Ajatus tähän kirjoitukseen lähti siitä, että NetPostiini kolahti ilmoitus eläkeotteestani jo tämän vuoden alkupuolella. Olin heti innoissani – kuinka paljon olen ehtinyt kerätä eläkettä nyt kun olen 29-vuotias ja ollut 5 vuotta töissä osa-aikaisesti ja täysipäiväisesti työelämässä vasta pari vuotta?
Suomen eläkesysteemi on usein kovan kiistelyn aihe. Nyt näyttää siltä, että järjestelmään on tehtävä rankkojakin muutoksia, kun syntyvyys laskee rajummin kuin oli odotettu ja talous ei kasva samaan tahtiin kuin ennen vanhaa – korona ei auttanut asiaa.
Käytännössä keinoja, joita poliitikot tekevät huonon kehityksen hallitsemiseen, ovat eläkeiän pidentäminen koko ajan kauemmaksi tulevaisuuteen (itse olen varma, että minunikäiseni 90-luvulla syntyneen ihmisen eläkeikä on liikkunut jo yli 70-vuoden, sitten kun/jos sinne edes pääsen) sekä tietenkin eläkkeiden euromääräisen arvon laskeminen.
Tänään käynkin läpi lyhyesti Suomen eläkejärjestelmän rakenteen, sen, kuinka paljon itse olen tienannut eläkettä 29 vuotiaana (ja mistä se kaikki kertyy). Lopuksi käyn vielä läpi, mitä ongelmia järjestelmässä nykyään mielestäni on ja mitä tekisin korjatakseni järjestelmää entistä kestävämmäksi.
Pikakertaus Suomen eläkejärjestelmään
Keskityn tässä tekstissä vain keskimääräiseen eläkkeeseen, eli perus ansiotyötä tekevän ihmisen eläkkeeseen, joita suurin osa meistä on. Suomen eläkejärjestelmä on niin hajanainen, että koko järjestelmän läpikäymiseen menisi monta blogitekstiä. Tässä siis tärkeimmät kohdat perus työtä tekevälle ihmiselle Suomen eläkejärjestelmästä.
Suomessa työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää työntekijöidensä eläketurva, jos työntekijä on 17–67 -vuotias ja ansaitsee vähintään 59,36 euroa kuukaudessa. Käytännössä siis oikeastaan kaikille työntekijöille, jotka tekevät töitä edes jonkin verran. Sinun ei tarvitse tehdä mitään tämän eteen, vaan työnantaja hoitaa kaiken automaattisesti eläkeyhtiön kanssa.
Eläkejärjestelmä on käynyt vuosien varrella erittäin suuria muutoksia, sillä vuosina 1960-1980 työeläkemaksut olivat yhteensä vain 5-10 % palkasta, vuonna 2015 jo 24 %. Siksi 1940-lukulaiset saavat eläkemaksunsa takaisin viisinkertaisina, 70-lukulaiset ja nuoremmat kuten oma ikäluokkani vain kaksinkertaisina (jos sitäkään).
Tästä onkin hyvä huomata, että työnantajalle tulee sinusta ja minusta työntekijänä huomattavasti enemmän kuluja kuin, mikä näkyy palkkakuitissa. Yli puolet eläkemaksusta, jota kerrytät työnantaja maksaa suoraan eläkeyhtiölle ilman, että edes näet niitä euroja! Tämä on asia, joka unohtuu erittäin usein kun puhutaan siitä, kuinka vaikeaa ja kallista Suomessa on palkata työntekijöitä.
Keskimäärin eläkejärjestelmiä on maailmassa usein kahdenlaisia – rahastoivia ja jakavia.
Täysin rahastoivassa järjestelmässä kerätään vuosittain työeläkemaksuja sen verran kuin tarvitaan kyseisenä vuonna ansaittujen eläkkeiden maksamiseen tulevaisuudessa. Täysin rahastoivassa järjestelmässä jokainen sukupolvi säästää itse varat omia eläkkeitään varten. Tällöin eläkemenoihin on käytettävissä myös rahastoiduille säästöille saatava tuotto, joka pienentää tarvittavaa maksua.
Jakavassa järjestelmässä työeläkemaksuja kerätään vuosittain sen verran, kuin kyseisenä vuonna tarvitaan eläkkeiden maksamiseksi. Suomessa esimerkiksi yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät toimivat jakojärjestelmän neuvoin eläkemaksu- ja verorahoituksella.
Suomessa käytännössä suurimalla osalla meistä on käytössä näiden hybridijärjestelmä. Mitä tämä tarkoittaa? Suomessa rahastointi toteutetaan yksityisalojen eläkejärjestelmässä osittain. Tässä järjestelmässä joka vuosi maksetuista työeläkemaksuista osa rahastoidaan (sijoitetaan) tulevia vuosia varten ja osa jaetaan heti. Onkin hyvä ymmärtää, että esim. nykyiset eläkeläiset eivät ole keränneet eläkkeitään pelkästään omista rahoista, vaan suuri osa sinun ja minunkin eläkemaksuista menee nykyisille eläkkeelleolijoille.
Kuinka monta euroa työeläkettä olen ansainnut 29-vuotiaana?
Mutta tämänhän takia sinä tähän tekstiin tulit. Haluat tietää, mikä on THE numero. En pidä sinua enää jännityksessä. Olen tähän päivään mennessä kerryttänyt eläkettä siten, että minulle maksettaisiin eläkettä 348€/kuukaudessa.
Miten eläkettä on sitten kertynyt työhistoriani aikana?
18v – Kesätyöt lukiossa 1,49€/kk
19v – Armeija, ei kertynyttä työeläkettä 0€/kk
20v – Ensimmäinen kauppakorkeakoulu vuosi – ei töitä, mutta pieni eläke kertynyt opiskeuluista (numero ei näy palvelussa)
21v – Osa-aikatyöt koulun ohella 13,82€/kk
22v – Osa-aikatyöt koulun ohella 22,30€/kk
23v – Osa-aikatyöt koulun ohella 23,36€/kk
24v – Osa-aikatyöt koulun ohella 24,02€/kk
25v – Osa-aikatyöt koulun ohella 34,87€/kk
26v – Osa-aikatyöt koulun ohella – vaihto-opiskelu puoli vuotta Koreassa 31,75€/kk
27v – Ensimmäinen kokonainen työvuosi 56,47€/kk
28v – Toinen kokonainen työvuosi 75,17€/kk
29v – Kolmas työvuosi (vielä kesken) 51,70€/kk
Kokonaiseläkkeeni saadaankin siitä kun lasketaan nuo kaikki summat yhteen + sitten eläkkeet, joita olen saanut opiskelujen myötä. Opiskeluista työeläkettä kertyy kaikille nykyään samalla tavalla kuin, jos samainen henkilö olisi töissä 728 euron kuukausipalkalla.
Työeläkkeen kertyminen on mielenkiintoista, mutta vielä mielenkiintoisempaa on verrata työeläkkeen karttumistani siihen, miten se vertautuu passiivisiin tuloihini sekä taloudellisen riippumattomuuden tavoitteeni. Kumpi on kasvanut tähän mennessä nopeammin – työeläkkeeni vain passiiviset tuloni per kuukausi?
Tähän saadaan vastaus yksinkertaisella matematiikalla. Työeläkettä on kertynyt 348€/kuukaudessa, joka tekee koko vuoden tämänhetken eläkkeekseni ennen veroja 4176€/vuodessa.
Miltä sitten näyttää passiiviset tuloni eli osinkoni viime vuoden osalta ennen veroja? Sain viime vuonna osinkotuloja bruttona 5262 euroa, joka tekee 438€/kuukaudessa. Jo viime vuonna osinkotuloni ylittivät selkeästi sen, mitä olen työeläkettä ehtinyt kerätä tässä vaiheessa elämääni.
Näyttää siis siltä, että tällä hetkellä passiiviset tuloni ovat kasvaneet huomattavasti nopeampaa tahtia kuin työeläkkeeni! Tämä on aivan oikea suunta, sillä kun tavoitteeni on tosiaan päästä FIRE:en – eli kirjaimellisesti aikaiselle eläkkeelle – huomattavasti ennen virallista eläkeikääni, täytyy passiivisten tulojen kasvaakin huomattavasti nopeampaa tahtia kuin virallisen työeläkkeeni. Muuten koko projektissa ei olisi mitään järkeä. Toki sijoitusstrategian muutoksen jälkeen osinkotuloni hieman laskevat, mutta samalla tosin varallisuuteni kasvu kiihtyy.
Samalla tämä kuitenkin on vähän omituista ja kertoo siitä, kuinka tehoton eläkejärjestelmä on. Henkilökohtaisesti pystyisin sijoittamaan eläkemaksuni huomattavasti kustannustehokkaammin kuin nykyiset eläkeyhtiöt pelkästään omien sijoituksieni pienempien kulujen takia. Fakta kuitenkin on, että eläkesäästöjen kerryttämistä ei voi jättää ihmisen omaan varaan, koska olemme keskimäärin erittäin huonoja ajattelemaan vuosikymmeniä eteenpäin – ja suurin osa meistä käyttäisi rahat sijoittamisen sijaan.
Jos jokaiselle suomalaiselle annettaisiin eläkemaksut omaan käyttöön, olisimme todennäköisesti pian samassa tilanteessa kuin moni Etelä-Euroopan ja Aasian maa, jossa lapset joutuvat usein maksamaan vanhemmilleen päivärahaa, koska eläkkeet eivät riitä. Eläkejärjestelmä onkin tehty suojelemaan ihmisiä meiltä itseltämme – ja juuri tällaisia mielestäni hyvät valtion laitokset ovatkin. Vaikka toki samalla ne ovat usein hieman tehottomia.
Erittäin mielenkiintoista tulee olemaan myös se, miltä eläkemaksujen kertyminen näyttää nyt kun maksimointivuotenani pyrin nostamaan tulojani. Mitä enemmän nostan ansiotulojani, sen enemmän maksan luonnollisesti myös eläkejärjestelmään rahaa sisään (paitsi tietyistä sivutuloista) ja sitä nopeammin eläkkeeni kasvaa. Samalla kuitenkin saan enemmän rahaa sijoituksiin.
Eläkejärjestelmästä täytyy myös sanoa se, että eläkelaskuri näyttää kohdallani eläkeikäni olevan 67 vuotta ja 7kk. Siihen olisi siis matkaa vielä 38 vuotta! Ja jos palkkani kasvaisi nykyisestä 1,5%:n vuositahtia, olisi työeläkkeeni 4482 €/kk, mikä ei sinänsä olisi hullumpi. Jos kaikki tähdet ovat kuitenkin kohdallaan, pystyn saavuttaa tavoiteläkkeeni kokoisen omaehtoisen eläkkeen sijoituksillani paaaaaljon ennen virallista eläkeikääni.
Kestääkö Suomen eläkejärjestelmä? Näin itse korjaisin sitä
Jotkut ikäiseni ihmiset eivät edes usko, että eläkejärjestelmä selviää sinne asti kun meidän pitäisi päästä eläkkeelle – itse en ole näin pessimisti, vaikka tiedän, että toki mukautumista tarvitaan, jotta järjestelmä selviää 40 vuoden päähän.
Huvittavaahan tämä on sinänsä, koska viime vuoden lopussa Suomen eläkejärjestelmä sijoittui maailmanlaajuisessa vertailussa neljänneksi parhaaksi eläkejärjestelmäksi. Edellä olivat Hollanti, Tanska sekä Australia. Ongelmia kuitenkin nykyisessä järjestelmässä on jonkun verran – etenkin minun sukupolvelleni sekä meidän jälkeen tuleville sukupolville.
Itse lähtisinkin ratkaisemaan ongelmia seuraavilla tavoilla:
1. Kaikki eläkeyhtiöt pitäisi fuusioida yhdeksi isoksi tekijäksi tai vain pariin isompaan Norjan öljyrahaston tapaan ja lopettaa eläkeyhtiöiden välinen pseudokilpailu, joka aiheuttaa turhia kuluja.
Monen eläkeyhtiön järjestelmä on tehoton ja suojatyöpaikkoja tarjoava, mutta koska poliittiset intressit ovat liian vahvat, ei niiden yhdistymistä tule koskaan todennäköisesti tapahtumaan. Suunta on kuitenkin oikea tälläkin hetkellä, koska eläkeyhtiöiden määrä on vähentynyt vuosi vuodelta koko ajan.
2. Eläkeyhtiöiden sijoitusten ”riskiä” pitäisi kasvattaa. Pitkällä aikavälillä osakkeet ovat edelleen se paras vaihtoehto ja kellään ei ole niin kauan aikaa sijoittaa kuin eläkeyhtiöillä – onhan niiden aikaväli tästä päivästä ikuisuuteen. Eläkeyhtiöiden pitäisi sijoittaa enemmän ulkomaille sekä suoriin osakkeisiin eikä tehdä asiasta liian vaikeata.
3. Eläkeyhtiöiden sijoitusten hallintokuluja pitäisi laskea merkittävästi. Tällä hetkellä suomalaisten eläkeyhtiöiden sijoituskulut ovat korkeammalla tasolla kuin perus aktiivisiin rahastoihin sijoittavan yksityishenkilön – ja tulokset ovat aivan yhtä vaihtelevia. Näin ison ja tärkeän instituution pitäisi olla paljon tehokkaampi ja ajatella pitkäjänteisemmin.
Viimeisimpänä surullisena esimerkkinä tästä on esim. vuoden ensimmäinen puolikas, jossa eläkeyhtiö Varman sijoitusten tuotto oli tammi-kesäkuussa -5,7 (vs. oman salkkuni yli +12% vuoden ensimmäisellä puolikkaalla) – johtuen osaltaan siitä, että Varma toimii liian aktiivisesti ja liian monimutkaisissa sijoitustuotteissa markkinoilla sen sijaan, että olisi vain istunut sijoitustensa päälle. Isot eläkeyhtiöt eivät ole yhtään sen parempia ajoittamaan markkinaa kuin aktiiviset sijoitusrahastot ja tässä tuloksena oli vain suomalaisten varallisuuden tuhoaminen, vaikka osakemarkkinat palautuivat koronasta ennätysnopeasti.
4. Valtion, yhteiskunnan sekä eläkeyhtiöiden pitäisi keskittyä entistä enemmän ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan hoitoon. Mikään ei ole yhteiskunnalle ja eläkejärjestelmälle niin kallista kuin työkyvytön suomalainen. Juuri viime vuonna ensimmäistä kertaa Suomen historiassa mielenterveysongelmat ajoivat suomalaisia enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle kuin fyysiset vammat. Tähän pitäisi laittaa paukkuja aivan eri tavalla – niin eläkejärjestelmän kuin ihan kaikkien meidän ihmistenkin takia.
Aina voi toivoa, ja toisaalta osassa näissäkin ehdotuksissa on varmasti jotain ongelmia, mitä en osaa ajatella. En kuitenkaan ole poliitikko, joten voin vain katsoa vierestä, miten eläkejärjestelmää vedetään milloin mihinkin suuntaan vappusataslupauksilla ja muilla lyhytaikaisilla hullutuksilla, jotka ovat pelkästään poliittisesti motivoituneita – oikeiden pitkäjänteisten rakenteellisen korjausten sijaan.
Yhteenveto
Toivottavasti kiinnostuit tämän kirjoituksen myötä myös omasta eläkeotteestasi ja siitä, kannattaisiko ehkä sittenkin miettiä sijoittamisen aloittamista ja oman eläkekassan kerryttämisestä virallisen sivuun.
Ja jos mietit, mistä voit sen tarkistaa, ei sinun tarvitse tietää kuin nykyinen eläkeyhtiösi (joka määräytyy viimeisimmän työnantajasi mukaan). Itse vaihdoin viime vuoden lopussa työpaikkani muutoksen myötä Elosta Ilmariseen, joten kaikki nykyiset tietoni löytyivät Ilmarisen palvelusta.
Voit kirjautua eläkeyhtiösi sivuille pankkitunnuksille ja löydät sieltä koko työhistoriasi, ja sen, miten se on kartuttanut eläkettäsi per vuosi. Kätevää ja helppoa.
Jos mielisi tekee, olisi mukava kuulla kommenteissa, mitä ajatuksia eläkejärjestelmä sinussa herättää sekä miten muilla on eläkettä kertynyt ja missä iässä!
P.S. Eläkelaskurilla voit tarkistaa oman eläkeikäsi täällä ja oman reaaliaikaisen eläketiliotteesi löydät tosiaan oman viimeisimmän työntantajasi eläkeyhtiön verkkopalvelusta.
P.P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Onneksi olkoon. Olet sitä sukupolvea, joka on saanut eläkkeen alusta lähtuen itselleen. Itse 39 -vuotiaana eläkkeeni on about omasi kokoinen, enkä ole ollut päivääkään työtön.
Mielenkiintoista, miten systeemi toimi 80-luvulla syntyneillä (tai siis mistä lähtien eläke alkoi kertymään). Jos oikein muistan, itselläni eläke taisi alkaa kertymään juuri tuossa 18v:nä, mutta kaksi ensimmäistä työvuotta eivät kerryttäneet eläkettä teininä. Toisaalta isossa kuvassa teinipalkka oli niin huono, ettei se olisi eläkkeeseen juuri vaikuttanut – suuri kiitos tästä nykyisestä eläkkeestä kuuluukin nopeasti kohonneelle peruspalkalleni ja sille, että tein erittäin paljon töitä ”kokoaikaisen” opiskelun ohessa.
Eläkejärjestelmässä on kyllä se vähän omituista, että uusimmat sukupolvet ovat kärsineet hieman enemmän kuin vanhemmat, jotka saivat olla kiinni turbotalouskasvussa ja väkimäärän suurenemisessa. Mielenkiintoista tulee olemaan, millaisia keinoja tulevaisuudessa tullaan tekemään järjestelmän tilkkimiseksi.
Vasta vuodesta 2005 alkaen työeläkettä on kertynyt 18-vuotiaasta alkaen. Ennen sitä eläke alkoi kertyä vasta 23. vuoden iässä. Itselläkin on eläkelaskelmassa useita satoja euroja eläkkeitä, mitkä vaan nollataan maksettavaa eläkettä maksettaessa.
Työeläkejärjestelmän alussa maksut olivat myös sen takia niin pieniä, etteivät kaikki osallistuneet järjestelmään ja ”eläkkeitä” rahoitettiin muutakin kautta. Osalla ihmistä oli olemassa mm. erilaisia työpaikkapohjaisia tai henkilökohtaisia eläkejärjestelmiä/-sopimuksia, josta saattoi sitten saada suhteessa tuloihin ihan kohtuullisenkin eläkkeen. Pääosin vanhemman väestön menoja tuettiin kuitenkin mm. sosiaaliturvan, köyhäinavun ja myöhemmin kansaneläkkeen avulla. Jälkimmäiset lähtökohtaisesti rahoitettiin verovaroin, kun nuo työpaikkakohtaiset ja yksityiset eläkkeet rahoitettiin työnantajan ja/tai henkilökohtaisten maksujen avulla. Siksi kumpaakaan ei ole huomioitu tuossa ym. 5-10% työeläkemaksussa.
Eläkejärjestelmiä arvioidessa kannattaa mielummin käyttää symmetristä useamman sadan vuoden arviointiperspektiä, niin ymmärtää kuinka hitaasti eri muutokset vaikuttavat. Esimerkiksi vielä 1990-luvulla oli hengissä suuri joukko eläkkeensaajia, jotka olivat jääneet eläkkeelle ennen kuin koko työeläkejärjestelmä oli edes otettu käyttöön, ja edelleen on olemassa suuri joukko vanhempia eläkkeensaaajia, jotka ovat riippuvaisia kansaneläkkeistä työeläkkeen sijaan, mm. koska he ovat työskennelleet pääosin aikana jolloin ja/tai tehtävissä mistä ei työeläkettä kertynyt. Toinen mielenkiintoinen esimerkki on, että vielä 2000-luvulla on ollut maksussa perheläkkeitä, jotka ovat perustuneet Suomen Suurruhtinaskunnan aikaina tapahtuneisiin vakuutustapahtumiin. Ajan kuluessa myös käsitys eläkkeistä on muuttunut. Vaikka itsekin olen vasta viisikymppinen, niin vielä minunkin eliniästä yli puolet meillä asui ”eläkkeellä” oleva renki, joka majoitettin, syötettiin ja kaikin tavoin hoidettiin ”talon varoista”. Tätä se oli ennen kuin perheellä, talolla tai työantajalla oli yhteiskunnan tai työeläkejärjestelmän sijaan vastuu työntekijöistään ja heidän perheistään.
Kiitos erinomaisesta kommentista!
Muistelinkin, että tässä oli joku vuosi, milloin tämä muuttui. Nythän tosiaan muistaakseni edes tuo 18v ei ole rajana, vaan kaikki työ kerryttää eläkettä jopa alle 18-vuotiaana. Ja hyvä historiankertaus järjestelmästä! Meinasin kirjoittaa itsekin noista alkutekijöistä jne, mutta silloin blogiteksti olisi venynyt järjettömiin mittoihin.
Tuo on mielenkiintoista, että sinunkin ikäluokassasi oli tuota talon varoilla asumista. Kertoo osaltaan siitä, kuinka uusi systeemi tosiaan on – ja siitä, että ei ole kauaa kun Suomi oli samalla tasolla monen muun kanssa eläketurvan kanssa.
Erinomainen kirjoitus tärkeästä aiheesta!
”Henkilökohtaisesti pystyisin sijoittamaan eläkemaksuni huomattavasti kustannustehokkaammin kuin nykyiset eläkeyhtiöt pelkästään omien sijoituksieni pienempien kulujen takia.” Olet aivan oikeassa tämän kommenttisi kanssa. Käytännössä tuohon tilanteeseen pääsee Suomessa vain oman yrityksen kautta jolloin voit säätää eläkemaksusi niin alas kuin uskallat (minimi on vähän alle 2k€ vuodessa) ja sijoittaa säästyneet rahat itse. Ehkä tämä jopa on se mihin päättävät tahot haluavatkin ohjata käytöstä? Eli enemmän riskiä haluavat lähtevät yrittäjäksi.
KIitos! Ihan oikeassa olet, että yrittäjän eläketurvassa tuo tosiaan olisi mahdollista. Useammat yrittäjät, jotka kuitenkin tunnen pitävät juuri eläkemaksut minimissä, mutta samalla eivät kuitenkaan sijoita varojaan henkilökohtaisesti vaan yritykseen. Tällöin kaikki munat ovat samassa korissa sinne eläkkeelle asti, mikä voi johtaa isoihinkin pettymyksiin.
Haluaisin uskoa, että tämä on tehty juuri ohjaavuuden takia, mutta epäilen… Toivottavasti joskus kuitenkin itsekin pääsen tähän ja olisi mukava kokeilla siipiä yrittäjänä kyllä joskus.
Tekstissä kiinnitettiin huomiota moneen hyvin olennaiseen asiaan suomalaisessa eläkejärjestelmässä. Itse korostaisin vieläkin enemmän nykyisen pirstaleisen järjestelmämme järkyttävän kustannustehottomuutta eläkkeensaajan näkökulmasta. Ensinnäkin, meillä on aivan liian monta eläkeyhtiötä, joilla jokaisella on oma kallis hallintokoneisto ja ns. sijoitusasiantuntijat. Pärjäisimme näin pienessä maassa kyllä yhdellä tai maksimissaan kahdella, jolloin päällekkäisten hallinnon purkamisen seurauksena säästyneet kustannukset vapautuisivat sijoitettavaksi ja lisäisivät kokonaistuottoa ( ja sitä kautta eläkkeiden suuruutta) merkittävästi. Toiseksi, se sijoitusasiantuntija-armeija jonka lukuisten eläkeyhtiöiden päällekkäiset organisaatiot yhteensä muodostavat, tekee todella huonoa työtä ns. aktiivisella sijoitustoiminnallaan. Yksinkenrtaisesti pelkkiin pienikuluisiin indeksirahastoihin sijoittamalla saavutettaisiin paljon paremmat tuotot kuin nykyisellä aktiivisella sijoittamistavalla. Ja samalla suuri osa kovapalkkaisista ja huonoa tulosta tekevistä ns. sijoitusasiantuntijoista voitaisiin tarpeettomina irtisanoa. Kolmas iso ongelma on se, että eläkejärjestelmämme on kokonaisuutena yksi suuri hyväveliverkosto, joka mm. lukuisilla luottamustoimillaan tarjoaa kallispalkkaisia suojatyöpaikkoja mm. poliitikoille. Eläkevskuuttaminen itse asiassa on erittäin hyvä ”täysin suojattu” bisnes, jonks harjoittamiseen vain tietyt suuret vakuutusyhtiöt ja pankit saavat oikeuden, jonka taas poliittiset päättäjät myöntävät. Ja saavat siitä vastalahjaksi hyväoplkkaisia hallituspaikkoja eläkeyhtiöissä. Näin tämä karuselli pyörii ja paisuttaa organisaatiotaan ja aiheuttaa siten kuluillaan suuren loven eläkkeensaajien eläkkeeseen.
Lisäksi on vielä suuri periaatteellinen epäkohta siinä, kuka oikeasti saa hallita yksilön työuransa aikana kerryttämää eläkevarallusuutta. Eikö päätäntävalta pitäisi olla eläkkeen kerryttäjällä itsellään eikä eläkeyhtiöllä ? Onhan täysin kohtuutonta, että esim. sellaisissa tapauksissa joissa eläkkeensaaja kuolee hyvin pian eläkkeelle päästyään ( tai jopa jo ennen sitä), koko hänen kerryttämänsä eläkepotti jää kartuttamaan eläkeyhtiön kassaa. Eikö tällainen ole laillistettua ryöstöä yksilöä kohtaan ? Yksilön koko työuransa aikana kartuttama eläkepotti pitäisi ehdottomasti olla ” korvamerkitty” hänelle itselleen, eli kuolintapauksessa siirtyä hänen perillisilleen. Tai sitten yksilöllä pitäisi olla oikeus/ mahdollisuus valita, haluaako hän osallistua yleiseen eläkejärjestelmän vai haluaako hän itse huolehtia omasta eläkketurvastaan, jolloin hän voisi hallinnoida ja sijoittaa itse eläkevaransa. Tällöin hänet luonnollisesti vapautettaisiin palkasta pidätettävästä eläkemaksusta ja työnantajan eläkemaksuosuus maksettaisiin palkan yhteydessä työntekijälle tai hänen hallinnoimalleen eläketilille, josta rahat voisi nostaa esim. vasta tietyn iän tai tietyn määrän työvuosia saavutettuaan.
Kiitos hyvästä kommentista!
Olen täysin samaa mieltä tuosta tehottomuudesta, koska tosiaan järjestelmiä ja yhtiöitä on aivan liikaa – mutta kuten itsekin kuvailit saavutetut edut, politiikka, hyvävelikerhot jne. niin tuntuu erittäin vaikealta, että kukaan koskaan lähtisi tätä yhtenäistämistä oikeasti ajamaan eteenpäin – siinä ei juuri ystäviä saa – vihamiehiä sitäkin enemmän.
Ja toisaalta, ilman ystäviä huipuilla ja oikeissa paikoissa, tällaista muutosta on mahdoton saavuttaa. Ihminen on tarpeeksi itsekäs, että yhteinen etu koskaan menisi oman edun edelle – etenkin kun kyse on suojatyöpaikoista.
Eläkkeet on ikivanha ja aikansa elänyt systeemi.
Ihmiset elää,sairastaa ja tekee niin erilaisesta että jäykkä ikään perustuva eläke on perin huono .
Perustulo hoitaa asiat oikein ja samalla eläkeikä voidaan myös poistaa
Jos työskentelen 68-vuotiaaksi asti, eläkkeeni olisi laskelmien mukaan 2400€. Sillä pärjään hyvin, kunhan asunto on oma
Lauri Ahonen: Se on kieltämättä totta, että maailma on muuttunut täysin erilaiseksi verrattuna maailmaan, jossa eläkejärjestelmä on rakennettu. Tällä hetkellä näen kuitenkin sen itse parhaaksi mahdolliseksi, vähän kuin demokratia. Se ei ole täydellinen, mutta paras tähän asti.
Olisin itsekin perustulon kannattaja, mutta en ole nähnyt siitä vielä yhtään laskelmaa, jossa se olisi valtiontaloudellisesti kestävä. Toki nyt kun valtioiden velkaantuneisuus nousee aivan uusiin numeroihin ja maailmalla muutenkin myrskyää, koskaan ei tiedä mitä tämä mahdollistaa.
AKATEEMINEN NAINEN 56V: Tämä tosiaan on enemmän kuin tarpeeksi – etenkin kun omistusasunnosta maksanut lainat pois ja mahdolliset lapset lähteneet pesästä. Isäni taitaa saada suunnilleen saman verran eläkettä ja hän ei edes omista omistusasuntoa – silti rahat riittävät enemmän kuin hyvin. Eläkeläiset saavat vielä yhtä hyvin alejakin Suomessa kuin opiskelijatkin, joten edut ovat monenlaiset.
Luottamukseni eläkejärjestelmän kehittämisen osalta on lähes nolla niin kauan kuin poliitikot ovat päättämässä asioista, koska heille tärkein huolenaihe on uudelleenvalinta eikä järkevät päätökset. Nykyinen tulevien sukupolvien kannalta erittäin epäedullinen malli ei tule muuttumaan ilman rahoituskriisiä.
Martin Paasi on tehnyt mielenkiintoisia laskelmia joiden mukaan keskivertoeläke olisi saavutettavissa huomattavan pienillä summilla, erityisesti jos summa laitetaan kasvamaan heti syntymästä lähtien. Ilmeisesti tällainen rationaalinen ja suoraviivainen toimintatapa ei vain sovi erilaisille politrukeille ja poteroissaan makaaville edunvalvojille. Onneksi pystyn helposti varmistamaan jälkikasvun toimeentulon ja eläkkeen omilla toimenpiteillä.
Näen oman eläkkeeni lähinnä vakuutuksena mikäli omat sijoitukset eivät onnistu suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta jos onnistun saavuttamaan FIRE:n sijoituksillani ei työeläke ole edes tarpeellinen vaan ylimääräinen tulo joka luultavasti menisi suoraan sijoituksiin, jälkipolvien auttamiseen tai muuhun tärkeäksi näkemääni kohteeseen. Tyypillisen veronmaksajan menot lienevät lisäksi pienenevän tasaisesti kun lähestytään eläkeikää.
Poliittinen paino on omastakin mielestäni isoimpia ongelmia eläkejärjestelmän kehittämisessä. Omalla tavallaan surullista, että kaikki tietävät politiikan lyhytjänteisyyden, mutta silti järjestelmä pysyy tällaisena.
Ja näinhän se on. Jos jokainen suomalainen saataisiin sijoittamaan johonkin tylsään indeksirahastoon kuukausittain, ei eläkejärjestelmää tarvittaisi. Mutta tämä on loppupeleissä vain utopiaa, kun tietää suomalaisen talouskasvatuksen tason ja esim. maksuhäiriöisten määrän. Siinä missä poliitikot ovat lyhytjänteisiä ajattelijoita, niin on myös moni ihminen.