. Käytännössä kaikki korkeakouluihin hakevat käyvät valmennuskurssin? En tunne ketään valmennuskurssin käynyttä. Lääkikseen ja oikeustieteelliseen moni ehkä sen vielä käy, edes kauppatieteelliseen en kyllä itse missään nimessä maksaisi valmennuskurssista, ottaen huomioon mikä on materiaali pääsykokeeseen nykyään. Itse olen opiskellut kolmessa korkeakoulussa (UEF, Helsingin yliopisto, KyAMK) ilman minkäänlaista valmennuskurssia. Kyllä sinne opiskelemaan pääsee ilman että maksaa itseään kipeäksi, joillekin aloille ja henkilöille voi olla ihan paikallaan, mutta melko epätoivoisen kuvan annoit tuossa kirjoituksessa.

    Vastaa
    • Joo ehkä tässä näkyy se, että kirjoitus oli kirjoitettu tämmöisen old school-ihmisen näkökulmasta, joka haki vielä vanhalla systeemillä kauppakorkeaan. Omassa tutor-ryhmässäni kauppiksessa ei ollut yhtään ihmistä, joka ei käynyt valmennuskurssia. Ja pakko myöntää, että en pidä uudesta haku-uudistuksesta laisinkaan monesta eri syystä.

      Ja siis ehdottomasti pääsee myös ilman valmennuskursseja, mutta itsekin pariin kertaa korkeakouluihin hakineena tiedän, että on erittäin vaikeaa opiskella itsenäisesti vs. käydä valmennuskurssi ja jatkaa ns. kouluputkessa myös pääsykokeiden osalta. Koko Suomen koulusysteemi kuitenkin perustuu siihen, että koulussa opetaan, ja kotona tehdään läksyt.

      Monelle pääsykokeet voivatkin olla pelottava kokemus juuri sen takia, koska tukea ei mistään saa kuten ennen vanhaan koulussa – jolloin kurssit ovat erinomainen vaihtoehto, joita mielelläni suosittelen. Ei ollut tarkoitus saada asiaa kuulostaa epätoivoiselta, vaan ehkä enemmän halusin tarjota ratkaisuja, jos pääsykokeisiin lukeminen tuntuu haastavalta!

      Vastaa
  10. Kirjoituksesi pohjautui ajatukseen mitä lähteä opiskelemaan lukion jälkeen. Olisiko vinkkejä alanvaihtoon kun tuli lukion jälkeen kouluttauduttua köyhäksi ja alanvaihto kiinnostaa? Vakituinen työsuhde on eli aikuiskoulutustukea tulen saamaan, mutta se riittänee vain kahdeksi lukukaudeksi.

    Vastaa
    • Mielestäni aika samat säännöt pätevät siihen, alkaako opiskelemaan lukion jälkeen vai muutenkin. Toki oma taloudellinen tilanne pitää ottaa huomioon, mutta uskon, että jos uusi ala tarpeeksi kiinnostaa. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat kouluttautuneet töiden ohessa, lapsiperheenkin kanssa korkeakoulutetuiksi.

      Kannattaa siis pohtia, mikä voisi kiinnostaa. Sen pystyn kokemuksesta sanomaan, että tässä kirjoituksessa esitetyistä vaihtoehdoista kauppakorkeakoulu on ylivoimaisesti inhimillisiin ja helpoin tehdä jopa töiden ohessa. Jos oikeasti panostaa KTM:n paperit pystyy saamaan ulos 3-4 vuodessa ja kun jättää opiskelijahurlumheit väliin, niin tämä ei välttämättä ole niin hankalaa.

      Toinen hyvä vaihtoehto on tietyt alat AMK:ssa, joissa työllisyys on keskimääräistä parempi. Koulutus on hieman maisterin tutkintoja helpompia, mutta työllisyys tietyillä aloilla (esim. laskentatoimen puolella) on edelleen erittäin hyvä.

      Kuten kirjoitin tässä kauppistekstissäni, suurimmat avut mielenkiintoiseen duuniin ja hyvään palkkaan on loppupeleissä oma kiinnostus. Kun löytyy aito kiinnostus alaa kuin alaa kohtaa, yleensä se muuttuu silloin helpommaksi myös opiskella ja usein myös työelämässä menestyy silloin paremmin. https://omavaraisuushaaste.com/mita-opiskella-kauppakorkeakoulussa/

      Vastaa
  11. Itse olen ns. syyllistynyt köyhäksi kouluttautumiseen, koska en ole koskaan tainnut saada tietoa paremmasta. Oma perhetaustani on tyypillisesti matalapalkkaista/keskivertoa (en edes tiedä mikä on ns. normi), joten miltään suunnalta en ole koskaan saanut esimerkkejä siitä, mitä hyvätuloisuus voisi olla jne. Olenkin siis seurannut vain mielenkiinnon kohteitani, jotka valitettavasti ovat linkittyneet mataliin palkkoihin. Teini-iässä 1700 euroa käteen kuukaudessa oli mielestäni paljon ja nyt noin 10 vuotta myöhemmin tajuan rahan päälle jo vähän enemmän. Ärsyttää, etten aikanaan ole kouluttautunut rikkaampiin hommiin vaan olen joutunut itsenäisesti havahtumaan aiheen tiimoilta vasta nyt, ”kutsumusammateista” kun ei makseta niin paljoa.

    Nyt aloitankin taloushallinnon opintoja nykyisen työn ohella ja toivon muutoksen työrintamalla tulevan eteen joskus tulevaisuudessa, johon mielestäni on vielä aivan liian pitkä aika!

    Vastaa
    • Hienoa kuulla, että olet päättänyt jatkokouluttautua! Koskaan ei ole liian myöhäistä tosiaan kouluttautua uudelleen ja kuten ylempänä olen sanonut, esim. oma äitini kouluttautui uudelleen yli 50-vuotiaana.

      Tuo on hyvä pointti mitä sanoit, että nuorempana tosiaan reaalisesti pienikin palkka tuntuu erittäin paljolta. Tämä saattaa monet ajaakin nopeasti työelämään miettimättä sen suuremmin jatko-opiskeluja, kun itse voi tienata 2000-3000 euron palkkaa, samalla kun korkeakouluopiskelijat edelleen kituuttavat tuella. Ja jos ei ole ketää neuvomassa paremmin, ei sitä oikein voikaan tajuta.

      Tsemppiä opiskeluihin ja hienoa, että olet ottanut ohjat omaan käsiisi!

      Vastaa
  12. Tuo lakimiehen ura olisi parempi saada ilman vaivaisia yliopistoja. Puku on tyhmän
    näköinen. Parempi käyttää omaa tyyliä. Olen kiinnostunut rikoslaista. Lakiala
    kiinnostaa minua mutta sen on oltava sellainen minkä haluan. Nuo yliopistossa opiskeltavat ovat tylsiä. Voinkohan ruveta rikoslakimieheksi?

    Vastaa
    • Voihan se olla, että tulevaisuudessa lakimiestenkään ei tarvitse pukuja käyttää! Pukukoodit kuitenkin löystyneet koko ajan. Itse IT-puolella kuljen lähinnä huppareissa, joten jos pukuja ei halua, voi myös miettiä teknillistä korkeakoulua tai kauppista ja sivuaineeksi IT, niin löytyy paljon töitä, järkevä palkka ja pukukoodikin vapaa!

      Vastaa
  13. Pakko kommentoida, vaikka vanhempi juttu onkin: tuota diplomi-insinöörikohtaa haluaisin tarkentaa siten, että se ala kannattaa silti valita tarkoin. Itse lankesin niihin ”valitse ala, joka itseä kiinnostaa” hokemiin, mikä oli iso virhe. Itse päädyin siis lukemaan itseni diplomi-insinööriksi sovelletusta luonnontieteestä selvittämättä yhtään ko. tutkinnon suorittaneiden työmarkkinatilannetta, joka on sanalla sanoen huono ja työmarkkinat pienet. Jos DI:ksi mielii, kannattaa valita joko: A. tuotantotalous, B. tietotekniikka tai C. iso teollisuuden insinööriala (rakennus, kone tai sähkö/automaatio). Voin sanoa, että ei ole herkkua yrittää näin 30 ikävuotta lähennellessä matalapalkkaisena pätkätyöläisenä rukoilla päästäkseen tuotantotalouden maisteriohjelmaan, jota kautta toivon mukaan pääsisi rahakkaampiin hommiin. Hiljattain muuten rahapodissa puhuttiin, että tutkimusten mukaan pienituloiset vanhemmat opettavat lapsiaan kuuliaisuuteen, nöyryyteen ja siihen, että ahneus on pahasta. Hyvätuloiset vanhemmat puolestaan opettavat lapsiaan itsenäisyyteen, omien puolien pitämiseen ja menestymiseen. Mielestäni jokainen, joka kasvattaa lastaan köyhyyden mentaliteettiin, ansaitsee läpsäisyn poskelle.

    Vastaa
    • Tämä on kyllä ihan totta, että tietyt pääaineetkin koulujen sisällä on merkittävästi toista parempia/huonompia työtilanteen osalta. Toki keskimäärin jos on oikeasti kiinnostunut aineesta ja valitsee sekä pärjää siinä, niin voi olla, että pystyy nousemaan omalla osaamisellaan nopeastikin myös pienemmässä työmarkkinassa huipulle. Silloin pitää vain olla hurja draivi omaan tekemiseen.

      Veljeni on TKK:lta rakennustekniikasta ja siellä huomasi sen, että tosiaan työtilanne on niin hyvä, että kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa – vaikka olisi vain keskivertotekijä.

      Ja tuo tutkimus, mitä rahapodi referoi on itsellenikin tuttu. Sinänsä moniulotteinen aihe (mistä varmaan pitäisi kirjoittaa ihan oma teksti), että itseni kasvatettiin köyhien vanhempien toimesta juuri noin. Kuuliaisuus ja nöyryys on kuitenkin sellaisia asioita, jotka ovat itselleni tuoneet elämässä pelkkää positiivista ja olen iloinen, että minut niin kasvatettiin. Toki kasvatuksessa on myös ollut se puoli, että on ollut vaikea vaatia asioita (ylennystä palkankorotuksia jne.), mutta onneksi aikuisena nämä asiat voi edlleen oppia ja saada näin best of both worlds!

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Kate Peruuta vastaus