Tuplasin palkkani kolmessa vuodessa – näin neuvottelet itsellesi palkankorotuksen

Palkka, palkankorotus sekä palkankorotuksen neuvotteleminen on yksi tabuimpia ja myyttisimpiä asioita työelämässä, koska raha on tabu.

Tänään kuitenkin pyrin rikkomaan yhtä suurimmista tabuista ja puhumaan niin palkastani kuin palkankorotusneuvotteluistani avoimesti. Koko työurani aikana palkkani on ollut nousujohteinen ja esim. vuodesta 2018 tähän päivään saakka bruttopalkkani on noussut 3000 eurosta 6200 euroon – olen siis onnistunut tuplaamaan palkkani vain kolmessa vuodessa.

Pelkästään yhden vuoden sisään olen onnistunut neuvottelemaan itselleni jo kaksi palkankorotusta ja kuukausipalkkani onkin noussut 5200 eurosta 6200 euroon – eli n. 20% koronasta huolimatta!

Miten onnistuin tässä ja miten sinäkin pystyt nostamaan palkkaasi huomattavasti? Tämänpäiväisessä kirjoituksessa käyn läpi omat kokemukseni siitä, mitkä ovat todistetusti parhaita tapoja nostaa omaa markkina-arvoa työelämässä ja miten myös sinä pystyt neuvottelemaan itsellesi palkankorotuksen.

Vinkkien ja kokemusten lisäksi käyn läpi vielä oman työurani ja palkkakehitykseni 21-vuotiaasta aina tähän päivään saakka!

Näin neuvottelet palkankorotuksen – laita ensin oma pesä kuntoon

Lähtökohtaisesti uskon siihen, että palkankorotus lähes aina ansaitaan, eikä saada. Tärkeintä onkin ensialkuun laittaa oma pesä kuntoon sen osalta, että olet palkankorotuksen ansainnut ainakin teoriassa. Mielestäni kaksi asiaa tässä onkin ylitse kaiken.

1. Koulutus. 

Suomessa työnantajat painottavat edelleen palkankorotuksissa ja ylennyksissä (mielestäni vähän liikaakin) virallista koulutusta, sertifikaatteja, lisäkoulutusta jne. Tämä on hyvä tiedostaa ja toimia sen mukaisesti. Jos olet käynyt vain ammattikoulun, et voi odottaa samaa palkkaa kuin ammattikorkeakoulusta valmistunut. Jos olet valmistunut ammattikorkeakoulusta, et voi odottaa samaa palkkaa kuin yliopistosta maisteriksi valmistunut.

Olen todistanut monta kertaa jo (kuitenkin suhteellisen lyhyen) työurani aikana sitä, kuinka jotakuta ei ole ylennetty tai hänelle ei ole annettu palkankorotusta, koska hänellä on ”vain” AMK-tutkinto. Tämä sotii kaikkea järkeä vastaan, mutta todellisuus usein tekee niin.

Oli elämäntilanteesi mikä vain, kannattaakin koulutukseen panostaa niin pitkälle kuin mahdollista. Kyseessä voi olla niin perinteinen koulutus kuten esim. maisterin tutkinto täydentämään AMK-tutkintoa, lisäkoulutuksia omaan alaan liittyen tai vaikka (E)MBA-tutkinto johtotehtävissä toimivalle ihmiselle. Kaikki nämä tavat nostavat arvoasi työmarkkinoilla ja myös työnantajasi silmissä ja tekee palkankorotuksen neuvottelusta helpompaa.

2. Erotu joukosta työsi jäljellä

Tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta usein asia ei näin ole. Monen mielestä edelleen samasta työstä pitäisi saada suunnilleen sama palkka – riippumatta siitä kuka sitä tekee. Olit asiasta mitä mieltä tahansa, työnantajasi ei tätä mieltä ole. Paremmilla ja tehokkaammilla työntekijöillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet neuvotella palkankorotuksesta kuin keskiarvoa alempana olevilla työntekijöillä.

Tästä eräs hyvä esimerkki löytyy aivan työurani alusta n. 10 vuotta sitten. Toimin eräiden simppeleiden hakemusten käsittelijänä suomalaisessa finanssitalossa kesätöikseni. Kahden kuukauden koulutuksen jälkeen olin kaksi kertaa tehokkaampi käsittelemään hakemuksia kuin keskimääräinen työntekijä ja virheitteni määrä ei ollut yhtään keskimääräistä isompi.

Syy tähän tehokkuuteen johtui pääosin kahdesta asiasta. Olen aina ollut keskimääräistä nopeampi tekemään päätöksiä ja toisaalta diginatiivina, antiikinaikainen musta ruutu (mikä on monelle varmasti tuttu) oli kuin luotu minulle, koska sormeni liikkuvat näppäimistöllä keskimääräistä toimistotyöntekijää nopeammin – mikä helpottaa esim. tämän bloginkin kirjoittamista huomattavasti, koska olen nuoresta asti viettänyt aikaa näppäimistön äärellä.

Koska olin kaksi kertaa tehokkaampi kuin keskimääräinen työntekijä ja kävimme tilastoja avoimesti läpi esimieheni kanssa, oli minun helppo pyytää palkankorotuksia. Toki kesäntyöntekijänä, mistä aloitin, lähtöpalkkani ei ollut mikään massiivinen, mutta se kasvoi parissa vuodessa myös n. 40% vaikka työtehtäväni eivät muuttuneet laisinkaan.

Ennen kuin alat siis neuvottelemaan palkastasi, ole rehellinen itsellesi ja siitä, oletko tehnyt parhaasi työtehtävissäsi. Jos olet ja tiedät, että olet parempi kuin keskimääräinen työntekijä, luo tämä sinulle paremman neuvotteluaseman ja lisää itseluottamusta itse palkkakeskustelussa. Tätä helpottaa se, että sinulla on oikeaa dataa käytössä palkkaneuvotteluja varten.

Tiivistettynä voikin sanoa, että palkankorotuksen eteen sinun pitää tehdä aivan ensiksi itse töitä. Vasta sitten kannattaa neuvotella asiasta.

Maailmassa ei ole koskaan lisää vastuunkantajia – ole yksi heistä!

Vaikka olisit paras työntekijä, voi silti olla, että et saa palkankorotusta nykyisissä työtehtävissä. Syynä voi olla tiukka budjetti tiimissäsi tai se, että olet saavuttanut jo katon työtehtävässäsi.

Tällöin vaihtoehdoksi tuleekin usein vastuun lisääminen omissa työtehtävissä. Tämä voi tulla puhtaan ylennyksen kautta esimieheksi (johon yllättävän moni esim. asiantuntijatehtävissä toimiva ei halua) tai jonkun lisävastuun ottaminen oman työn ohelle. Tällöin usein työnantajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa palkkaasi.

Olen kuullut paljon tarinoita työpaikoista ja työnantajista, jotka lisäävät vastuuta, mutta eivät suostu nostamaan palkkaa vaan voivat luvata ”katsotaan sitten tulevaisuudessa, kun on parempi aika”. Tällaisissa kohdissa suosittelen olemaan erittäin tiukka. Sinulla on etu jo luonnostaan sen takia, että sinulla on neuvotteluvaltti ja työnantajallasi ei ole.

Voit joko katsoa oikeasti hetken pitääkö työnantaja sanansa tai sitten aidosti vaatia palkankorotusta kunnes työnantajasi taipuu – tärkeintä on, että et luovuta ja et anna työnantajasi sanella ehtoja kun sinä olet se, joka lisävastuuta alkaa kantamaan. Jos palkankorotusta ei ala kuulumaan, on sinulla CV:ssä arvokasta lisäsisältöä ja työpaikan vaihtaminen esimieskokemuksella on myös aina huomattavasti helpompaa, kuin ilman sitä.

Jokainen joka on ollut työelämässä tietää, että vastuunkantajia ei ole koskaan työpaikalla liikaa. Ole siis yksi heistä ja käytä sitä hyväksesi palkkaneuvotteluissa!

Työpaikan vaihto on loppupuleissä aina varmin tapa palkankorotukseen

Jos mikään edellisistä tavoista ei toimi suoraan, on vielä yksi tapa nostaa palkkaa, josta äsken vinkkasinkin – rajuin, mutta samalla helpoin kaikista. Tämä on työpaikan vaihtaminen. Yleensä kun vaihtaa työpaikasta toiseen, on helpompaa neuvotella palkasta, koska sinä pystyt aina asettamaan ensin palkkapyyntösi.

Tämä koskee niin tilanteita, missä headhunter soittaa sinulle kuin myös tilanteissa, joissa haet töitä oma-aloitteisesti. Rekrytointitilanteessa työnantaja on oikeasti kiinnostunut vain saamaan osaavimman henkilön ja palkkaneuvottelu on työnhakijalle aina helpompi kuin jo vakiintuneessa työsuhteessa – tästä kannattaa ehdottomasti ottaa hyöty irti.

Tästä erinomainen esimerkki on oma tilanteeni, josta kirjoitin aikaisemmin blogissani kun vaihdoin viime vuonna työpaikkaa. Tiivistettynä tilanne meni näin.

1. Headhunter soitti – pyysin palkkaa 4500 euroa. Jäin työhaastattelussa kakkoseksi.
2. Puolen vuoden päästä samainen työnantaja soittaa minulle ja sanoo, että mitäs jos tulisit sittenkin (minun sijasta valittu henkilö ei ollut tehtävään sittenkään sopiva ja oli irtisanottu koeaikana). 
3. Tiesin, että työnantaja ei halunnut aloittaa rekryprosessia uudestaan, joten pyysin 5000 euron rahapalkkaa 4500 euron sijasta. Työnantaja kyllä muisti, että olin pyytänyt viimeksi 4500 euroa, mutta suostui silti – uuden rekryprosessin aloittaminen olisi ollut huomattavasti kalliimpaa.

Käytin tilanteessa vahvaa neuvotteluasemaa tietoisesti hyödykseni ja se kannatti. Ja nyt kun miettii, että palkkani on vähän yli vuosi tämän jälkeen jo 1000 euroa korkeampi, olen onnistunut myös työnantajalleni oman arvoni osoittamaan eli loppupeleissä molemmat voittivat.

Toinen esimerkkini työpaikan vaihtamisesta ja korvauksesta puhuttaessa on itselleni negatiivinen kokemus, joka on kuitenkin opettavainen ja kumoaa sen legendan mitä monesti sanotaan työpaikan vaihtamisesta. Usein työpaikkaa ei voi vaihtaa liian usein – vaikka työpaikkaa vaihtaisi koko ajan 2-3 vuoden välein, ei se tunnu työnantajia liikuttavan. Enter case ison osakesijoitukseni Aallon Groupin pörssiuran ensimmäinen toimitusjohtaja.

Kun Aallon Group muodostui, haettiin sille tilitoimistojen ulkopuolinen toimitusjohtaja. Kyseinen toimitusjohtaja oli suhteellisen nuoresta iästään tehnyt jo hyvän uran – mutta urassa mielenkiintoista oli se, että hän ei ollut yhdessäkään tehtävässä viihtynyt yli kolmea vuotta. Aallon Group otti mielestäni harkitun riskin palkatessaan kyseisen henkilön toimitusjohtajaksi (joka sattui olemaan vielä Aallon Groupin hallituksen jäsenen vaimo) ja loppupeleissä tämä kostautui niin Aallon Groupille kuin yrityksen osakkeenomistajille.

Alle vuoden toimitusjohtajan pestin, kyseinen henkilö vaihtoi jälleen työpaikkaa, tällä kertaa toimitusjohtajan pestiin toiseen firmaan – entiselle työantajalleen. Alle vuoden pestistä kyseinen tj nosti Aallon Groupilta osakepalkkioina lähes puolen miljoonan euron verran korvauksia ja hänen miehensä toisen mokoman. Isommalle pörssiyhtiölle tämä ei olisi merkittävä potti, mutta Aallon Groupin markkina-arvon ollessa vain 31 miljoonaa, on kyseessä kuitenkin 3% markkina-arvosta osakkeina – suhteessa pienestä panostuksesta yrityksen eteen.

Kyseinen on esimerkki tietystä näkökulmasta ihailtava ja tietystä näkökulmasta äärimmäisen röyhkeästä itsekkyydestä, jota jokainen meistä työelämässä on joskus nähnyt ja josta jokainen meistä voi oppia. Yrityksen osakkeenomistajana en ollut tyytyväinen siihen, miten asiat menivät, mutta työelämäoppina tilanne oli erittäin opettavainen. Uskalla vaatia, voit yllättyä, mitä muut ovat valmiita antamaan!

Palkkakehitykseni valmistumisen jälkeen

Entä miten sitten olen itse onnistunut kaksinkertaistamaan palkkani työurani aikana vain kolmessa vuodessa? Katsotaan graafia, siitä miten palkkani on alkanut kehittymään, kun aloitin osa-aikaisena asiakaspalvelijana opiskelujen aloituksen ohessa vuonna 2012 sekä miten palkkani on kehittynyt valmistumisen jälkeen kolmessa vuodessa ja analysoidaan ne kohdat, mistä ja miten palkankorotus on tullut.

3000 euroa/kk oli lähtöpalkkani kun valmistuin KTM:ksi vuoden 2017 lopussa. Tässä täytyy muistaa, että en valmistunut niin aikaisin kuin pystyin ja lykkäsin valmistumistani kokonaisella vuodella, vain jotta pääsin opiskelijavaihtoon. Tein lähes täysipäiväisesti töitä jo puoli vuotta ennen valmistumistani ja olin tehnyt koko opiskeluaikani töitä samaisessa yrityksessä osa-aikaisesti. Kun minulle tarjottiin 3000 euron palkkaa, en ollutkaan tyytyväinen millään tapaa, koska perus KTM:n keskipalkka liikkuu n. 3400 eurossa valmistumisen jälkeen.

3500 euroa/kk. Palkkani nousikin pian 3500 euroon, sillä hain muita töitä oman työpaikkani ulkopuolelta. Työnantajani kuuli tästä työkaveriltani ja oli valmis nostamaan palkkaani, jotta en lähde työpaikalta. Tässä mielestäni korostuu jälleen se, että olin todennäköisesti tehnyt töissä jotain oikein, jos työnantajani ei halunnut minusta luopua.

5200 euroa/kk. Palkkani nousikin kerralla huomattavasti kun vaihdoin työpaikkaa, aivan kuten yllä kirjoitinkin. Samalla myös ylenin asiantuntijasta päälliköksi, joten vastuuni kasvoi samalla. Tässä yhdistyikin niin vastuiden kasvuu kuin myös työpaikan vaihto.

5400 euroa/kk. Palkkani nousi jälleen 200 euroa kun kävimme esimieheni kanssa puolen vuoden koeaikani jälkeen kehityskeskustelun. Palaute oli erittäin positiivista, joten tiesin, että voin pyytää palkankorotusta. 200 euroa ei ole 5200 euroon merkittävästi lisää, mutta halusin ensin hieman tutkiskella sitä, miten esimieheni palkankorotuspyyntöön suhtautuu ylipäätänsä. Jostain syystä olin hieman kiusaantunut pyytämään lisää palkkaa, vaikka olin onnistunut työtehtävissäni, joten tämä vuosittainen palkankorotus oli aivan ok tähän kohtaan ja opetti minulle myös sen, kuinka vaikeaa palkankorotusta oli pyytää.

6200 euroa/kk. Olin nyt ollut hieman yli vuoden uusissa työtehtävissäni ja saanut erittäin positiivista palautetta työn jäljestäni läpi organisaation. Kehitystöissä ollessani olen tekemisissä käytännössä kaikkien työpaikan sisäisten sidosryhmien kanssa, joten koin, että olin aidosti onnistunut töissäni.

Menin esimiehelleni 9 kohdan listan kanssa, jonka takia koin, että ansaitsin selkeän palkankorotuksen.  Tärkeimmät viisi kohtaa listasta olivat:
1. Omien työtehtävieni vuositavoitteiden ylittäminen
2. 360-arvioinnin tulokset, jotka olivat n. 4,5 eli erittäin lähellä maksimia
3. Lisääntynyt vastuu ja vetämäni projektin koon ja merkityksen kasvaminen
4. Korkea kysyntä omalle osaamiselle työmarkkinoilla
5. Lisääntynyt esimiesvastuu

Toivoin, että myös esimieheni oli huomannut organisaation positiivisen palautteen ja kehtasinkin pyytää hieman suurempaa, 1200 euron palkankorotusta. Yrityksemme oli ottanut vähän iskua viime vuonna, mutta tästä huolimatta esimieheni allekirjoitti argumenttini ja vaikka en ihan 1200 euron palkankorotukseen päässyt, sain tuplattua palkkani kolmessa vuodessa 800 euron palkankorotuksella!

Onkin hyvä muistaa, että aina kannattaa pyytää enemmän kuin pitää mahdollisena. Olin varma, että en saa 1200 euron palkankorotusta, koska korona-aika, mutta kuten aina elämässä – kun tähtäät korkealle, niin lopputulos on hyvä, vaikka onnistuminen ei olisikaan täydellinen. Pyytäminen ei satuta ketään, ei sinua, eikä työnantajaasi.

Rohkeutta palkankorotuksen pyytämiseen

Yleisimpiin palkankorotus-kysymyksiin kuten: ”kuinka usein palkankorotusta voi hakea?” tai ”kuinka suuri palkankorotus on sopiva” ei ole mitään yksinkertaisia vastauksia. Uskon, että tämä kirjoitus kuitenkin antoi sinulle työkaluja myös omiin työsopimusneuvotteluihin ja ennen kaikkea suunnitelmallisuutta ja rohkeutta siihen, että uskallat vaatia ja neuvotella omasta palkastasi ja tilanteestasi työpaikalla.

Suuri osa palkankorotuksen saamisesta on kiinni ennen kaikkea omasta osaamisesta ja työn jäljestä sekä omasta rohkeudesta – joskus jopa röyhkeydestä. Jokainen meistä elää toivottavasti ensikädessä itseämme – ei työpaikkaamme varten. Kohtuullinen palkankorotus on siis tasan niin iso, kuin itse näet järkeväksi faktatietoihin perustuen. Ja jos silloinkaan ei onnistu, on työpaikan vaihtaminen enemmän kuin hyvä vaihtoehto ja sitä ei kannata pelätä tai pitää vääränä.

Toivon, että tämä teksti antoi sinulle rohkeutta, uusia ajatuksia sekä lähestymisnäkökulmia palkankorotusneuvotteluihin myös haastavina aikoina!

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista päivityksistä!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi

 

23 kommenttia artikkeliin ”Tuplasin palkkani kolmessa vuodessa – näin neuvottelet itsellesi palkankorotuksen”

  1. Tämä oli hyvä kuvaus ura- ja palkkakehityksestä vastavalmistuneesta asiantuntijaksi. Työtehtävien vaihto on suurin kirittäjä suurempaa palkkaa tavoitellessa. Oma aktiivisuus palkitaan usein varsin nopeasti koska tyypillisesti valtaosa työntekijöistä haluaa vain nykyisen palkkansa mahdollisimman helpolla eikä suurempaa nälkää eteenpäin ole.

    Palkan nostaminen noin 80k€ onnistuu varsin helpolla mutta mielenkiintoiseksi asia muuttuu tästä eteenpäin. Nettoansion tuplaaminen vaatisi noin 200k€ vuositulot. Itse olen tietoinen, ettei Suomesta löydy valvomotyötä josta voisin tienata nykyistä paremmin, tai korotus olisi lähinnä marginaalinen. Ainoa vaihtoehto lienee edetä johtotehtäviin, jolloin työpäivien määrä nousisi 12->20 kuukaudessa, kuulostaa erittäin huonolta vaihtokaupalta.

    Ratkaisuni työelämään kypsymiseen on ollut pitää hyvää huolta kirjanpidosta ja neuvotella pankista uusia sijoituslainoja, joiden avulla tulotasoa saa hivutettua tasaista tahtia ylöspäin ilman ponnistelua oravanpyörässä. Palkkatyön saa usein varmistettua täyttämällä minimivaatimukset. Meidän yrityksessä on melko suoraviivainen palkkaus, joten huippusuorituksella ja venymisellä on saavutettavissa vain muutaman satasen lisä kuukaudessa. Uran päätöspisteen saavuttaminen pitää tunnistaa ja hyväksyä, tämän jälkeen tulee luoda strategia, jolla mennään tästä eteenpäin.

    Vastaa
    • Tämä on erittäin totta! Koen myös, että suurin osa ihmisistä pääsee tähän asti, jos haluaa – lähes jokaisella alalla. Se seuraava askel on kuitenkin se suurin kysymysmerkki – myös minulle. En tiedä miten tästä pääsen enää indeksikorotuksia korkeammalle ja itselläni ei ole nykyisellä työpaikalla tai muutenkaan selvää urakehitystä eteenpäin, vaikka kiinnostusta olisi. Paikkoja on kuitenkin sitä vähemmän, mitä korkeammalle mennään.

      Toivon, että keksin vielä uusia suuntia, josta saisin uutta vauhtia uralleni, mutta nyt pitää hetki keskittyä tekemään vain työtäni hyvin.

      Vastaa
      • Elät aikamoisessa kuplassa, jos koet, että ”suurin osa ihmisistä pääsee tähän asti, jos haluaa – lähes jokaisella alalla”. Jos katsoo vaikka tilastoja (https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html), niin vasta johtajien mediaani on tässä. Voiko suurin osa ihmisistä olla johtajia? Ja maksetaanko siitä sama korvaus joka alalla?

        Tarkoitukseni ei ole kinata asiasta, vaan pyydän hiukan realismia. 🙂 Olet aika rahakkaalla alalla/uralla, samaa ei voi sanoa vaikkapa nyt päiväkodin työntekijöistä.

        Vastaa
        • Ihan oikeassa olet, oli vähä laiskasti kirjoitettu kommentti 😀 Pointti oli tosiaan tuossa kommentissa Mukimiehen mainitsema urakehitys asiantuntijasta päälliköksi – ei sinällään palkka. Finanssialalla, jossa itse työskentelen on tosiaan huomattavasti esim. juuri julkista merkittävästi isompi palkka ja alakohtaisetkin erot ovat suuria ja tiedän että on käynyt erittäin hyvä tuuri alavalinnan ja työpaikan kanssa.

          Vaikka kaikki eivät voi olla päälliköitä – tai johtajia, niin tuntuu, että jokainen joka haluaa olla, usein ainakin päälliköksi pääsee, koska kuten tekstissäkin mainitsin, vastuunkantajia harvemmin on liikaa. Oli kyse finanssialasta tai päiväkodin työntekijöistä. Vähän sama kuin FIRE:ssä – moni siihen pystyy pääsemään, mutta vain erittäin harva pääsee.

          Vastaa
  2. Kun firman linjaus on, että palkkoja ei koroteta – silloin korotusta on turha pyytää. Itse olen kolmessa vuodessa kehittynyt työssäni todella paljon, mutta palkkaa ei ole korotettu (ei edes yleiskorotusta, koska työehtosopimusta ei ole). Vastuualuettani on kasvatettu määräyksellä ei keskustelulla. Olen pyytänyt esimieheltäni korotusta perusteiden kanssa. Esimies on todennut perusteet aiheelliseksi, mutta samaan hengenvetoon sanonut, että palkankorotusta tule. Yritys tietää, että alueella on työttömyyttä paljon, ja töitä ei kovin montaa tarjolla. Tottakai moni lähtee heti kun muualla aukeaa paikka.

    Vastaa
    • Joo aika monella työpaikalla on tarkka kuri palkkojen kanssa ja julkisella tämä korostuu etenkin. Toki itsellänikin vanhalla työpaikalla tuli sama asia vastaan, että palkkaa ei voinut enää yksinkertaisesti korottaa. Aloinkin käytännössä silloin etsiä uusia töitä ja pian sen jälkeen työpaikkaa vaihdoinkin uusien haasteiden ja korkeamman palkan perässä.

      Ei kannatta myöskään turhaa pelätä mielestäni eri alojen sisällä vaihtamista. Moni työelämä kuitenkin on aika universaali ja hyvä työntekijä usein pärjää alasta riippumatta, monella alalla (esim. finanssialalla), ei substanssiosaamisen tarvittavaan kerryttämiseen mene kuitenkaan kauhean aikaa, jos oikeasti kiinnostusta alalle löytyy (toki tässäkin poikkeuksia työtehtävissä on).

      Vastaa
  3. Moi!
    Löysin blogisi nyt kun olen alkanut pohtimaan pitäisikö hakea ns varavaihtoehtona kauppikseen yhteishaussa, tosi mielenkiintoista kontenttia! Haen ensisijaisesti arkkitehtuuriin, mutta monet asiat kiinnostaa, etenkin kielten ja monenlaisen osaamisen yhdistäminen uraan, tämän vuoksi kauppiksen ”laajuus” myös olisi ehkä hyvä vaihtoehto.

    Tykkäsin postuksestasi, jossa pohdit, mitä opiskella kauppiksessa. Olen käsittänyt, että riippuu muihin aloihin verrattuna kauppatieteissä paljon itse koulusta, minkälaista suuntaa ura voi saada. Itselläni tosiaan luovuus ja kielet, kulttuurit ja kansainvälisyys vahvaa ja kiinnostavaa, mitkähän koulut listautuisivat tällaiselle kombolle parhaiksi? Olisi siis hauska kuulla, mikäli osaisit kertoa niitä suurempia kuin hienovaraisempiakin eroja eri kauppisten välillä!

    Vastaa
    • Kauppiksen kurssit ovat mielestäni sopivia ihan kenelle vain. Ja myös hyvä sivupaino etenkin, jos arkkitehtuuria pääset opiskelemaan. Voin luvata myös, että paljon helpompia opintopisteitä ja chillimpää opiskelijaelämää 😉

      Noilla sinun mielenkiinnoillasi varmaan kansainväliset linjat (kauppiksessa kuin kauppiksessa) ovat varmaan suhteellisen varma betti. Aallon ja Tampereen kauppikset ovat kuitenkin mielestäni mielenkiinnosita huolimatta ne parhaat vaihtoehdot – sieltä aukeaa eniten erilaisia vaihtoehtoja. Voin koettaa kirjoittaa kauppakorkeista laajemman tekstin, mutta pitää sanoa, että itsellä ei kokemusta kuitenkaan kaikista ole, joten sinänsä en kaikkia pieniä eroja koulujen välillä tiedä.

      Vastaa
  4. mä tienasin jo ekat milljoonat ennen 22 vuotta. olen nyt 32, omaisuutta on 115 miljoonaa riippuu vähän laskutavasta. On vaikea enää löytää taloudellisia tavoitteita elämässä. Hauska lukea sinun kaltaisten lilliputtien kirjoituksia. tuhlaan 6000 pelkästään uuden Porschen lainanlyhennykseen kuussa. Ja kuvitella että se on sinun palkka mistä olet niin ylpeä. mikset lopeta tämmöisten turhanpäiväisten blogien kirjoittamista?

    Vastaa
  5. Olet onnistunut hienosti palkkaneuvotteluissa. Mutta kuten tuossa jo aiemminkin vähän asiaa sivuttiin, niin aika monelle vastaava on täysi mahdottomuus/progressiivisuus syö valtaosa korotuksesta.

    Isoissa yrityksissä on tiukka palkkapolitiikka ja käytännössä korotukset menevät niille, jotka ovat palkkakuopassa. Olipa miten tehokas hyvänsä. Julkisista aloista puhumattakaan. Tällöin ainoa keino saada korotus on vaihtaa työpaikkaa (tai etsiä firman sisältä uusia, korkeamman palkkaluokan tehtäviä). Työnantajaa tuskin ihan joka vuosi kannataa vaihtaa.

    Ajan saatossa on tyydyttävä pääasiassa indeksikorotuksiin, ellei sitten ala sivutoimiseksi yrittäjäksi, joka avaa useita mahdollisuuksia lisätienesteille.

    Vastaa
    • Joo progressiivisuus on vähän turhauttava, mutta uskon silti, että vaikka kaikilla ei toki ole mahdollisuutta, huomattavasti suurella osalla on mahdollisuus merkittävästi korkeampaan palkkaan kuin ennen. Ilman vertailuryhmääni en olisi itsekään kehdannut pyytää näin paljon palkkaa ja olisin tyytyväinen 4000-5000 euron bruttopalkkaan.

      Aina kannattaa kysyä ja kokeilla neuvotella, oli töissä missä vain. Mahdollista on myös, että on itse palkkakuopassa, jos ei ole aiemmin pyytänyt korotuksia syystä X tai Y. Jos ei korotusta tule, niin silloin kannattaa ehdottomasti harkita työpaikan vaihtamista. Työpaikkaa vaihtamisella kuitenkin saa kaikista helpoiten nostettua palkkaa – jopa samanlaisissa työtehtävissä, jos pystyy omalla osaamisellaan toiveen perustella, työnantaja kuitenkin keskimäärin haluaa parhaan työtekijän, vaikka hän olisi vähän kalliimpi.

      On paljon rajoituksia, minkä takia eri tilanteissa ei palkankorotusta ei saa, mutta niihinkin löytyy lähes aina ratkaisu, joten ongelmien sijaan kannattaakin keskittyä mahdollisiin ratkaisuihin – voi yllättyä iloisesti! Ja vaikka työpaikkaa ei ihan joka toinen vuosi kannata vaihtaa, 4-5 vuotta samassa työpaikassa on mielestäni enemmän kuin tarpeeksi, nuoremmille 2-3 vuotta tarpeeksi, koska on hyvä nähdä erilaisia työpaikkoja nopeasti, jotta oppii itsekin mitä arvostaa työnantajassa.

      Vastaa
  6. … ja sitten jossain kohtaa, viimeistään seuraavan notkahduksen jälkeen, huomaat että kaikki uudet pestit menevät nuoremmille työntekijöille. Siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat selvästi halvempia kuin sinä.
    Tuon sai huomata esim. aika moni hyvään palkkaan tottunut ”nokiainsinööri” 10 vuotta sitten.

    Tuon voinee asiantuntija/päällikkötehtävissä välttää vain olemalla ehdoton guru alallaan. Vaihtoehtona on sitten kiivetä organisaatiossa korkeammille tasoille. Tai tyytyä hieman kapeampaan ja pidempään leipään, mutta se ei tainnut olla tässä kohtaa vaihtoehto 🙂

    Vastaa
    • Ja näinhän sen kuulukin mennä! Niin kauan kuin kehittyy ja vastuuta tulee lisää, sitä myötä palkan pitääkin nousta. Ja usein tätä tapahtuu juuri nuorilla työntekijöillä, kun nälkää ja kehitettävää vielä riittää.

      Ja olet aivan oikeassa. Asiantuntija ja päällikkötehtävissä palkkaa voi korottaa vain tiettyyn pisteeseen ja olen itse alkamassa saavuttamaan nyt sen pisteen. Vaikka saisin työkalupakkiini vielä lisää taitoja, ei nykyisenkaltaisissa tehtävissä palkkani pysty nousemaan kuin maksimissaan sen 1000-2000 euroa (ja tämäkin todennäköisesti työpaikkaa vaihtamalla). Vaihtoehtoina on siis tähän tyytyminen tai vielä korkeammalle tasolle tähtääminen ja itselläni tavoite onkin vielä korkeammalle, nyt kun olen hyvään vauhtiin päässyt.

      Vastaa
  7. Itsellä on täysin eri kokemus tuosta koulutustason vaikutuksesta palkkaan ja myös rekrytointiin. Tosin työskentelen teknologiateollisuudessa, ja tämä voi olla paljon toimialasta riippuvaa. Varmaan juuri finanssiala voi olla sellainen, että siellä esim. maisterin tutkintoa vaaditaan, ja myöskin arvostetaan korkealle. Itse olen vain hölmö amk- insinööri koulutukseltani, vaikka tuloissa mitattuna menen reilusti esim. ekonomien yli(avg.). Tämän on mahdollistanut kova työ, osaamisen kehittäminen kursseilla ym. ja eteneminen johtotehtäviin. Ja sattuma sekä onni! Edellä mainittujen osuutta ei voi koskaan väheksyä, sillä esim. omalla kohdalla voin sanoa, että olen sattunut pariinkiin otteeseen juuri oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. Lisäksi voimakkaasti kasvavissa organisaatioissa on kovalla työllä iso mahdollisuus edetä uralla, ihan perustallaajankin.

    Ja vielä tuohon koulutusvaatimukseen. Tähän vaikuttavat ennen kaikkea työnantajat ja rekrytointeja tekevät ihmiset, osa arvostaa todella(liiankin) korkealle todistusta tutkinnosta, osa taas muita asioita kuten persoonaa, työkokemusta ja asennetta. Kymmeniä rekrytointeja itsekin tehneenä, olen pyrkinyt palkkaamaan ennen kaikkea hyviä ihmisiä, joilla on intohimoa ja asennetta työntekoa kohtaan kokemuksen ja ammattitaidon lisäksi. Onko se todistus sitten amkista, yliopistosta tai jopa amiksesta ei ole niin ollut väliä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon eräs suomalainen teknologia-alan pörssiyhtiö, jonka johtoryhmässä on menestyksekäs nuorehko johtaja – ammattikoulupapereilla 🙂 Ja +100k€ tuloilla. Maininittakoon vielä se, että kyllä osassa ammatteja nämä koulutusvaatimukset ja todistukset ovat myös tärkeitä. Eihän lähihoitajasta tee lääkäriä, vaikka kuinka olisi hyvä asenne ja persoona. Noin niinku vaan yhtenä esimerkkinä.

    Hieno palkkakehitys sinulla ollut kyllä. Se tulee väistämättä hidastumaan, mutta kovalla työllä ei varmasti pysähtymään 🙂 Ja se mikä on hyvä asia sinullakin: olet varsin nuorena päässyt hyvään tulotasoon kiinni. Harvemmin se palkkakehitys loppuu vielä 30-40 vuotiaana ja esim. eläkettä kertyy hurjasti enempi versus tasaisemman palkkakehityksen omaavat ikätoverit.

    Vastaa
    • Hyvä huomio itseasiassa tuo ala! Itsellä tosiaan oma näkemys suurelti perustuu omaan ja kaverieni kokemukseen, jotka ovat jollain tasolla kauppisaloilla (oli se sitten finanssialalla tai jossain muualla), jossa tuo papereiden tarve korostuu varmasti huomattavasti enemmän kuin teknologialoilla, joissa kuitenkin halutaan vain paras osaaja.

      Oma urakehityksesi vaikuttaa juuri sellaiselta, millaista se minun mielestäni pitäisikin olla. Koulupapereilla ei kuitenkaan melkein millään alalla tee enää mitään 5-10 vuoden jälkeen. Jopa noilla erikoistuneilla aloilla kun suurimman osan töistä oppii oikeasti töistä ja koulupapereiden tuijottaminen muuttuu erittäin nopeasti järjettömäksi – kouluun kuitenkin usein tarvitaan aivan eri taitoja kuin työelämässä menestymiseen.

      Ihmisiä pitäisi mitata useamminkin sen mukaan, miten he töissä menestyvät ja tekevät eikä sen mukaan, miten koulussa tuli tentittyä – toivoisin, että Suomi menisi ylipäätänsä siihen suuntaan, niin se olisi kaikille hyväksi.

      Vastaa
  8. Hei, hyvä teksti. Kynnys palkankorotuksen pyytämiseen on korkea koska se itsellä ainakin loisi paineita suoriutua töissä entistäkin paremmin. Ehkä impostor syndrome puhuu tässä. Mutta jos on valmiiksi jo vähän jaksamisen äärirajoilla niin tuntuu paremmalta vaan tyytyä nykyiseen palkkatasoon ilman paineita. Ehkä tekisi mieli jopa siirtyä 4 päiväisee työviikkoon. Mutta kun nykyinen elintaso täytyy jotenkin ylläpitää.

    Vastaa
    • Kiitos! Tunnen monta, joilla on sama ongelma. Huijarisyndroomaa on välillä meillä kaikista ja se on ihan terveen mielen merkki, kunhan ei tosiaan anna sen vaikuttaa oman edun ajamiseen liikaa. Yleensä juuri ne hyvät ahkerat ja tunnolliset työntekijät eivät välttämättä osaa arvostaa omaa arvoaan yritykselle ja eivät pyydä tarpeeksi usein palkankorotusta.

      Ja tuossa sinun tilanteessa voisi olla palkankorotukselle ihan aiheellinen paikka – jos pyrit saavuttamaan nelipäiväisen työviikon, palkankorotus on paras tapa siihen. Tällöin saat pidettyä suunnilleen nykyisen elintason, vaikka yksi palkkapäivä viikosta poistuukin – samallahan kuitenkin laskee myös veroprosenttisi, joten uskon, että yllättävän maltillisella palkankorotuksella ja neljän päivän työviikkoon siirtymisellä pystyt saavuttamaan saman tulotason verojen jälkeen kuin nyt!

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Erkki Peruuta vastaus