Firetyksen yksi tärkeimpiä ja yleisimpiä sääntöjä on niin sanottu neljän prosentin sääntö, jolla voi mitata sitä, kuinka paljon omaa sijoitusvarallisuutta täytyy kerryttää, jotta pystyy sanomaan, että on saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. En kuitenkaan itse välitä neljän prosentin säännöstä matkalla omaan taloudelliseen riippumattomuuteen ja tänään kerron miksi.
Mikä on 4%:n sääntö?
Neljän prosentin sääntö on amerikkalaisen William P. Bengenin luoma malli. Idea on yksinkertainen.
Neljän prosentin sääntö perustuu siihen, voit nostaa huoletta neljä prosenttia vuodessa sijoituksistasi ja kuluttaa ne elämiseen, koska sijoitukset kasvattavat arvoaan nopeammin kuin henkilö ehtii sitä 4% säännöllä nostamaan. Oli sijoitusvarallisuutesi kuinka iso vain, riittää omaisuutesi elättämään sinut, kunhan nostat vain tämän neljä prosenttia sijoituksista vuosittain. Koska matematiikka, mallissa rahat eivät lopu koskaan pörssin tuottaessa historiallista tuottoa – elit 100 tai vaikka 200-vuotiaaksi.
Parasta neljän prosentin mallissa on sen yksinkertaisuus. Kuka tahansa voi mallin ymmärtää ja erittäin moni pystyy FIRE:n saavuttamaan kyseisellä mallilla, kunhan laskee vuosikulutuksensa tarpeeksi matalaksi. Esim. 1200 euron kuukausikuluilla, FIRE:n pystyisi saavuttamaan vain 360 000 euron sijoitusvarallisuudella. Tämä voi olla monelle meistä realismia 10-20 vuoden säästämisen ja sijoittamisen jälkeen esim. yksinkertaisiin halpoihin indeksirahastoihin.
Bengenin mallia on kuitenkin happotestattu paljon erilaisissa akateemisissa papereissa, koska malli luotiin vuonna 1996 ja maailman talous oli silloin erittäin erilaisella mallilla. Korot olivat korkeammat, inflaatio oli korkeampaa, talouskasvu oli nopeampaa jne. Erilaiset tutkimukset ovatkin antaneet suurimmaksi osaksi Bengenin teoriaa tarjoavia lopputuloksia.
Pessimistisimmillään tuloksissa on sanottu, että neljän prosentin säännön sijaan, pitäisi käyttää kahden prosentin sääntöä. Kahden prosentin sääntö kestäisi testausta oikeastaan millä tahansa osakemarkkinoiden aikavälillä (niinä huonoimpinakin), tosin luonnollisesti tämä johtaisi tarvittavan sijoitusvarallisuuden tuplaantumiseen. Eli 1200 euron kuukausituloille tarvitsisitkin yhtäkkiä 720 000 euron sijoitusvarallisuuden – summan, joka onkin jo huomattavasti haastavampi monelle meistä saavuttaa.
Jos haluat laskea, kuinka paljon esim. sinun kulutuksellasi tarvittaisiin sijoitusvarallisuutta taloudelliseen riippumattomuuteen neljän prosentin säännöllä, voit käyttää laskelmiin esim. tätä laskuria.
Miksi en tule itse käyttämään neljän prosentin sääntöä?
Mutta miksi itse tavoittelen taloudellista riippumattomuutta käytännössä passiivisten tulojen avulla, enkä neljän prosentin säännön avulla? Tämä siitä huolimatta, että mallia on happotestattu paljon ja voidaan sanoa, että se oikeasti toimii lukuunottamatta pörssin pitempikestoisia huonoja aikoja. Syyt tähän ovat pitkälti psykologiset eikä niinkään matemaattisen rationaaliset.
1) Miellän kuormasta syömisen kaiken säästämisen ja sijoittamistyön vastaisena logiikkana, enkä tiedä pystyisinkö siihen
Kun miettii, että nettovarallisuuteni on kasvanut käytännössä joka vuosi siitä eteenpäin kun aloitin ensimmäiset kesätyöni vuonna 2005, on ajatus kuormasta syömisestä itselleni vieras, vaikka se tulee varmasti jossain kohtaa käymää. Tiedostan, että jos kasvatan varallisuuttani 25 vuotta putkeen, on äärettömän vaikeaa päästää kasvun ajatusmaailmasta irti.
Pyrinkin siis siihen, että pystyn kasvattamaan sijoitusvarallisuuttani myös FIRE:n saavutettuani ja neljän prosentin säännöllä tämä olisi hieman hankalampaa ja vaatisi enemmän aktiivista aikaa sijoitusten parissa (joka aika sitten on pois muulta tekemiseltä).
Uskon myös, että niinä hetkinä, kun olisin taloudellisesti riippumaton ja pörssit laskisivat samaan tyyliin kuin koronan aikaan, olisi minun vaikea pysyä rauhallisena neljän prosentin säännöllä. Jos minulla olisi esim. miljoonan euron sijoitusomaisuus, olisi se saattanut laskea korona-aikana 100 000 euroa yhdessä päivässä! Vaikka pidän itseäni suhteellisen hyvähermoisena, uskon, että tässä itse kutakin alkaisi hieman kuumottaa, vaikka järki kyllä tietää, että se tulee sieltä aina ylös, ja että nyt olisi ollut vain hyvä aika sijoittaa.
Taloudellinen riippumattomuus onkin mielestäni ennen kaikkea mielentila. Matemaattiset mallit, olivat ne kuinka varmoja tahansa eivät välttämättä pysty luomaan tarvittavaa taloudellisen riippumattomuuden mielentilaa itselleni, jos ne sotivat perinteistä ajatusmalliani vastaan. Matemaattisia malleja ja tapoja sen saavuttamiseen on paljon erilaisia, mutta jokaiselle jokin sopii paremmin kuin toiselle.
On kuitenkin hyvä huomata, että tämä ei tarkoita sitä, että en koskisi sijoituksiini laisinkaan ennen kuin joku minut perii. Lähinnä en halua vain syödä kuormasta jatkuvasti ja haluankin pystyä tekemään kerralla merkittäviäkin ostoksia, vaikka olisin taloudellisesti riippumaton. Esim. vaikka sen kuuluisan avaruusmatkan.
2) Miellän passiivisten tulojen varaan heittäytymisen maltillisella tuottoprosentilla turvallisempana
Heitti maailma eteeni oikeastaan mitä tahansa, koen myös, että passiivisilla tuloilla FIRE:n saavuttaminen on yksinkertaisesti huomattavasti turvallisempaa. Tähän on oikeastaan kaksi syytä. Jos sijoittaa FIRE:n saavutettuaan lähinnä amerikkalaisiin osakkeisiin, jotka maksavat maltillista (n. 3-4%:n) kasvavaa osinkoa ja saavuuttaa FIRE:n näin, voi nukkua hyvin, vaikka pörssit romahtaisivat.
Nämä yritykset ovat maksaneet kasvavaa osinkoa yleensä kymmeniä vuosia erittäin suurella turvamarginaalilla ja vain zombie-apocalypse tilanteessa suurin osa näistä yrityksistä leikkaisi osinkojaan. Passiiviseen tulovirtaan voikin oikeat yritykset valitessaan aidosti luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Toinen tärkeä pointti on se, että passiivisten tulojen varaan heittäytyminen ei sulje ns. kuormasta syömistä. Jos siis tulee tilanne, jossa haluaa nostaa pääomaa pois, on se mahdollista myös passiivisten tulojen tavalla – ja usein syötävää pääomaa on myös huomattavasti enemmän. Toki tämä laskee samalla tulevia passiivisia pääomia, mutta kun pitää turvamarginaalia sijoitusten määrässä, on tämä täysin siedettävä asia. Tätä helpottaa se, että asuntolainat poismaksettuna kiinteiden kulujen määrä laskee huomattavasti etenkin 50 ikävuoden tuolla puolen.
3) Jatkuva passiivinen tulovirta tilille tuo paremman mielenrauhan
Muistan opiskeluaikoina, kun sain opintotukea sekä kävin töissä samanaikaisesti. Jostain syystä osa-aikaisille tuntityöläisille maksettiin palkka kaksi kertaa kuukaudessa yhden kerran sijaan. Sain siis palkkaa tililleni kaksi kertaa kuukaudessa sen päälle, että sain opintotukea. Tähän päälle pienet sijoitukseni opiskeluaikana, niin tuntui, että rahaa tuli tililleni aika useinkin, vaikka ei koskaan mitään isoja määriä.
Tämä toi valtavasti turvallisuudentunnetta arkeeni sen sijaan, että olisi saanut tililleni rahaa vain kerran kuukaudessa ja minun olisi pitänyt laskea tarkkaan, mihin tämä kyseinen rahamäärä riittää, kunnes kuukauden päästä saan taas uudet rahat tililleni.
Tämä onkin mielestäni asia, joka on unohtunut talousasioista liiankin usein ja uskon, että tämä on yksi niistä syistä, miksi moni sijoittaja päätyy osinkosijoittamisen maailmaan. On omalla tavalla paljon palkitsevampaa ja turvallisuuden tunnetta lisäävämpää, kun näet tulojen tippuvan tilillesi vähän väliä ja rahan tulon jatkuvana.
Koen, että etenkin taloudellisesti riippumattomana tämä turvallisuuden tunne on äärimmäisen tärkeää. Voinko kokea olevani taloudellisesti riippumaton, jos joudun laskemaan kulujani ja miettimään sitä, milloin seuraavat tulot tippuvat tililleni? Mielestäni en. Oikeasti taloudellisesti riippumattomana minun ei tarvitse tuijottaa pankkitilini saldoa edes, vaikka olisin tekemässä jotain vähän isompaa kertaostosta.
Sijoitusstrategiani muutoksen jälkeen onkin ollut mielenkiintoista huomata, kuinka paljon ajatusjumppaa se on vaatinut minulta, että en ole valunut takaisin osinkosijoittamisen puolelle. Osinkosijoittaminen kun on niin huumaava tapa sijoittaa sen jatkuvan palkitsemisen takia.
Uusi sijoitusstrategiani on tuottanut puolessatoistavuodesta moninkertaisesti verrattuna vanhaan salkkuuni, mutta koska kasvu on vain numeroita arvo-osuustilillä ei se tuo samanlaista tunnetta kuin jatkuvat osingot valuessaan tilille. Vaikka absoluuttisesti osinkojen tuoma tuotto olisi huomattavasti pienempi. Tästä huolimatta eurojen tulo omalle käyttötilille on aina paljon konkreettisempaa.
Yhteenveto
Neljän prosentin sääntö onkin mielestäni erinomainen esimerkki siitä, kuinka yksinkertaistetut asiat ovat ihmisten mieleen ja ne usein leviävätkin nopeiten. Amerikkalaisista bloggareista esim. MMM on ollut mestari tuomaan esiin juuri nämä yksinkertaistetut mallit ja saamaan ihmiset innostumaan tämän avulla ympäri maailman firetyksestä.
Yksinkertaistetuissa malleissa monimutkaisista asioista on kuitenkin aina ongelmia, koska jokaisella on henkilökohtaisessa taloudesta erilaiset ajatukset ja ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi erilaisten varakassojen kanssa. Tämän huomaan myös omalla kohdallani, koska vaikka neljän prosentin sääntö sai minutkin alunperin FIRE:stä innostumaan, olen ajan kanssa tajunnut, että se ei itsessään pysty tuottamaan minulle sitä rauhaa, mitä firetyksen mielestäni pitäisi tuottaa.
Toimiiko neljän prosentin-sääntö sinusta saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden niin kuin sinä miellät sen?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Onko tuossa 4% säännössä se 25 x summa, sijoitettu pääoma vai salkun koko arvo yhdessä?
Eli sijoitan pääomaa 500k ja se kasvaa tuottoa 200k = yhteensä 700k salkun arvo. Kummasta summasta se 4% lasketaan? 500k vai 700k🙄
Joo tosiaan siitä koko summasta, milloin päättää jäädä FIRE:een eli ei tarvitse sijoittaa koko summaa 😀 Eli sanotaan, että koko sijoitusvaralisuus olisi 10 vuoden sijoittamisen jäljiltä vaikka 500 000 euroa, niin siitä luvusta voi laskea.
no asiasta on ollut mm. sharevillessä puhetta useampaankin otteeseen. Itse ajattelen niin että tuo taloudellinen riippumattomuus riippuu myös siitä onko jälkikasvua vai ei. Jos perintöä haluaa jättää niin ymmärrän ettei kuormasta syödä. Jos jälkikasvua ei ole eikä tule niin liian varallisuuden haaliminen on täysin turhaa, mukaan ei täältä mitään saa joten rahojen riittävyyttäkin voi laskea ihan eri näkökulmasta.
Tämä on ihan totta. Suurin osa varmaan haluaa jälkipolvilleen jättää ainakin jonkun verran. Itselläni täysin sama, vaikka toki mieluusti mahdollisilta lapsiltani haluaisin myös sitä, että he eivät vain elelisi perityillä rahoilla, vaan pystyisivät tulemaan toimiin myös omillaan. Ja jos ei ole lapsia, niin varmaan psykologisesti silti erittäin vaikeaa itse kullekin kuluttaa kaikkia rahoja joskus 80-vuotiaana.
Tämä riippuu niin paljon ihmisestä miten asian näkrr, mutta oman lapsen kohdalla meillä on hänelle rahasto, johon sukulaiset laittavat kohtuullisia summia rahaa syntymäpäivinä/jouluina ja jonka hän saa itselleen täytettyään 20 vuotta. Sen kummempaa perintöä hänelle ei ole tarkoitus jättää, ja tämä huomioidaan myös talouskasvatuksessa. Nykyaikana muutenkin elinajanodote on kasvussa, ja jos omat vanhempani elävät esim 80-vuotiaiksi, olen siinä vaiheessa itse 60-vuotias ja oletettavasti sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei perinnöllä ole oikeastaan merkitystä. Jos siis perintöä ajattelee lapsen tulevaisuuden turvaajana, on ajatus hieman vanhanaikainen. Ja yleensä mitä suurempi perintö, sitä riitaisampi jako, mikä sekin on irvokasta. Erikseen ennakkoperinnöt yms, mutta tämä kommentti käsittääkseni tarkoitti kuoleman jälkeen tulevaa perintöä.
Hauska konsepti tuo rahasto, mihin sukulaiset laittavat rahaa. Tuon voisi melkein kopioida omaan elämään, jos joskus lapsia saan!
Ja olen samaa mieltä siitä, että jos hoitaa omat asiansa hyvin ja vanhemmat elävät sen vähintään toivotun pitkään, ei perinnöllä pitäisi olla yhtään mitään virkaa elämässä. Kun miettii kuinka usein perintö kuitenkin aiheuttaa riitoja sisarusten kesken, tämä kuitenkin on vain hyvin toimiintulevien etuoikeus. On uskomatonta kuinka 50-60 vuotiaat alkavat tapella vanhempiensa omaisuudesta, jonka takia suurimmassa osassa harvinaista kyllä itse en ole perintöveroa vastaan suurimassa osassa tilanteita.
Neljän prosentin sääntö ei sovi alkuunkaan minulle, koska olen erittäin turvallisuushakuinen ja tahdon pelata varman päälle talousasioissa. Haluan että säännölliset tulot tulevat osingoista ja vuokrista, nekin reilulla marginaalilla vaadittuun nähden.
Kahden lapsen isänä haluan olla varma tulojen riittävyydestä, täten en halua lähtökohtaisesti koskea pääomaan kuin poikkeustilanteissa. Perheen myötä olen alkanut hahmottamaan asemani sukupolvien ketjussa, ja ajatuksena on siirtää aikanaa varat jälkeläisille kokonaisuudessaan. Suomessa on aina kadehdittu vauraita sukuja, mutta samalla suu vaahdossa kerrottu kuinka jokaisen pitää ansaita omat rahat, eikä itse aiota jättää perintöjä (ainakin iltapäivälehtien kommenttien mukaan, tai lähipiiriä kuunnellessa).
Työelämän saralla olen tällä hetkellä taitepisteessä jossa on tehtävä isoja valintoja. Saavutettu varallisuus antaa hyvää selkänojaa tehdä rohkeitakin valintoja tulevaisuuden suhteen. Pidän mahdollisena että matkaan kohti taloudellista riippumattomuutta voi tulla pieniä haasteita ja hidasteita, mutta näen tulevaisuuden kuitenkin erittäin positiivisena. Tärkeintä on asenne ja selkeät päämäärät, jokainen luo polkunsa itse parhaaksi katsomallaan tavalla.
Varsin ymmärrettävä tilanne ja tilanne, jossa näen myös itseni tulevaisuudessa. Perustelutkin pysyvät todennäköisesti samana – turvamarginaali kannattaa olla ihan vain muiden läheisten ja perheen takia. Itse olen miettinyt myös tuota, tuleekohan käsitykseni perinnöstä muuttumaan sitä myötä, jos joskus saan lapsia. Tällä hetkellä haluaisin, että omat lapseni menestyisivät itse, eikä vanhempiensa avulla – kuten olen itse tehnyt.
Mutta samalla tämä ajatus tuntuu vähän tyhmältä ja oikeasti varojen siirtäminen eteenpäin sukupolvelta toiselle olisi mukava ajatus – vaarana toki se, että jo toinen tai kolmas sukupolvi varallisuuden tuhoaa, jolloin olisi ollut jo järkevämpää käyttää rahat itse 😀
MIelenkiintoista kuulla, että mihin päädyt töiden suhteen ja miten FIRE:si alkaa, kun olet valmis sen aloittamaan!
Itse en noudata mitään sääntöä, mutta ajattelen niin, että osingot ja vuokratulot ovat elämistä varten, rahastojen avulla kasvatan pääomaani. Jos taas töitä tulee tehtyä aktiivisesti menojen verran, voi osingotkin sijoittaa uudelleen. Näin yleensä teenkin.
Mutta jos lasken pääoman tuoton, niin se riittää kyllä elämiseen. Kolmisen prosenttia on se summa, jonka elämiseeni tarvitsen varallisuudestani.
Tuo kuulostaa mielestäni erittäin järkevältä ja tuntuu siltä, että se on myös monelle se helpoin. Ei tarvitse silloin stressata yhtään siitä, riittääkö rahat vai ei. Ja kolme prosenttia on aika kova, kertoo siitä, että kulutus on optimoitu erittäin hyvin!
Heips!
4% sääntö on mulle enemmänkin ohjenuora kuin sääntö. Aijon sijoittaa rahastoihin ja kun saan niin paljon kasaan että 4% täyttyy, ja saan silti tuottoa enemmän kuin syön kuormasta, voin aloittaa elämään sillä. Mieluiten kasvatan joustovaran ensin mutta silloin tiedän voivani jo aloittaa mikäli tarvetta.
Mainitsemasi 360 000 on minun silmissäni näin:
360 000 – 4%= 14 400 – 30%vero= 10 080 : 12 = 840/kk
Joten en tiedä olenko yli varovainen mutta koska verot noinkin iso osa rahasta on se pakko ottaa mukaan laskuihin. Asia varmaan eri rahastoilla sijoittamisessa kuin suorilla osakkeilla… en tiedä koska en ole ikinä mitään sijoituksista nostanut.
Mielestäni tässä asiassa tärkeintä on juuri se mielenrauha eli ei voi oikein edes olla ylivarovainen. Ja jos on ylivarovainen, niin siinä on usein se hyvä asia, että erittäin huonossakin tuloksessa rahaa varmasti on tarpeeksi! Mielenrauhan saavuttamiseksi yleensä kannattaa olla enemmä varovainen kuin ei-varovainen. Omat tavoitteeni ovat sinänsä samanlaisia, että turvamarginaalia pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi omaan FIRE-lukuun!
Maksatko veroa koko summasta? Teetkö pelkkää voittoa?
En toki, alin 4% summa laskettu niin alas että jos en varaudu hyvin ja markkinat onkin laskenut juuri ennen kuin otan 4% pois tarkoittaa se sitä että elämisestä sillä summalla voikin tulla vieläkin niukempaa jollei mahdotonta. Joten niin kuin tuossa hän jo mainitsikin on se extra jousto ihan oman mielenrauhan takia siinnä laskelmassa. Auttaa varmistamaan että pärjään sillä rahalla tai sitten löydettävä nopeasti töitä ennen kuin laskuja tulee maksettavaksi.