Löysin FIRE:n omasta mielestäni suhteellisen myöhään, mutta moneen muuhun verrattuna suhteellisen aikaisin – n. 25-vuotiaana. Porttihuumeena taloudelliseen riippumattomuuteen minulla toimikin kaikille tuttu amerikkalainen MMM-blogi. Se, miten blogiin eksyin, en enää muista. Heti kun aloin lukemaan blogia, jokin sisälläni kuitenkin loksahti. Tiesin, että tämä oli se minun juttuni.
Jos olisin löytänyt taloudellisen riippumattomuuden aikaisemmin, olisin tehnyt monta asiaa eri tavalla. Tänään listaankin viisi tärkeintä asiaa, mitä olisin tehnyt eri tavalla, jotka olisivat tehneet minusta huomattavasti vauraamman tälle päivälle – toivon, että teksti herättää sinussa ajatuksia, olit sitten nuori tai vanha sijoittaja ja/tai FIRE:n tavoittelija.
1. Olisin opiskellut sijoittamista paljon enemmän ja sijoittanut korkeamman riskin kohteisiin
Kun aloitin sijoittamisen mistään mitään tietämättä 18-vuotiaana, strategiani oli sama kuin sokealla kanalla. Heitin tikkaa osakkeeseen, joka kuulosti kivalta ja jonka kurssigraafi näytti kivalta. Sijoitin lähinnä tuttuihin yhtiöihin. Jatkoin tätä samaa sijoittamistyyliä lähes yhtään lisäasioita opettelematta liian monta vuotta. Onneksi en kuitenkaan omistanut niin paljon rahaa – ja aloitin sijoittamisen juuri finanssikriisin jälkeen – joten vahingot sijoituksilleni olivat pieniä.
Jos olisin kuitenkin perehtynyt sijoittamiseen esim. lukemalla Omavaraisuushaasteen kaltaista blogia sekä hyviä sijoituskirjoja, olisivat sijoitukseni olleet huomattavasti parempia. Aloitin sijottaimisen kuitenkin lähes parhaaseen mahdolliseen aikaan koko vuosituhantena! Käteen ensimmäisistä vuosista minulla ei kuitenkaan ollut jättää kuin paljon oppimiskokemuksia ja vain maltillisesti kasvaneet sijoitukset.
Opiskelemalla ja tekemällä oikeasti hyviä sijoituspäätöksiä käytännössä jokainen vuonna 2009-2010 ostamani osake olisi tänään multibaggeri. Sen sijaan sijoitin Teliaan ja Rautaruukiin, koska en ymmärtänyt mitä tein.
Toisena jos olisin ymmärtänyt, kuinka vähä jatkossa 1000 euroa tulee minulle olemaan, olisin sijoittanut rohkeammin korkean kasvun yhtiöihin Facebookista ja Amazonista lähtien, jotka molemmat tutkassani olivat, mutta joihin en sijoittanut, koska ne eivät maksaneet osinkoa. Alle 20:nä voi hyvin ottaa isompia riskejä kasvuyritysten kanssa, koska sijoitettavat varat eivät isossa kuvassa ole merkittäviä ja viime vuosikymmen oli aito isojen riskien ja kasvuyhtiöiden vuosikymmen, joten isot riskit kannattivat viime vuosikymmenenä, jos vain pystyi pitämään hatustaan kiinni.
2. Olisin tehnyt opiskeluaikoina enemmän töitä ja bilettänyt sekä matkaillut vähemmän
Tein töitä koko ajan opiskellessani, mutta monesta eri syystä tein töitä vain n. 10-16 tuntia viikossa. Kauppatieteiden opinnot ovat sen verran löysiä, että aikaa minulla tuntui kuitenkin olevan aivan loputtomasti (ainakin verrattuna nykyiseen työelämään).
Biletinkin melkein kaksi kertaa viikossa parin vuoden ajan, kuten opiskeluelämään kuuluu ja tein ulkomaan matkoja ympäri maailman Jenkeistä Japaniin sekä Kanadaan pariinkiin kertaan opiskeluvuosien aikana töiden ja opintolainan tukemana.
Löydät opiskeluvuosieni kulutukseni vanhoista blogiteksteistäni esim. täältä ja nykyään rahamäärä, jota kulutin alkoholiin ja ravintoloihin tuntuu aika järkyttävältä – alkoholiin, kebuihin ja taksiin paloi 2000 euroa vuodessa. Tämä on paljon, koska opiskelijalle alkoholin nauttiminen on usein puolet halvempaa kuin aikuiselle opiskelijabileissä.
Jos kuitenkin olisin alkanut tavoitella FIRE:ä jo aikaisemmin, olisin keskittynyt enemmän tekemiseen, ja vähemmän bilettämiseen ja matkailuun. Rahareikien lisäksi ne olivat myös valtavia aikareikiä ja olisin niin taloudellisesti kuin urallakin jopa mahdollisesti vielä pitemmällä.
3. Olisin valmistunut maisteriksi ainakin kaksi vuotta nopeammin
Kuten sanoin ylempänä, kauppatieteellinen vaikutti suhteellisen kevyeltä omaan makuuni. Olisin pystynyt opiskelemaan maisteriksi huomattavasti nopeammin, jos olisin halunnut. Ja tämä onkin yksi asioista, jonka olisin tehnyt, jos olisin löytänyt FIRE:n aikaisemmin.
Tunnen monta ihmistä, jotka valmistuivat KTM:ksi 3-4 vuodessa. Arvaatko paljon itselläni meni? Kuusi vuotta. Yksi suurista syistä tähän oli se, että sen lisäksi, etten pitänyt opiskelujen kanssa mitään kiirettä, venytin valmistumista vielä tarkoituksella vuodella, koska halusin käydä opiskelijavaihdossa. Olen varma, että opiskelijavaihtoni olisi jäänyt välistä, jos olisin löytänyt FIRE:n aikaisemmin, mitä olisin todennäköisesti sitten taas katunut lopun elämääni, koska puoli vuotta Etelä-Koreassa laajensi ajattelumaailmaani aivan valtavasti yhdessä unohtumattomien kokemusten kanssa.
Sinä vuonna, kun kävin vaihdossa nettovarallisuuteni nousikin vain 0,1% ja matka FIRE:een käytännössä pysähtyi täysin. Ei siis missään nimessä järkevä taloudellinen päätös. Nopea valmistuminen olisi myös laittanut minut kiinni työelämään huomattavasti nopeammin, joka olisi tarkoittanut palkkani kasvua entistä nopeammin, entistä nuoremmalla iällä. Asia, joka olisi kiihdyttänyt matkaani taloudelliseen riippumattomuuteen entisestään.
4. En olisi käynyt armeijaa
Armeija on miehille usein hukattu vuosi. Jotkut kokevat armeijan hyödylliseksi, jotkut jopa pitävät siitä. Itselleni se oli kuitenkin vain tuota ensimmäistä – hukattu vuosi, jona aikana en oikeastaan saanut mitään järkevää aikaiseksi. En nauttinut armeijasta erityisesti, eikä se missään tilanteessa edistä ihmisen taloudellista tilannetta, lähinnä päinvastoin. Armeijasta saatu päiväraha ei riitä edes elämiseen.
Olisin siis jättänyt armeijan ehdottomasti käymättä (ja hankkinut C:n paperit), jos olisin löytänyt FIRE:n. Tämä olisi nopeuttanut työelämääni pääsyä entisestään. Armeijan ja nopeamman opiskelun takia olisin pystynytkin nopeuttamaan työelämääni pääsyä jopa kolmella vuodella! Tämä on nuorella iällä aivan valtava määrä vuosia ja olisi auttanut niin ura- kuin palkkakehitykseen nuorena.
Aika on rahaa – ja tämä pätee myös taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun.
5. Olisin pyrkinyt konsultin uralle ja keskittynyt kouluun enemmän
Kuten kirjoitin aiemmin tänä vuonna, keskimäärin koulumenestykselläsi ei lukion jälkeen tee mitään – ellei hae konsultiksi ja parille muulle alalle. Jos olisinkin tavoitellut FIRE:ä jo nuoremmasta asti, olisin keskittynyt kouluuni huomattavasti enemmän ja pyrkinyt konsultin uralle- koska kokemukseni mukaan siellä on keskimäärin parhaat palkat, kunhan valitsee vain oikean konsultoinnin alan (liiketoiminnan johdon konsultointi arvostetussa firmassa) ja painaa erittäin pitkää päivää ensin ok-palkalla.
Olisinkin siis perusasiatuntijatyön sijaan valinnut konsultinuran ja nopeamman valmistumisen. Yhdessä nämä olisivat aiheuttaneet kaksi asiaa – huomattavasti pidempiä työpäiviä alku-uralla suhteellisen matalalla palkalla, mutta lopulta nopeampaa urakehitystä ja kovempaa palkkaa sekä aivan erilaisia työmahdollisuuksia läpi eri liiketoiminta-alojen.
Sen lisäksi, että olisin valmistunut nopeammin, olisin myös panostanut kouluun huomattavasti enemmän ja pyrkinyt saamaan parempia numeroita – tähdäten 4-5 keskiarvoon. Tämä kaikki olisi edistänyt niin konsulttiuralle pääsyä, kuin myös mahdollista pankkialan-trainee ohjelmaan pääsyä, jossa parin vuoden päästä olisivat todennäköisesti odottaneet vieläkin isommat palkat kuin mitä nyt nostan.
Yhteenveto – minulla kävi tuuri, koska löysin FIRE:n vasta niin myöhään
Jos olisin löytänyt FIRE:n nuorena, olisin todennäköisesti tänään ainakin 2-kertaa vauraampi kuin nykyään. Ero on hurja. Olisin tienannut monta vuotta enemmän kokoaikaista palkkaa, valmistunut aikaisemmin sekä keskittynyt suuren riskin kohteisiin ja parempiin sijoituksiin sekä esim. hypännyt mukaan Bitcoiniin, kun kaverini sen esitteli minulle, kun se sai alkunsa vuonna 2013 sekä hypännyt esim. Amazoniin mukaan 200 dollarissa (jota en tosiaan tehnyt, koska se ei maksanut osinkoja). Voidaan siis sanoa, että rahallisesti olen menettänyt satoja tuhansia euroja, koska en löytänyt FIRE:ä aikaisemmin ja aloin keskittymään siihen vasta kunnolla valmistuttuani koulusta.
Nuorena näemmekin (ja itse näin) elämän usein paljon mustavalkoisempana kuin mitä se oikeasti on. Hyvänä esimerkkinä voi ottaa minkä tahansa poliittisen puolueen nuorten osaston kannanotot ja mielipiteet, ja ne eivät herätä kuin myötähäpeää. Olit sitten äänestänyt kyseistä puoluetta vaaleissa tai et. Uskonkin, että FIRE:ä ei omalla tavallaan ole järkevää edes löytää kauhean aikaisin elämässä. Olen iloinen, että sain elää ”tavalllisen” lapsuuden, teini-iän, nuoruuden ja vielä opiskeluajatkin ilman ajatusta FIRE:stä.
Tunnenkin itseni ja nuoren itseni hyvin. Uskon, että jos olisin löytänyt FIRE:n aikaisemmin, olisin ollut äärimmäisen mustavalkoinen – eli aivan tavallinen nuori ja laittanut kaasun pohjaan. Laittanut kaikki kulut minimiin. Alkanut suorittamaan yliopistoa järjettömään tahtiin ja ottanut äärimmäisiä riskejä sijoittamisessa. Olisin alkanut suorittamaan FIRE:ä järjettömällä tunteen palolla, jonka takia koko elämäni olisi alkanut pyöriä sen ja rahan ympärillä. Kunnes olisin huomannutkin, että nuoruus meni ohi, olen miljonääri ja mitä sitten?
Koen, että parhaita saavutuksiani taloudellisen riippumattomuuden saavuttelussa minulla onkin ollut tasapainon löytäminen, jota olen hakenut minimalisti- ja maksimointivuosieni avulla sekä blogin kirjoittamisessa, kun olen jakanut ajatuksiani ja saanut vasta-ajatuksia lukijoiltani. En usko, että blogin kommentoijat ymmärtävät kuinka paljon ajattelutapani on rikastunut kiitos eriävin kommenttien, joita olen saanut kirjoituksiini. Olin blogiani aloittaessani huomattavasti – noh tyhmempi – kuin tänään. Kun siirtyy ääripäästä toiseen ja antaa sen kaikkien näkyville, näkee oikeastaan spektrin molemmat päät, joka on helpottanut tasapainon löytämistä. Tässä hetkessä olenkin tyytyväinen kaikkeen elämässäni, töihini, palkkaani, työtehtäviini, vapaa-aikaani, harrastuksiini, terveyteeni ja ihmissuhteisiin. Tässä hetkessä en muuttaisi mitään vaan juuri näin on hyvä.
Vaikka olisinkin tehnyt asiat eri tavalla, ja olisin huomattavasti vauraampi, jos olisin löytänyt FIRE:n nuorempana, uskon, että pitkällä aikavälillä tämä olisi ollut huonompi kohtalo. Olisin erittäin todennäköisesti jättänyt tekemättä uniikkeja asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista ja muistoja, joita ei voi tehdä kuin nuorena ja joihin ei välttämättä ole mahdollisuus kuin kerran elämässä.
Koetko, että sinä olisit halunnut löytää FIRE:n tai sijoittamisen aikaisemmin ja oletko sitä mieltä, että se olisi tehnyt elämästäsi parempaa?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Mielenkiintoinen ja lämminhenkinen teksti, joka lähtikin eri suuntaan kuin mitä aluksi ehkä ajattelin. Tämän takia tykkään blogistasi – sinulla on usein ihanan inhimillinen näkökulma rahaan. Itselleni viime vuosi oli opiskelijavaihto- ja reissuvuosi ja tämän tekstin lukeminen lohdutti kummasti tässä konkurssissa. Nyt on rahat loppu, mutta en vaihtaisi kokemuksiani mihinkään 🙂
Kiitos paljon! Ja joo ehdottomasti opiskelijavaihto- ja reissuvuosia ovat kyllä korvaamattomia kokemuksia. En vaihtaisi vaihtovuoden kokemuksiani mihinkään ja olen erittäin iloinen, että sen vielä tein opiskelujen lopuksi. Kuten joku viisas joskus sanoi, menetetyn rahan saa takaisin, menetettyä aikaa ei. Jos siis rahaa käyttää oikeasti merkityksellisiin asioihin, on sen aina sen arvoista.
Olipas hauska kirjoitus. Itse löysin sijoittamisen vasta 34-vuotiaana. Tilanteessa missä suurinosa elämän valinnoista oli jo tehty. Asia kyllä vaivasi ensin että miksi vasta nyt, mutta olen kiitollinen. Onneksi jo nyt. Vielä ehdin paljon ja mikä tärkeintä, lasten rahakasvatus on jo aloitettu.
Tämä on varmasti yleinen ajatus kaikille, jotka sijoittamisen ovat löytäneet +30:nä ja oikeastaan tämä teksti sai ideansa juuri siitä, koska olen juuri ajatukseen niin monesti törmännyt. Itselläkin löytyy paljon jossiteltavaa nuoruudesta (etenkin siitä, miten sijoitin), mutta tosiaan tärkeintä, että taloudesta ja sijoittamisesta ottaa kopin siinä kohtaan, kun se on tarpeellista ja ajankohtaista.
Olen todella iloinen, että löysin blogisi näin 20-vuotiaana! Minulla on hyvin samankaltainen suhtautuminen rahaan, ja välillä on vähän hankala saada vertaistukea ja ymmärrystä, kun ”tuhlaan nuoruuteni” tekemällä paljon töitä ja säästämällä kaiken. Yleinen ajattelutapa kun on, että nuorina opiskelijoina tulee ”nauttia” elämästä tuhlaamalla kaikki rahat matkusteluun ja alkoholiin. Minä kuitenkin todella nautin nykyisestä elämästäni, varsinkin tietäen, että minulla on tyyliin kymmenen vuoden etumatka muihin ikätovereihin verrattuna!
Mahtavaa, että olet löytänyt blogini jo näin aikasin! Ja olet mielestäni juuri asian ytimessä. Tärkeintä on juuri se, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Elämme muutenkin yhteiskunnassa jo niin suurissa paineissa, jotka tulevat milloin mistäkin ulkopuolelta, että oman tien kulkeminen nuorella iällä on äärimmäisen arvostettava piirre!
Alun kommentti MMM:n porttihuumeena toimimisesta tuli mieleen, että juuri sinä olet toiminut minun porttihuumeenani. En tavoittele FIREä, mutta tavoittelen hyvää osakesalkkua, asuntosalkkua ja korkeita tuloja. Ennen blogia sijoittamiseni oli satunnaista ja vähän jopa häpesin aihetta. Kuten häpesin korkeamman korvauksen hakemista työstäni.
Törmäsin blogiin moonia vuosia sitten. Sen jälkeen olen toki lukenut monia muitakin blogeja, kirjoituksia ja foorumeita. Koen kuitenkin tämän olleen se isointa motivaatiota tuottava blogi.
Palkkaa saan noin 2500 euroa enemmän kuukaudessa mitä vuosia sitten, osakesalkku kasvanut kuusinumeroiseksi, ja suht omavaraisia sijoitusasuntoja 2,5 kpl. Ja mikä tärkeintä, juhlin sitä parasta merkkipaalua isosti – eli markkamiljonääriyden saavuttamista! Kohti euroversiota seuraavaksi.
Ehkä myös omaa ansioitani, mutta motivaatio ja ennen kaikkea rohkeus lähteä tälle tielle häpeilemättä johtuu blogisi maanläheisestä ja normaalista tavasta käsitellä näitä aiheita. Kiitos.
Kiitos paljon ja mahtavaa kuulla! Aina äärimmäisen kiva kuulla, että blogi on onnistunut inspiroimaan – antaa merkityksellisyyttä myös omalle tekemiselle. Ja onnea markkamiljonääriyidestä, se on oikeasti iso välietappi, johon itse en esim. markka-aikana lapsena koskaan uskonut pääseväni! Ja vaikka blogi inspiraationa voi aina toimia, jokaisen pitää säästää ja sijoittaa sekä tehdä se vaadittava jalkatyö ihan itse. Se on kuitenkin aina se haastavin osuus, etenkin tehdä pitkäjänteisesti.
Hei!
Kiitos loistavasta aiheesta ja omakohtaisesta kertomuksesta.
Onneksi tämä tarinasi päättyy kuitenkin positiiviseen lopputulemaan. Nimittäin meinasin jo puolessa välissä alkaa huolestumaan, että toivottavasti et ole katunut sitä, että olet elänyt nuoruuden upeaa aikaa monine hauskoine tempauksineen.
Onneksi siis olet kokeillut kaikkia noita, joita kuuluu kokeilla ja siis elänyt täysin rinnoin.
Tunnen yhden nuoren aikuisen, joka istui kaikki koulupäivät ja illat tietokoneen edessä ja sukelsi aina sinne bittien maailmaan ja teki tietysti todella loistavaa työtä, mutta unohti elää sen nuoruuden hetket.
Aika usein sanoin hänelle äidilliseen sävyyn, että sun kuuluisi olla tuolla haalariporukoiden mukana ja nauttia myös elämästä. Hän vain hymyili takaisin ja uppoutui jälleen sinne tietokoneen syövereihin.
No nyt hän pystyisi elämään po-tuloillaan, mutta taitaa olla edelleen siellä bittien maailmassa, jota kuitenkin rakastaa tehdä. (Eikä siis ole lapsestani kyse). Toivon kuitenkin hänelle kaikkea hyvää ja uskon, että nauttii omasta aikaansaamistaan työn hedelmistään jo nyt.
Itsekin olen joskus takonut päätäni seinään ja harmitellut, että miksei kukaan opettanut silloin nuorempana minulle näitä asioita ja miksen lähtenyt opiskelemaan enemmän ”viisaampia” aineita kuin mihin sitten lähdin.
Näin jälkikäteen voin silti todeta, että onneksi asioita ja taloudellista älykkyyttä voi opiskella ja oppia myös keski-ikäisenä, joten mistään en ole sittenkään jäänyt paitsi..
Joo mietinkin, millaisia tunteita tuossa tekstin matkan varrella tulee, oli vähän kokeellinen teksti, kun näin lopussa tuli plottwisti 😀 Hauska kirjoittaa välillä tällaisiakin! Ja kuulostaa siltä, että kuvailemasi henkilö on löytänyt elämänsä intohimon ja toteuttaa sitä kaiken rinnalla – ja kuulostaa myös siltä, että hommaa ei selvästi tehdä rahan takia, vaan rakkaudesta lajiin, kuten me kaikki optimitilanteessa varmasti eläisimme.
Toki yhteen asiaan keskittyminen voi monesti johtaa niihin kuuluisiin keski-iän kriiseihin, kun joskus herää siihen todellisuuteen, että koko maailma on ympärillä ja mitään ei ole tullut tehtyä vielä oikeassa elämässä. Ei tätä kaikille tietenkään käy, mutta usein herääminen tapahtuu juuri ihmisille, jotka ovat keskittyneet vahvasti vain yhteen asiaan (oli kyseessä ammatti, lasten hoito tai mikä vain).
Olen tätä blogia lueskellut vuoden-pari. Äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja, mutta vähän pistää silmään tässä FIREssä, että mikä siihen ajaa? Itse voin sanoa jopa nauttivani työstäni, joten en näe syytä, miksen esimerkiksi 15 vuoden päästä, nelikymppisenä haluaisi olla työelämässä mukana. Aloitin nykyiset työni alle vuosi sitten ja tämä on ensimmäinen vakituinen työni.
FIRE vaatisi vuosia sellaista kuria, että yksinkertaisesti se kurittaisi elämää liikaa. Vaikka palkkakehitys on varmasti myönteinen tulevaisuudessa, kyllä verotus pitää siitä huolen ettei siitä jää tolkuttomia summia sijoitettavaksi. Ja vaikka tuossa kurissa eläisi, niin mitä sillä rahalla osaa sitten tehdä, kun on tottunut tulemaan vähällä toimeen?
Itse olen tyytyväinen kun lyhennän omakotitaloa ja pistän muutaman satkun kuussa indeksiin. Ei sillä omavaraiseksi päästä, mutta onpahan vähän rahaa jemmassa.
Itsellä kaikki lähti sijoittamisesta, siitä löysin FIRE:n, koska totesin, että olisihan se siistiä, että ei tarvitsisi herätä joka aamu töihin – ellei tosiaan halua! Tällä hetkellä itselläni on sama tilanne kuin sulla, että nautin töistäni erittäin paljon ja en missään nimessä haluaisi niitä nyt lopettaa. Elämäntilanteet ja omat ajatukset kuitenkin muuttuvat niin paljon ajassa, että käytännössähän FIRE:n saavuttaminen on vähän kuin monopoli-pelin vapaudu vankilasta kortti – sen voi käyttää silloin kun sitä tarvitsee. Ja jos sitä ei koskaan tarvitse, niin sitä parempi! FIRE lisää valinnanvapautta, jonka takia sen avulla pystyy välttämään asioita, joita moni ihminen ehkä joutuu tekemään – vain rahan takia.
Tuohan FIRE:n tavoittelu paljon myös taloudellista turvaa esim. juuri pitkäaikaissairaustilanteissa tai muissa elämän poikkeustilanteissa, missä muuten kädestä suuhun eläminen, voisi aiheuttaa ikäviä yllätyksiä. Mutta tosiaan joillekin tämä sopii, joillekin ei, kysehän on ihan täysin siitä, mikä itselle sopii. Itselleni ehkä klassiseen milleniaalityyliin vapaus on niin tärkeä arvo, että sen tavoittelu on kaiken tämän arvoista.
Mukava tehdä hieman ajatusleikkiä vaihtoehtoisella historialla. Omalla kohdalla toivoisin kahden asian olleen toisin. Ensimmäisenä olisin tarvinnut edes yhden läheisen ihmisen kertomaan että vaurastuminen ei ole vain mahdollista, vaan se on vääjäämätöntä oikeiden tekojen seurauksena myös tavalliselle palkansaajalle.
Tärkeinpänä muutoksena en olisi koskaan alkanut juomaan. Tämän yhden ainoan asian muuttaminen olisi mahdollistanut tuntuvan säästämisen ja sijoittamisen läpi elämän, sekä antanut mahdollisuuden kiertää maailmaa vaikka joka kuukausi nuorena. Itsellä juhlimiseen meni viidentoista vuoden ajan kuukaudessa keskimäärin lähes sama kuin sinulla parhaimmillaan vuodessa, 500€ illassa ei ollut poikkeuksellista.
Mielestäni liikaa ei kannata yrittää muuttaa kerralla asioita. Pareto periaatteen mukaisesti olen korkin kiinni laittamalla saavuttanut yhdellä teolla 80 prosentin hyödyn, eikä jäljellä olevaa 20 prosenttia kannata enää metsästää.
Tämä ensimmäinen on kyllä sellainen, jota itsekin toivoisin, että kerrottaisiin etenkin lapsille ja nuorille, jotka ovat ei-varakkaista perheistä. Itselläni kävi aina käsittämätön mäihä, että löysin osakesijoittamisen niin nuorena, vaikka en ollut koskaan siitä kuullut yhtään mitään paitsi ne perus ”osakesijoittaminen on uhkapeliä ja rikkaiden leikkikenttä”.
Ja 500 euroa illassa on kyllä aika hardcore! Siinä on varmasti mennyt muuallekin kuin omasta kurkusta alas noita euroja 😀 Kuvittelin, että omat 80-100 euron kalliit illat opiskelija-aikana olivat isoja, mutta näköjään ne olivatkin vain rookie numbers…Ja täysin samaa mieltä tuosta paretosta, yleensä isojen juttujen korjaaminen on helpompaa ja myös hyödyllisempää kuin optimoida ihan kaikki.
Sairastuin krooniseen sairauteen vuosi sitten. Tämä tuli itselleni täysin yllätyksenä, koska olin aina ollut täysin terve. Mietin kokoajan et miksi en mennyt Alpeille, käynyt vaihdossa, matkustanut Aasiaan, vieraillut kaverini luona Sveitsissä kun olin terve. Nyt en pysty niitä enää tekemään, enkä tule tästä paranemaan. Jenkkilässä tuppaavat sanoa että ”Travel because money returns but time doesn’t” ja nyt tajuan mitä se todellakin tarkoittaa. Fire on hieno ajatus, mutta mielestäni on hyvä pyrkiä elämään hetkessä, koska mikä vain päivä voi tapahtua mitä tahansa. Nykyään raha, loma töistä jne ei motivoi yhtään koska en oikeastaan voi/halua lähteä kotoa. Jännä kuinka se elämä voi muuttua.
Ymmärrän tämän erittäin hyvin. Kun kärsin pelkästä jatkuvasta närästyksestä tuossa pari vuotta sitten puolitoistavuotta putkeen, niin huomasin, miten se vaikutti omaan elämään. Motivaatio tulevaisuuden suhteen oli aika nollassa, asiat eivät enää kiinnostaneet niin paljoa ja mieli oli maassa, koska kipu oli käytännössä jatkuvaa.
Oikeastaan koko FIRE:n ideahan on se, että rahalla ei saa mitään rahanarvoista – paitsi sitä aikaa. Ja aika on se kaikista arvokkain hyödyke. En olisi yhtään sen onnellisempi vaikka ostaisin tänään omakotitalon ja kolme teslaa, vaikka niin voisin tehdäkin. FIRE:hän on sinänsä vähän harhaanjohtava perusajatus monelle, koska oikeastihan sen koko idea on poistaa kaikki turha elämästä (myös matkalla FIRE:en) ja se auttaa löytämään ne itselles tärketä asiat jo matkalla FIRE:een – jonka takia moni FIRE:n tavoittelun jättääkin kesken. Klisee, mutta totta: FIRE:ssä PALJON tärkeämpää on matka kuin määränpää.
Kaikessa spekulatiivisuudessaan hauska teksti 😀 varmaan jos olisit salkkuun tankannut nuorena kossina amazonia facebookia ja bitcoinia niin sinne olisi saattanut myös eksyä oikeita pommiosakkeita vähintään saman verran. No tämän tekstin olit ilmeisesti pilke silmäkulmassa kärjistänyt äärimmilleen 😀
Tämä on aivan totta! Tappiot olisivat olleet valtavia ja niin olisivat voitotkin. Ja varmasti yöunet olisivat olleet myös huomattavasti huonommat, kun kurssigraafit olisivat pyörineet koko ajan silmissä 😀 Ja joo, tässä pohdinkin juuri ultimaattista versiota FIRE:n tavoittelun maksimoinnista (jota kauhean moni ei kyllä toki harrasta).
Yllättävän rohkea kannanotto armeijaa kohtaan. Rehellistä!
Piti ihan tarkistaa, mitä olin kirjoittanut, kun tosiaan en pitänyt mielipidettä mitenkään ihmeellisenä. Tosiaan, itselle intti oli vähän turha ja mitä katselin ympärilleni, niin enemmän armeijassa oman yksikön tyypit oppivat huonoille tavoille (tupakointiin, jatkuvaan mässyn syömiseen tylsyyteen jne.) kuin hyville tavoille.
Itse kävin vuoden sotimassa ja sen jälkeen kulutin opiskelija haalareita about 7 vuotta. Opintoni olisin saannut paria vuotta nopeammin pakettiin jos olisin halunnut, mutta sitten en olisi voinnut vaihdossa käydä ja ryypätä ja rellestää kuten nyt tein. Yksi asia ehkäpä on jäännyt kaivelemaan, olisi pitänyt ottaa opintolainaa, matkustelle, ryypätä ja rellestää vieläkin enemmän. Tonni-pari vuoteen olisi nostanut merkittävästi elämänlaatua tuohon aikaan ja sen takaisin maksu näin töielämässä olevana ei olisi homma eikä mikään. Ts kannattaa rellestää vielä kun jaksaa ja ei ole vastuita (vaimo&lapset) haittaamassa ko. toimintaa. Kyllä sitä töissä ehtii olla ennen eläkettä/fireä.
Opiskelijana kyllä tonni on ihan uskomattoman iso määrä rahaa verrattuna jo pelkkään työelämään verrattuna. Sillä saa aika paljon hauskaa, joten ymmärrän hyvin tuon! Ja täysin samaa mieltä, opiskelijaelämä on parhaimillaan ihmisen parasta aikaa.
jeps, opiskellessa jos oisi tonni löyty käteen ja vielä kun olisi saannut päänsä siihen asentoon että se pitää hassata kaikkeen kivaan niin olisi ollut oikein kiva. Nyt jos joku lyö tonnin setelin käteen niin sitä miettii että ”ihan kiva” pistetään kassaholviin muiden jatkoksi, tai pörssiin tai jotain, mutta eipä siitä kovinkaan paljoa iloa ole.
Tämäpä juuri, kun on kasvattanut varallisuuttaan jo monta vuotta, niin tonni tuntuu hämmentävän pieneltä summalta – etenkin kun liikkeet sijoitussalkussa ovat joka päivä isompia kuin tonni suuntaan tai toiseen.
Onneksi Suomessa on ymmärretty ylläpitää yleinen asevelvollisuus, vaikka moni ajatteleekin laillasi ”hukatusta vuodesta”. Armeijako ei ollut nautinnollista? Kuuluisiko sen olla? Oma mielipiteeni on, että armeijassa pitäisi näyttää ja kokea se, mitä on olla sodassa. Siitä on nautinto kaukana. Voisiko kaikki ajatella, että c-paperit taskuun, ei oo mun ongelma puolustaa maata, kunhan pääsen kouluun, tienaan, lorviin tai jotain. Onkohan Ukrainalaisilla nautinnollista tai harmittaako siellä samat asiat? Mitä jos Putin oikeasti ajattelee, ettei Leninin olisi kuulunut myöntää Suomelle itsenäisyyttä ja laittaa tankit meidän itärajalle? Siperia opettanee.
Se, miksi uskon monen kokevan armeijan olevan hukattu vuosi johtuu siitä, kuinka uskomattoman paljon siellä on luppoaikaa lueskella, sylkeä kattoon tai nykyään varmaan räplätä vain puhelinta. Itselleni ainakin juuri viimeiset kuukaudet olivat se tylsin aika, kun ei ollut enää leirejä, ammuntaharjoituksia tai muuta aktiviteettia, vaan luin lähinnä romaaneja loppuinttiajan.
Ja tosiaan hyvä huomauttaa, että tämä tekstihän oli kirjoitettu juuri siinä muodossa mitä olisin tehnyt. Ei, mikä olisi JÄRKEVÄÄ TEHDÄ. Tässä on aika vissi ero, koska 19-vuotiaan ajatusmaailma on erittäin mustavalkoinen ja yksinkertainen. Omassa kaveripiirissäni on paljon, niitä, jotka hankkivat C-paperit milloin milläkin syyllä. Itse kävin intin A-miehenä vaikka olisin saanut C-paperit urheiluvammapolveni takia ihan oikeastikin, koska uskoin myös sen ikäisenä, että intti kuuluu käydä. Nyt maailmankuvani ei ole niin äärimmäinen ja itselläni ei ole vahvaa mielipidettä yleisestä asevelvollisuudesta vs. Nato ja palkka-armeija-asettelusta. Aina olen ollut sitä mieltä, että Suomi uskottavan puolustuksen tarvitsee, sen järjestämistapa vain on kysymysmerkki.