Kun itse aloitin sijoittamaan (ks. maksamaan oppirahoja) 19-vuotiaana ensimmäisillä kesätyörahoillani, en tiennyt, mihin tämä matka oikein johtaa. Niin ihmeellistä kuin elämä on, asia johti toiseen ja innostuin sijoittamisesta oikein kunnolla. Vähän aikaa sitten osakesijoitukseni ylittivätkin 50 000 euron rajapyykin ensimmäistä kertaa ja motivaationi sijoittamiseen ja säästämiseen on korkeampi kuin koskaan.
Sijoitusblogeissa on paljon puhuttu kahdesta aiheesta, josta kirjoitan tänään. Ensimmäisenä, miten tästä harrastuksesta voi oikein puhua ihmisten kanssa, jotka tuntuvat kuluttavan kaiken, jonka he tienaavan? Ja toisaalta, miksi nuoret eivät sijoita? Heillä kuitenkin on aika – sijoittamisen paras liittolainen – puolellaan.
Nyt kuitenkin pääsi käymään niin, että eräs ikäiseni kaveri tuli puhumaan minulle oma-aloitteisesti sijoittamisesta ja siitä, että hän halusi alkaa kerryttämään passiivista tulovirtaa. Silmät loistaen aloin keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Kysymys ja keskustelu ilahdutti minua enemmän kuin 50 000 euron rajapyykin rikkoutuminen. Mutta kysymys kuuluu, miten tähän pisteeseen päästiin?
Step 1. Inception
Itse yleensä rikon jään käytännössä aina samalla tapaa. En puhu sijoittamisesta, puhun siitä, että kirjoitan blogia. Luonnollinen jatke onkin kysymys ”millaista blogia?”. No kun kerta kysyit…
Step 2. Ellet ole syntynyt kultalusikka suussa, raha
todennäköisesti kiinnostaa sinua
Koska kaveripiriini koostuu lähinnä ikäisistäni ja hieman nuoremmista ja vanhemmista, ei kellään tutullani ole rahaa kuin roskaa, jolloin se toki myös kiinnostaa. Usealle opiskelijalle ja nuorelle se on stressin ja huolen aihe.
Koska ihmisiä kuitenkin omat rahat kiinnostavat, kiinnostaa toki se myös, mitä niillä voi tehdä. Koen kuitenkin, että raha on tabu yhteiskunnassamme. Rahasta puhuminen on vaikeaa. Olen kuitenkin huomannut, että yhä enenevissä määrin tuttuni ovat alkaneet puhua minulle raha-asioistaan. He tietävät, että olen kiinnostunut asioista, tiedän asioista ja olen aina valmis auttamaan. Koen myös, että minulla on jotain mitä tarjota tietotaitoni vuoksi.
Step 3. Puhutaan rahasta
Uskoisin, että syy, miksi minua on helppo lähestyä raha-asioissa johtuu siitä, että olen nuori, kuten tuttunikin. Koska kynnys puhua raha-asioista on korkea, auttaa se, että on joku samanikäinen, jonka kanssa puhua asioista ja joka on samassa elämäntilanteessa.
Mistä nuoret sitten kyselevät? Siitä, mikä on elämäntilanteessa akuuteinta. Yleisimmät kysymykset koskevat ASP-tiliä, opintolainaa sekä mikä mukavinta – sijoittamisen aloittamista.
Step 4. ”Aloitetaan” sijoittaminen
Aloitetaan on tässä kohtaa heittomerkeissä, koska olen saanut 3 kaveriani tekemään arvo-osuustilin käytyjen keskustelujen pohjelmta. He ovat n. minun ikäisiäni. Kaksi heistä ovat minua korkeatuloisempia ja yksi suunnilleen samassa tuloluokassa. Potentiaalia siis on. Yksikään heistä ei ole kuitenkaan vuoden sisällä sijoittanut euroakaan. Olen siis saaneet heidät innostumaan, mutta en ole onnistunut viimeisessä tärkeimmässä työnnössä kohti passiivista tulovirtaa. Kunnes 4. henkilö astui kuvaan.
Step 5. Sijoitetaan
Neljäs kaverini eroaa muista siten, että toisin kuin 3 muuta kaveriani, ei hän ole korkeakoulutettu vaan ihan perus duunari. Kyseessä on ikäiseni henkilö, joka omien sanojensa mukaan palkkalappua tuijottaessaan tajusi, että tätäkö tämä on eläkkeelle saakka. Tässä Inception astuu kuvaan ja kaverini oivalsi, että ”Sen ei tarvitse olla tätä! Näinhän se Omavaraisuushaaste sanoi”.
Toden totta. Avasimme kaverilleni arvo-osuustilin ja teimme hänelle säästö, sekä sijoitussuunnitelman kuluvalle vuodelle. Kaverini kysyi, että ovatko summat, joita hän haluaa sijoittaa liian pieniä. Ainoa asia, mitä saatoin sanoa hänelle, oli että itse aloitin vielä pienemmillä summilla. Ja katso missä olen jo nyt. Ja mikä parasta, hänen ei tarvitse maksaa oppirahoja, koska maksoin ne hänen puolestaan.
Step 6. Palkinto
En muista milloin menin viimeksi niin hyvillä mielin nukkumaan kuin käydyn keskustelun ja sijoitussuunnitelman tekemisen jälkeen. Uskon aidosti, että tällä pienellä teolla annoin hänelle oikeasti sysäyksen kohti parempaa tulevaisuutta. Kurinalaisen sijoittamisen matka on pitkä, mutta sitäkin palkitsevampi. Tämän lisäksi sain tästä itse vielä loputtomasti posiitivista henkistä pääomaa. Uskon, että meissä jokaisessa on sisällä pieni altruisti ja ihminen on luotu ennen kaikkea auttamaan toista ihmistä ilman taka-ajatuksia.
Seuraava tavoitteeni on saada 3 muutakin kaveriani vihdoin aktivoimaan arvo-osuus tilinsä ja viemään sijoittamisen evankeliumia eteenpäin. Baby steps, baby steps…
Erityisesti minua kiinnostaa se, millaisia kokemuksia teillä – hyvät lukijat – on sijoittamisesta keskustelusta lähipiirissänne? Onko samanlaisia kokemuksia? Panttaatteko bloggausta tai harrastustanne kavereilta vai oletteko aktiivisia sen esiintuonnin suhteen? Etenkin teille, jotka bloggaatte, uskon, että oma blogista puhumisen lähestysmistapa on ehdottomasti ”pienemmän” kynnyksen keskustelunaloitus kuin suoraan sijoittamiseen meneminen.
Osa tutuista tietää sijoituksistani, osa ei tiedä yhtään mitään. En halua tuoda tilannetta esille kaikkien kanssa. Jotkut tutut sijoittaa myös itse huomattavia summia, heidän kanssaan yllättäen helppo puhua aiheesta. Toiset taas eivät saa säästettyä mitään ja tuntuu, että elävät täysin kädestä suuhun, käytännössä samoilla tuloilla kuin itsekin.
Jos jokin maailmassa on helppoa, niin se on rahan polttaminen. Oikeastaan ihan sama, kuinka paljon tienaa 😀 Onko jokin erityinen syy siihen, ettet halua tuoda sijoituksia tai blogiasi esiin tuttujen kanssa?
Olen kyllä yrittänyt puhua sijoittamisesta ylipäätään mutta en ole saanut vielä ketään innostumaan asiasta. Sama kuin seinille puhuisi 😀 Toisaalta mietin että miksi mainitsisin esimerkiksi sijoitusteni arvosta ihmisille jos hekään eivät pidä rahasta puhumisesta. Siitä tulee sellainen saarnaaja/tuputtaja fiilis. Blogista en ole maininnut kellekään ystävälleni.
Tässä on hyvä esimerkki eräästä keskustelusta jonka kävin: Yritin saada ystävääni aloittamaan sijoittamisen sillä hän säästää vaan tilille rahaa. Hän kuitenkin ihmetteli motiivia että miksi ihmeessä hän haluaisi sijoittaa ne rahat, sehän on epävarmaa sillä sijoituksen arvo heittelee. Hän tienaa kuulemma tarpeeksi vain sillä että säästää tilille turvaan ja sitten summa kasvaa kuukaudesta toiseen lisätalletusten avulla. No, hän säästää edelleenkin vain tilille 🙂 Ja jos joku päivä tulee kunnon laskumarkkinat niin hän sanoo että minunkin olisi kannattanut tehdä samalla tavalla.
Uskon, että blogi toimisi pehmeänä laskuna oikeastaan kenelle vain ja hyvänä ice breakerina. Se on tarpeeksi etäinen, mutta toisaalta läheinen, koska tuttu ihminen pitää sitä. Suurimman osan meidän blogeista kuitenkin pystyy seuraamaan kehitystä ja toteamaan, ettei tämä ole rakettitiedettä, vaan tavallisten ihmisten harrastusta.
Hauska esimerkkisi. Siinä kohtaan kun laskumarkkinat tulee, olet todennäköisesti saanut osinkona enemmän kuin hän on säästänyt tililleen, heh.
Mielestäni aiheesta pitäisi puhua paljon enemmän, mutta löytää vain oikea tapa lähestyä ihmistä, niin ettei tule kultin tunnetta 😀 Osakkeisiin sijoittaminen on kuitenkin aika lähellä järkevin asia, mitä ihminen voi elämässään tehdä rahallaan.
Olen puhunut sijoittamisesta jonkin verran ympärillä oleville. Paremman puoliskon sain ”pakotettua” sijoittamaan ja nyt sillä on muutaman Nokia-lapun lisäksi naputtamassa Superrahastoihin kuukausisäästö.
Sain myös erään ystäväni kaverin sellaiseen tilaan, että hän myönsi tarpeensa säästämiselle & sijoittamiselle ja koki hyväksi neuvoksi lähteä liikkeelle siitä että laittaa sivun prosentin nettopalkasta ja nostaa sitä aina pykälän kerrallaan. Hän ei kuitenkaan saanut aikaiseksi aloittaa, joten pitää potkia lisää.
Ystäväni puoliso otti rahastosäästämisen myös puheeksi kerran ja kerroin ensi alkuun siitä, kuinka helppoa kuukausisäästösopimuksen tekeminen on. Lupasin myös jeesata tarvittaessa. Tästä on vasta muutama viikko, joten en tiedä tilannetta mutta pitääpä kysellä.
Mulla on reippaasti mua nuorempia sisaruksia (11 & 16) ja sain äidiltä mandaatin ajaa sisään nuoresta saakka sijoittamisen. Katsotaan, miten onnistun.
Kuulostaa erittäin positiiviselta! Kun jokainen pelkistä blogisteista vaikuttaisi vain muutamaan lähipiiriinsä henkilöön tavallasi, olisi se pitkällä aikavälillä oikeasti merkittävä muutos etenkin kun rahankäyttötavat periytyvät. Rispektit äidillesi.
Tuo on myös hauska ilmiö, tuntuu, että moni kiinnostuu ja saattaa jopa inostua, mutta he eivät usein saa sitten loppujen lopuksi aikaiseksi aloittaa. Mistäköhän tämä järjetön kynnys johtuu ja miten sitä voisi alentaa?
Kaverin lapset olivat yllättävän kiinnostuneita, kun annoin joululahjaksi rahasto-osuuksia. Saivat itse päättää mihin rahastoon haluavat sijoittaa ja samalla pystyi vähän käymään läpi mistä saa lisätietoa, kulujen merkityksestä ja mitä korkoa korolle laskelma tarkoittaa.
Mahtavaa kuulla! Usein tuollainen opetus jää sykkimään sinne lapsen takaraivoon loppuelämäksi. Kiinnostaa, mistä rahastoista lapset olivat kiinnostuneet? 😀
Blogistani tietää käsittääkseni vain mies. Tosin jos joku tuttuni eksyisi blogiini, hän todennäköisesti tunnistaisi minut, koska puhun samoista asioista päivittäin myös IRL. Ei kaikkien kanssa, mutta suuren osan kanssa pystyy puhumaan taloudellisista tavoitteista, rahasta ja urasta. Ja tietenkin jos yhdessä pitää tehdä taloudellisia valintoja esim. mennäänkö syömään tai kokataanko itse – usein talouskriteerillä mennään.
Mielenkiintoista. Eniten kyllä kiinnostaa, miksi niin harva kertoo blogistaan tutuille. Etenkin kun tuntuu, että piirissäsi varmasti löytyisi kiinnostusta aiheelle (kuten varmaan meidän kaikkien kyltereiden kaveripiiristä tietyissä määrin).
Omalla kohdallani yksi syy on varmaankin se, että a) aihepiirinä rahasta puhuminen/kirjoittaminen on jossain määrin tabu ja olen uskoakseni jonkin verran parempituloinen kuin monet tuttavani b) sijoittaminen poikkeaa melko paljon siitä, mistä yleensä kirjoitan, joten pysyn mieluummin anonyyminä. Yhdelle sijoittamista harrastavalle (tai itse asiassa siitä varmaan melko lailla elantonsa saavalle) tuttavalleni olen blogistani maininnut, mutta en tiedä onko hän sitä koskaan lukenut, kun ei ainakaan ole kommentoinut mitenkään 🙂
Todennäköisesti aihe on tabu, noh, oikeastaan kaikkialla Suomessa. En voi väittää, että keskustelu rahasta olisi koskaan ollu aluksi ainakaan kauhean sujuvaa. Vaikeinta on mielestäni jään murtaminen, mutta kun on itse aito ja avoin, yleensä toinen tempautuu mukaan.
MItä muuten meinaat sillä, että sijoittaminen poikkeaa siitä, mitä tavallisesti kirjoitat? Katsoin blogistasi, että olet yliopistolla kaiketi nykyään töissä. Tuleeko ero pääosin tuosta pääaineestasi?
Itse en ole saanut paljon lähipiiristä tukea tai tietoa itse sijoittamiselle tai ylipäätään säästämiselle. Onkin mahtava päästä lukemaan vinkkejä. Toisaalta uskaltauduin myös itse kirjoittamaan uuden vuoden kunniaksi ensimmäisen blogitekstini tammikuun tuloista ja menoista. Hankalaa ainakin alkuun vaikuttaa olevan.
Tervetuloa suomalaisten talousblogaajien ihmeelliseen maailmaan! Tuntuu, että suurin osa meistä ei ole saanut kauheasti tukea tai tietoa lähipiiristä kun aihekin on niin tabu edelleen. Itselleni opetettiin säästämistä kotona vanhempieni pienen tulotason takia, mutta sijoittamista ei ymmärretty laisinkaan.
Koska olet aloittanut asioihin perehtymisen suunnilleen saman ikäisenä kuin itse aloitin, olet hyvällä polulla! Harva aloittaa niin aikasin. Itselleni ensimmäiset muutama vuosi meni oppirahoja maksellessa, mutta veikkaisin, että mikäli jaksat blogeja ja muita juttuja lueskella, ei sun tarvitse niin kauaa niitä maksella 😀