Miten pidän itseni motivoituneena 10 vuoden matkallani taloudelliseen riippumattomuuteen

Olen kirjoittanut siitä, kuinka lähipiirimme vaikuttaa valtavasti oikeastaan kaikkiin päätöksiin mitä teemme. Kun itse löysin taloudellisen riippumattomuuden, ei minulla ollut ihmisiä, kenen kanssa asiasta puhua tai asiaa pohtia. Samalla asiasta kertominen etenkin matkan alussa tuntui hölmöltä, kun ei ollut aloittanut matkaa kunnolla ja omaa omaisuutta ei juuri ollut. Sama päti sijoittamiseen, sillä en tuntenut ketä, joka osakkeisiin sijoittaa lisäkseni. Nämä kaksi asiaa olivatkin yhdessä se suurin syy, miksi tämän blogin aikoinaan perustin.

Viime kuussa kirjoitin myös siitä, miksi niin moni jättää matkan taloudelliseen riippumattomuuteen kesken ja pohdin syitä siihen. Olen itse matkannut kohti FIRE:ä tietoisesti jo melkein seitsemän vuotta ja useasti minulta kysytäänkin, että miten ihmeessä jaksan tavoitella jotain, joka on niin kaukana. Miksi en elä hetkessä – ja elä elämäni parhaita vuosia! Tähän vastauksena, olen huomannut, että yleensä hetkessä eläminen ja järkevä taloudellinen käytös ei ole toisiaan poissulkevaa. Vähän samalla tavalla kuin uralla eteneminen ja videopelien pelaaminen ei sulje toisiaan pois – ajatus, johon törmään pelottavan usein, koska kyllä – otan edelleen lomapäiviä töistä, niitä videopelejä varten, joita olen odottanut vuosia.

Mutta takaisin pointtiin. Miten pidän itseni motivoituneena jonkun niin pitkäaikaisen tavoitteen saavuttelussa kuin FIRE on? Kysymys on entistä ajankohtaisempi, koska historiallinen nousumarkkina on takanapäin ja viime vuonna sijoitukseni ovat lähinnä laskeneet tai juosseet paikallaan eikä nousevat pörssikurssit voi toimia ainoana motivaattorina. Miten jaksan tienata, säästää ja sijoittaa vielä 10 vuotta tästä eteenpäin yksinkertaisesti ja säännöllisesti? Siitä tänään.

Annan ja jaan ajatuksiani

Mitään pitkää matkaa ei voi tehdä yksin vaan siihen tarvitsee aina matkakumppanin – ja usein mitä enemmän matkakumppaneita on sen parempi. Vanha viisas sanonta kuuluukin: jos haluat mennä nopeasti mene yksin, jos haluat mennä kauas, mene yhdessä. 

Oikeastaan blogini toimiikin siis matkallani taloudelliseen riippumattomuuteen monella eri tasolla kirittäjänä. Blogini toimii samanaikaisesti henkilökohtaisena kirjanpitona ja päiväkirjana. Samanaikaisesti – etenkin nykyään yli 45 000 kuukausittaisella lukijalla – blogista on tullut entistä tärkeämpi paikka, jossa voin vaihtaa ajatuksia ja inspiraation lähteitä samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja toivon, että samalla tavalla omat kirjoitukseni antavat myös kaikille näille lukijoille samanlaista sisältöä elämään.

Kolmantena, olen oppinut matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen niin paljon säästämiseen, sijoittamiseen ja tienaamiseen sekä muihin talousasioihin liittyviä asioita, että olisi sääli pitää kaikki tämä omana tietonani. Olen aina uskonut osaamisen ja oman tiedon jakamiseen, koska koen itse, että ihmiset, jotka ovat suostuneet jakaa omaa osaamistaan minulle eri elämäni vaiheissa, ovat suurin syy siihen, miksi olen itse menestynyt.

Haluankin antaa takaisin, jonka takia kirjoitan blogiini yleisistä aiheista, jotka tiedän, että mietityttävät monia ihmisiä Suomessa. Samalla, aina jos kuka tahansa lukija pyytää minua kirjoittamaan jostain asiasta, kirjoitan aina kyseisestä aiheesta (aikanaan, vaikka backlog onkin isoksi muuttunut). Ja jos en tiedä asiasta valmiiksi, otan asiasta selvää ja kirjoitan tekstin – näin kaikki hyötyvät. Minä opin uusia asioita ja samalla moni lukijakin saa vastauksensa kysymyksiinsä!

Uskon vahvasti siihen, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan altruisti ja saamme parhaat onnellisuuden tunteet muiden auttamisesta. Tämän takia jaan matkani taloudelliseen riippumattomuuteen kaikkien kanssa ja tiedän, että joka päivä blogiini tulee uusia ihmisiä, jotka toivottavasti ottavat askeleen kohti järkevämpää talouden hallintaa blogini avulla. Jaan myös työosaamistani ja käynkin nykyään myös vierailijaluennoitsemassa vuosittain vanhalla yliopistollani töihini liittyvistä asioista.

Muiden auttaminen on parasta, mitä voit tehdä niin omaksi kuin muidenkin hyväksi.

Kun Suomi menee huonompaan suuntaan, tavoitteeni vain kirkastuu

Muiden auttamisesta päästään hieman itsekkäämpiin ja negatiivisempiin asioihin, jotka auttavat minua jaksamaan taloudellisen riippumattomuuden saavuttelua. Ei ole mielestäni salaisuus, että Suomessa monen yhteiskunnallisen kehitys on pysähtynyt tai jopa laskenut finanssikriisin jälkeen, joka tuhosi suuren osan Suomen taloutta yhdessä Nokian romahduksen kanssa.

Olen syntynyt ja kasvanut Hyvinkäällä. Kun luin, mitä Hyvinkää – kaupunki, jota pidin erinomaisena kaupunkina kasvattaa lapset, tekee koulutukselleen seuraavan parin vuoden aikana leikkauslistoineen, järkytyin. Opettajakavereiltani PK-seudulla olen myös kuullut arjesta, ja ihmettelen, miten yksikään opettaja arkea enää jaksaa, kun työmäärät moninkertaistuvat resurssien heiketessä.

Tämän lisäksi hyvinvointi tuntuu Suomessa keskittyvän entistä vahvemmin varallisuuserojen kasvaessa niin tietyille ihmisille, kuin samalla maantieteellisesti entistä rajummin kasvukeskuksiin. Tämä on kehitys, jota ei voi pysäyttää globaalissa maailmassa, mutta joka aiheuttaa paljon oireiluja ja haikailua menneisyyteen.

Itsellenikin iskee usein nostalgisointi-vaihde päälle, kun mietin, kuinka turvalliseksi koin esim. Hyvinkään lapsena vs. nykyisen asuinkaupunkini Helsingin tai Hyvinkään tänä päivänä. Etenkin kun suurin osa tästä on vain koettua, koska globaalissa vertailussa Helsinki ja Hyvinkää kuitenkin ovat äärimmäisen turvallisia kaupunkeja.

Moni nuori myös kokee näköalattomuutta koko ajan enenevissä määrin ja nuorten mielenterveysongelmat kasvavat joka vuosi räjähdysmäisesti. Tämä epidemia on pahempi ja vaarallisempi kuin mikään, jonka kanssa olemme eläneet pari viimeistä vuotta. On mahdotonta laittaa sormea siihen, mikä tarkalleen tämän kaiken on aiheuttanut, mutta en koe, että Suomi on tänään yhtä hyvä paikka elää kuin 2000 tai 2010 – vaikka toki jotkut statistiikat ovat parantuneet lähes koko tämän ajan (esim. itsemurhatilastot). Faktahan tässä kuitenkin on se, että osa näkemyksestäni on vain klassista aika kultaa muistot eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan fiilikseen.

Kun päätin 26-vuotiaana pienellä omaisuudella opiskelijana, että haluan taloudellisesti riippumattomaksi, ei kukaan oikein ottanut sitä tosissaan lähipiriistäni. Nyt, vain 4 vuotta myöhemmin kaikki näkevät sen aivan yhtä selvästi kuin minä jo silloin – pystyn siihen, kunhan vain teen asioita, jotka siihen johtavat. Ilman elämän mustia joutsenia kyse on siitä, kun saavutan taloudellisen riippumattomuuden, ei siitä, jos saavutan taloudellisen riippumattomuuden.

Raha on välttämätön paha yhteiskunnassa ja monella meillä on valta hallita omaa taloudellista kohtaloamme. Ajatus on aika inhorealistinen ja karu, mutta samaan aikaan todellinen. Jos sinulla on paljon rahaa – esim. taloudellisen riippumattomuuden verran – elämäsi on helpompaa, heitti elämä ja yhteiskunnan kehitys mitä tahansa vastaasi.

En toivo, että Suomessa eriarvoisuus ja muut asiat jatkaisivat kehittymistä väärään suuntaan, mutta FIRE on vakuutus, jos näin tulisi käymään – oli tulevaisuuden kehityksellä edessä best case scenario tai worst case scenario – tai mitä tahansa sen välillä. Sama pätee myös eläkejärjestelmään, johon itse uskon, mutta moni muu ei. Oma taloudellinen vapaus vapauttaa myös taloudellisesti epävarmasta tulevaisuudesta ja kaikista tekijöistä, mitä se voi sisältää.

Tiedän, että en ole ajatusteni kanssa yksin, koska kuten Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren tutkimuksessa juuri tänään kävi ilmi, että kun työeläkeikää uudistettiin vuonna 2005 sen toivossa, että ihmiset jäisivät pitemmäksi aikaa töihin ns. superkarttuman myötä. Oikeasti ihmiset jäivätkin aiemmin eläkkeelle kuin ennen uudistusta. Ei-niin-yllättäen ihmiset siis priorisoivat aikaa ja vapautta rahan yli. Eläkejärjestelmän myötä meille kaikille karttuukin omanlaisensa FIRE-rahasto, mutta kun säästää itse eläkejärjestelmän ohessa, tämä antaa entistä enemmän taloudellista liikkumatilaa ja vapautta omaan elämään – jo hyvissä ajoin eläkeikää joka karkaa etenkin omalla ikäluokallani ja nuoremmilla koko ajan kauemmaksi.

10 vuotta pitkäjänteisyyttä on 40 vuotta vapautta

Uskon, että pystyn saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden n. 10 vuodessa tästä päivästä lähtien. Jollekin 10 vuotta kuulostaa järjettömän pitkältä ajalta elämässä säästää ja sijoittaa. Moni kuitenkin unohtaa yhden tärkeän asian – aika kuluu joka tapauksessa.

Kymmenen vuotta saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta ei ole todellisuutta, missä kymmenen vuotta ei kuluisi. Tällaisenkin itsestäänselvyyden sanominen kannattaa joskus tehdä ääneen. Ja kun aloittaa tänään, on jo 10 vuoden päästä valmis. Ja omassa tilanteessani se tarkoittaisi sitä, että tavallisessa elämässä minulla olisi vielä toiset 40 tervettä vuotta sen jälkeen aikaa tehdä ihan mitä haluan. Ja mikä parasta, mahdollistaa tämä sama asia myös perheelleni.

Oravanpyörä on monelle todellinen asia ja vaikka osa meistä nauttii työstämme (kuten minäkin nautin tällä kyseisellä hetkellä), ei moni työstä saa merkittävästi positiivista sisältöä elämäänsä. Itselleni kymmenen vuoden työ onkin vapaudu vankilasta-kortti tällaisia hetkiä varten. Se on aika, joka tulee kulumaan elämässäni joka tapauksessa – miksi en siis tekisi jotain sen eteen, että vuodet eivät vain kulu ja olen 10 vuoden päästä täysin samassa tilanteessa kuin tänään? En ehkä osta uutta iPhonea joka vuosi, Starbucks-kahvia joka aamu ja joka muotisesongin vaatteita, mutta se on mielestäni aika sopiva hinta siitä, että saan 40 vuotta vapautta.

Unelmat ovat onnellisen elämän polttoaine ja jokainen askel kohti maalia syy juhlaan

Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä on tulevaisuudesta unelmointi ja välietappien juhliminen. Uskon, että jos elämässä ei ole unelmia, on vaikea elää onnellista elämää. Jos ei ole unelmia, on vaikea nähdä tulevaisuudessa mitään hyvää ja odotettavaa. Itselläni kuitenkin on niin paljon odotettavaa ja unelmoitavaa tulevaisuudessa, että innostun aina pelkästä tulevaisuuden ajatuksesta! Ja tämä auttaa minua jaksamaan valtavasti myös arjessa ja nykyhetkessä. Ja vaikka kaikkiin tulevaisuuden uhkakuviin on mahdotonta valmistautua, uskon, että FIRE:n tavoittelu voi myös montaa väistämätöntä vastoinkäymistä pehmittää.

Tulevaisuuden unelmoinnin lisäksi tärkeää on myös ihan tässä hetkessä eläminen. Ja siinä äärimmäisen tärkeää on se, että juhlin jokaista välietappia, jota matkalleni sattuu. Nämä voivat olla mitä vain pyöreistä euromääristä (eli vaikka 300 000 euron saavuttamisesta), arkielämän saavutuksiin, jotka liittyvät tähän tavoitteeseen (kuten palkankorotuksen saavuttaminen, sijoituksissa onnistuminen tai muissa vastaavissa asioissa). Sekä tietenkin koko muu arki, joka pyörii taloudellisten numeroiden ulkopuolella. Vaikka kirjoitan sijoitusblogia, elämässäni on yllättävänkin vähän sijoittamiseen ja talouteen liittyviä asioita blogin ja kirjan kirjoittamisen lisäksi.

En uskokaan siihen, että kannattaa elää vain hetkessä, kuten usein inspiraatiolauseet sanovat. Enkä siihen, että elää koko ajan pääpilvissä ja tulevaisuudessa. Kultainen keskitie molempia tasaisesti on ainakin omalla kohdallani johtanut positiiviseen ja iloiseen elämään synkimissäkin käänteissä.

Miten sinä pysyt motivoituneena pitkäaikaisissa tavoitteissasi? Ja millaisia pitemmän aikavälin tavoitteita sinulla on?

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville