Miten menestyä työelämässä – ja elämässä ylipäätänsä

Mikä on avain menestykseen? Vinkki: se ei ole Netflixin katselu, piikittelevien kommenttien kirjoittelu Internetissä tai jatkuva negatiivinen asenne.

Minulla ei ollut lapsena työkaluja menestykseen. Olen ollut lapsesta asti ujo ja introvertti. Nuoresta lähtien minun on ollut vaikea aloittaa keskusteluja vieraiden ihmisten kanssa ja verkostoitua. Samalla tavalla en kokeillut uusia asioita, koska pelkäsin, että en ole niissä heti täydellinen.

Ajan kuluessa kuitenkin olen huomannut, että mitä enemmän otan ihmisiin kontakteja ja kokeilen uusia asioita, sitä enemmän asioita oikeasti alkaa tapahtua. Aivan kuten Wayne Gretzky sanoi – you miss 100% of shots you don’t take.

Proaktiivisuus ja asioiden tekeminen on avain menestykseen

Saattaa kuulostaa jopa hieman jargonilta ja itsestäänselvältä, että proaktiivisuus ja asioiden tekeminen on avain menestykseen. Se ei kuitenkaan ole sitä, koska jokainen meistä pelkää epäonnistumisia ja suurin osa meistä on ainakin joskus laiskoja.

Työelämässä ja elämässä pätee sama totuus. Proaktiivisia ja ”tekijä”-ihmisiä ei ole loputtomasti, vaikka kaikilla meillä on kyky siihen. Moni meistä ei edes aloita, koska pelkäämme epäonnistumista. Moni meistä ei halua vastuuta töissä, koska pelkäämme epäonnistumista. Suurimman osan passiivisuuden ja laiskuuden takana on pitkälti epäonnistumisen pelko.

Pelko epäonnistumisesta naamioidaan myös usein laiskuudeksi. ”En mä jaksa kun ei siitä kuitenkaan tuu mitään”. Onko tämä laiskuutta vai pelkoa? 99% ajasta tämä on pelkoa. Ja usein väite on aivan totta. Kun teet jotain ensimmäisen kerran, on todennäköistä, että homma ei mene kuin Strömsössä. Mutta ensi kerralla se meneekin huomattavasti paremmin, kun olet oppinut virheistä.

Jostain syystä suuri osa meistä passivoituu mahdottoman projektin edessä – oli kyse työnhausta, ihan vain opinnäytetyön tekemisestä tai sijoittamisen aloittamisesta. ”En hae työtä, koska ei minua kuitenkaan palkata” , ”Miten pystyn kirjoittamaan 60-sivua aiheesta, mikä ei kiinnosta pätkääkään?”, ”En aloita sijoittamista, koska menetän kuitenkin kaikki rahani.”

Nämä ovat arkisia ajatuksia, joihin ihmiset törmäävät päivittäin omassa päässään ja muiden suusta kuultuna.

Menestyneen ja paikallaan polkevan ihmisen välillä on vain yksi ero – miten he lähestyvät kolmea edellistä asiaa. Miten menestyjä sitten ajattelee asiaa.

1) Haen töitä, minulla ei ole mitään menetettävää!
2) Vaikka aihe ei kiinnosta minua, 60-sivua on paljon vähemmän tekstiä kuin olen kirjoittanut koko opiskeluaikanani!
3) En ehkä tiedä sijoittamisesta mitään, mutta voisin ottaa selvää – onhan minulla Internet!

Erittäin suuri osa meistä ei koskaan saa asioita aikaiseksi, koska me luovutamme jo ennen kuin edes aloitamme. Mitä enemmän mahdollisuuksia ja riskejä otat, sen todennäköisemmin yksi tai useampi niistä kantaa aikanaan hedelmää. Ja mitä enemmän alat tekemään uusia asioita ja uusia kontakteja, huomaat, että kynnys ottaa uusia askelia ja mennä epämukavuusalueen ulkopuolelle pienenee koko ajan.

Syntyy positiivinen kierre, jota on mahdoton pysäyttää.

Kun aktiivisuus johtaa onnistumiseen

Jokainen todennäköisesti tietää, kuinka turhauttavaa on hakea kesätöitä nuorena ja opiskelijana. Töitä hakee käytännössä jokainen nuori, mutta työpaikkoja on vain rajattu määrä tarjolla. Työn saaminen tuntuu täysin utopistiselta ilman valmiita kontakteja ja moni luovuttaakin ja syyttää huonoa tuuriaan siitä, että ei saa töitä, koska ei tunne ihmisiä. Tämä tunne saattaa vahvistua, jos kaverit saavat töitä suhteilla.

Ihmisellä on tässä kohtaa kaksi vaihtoehtoa. Luovuttaa tai yrittää. Ja yleensä he, jotka yrittävät tosissaan, tulevat onnistumaan – aikanaan. Tästä hieno tarina löytyy Duunitorista Idasta, joka oli toisen vuoden yliopisto-opiskelija Helsingissä ja kesätyöhaku ei tuntunut onnistuvan millään. Ida yritti pohtia keinoja erottua joukosta ja mieleen tuli video CV:n tekeminen ja sen jakaminen LinkedIn:ssä kaikille nähtäväksi.

Tämä on hyvä esimerkki itsensä peliin laittamisesta. On mahdoton ennustaa miten ihmiset reagoivat siihen kun jaat oman video CV:si. Negatiivisesti? Positiivisesti? Huomaako kukaan edes sitä? Ja mikä näistä vaihtoehdoista on oikeastaan edes se pahin? Ida yritti, teki videon ja jakoi sen Linkediniin. Lopputulos?

Vajaan kahden minuutin videota:

1) Katsottiin yli 40 000 kertaa
2) Keräsi 500 tykkäystä ja
3) 70 kommenttia.

Ida sai yhdellä Linkediniin jaetulla videolla tuon kaiken näkyvyyden lisäksi seitsemän eri työtarjousta ja päätyi lopulta Inderesille kesätöihin. Perinteisellä haulla Ida olisi todennäköisesti jatkanut pään seinään hakkaamista, mutta riskillä ja itsensä peliin laittamisella tulos oli aivan erilainen.

Toinen onnistumisen esimerkki löytyy omasta elämästäni ihan tältä vuodelta. Kun aloitin maksimointivuoteni, minua jopa vähän hävetti ajatus siitä, että tekisin kaupallisia yhteistöitä, vaikka ne ovat aivan tavallisia blogipiireissä. Mietin myös, että kuka olisi oikeasti kiinnostunut tekemään yhteistyötä juuri minun kanssani?

Minulla oli paljon yhteistyökumppaneita, joiden kanssa halusin tehdä yhteistyöpostauksia Omavaraisuushaasteeseen, mutta kynnys lähestyä kumppaneita oli silti korkea. Tein listan kumppaneista, ketä halusin kontaktoida ja päätin lähettää ensimmäiset viestit tammikuun puolessa välissä potentiaalisille kumppaneille. En saanut tätä tehtyä. ”Ensi viikolla sitten”, sanoin itselleni. En saanut siltikään tehtyä.

Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta minua pelotti, että tulen torjutuksi. Ihan kuin olisin pyytämässä tyttöä treffeille! Vaikka kyseessä olisi vain todennäköisesti ”ei kiitos”, viesti yritykseltä ja siirtyminen seuraavaan kohteeseen. Kun lopulta kuitenkin sain otettua itseäni niskasta kiinni, jo ensimmäinen yritys, jolle lähetin viestiä oli kiinnostunut tekemään yhteistyötä kanssani! Tunsin itseni entistä tyhmemmäksi.

Nyt kun vuotta on kulunut jo lähes puolet, olen oppinut ja kasvanut jälleen hieman lisää. Uskallan lähestyä yhteistyökumppaneita ja aina kun onnistaa, olen iloinen ja aina kun tulen torjutuksi, siirryn seuraavaan – enkä ota asiaa henkilökohtaisesti – koska asia ei tosiaan ole henkilökohtainen!

En tiedä, mistä syvältä tämä torjutuksi tulemisen ja epäonnistumisen pelko ihmisestä syntyy, mutta tiedän, että se rajoittaa meistä kaikkia toteuttamaan täyttä potentiaaliamme. Ja ainoa tapa päästä eroon näistä jarruista, on kohdata pelot (olivat ne kuinka irrationaalisia tahansa) ja yrittää, yrittää ja yrittää kunnes positiivinen kierre on syntynyt.

 

Yhteenveto

Omien pelkojen kohtaaminen sekä torjutuksi tulemisen sietäminen on jotain, mihin ei koskaan totu täysin. Uskon, että ihminen voi kasvaa näiden vastaanottamisessa paremmaksi, mutta kyllä se silti aina pistää. Tärkeintä on kuitenkin se, että ei anna sen viedä omia voimia tai haitata omaa tekemistä. Epäonnistumme, jotta voimme onnistua seuraavalla kerralla.

Tulet menestymään elämässä ja työelämässä tasan niin kauan kuin jaksat mennä mukavuusalueesi ulkopuolelle, epäonnistua, oppia ja kehittyä ihmisenä – eli kasvaa vastoinkäymistesi mukana.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksistani.

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi