En ole siis aivan vielä valmistunut. Valmistun maisteriksi 2017 vuoden lopuksi. Olen kuitenkin suhteellisen loppusuoralla opinnoissani ja viimeistelen Graduani. Pari kurssia pitää vielä tehdä keväällä roikkumasta pois ja käydä syksyllä vaihdossa käyttämässä se optio pois alta.
Sain viikko sitten tiedon, että saan jatkaa nykyisissä kehityshommissani työpaikallani. Laskin, että korvaus työstäni (palkka + päivärahat) uudessa hommassa ensi vuonna vastaa samaa kuin saisin pelkkänä bruttona 4500 euroa/kk. Tähän päälle työpaikkani maksaa vielä matkakuluni. Diili on siis satumainen siihen verrattuna, että en ole edes vielä valmistunut.
Mutta kun…
Koen, että koulutuksellani koen pystyväni huomattavasti haastavampiin hommiin. Työporukka on aivan mahtava ja viihdyn töissä erittäin hyvin, mutta kunnianhimoinen osani koputtaa koko ajan takaraivossa hokien ”älä tyydy”.
Koen olevani puun ja kuoren välissä. En koe kehittyväni ammattillisesti valtavasti nykyisessä työssäni, mutta mikäli menisin ns. virallisesti koulutustani vastaavaan työhön vähenisi nettotuloni todennäköisesti yli 500 eurolla kuussa. Voi myös olla, että vaadin vain liikoja nykyiseltä työltäni, koska olen kuitenkin työelämässä ollut osa-aikaisesti koko opiskeluaikani.
Tämä on hyvä aika pohtia, mitä oikeasti haluan elämältäni lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Otanko nyt kaiken irti hyvästä palkkatasosta niin kauan kuin pystyn ja en edes pyri uralla eteenpäin? Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa tämä olisi ehdottomasti suuri etu. Toisaalta, onko se pitkällä tähtäimellä? Onko nykyisestä työssä tarpeeksi vastuuta, että se kartuttaa kokemustani tarpeeksi? Olenko nyt valitsemassa pikavoittojen ja pitkän ajan tuoton väliltä? Työkokemuskin kuitenkin on omanlainen investointinsa.
Ei tässä voi muuta kuin ihmetellä first world problemejani, koska korkeakoulutettujenkin työttömyys on noussut vuosi vuodelta ja suunta ei näytä kääntyvän. Oikeasti minun pitäisi olla kliseisesti vain iloinen, että minulla on jotain töitä.
Siis ymmärsinkö oikein, lähdet vaihtoon ja työpaikkasi maksaa siitä ilosta sinulle päivärahat?
Haha, ei nyt sentään. Lähden vaihtoon elokuussa, joka tietysti tarkoittaa työsopimuksen katkeamista / opintovapaata siksi aikaa.
No minä jo ajattelin et nyt on osunut loistodiili kohdalle 😀
Se kyllä olisi…
Huh mitä ongelmia, tuolla rahallahan moni hyppisi vaikka tasajalkaa kuuhun =D
Ihan hyvä vertaus. Kuten tekstissäkin mainitsin, ihan aito first world problem. Noh, onneksi tätä ongelmaa kestänee vain elokuuhun 😀 Sitten palaan normiopiskelijoiden maailmaan.
Otat nyt tuon työn tottakai vastaan ja teet sitä niin pitkään kun parempi tulee vastaan. Työläisenä on helpompi hakea uutta paikkaa kuin työttömänä.
Jep, luonnollisesti töissä jatkan tavallisesti etenkin nyt kun opiskeluitakin niin vähän jäljellä, mutta tulevaisuus vain mietityttää kahta kauheammin.
Alisuoriutuminen ei varmasti ole mukava tunne. Kaipaat työhösi haasteita, mutta saat niitä ilmeisesti kuitenkin opiskelusta tällä hetkellä? Eli vasta opintojen päätyttyä tämä saattaa muodostua isommaksi ongelmaksi? Siihen ehdit kuitenkin varautua etsimällä itsellesi sopivampaa työtä. Nauti nyt tämän tilanteen eduista, kuten hyvästä palkasta, mukavista työkavereista ja mahdollisuudesta verkostoitua.
Työelämäkin kyllä tuottaa enemmän haasteita kun koulu, etenkin nyt kun koulusta on enää loppusuora jäljellä, mutta koen vain pystyväni vieläkin haastavampiin töihin. HIljaa kuitenkin hyvä tulee.
Ei kannata hätäillä. Sinulla on nyt ihan älytön munkki tilanteessasi, jos saat vielä mahdollisuuden opintovapaaseen = varma paluu vaihdosta töihin Suomessa. Itse palasin vaihdosta rahattomana ja jouduin olemaan myös asunnottomana hetken. Hieno kokemus kylläkin, uskaltaa elää niin vapauden tunteella 🙂
Mutta I feel you, olisi niin paljon pään sisällä osaamista ja tarmoa, mitä en nyt pääse purkamaan oikein mihinkään. Duunissa saan vain pieniä palasia asioista kontolleni, kun oikeasti haluaisin ratkoa kokonaisuuksia.
Joo, opintovapaa on vielä neuvottelujen alla. Täytyy neuvotella itselle hyvä diili myös jatkoa varten. Veikkaisin, että joudun olemaan vaihdosta tulleena myös hetken ilman asuntoa, mutta onneksi pystynen asumaan kaverien/perheen luona hetkisen, mikäli tarvis.
Huomaan, että tiedät selkeästi tarkalleen miltä se tuntuu kun ei saa ihan niin paljon vastuuta kuin haluaa. Kuvauksesi kuulosti erittäin tutulta 😀 Kaipa se on meillä uran alussa olevilla kaikilla aika sama ja sitä pitää vain sietää jonkun aikaa ja yrittää tehdä parhaansa sillä aikaa.