Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Miten aloittaa sijoittaminen, jos ei ole enää nuori? Tämä on nykyään todennäköisesti se yleisin kysymys, mitä saan. Samalla tämä kysymys on hieno asia, sillä se tarkoittaa, että ihmiset kaikissa ikäluokissa alkavat ymmärtämään niin sijoittamisen kuin korkoa korolle-ilmiön merkitystä sijoittamisessa.
Tänään pyrinkin avaamaan miksi koskaan ei toden totta olekaan liian myöhäistä aloittaa ja miksi vanhempana sijoittamisen aloittaminen itse asiassa saattaa myös olla jopa positiivinen asia.
Useimmiten esimerkkinä käytän omaa isääni, joka aloitti sijoittamisen vähän sen jälkeen, kun itse sijoittamisen aloitin, esimerkkini rohkaisemana. Isäni oli tällöin aika tarkalleen 60-vuotias, koska hän oli suhteellisen vanha kun synnyin.
Isäni onkin sijoittanut nyt n. 15 vuotta ja matalasta palkasta. Sijoittamisen takia hän on itse asiassa vaurastunut nyt enemmän kuin koko elämänsä aikana elämänsä ensimmäisten 60 vuoden aikana, kun hän ei sijoittanut. Ja plussana hän on äärimmäisen virkeä ajatukseltaan edelleen!
Anekdootit ja tarinat ovat yksi asia, mutta sijoittamisessa tärkeintä on se faktuaalinen todiste – eli numerot. Katsotaan tänään niin numeraalisia kuin laadullisia syitä siihen, miksi sijoittamisen aloittaminen ei ole oikeastaan koskaan liian myöhäistä. Lähden tässä tekstissä yli 40-vuotiaista, koska jos olet vielä 20 tai 30-jotain, aikasi on vielä puolellasi ja olet löytänyt sijoittamisen aiemmin kuin keskimääräinen suomalainen. Mutta toki samat opit tässä tekstissä pätevät ihan kaiken ikäisiin.
Onko liian myöhäistä aloittaa sijoittaminen?
Aloitin sijoittamisen 17-vuotiaana. Tämä on äärettömän aikaisin, mutta samaan aikaan koska aloitin nollasta, summat, joilla sijoitin olivat äärimmäisen pieniä. Kävin kesätöissä 17-vuotiaana yhden kuukauden – tienasin tästä n. 1 000 euroa. Opiskeluvuosina sijoitin parit sadat mitä jäi yli + opintolainan. Nykyään pystyn sijoittamaan saman verran kuukaudessa kuin aloittaessani vuodessa.
Todellisuudessa vanhempana suurimmalla osalla meistä on HUOMATTAVASTI parempi ja vakaampi taloudellinen tilanne kuin 17-25 vuotiaana. Ja tämä on isoin syy siihen, miksi sijoittamisen aloittaminen ei oikeastaan ole koskaan liian myöhäistä. Aika toimii kaikessa oman talouden hallinnassa keskimäärin positiivisesti puolestasi suurimman osan ajasta.
Katsotaan ennen numeroita laadullisia asioita, jotka vaikuttavat elämään jokaisella vuosikymmenellä ja erilaisia näkökulmia, mitä sijoittamiseen voi olla missäkin iässä. Huomioitavaa on, että koskaan kaikki asiat eivät päde kaikkiin ihmisiin, mutta isossa kuvassa seuraavasta saa hyvän kuvan, miksi sijoittaminen on mahdollista ja kannattaa aloittaa muutenkin kuin parikymppisenä.
Sijoittamisen aloittaminen 40- tai 50-vuotiaana
Tärkein asia, mitä vanhemmaksi tulee (työelämässä), on puhtaasti oma ostovoima. Kun aloitin sijoittamisen, pystyin maksamaan oman elämiseni ja sijoittamaan ehkä tuhat euroa kolmessa kuukaudessa. Ja tämä oli jo äärimmäisen hyvin alle 20-vuotiaana. Nykyään 34-vuotiaana perheellisenä, pystyn sijoittamaan yli tuhat euroa kuukaudessa – kunhan kulutukseni vain pysyy aisoissa.
Sama pätee suurimpaan osaan meistä, vaikka euromäärät vaihtelevatkin tulotason mukaan. Yli 40-vuotiaana ihmisen ura- ja palkkakehitys yleensä on huipussaan (45-55 vuoden välillä keskimäärin), jolloin myös oman talouden tulot ovat huipussa. Kulutustason säätäminen riittääkin siihen, että rahaa pystyy saamaan sijoituksiin yllättävän paljon. Miksi tämä on tärkeää? Sen takia, että nuoren pystyy saamaan kiinni juuri tämän isomman alkupääoman takia (tästä laskelmat auki myöhemmin tekstissä). Tässä iässä ajan pystyykin korvaamaan ihan puhtailla euroilla.
Toisena, usein tässä vaiheessa asuntolainaa on maksettu jo jonkun verran pois. Tietyillä ihmisillä tässä kohtaa asuntolaina on saatettu maksaa jo lähes kokonaan pois ihan puhtaasti riippuen siitä, milloin asunnon osti ja kuinka paljon lainaa on.
Asuntolaina on äärimmäisen tärkeä tekijä sijoittamisessa, koska vaihtoehtoiskustannukset. Kirjoitin tästä laajasti tekstissäni kannattaako sijoittaa vai maksaa asuntolaina nopeammin pois. Jos aloittaa sijoittamisen yli nelikymppisenä ja oli asuntolaina missä tahansa kohtaa, kannattaa nyt käyttää ilmaiset lainanlyhennysvapaat pankilta. Tilannehan on yksinkertainen. Asuntolainaa ei vaurastumisen näkökulmasta kannata koskaan maksaa nopeasti pois – vaan aina mahdollisimman hitaasti.
Kun otat vaikka vuoden verran lyhennysvapaata, saat huomattavan kovaa tahtia isoja euromääriä sijoituksiin heti alkuun. Tämä motivoi sijoittamaan tästä eteenpäin ja samalla antaa vauhtia alkuunpääsyssä myös vaurastumisen osalta.
Kolmantena, todellisuudessa aikaa elämässäsi on vielä paljon jäljellä ja eläkkeelle on 20-30 vuotta aikaa. Tässä ajassa korkoa korolle ilmiö pääsee jo erinomaisesti voimaan jo ennen eläkettä. Sijoituksilla pystyy tässä kohtaa elämää tavoittelemaan oikeastaan mitä vain: aikaista eläköitymistä tai downshiftausta, turvaa eläkevuosille, säästöä jotain isoa unelmaa varten tai vaikka vain säästää ja sijoittaa pahan päivän varalle.
Oli motivaatiosi ja ensisijainen tavoitteesi mikä vain, todellisuudessa taloudellinen turva ja joustavuus nousee usein elämässä arvoon arvaamattomaan tilanteissa, joita ei ole edes osannut kuvitella kohtaavansa elämässä.
Sijoittamisen aloittaminen yli 60-vuotiaana
Yli 60-vuotiaana ihmisen tulot ovat joko kaikkien aikojen huipuissaan tai sitten jonkinnäköistä downshiftaamista on jo aloitettu. Tämän lisäksi lapset ovat usein muuttaneet jo pois kotoa, asuntolaina on maksettu ja myös tilastojen mukaan kaikki muu kulutus alkaa vähentyä tässä kohtaa, koska mielessä voi olla esimerkiksi pienempään asuntoon muuttaminen ja/tai autosta eroon hankkiutuminen.
Kaikki tämä johtaa samaan kuin aiemmin elämässä – rahaa jää oikeasti yli kaikilla tämänikäisillä työssäkäyvillä ihmisillä. Monella niin paljon, että se alkaa vain valumaan pankkitilille tekemään ei mitään.
Yli 60-vuotiaana moni voi ajatella, että sijoittaminen saattaa olla liian myöhäistä, koska korkoa korolle ei niin kovasti enää pääse vauhtiin. Ja miksi sitä edes säästää, kun eläke on jo aivan nurkan takana? Nämä ovat kaikki tärkeitä kysymyksiä, joita on hyvä pohtia.
Itse kannustan kaikkia yli 60-vuotiaita aloittamaan sijoittamisen ennen kaikkea siksi, että näin, kun oma isäni sijoittamisen aloitti yli kuusikymppisenä. Sen lisäksi, että hän on yli vuosikymmenessä sijoittamalla vaurastunut melkein enemmän kuin ensimmäisten 60 elinvuotensa aikana, kertoo paljon siitä, että ei todellakaan ole liian myöhäistä. Toisaalta, sijoittaminen pitää myös mielen aidosti vetreänä, koska se on loputon oppimisen matka.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän osaa arvostaa sijoittamisen älyllistä haastetta sekä yhteisöllisyyttä, sillä ympäri Suomen on myös aktiivisia sijoituskerhoja (joissa kokemukseni mukaan kävijäkunta on pitkälti aika senioripainotteista). Kokemukseni mukaan myös yhtiöiden yhtiökokouksissa käy pitkälti myös senioreita (ainakin juuri omana opiskeluaikanani tunnuin olevan aika yksin nuorena siellä).
Jos taas tässä kohtaa miettii, miksi sitä edes jaksaisi ajatella vaurastumista tässä iässä (tai vanhempana), syitä voi olla monia.
1) Eläkevuosia varten lisäturva on edelleen enemmän kuin tervetullut julkisen terveydenhuollon suunnan ollessa, mitä on.
2) Eläkevuosina ehtii myös toteuttaa isojakin (tai kalliita) unelmia, jos tässä iässä alkaa säästämään ja sijoittamaan niitä varten.
3) Vanhetessa kokemukseni mukaan alkaa arvostaa entisestään helppoutta, nopeutta ja hyvää henkilökohtaista palvelua. Ja sen, jos jonkun saa rahalla.
4) Jos haluaa jättää merkittävää perintöä eteenpäin, tässä kohtaan oikeasti merkittävää pääomaa ehtii enemmän kuin hyvin alkaa kerryttämään lapsilleen, jos rahaa ei nyt halua antaa ja sillä ei itse mitään käyttötarkoitusta keksi.
5) Haluaa puhtaasti mielenkiintoisen ja virikkeellisen harrastuksen, jossa on vahva yhteisö ja samankaltaisia ihmisiä samanlaisessa elämäntilanteessa, jotka kiinnostuneet samoista asioista.
Syitä on paljon enemmän, mutta tässä todennäköisesti yleisimmät, joista moni saattaa samaistumispintaa löytää.
Sijoittamisen aloittaminen yli 70-vuotiaana
Samat asiat pätevät sijoittamisen aloittamiseen, aloitit 70, 80, 90 tai vaikka 100-vuotiaana eli työelämän jälkeen. Tässä kohtaa elämää sijoittaminen menee mielestäni taloudellisen hyödyn yli, vaikka se ei kokonaan poistu tässäkään iässä. Ylivoimaisesti tärkeimmät syyt aloittaa sijoittaminen tässä iässä on äskeisen alimmat kohdat eli:
1) Jos haluaa jättää merkittävää perintöä eteenpäin, tässä kohtaa oikeasti merkittävää pääomaa ehtii enemmän kuin hyvin alkaa kerryttämään lapsilleen, jos rahaa ei nyt halua antaa ja sillä ei itse mitään käyttötarkoitusta keksi
2) Haluaa puhtaasti mielenkiintoisen ja virikkeellisen harrastuksen, jossa on vahva yhteisö ja samankaltaisia ihmisiä samanlaisessa elämäntilanteessa, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista.
Tällaiset asiat ovat monesti elämässä itse omaa vaurauttakin arvokkaampia, koska muut ihmiset, joiden kanssa elämäsi pääset jakamaan, ovat rahaa arvokkaampia.
On myös yksi asia, mitä eläkkeellä voi alkaa tekemään. Kaikissa muissa ikäkategorioissa suosittelen tutustumaan indeksirahastosijoittamista parhaisiin rahastoihin. Eläkevuosina en kuitenkaan indeksirahastoihin ALOITTAISI sijoittamista, jos aloitan nollasta, mikäli en sijoita vain isompaa perintöä varten – silloin indeksirahastot ovat erinomainen vaihtoehto. Jos haluan yhteisön, itselleni aivopähkinää ja heti tuloja, suora osakesijoittaminen osinko-osakkeisiin on itse asiassa äärimmäisen hyvä tapa aloittaa sijoittaminen vanhemmalla iällä.
Osinko-osakkeista saa korkeammat tulot osinkojen muodossa kuin pankkitililtä ja samalla pääsee tekemään sijoitusanalyysiä. Jos ei lähde heti isoimpien riskisijoitusten perään, osinkoyhtiöt ovat myös usein tylsiä ja suhteellisen turvallisia lyhyenkin aikavälin sijoituksia (tyyliin Sampo). Tämä onkin yksi isoimpia syitä siitä, että vaikka olen itse osakesijoittamisesta vaihtamassa pois, pidän oven vanhetessa auki sille, että isompi osa sijoituksistani osakkeisiin päätyisi sitten taas +60-vuotiaana.
On hyvä muistaa, että jos tähän ikään päästyään on sijoittanut jo indeksirahastoilla, ei ole mitään syytä vaihtaa osinkosijoittamiseen, ellei halua aivoille tekemistä. Vaihtoa tässä kohtaa ei siis kannata harkita, jos indeksisijoittaminen toimii. Mutta jos vasta aloittelee tässä iässä, voi valita kumman tahansa, koska molemmissa on omat hyvät puolensa.
Mutta. Syitä ja laadullisia näkökulmia löytyy paljon. Tiedän, että asiaa on vaikea uskoa, aikaa on niin paljon vähemmän. Katsotaankin seuraavaksi ihan numeroita. Kuinka paljon enemmän missäkin iässä pitää alkaa sijoittaa, että saa nuorena aloittaneet kiinni – ja kuinka tilanne ei tosiaan ole laisinkaan hullumpi, vaikka myöhemmin sijoittamisen aloittaisi.
Sijoittamisen aloittaminen myöhemmin – matematiikka
Ajatukset ja elämä ovat tärkeä osa sijoittamista, mutta kaikista tärkeintä luonnollisesti on jälleen matematiikka numeroiden takana. Katsotaan siis euroissa ja kuvan graafin avulla, kuinka paljon kuukaudessa pitää saada säästöön, jos haluaa 100 000 euroa sijoituksiin 70-vuoden eläkeikään mennessä kahdeksan prosentin tuotolla (joka on aika lähellä tasan eläkeikää ikäisilleni ja allekirjoittanutta nuoremmille).
100 000 euroa valitsin loppusummaksi sen takia, että uskoisin kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että se on tarpeeksi elämän puskuria 70-vuotiaalle – Suomen eläkejärjestelmä huomioiden. Ja kuten huomaat, se on yllättävän saavutettavista oikeastaan lähes kaikille ikävuosista huolimatta.
Kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa.
Yllä oleva kuvaaja kuvaa erinomaisesti sitä, kuinka vähällä 100 000 euroon pääsee – oikeastaan iässä kuin iässä. Jos aloitat lapselle sijoittamisen, kun hän on jo vauva, kuukausittainen summa on sellainen, että siihen pystyy ihan kuka vain – vaivaiset 2,96 euroa kuukaudessa.
Mitä vanhemmaksi tulet, sitä isommaksi summa kasvaa, mutta todellisuudessa summa ei kasva missään kohtaan mahdottomaksi. Vielä viisikymppisenäkin summa on vain 175,75 euroa kuukaudessa, joka on suhteellisen vähän miettien, että moni yli viisikymppinen on jo asuntolainansa maksanut kokonaan tai lähes kokonaan. Kuten kirjoitin asuntolainan takaisinmaksusta puhuttaessa, jos ihmisellä on ollut varaa ottaa asuntolaina, on hänellä myös varaa vaurastua kunhan tekee vain oikeita päätöksiä.
Jos aloittaa kuusikymppisenä, summa nousee jo 555,17 euroon, koska korkoa korolle ilmiö ei ehdi niin kovaan käyntiin, mutta on silti monelle täysin tehtävissä, etenkin kun asuntolaina on maksettu pois, lapset muuttaneet pois kotoa ja niistä vapautuvat summat voikin laittaaa täysimääräisesti sijoituksiin.
Mielestäni summat ovat suhteellisen kannustavia – ja tehtävissä lähes kenelle tahansa täysiaikaisesti työssäkäyvälle aikaiselle – missä tahansa iässä!
Miten aloittaa sijoittaminen vanhempana?
Käydään vielä lopuksi askel askeleelta, miten sijoittaminen järkevintä usein on aloittaa vanhempana ja mitkä asiat kannattaa laittaa kuntoon ja missä järjestyksessä ennen sijoittamisen aloittamista ja sen jälkeen.
- Ensiksi kannattaa ottaa oma talous ja kulutus haltuun. Eli katsomaan mistä pystyy säästää. Tuttuun tapaa apuna tässä voi käyttää Vaurastu viisaasti-kirjani liitteitä tai vaikka tätä blogitekstiä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän todennäköisesti säätövaraa omassa taloudessa on, kun siihen alkaa kiinnittää huomiota, koska tilastojen mukaan kulutus vähenee, mitä vanhemmaksi tulee.
- Laita ensiksi puskurirahastosi kuntoon (eli pankkitilillä on hyvä olla 3kk kulutus ennen kuin alat sijoittamaan).
- Ala sijoittamaan säännöllisesti kuukausittain indeksirahastoihin (poikkeus eläkkeellä, jolloin suorat osakesijoitukset voivat olla erinomainen vaihtoehto). Hyviä rahastovaihtoehtoja löydät parhaista rahastovaihtoehdoista.
- Älä koskaan laita kaikkea rahaa kerralla sijoituksiin, vaan jos sinulla on valmiina iso määrä rahaa (vaikka perinnöstä tai muuten vain pankkitilillä makaamassa), jotka voi laittaa markkinoille, hajauta tämä summa valmiiksi vähintään seuraavalle 12kk:lle. Sinulla ei ole mikään kiire ja on suurempi riski laittaa rahat kerralla sisään, koska elät vain kerran.
Toivon, että teksti auttoi luomaan varmuutta sijoittamisen aloittamiseen, vaikka et 20-vuotias enää olisi! Koskaan ei olekaan liian myöhäistä aloittaa sijoittamista ja toivon, että tässä tekstissä onnistuin avaamaan miksi näin on.
Ja kaikki korjaukset, kysymykset ja kommentit tuttuun tapaan ovat enemmän kuin tervetulleita!
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Tunnistan omasta elämästäni tuon, että sijoitettavaa rahaa on ollut myöhemmin aivan eri tavalla kuin nuorena. Vaikka aloitin aikaisin, ensimmäiset summat olivat pieniä ja tulopuolen kehittymisellä on ollut iso merkitys. Itselläkin, jos katsoo sinne 20 vuoden taakse, niin sama tilanne, eli nyt voi kuukaudessa saada säästöön sen mitä silloin sai vuodessa.
Yksi ajatus tuli kuitenkin mieleen tuosta nuorena aloittaneiden kiinni saamisesta. Ehkä myöhemmin aloittavalle voisi olla vielä vapauttavampi ajatus se, ettei ketään tarvitse ottaa kiinni. Olennaisempaa on, mitä omassa elämässä voisi vielä mahdollistaa aloittamalla nyt.
Olen itse 47-vuotias ja sijoittanut pitkään, mutta pitkä sijoitushistoria ei tarkoita, että olisin tehnyt aina järkevimmät valinnat. Olen vasta tänä vuonna muuttanut omaa strategiaani määrätietoisemmin indeksipainotteiseksi. Omallakin kohdalla on siis tullut mietittyä, mitä kaikkea olisi voinut tehdä paremmin. Menneitä vuosia ei kuitenkaan saa takaisin, mutta tuleviin päätöksiin voi vaikuttaa.
Siksi minusta sijoittamisen tavoitteenkaan ei tarvitse olla täydellinen taloudellinen riippumattomuus tai varhainen eläköityminen. Itse en tällä hetkellä edes halua lopettaa työntekoa. Arvostan enemmän ajatusta siitä, että tulevaisuudessa olisi tarvittaessa enemmän valinnanvaraa: mahdollisuus vähentää työtä, harkita uutta suuntaa tai saada eläkevuosiin hieman lisää liikkumavaraa.
Näillä voi olla iso merkitys, vaikka ei koskaan saavuttaisi nuorena aloittaneen salkkua tai mitään ennalta asetettua varallisuusrajaa. Sijoittamisen ei tarvitse ratkaista koko loppuelämän toimeentuloa ollakseen tekemisen arvoista.
Oletko muuten törmännyt myöhemmin aloittavien kohdalla siihen, että tunne ”menetetyistä vuosista” houkuttelee tavoittelemaan liian nopeita tuottoja? Siinä voisi olla tärkeä viesti aloittamisen rinnalle: aikaisempaa aloittamista ei voi enää valita, mutta rauhallisen ja omaan tilanteeseen sopivan aloituksen voi.
Erittäim hyvä ja tärkeä kommentti Timpalta ja olen samoilla kannoilla 🙂
Jep tämä on hyvin sanottu Timppa! Paljon on kiinni siitä, mikä ajattelutapa sopii hyvin juuri kenelle. Itse tunnistan olevani hieman taipuvainen juuri kilpailuajatteluun, jonka takia oli luonnollista kirjoittaa tuosta ”kiinni ottamisesta”, joka on ollut usein itsellä nuorempana perisynti ajattelussa. Ja en onneksi asian kanssa ole yksin 😀
Mutta siitä ihan samaa mieltä, mikä sijoittamisen tarkoitus juuri on. Kyse on juuri ennen kaikkea siitä, mitä kaikkea vaurastuminen mahdollistaa ja siitä, mistä sen omaaminen vapauttaa. Ja tähän ei juuri tarvitse vertailua, vaan rakentavampaa aidosti on mitä kaikkea sillä voi omassa elämässä saavuttaa sivuilla katsomatta.
Tunnistan tuon kilpailuhengen kyllä itsessänikin. Salkun kasvattaminen kiinnostaa edelleen, ja seuraavan tasaluvun saavuttaminen tuntuu taas varmasti hyvältä. En siis minäkään ole luopumassa tavoitteellisuudesta tai ajattele, että varallisuutta olisi jo ”tarpeeksi”.
Yritän kuitenkin pitää mukana sen kysymyksen, mitä varten sitä kasvatan ja mistä olen valmis tavoitteen vuoksi luopumaan. Itselleni esimerkiksi perheen kanssa matkustaminen on sellaista rahankäyttöä, jota en halua siirtää kokonaan johonkin tulevaisuuteen. Vaikka nekin eurot voisi tietenkin sijoittaa.
Mutta yhtä lailla jollekin toiselle sijoittaminen ja salkun kasvattaminen voivat itsessään olla juuri sitä mielekästä elämää. Ei häntä tarvitse opettaa nauttimaan elämästä ostamalla matkoja, autoja tai mitään muutakaan, mitä hän ei oikeasti kaipaa.
Ehkä olennaisin ero onkin siinä, tavoitteleeko suurempaa varallisuutta tietoisesti siksi, että se tuntuu omalta, vai siirtyykö tavoite aina vähän kauemmas ilman, että pysähtyy enää miettimään miksi. Tuolla kommenteissa nimimerkki ”Sijoittamisen tavoite” hyvin kuvaakin tuota, että tosi monelta varmasti puuttuu se ns. exit streategia, mikä se sitten kenenekin kohdalla on.
Tätä pohdintaa haluaisin itsekin kirjoittamisellani herättää. En sitä, että muiden pitäisi säästää tai kuluttaa samalla tavalla kuin minä. Vaan että jokainen välillä kysyisi itseltään, mitä oikeastaan tavoittelee ja vastaako oma toiminta sitä tässä elämäntilanteessa.
Olet aiemminkin maininnut teksteissäsi, että vanhempana saattaisit siirtää sijoituksiasi osinko-osakkeisiin.. Eli nyt sijoitat pikkuhiljaa lähes kaiken indekseihin, sitten jossain vaiheessa möisit näitä indeksejä,( maksaisit voitoista veron), ostaisit indekseistä myydyillä rahoilla osakkeita ja maksaisit taas osingoista veron.. tämäkö on järkevää?
Joo hyvä kysymys. Kysymykseen on kaksi vastausta.
1) Onko järkevää? On, jos haluan osakesijoittamista aivovirikettä eläkevuosille.
2) Onko se taloudellisesti optimoiduin vaihtoehto? Ei, mutta todennäköisesti kun muutos tulisi ajankohtaiseksi olen jo multimiljonääri, jolloin voin mielelläni maksaa verot tästä muutoksesta.
Rahasta ja sijoittamisesta puhuessa mielenkiintoista onkin juuri se, että oikeasti en ole oikeastaan koskaan elänyt erityisen superoptimaalisesti (taloudellisesti), vaan optimaalisesti omalle elämälleni sopivasti. Sama pätee myös tähän, teen sen mikä itselle mieluisinta ja varallisuus mahdollistaa sen, ettei raha ole tähän rajoite. Tässä elämäntilanteessa juuri indeksisijoittaminen on se itselle paras vaihtoehto – myöhemmin elämässä jokin muu voi olla.
Ok.selitys hyväksytty 😅
En ole ihan varma kumpaan kategoriaan tipun (20-30 vuotiaana aloittanut vai tähän +40), mutta muistan selkeästi kuinka harmissani olin, kun tajusin aloittaa sijoittamisen ”vasta” 35-vuotiaana vähän ennen kuin aloitin blogini kirjoittamisen. Siinä vielä keksin ensin säästää puskurin ja sitten aloinkin muuttelemaan ja myymään&ostamaan asuntoja sieltä sun täältä niin oikeastaan taisin aloittaa kunnolla sijoittamisen vasta 39-vuotiaana. Mutta yhtäkkiä nyt 10 vuotta myöhemmin mulla on 100.000 euron sijoitussalkku ja en enää tunnekaan olevani myöhässä. Päinvastoin.
Juuri näin, erinomainen esimerkki! On aika klassinen tapa ajatella (melkein minkä tahansa ikäisenä), että on liian myöhässä ja tämä ja tämä ei ole minulle mahdollista. Pätee erittäin moneen muuhunkin asiaan kuin sijoittamiseen. Tärkeintä onkin klassikko: eli vain aloittaa. Ja yllättävän paljon pystyy saavuttamaan!
Olen hyväkuntoinen 68-vuotias ja sijoittamisuraa takana noin 10 vuotta. Sijoitusvarallisuutta on kertynyt noin 400 000, asuntolainat on maksettu ja eläke on hyvä. Lapset maailmalla hyvillä työurilla. Vaikka korkoa korolle ei kauheasti ehdi lisää karttua, en haluaisi enää sijoittaa osakkeisiin vaan siirtyä indeksirahastoihin, sillä on tullut liikaa poltettua näppejä väärien osakevalintojen vuoksi. Olisinko minä nyt se kuuluisa poikkeus säännöstä, jos en noudatakkaan suositustasi turvautua tässä iässä suoriin osakesijoituksiin vaan olen nyt siirtynyt indekseihin? Puskuria itselleni on nyt tarpeeksi, joten pääasiassa tavoitteena on jättää hieman parempi perintö. Pieniä siivuja toki aion realisoida matkan varrella itselleni esim. matkoja ja taidehankintoja silmälläpitäen.
Päivi, ymmärrän ajatuksesi hyvin. Itse olen 47-vuotias ja olen juuri siirtymässä suorista osakesijoituksista enemmän indeksien suuntaan.
Siihen on kaksi pääsyytä. Ensimmäinen on se, etten ole pitkällä aikavälillä päässyt osakepoiminnallani lähellekään indeksin tuottoa. Toinen on yhtiöiden seuraamiseen käytetty aika. Nyt siihen on vielä riittänyt kiinnostusta, mutta en tiedä, haluanko käyttää siihen yhtä paljon aikaa viiden tai kymmenen vuoden päästä. Teen muutosta vähitellen ja huomioin samalla myyntivoittojen verotuksen, mutta en halua verojen lykkäämisenkään yksin määräävän sitä, mitä omistan.
Huomasin muuten, että Esa mainitsi tekstissään perintöä varten sijoittamisen erikseen. Siinä mielessä tilanteesi taitaa sopia aika hyvin hänenkin tekemäänsä rajaukseen.
Ymmärrän osakepoiminnan eläkeaikaisena harrastuksena, jos yritysten tutkiminen ja sijoitusyhteisö tuovat iloa. Toisaalta ei sijoitusyhteisöissä käynti vaati suoraan osakesijoittamista tietenkään. Mutta jos nimenomaan haluaa vähemmän seurattavaa, en itse näe pelkkää ikää syynä valita suoria osakkeita indeksirahastojen sijasta.
Käyttörahan ei myöskään tarvitse tulla pelkästään osinkoina. Rahastostakin voi myydä osuuksia tarpeen mukaan. En tosin ajattelisi, että myyntiajankohdalla tai nostojen määrällä ei olisi väliä: laskumarkkinassa sama euromääräinen nosto vaatii enemmän osuuksia, ja verotkin pitää huomioida. Toisaalta osingotkaan eivät ole varmoja tai muuttumattomia.
Omassa tulevassa eläkeajan suunnitelmassani erottaisin siksi toisistaan lähivuosien käyttörahat ja sen osuuden, jonka voi pitää pidempään sijoitettuna. Sitten miettisin erikseen, kuinka paljon osakeriskiä kokonaisuudessa haluan kantaa ja hoidanko sen itse yhtiöitä valitsemalla vai indeksirahastojen kautta.
Minusta kiinnostava kysymys ei siis ole vain, mihin 68-vuotiaan pitäisi sijoittaa, vaan mitä juuri kyseisen ihmisen sijoitusten pitäisi mahdollistaa. Sinä olet ainakin kuvannut omat tavoitteesi selvästi: helppoutta, perintöä ja samalla rahaa myös omiin mieluisiin asioihin.
Omalla kohdallani en enää halua rakentaa suunnitelmaa sen varaan, että onnistuisin voittamaan indeksin. Haluan enemmän hajautusta ja vähemmän riippuvuutta omista osakevalinnoistani.
Timppa, tulkitsit hyvin tilanteeni. Vaikka seuraankin talousuutisia, en halua vähillä loppuelämäni vuosilla kuluttaa liikaa aikaa siihen. Minulla on muita intohimon kohteita, joihin on mahdollista panostaa nyt pitkän virkauran ja ruuhkavuosien jälkeen: kirjallisuus, elokuvat, kuvataide, filosofia, perheen kanssa puuhastelu, luontoharrastukset… Indeksisijoittaminen ei tuo pikavoittoja, mutta antaa paremman mielenrauhan. Kun toimeentulo on turvattu eikä suuria investointitarpeita ole, elämänlaatuun panostaminen on ykkösasia!
Hyvää pohdintaa molemmilta! Tilanne tosiaan on erilainen, jos on sijoittanut pitempään. Tässä tekstissä käydyt pointit toimivatkin parhaiten juuri silloin, kun on vasta aloittamassa sijoittamista. Suurin osa ihmisistä, jotka ovat pidempään sijoittaneet, kuitenkin huomaavat aikanaan juuri tuon alituoton, joka osakkeista tulee (kuten allekirjoittanutkin).
Olen siitä Timpan kanssa samaa mieltä, että myyntejä ja muutosta ei kannata lykätä veroseuraamusten pelossa. Usein liika vero-optimointi on melkein yhtä iso jarru elämiseen kuin pihistely, koska se rajoittaa omaa liikkumistilaa. Rahan ja varallisuuden pitäisi kuitenkin juuri lisätä liikkumatilaa, ei rajoittaa sitä.
Pitkäaikaiselle sijoittajalle, joka haluaa osan sijoituksista käyttöön säännellen, niin osakkeet kuin indeksit ovat hyvä vaihtoehto. Molempia tosiaan voi myydä vähitellen sitä mukaa, kun rahaa tarvitsee ja kannattaa ehdottomasti vain valita se kumpi itselle sopii parhaiten (oli se sitten indeksirahastosijoittamisen rentous tai osakesijoittamisen aktiivisuus).
Rahoista pitää joskus päästä nauttimaan. Itselläni on tilanne, että ottamalla sijoitusvarallisuutta käyttöön voin kuluttaa yli 1000€ ylimääräistä joka kuukausi elämäni loppuun asti. Verojen jälkeen.
Mitä sillä saa? Vaikkapa viikon ulkomaanmatkan joka kuukausi. Tai parin yön hotelliloman kotimaassa joka viikko. Tai syön lounaan ulkona joka päivä. Ehkä joku näiden yhdistelmä.
Juurikin näin! Ja sitä vartenhan raha on, sillä saa merkityksellistä kulutusta ja aikaa juuri siinä suhteessa, mikä itselle sopii parhaiten.
Voitko kirjoittaa Steady energyn listautumisesta mietteitä? 🙂
Tällä hetkellä on kieltämättä aika haipakkaa omassa elämässä, mutta koetan ehtiä listautumisanti-analyysin kirjoittamaan, jos jostain aikaraon löydän!
Eniten kummastalen ihan yleisesti sitä miten rahaa jää helposti yli. Enemmänkin sitä syö pääomasta oli ikä melkein mikä vaan. Ei tarvitse törsätä. Vaihtaa auton kerran 7 vuodessa, tekee 1 ulkomaanmatkan yksin ja toisen perheen kanssa joka vuosi. Siinä on ne kaikki säästöt syöty mitä joku 5-6 tonnia kuussa miinus verot tuo lompakkoon.
Ja moni kuluttaa velaksi. On todella harvinaista että säästää summia kuten omavaraisuushaasteen kirjoittaja. No kyllä se voisi olla jollain tapaa mahdollista, mutta se tietäisi tappelua ja riitelyä perheen kanssa, kun kukaan niistä ei ymmärtäisi tarkan markan linjaa. Ja sitten oman itsenikin kanssa vääntämistä, miksi ei nyt elä kun huomisesta ei kukaan tiedä?
Toki myönnän ettei ”eläminen” välttämättä ole suhteessa siihen mitä kuluttaa… mutta niin kuin sanoin ei törsäämisestä ole kyse nytkään. Autosta luopuminen toisi toki säästöjä, mutta siihen loppuisi lapsien harrastukset ja sieniretket. Se on vaan niin ettei kaikki aja fillarilla ja mene bussilla kun voi. Alkaa se ipadi ja pelit olla sitten se elämän sisältö.
nm. Sad But True
Näinhän se on, että elämäntyylejä on aivan yhtä monta kuin ihmisiä. Mutta itse asiassa Tilastokeskuksen mukaan tällä hetkellähän suomalaiset säästävät enemmän kuin vuosikymmeniin. Tämä mielestäni kuvaa hyvin sitä, että keskiluokkainenkin saa rahaa säästöön – jos vain haluaa.
Ja harrastuksethan maksavat aina (kuten vaikka osakesijoittaminen, heh). Ja en niistä lähtisi rajoittamaan koskaan ellei rahasta ole oikeasti puutetta. Mutta kokemukseni mukaan kaikissa harrastuksissa on vähän se, että niihin voi kuluttaa sen 10 000e tai 1 000e, omista päätöksistä riippuen. Mutta kuten sanottu, valintojen maailma ja tärkeintä onkin elää omannäköistä elämää.
On myös hyvä huomata, että usein juuri puhutaan säästämisestä ja sijoittamisesta, mutta itselleni säästöprosentissa aivan yhtä iso merkittävä tekijä on tulojen nousu, joka on tuonut mukanaan myös mielekkäämpää työtä. Se komponentti usein vain unohtuu ja omassa taloudessa onkin monta kulmaa mistä voi aina lähteä.
Foorumeita lukiessa saa sellaisen kuvan, että monelta puuttuu sijoitusten exit strategia. Vai onko alunperin edes ollut selvää mitä varten sijoittaa? Onko unelmia mitä voisi toteuttaa varallisuudella? Salkkua on helppo kasvattaa kuukausisäästämisellä, mutta ihmismielelle taitaa olla vaikeampaa alkaa realisoimaan sijoituksia. Ehkä se on mielen itsesuojelua, että elämän rajallisuutta ei hyväksytä.
Olen huomannut aivan saman ja uskon, että isoin ongelma on juuri se, että jos on säästänyt ja sijoittanut (ja nähnyt numeron kasvavan viimeiset 30 vuotta), on äärimmäisen vaikeaa muuttaa ajattelutapaa, että hei summa saakin pienentyä, koska siksihän minä sijoitin. Muutos on ihmiselle aina vaikeaa ja näin radikaali muutos vielä vaikeampaa.
Tämä on myös yleinen ongelma USA:laisten FIRE-blogeissa, mitä olen lukenut (jopa ihmisillä, jotka ovat multimiljonäärejä). Tämän takia itse kolmen vuoden välein blogiin kirjaankin, mitä kaikkea FIRE:llä juuri nyt haluaisin tehdä, jotta ajatukseni olisi käytännössä siinä, mitä salkku mahdollistaa, ei siinä kuinka se kasvaa. Ensi vuonna taitaakin olla seuraavan tekstin aika kun viimeisin oli kahden vuoden takaa: https://www.omavaraisuushaaste.com/miksi-ja-mita-tekisin-taloudellisen-riippumattomuuden-saavutettuani-unelmani-elamassa-vuonna-2024/
Näitä on myös hauska kirjoitella, koska huomaa miten unelmat ja tavoitteet muuttuvat kun ikää tulee lisää, niin oppii itsestään. Ja osaa unelmista voi tehdä myös samaa aikaan kun päivätyö (minkä ehtii), niin matkan FIRE:een ei onneksi tarvi olla pelkkää säästämistä ja sijoittamista, mikä on myös yleinen virhe.
Itsellä oli exit strategiana lähteä purkamaan sijoitusvarallisuttani 60 vuotiaana mutta tämä hyvinvointiyhteiskunnan alasajo laittaa miettimään että uskaltaako lähteä purkamaan talouspuskureita. Näin monisairaana taitaa olla parempi vaan kasvattaa varallisuutta jotta on varaa hoitaa yksityisellä kun ilmeisesti Suomessa on tarkoitus ajaa alas julkinen terveydenhuolto ja vanhustenhuolto. Taitaa olla unelman toteuttaminen se että yrittää pärjätä entisessä hyvinvointivaltiossa.
Toki riippuu paljon salkun koosta ja eläkkeen koosta. En usko, että julkista terveydenhuoltoa tullaan ajamaan alas, mutta paljon muuta mahdollisesti tullaan. Toki posiitivistahan on, että sijoitukset myös mahdollistavat sen, että vaikka pahin skenaario eli hyvinvointiyhteiskunnan täysi alasajo tapahtuisi (johon en usko), pystyisi silti elämään järkevää elämää-
Niin pahimmassa tapauksessa ottaa osakesalkkunsa ja muuttaa johonkin sivistyneeseen EU valtioon. Tutkimani tiedon perusteella terveydenhuolto toimii Suomea paremmin kaikissa muissa EU valtioissa jos nyt jätetään laskuista pois entiset Varsovan liiton maat.
En vain käsitä miksi suurin osa ihmisistä haluaa varautua lähes koko elämänsä siihen, että saisi hyvää hoitoa siinä vaiheessa, kun ei enää itse pärjää omassa kodissaan. Eihän se ole enää mitään elämää, että makaa hoitolassa vaipat jalassa ja syö sosetta jonkun random tyypin syöttämänä. Sen takia ei ainakaan kannata kituuttaa terveitä elinvuosia.
Olen ollut yli 20v hyväpalkkaisessa työssä, mutta harrastusten takia tuli elettyä yli varojen luottokortit tapissa ja rahasta oli aina pulaa. On aivan sama kuinka paljon tienaa jos laittaa kaikki menemään, bonukset ja firmasta saadut osakkeet saman tien. Elin tilistä tiliin. Kaikki osamaksuilla jne…
Elämä muuttui, harrastukset oli pakko lopettaa tai olisin ollut perikadossa. Meni 5v että sain kaikki luotot kuoletettua. Sitten Tuli rakennettua talo. Taas velat tapissa.
Suurin ongelma oli, että en koskaan selvittänyt mihin ja miksi kulutan. Kun minut sitten eron myötä ostettiin pois juuri rakennetusta talosta 48 vuotiaana. Sain siitä 30.000€ pesämunan, jossain naksahti. Sijoitin aktiiviseen rahastoon koska se oli ehdottomasti myyjän mukaan paras vaihtoehto Lisäksi yritin laittaa 500€ joka kuussa rahastoon jonka kulut olivat päätä huimaavia. Ei onnistunut joka kuukausi kulutusjuhlan takia.
1,5 v sitten kuuntelin pari erään Esa Juntusen kirjoja. Nyt talouteni on muuttunut entisestään. On puskuri ja SOS tilit ja vaimon kanssa yhteinen kämpänhoitotili josta maksamme kulut samassa suhteessa kuin tienaamme. Tavoitteeni on jäädä eläkkeelle 62,5v ja olen hyvässä vauhdissa. 10% sijoituksista on osakkeissa ja loput sijoitan indeksi ja korko rahastoihin. Korko rahastoa pidän ns. siltarahana kun jään varhennetulle. Myös siksi, että entäs jos juuri kun jään pois työelämästä kurssit kyykkää.
Vaihdoin myös työpaikkaa ja bruttotuloni tippuivat 1500€, mutta nyt saan sijoitettua joka kuussa 2000€, koska minulla on tavoite, seuraamme kulutustamme ja mietin mitä oikeasti tarvitsen.
10 vuodessa sijoitukseni on hieman yli 180.000€ ja tavoite on siellä 300.000€ tienoilla sen jälkeen kaikki on vain plussaa…
Tämä on varmasti tuttu tapa elää erittäin monelle suomalaiselle – tulotasosta riippumatta, ennen kuin muutoksen (toivottavasti) onnistuu tehdä ajoissa.
Ja osut asian ytimeen juuri tuossa, että tärkeintä on ymmärtää mihin raha menee. Kun numerot käy läpi edes yhden kuukauden ajalta, saa aivan erilaisen kokonaiskuvan omasta elämästä ja siitä, että mihin rahaa oikeasti menee. Ja silloin (myös äärettömän monen lukijapalautteen mukaan), muutos onkin paljon helpompi kuin mitä on alunperin pelätty. Totuus pitää vain ensin uskaltaa kohdata.
Kiitos mahtavasta esimerkistä juuri siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa tapoja ja alkaa kerryttää varallisuutta. Kuulostaa siltä, että varallisuutta on kertynyt erittäin mukavasti ja tästä eteenpäinhän tosiaan vauhti vain kiihtyy. Ilahduttavaa myös kuulla, että kirjoista oli ihan aito käytännönhyöty – siihen tällä kaikella tähtäänkin-
itselläni nuorena tulot oli selvästi paremmat kuin mitä näin nelikymppisenä. Valitettavasti elämä ei mene aina niinkuin Strömsössä. Nuorena olin tietämätön, ajattelematon ja ylimielinen tulevaisuutta kohtaan, joten aloitin lopulta sijoittamisen pakon edessä vasta 30 ikäisenä, todella pienillä tuloilla, kun terveys petti. Välillä olen kyennyt työelämään, jolloin tulot ovat nousseet moninkertaiseksi ja olen pystynyt lapioimaan sijoituksiin selvästi enemmän.
Nyt nelikymppisenä puskurini on useamman vuoden mittainen. Pieni perintö on hiukan helpottanut tilannetta ja sen tarkoitus on rakentaa sekä kassavirtaa että arvonnousua, sillä olen vakuuttunut, että sosiaaliturva tulee tulevaisuudessa vain heikkenemään ja ilman sijoitustuloja, olkootkin epävakaita, minulla ei olisi eläkeikään päästyäni käytännössä enää mitään turvaa.
Hienoa kuitenkin kuulla, että tilanne on nyt parempaan päin! Tärkeintä onkin juuri se, että aloittaa vaikka kokisi, että aloittaa myöhään. Ja todellisuudessahan 30-vuotiaan aloittaminen on aika aikaisin. Myös puolisoni aloitti vasta noin kolmekymppisenä. Terveys kuitenkin on se tärkein kaikista ja siihen kannattaakin panostaa kaikki – raha tulee huomattavasti kauempana hyvän elämän prioriteeteissa terveyden jälkeen.
Erittäin ajankohtainen kirjoitus omalle kohdalleni.
Viimeisessä osassa mainittiin ”älä koskaan laita kaikkea rahaa kerralla sijoituksiin”. Tässä kohtaa tuli tehtyä vähän päinvastoin.
Sijoitin isomman summan ajateltuani, että raha pitää saada vihdoin markkinoille. Sijoituksista noin 90 % on hajautetuissa etf-rahastoissa.
Haluaisin tietää, miksi SXR8 rahastoon ei kannattaisi sijoittaa kerralla isompaa summaa yli 40 vuoden iässä?
Verrattuna, että kertasumman jakaisi useampaan osaan 1-2 vuoden jaksolle. Sijoitusaikaa on todennäköisesti 20-30 vuotta.
Minuakin alkoi kiinnostaa, että miksi se ajallinen hajauttaminen on järkevämpää? Kun ei sitä yhtään voi sen enemmpää taas tietää vaikka kurssit nousisi seuraavat 2 vuotta. Itse katsoisin tämän näin, että jos sijoittaa nyt kerralla isomman summan niin sitten pitää vana hyväksyä se että positio voi olla vaikka -40% ja sillä ei ole mitään merkitystä kun sijotusaika on 20-30 vuotta. Kukaan kun ei tiedä, että jos ajallisesti hajauttaa seuraavan 2 vuoden aikana että onko lopputulos huonompi vai parempi kuin kertasijoitus. Mutta selkärangan pitää kestää nähdä salkku ajan X myös hurjasti tappiolla.
Vastasit Timppa itse asiassa tuohon Masan kysymykseen vastauksellasi 😀 Eli syy, miksi suosittelen ajallista hajauttamista juuri ihmisille, jotka ALOITTAVAT sijoittamisen on juuri tuo psykologinen puoli.
Moni sijoittaja varmasti uskoo sijoituksia tehdessään, että ”joo olen lukenut, että pörssiromahduksessa kannattaa ostaa lisää ja se on hienoa aikaa sijoittajalle”, mutta kun salkku oikeasti sulaa alta (vaikka sen 40%), ja media pauhaa maailmanloppua, niin suurin osa ei meistä tähän pysty.
Tämän takia ajallinen hajauttaminen on niin tärkeää vasta-alkajille. Jos laittaa rahaa vähitellen sisään, oppii matkalla myös itsestään ja siitä, miten oikeasti käyttäytyy erilaisissa nousu- ja laskutilanteissa. Ja silloin myös oppii, millainen sijoitustyyli itselle sopii parhaiten.
Yksinkertaisesti ajallisella hajauttamisessa pystyykin vähentää niin markkinariskiä kuin ns. henkilökohtaista riskiä (minä itse kun on kuitenkin se pahin vihollinen sijoittajalle, ei niinkään markkinat).
Kiitos hyvistä vastauksista. Täytyypä antaa tekoälylle noottia.
Tämä on täsmälleen näin. Se 2008 finanssikriisi oli itselleni ensimmäinen oikein kunnon pudotus ja silloin oli jo vähän perus oppaita luettu, niin sitähän suorastaan oli innoissaan kun sai ostaa UPM:ää 8 euron pintaan jne.
Toki väärin olisi sanoa että nyt mitään romahdusta odottaisi, kun aina se kirkkaan punainen väri kuitenkin salkussa ikävältä tuntuu. Mutta itselläkin on tuo suunnitelma vivun käytölle valmiina sitten kun taas joskus ns ”veri virtaa” Wall Streetillä. 😉
Huomioita jälkipolville sijoittamisesta. ETF-rahastoja (sama pätee kai osakkeisiin) voi lahjoittaa sellaisenaan eli niitä ei tarvitse myydä ensin ja lahjoittaa sitten rahana, kuten rahastojen kanssa tulee toimia. Tästä on pari etua
1. Jälkipolven on pakostakin otettava selvää miten tämä asia toimii ennen kuin pääsee rahoihin käsiksi. Kynnys on suurempi ja ehkä itressi sijoittamiseen kasvaa sitä myötä.
2. Jos lahjan saaja säilyttää ETFiä vuoden, niin myydessä verotus katsotaan lahjan saannin hetken mukaista arvoa vasten eikä alkuperäistä, lahjanantajan ostohintaa vasten.
En osaa sanoa miten nämä käyttäytyy varsinaisen perinnön kohdalla, kun Suomessa ei ole luovutusvoittoveroa siltä osin mahdollista käyttää.
Joo hyviä pointteja! Pakko myöntää, että itselle perintöverotus ja kaikki perintöön liittyvät kommervenkit ovat täysin vieraita, kun en ole niihin juuri perehtynyt. Ja toivottavasti menee mahdollisimman pitkä aika, että joudun asioihin perehtymään.
Kannattaa kuitenkin hankkia jonkinlainen hanurituntuma mielummin etukäteen kuin vasta sitten, kun on tilanne päällä. Suru, ahdistus ja kaikki vuoroin iholle änkevä ja vuoroin kahlitseva byrokratia vain haittaa ajattelutyötä, jota perintöhommat valitettavasti vaatii.
Ellei sitten satu olemaan onnekas ja jäämään tai jättäytymään ilman perintöä.
Joo näinhän se on, että valmistautuminen kannattaa aina. Mutta ei toivottavasti ainakaan seuraavaan vuosikymmeneen asiaa tarvitse ajatella. Aika näyttää.
Aina on parempi antaa ns. lämpimällä kädellä. Tuosta ensimmäisestä viestistä korostui ehkä liikaa tuo perintöasia lopusta, mutta tärkein pointti omasta mielestä oli ETFien (ja mahdollisesti osakkeiden) antaminen lahjana.
Jos joka 3. vuosi voi lahjoittaa alle 7500e edestä ko. tuotteita ja verotus menee vuosi lahjan vastaanottamisen jälkeen saantihetkestä eikä alkuperäisestä ostohinnasta, niin tällä voi olla merkittävä etu.
Tämästä artikkelista selviää verotus menee perintö tilanteessa.
https://www.salkunrakentaja.fi/2026/07/peritty-sijoitusomaisuus-verotus/
Verottajalla ns. kolmen vuoden sääntö jonka mukaan jos olet saanut vainajalta lahjan kolmen vuoden sisällä ennen hänen kuolemaansa, kyseinen lahja lisätään mukaan perintöverotukseen.
Itse niin vanha että on joutunut perehtymään asiaan.
Erittäin hyviä lisäyksiä. Kiitos.
Iästä riippumatta jokaisella kannattaisi olla tehtynä hoitotahto,edunvalvoja ja testamentti. Koskaan ei voi tietää jos vaikka vastaan tulevan auton kuljettaja nukahtaa rattiin