Syyskuu 2018: Ensimmäinen 100 000 euroa
Elokuu 2020: Nettovarallisuuteni ylittää 200 000 euroa
Huhtikuu 2021: Nettovarallisuuteni ylittää 300 000 euroa
Elokuu 2022: Nettovarallisuuteni ylittää 400 000 euroa
Ja siinä sitä ollaan! Nettovarallisuuteni ylitti 400 000 euron rajan, vuosi ja neljä kuukautta sen jälkeen, kun viimeisin satatonnia tuli ylitettyä. Vihjaisin asiasta jo heinäkuun kuukausikatsauksessa, mutta olin laskenut luvut hieman hutiin, joten 400 000 euron ylitys onnistuikin vasta elokuun palkkapäivänä eli tänään!
Kiihdytys oli nopea puolivuosikatsauksesta kesäkuussa etenkin nopeasti kääntyneen osakemarkkinan sekä euron heikkouden, joka on nostanut Yhdysvaltain pörssin sijoitusteni euroarvoja entisestään.
Asiaa auttoi vielä se, että kaikki salkkuni isoimmat sijoitukset (Talenom, Revenio, Medpace sekä Aallon Group) laittoivat sisään odotuksia kovempia tuloksia tällä tuloskaudella ja kurssireaktiot olivat sen mukaisia. Ainoa koronasta ja sodasta kärsinyt omistukseni on Helen of Troy, joka oli onneksi jo valmiiksi ennen kurssilaskua salkkuni pienin omistus.
Kuten kirjoitin vuonna 2018, kun saavutin ensimmäisen 100 000 euroa, siihen pääsemiseen minulla meni 10 vuotta. Tämän jälkeen nettovarallisuuteni on nelinkertaistunut vähän yli neljässä vuodessa. Todennäköisesti tiedät, miten tämä on onnistunut, koska olen blogiani kirjoittanut kaikki nämä vuodet numeroita tarkasti seuraten.
Olen kuluttanut vähemmän.
Pyrkinyt tienaamaan enemmän.
Sekä sijoittanut säännöllisesti.
Olen erittäin onnellinen siitä, että olen päässyt näinkin isoihin lukuihin 31-vuotiaana, vaikka varallisuus onkin rakennettu nollasta pelkästään omalla työllä, säästöillä ja sijoituksilla. Mitä nopeammin pääsen eteenpäin numeroissa, sitä enemmän aikaa myös korkoa korolle-efektillä on mahdollisuus tehdä töitä sijoitusteni eteen loppuelämäni ajan. Nykyinen varallisuuteni kokonaisuus näyttääkin seuraavalta.
Kuten kuvasta näkyy, osakkeet ovat selvästi isoin osa nettovarallisuuttani, sillä kolmesta asunnosta (koti + 2 sijoitusasuntoa), suurin osa on edelleen velkaa. Käteiskassani on totutun pieni, koska pyrin sijoittamaan joka kuukausi osakkeisiin saman verran osakemarkkinoiden heilunnasta riippumatta – strategia, joka on toiminut erinomaisesti tähän asti.
Tulevaisuudessa erottelen todennäköisesti listatut pörssiosakkeet ja listaamattomat erikseen, koska mielenkiintoisempaa on seurata pelkkien pörssiosakkeiden kehitystä erikseen indeksejä vastaan.
Toinen osa isoja veromätkyjä on tulossa myös vielä maksuun syyskuun alussa (joka on laskettu tässä kohtaa lainaksi), joten käteiskassani laskee syyskuun alussa jo alle tonniin, mistä se alkaa sitten taas vähitellen kasvaa kohti 6000 euroa, jota yleensä pidän sopivana tasona omalle käteiskassalleni.
400 000 euroa on valtava määrä rahaa, mutta matkaa on vielä jäljellä
Etenkin koronaelvytyksen aiheuttaman osakkeiden nousun aikana vuosina 2020 ja 2021, oli vaikea pitää pää kylmänä, kun sijoitukset käytännössä kaikkialle onnistuivat ja samalla myös oma varallisuuteni nousi merkittävästi noina vuosina pienentyneen kulutuksen ja valtavan sijoitusbuumin saattelemana. Tuntui, että korkoa korolle-efekti olisi nyt jo voimissaan, vaikka oikeasti kyse oli vain ylikuumentuneesta rahoitusmarkkinasta.
Haluan juhlistaa tasaeuroisia rajapyykkejä kahdesta syystä. Ensinnäkin, jokaisella matkalla välietappien juhliminen on äärimmäisen tärkeää, koska loppupeleissä kyse on aina matkasta, ei niinkään määränpäästä. Samalla se auttaa minua reflektoimaan aidosti sitä summaa, mistä on kysymys etten joudu täysin vauhtisokeuden uhriksi.
Suomessa vauraimpaan 10%:iin kotitalouksista pääsee, sillä että kotitalouden nettovarallisuus on yli 499 700 euroa. Suurin osa näistä kotitalouksista koostuu vähintään kahden henkilön yhteisvarallisuudesta. Tähän rajaan ei ole enää todennäköisesti kauhean monen vuoden matka ja se pistääkin pohdituttamaan.
Olen tilastojen valossa suhteellisen vauras suomalainen (etenkin ikäisekseni). Tästä huolimatta minusta tuntuu aivan samalta kuin opiskelijana, kun nettovarallisuuteni oli alle 50 000 euroa. En osta kalliita autoja, kelloja tai mitään muutakaan ja en ole niitä koskaan halunnut. Vaikea myös nähdä tulevaisuutta, missä arvostaisin edellämainitun kaltaisia luksustuotteita.
Toisaalta toisesta päästä katsottuna, en ole laisinkaan vauras vaan edelleen aika pyrkyri varallisuudeltani. Suomestakin löytyy 85 900 kotitaloutta, joilla on yli miljoonan euron varallisuus ja yksittäisiäkin miljonäärejä Suomesta löytyy hieman yli 45 000. Samalla on arvioitu, että maailmassa on kokonaisuudessaan n. 56 miljoonaa miljonääriä. Maailmasta löytyy siis aivan järjettömän paljon ihmisiä, jotka ovat huomattavasti allekirjoittanutta vauraampia.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tavoitteeni on 2 500 000 euron saavuttaminen vuoden 2030 loppuun mennessä. Matkaa siis on huomattavasti enemmän jäljellä kuin, mitä sitä on tähän mennessä edetty, vaikka summat suuria jo nyt ovat.
Perspektiiviin 400 000 euroa voi kuitenkin parhaiten laittaa yksinkertaisesti miettimällä, mitä sillä saa (etenkin näin kovan inflaatiopiikin jälkeen).
400 000 eurolla pystyy ostamaan:
– 49 neliön kaksion kerrostalosta Helsingin keskustasta
– Portofino Ferrarin
– Lana Marksin suunnitteleman Cleopatra Clutch -käsilaukun
– 95 465 kg naudan jauhelihaa (10% rasvaa)
– Harvinaisen Charizard Pokémon-kortin
Oli mielenkiintoista pohtia ja etsiä mahdollisimman erilaisia asioita, mitä 400 000 eurolla oikeastaan saa, koska se antaa kuvan siitä, kuinka paljon rahaa on kyseessä. Mielestäni rahan arvosta kaiken oleellisen kertoo se, että kuinka pienen asunnon sillä loppujen lopuksi saisi Helsingin keskustasta. Suomessahan suurimman osan suomalaisista varallisuus on kiinni juuri seinissä. Tähän auttaa se, että asuntoa ei tarvitse maksaa käteisellä, toisin kuin käsilaukku tai naudan jauheliha suurimmaksi osaksi joudutaan.
Huomasin myös oman käsitykseni luksuksesta tätä miettiessä. 49 neliön asunto Helsingin keskustassa ei ole mielestäni ns. ”mitään” lähinnä juuri sen takia, koska Helsingin keskusta on varmaan viimeisiä paikkoja, missä haluaisin Suomessa asua.
En ole koskaan ollut kaupunkiasumisen fani ja viihdyn sivummassa vehreämmillä alueilla todennäköisesti, koska olen kasvanut 50 000 hengen Hyvinkäällä, jossa ei oikeaa keskustaa oikein edes ole. Vaikka asunto on siis arvokas, ei se itsestäni tunnu arvokkaaalta.
Toisaalta, luksus Ferrari taas tuntui jo siltä, että tämä on jo aika paljon. En ole erityisen autorakas ja en ole koskaan autoa vielä omistanut, mutta siitä huolimatta luksus Ferrarissa oli minulle sitä ”jotain”. Luksuslaukuista taas en kauheasti ymmärrä, mutta Cleopatra Clutch-laukku on yksi maailman kalleimmista laukuista eli loppupeleissä lähes minkä tahansa laukun maailmassa saa jo 400 000 eurolla. Toisaalta, kun miettii, että voisin ostaa yhden auton tai käsilaukun ja sitten omaisuuteni olisikin taas nolla.
Pokémon-korteista puhuttaessa, noh. Sanotaan näin, että se onkin mielenkiintoinen tarina toiselle kerralle, kun olen tullut anonymiteetin takaa esiin ennen sijoituskirjani julkaisua!
Kyse onkin ennen kaikkea siitä, mistä kulmasta maailmaa katsoo ja mitä arvostaa. Ai niin ja loppuun vielä graafi, joka kertoo matkan pituudesta ja siitä miten varallisuuteni on kehittynyt vuodesta toiseen siitä lähtien kun tarpeeksi luotettavaa dataa on eli vuodesta 2010, kun olin 19-vuotias.
Tämä kuvaaja on lempparini, koska siitä näkee, että matka ei ole ollut millään tavalla nopea tai helppo. Mutta päämäärätietoisesti maalia kohtia mennen, on se tähän mennessä ollut onnistunut matka.
Kiitos myös sinulle, että olet mukana tässä matkassa ja että saan sen jakaa kanssasi! Seuraava asema: puoli miljoonaa euroa!
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Hienoa pohdintaa ja arvostan todella näitä tekstejä, missä kerrotaan avoimesti, miten omaisuus on rakentunut. Täytyy yrittää keritä tuolta alkupäästä lukea tekstejä lisää.
Kiitos paljon! Tosiaan kun tekstejä on niin paljon, niin olen pyrkinyt lajittelemaan niitä järkevästi aika- ja aihejärjestyksessä täältä: https://www.omavaraisuushaaste.com/aloita-tasta/ Tuolta löytyy myös helposti tuo matka alusta tähän päivään.
Onneksi olkoon! Itse en ole pystynyt keräämään omaisuutta, ja näin 37 vuotiaana se ei ole enää mahdollistakaan. Opiskelin töitä tehden, koska minut oli kotona paloiteltu lainasta. Tästä syystä opintoni venyivät merkittävästi ja valmistuin 28-vuotiaana. Ei velkaa eikä omaisuutta. Seuraavat 6 vuotta pätkätöissä ympäri Suomea, ja rahaa ei jäänyt säästöön kun vähän väliä piti muuttaa ja maksaa tuplavuokria. Työt edellyttivät myös omaa autoa, jonka kanssa minulla ollut huono tuuri, ja se on tullut todella kalliiksi. 5 vuotta sitten ostin omistusasunnon (rivitalon), jonka jouduin myymään juuri ennen korona kun työpaikkani lopetti ja jouduin vaihtamaan paikkakuntaa. Asunnosta tuli yli 30 ke tappiot.
Nyt asun vuokralla (se on kallista), mutta en uskalla ostaa asuntoa, koska pelkään edellisen asunnon kohtalon toistuvan. En asu pääkaupunkiseudulla, enkä sinne tule muuttamaa. Mielenterveyteni ei sitä kestä. 8 vuotta opiskelujen aikana siellä ajoi minut melko loppuun.
Työskentelen vaativissa asiantuntija tehty
Kiitos paljon! Harmi kuulla, että asunnon kanssa on käynyt noin huono tuuri. Ja itselläkin opiskelut venyivät pitkään, taisin kauppiksessa kuluttaa sen 7 vuotta. Mutta ehdottomasti nyt ei ole kuitenkaan liian myöhäistä sijoittaa, oma isäni alkoi sijoittamaan yli 60-vuotiaana eikä ole katunut päätöstä päivääkään. 37-vuotiaana todennäköisesti olet silti nuorempi kuin keskimääräinen suomalainen, joka sijoittamisen löytää!
Ja ymmärrän hyvin PK-seutukammon, itsekin asun täällä vain koska työt ja kaverit ovat lähellä. Ilman näitä muuttaisin huomattavasti kauemmaksi, mutta aina joutuu tekemään jossain kompromisseja.
Ei ole liian myöhäistä säästää. Aloitin säästämisen opiskelun 4 vuotta sitten 56-vuotiaana ja kolme vuotta sitten sain tilit plussan puolelle. Minulle kävi samoin huonosi asuntokauppojen kanssa. Olen joutunut ostamaan hintojen noustessa kalliilla ja myymää tappiolla. Nyt asun vuokralla ja sijoitan rahastoihin. Vaivatonta turvaa vanhuuden päiviksi, kun eläkettä en ehdi kauheasti ansaita.
Juuri näin – koskaan ei ole liian myöhäistä!
Miten arvostat asuntosalkkusi ja kuinka usein? Itselläni on 50% omistus Helsingin ydinkeskustan asunnossa, mutta en kyllä uskalla tuolle mitään arviota antaa. Ostin sen tämän vuoden alkupuolella ja tuntuu, että korkojen nousu ja yleinen maailmantilanne heittelehtii niin paljon, ettei realistista arvoa voi määrittää kovinkaan usein.
Tärkeä kysymys! Arvotan asunnot ostohinnalla (sisältäen varainsiirtoveron) ja en niihin tarkistuksia tällä hetkellä ole tehnyt. Syy ihan se, että en asuntomarkkinaa juuri seuraa ja asunnot ovat pitkälti vain vuokra-asuntoja, joten virtuaalinen arvonnousu ei sinänsä ole merkityksellistä. Saattaa olla, että joskus tulevaisuudessa arvotan ne uudelleen, mikäli selvää hinnannousua on tapahtunut, mutta uskon, että siihen menee se +5 vuotta, kun kyse kuitenkin kasvukeskusten yksiöistä, jotka ovat mielestäni jo valmiiksi aika kalliita.
Onnitellut! Miten muuten hoidat asunnon omistajan käytännöllistä puolta, eli remontit, huollot yms.? Onko sille erikseen oma budjetti/kassa vai luotatko palkkatuloihin tarvittaessa? Ja hoidatko itse vai maksatko ammattilaiselle?
Ostan sijoitusasuntoja käytännössä vain täysin flipattuina, jotta voin maksimoida sen ajan, että remontteja ei juuri tule. Ei siis niin yllättäen, laitan ammattilaisen asialle aina, jos tarvitsee. Käytännön käden taidot ovat jotain, mitkä ovat aina kuuluneet heikkouksiini 😀 Eli samainen käteiskassa on myös näitä varten tarvittaessa – isoja yllättäviä menoja kun ei juuri ilman autoa ja lapsia oikein voi tulla kuin asunnoista.
Onneksi olkoon rajapyykin saavuttamisesta! Itsekin tykkään tuosta viimeisestä kuvaajasta. Pätee ilmeisesti sinunkin kohdallasi klassinen ”the first 100,000 is a bitch” -lausahdus 😀
Kiitos paljon! Haha, joo samaa olen nauranut, että 100 000 euroa on kyllä selkeästi joku maaginen raja, jonka jälkeen lumipallo lähtee aivan eri vauhtia pyörimään – näkeehän sen myös tuon kuvaajan kulmakertoimestakin, joka mystisesti nousee oikeastaan heti 100 000 euron jälkeen 😀
Mullakin on satkutonni ylitetty ja sen jälkeen tuntuu että vauhti kiihtyy 😀
Onnea! Ja tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö 😀
Onnittelut saavutuksesta 🙂
Jäi kiinnostamaan, että paljonko sä kuukaudessa siirrät osakkeisiin rahaa kun pidät käteiskassaa n. 6000 eurossa?
Kiitos! Tosiaan kuukausikatsauksissa aina päivitän kuukausittaiset osakeostot, mutta tavoitetasona pidän 1500-2000e kuukaudessa yhteen osakkeeseen ja tämän olen yleensä onnistunut pitämään yllä.
Onnittelut uuden merkkipaalun saavuttamisesta! 🙂
Kiitos paljon!
Suuret onnittelut! Itsellä on vielä vuosien matka ensimmäiseen satkuun, mutta ei auta kuin hitaasti edetä tavoitetta kohti. 😄
Kiinnostaisi hirveästi mietteesi tulevien vuosi(kymmeni)en talouskasvusta. Voiko rajaton kasvu enää jatkua rajallisella maapallolla? Politiikassa puhutaan paljon vihreästä kasvusta, mutta todellisuudessa meiltä puuttuu teknologia, jolla absoluuttinen irtikytkentä luonnonvarojen käytöstä ja päästöistä pystyttäisiin tekemään. Joissain puheissa myös palveluiden kuluttaminen tavaroiden sijaan nähdään ratkaisuna, vaikka toisaalta inhimillistä toimintaa ei ole koskaan onnistuttu irrottamaan luonnonvarojen käytöstä ja päästöistä. Omatkin rahani ovat suurimmaksi osaksi pörssissä, mutta välillä kyllä mietin voiko tämä (yli)kulutusjuhla enää jatkua.
Kiitos! Tosiaan ensimmäinen 100 000 euroa oli itselläkin työn ja tuskan takana, mutta kyllä se sieltä tulee!
Voisin kirjoittaa tuosta itse asiassa ihan oman blogitekstinkin, koska äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvä kysymys. Tässä hieman ajatuksia lyhyesti. En näe keskipitkällä aikavälillä muutosta juuri nykyiseen kulutusjuhlaan – nykyäänhän länsimaissa ollaan koko ajan siirtämässä kulutusta pois tuotteista palveluihin ja elämyksiin, jotka kuluttavat jo huomattavasti vähemmän luonnonvaroja. Toisaalta maailmassa on edelleen miljardeja ihmisiä, jotka eivät keskiluokkautumista ole päässeet vielä kokemaan, joten uusia keskiluokkia putkahtaa koko ajan maailmaan lisää.
Samalla uskon teknologian kehitykseen kestävyyden ratkaisemisessa. Mielestäni tällä hetkellä maailmassa on kaksi suurta haastetta, jotka pitää pystyä ratkaisemaan: energiantuotanto kestävästi sekä materiaalien uusiokäyttö eli kierrätyksen tehostaminen ja roskan hyödyntäminen tehokkaammin. Olen optimisti ja uskon, että molemmat näistä ongelmista tullaan tulevaisuudessa ratkaisemaan teknologian avulla, jonka myötä myös ns. loputon kasvu on mahdollista, koska pystymme kuluttumaan käytännössä samoja raaka-aineita uudelleen ja uudelleen. Puhumattakaan siitä, että jos nykymaailmassa ollaan jo valmiita maksamaan pixeleistä tietokoneella miljoonia dollareita, mahdollistaa virtuaalimaailmatodellisuus loputtoman kasvun, niin kauan kuin mikropiirejä riittä.
Vertailu tuosta, mitä 400 tonnilla saisi on mielenkiintoinen ja noita esimerkkejä varmaan keksisi vaikka kuinka paljon. Käsilaukku, pokemon-kortti ja Ferrari menee vähän jo siihen kategoriaan, että pitäis olla niin paljon varallisuutta, ettei lopu käyttämällä =) Mutta Helsingin kaksio kuvaa hyvin kallista asumista pk-seudulla!
Joo näinpä juuri ja yritinkin juuri miettiä mitä erilaisimpia ja oudoimpia esimerkkejä. Hämmentävää omalla tavallaan, että pahvin palasesta maksetaan yhtä paljon kuin tosiaan keskusta-asunnosta – Helsinki suht kallis kaupunki ihan globaalissakin vertailussa.
Totta, että 100k jälkeen vauhti kiihtyy. Parhaimmalta tuntui kuitenki 160k, mikä oli ns. ”vanha miljoona”. Mutta mukava kuulla, että muillaki asuntojen kans tappiota tullut, kun tuntuu, että kaikki tekee vain voittoa niillä. Itse olen myymässä ja alle 2v asunut ja takkiin tulee n.20000€, mutta myyntivoittoveroa ei mene, kun tulee tappiota.
Markkamiljoona oli itsellekin merkittävä! Lapsena aina mietti markka-aikaan, että markkamiljonääri on vain joku eeppinen Nokian johtaja ja sitten kun siihen pääsi alle kolmekymppisenä oli kyllä aika tajunnanräjäyttävä kokemus.
Ja vertaistuki on tärkeää. Usein julkisuuteen nostetaan vain onnistumiset ja etenkin asuntojen kanssa on ollut erittäin haastavaa viime aikoina – itsekin jouduin laskemaan vuokraani toisessa vuokra-asunnossani.
Loistavasti sijoitettu! 🙂 Pakko toki sanoa että kyllä ansiotyön tulojen suht korkea taso on edellytys siihen että voisi päästä ”nollasta” tälle tasolle. Kaverini on lastentarhanopettaja Helsingissä (bruttotulot 2600€). Jos yksinkin asuu, pitää olla iloinen jos jotain satoja jää kulujen jälkeen. Jos on myös lapsi, ei jää mitään sijoitettavaksi. Tasa-arvoiset sijoitusmahdollisuudet ei kyllä ole (tässä massa, eikä muissakaan).
Kiitos! Jep ja tosiaan kuten olen aina kirjoittanut (ja kuten tässäkin tekstissä mainitsin), tämä vaatii kaiken kolmen onnistumista, säästämisen, tienaamisen sekä sijoitusten. Onneksi Suomi on kuitenkin sen verran tasa-arvoinen maa, että jokainen meistä voi sijoittaa samoihin asioihin sekä kouluttautua suurimmaksi osaksi veronmaksajien rahoilla, mikä on harvinainen etuoikeus globaalissakin kuvassa.
Aivan. Toki itse toivoisin että maisterikoulutettu naisalalla työskentelevä tienasi enemmän kuin 2600€ bruttona (jos olet yksityispuoella olen kuullut että palkka voi olla jopa vain 2200-2300€!). Kun taas ammatikorkeakoulun insinööri tienaa helposti 4000€. Joo kaikki voi opiskella mitä vain. Mutta on se sääli että jotkut ammatit ei arvosteta kun yhteiskunta ei rullaa optimaalisesti jos päiväkodissa ei ole päteviä, tai ollenkaan työntekijöitä. Panostus koulutukseen olet myös itse maininnut tärkeänä asiana =)
Tämä on ihan totta, ja emme varmasti tule koskaan saavuttamaan maailmaa, missä päästään tilanteeseen, että palkat pääsisivät reilulle tasolle kaikkien mielestä. Onneksi alanvaihto sekä uudelleenkoulutus on mahdollista aikuseina, jos ei ole omaan työympäristöön, palkkaan tai mihin tahansa muuhun tyytyväinen.
Niin kauan kuin elämme kapitalismissa, niin kysyntä ja tarjontahan tätä pitkälti ohjaa ja tosiaan ei olisi tarpeeksi työntekijöitä jossain, palkat todennäköisesti nousisivat ihan tästäkin paineesta – sairaanhoitajat ovat tätä mielestäni keskimäärin hyvin myös käyttäneet neuvotteluvoimana viimeisen 15 vuoden aikana.
Tasaista tykitystä ylöspäin, onnea! Jään kuitenkin odottelemaan mielenkiinnolla postauksiasi, jos ja kun salkussasi tulee joku vuosi isompi dippi. Luotto on kova, että myös silloin tulee päivitystä tilanteesta. 🙂
Vahingonilohan se on paras ilo 😀
Itse luotan siihen, että bloggaajan pää kestää vaikka -50% pudotuksen.
Kiitos luottamuksesta! 😀 Toivon myös näin, haha.
T. Pukki: Kiitos paljon! Ja joo en usko, että blogin kirjoittaminen siihen loppuun, kun niin kauan tätä jo kirjoitellut 😀 Koronadipissä osakevarallisuus laski merkittävästikin, mutta koska salkku oli vielä sen verran pieni, sitä sai vielä paikattua lisäsijoituksilla ja palkalla ks. https://www.omavaraisuushaaste.com/puolivuosikatsaus-2020/
Seuraavassa isossa romahduksessa salkku tulee todennäköisesti ensimmäistä kertaa olevan niin iso, ettei sitä pysty enää palkalla ja lisäsijoituksilla kompensoimaan, vaan varmasti tullaan vähintään viisinumeroisia lukuja alas.
Melkoinen suoritus tässä ympäristössä, bravo! Itselläni nettoarvo on laskenut viime vuoden marraskuun huipustaan 180 k€ -> 100 k€. Osakemarkkinamyllerrys tuntuu inhalta, kun samaan aikaan tulee jatkuvasti ylimääräisiä kuluja, jolloin melko kovastakaan palkasta ei riitä sijoittamiseen, vaikka nyt kaiken romahdettua olisi hyviä mahdollisuuksia paikata menetyksiä.
Yllätyin itsekin, suurin tekijä oli varmaan se, että suurin osa sijoituksista suli jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa, mutta ovat sen jälkeen pitäneet erittäin hyvin pintansa, kunten suhteellisen defensiiviseen sijoitusstrategiaan oli sopivaakin. Saa nähdä, miten pörssin heilunta loppuvuodesta vaikuttaa vielä salkun ja omaisuuden kehitykseen – velkoja ainakin maksan edelleen erittäin paljon kuussa pois verovelkojen ja asuntolainojen muodossa, joten nettovarallisuus vähitellen kuitenkin nousee osakkeiden heilunnasta huolimatta.
Olen huomannut saman, että kyllä inflaatio omassakin sijoitusrahastossa näkee. Käteiskassani oli jo huomattavan pieni valmiiksi, kuten koko sijoitusurani ajan ja nyt korkojen ja arkikulutuksen noustessa entisestään, suurin osa palkasta menee velkojen maksuun. Tällaisissa tilanteissa kuitenkin kiittää siitä, että kuluttaa erittäin vähän, joten kulutusnyörejä ei tarvitse juuri kiristellä, koska ne ovat valmiiksi suhteellisen kireällä.