Muutin maaliskuun alussa tyttöystäväni kanssa yhteen – tai ehkä tarkemmin tyttöystäväni muutti luokseni. Ostin Helsinkiin uuden työn perässä muuttaessani kaksion lähinnä sen takia, että yksiöiden hinnat ovat Helsingissä järjettömän korkeat kiitos sijoittajien ja toisaalta myös sen takia, että tyttöystäväni oli jo Helsingissä, joten mietin mitä tekisimme lähitulevaisuudessa.
Ehdinkin asua puoli vuotta yksin ennen kuin tyttöystäväni muutti luokseni. Se aiheutti kuitenkin elämääni aivan uuden tilanteen. Minun piti miettiä taloutta kokonaisuutena, eikä pelkästään omaa napaani. Miten siis päätimme jakaa kulut nyt kun olemme avoliitossa tyttöystäväni kanssa? Siitä seuraavassa.
Asumiskulut
Asumiskulut ovat selkeästi isoimmat kuluni. Ennen kuin muutin tyttöystäväni kanssa yhteen, maksoin asuntoni vastiketta, vettä, sähköä, Internettiä ja asuntolainojen korkoja n. 470 euroa kuussa. Vesivastike per henkilö on 28 euroa taloyhtiössä, joten tyttöystäväni mukaantulo nosti kiinteät kulut n. 500 euroon.
Miten siis päädyimme jakamaan menot ja miksi? Suhteellisen yksinkertaisesti. Hoitovastike vesivastikkeiden kanssa on kahdestaan asuessa kotonamme nyt 280 euroa. Tyttöystäväni maksaa tästä 200 ja minä 80 euroa. Sähkön ja netin jaamme puoliksi ja asuntolaina pysyy minulla täysin, joten maksan lainaa edelleen itse täysin ja siihen päälle korot.
Mukavinta tässä oli se, että asiasta ei kauheasti tarvinnut keskustella, koska tyttöystäväni ehdotti tätä jakoa ja itse olin miettinyt, että hän maksaisi n. 2/3 ja minä 1/3, koska maksan käytännössä koko asuntolainan itse. Tyttöystäväni muutti yhteiseen kotiimme vuokra-asunnosta, jossa asuminen maksoi hieman päälle 800 euroa kuussa, joten joka tapauksessa hänellä jää arjessa nyt niin paljon enemmän rahaa käteen, että sille on varmaan vaikea keksiä edes käyttöä! Onneksi hänellä on ASP-tili.
Ruokakauppakulut
Tätä jouduimme miettimään hetken, mutta keksin mielestäni ihan hyvän vaihtoehdon, joka sopi molemmille varsin hyvin. Laitamme molemmat automaattisesti 150 euroa S-Pankin tilille, joka olin alunperin minun ja käyn käytännössä aina tekemässä ruokaostokset, koska oma työpaikkani on lähempänä Prismaa ja Lidliä tai sitten käymme yhdessä kaupassa.
Laskimme, että molempien kulutuksella 300 euroa kuussa pitäisi riittää ruokakauppakuluihin. Ja jos ei riitä, niin silloin maksaa omalla kortillaan, mutta emme ala jakamaan kymppejä tasan.
Olemme tehneet näin nyt neljän kuukauden ajan ja 300 euroa on riittänyt about juuri ja juuri ruokakauppakuluihin. Samalla oma ruokavalioni on muuttunut vähälihaisemmaksi, koska tyttöystäväni on jonkinmuotoinen kasvissyöjä.
Ravintolakulut
Ravintolakulut ovat nousseet tänä vuonna, mutta koska itselläni on töistä käsin lounaskortti ja koronan takia olen syönyt nyt enimmäkseen kotona, jää minulle suhteellisen paljon rahaa lounaskortille. Sama tapahtui myös sinä aikana kun koronaa ei ollut, koska en lounaskorttia joka päivä käytä töissä edes normaalisti.
Maksankin aina lounaskortilla käytännössä ravintolassa niin paljon kuin kyseinen ravintola suostuu ottamaan vastaan (yleensä sen 21,40 kun kaksi ihmistä ruokailee) ja loppuosuuden jaamme puoliksi.
Vakuutusmaksut
Tämä oli suhteellisen yksinkertainen. Koska saan työnantajani kautta alennusta tietyn yhtiön vakuutusmaksuista ja minulla oli valmiiksi vakuutus koko asunnolle, totesimme, että sitä on turha alkaa muuttamaan ja maksan kotivakuutuksen edelleen itse kokonaan. Käytännössä jäljelle jää vielä matkavakuutus, matkatavara ja tapaturmavakuutus, joista molemmat maksamme omamme.
Muut kulut
Muihin kuluihin kuuluu esim. striimauspalvelut, jotain yhteistä kodin sisustuskamaa, koristeita jne. mutta emme ole näistä juurikaan sopineet. Molemmat tietävät, että kaikki on yhteistä kun yhdessä asutaan ja mikäli ero jostain syystä tulee, luonnollisesti kamat jaetaan sen mukaan, kuka ne on ostanut, eikä aleta sotimaan ja aiheuttamaan draamaa jostain esineistä. Tähän sisältyy esim. harrastustavarat sekä muut kulutustavarat (kuten robotti-imuri tai tuuletin).
Striimauspalveluista (oli kyse HBO:sta, Spotifysta jne).) syntyneet kulut jaamme myös tasaisesti kahtia, koska keskimäärin katsomme asioita yhdessä.
Yhteinen elämä tyttöystäväni (tai siis avovaimoni) kanssa onkin lähtenyt käyntiin suhteellisen kepeästi ja vaikka olemme seurustelleet kohta lähes kaksi vuotta, ei meille ole juuri riitoja matkan varrelle mahtunut – mikä on sinänsä hyvä merkki, koska koronan takia tuijotimme heti muuton jälkeen toisiamme lähes 24/7 muutaman kuukauden ajan.
Uskon, että kun ihmiset jakavat samat arvot ja rakentavan keskustelutavan, vaikeistakin asioista on saanut sovittua helposti ja yhteisymmärryksessä.
Ja mikäli toinen on joutunut tekemään uhrauksia toiseen suuntaan, on toinen aina ymmärtänyt joustaa sitten taas toisessa asiassa. Uskon, että tämä helpotti myös raha-asioista sopimista ja tästä jaosta keskustelemiseen meni n. 10 minuuttia, joten se ei kauhean iso asia ollut kummallekaan ollut.
Ja noh, olen aina tykännyt tehdä kotitöitä, joten niidenkään tekemättömyys ei muodostu usein ongelmaksi – kuten parisuhteissa niin usein stereotypisesti. Paitsi toki kun joskus en laita lautasta heti tiskikoneeseen…
Miten teillä jaetaan kulut ja miltä meidän jako näyttää sinun silmiisi?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Mielestäni teidän jako kuullostaa melko tasaiselta. Meillä itse maksan asunnon omistajan tietenkin lainan lyhennykset & korot. Tyttöystävä maksaa vastikkeen kokonaisuudessaan (n.250e). Minä maksan taas netin ja sähkölaskun sekä lisäksi Spotifyn jonka tyytyväinen asiakas olen ollut jo yli 10 vuotta :). Autoilusta meidän ei tarvitse maksaa kuin lähinnä polttoaineet ja itse maksan niitä mielelläni hieman enemmän kun autoa käytän useammin omiin menoihin.
Ruokaostokset meillä menee tasan. Pyrimme tekemään kaikki viikon ostokset kerran viikossa. Jompi kumpi maksaa kaupassa koko satsin ja toinen siirtää tämän jälkeen mobilepaylla. Välillä tulee sitten täyteostoksia ja näitä maksetaan sitten ihan fiiliksen mukaan. Ravintolassa meillä myös lounaskortit viuhuvat suuntaan ja toiseen. Tarjoamme toisillemme myös melko tasaisin vuoroin ravintoloissa, emmekä laske tämän suhteen kymppejä. Tästä ei ole koskaan muodostunut ongelmaa. Olemme molemmat työssäkäyviä ja tienaamme lähes saman verran. Mielestäni kunhan molemmat ovat tyytväisiä järjestelyyn, niin homma pelittää 🙂
Ja sen halusin vielä listä, että olen ollut blogisi lukija jo jonkun aikaa ja mielestäni kirjoitat tärkeistä ja hyödyllisistä asioista. Keep up the good work!
Kiitos! Teilläkin kuulostaa mielestäni aika reilulta tuo jako. Mobilepay on kyllä kätevä juuri noiden yllättävien menojen tasaamisessa ja sitä joskus mekin käytetään, mikäli lompakko on toiselta unohtunut tai joku muu case tulee vastaan. Ja täysin samaa mieltä siitä, että tärkeintä on, että molemmat osapuolet kokevat jaon reiluksi – silloin se toimii.
Moikka,
Meillä jako menee näin asumiskulut täysin puoliksi niin, että molemmat siirtää 620 €/kk yhteiselle ”lainan hoito” tilille. (Asunto on meidän molempien omistuksessa) s-pankin ruokatilille 300 €/kk per henkilö ja tälle tilille molemmilla on omat kortit ja täältä käydään kaupassa, näin myös mies muistaa vinkuttaa bonukset 😉 matkatilille laitamme normaalisti 150 €/ kk per henkilö, nyt se on ollut jäissä koska haluan kaiken sijoituksiin eikä matkat ole mielessä 😀 Miehellä käytössä auto josta maksaa vakuutukset ja bensan, koska minä en sitä käytä. Olen ehkä 2 vuoden aikana tankannut 100 € sitä autoa. Koti-ja matkavakuutukset on meillä niin edulliset noin 100 € vuosi ja ne menee op bonuksista osittain ja loput taitaa mies maksaa. Muut sisustus/ravintola/leffa jutut ihan fiiliksen mukaan. Meillä on toiminut hyvin tämä kolmen eri tilin systeemi. Olemme suht saman tulosia. Ps. tästä blogista on tullut ihan mun lemppari👏
Meilläkin oli mietinnässä, että hankittaisiin tyttöystävälleni rinnakkaiskortti S-Pankin tilille, mutta koronan takia ei sitä koskaan toteutettu. Ehkä kun arki tästä palautuu ennalleen, tehdään samalla tavalla – bonukset ovat tärkeät kun ei Lidliä ole lähellä 😀
Helpottaa myös kun auto on enimmäkseen vain toisella käytössä. Olen törmännyt myös suhteisiin, joissa auto on yllättävän kivulias piste rahan ja käytön suhteen, joka on itselleni aina yhtä yllättävää. Toisaalta en omista autoa, niin olen huono sanomaan.
Ja mahtava kuulla, että blogi on miellyttänyt!
Terve,
Olen muutamia blogitekstejäsi lukiessa ihmetellyt käsittämättömän alhaisen tuntuisia asumiskulujasi. Voisitko valoittaa miten tavallinen ihminen pääsee 470 euron pakollisiin asumiskuluihin ja mitä sillä rahalla käytännössä saa?
Kiitos jo etukäteen!
Aa, joo kuukausikatsauksissa tosiaan on selitetty tämä, mitä asumiskulut käytännössä sisältävät. Syy mikä sua varmaan ihmetyttää on se, että asuntolainan maksua en laskea kuluiksi (koska se lisää nettovarallisuutta eli on säästöä). Nuo n. 500 euron kulut syntyvätkin seuraavista numeroista.
1. 25 neliön yksiön kulut (vastike veden kanssa 105€ + sen asuntolainasta tulleet korot sekä pankkimaksut)
2. 50 neliön kaksio (asun yhdessä tyttöystäväni kanssa, joten oma osani vastikkeesta veden kanssan 80€, koko vastike 250€). Tähän päälle tulee vielä kuukausikorot sekä lainanhoitokulu.
Ja kun nämä summataan, saadaan tuo n. 500e/kk. Olen myös ottanut tämän vuoden lainavapaata tuon nykyisen kotini osalta, jotta saan enemmän rahaa sijoituksiin, joten lainan maksu jatkuu vasta ensi vuonna.
Toivottavasti tämä auttoi!
Kiitos vastauksesta. Tämä tosiaan valoitti!
Meillä on suurperhe, neljä lasta.
Rahat siirretään kerran kuussa yhteiselle talous tilille, josta kaikki perheen yhteiset kulut hoidetaan.
Tienaan noin tuplasti enemmän kuin vaimoni ja jaamme kulut noin 1/3 plus että minä maksan kahden auton kulut.
Näin molemmille jää jonkin verran käyttörahaa, eikä vaihtoehtoisesti toisen tarvitse elää kurjuudessa, tai toisaalta skaalata elintasoa matalammin tienaavan mukaan, jolloin toinen elelisi herroiksi ja toinen tulisi toimeen.
Yleensä vaimoni listaa kuukauden laskut plus 1000€ ruokaan, joka sitten autojen kuluja lukuunottamatta jaetaan plus minulle auto kulut.
Vaimoni on joskus miettinyt, että onko tämä reilua, mutta itseäni ei haittaa. Lasten ja yhteiselon etu ajaa itselläni henkilökohtaisen varallisuuden edelle.
Joka tapauksessa olen pystynyt säästämään noin 1500€/kk ja olisin tyytyväinen tuhanteenkin.
Teidän jakonne vaikuttaa ihan järkevältä.
Jos parisuhde pitkittyy =) tai menette naimisiin, niin varmaan siinä kohti yhteisen asunnon merkeissä avovaimosi säästöjä ja sinun asunto varallisuuttasi yhdistetään.
Pitkä parisuhde nykyisellään voidaan rinnastaa avioliittoon erossa.
Oon jonkin verran lueskellut näitä sun juttuja aikana kuluksi. Ja olen alkanut miettiä paria juttua.
1. Kuinka paljon tavoitteessi on kerätä varallisuutta että voit jäädä töistä pois. Kun miettii että esim. 500 000 salkulla 7% tuotolla vuositulot 35 000 ei kuitenkaan ole mikään älyttömän iso rahasumma. Varsinkaan jos on lapsia ja vapaalla 24/7 niin sitä rahaa meneekin ihan eri tavalla. Salkun pitäisi olla reilusti yli miljoonan että voisi rauhakseen elellä taloudellisesti riippumatonta elämää.
2. Jos joskus saavutat sen tavoitteen ja jäät töistä pois niin lopetatko kaikki työt kerralla? Jotenkin tuntuu aika rajulta että ensin tehdään 20 vuotta töitä aamusta iltaan ja sitten venytetään penniä loppu elämä. Olisitko valmis tekemään osaaikasita työtä. Silloin sijoitussalkun ei tarvitsisi olla niin iso ja saisi vapaamman elämän ja nopeammin.
3. Mikä olisi sellainen tuntipalkka millä unohtaisit koko säästämisen ja tekisit loppuelämän esim 20h viikossa töitä. Esim 100e/h palkalla noilla tunneilla tulisi jo 8000e/kk tekemällä 4h päivässä töitä. Jos pystyisi tienaamaan tuollaisia isoja tuntipalkkoja itse valitsemillaan työajoilla mitä järkeä koko firetys hommassa olisi enää?
Erittäin hyviä kysymyksiä! Osaan löytyykin osapuilleen vastaukset näistä kirjoituksista, jossa avaan niin yleistä kuin omaa ajattelumaailmaani FIRE:stä.
https://omavaraisuushaaste.com/taloudellinen-riippumattomuus/ (tämän ehkä olet lukenutkin jo)
https://omavaraisuushaaste.com/mita-teen-taloudellisen-riippumattomuuden-jalkeen/
Jos käyn nuo numerojärjestyksessä läpi niiden osalta, mitä noissa teksteissä ei mainita.
1. Tarkkaa lukua en ole vielä määritellyt – juuri tuon takia mitä itsekin sanoit. Haluan todennäköisesti lapsia ja lasten määrä määrittää oikeastaan kulutasoni lähes täysin. Uskoisin kuitenkin, että se kiva pyöreä miljoonan euron sijoitusvarallisuus riittää viimeistään FIRE:een.
2. Tämä kysymys on oikeastaan FIRE:n ytimessä. Kuten näkee tuossa tekstissä, missä puhun siitä, mitä haluan FIRE:n saavutettuani – haluan tehdä elämälläni asioita (jotka työksi voi myös laskea), mutta niistä ei välttämättä juuri saa rahaa. En lopeta myöskään ”oikeita” töitä FIRE:een päästessäni heti, vaan todennäköisesti ensin yritän saada esim. 3 päivän työviikon ja siitä eteenpäin katsoa, miten homma etenee.
Ja olet aivan oikeassa tuosta täyspysätyksestä. Jenkki-FIRE blogeja lukiessani olen oppinut sen, että täyspysäytys on yleensä liian raju ihmiselle ja on tärkeää totutella uuteen todellisuuteen hissukseen. Jos lopettaa työt heti ja lähtee ovet paukkuen töistä, lukemani mukaan yleensä vain masentuu ja passivoituu. Usein Jenkkiblogaajat ovat palanneet töihin ns. sapattivuoden jälkeen, koska eivät ole tavoitelleet FIRE:ä kuin sen takia, että haluavat työelämästä pois – miettimättä mitä haluaa tehdä töiden sijasta. Tämä ei yleensä ole hyvä lähtökohta.
Uskonkin siis, että elämäni vain valuu vähitellen enemmän tavoitteiteni suuntaan samalla kun FIRE-maali lähestyy. Tälläkin hetkellä kuitenkin opettelen vapaa-ajallani montaa taitoa, joita olen tekstissä listannut ja kirjaprojektejakin on jo kaksi käynnissä. Matkasta muokkautuu ajan myötä myös määränpää.
3. Hauska ajatusleikki. Summan pitäisi olla suhteellisen iso, ellei työ olisi erityisen hauskaa. Koko FIRE:n pointti kuitenkin on juuri tehdä rahasta turhaa. Ja sinänsä onkin paradoksaalista, että ajatus, jonka keskiössä on raha ja jonka saavuttaakseen pitää keskittyä rahaan, on tarkoitus tehdä rahasta turhaa elämässä.
Summan pitäisi siis olla sellainen, joka pystyisi kiihdyttämään vauhtiani siihen, että pääsen FIRE:een. Tähän liittyy myös persoonani, koska tiedän, että olen tehokkaampi silloin kun saan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja pääsen imuun kuin silloin, jos tekisin 20h töitä viikossa ja sitten pitäisi ajatukset saada vaihdettua vaikka fiktiivisen kirjan kirjoittamiseen. On henkisesti raskasta tehdä esim. kolmea aivan erilaista asiaa päivässä.
Mielestäni usein unohdetaankin se, että vaikka työt vievät virallisesti sen tietyn määrä tunteja viikosta, ovat ne aina siellä takaraivon pohjalla – etenkin kovapalkkaisissa töissä, jotka usein vaativat paljon ajattelemista. Esim. omassa työssäni saatan vaikka videopelejä illalla pelatessa usein saada ideoita töissä pohtimiini asioihin. Aivot kuitenkin työskentelevät parhaiten juuri taustalla.
Erittäin hyviä kysymyksiä! Toivottavasti tämä avasi jonkun verran ajatuksiani niihin liittyen.
Mukava kuulla mietteitä tästä asiasta toisilta firettäjiltä. Itselläkin myös firetys projekti ollut pari vuotta päällä ja aika paljon tullut tehtyä töitä. Suunnilleen saman verran omaisuutta karttunut kuin sullakin.
Nyt olen ollut reilun kk sillein että olen tehnyt vajaata viikkoa. Omalla alalle se on helposti järjestettävissä. Jotenkin vaan hoksasi että päivät todella pitkiä ilman 8-14 h työpäivää. Siinä kerkeää harrastaa ja katselemaan tv aika paljon mihin ei normaalisti ole tottunut. Vaikka joka päivä onkin töitä tehnyt. Tuolla vajaallakin viikolla saamani tulotaso täysin riittävä elämiseeni ja vaatisi 500 000-1000 000 Salkun että saisin vastaavat osinko tuloina. Jotenkin siinä alkoi miettiä koko firettämisen mielekkyyttä kun voisi vaan downsiftata jo nyt suoraan kun vielä nuori. Suomalainen verotus rakennettu sillein että tyhjästä suuren salkun luominen ilman reilua velkavipua hyvin vaikeaa ja vaatii paljon aikaa.
Ainakin täydellinen firetys että eläisi pelkillä sijoitustuloilla ilman duunia olisi todennäköisesti aika tylsää ja siinä alkoholisoituisi aika helposti kuten monet Espanjaan muuttaneet yrityskaupoilla rikastuneet. Sellainen hybridi malli olisi varmaan kaikista paras. Tekisi töitä sen verran kuin tuntuu mukavalle ja sitten olisi vielä huomattava salkku joka rahoittaisi osan elämästä. Olisi paljon helpommin saavutettavissakin kuin 100% firetys elämä
Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että verotus Suomessa ei ole kauhean FIRE-ystävällinen – varmaan siinä yksi suurimpia syitä, miksi FIRE alunperin Jenkeissä onkin syntynyt. Siellä kovalla draivilla pääsee 10v:ssä FIRE:een, moni FIRE:ttäjä tehnyt tempun 5-7 vuodessa suoraan koulun penkiltä.
Itsellä ehkä etenkin tämän maksimointivuoden aikana on tullut selviöksi se, että jos pyrin ennen neljäkymppistä FIRE:een täytyy tulotasoni nostaa aivan eri tasolle – kuukausitasolla pitää puhua bruttona viisinumeroisesta luvusta. Uskon, että tämä onnistuu, mutta vaatii toki sivutuloja sekä hyvää tuuria työmarkkinoilla – tähän mennessä suunta on ainakin ollut oikeanlainen.
Onpa korkealla listallani nyt nuorena myös parin vuoden ulkomaan työreissu käynyt mielessä. Uskoisin, että haluaisin sen tehdä, vaikka en FIRE:ä edes tähtäisi – lapsiperheellisenä en sitä haluaisi tehdä, mutta tässä kohtaa elämää se olisi mukava kokemus.
Ja joo se kookosjuomia-ikuisesti-rannalla-FIRE, mikä monella tulee tästä ensimmäisenä mieleen on lähinnä masentava ajatus 😀
Asumiskustannusten jako on sikäli ongelmallista, että huoneiston omistaja vuosien saatossa Helsingin hyvissä osoitteissa ja taloyhtiöissä kasvattaa omaisuuttaan arvonnousuna. Avopuolison ongelmana on, mihin hän kohdistaa vapautuneet varansa – tässä tapauksessa säästyneet 800-200 eur per kk. Sijoituksen pitäisi tuottaa sama arvonnousu kuin omistusasunnon.
Entäpä hoitokustannusten tasajako? Eikö se olisi oikeampi ratkaisu?
Joo tämä on ihan totta, että täysin optimia tästä on mahdoton saada (koska pitäisi tietää, mikä arvonnousu oikeastaan on). Koska tyttöystäväni säästää ASP:lle 1000e kuussa tällä hetkellä, uskon, että ASP:n 5%:n veroton korko tulee ylittämään Helsingin asuntojen arvonnousun. Luotankin, että kumpikin tässä onneksi voittaa – ja toisaalta, jos elämme happily ever after, eipä noilla satasilla ja tuhansilla edes ole mitään väliä kun kaikki on kuitenkin yhteistä.
Tienaamme puolisoni kanssa suurin piirtein saman verran. Ruoka- ja muut ostokset merkitsemme WeShare-appiin, näin pidämme huolen, että kaikki jakaantuu oikeasti tasan, eikä tartte kikkailla eri tilien ja pankkikorttien välillä. Ostosten merkitsemiseen tottui nopeasti, siinä ei mene paljoa aikaa, eikä ole vaivalloista. Suosittelen muillekin.
En ole itse WeShareen tutustunutkaan, täytyy tutustua!
Meillä on aina ollut vain yhteisiä tilejä ja yhteisiä rahoja riippumatta siitä kumpi on tienannut enmmän tai vähemmän. Jos toinen on opiskellut, toinen on rahoittanut elämisen. Emme ole koskaan jakaneet tuloja ja menoja omiin ja yhteisiin vaan ainoastaan yhteisiin. Tämä on toiminut ongelmitta, mutta edellyttää samanlaista arvomaailmaa. Kulutuskäyttäytyminen ei meillä puolison kanssa ole samanlaista, mutta perheen yhteiset tavoitteet ovat samankaltaisia ja siksi luottamus on niin vahvaa, ettei tarvitse toiselta kysellä hankinnoista ja rahankäytöstä. Tämä on toiminut sekä silloin, kun olimme pienituloisia että nyt vähän parempituloisina. Seuraamme tuloja ja menoja, mutta emme erittele kulutusta toistemme välillä. Sijoitukset ovat omissa nimissä, mutta laitamme tuloista suunnilleen saman verran kummankin sijoituksiin. Asunnot, autot ja muut isommat omistukset ovat aina olleet molempien yhtä suurella osuudella. Tähän on ollut helppo päätyä, koska olemme lähteneet lapsuudenkodeistamme ilman mitään pesämunaa ja aloittaneet seurustelun jo opiskeluaikana. Kummallakaan ei ole ollut mitään ns. valmiina.
Mielenkiintoista kuulla, että tuo toimii vaikka kulutuskäyttäytymin ei ole samanlaista! Luulisi jotenkin, että erilaiset kulutuskäyttäytymiset saattaisivat aiheuttaa jonkin tason konflikteja. Mutta varmaan juuri nuo sanomasi yhteiset tavoitteet taas sitten vahvistavat sidettä. Hienoa kuulla, että olette saaneet noin hyvin yhdistettyä kaiken – kuulostaa seesteiseltä.
Kiinnostavaa, mikä on eri ihmisten mielestä reilua. Me maksamme avopuolison kanssa kummatkin 20% ansiotuloistamme (netto) yhteiselle taloustilille, josta maksetaan asumiskulut (mm. vastike) ja ruokakauppaostokset sekä yhteiset ravintola ja matkakulut. Pääomatulot ollaan jätetty tämän ulkopuolelle, koska toinen omistaa lähinnä rahastoja ja toinen osinko – osakkeita… Olen joskus miettinyt, olisiko se kuitenkin reilumpaa, että enemmän tienaava maksaisi suuremman prosentin, kuten tuloverotuksessa… Nyt on kuitenkin hyvä näin kun kummatkin tienaa enemmän kun on tarvetta käyttää. Jos toinen jää joskus tulevaisuudessa kotiin hoitamaan lapsia melkein nollatuloilla tätä pitää ehkä miettiä uusiksi. Yhteiseen pottiin menevä prosentti silloin varmaan nousee ja vähemmän tienaavalle jäänee silloin hyvin vähän euroja omaan käyttöön.
Me omistamme asunnon yhdessä, mutta vain toisella on asuntolainaa koska perintö. Kaikki lainakulut henkilö hoitaa itse, kerryttähän se sitä omaa varallisuutta hänelle.
Avioliittoon ollaan astumassa ja tämä meidän käytäntö jatkuu silloinkin. Avioehto ja testamenttiasiat laitamme tietenkin kuntoon.
Miksi olette avopuolisosi kanssa päätyneet siihen, että hän maksaa enemmän vastikkeesta? Kerryttäähän sinun asuntolainan lyhennykset vain sinun omaa omaisuuttasi?
Kiitos hyvästä blogista!
Kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyvältä tuo teidän systeeminne! Ja olen aivan samaa mieltä, että tämä aihe on erittäin mielenkiitoinen juuri siksi, kun jokaisella on omanlainen käsityksensä siitä mikä on reilua ja missäkin tilanteessa. Tästä oli muistaakseni jonkinnäköinen tutkimus tehty, jossa kysytty suomalaisten mielipidettä asiasta, mutta en nopeasti muista kenen kysely se oli. Muistaakseni siinä kuitenkin suomalaiset olivat keskimäärin sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän myös kuluista.
Päädyimme tähän hänen ehdotuksestaan ja toisaalta sen takia, että maksan jatkossa kaikki rahoitusvastikkeet itse, mitä asuntoon tulee. Nämä eivät sinällään nosta asunnon arvoa suoraan, vaan ovat enemmän kulueriä, joista pidän huolta ainakin niin kauan kuin asunto on pelkästään minun nimissäni. Kun hän maksaa enemmän hoitovastiketta ja hoidan itse mahdolliset tulevaisuuden rahoitusvastikkeen, pysyi tämä molempien mielestä hyvässä balanssissa.
Kiitos vastauksestasi, mielestäni teillä on ihan kelpo syyt tähän jakoon. Tärkeintä on, että tapa jolla jakaa kulut on kummankin mielestä reilu. Että se on semmoinen lopputulos, jonka kanssa itse voi elää vaikka tulisi ero huomenna. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että puolisoni kanssa voi käydä nämä keskustelut jokseenkin samalta viivalta. Kummatkin ymmärtää mistä on kyse ja jonkin verran kiinnostustakin aiheeseen löytyy myös toiselta osapuolelta. On varmasti paljon parisuhteita, jossa toisella osapuolella on paremmat neuvottelutaidot tai niitä, jossa talousasiat ei kiinnosta niin kauan kun parisuhteessa on hyvä olla. Erotilanteessa sitten yhtäkkiä kiinnostaa miten asiat on tullut hoidettua vuosien varrella 😉
Teillä on kyllä ehdottoman hyvä tilanne, usein tosiaan menee niin, että vain toinen on kiinnostunut. Omakin tyttöystäväni on onneksi taloudesta kiinnostunut aivan eri tavalla yhdessä oloaikanamme, joka tekee omastakin elämästäni ja asioiden sopimisesta helpompaa.
Ja tuo on kyllä nähty juuri niin monta kertaa lähipiirissä, että kaikki on hyvin monta vuotta. Sitten tulee ero. Ja kaikki onkin ollut ihan väärin viimeiset 3 vuotta 😀 Suurin osa parisuhteista kuitenkin päätyy eroon, niin on ihan hyvä, että pyrkii reiluuteen, vaikka sitä ei sinällään olisi odotettavissa.
Hyvin samankaltaisilla tavoilla me jaamme menomme puolison kanssa. Tienaan parisen sataa enemmän nettona kuin hän, mutta jaamme silti kaiken tasan puoliksi lukuunottamatta ravintolakäyntejä, mistä minä maksan enemmän lounasseteleiden vuoksi. Järjestely hyödyttää hieman enemmän puolisoani, kun hän käyttää harrastuksissaan paljon autoa sekä syö kotona tehtyä ruokaa töissä. Sovimme heti suhteen alkumetreillä, että jaamme kulut kesken ja ei ole vielä koskaan tarvinnut rahasta tapella, joka on surullisen yleinen tapa parisuhteissa.
Lounasseteli on kyllä kiva siitä, että sillä voi tarjota kun ei kaikkea kuitenkaan ehdi käyttää 😀 Ja mielestäni on kivakin tarjota välillä. Ja juurikin tämä, että kyseessä on kuitenkin yksi yleisimmistä riidan aiheista parisuhteissa, jonka takia on hyvä, että pelisäännöt ovat selvillä alusta lähtien JA, että molemmat kokevat pelisäännöt reiluiksi.
Moi!
Meillä myös sama s-tili systeemi käytössä. Molemmat siirsi sinne saman summan kuukaudessa ja molemmilla oli kortit tilille. Tililtä ostettiin kotiin ruoat ja yleistarpeet. J mainitsikin kommentissaan, että molemmat maksavat 20% tuloistaan yhteiselle taloustilille, tämä voisi olla meilläkin toimivampi systeemi koska tuloeroa on. Tällä hetkellä avovaimoni äitiysvapaalla ja minä hoidan kaikki juoksevat kulut. Mutta töihin palattuaan voisimme miettiä uutta reilumpaa järjestelyä 👍 kannatti taas lukea alas asti!
Molemmat tavat ovat kyllä hyviä. Ja joo olen kyllä iloinen kuinka hyviä ja erilaisia tapoja jälleen kommentoijat nostivat esiin. On aito ilo kirjoittaa blogia, jonka lukijat ovat asiallisia ja fiksuja.
Sinä myös hienosti sitoutat lukijoita osallistumalla kommentointiin ja huomioimalla jokaisen :). Vaikka tämä on tietenkin myös algoritmien kannalta erinomaista, on se myös lukijalle näkyvä panos sinulta, joka saa palaamaan samankin blogitekstin ääreen uudelleen 🙂
Olisi mielenkiintoista kyllä tietää, tykkäävätkö algoritmit tästä. Vielä en ole sinällään mitään eroa huomannut, mutta ehkä aikanaan. Mutta joo mielestäni blogin kirjoittamisen suola on juurikin kaikki keskustelu, joka tekstistä irtoaa. Muuten olisi vähän kuin kirjoittaisi pöytälaatikkoon.
Kuulostaa järkevältä siinä mielessä, että tyttöystävä saa kasvatettua ASP-tilin saldoa ja sitä kautta sitä omaa käsirahaa asuntoa varten. Meillä kulut menee käytännössä niin, että molemmille jää sama summa käteen, loput laitetaan sitten ruokakauppatilille, laskunmaksuihin, lainanlyhennykseen ja säästöön. Säästötilejä on useampia (bufferi ja lyhyempiaikaiset kuten nyt on menossa sekä seuraavaan reissuun säästö että muutamaan uusittavaan huonekaluun). Sijoitukset ovat omissa nimissä sitten, on katsottu että käteen jäävästä summasta pääsee niitäkin tekemään.
Yi 10 vuotta yhdessä ja kummallakaan ei omaisuutta ollut siinä kohdassa kun alettiin seurustelemaan on jako ollut suhteellisen helppoa. Asunto (ja laina) ovat yhteiset, samoin säästöt. Lapsen kulut maksetaan yhdessä. Se, että meillä on pääsytty jakoon jossa sama määrä jää ”omaa rahaa” on lähtenyt epätaisaisista tuloista. Tienasin vuosia enemmän kuin mies, jako oli silloin sama. Nyt kun hän vuosi sitten valmistui ja vaihtoi tykkänään alaa nousivat tulot huomattavasti, systeemi rahan jaossa on edelleen sama, saa vaan säästettyä ne huonekalut nopeammin. Väliin mahtui myös vanhempainvapaata jolloin tulot olivatkin sitten ihan erilaiset. Yhteinen lapsi tekee yhtälössä paljon myös, lapsen menot maksetaan aina yhteisistä rahoista.
Meillä ei koskaan ole tapeltu rahasta, omat rahansa saa käyttää kuten haluaa. Niistäkin tosin yleensä kerrotaan mihin rahaa laitetaan. Ei siksi että olisi tilivelvollinen vaan koska koemme tärkeänä keskustella myös siitä osasta tuloja. Omat rahat käytetään yleensä omiin harrastuksiin ja omaan pukeutumiseen. Ainut kerta kun noista omista rahoista on oikeastaan keskusteltu on kerta kun mies halusi ostaa isommat kajarit. Eikä oikeastaan sen rahan takia vaan koska ”Mihin hittoon ne täällä olohuoneessa laitetaan”.
Tuo kyllä helpottaa varmasti aina kun on oltu niin nuoresta yhdessä, että ei välttämättä ole juuri omaisuutta kummallekaan ehtinyt kertyä. Kuulostaa myös siltä, että vaikka teillä on elämässä on ollut suuria muutoksia vuosien varrella, on tuo jako pysynyt hyvin hallinnassa, mikä on mielestäni ihailtavaa. Raha kuitenkin on parisuhteessa yksi suurimpia riitojen aiheita, vaikka muuten menisikin hyvin.
Kajarikeskustelu kuulostaa tutulta. Itsellekin teknologia ja kotiviihde heikko kohta kulutuksessa, tosin onneksi vielä kajarit pysyneet sen kokoisina, että ne ovat TV:n viereen mahtuneet 😀
Meillä on ollut aina tapana pistää kulut puoliksi, tuloista riippumatta.
Sijoitusomaisuus on kuitenkin kummallakin omaa.
Mielestäni on itsestäänselvää, että jos asutaan vain toisen omistamassa asunnossa, niin toinen maksaa vähintään puolet vastikkeesta.
Ei olisi myöskään kohtuutonta vaatia maksamaan puolta markkinavuokrasta. Omistajahan menettää mahdollisia vuokratuloja.
Tilannetta voi ajatella niinkin, että jos toinen ei ole halukas maksamaan puolisolleen, niin miksi ulkopuoliselle? Entäpä jos tämä laittaisi asuntonsa vuokralle ja vuokrattaisiin yhdessä asunto?
Eikö vuokrakin menisi puoliksi? Toisen asuntoon pienellä panostuksella muuttava hyötyy toisen kerryttämästä varallisuudesta eli ajattelen juuri päinvastoin kuin joku kommentoija, joka laski omistajan hyötyvän arvonnoususta.
Kukin toki neuvottelee itse kumppaninsa kanssa. Onneksi me olemme puolisoni kanssa asiasta samoilla linjoilla.
Mulla myös on pidempi sijoitushistoria ja olen jeesannut miestäni sijoituksen saloihin.
Seurustelun alkuaikoina myös ehdotin miehelleni asunnon ostoa, ettei rahat katoaisi vuokranantajalle. Koska hän kertoi, ettei saisi yksin riittävän suurta lainaa, lähdin 25% osuudella kimppaan.
Myöhemmin asunnosta tuli myös yhteinen kotimme ja se myös myytiin 10 v kuluttua reilun 50% voitolla.
Oma asuntoni on ensi kuussa velaton ja vuokratulot tulevat mulle, kun olen sen yksin maksanutkin.
Itse asumme Suomen ulkopuolella vuokralla ja maksamme kaikki kulut edelleen puoliksi.
Jos muutamme joskus takaisin Suomeen omistamaani asuntoon, niin sitten pohdimme maksaako puoliso puolet vastikkeesta, koko vastikkeen vai puolet markkinavuokrasta. Hän pitää itselleen kalleinta ratkaisua reiluna, mutta itse ajattelen, että katsotaan sitten tilanteen mukaan, esim. millaiset tulomme ovat.
Joo itseasiassa tyttöystäväni kysyi ensin, että pitääkö hänen allekirjoittaa vuokrasoppari kämppääni, mutta totesin, että ihan näin pitkälle ei tarvitse mielestäni mennä 😀 Ymmärrän sinänsä kuitenkin hänen ajatuskulkunsa, koska tietylstä näkökulmasta tämäkin voidaan sinänsä pitää ihan reiluna.
Tärkeintä tuossa kaikessa mielestäni onkin se, että molemmat ovat samalla linjalla sen kanssa, mikä on reilua. Ja ovat oikeasti sen verran samaa mieltä, että mahdollisen eron tullessa asia ei yhtäkkiä tunnu epäreilulta. Tämä varmaan voi tulla vastaan etenkin sellaisissa parisuhteissa, missä toisella on enemmän talousosaamista, kokemusta ja ehkä enemmän varallisuuttakin.
Miksi kotivakuutus ei mene puoliksi? Ei siihen tarvitse mitään muutoksia tehdä (tai oikeastaan ei voikkaan tehdä..) Muuta ei tarvitse kuin maksaa lasku puoliksi.
Joo aika simppeliähän tämä olisi, mutta totesin, että voin sen maksaa kun se on yhdessä muiden vakuutusteni kanssa. Ja alennusten kanssa kaikki vakuutukseni ovat vain n. 100 euroa. Tämä on kerran vuodessa summa, joka yleensä katoaa tililtäni ilman, että oikeastaan edes huomaan sitä – en varmaan edes huomaisi, jos en pitäisi kuukausikulutuksestanki kirjaa. Tuo osa on siis ihan laiskuutta 😀
Tärkeintä lienee kustannustenjaossa se että molemmat ovat tyytyväisiä ja kokevat tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti oli ratkaisu mikä tahansa. Oleellista on myös tuloerojen suuruus ja varallisuuden määrä mitä henkilöillä on omistuksessaan.
Mikäli pariskunta tienaa saman verran tai erot ovat vähäisiä lienee kustannusten jakaminen puoliksi perusteltua. Tuloerojen kasvaessa mielestäni suurempituloisen tulee kantaa vastuuta enemmän kuin pelkän palkan perusteella on laskennallinen osuus. Mielestäni ei ole järkevää vaikka molemmat laittaisivat tuloistaan saman prosenttiosuuden yhteiseen kassaan, jäisi pienituloiselle omaa rahaa vain satasia kun suurempituloiselle jäisi tuhansia euroja kuukaudessa.
Meillä vaimoni on asunut aina ilmaiseksi omistamassani tai vuokraamassani asunnossa, lisäksi vastaan kaikista vakuutuksista, puhelimista, autoista, lomamatkoista sekä ruokaostoksista. Vaimo puolestaan hoitaa pääosin lapseen liittyvät hankinnat sekä tekee mieleisensä täydennykset jääkaappiin mikäli jotain puuttuu. Molemmilla jää näin mukavasti käyttörahaa sekä sijoitettavaa omille arvo-osuustileille.
Mielestäni rahasta ei kannata tehdä ongelmaa parisuhteessa koska negatiivinen energia tuhoaa suhdetta. Yleisimmät riidan aiheet parisuhteessa lienevät raha, seksi ja kotityöt. Mielelläni blokkaan kaksi näistä tyystin mikäli se lompakkoa levittämällä on mahdollista. Mielestäni olisi moukkamaista alkaa vaatimaan lähihoitajalta rahaa siitä että itse tykkään lomailla viiden tähden hotelleissa, lentää bisneksässä ja ajaa kalliilla autoilla.
Tärkeänä asiana näen lisäksi rahan tuoman vapauden parisuhteessa. Mikäli puolisolla on työ joka on kuluttava henkisesti tai fyysisesti, niin hänen on mahdollista hakeutua uusiin tehtäviin turvatun taloudellisen aseman ansiosta tai lopettaa kokonaan. Elämä on liian lyhyt jotta sen viettäisi epämieluisassa työssä josta lisäksi maksetaan huonosti. Vaikka raha ei tuo onnea, mahdollistaa se monien elämänlaatua heikentävien asioiden poistamisen elämästä.
Olet ihan oikeassa juuri noista kolmesta asiasta, jotka parisuhteessa eniten aiheuttavat riitaa. Varmasti täysin universaali totuus suurimmassa osassa suhteista ja mielestäni ratkaisusi kuulostaa fiksulta. Raha kun on ennen kaikkea kuitenkin väline siihen, että pystyy tehdä omasta elämästä parempaa. Jos sitä ei käytä oman elämänsä parantamiseen, käyttää rahaa todennäköisesti vääriin paikkoihin silloin.
Ja silloin kun tuloerot ovat oikeasti isot ja ehkä henkilöiden roolitkin parisuhteessa sen verran erilaiset, on järkevää, että toinen kantaa huomattavasti suuremman osan taloudellisesta vastuusta. Se tulee usein parisuhteessa myös luonnollisesti roolien mukaan.