Miksi ja mitä tekisin taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani?

Kysymys, joka jokaiselta taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijalta kysytään, on yksinkertaisesti ”miksi tavoitella taloudellista riippumattomuutta?”. Tämä on mielestäni kysymys, johon kannattaa omata vastaus ennen kuin alkaa tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Taloudellinen riippumattomuus ei välttämättä edes sovi kaikille.

Itse tarvitsen vastauksen kysymykseen ihan vain sen takia, että itselleni tavoite kuin tavoite on helpompi saavuttaa, mikäli tiedän miksi sitä tavoittelen. Jos en tiedä tarkalleen miksi teen jotain, motivaationi tippuu huomattavasti. Tämän näki esim. lukion päättötodistuksessani. Olin koko lukion täysin hukassa itseni kanssa enkä tiennyt, mitä elämältä halusin – ja se näkyi arvosanoissani negatiivisesti yo-kirjoituksia myöten.

Tavoittelenkin taloudellista riippumattomuutta, koska on paljon asioita, joita haluan tehdä – muita joita en ehdi tai pysty tekemään päivätöiden kanssa samaan aikaan. Suurin osa asioista, joita haluan tehdä ovat sellaisia, että niistä pystyy saamaan rahaa, mutta mitä todennäköisemmin tuntipalkka jää alle 1e/h tasolle. Mitä siis haluan tehdä, kun olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden? Siitä seuraavassa.

1. Kirjoittaa kirjoja

Kirjoittaminen on jotain, joka tuo minulle loputtomasti iloa. Sinänsä ei ole väliä kirjoitanko jotain vähän vapaampaa töissä, tätä blogia tai ensimmäisen kirjani käsikirjoitusta (joka menee tällä hetkellä jossain sivulla 300.). Kirjoittamisessa on jotain maagista, joka tekee minut  onnelliseksi. Samalla se auttaa minua myös jäsentämään ajatuksiani.

Kirjoittamisessa on myös se kiva asia, että sitä pystyy tekemään kokopäivätyön ohessa, vaikka se onkin huomattavasti vaikeampaa. Pyrin viimeistelmään ensimmäisen kirjani käsikirjoituksen tämän vuoden puolella ja lähettää sen kustantamoille loppuvuodesta. Todennäköisesti saan kasan hylsyjä, mutta onneksi yrityksiä on loputtomasti ja deadlineja ei tässä harrastuksessa ole.

Tällä hetkellä minulla on kolme kirjan tynkää, joista tiedän, että haluan ne kokonaisiksi kirjoiksi kirjoittaa. Kun aikanaan onni on puolellani ja saan ehkä kustannussopimuksen, ei se kuitenkaan tuo blogiini muutoksia. Olen ajatellut pitää blogini anonyymina tulevaisuudessa ihan vain sen takia, että en halua sekoittaa työminää, taloudellinen riippumattomuusminää sekä mahdollista kirjailijaminää. Ainakin siihen asti, kunnes saavutan taloudellisen riippumattomuuden.

 

2. Opetella tekemään musiikkia

Kuuntelen musiikkia. Paljon. Rakastan myös livemusiikkia ja tykkään keikoilla ja festareilla käymisestä erittäin paljon. Musiikkimakuni on jossain teini-ikäisen ja keski-ikäisen naisen välillä. Kuuntelen usein pirteää ja iloista musiikkia ja en saa mitään perussuomalaisesta rokista, hevistä, metallista tai oikeastaan mistään raskaammasta musiikista. Yleensäkään en juuri kuuntele suomalaista musiikkia. Erityissuosikkini on tasoa 70-luvun diskomusiikki.

Haluan opetella tekemään musiikkia ja onneksi nykyään tietokoneohjelmien avulla se on helpompaa kuin koskaan, kunhan opiskelee perusteet hyvin. Haluaisin tehdä jotain modernilta kuulostavaa, joka ottaa paljon vaikutteita diskomusiikista. Erityislemppareitani ovat diskobändit Change, Chic, The Brothers Johnson sekä tietenkin Earth, Wind & Fire (kaikkihan tietävät September-kappaleen). Jos pystyn koskaan tekemään edes 1% yhtä hyvää musiikkia kuin edellämainitut artistit, olen onnellinen.

 

3. Kirjoittaa elokuvakäsikirjoitus, joka tehdään elokuvaksi asti

Kirjoittaminen kuin kirjoittaminen? No ei oikeastaan. Elokuvakäsikirjoittaminen on aivan eri taidelajinsa verrattuna kirjojen kirjoittamiseen ja toisin kuin kirjojen kirjoittamista, elokuvakäsikirjoittamisessa on paljon tarkempia sääntöjä ja muotoja, joita pitää noudattaa. Tämä vaatiikin huomattavasti enemmän panostusta kuin kirjojen kirjoittaminen. Elokuvateollisuus Suomessa on myös huomattavan pieni, joka tarkoittaa että piirit ovat pienet. Ymmärrykseni mukaan pienet piirit usein tarkoittavat sitä, että hyvällä käsikirjoituksella edes ei oikeastaan pääse mihinkään, jos ei ole suhteita.

Suurin unelmani olisi kirjoittaa elokuva, joka oikeasti ostettaisiin ihan Hollywoodiin asti, mutta siellä piirit ovat entistä pienemmät ja aina pitäisi tuntea joku. Uskon kuitenkin, että joku päivä tulen tavoittelemaan Hollywood-käsikirjoituksen kirjoittamista, koska rakastamaani genreä – sci-fiä – on vähän vaikea kirjoittaa suomalaiseen elokuvatuotantoon. Tämä on varmasti kaikista haaveistani ylivoimaisesti vaikein toteuttaa.

 

4. Perustaa videopeliyhtiö ja kehittää konsolipelejä

Jos olet lukenut blogiani pitempään, saatat muistaa, että olen uskollinen Nintendo-fani. En usko, että tämä tulee koskaan muuttumaan, koska olen ollut sitä jo kaksi vuosikymmentä. Aina kun pelaan Nintendon AAA-luokan videopelejä, olen jälleen se lapsi, joka sai Game Boy Colorinsa alakoulun ensimmäisellä asteella. Lapsille pitää olla kateellinen siitä aidosta onnesta, joita he kokevat mitä pienimmistäkin asioista.

Vanhempana meistä ihmisistä tulee kyynisimpiä, koska olemme kokeneet niin paljon. Tietyt videopelit kuitenkin tuovat minulle edelleen sen lapsellisen onnen tunteen, jota on vanhemmalla iällä entistä vaikeampi tavoittaa.

Haluankin pystyä luomaan jotain, joka pystyy antamaan uudelle sukupolvelle samanlaisen tunteen, kuin mitä Nintendo on pystynyt antamaan minulle vuosi vuoden jälkeen. Suomessa onneksi peliteollisuus on suhteellisen kehittynyt ja tämä tavoite ei vaikuta tällä hetkellä utopistiselta (kunhan rahaa löytyy). En halua luoda Supercellin tavoin rahaatakovia mobiilipelejä, vaikka arvostan Supercelliä valtavasti. Haluan luoda pelikokemuksen, joka ei koukuta, vaan on elämys. Videopelit yhdistävätkin parhaillaan kaikki ylläolevat unelmani – tarinankerronnan, musiikin ja tunteet.

 

5. Hyväntekeväisyys

Kun on saanut itse kaiken elämältä, mitä voi haluta, on aika antaa muille. Tiedän, että ihminen on onnellisimmillaan silloin kun hän auttaa toista ihmistä. Olemme kaikki altruisteja. En huomannut tätä ennen kuin tein hyväntekeväisyystyötä. Hyväntekeväisyys ja toisten auttaminen tekee onnelliseksi.

Olen itse matalatuloisesta työläisperheestä. Rahan riittävyys ei koskaan ollut itsestäänselvyys ja se näkyi asioissa, joita sain lapsena. Olen myös työssäni kohdannut mitä kauheimpia ihmiskohtaloita, joka on lopulta johtanut taloudelliseen perikatoon, luottotietojen menetykseen ja näin usein myös samalla täyteen ihmisarvon menetykseen. Reaktio on usein kuin lumipallo, jota kukaan ei voi yksin pysäyttää. Haluaisinkin olla auttamassa esim. luottotieto-ongelmaisia tai muuten vain taloudenhallinnaltaan haasteisia ihmisiä ja perheitä.

 

Yhteenveto

Nyt kun katsoo listaa kirjoitettuani sen paperille, moni tavoitteeni kuulostaa erittäin naiivilta jopa omiin silmiini. Lista ei varmaan myöskään ollut sellainen, mitä lukija saattaisi odottaa kuivalta talousbloggarilta.

Olenko siis kultturelli artisti, haaveilija, optimisti ja kirjatoukka? Oikeastaan olen aina ollut juuri päinvastainen. Kuvaamataitoni oli koko koulu-urani ajan 7. Äidinkielestä en saanut koskaan 8 parempaa ja olen aina ollut laiska lukemaan kirjoja, vaikka pidän lukemisesta. Minulla ei ole lauluääntä enkä ole koskaan opetellut soittamaan muuta kuin Ukkon Noan nokkahuilulla.

Veikkaan, että yksi suurimpia syitä listani sisältöön on uskoni siihen, että kun lopettaa olemasta sisäisesti lapsi ja alkaa tekemään ”aikuisten” juttuja kuten veneilyä, golfailua, sisustamista, (insert oma stereotypiasi tähän), vangitsee itsensä ihan vapaaehtoisesti oravanpyörään, jonka odotukset, ympäristö ja lähipiiri asettaa. Ilman unelmia elämä ei ole mielestäni elämisen arvoista .

Rakastan musiikkia ja elokuvia. Ja ajan myötä huomasin, että rakastan myös maailmojen luomista ja tarinoiden luomista. Asioiden luominen niin tekstin tai musiikin muodossa saa minut innostumaan aivan eri tavalla kuin mikään muu tähän mennessä tekemäni asia.

Innostun helposti ja pidän tämänhetkisestä työstäni erittäin paljon, mutta en usko, että mikään ns. ”tavallinen” työ pystyy tekemään minusta yhtä onnellista kuin luova työ.

Olen kertonut tavoitteistani ja syistäni taloudellisen riippumattomuuten tavoitteluun muutamalle läheiselle ihmiselleni ja reaktiot ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia. Jotkut ovat olleet erittäin kannustavia ja uskoneet, että pystyn tavoittaa kaiken, mitä haluan. Toiset mielipiteet ovat taas olleet täysin päinvastaisia ja olleet sitä, mieltä että haaveilen turhaa ja en todennäköisesti onnistu saavuttamaan juuri mitään tavoitteistani ja olen eläköityessäni vain hamstrannut rahaa koko elämäni ajan nauttimatta elämästäni!

Sanottakoon vielä se, että en usko lopettavani työntekoa täydellisesti kun saavutan taloudellisen riippumattomuuden. Syynä tähän on se, että kaikki kollegani ovat tähän mennessä töissä olleet aivan mahtavia ja nautin ihmisten seurassa töissä. Työni on tämän lisäksi ainakin tällä hetkellä miellyttävää, haastavaa ja uskon siihen, mitä yrityksemme tekee. Ehkä jos joskus pääsen tavoitenumero 3.-4. asti, pidän sapattivuoden. Tavoitteita on myös sen verran paljon, että elämässäni saattaa tulla jopa hieman kiire toteuttaa kaikki. Tavoitteita on, mutta onneksi myös aikaa on.

Mitä ajatuksia tavoitteeni herättävät? Ja miksi sinä haaveilet taloudellisesta riippumattomuudesta?