Olet Twitterissä tai Facebookissa. Joku seuraamasi henkilö suosittelee Hesarin hyvää juttua, ja päätät avata linkatun jutun vain huomataksesi, että juttu on Timantti-juttu, jonka pääsee lukemaan vain Hesarin tavalliset tai digilehden tilaajat. Et pääse lukemaan juttua, luulet. Mutta hätä ei ole tämännäköinen! Sillä Hesarin digilehteen saa kahden viikon ilmaisen kokeiluajan, ja jos teet tunnuksen, pääset lukemaan jutun nopeasti.
Kuukauden päästä sama kuitenkin toistuu. Kahden viikon kokeiluaika on jo päättynyt, mutta haluaisit taas päästä lukemaan vain jonkun yhden jutun. Maksatko 10-30€ lehtitilauksesta, jota et muuten käytä vai jätätkö jutun vain lukematta?
Itse jättäisin jutun lukematta 100%-ajasta, koska en kuitenkaan voi olla varma jutun laadusta tai edes sen oikeasta sisällöstä nykyisen klikkiotsikkokauden aikana – on surullista, että jopa maksu-uutisten otsikkoihin ei nykyään enää voi luottaa. Mutta mitäs jos sanoisin, että sinun ei tarvitse tehdä kumpaakaan, vaan saat uusittua HS:n digitilauksen aivan niin usein kuin haluat? Se on mahdollista. Ja nyt kerron miten.
Näin saat uusittua Helsingin Sanomien digitilauksen koeajan aina 
uudelleen käyttöösi
Hesarin digilehden kokeiluajassa on se hyvä puoli, että se loppuu itsestään eikä sitä tarvitse muistaa ottaa pois. Hesari ei kysy edes pankkikorttisi tietoja, mikä tekee prosessista entistä kätevämmän – ja samalla se mahdollistaa tämän lifehackin.
Seuraavassa siis askeleet siihen, miten voit uudistaa aina ilmaisen 2 viikon digitilaustestiajan Hesarin sivuilla.
1. Kirjoita etunimeksi tai sukunimeksi mitä vain
2. Kirjoita joku oikea osoite (esim. Helsingintie 1, 02700) (kannattaa pyytää vaikka joltain tutulta, saatko käyttä heidän osoitettaan)
3. Mene mihin tahansa fake e-mail luojan sivuille ja kirjoita sieltä löytämäsi sähköpostiosoite sähköpostilokeroon (Googlaa fake e-mail ja klikkaa oikeastaan mitä tahansa tulosta)
4. Tee tili ja klikkaa vahvista nappulaa fake e-mail sähköpostisivustolta
Yksinkertaista.
Ja tämän jälkeen voit uusia digitilauksen milloin vain tekemällä seuraavat askeleet.
1. Avaa selaimesi incognito-tilassa (Chromessa ctrl+shift+N)
1. Kirjoita etunimeksi tai sukunimeksi mitä vain
2. Kirjoita osoitteen seuraava numero tai mikä tahansa muu oikea osoite (esim. Helsingintie 2, 02700)
3. Mene mihin tahansa fake e-mail luojan sivuille ja kirjoita sieltä löytämäsi sähköpostiosoite sähköpostilokeroon
4. Tee tili ja klikkaa vahvista nappulaa fake e-mail sähköpostisivustolta
Ja tätä voi toistaa niin paljon kuin haluaa, niin kauan kuin osoite on eri kuin viimeksi ja se on oikea osoite. Prosessi on erittäin nopea, joten jos haluaa tarkistaa vain yhden jutun, mikä mahdollisesti kiinnostaa, on tämä helppo tehdä se. Samalla saa koko kahden viikon ilmaisen kokeilun ja lukea muitakin Timantti-juttuja kaksi viikkoa. Ehkä juttuja on niin paljon, että ihan oikea tilaus himottaa sen jälkeen? Tai sitten ei.
Kolikon toinen puoli ja ratkaisuja HS:lle
Huomasin kyseisen aukon HS:n järjestelmässä yksinkertaisesti sen takia, että olen törmännyt monta kertaa vuosien varrella alussa kuvaamaani ongelmaan. En juuri lue Hesaria, mutta välillä joku suosittelee juttua – joka on usein Timantin takana, koska laatujournalismi keskimäärin vaatii enemmän aikaa – eli rahaa.
Kokeilin siis löytäisinkö HS:n palvelusta tavan uusia digitilauksen ilman, että joutuisin tilausta tekemään ja ratkaisu olikin yllättävän helppo. Netflixiä tai HBO:ta on huomattavasti vaikeampi uusia loputtomasti, koska ne pyytävät myös pankkikorttitietoja. Myös Helsingin Sanomat kokeili pankkikortin kysymistä jossain kohtaa, mutta poisti sen jostain syystä vaatimuksista viime kuukausina.
Älä kerro minulle mitkä prioriteettisi ovat. Näytä, mihin kulutat rahasi ja minä kerron sinulle mitkä prioriteettisi ovat.
Minimalistivuodestani huolimatta uskon lainauksen mukaisesti siihen, että jos palvelu on sen arvoinen, pitää siitä maksaa. Vain maksamalla palvelut ja yritykset pysyvät pystyssä. Tässä tilanteessa rahaa ei Hesarin suuntaan mene, joten prioriteettini ovat selvät. En halua maksaa Hesarista 10 euroa, jos luen sieltä yhden artikkelin kuukaudessa. Voisin kuitenkin olla valmis maksamaan pienen summan siitä, että pääsen lukemaan tämän yhden uutisen.
Olen nähnyt jopa sosiaalisessa mediassa paljon pyyntöjä sen puolesta, että Helsingin Sanomat mahdollistaisi myös artikkelikohtaisen hinnoittelun, joten veikkaisin, että en ole ainoa, joka asian kanssa välillä painii. Lehtitalot ovat liiketulostensa perusteella näyttäneet vihdoin selvinneen digikriisistä, mutta suomalaiset lehdet tuntuvat pitkälti vain matkineen muiden maiden lehtitaloja. Tilaa innovaatiolle ja kehitykselle lehtitaloilla kuitenkin selkeästi on, koska tällaisia yksinkertaisia aukkoja systeemissä on.
Harmi kyllä pari ennen kuin kirjoitin tämän tekstin, Hesarin digitoimittaja Esa Mäkinen twiittasi, että Helsingin Sanomat on kuin onkin kokeillut alustavasti ihmisten kiinnostusta ns. ”mikromaksamiseen” eli juuri ehdottamaani pieneen hintaan per artikkeli. Hesarin testien mukaan kehitystä ei ole lähiaikoina nähtävissä, koska Mäkisen mukaan:
”Kokeilimme huhtikuussa pienellä joukolla, kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat mikromaksamisesta artikkeleissa. Tulos: hyvin harvoja kiinnostaa tämä vaihtoehto. Entistä vahvemmin olen sitä mieltä, että mikromaksuissa ei ole tulevaisuus”
Koko twiittiketju perusteluineen ja jatkokeskusteluineen löytyy täältä. Mielestäni kommenteissa kritisoidaan Hesarin haluttomuutta tämän osalta ihan aiheesta, koska ihmiset usein maksavat mikromaksuja mielellään – kunhan se vain olisi tarpeeksi vaivatonta.
Media on siis löytänyt tiensä taloudellisesti pinnalle, mutta kukaan ei halua lähteä uranuurtajaksi mikromaksamiseen, koska sen kannattavuudesta ei ole takuita ja riskit juuri uudistuneeseen mediakentän liiketoimintalogiikkaan nähdään todennäköisesti liian suuriksi.
Yhteenveto
Voi olla hyvin mahdollista, että Hesari tämän jutun myötä tukkii kyseisen aukon järjestelmässä, joten juttu ei sitten olekaan enää niin lifehack, mutta aika näyttää – yli vuosi tämän kirjoituksen kirjoittamisen jälkeen aukko edelleen Hesarissa näyttää olevan, joten se on näköjään päätetty jättää sinne – hyvä juttu sinulle ja minulle!
Joka tapauksessa toivoisin, että porsaanreikien tukkimisen sijaan Hesari keskittyisi kehittämään joustoa sekä palveluaan vastaamaan kaikenlaisten kuluttajien tarvetta. Teknologia ja kysyntä siihen kuitenkin on jo olemassa, joten on mielenkiintoista, että ajatus tyrmätään testien jälkeen totaalisesti – vähän kuin Nokia tyrmäsi kosketusnäyttöpuhelimet liian aikaisin.
Olen lievästi huolissani suomalaisesta mediasta (ja etenkin sen laadusta), sillä jatkuvasti globaalimmassa maailmassa henkilökohtaisesti olen siirtynyt lukemaan lähinnä pelkästään ulkomaalaisia sanomalehtiä – paitsi jos haluan lukea jostain pelkästään Suomea koskevasta asiasta. Tällaisia asioita kuitenkin on suhteellisen vähän globaalissa maailmassa.
Financial Times-tilaukseni, jonka otin viime vuoden puolella ja jota olen jatkanut jo neljä vuotta, maksaa 140 euroa vuodessa. Hesari maksaisi 120 euroa vuodessa. Laatuero Hesarin ja Financial Timesin välillä on niin järkyttävä, että en tiedä, miten suomalainen media tulee selviämään kun kymmenien vuosien päästä englannin osaaminen laajenee ja laajenee käytännössä koko suomalaisen kansan tietoisuuteen. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Mitä mieltä olet porsaanreiästä, onko sen käyttäminen epäeettistä? Tai oletko itse löytänyt samanlaisia porsaanreikiä ja miltä suomalaisen uutismedian tulevaisuus näyttää mielestäsi?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Äkkiseltään voisi ajatella, että tuollaista ”aukkoa” on mahdotonta pysyvästi tukkia. Tämä johtuu rakkasta ystävästämme GDPR:stä eli tietoturva-asetuksesta.
Hesarin oikeus kerätä ja säilyttää tietoja yksityishenkilöistä perustunee tässä vain ja ainoastaan suostumukseen, jonka yksityishenkilö voi aina perua. Eli lähtökohta on se että jos Hesari tietää sinun tilanneen kahden viikon kokeilun aiemmin, voit vaatia heitä poistamaan tämän tiedon järjestelmästään.
Olen pohtinut tätä samaa GDPR-näkökantaa, mutta kun itse siihen töissä myös törmännyt erittäin moneen otteeseen, niin olettaisin, ettei se tietojen tallentamista tuolla tasolla estä. Ainakin Netflix/HBO/Ruutu jne. striimauspalvelut tallentavat ainakin jonkun aikaa maksukorttitietoja.
Tuntuu oudolta, miksei Hesari tätä tee, koska Ruutu kuitenkin toimii käytännössä samalla Sanoma-tilillä kuin Hesarin tili. Tämän takia uskoisin, että kyseessä on pieni porsaanreikä minkä pitäisi olla mahdollista tukkia (jos heillä on tarvetta). Mutta joo GDPR – niin koskaan ei voi tulkinnoista tietää.
https://www.ossitiihonen.com/2018/12/14/peruin-helsingin-sanomien-tilauksen-ja-myin-sanoma-oyjn-osakkeeni/
Onko epäeettistä? Mielestäni kyllä. Onko Sanomalle oikein? Todellakin.
Vanhalla ”laatujournamismi” leimalla yrittää toitottaa poliittista agendaa lukijoille. Kauankohan hesari vielä mielletään laatujournalismiksi? Lisäksi, kuten sanoit, maksumuurin takana olevat jutut ovat yleensä pelkkää klikkiotsikkohuuhaata luokkaa iltalehdet.
Harmittava suunta. Pitäneen itsekin kokeilla Financial Timeä, kun se kerran noinkin suuren arvostuksen saa.
Aika samoilla linjoilla kanssasi, vaikka politiikasta tykkäänkin pysyä poissa suurimman osan ajasta. Hesarin laatu on laskenut, koska vaikka se on kaiketi voitollinen nykyään, ei sitä määrää juttuja voi tuottaa enää laadulla, mitä Internet-aika pakottaa Hesarin tuottamaan. Sääli sinänsä.
Jos globaalit yhteiskunnalliset, taloudelliset, ja poliittiset asiat kiinnostaa, suosittelen Financial Timesia täysin rinnoin! Nautin siitä, että FT:n kirjoituksissa en juuri tuota toimittajan omaa aatetta näe niin vahvasti (Toisin kuin oikeastaan suurimmassa osassa Suomen median nykykirjoituksista). Aatteet ja tunteet laitetaan sivuun ja asioita käydään läpi monelta eri kantilta (uskomatonta).
Toki FT:ltäkin löytyy lyhyempiä ja heikompia artikkeleita, mutta suurin osa on aidosti laatujournalismia ja oma maailmankatsomukseni on avartunut valtavasti kiitos lehden. Ja mikä mielestäni parasta on, että lehti ei ole niin USA-keskeinen kuin moni muu talouspainotteinen lehti, vaan sieltä löytyy Eurooppaa, Britanniaa ja myös Aasiaa erittäin paljon.
Onhan tämä kikkailu vähän harmaalla alueella. Köyhille ja moraalittomille varmasti hyödyllinen vinkki. Itse en ole ihan varma mihin ryhmään kuulun. 🙂
Ikävää kuitenkin isossa kuvassa, ettei kotimaista laatujournalismia arvosteta. Tässä kehityksessä voittaa väärät tahot. Mutta: Tämä aukko on ollut olemassa jo kauan. Uskon, että Hesari varmasti tukkisi sen, jos siitä olisi suurta liiketoiminnallista haittaa. Tässähän ei ole kyse teknisestä briljeeraamisesta vaan business casesta.
Ymmärrät varmasti myös, ettei Financial Timesin ja Hesarin vertaaminen ole erityisen mielekästä. FT on tietenkin ylivoimainen esim. kansainvälisen talouden ja ulkopolitiikan saralla, mutta ei kerro mitään kotimaamme tapahtumista. Toki jos kotimaan asiat eivät kiinnosta, ei tällä ole merkitystä. Lisäksi mainitsemasi kieliasia vaikuttaa. FT operoi käytännössä koko maailman kielialueella, HS toimii Suomessa – siihen suhteutettuna FT:n tilaajamäärä ei ole kovin vakuuttava. Parempi vertailukohta onkin New York Times.
Joo kuten mainitsinkin tekstissä, Hesarilla on haastetta oikeastaan juuri tuon takia, että englanninkielinen maailma on niin paljon suurempi ja tilaajia paljon enemmän, jolloin myös lehden muskelit ovat paljon isommat.
Mutta ongelma onkin juuri tuo, että mielestäni Hesarin journalismi ei ole nykyään enää realistisesti korkeammalla tasolla kuin esim. Ylen tai edes iltapäivälehtien. Laatujournalismi on tietenkin täysin mielipideasia, mutta en itse koe Hesaria enää sellaiseksi jostain syystä.
Perusuutisia taas saa monesta suomalaisesta nettilehdestä ilman digitilausta, joten Hesarin tilausta ei enää Suomessa tarvitse, jotta pysyy isoimmista yhteiskunnallisista asioista ajan tasalla. Paperilehdestä kyllä nautin, mutta monta kertaa aiemmin opiskelijana paperilehteä tilanneena olen huomannut sen, ettei siihen tule tartuttua arjessa.
Jos blogin pitäjällä on pyrkimys vaurauteen, projektia auttaa kummasti hyvä yleissivistys ja tietämys suomalaisesta yhteiskunnasta. Sen hankkimiseksi kannattaisi mm. lukea päivittäin suomalaisia medioita ja tilata niitä – muutenkin kuin viekkaudella ja vääryydellä. Hesarin digitilaus maksaa halvimmillaan kympin kuussa, minkä luulisi olevan mahdollisuuksien rajoissa sinullekin.
Tokihan voit vaurastua säästämällä monin keinoin. Tässä muutama saamanhenkinen lifehack lisää:
1. Punnitse vaikka kaupassa aina viiden luomutomaatin sijasta kolme halpaa espanjalaista ja maksa itsepalvelukassalla.
2. Täydennä kynät ja vessapaperit työnantajasi varastoista.
3. Asenna puhelimeesi HSL:n mobiililipun huijaussovellus
4. Liiku aamuisin Narinkkatorilla tai Rautatieasemalla ja kerää kaikki ilmaiset jugurttinäytteet usemmalta jakajalta. Toisinaan siellä jaetaan myös Hesareita ilmaiseksi.
5. Sijoita muumimukeihin ja pienpanimoihin.
Onnea ja menestystä vaurastumiseesi – pörssiklubilla tavataan!
Tämän takia kyselinkin ihmisten mielipiteitä asiasta, koska halusin erilaisia näkökulmia. Tässä kun mielestäni liikutaan kuitenkin erittäin harmaalla alueella. Halusin herätellä keskusta kirjoittamastani asioista laajemmin, mutta en odottanut, että se voi ärsyttää. Pahoittelut siitä.
Itselleni ei tästä huono omatunto tule, koska aiempaan kommenttiin liittyen, työkoneellani pääsen HS:n digipalveluun ilmaiseksi (koska työpaikka on tehnyt tilauksen), joten jos haluan vilkaista Timantti-juttuja voin joko tehdä kirjoittamani prosessin tai sitten vain avata työkoneen ja mennä Hesarin sivuille.
Listaamiasi asioita en oikein ymmärrä, koska osa on aidosti laittomia (1-3), 4 on ainoa oikeastaan aika samanlainen kuin tämä ja 5. en ymmärrä, miten se oikeastaan liittyy ees tähän.
Ja pitää sanoa myös se, että vaikka olen seurannut uutisia suhteellisen nuoresta asti ja kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, on Suomessa paljon hyviä ilmaisiakin vaihtoehtoja myös Hesarin ulkopuolella, josta saa aivan tarpeeksi tietoa Suomen yhteiskunnallisista asioista. Ja kuten kirjoituksessanikin totesin, se, että voi maksaa on eri asia, kuin mistä haluaa maksaa – me kaikki kuitenkin teemme ostospäätöksiä arjessamme joka päivä prioriteettiemme mukaan. Hesari maksaa 20 euroa vuodessa vähemmän kuin tilaamani Financial Times ja Hesarin taso on moninkerroin matalammalla tasolla kuin FT:n, joka on huolestuttavaa suomalaisen median kannalta.
Sinäänsä ymmärrän tomaattivertauksen. Huijataahan tekstissäsikin henkilön kotiosoite Heasarille. Jos kyseessä pitää olla oikea osoite, onko ilmaisjakso pois ko. osoitteessa asuvalta? Se alkaa olla jo verrattavissa lehden varastamiseen toisen postilaatikosta.
Ansiokasta blogia pidät ja mukava lukea kirjoituksiasi sijoittamisesta. Nyt on 7 viimeisintä tekstiä ollut pihistelemisesta tai siihen liittyvästä, mikä ei itseä hirveästi kiinnosta ja tuskin puhun nyt pelkästään omalla suullani. Itsellesihän kirjoitat blogia, niin oma asiasi tietysti mistä kirjoitat, mutta me ketkä seuraamme sinua sijoitusbloggarina toteamme aivan kuten itse totesit hesarista: Laatu on laskenut. 🙂
Tuota en itse osannut ajatellekaan, että tomaattivertaus on sinällään ihan sopiva! Hyvä huomio. Ollaan siis erittäin harmaalla alueella – melkein jo mustalla.
Tosiaan kun kirjoitan ennen kaikkea talousblogia, niin pyrin kirjoittamaan vähän kaikista talouteen liittyvistä asioista blogini mottoni mukaisesti, niin kuluttamisesta, tienaamisesta kuin sijoittamisestakin. Tasapainoiluahan tämä on.
Tänä vuonna toki on minimalisti ja minimikulutusvuosi, tekstit luonnollisesti painottuvat tuohon kuluttamiseen ja pihistelyyn. Blogini lukijamäärää seuratessa on kuitenkin ollut mielenkiintoista huomata se, että sijoitustekstit keräävät hieman muita yleistaloustekstejä vähemmän lukijoita. Tämä on omalla tavallaan harmittavaa, koska tykkään kirjoittaa niitä ja niihin joutuu tekemään huomattavasti enemmän taustatutkimusta – ks. aikaa. Hyvä kuitenkin, että sanoit, koska aina mukava kuulla, että sijoitustekstejäkin jotkut lukijat oikeasti odottavat näkevänsä myös enemmän.
Tästä huolimatta sijoitustekstejä on silti tulossa myös lähitulevaisuudessa kunhan aikaa niiden kirjoittamiseen löytyy – monta ideaa on, mutta liian vähän aikaa niiden tutkimiseen.
EIkö tämä täytä rikoksen tunnusmerkit?
En tiedä, mutta samalla en uskoisi, koska henkilötiedoista (ks. hetu) ei ole sinällään kysymys ja noh, niin moni tekee samaa esim. striimauspalveluiden tilauksissa. Joku lakioppinut osaa varmasti kommentoida paremmin.