Mitä palkasta jää käteen verojen jälkeen?
Se, mitä palkasta jää käteen verojen jälkeen on yksi suurimmista kysymyksistä niin suomalaisessa...
Uusi lukija? Aloita tästä
Uusi lukija? Aloita tästä
Tänään – kuten luvattu alkuviikosta – vuorossa tuplakirja-arvostelu.
Vuorossa siis arvostelut Martin Paasin ja Vesa Puttosen uutuuskirjoista Salattu totuus vaurastumisesta ja miten miljoona hankitaan.
Koska se pitää aina mainita, molemmat kirjat on saatu, mutta tämä ei luonnollisesti arvosteluun vaikuta, koska molemmat kirjat olivat jo itselläni kirjastovarauslistassa heti, kun niistä kuulin. Mennäänkin suoraan arvosteluihin!
Martin Paasin ja Ville Kormilaisen yhdessä kirjoittama “Salattu totuus vaurastumisesta” (Docendo, 2026) on ennen kaikkea Paasin elämää, henkilökohtaista taloutta sekä tietenkin sijoittamista käsittelevä kirja.
Ehdottomasti kirjan mielenkiintoisin anti itselleni oli kirjan osat, joissa Paasi käy minämuodossa läpi omaa uraansa sijoitusalalla. Vuosien varrella Paasi siirtyi pankin osaketraderista hedge-rahaston salkunhoitajaksi ja rahastoyhtiöiden toimitusjohtajaksi, aina tuttuun Nordnet-pestiin ja kansanedustajuuteen (josta ei juuri kirjassa ole mainintaa). Paasi nostaa sijoittamisen lisäksi yhden asian ylitse muiden, joka on mielestäni kirjan tärkein viesti – omistajuus.
Kirja käsittelee omistajuuden tärkeyttä aivan yhtä paljon kuin sijoittamisen tärkeyttä ja tässä mielestäni Paasi on asian ytimessä. Sijoittaminen on yksi omistajuuden muoto, mutta todellisuudessa riski ja vaurastuminen syntyy juuri omistajuudesta, ei pelkästään sijoittamisesta. Ihminen kun voi elämässään tavoitella omistusta esim. yrityksissä monilla eri tavoilla (jotka usein toki vaativat myös intohimoa uralla etenemiseen), kuten partneriksi tulemista, osakepalkkioita tai yksinkertaisesti yhtiön työntekijän osakeosto-ohjelmaan osallistumista.
Muuten kirjan yleisen sijoitus/talousosuuden sisältö on varmasti monelle Rahapodia tai allekirjoittaneenkin kirjoituksia lukeneelle: säästämisen aloittamiseen ajoissa, turhien kulujen karsimiseen, pitkäjänteisyyteen ja pikavoittojen välttäminen. Kuten tiedämme itse käytäntö ei vaurastumisessa olekaan miten vaikeaa tai monimutkaista – kyse on siitä, että ymmärtää miksi nämä perusteet toimivat ja toteuttaa niitä kuukaudesta toiseen.
Kirja käy samoja teemoja läpi kuin Vaurastu viisaasti-kirjani, mutta huomattavasti nopeammin ja pintapuolisemmin sekä tiivistetymmin. Plussaa ehdottomasti siitä, että Paasia tarjoaa osassa kohtia vielä isomman rahoitustieteellisen todistusaineiston sijoittamiseen, jotka tuovat lisää lihaa luiden ympärille. Vaikka toki suurin osa tutkimuksista ja faktoista onkin tuttuja Rahapodin pitkäaikaiskuuntelijoille.
Tykkään erityisesti pätkistä, joissa kuuluu Paasin oma ääni. Kirjassa kun on kaksi kirjoittajaa, ei sinänsä tiedä, kuka on kirjoittanut mitäkin, mutta tietyissä kohdissa huomaa tietyn itseironian ja rehellisen puheen, josta Paasi on tunnettu. Etenkin nuoruusvuodet ovat olleet oikeasti aika erilaisia kuin esim. allekirjoittaneella juuri työelämässä, vaikka itsekin olen jo 15 vuotta finanssialalla toiminut.
Kirja on kuitenkin suhteellisen ohut ja todellisuudessa olisin mieluusti kuullut vielä enemmän elämästä ja Paasin urasta finanssialan syövereissä. Ja ennen kaikkea, miten se on vaikuttanut vaurastumiseen. Tässä kirja on parhaimmillaan. Mielenkiintoisuudesta huolimatta sitä on kuitenkaan vaikea suositella juuri raha/sijoituskirjaksi – vaan lähinnä omaelämänkertana, jossa on talous pinnalla koko ajan. Ja josta jokainen voi ottaa oppia varmasti myös omalle vaurastumistaipaleeseen välttämällä juuri Paasin itse esittelemät virheet.
Olisi ollutkin erittäin mielenkiintoista kuulla entistä enemmän Paasin vaikeista ajoista. Esirippua raotetaan, mutta kauhean syvälle ei mennä. Mielenkiintoisia Paasin kokemukset ovat ennen kaikkea siitä, että kirjoituksesta huokuu empatia ja Martin tietää ja muistaa selvästi työttömyyden vaikutukset ihmiseen.
Paasin puolueen politiikka on varmaan jonkun verran Paasin arvojen vastaista osaltaan, olettaisin. Mielenkiintoista oli myös se, kuinka erilainen käsitys Paasista jää kirjan vs. julkisen esiintymisen osalta. En odottanut niin isoa eroa puheen ja kirjoitusten välillä – tai tällainen fiilis itselle jäi.
Yhteenvetona, kirja on mukavan kevyesti kirjoitettu ja raikkaan henkilökohtainen, mutta itse sijoitussisältöä saa monesta muusta kirjasta paremmin.
“Miten miljoona hankitaan ja kulutetaan” (Otava, 2026) on Aalto-yliopiston rahoituksen professorin Vesa Puttosen kirjoittama opas, joka jakautuu kahteen selkeään osaan: miljoonan hankkimiseen ja sen kuluttamiseen.
Kun kuulin ensimmäisen kerran kirjasta, mieleeni tuli Morgan Houselin toinen kirja ”The Art of Spending Money”, joka oli itselleni aika iso pettymys Psychology of Moneyn jälkeen. Tapasin Vesaa lounaalla muutama viikko takaperin ja tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun hänet tapasin. Olin luonnollisesti lukenut hänen kirjoja kauppiksen pääsykokeisiin kuten myös kauppiksessa itsessäänkin, joten oli hauska nähdä ihminen kirjan takana.
Kun juttelimme kirjailijuudesta, mielenkiintoisinta oli se, että tässä kirjassa ja Viisaassa sijoittajassa on yksi yhteinen tekijä. Molempiin kustantaja halusi ns. ”perusteet” luvun alkuun! Viisaan sijoittajan olisin halunnut kirjoittaa ilman tunnuslukuosuutta ja Vesan oli tarkoitus alun perin kirjoittaa vain siitä miljoonan kuluttamisesta, ei siitä vaurastumisesta. Jälleen vertaus elokuviin – tiesitkö, että maailmassa on vain pari ohjaajaa, jolla on oikeus omien elokuviensa ns. ”final cutiin”. Suurin osa elokuvista, joita näemme on tuotanto/jakeluyhtiöiden sanelemia versioita. Sama pätee kirjallisuuteen.
Jos itse olisin ollut kustantaja, en olisi perusteet lukua tähänkään kirjaan laittanut, vaikka ymmärrän miksi kustantaja sen kirjaan halusi. Koska kauhean monella suomalaisella ei vielä miljoonaa kulutettavaksi ole. Kirjan ensimmäinen osuus käsitteleekin aivan samoja asioita kuin Vaurastu viisaasti, kuluta vähemmän, tienaa enemmän ja sijoita indekseihin. Yksinkertaista ja kaunista, kuten asian pitääkin olla.
Oikeasti mielenkiintoinen osa onkin se, mikä oli kirjan pointti alun perin – eli miten rahaa kannattaa käyttää. Siitä on kirjoitettu edelleen liian vähän ja yleensä pohdinta ottaa usein mustavalkoisia puolia (kuten tyyliin, kaikki kuluttaminen tuhoaa ympäristön) tai vaihtoehtoisesti, että mitä enemmän kulutat, sen enemmän tienaat!
Rahan käyttäminen on suhteellisen uusi kulma ja oikeastaan ainoa kirja, joka Suomessa tulee mieleen samanlaisesti on Julia Thurenin kaikki kuluttamisesta, joka katsoo asiaa ehkä vähän enemmän yhteiskunnallisesta kulmasta, kun Vesan kirja keskittyy ennen kaikkea yksilön päätöksiin ja elämään. Kulutuspohdinnat olivat niin mielenkiintoisia, että olisin halunnut samanpituisen kirjan ilman sitä vaurastumisosuutta, eli vähän sellaisen kuin Vesa oli alun perin visioinutkin. Kuluttamisesta on kuitenkin paljon enemmänkin sanottavaa.
Kirjassa on paljon psykologiaa ja yksi lempiosioitani käsittelee juuri sitä, että miten vaikeaa pitkään säästäneen on oppia käyttämään rahaa. Tämä on esim. jokaisen FIRE:ttäjän ja muutenkin säästäjän isoin sudenkuoppa. Ja monen vauraan ihmisen kirous ylipäätänsä.
Täytyy myös antaa plussaa siitä, että vaikka Vesa on akateemikko, ei akateemisesta tekstistä ole tässä kirjassa tietoakaan. Luen juuri tällä hetkellä yhtä sisällöltään erittäin mielenkiintoista suomalaista kirjaa, mutta koska kirja on kirjoitettu täysin akateemisin ohjeistuksin, on lukukokemus valehtelematta aivan kamala. Vesan kirjassa kuitenkin kieli on sujuvaa, maanläheistä ja sopivan humoristista tietyin kohdin.
Vesan kirjaa voikin suositella myös periaatteessa ensimmäiseksi rahakirjaksi, mutta se uniikein osuus on vasta kirjan toinen puolikas, mistä erityisesti tykkäsin. Ja josta muutaman ajatuksen itsekin laitoin talteen tulevia kirjoituksiani varten. Suositus siis etenkin kirjan toiselle puoliskolle, jos olet jo vaurastumismatkallasi edennyt.
Muistan kun kirjoitin esikoistani Viisasta sijoittajaa ja huomasin, että raha- sekä sijoituskirjoja oli suhteellisen vähän syntynyt virallisilta kustantamoilta. Karon ja Oksaharjun kirjat ovat omakustanteita ja niillä on omat myyntikanavansa, mutta ilman niitä Suomen rahakirjagenre oli yllättävän hiljainen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Itse asiassa niin kuollut, että monet kustantajat jopa epäilivät Viisasta sijoittajaa ja esim. oma kustantajani Tammi ei ollut koskaan kustantanut talous/sijoituskirjaa. Tuntuu hullulta, kun kyseessä niin vanha kustantamo, mutta totta se oli.
Asia kuitenkin muuttui aika selvästikin Viisaan sijoittajan ja etenkin Vaurastu viisaasti-menestyksen jälkeen.
Vuoden 2024 jälkeen vaurastumiskirjoja syntyi n. 3 vuodessa, aikaisemman 0-1:n sijaan. Tämä on ymmärrettävää, koska kirjabisnes toimii aika samalla logiikalla kuin esim. Hollywood-elokuvat. Kun Taru Sormusten Herrasta menestyi, alkoi tulla paljon samanlaisia elokuvia seuraavien vuosien aikana. Kun Wonder Woman-elokuva menestyi, alkoi tulla paljon naispääosa supersankarielokuvia jne.
Onkin ilo nähdä, että kustantajat ovat ottaneet pienemmällä kynnyksellä nyt käsikirjoituksia vastaan ja sen lisäksi monesti kustantajat ovat myös itse yhteydessä mielenkiintoisiin talouspersooniin (kuten varmaan molemmissa Vesan ja Martinin tapauksessa onkin). En ole siitä aiemmin blogissa kirjoittanutkaan, mutta itseasiassa yllättävän moni tietokirja saa nykyään alkunsa kustantajan aloitteesta – ei niinkään kirjoittajan itsensä aloitteesta.
Suomalaisessa talous- ja sijoituskirjallisuudessa on edelleen paljon tilaa laadukkaille teoksille. Näiden kahden lisäksi odotan myös innolla Heikki Keskivälin uutta kirjaa osakesijoittamisesta. Toivottavasti samanlaisia tulee vielä paljon!
Voin lämpimäsi suositella molempia kirjoja, koska ne tarjoavat molemmat ennen kaikkea pohdituttavan, että lämpimän ja välillä hauskankin lukukokemuksen.
Tällaisissa kirjoissa lukukokemusta voi myös sujuvoittaa sillä, että tutut asiat voi aina skipata (kuten vaikka sijoittamisen perusteet ja korkoa korolle ilmiön) ja sitten kun mielenkiintoinen luku tulee vastaan, niin kirjat vievät hyvin mukanaan. Näin ainakin itselleni kävi!
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Olen 34-vuotias talouskirjailija, blogisti ja kolumnisti, joka on kirjoittanut yli vuosikymmenen henkilökohtaisen talouden ja sijoittamisen kaikista puolista.
Minut tunnetaan bestseller-kirjoistani Viisas Sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat (Tammi 2023) sekä Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun (Tammi 2024). Minut valittiin Vuoden Sijoittajaksi 2023.
2025: 645 300€
2024: 539 000€
2023: 435 500€
2022: 388 800€
2021: 353 200€
2020: 260 800€
2019: 156 700€
2018: 92 900€
2017: 78 000€
2016: 58 000€
2015: 41 000€
2014: 29 000€
2013: 21 000€
2012: 14 000€
2011: 9 000€
2010: 8 000€
2009: 5 000€
2005-2008: 0 – 3 000€
Se, mitä palkasta jää käteen verojen jälkeen on yksi suurimmista kysymyksistä niin suomalaisessa...
22 kommenttia
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
19 kommenttia
Viime viikonloppuna oli Helsingin kirjamessut ja sen kunniaksi tällä viikolla blogissa jopa kaksi...
13 kommenttia
Viime viikonloppuna oli Helsingin kirjamessut ja sen kunniaksi tällä viikolla blogissa jopa kaksi...
13 kommenttia
Vaurastu viisaasti julkaistiin vähän alle kaksi vuotta sitten, mutta kirjan vetovoimaa katsoessa näyttää kuin...
19 kommenttia
Parhaat sijoituskirjat ovat ajattomia sen lisäksi, että niitä on ilo lukea. Ajan lisäksi ne kestävät...
7 kommenttia
Painamalla “Tilaa” hyväksyt uutiskirjeen tilauksen sähköpostiisi. Voit perua uutiskirjeen koska tahansa.
Hauska sattuma, että juuri tuosta Paasin kirjasta kirjoitin itsekin vähän aikaa sitten LinkedInissä. Se jäi itsellä mieleen ennen kaikkea siitä yksinkertaisesta ajatuksesta, että vaurastumisen ei tarvitse alkaa valtavista summista. Pienikin säännöllinen sijoittaminen tekee vuosikymmenten aikana paljon, jos tapa pysyy mukana elämässä. Ja siinä oli hyvin ja perusteellisesti taas kuvattu tuota korkoa korolle ilmiötä.
Puttosen kirjankin olen kuunnellut, tosin siitä on jo jonkin aikaa. Siitä ei ehkä jäänyt itselle yhtä yksittäistä ajatusta mieleen, mutta tuo rahan käyttämisen puoli on mielestäni todella kiinnostava ja ehkä jopa liian vähän käsitelty aihe talouskirjoissa.
Olen tästä itse asiassa kirjoitellut täälläkin jo aiemmin. Oma ajatteluni on jo pidempään mennyt siihen suuntaan, ettei tavoitteena pitäisi olla salkun koon maksimointi hinnalla millä hyvänsä. Haluan käyttää rahaa myös nyt, matkustaa ja tehdä asioita joista oikeasti nautin. Samalla oma rajani menee kuitenkin siinä, että kokonaisuus pysyy plussalla: kassavirta pitää pysyä positiivsena, uutta rahaa jää edelleen sijoitettavaksi ja sijoitusvarallisuus kasvaa myös uusien sijoitusten kautta. Siksi nämä kirjat oikeastaan enemmän tukevat omaa jo aiemmin muodostunutta ajatteluani kuin muuttavat sitä.
Ehkä tässä on vähän elämänvaiheestakin kyse. Alussa jokaisella säästetyllä ja sijoitetulla eurolla on valtava merkitys. Kun pääomaa alkaa olla enemmän, sen oma tuotto tekee koko ajan suuremman osan työstä. Silloin voi olla ihan perusteltua löysätä vähän sitä säästämisen tahtia ja käyttää enemmän rahaa elämiseen ilman, että koko pitkäjänteinen vaurastuminen siitä mihinkään katoaa.
Minusta kiinnostava kysymys onkin lopulta se, missä vaiheessa ”säästä enemmän” lakkaa olemasta automaattisesti paras neuvo. Jossain kohtaa pitäisi varmaan osata myös käyttää sitä varallisuutta, jota on vuosikymmeniä rakentanut. Tai onko tuo ”säästä enemmän” nyt edes koskaan mikään paras neuvo vaan enemmänkin se ”säästä ensin itsellesi” on parempi neuvo.
Joku minua viisaampi on joskus sanonut: ”älä säästä elämyksesistä”. Niissä on se hyvä puoli, että nuorenakin saadut elämykset ja kokemukset voivat kulkea mukana päässä loppuelämän. Ja vaikka iän myötä muisti alkaisi heikentyä, niin nuoruuden muistot saattavat silti pysyä kirkkaina mielessä.
Tosin ne mielenpainuvimmat elämykset eivät välttämättä ole kalliita. Ja toisaalta illanvietot joista jää muistijälkien sijaan jälki vain pankkitilille ovat melko kyseenalainen investointi.
Olen Risto kanssasi täysin samaa mieltä. Elämykset itsessään voivat olla jopa täysin ilmaisia.
Teen itse harrastustyönä ilotulitusnäytöksiä, ja niissäkin on tavallaan hyvä esimerkki tästä: jos niistä tykkää, voi saada hienon elämyksen ihan vain tulemalla paikalle.
Ja hyviin kokemuksiin kannattaa mielestäni myös käyttää rahaa, kunhan sen tekee omaan tilanteeseen sopivasti. Kaiken ei tarvitse olla kallista, mutta kaikkea ei myöskään kannata jättää tekemättä vain siksi, että rahat voisi sijoittaa.
Toinen puoli on sitten se, mistä rahat niihin elämyksiin tulevat. Jos jostain itselle melko turhasta kulutuksesta pystyy tinkimään ja käyttämään saman rahan johonkin, josta jää oikeasti hyvä muisto tai kokemus, niin ainakin itse valitsisin mieluummin sen.
Elämä on kuitenkin aika paljon myös valintoja sen suhteen, mihin omat rahat ja aika haluaa käyttää.
Tämä on juuri se mielenkiintoinen juttu kuluttamisessa. Tuntuu, että kokemukset ovat alkaneet ajamaan (ihan yleisessäkin puheessa) tärkeämmäksi kuin tavaroiden kuluttaminen. Matkailu lienee ehkä se korostunein asia keskiluokkalaiselle suomalaiselle näissä kokemuksissa.
Mutta todellisuudessa kokemukset voivat olla juurikin jotain muuta kuin kulutusjuhlaa etelän- tai kaukomatkalla. Ehkä kokemuksiinkin kuluttamisen osalta tärkeintä on se, että oikeasti kokee ne, eikä tee niitä jälleen ulkoisesta paineesta. Tuntuu, että etenkin nuorille tämä tuntuu olevan vaikeaa. Montaa ”Kokemusta” lähinnä kuvataan ja muuten ollaan aika zombie-moodissa. Tältä monesti tuntuu, kun katsoo monia nuoria esim. konsertissa tai festareilla.
Kokemuksistakin voi tulla outoa ryhmäpainetta kuten kaikesta kuluttamisesta. Tärkeintä on löytää se oma juttu ja ne kokemuksetkin, josta itsekin nauttivat.
Itse näin vähästä kassavirrastani (omaisuutta on jooh jonniin verran osakevälittäjän..ost ja aot tileillä) niih sijoitin mun puutarhaani tääl Raissios ok talossani..
9 alppiruusun tainta istutettiin tos syys loka kuussa tohon etupihalle…siis kulkuväylille ja parhaiten framille…500 euroo niihin meni kuljetuksineen pihalle ja alppiruusumultiin… joku 10 säkkiä..
Jooh!! siinä ne tuottaa korkoa korolle ilmiötä kasvaessaan sit ihan ilmaiseksi!!! (jos alppiruusulannoitetta ei lasketa) jooh…30 senttisistä taimista tuloo lähes 2 metrisiä 10 vuodes!!!!
ja kuinka kivaa se on ja kaunista!!! Tuo minulle elämänarvoa ja tontinkin arvo voi nousta 10 x sen 500 e sijoutukseen nähden!.. tosin en tästä talosta, tontista poistu kuin ruumisatuolla tai ambulanssilla (kauppareissuja ym. lukuunottamatta) En tarvi etelän reissuja enkä kesämökkii…säästöt siitäkin
On tää mun puutarha harrastus ja tontti nytkin jo kaunis ja hyvä, yksityisen…mutta lisään näin vain arvoa..oikeastaan hyvin halvalla nääs
Tämä on juuri hyvä esimerkki siitä, miten erilailla juuri tyytyväinen voi olla. Pienilläkin eurosummilla. Tärkeintä onkin juuri se, että löytää sen oman juttunsa ja arkensa, eikä kuluta vain kuluttamisen takia samoihin asioihin kuin muutkin, koska muutkin kuluttavat.
Luin aikaisemmin molemmat teokset enkä muista kummankaan sisällöstä oikeastaan yhtään mitään. Rahan käyttö oli tietysti uutta kotimaisessa kirjallisuudessa. Valitettavasti hyviä talous/sijoituskirjoja on erittäin harvassa. Pl. tietenkin blogin kirjoittajan teokset!
Seuraavaksi on menossa lukuun kotimainen Totuus toppaliivin takaa: Pako rahoitusalalta ja somessa Binance kryptovölittäjän miljardiluokan varkauden kommenteissa suositeltu The Great Taking.
Se on ihan totta, että tarjontaa yleisesti paljon, mutta taso on erittäin vaihtelevaa ihan globaalistikin talouskirjallisuudessa. Finanssivelin kirja on erityisen kiinnostava siitä, että se suostuttiin kustantamaan nimimerkin takaa (toisin kuin allekirjoittaneen esikoinen :D). Mutta eipä ollut itsellä niin paljon someseuraajia, niin toimii.
Parasta tuossa Paasin kirjassa oli ne pienet lyhyet kuvaukset yksittäisistä hänelle mieleen jääneistä hetkistä. Oli jotenkin sellaisia rehellisen ja kaunistelemattoman oloisia kohtia. Lisäksi Martin tarjoaa melkoisen synninpäästön monelle myöhään sijoittamiseen heräänneelle, kun oli Seligsonin tj ja silti ei oikein vielä asia tarttunut häneen käytännön toimissa. On kyllä tehnyt hyvää ja tärkeää duunia muiden sivistämiseksi sittemmin. Onko suunnitelmissasi julkaista analyysia Wisa groupista, vaikka ei perinteinen listautuja olekaan?
Samaa mieltä. Näiden kohtien aitoudessa oli oikeasti sitä jotain. Wisasta ei erikseen tekstiä ole tulossa, vaikka mielenkiintoinen erityistilanne Mandatumin tapaan kyseessä onkin (vaikka liiketoiminta ei ihan samalla tasolla laadullisesti olekaan).
Kiitos jälleen hyvästä tekstistä. Nämä kaksi kirjaa ei vaikuttaneet itselleni kiinostavilta. Sen sijaan tuo Keskivälin uusi kyllä vaikuttaa kiinnostavalta. Mitä olet seuraavista teoksista, jos olet ne lukenut? Saarion kirjan varmaan ainakin.
Juha-Pekka Kallunki – Tilinpäätösanalyysi
Vesa Puttonen, Samuli Knüpfer – Moderni rahoitus
Seppo Saario – Miten sijoitan pörssiosakkeisiin
Sanoisin, että osakesijoittajalle Tilinpäätösanalyysi on ihan perusteoksia. Mutta toki aika raskas, jos ei tykkää numeroista. Mutta koen, että erittäin tärkeä kenelle vain, joka osakkeisiin tosissaan haluaa sijoittaa.
Moderni rahoitus on enemmän oppikirja, eli ei ole tarpeellinen sijoittajalle. Ja Saarion kirja on mielestäni ehkä hieman vanhentunut, vaikka sitä klassikoksi kutsutaankin, mutta en sitä lähtisi nykyään suosittelemaan kenellekään.
Kiitos vain, tällä suosituksella nuo kaksi sitten varmaan skippaan, on paljon muutakin mitä on lukulistalla lukematta.
Minulle on syntynyt Paasin julkisesta esiintymisestä kuva itselleni niin vastenmielisestä ihmisestä että hänen kirjaan tuskin tulen koskemaan. En tiedä tunnetko häntä henkilökohtaisesti mutta empatia ja työttömän arjen ymmärtäminen on omassa mielikuvassani ihan kuin puhuttaisiin kahdesta eri ihmisestä. Tuosta puolueen poliitikan sopivuudesta Paasin arvoihin olen samaa mieltä. Kokoomus on ehkä vähän liian vasemmalla ja hän sopisi ehkä paremmin perussuomalaisiin.
Vesa Puttosen kirja voisi kyllä kiinnostaa koska hän on julkisuudessa antanut itsestään osaavan ja sympaattisen mielikuvan. Kirjan aihe on kiinnostava ja samaa mieltä että perusteet olisi voinnut jättää tästä kirjasta pois koska niistä on jo kirjoitettu monta kirjaa ja tässä kirjassa on uniikimpi aihe johon olisi voinnut keskittyä kokonaan.
Näin ainakin minulla näyttää se miten näen kirjailijan persoonan vaikuttaa annanko hänen tuotannolleen edes mahdollisuuden.
Joo vaikka en Paasia vastenmielisenä pidäkään, pidin häntä silti huomattavasti kovempana oikeistolaisena kuin mikä sitten kirjan kautta välittyi. Mikä oli posiitivinen asia.
Ja ymmärrän hyvin, että kirjojen valintaan vaikuttaa myös oletettu persoona. Vaikka toki julkisuudessa meistä jokainen todennäköisesti on tietynlaisella roolilla, etenkin jos on politiikassa aktiivinen, minkä takia en itse näe itseäni koskaan politiikkaan astumassa, vaikka aina olen siitä ollut kiinnostunut.