Nokia sijoituskohteena – syväanalyysi

Nokian osake on ollut vuosikymmeniä lähes synonyymi suomalaiselle osakesijoittamiselle. Viimeisen 10 vuoden aikana Nokia on kuitenkin muuttunut merkittävästi yhtiönä sen loistokkaimmista ajoista, mutta siitä huolimatta se on edelleen yksi suosituimpia sijoituksia suomalaisten osakesalkuissa.

Tänään vuorossa onkin entisen kansallisaarteen syväanalyysi nykyajassa. Mitä Nokia itse asiassa nykyään tekeekään? Omistaisiko yli 200 000 suomalaista Nokiaa, jos sen liiketoimintamalli olisi ollut aina sama kuin tänä päivänä? Onko Nokia yksinkertaisesti houkutteleva sijoitus nykymuodossaan vai olisiko aika myydä jo Nokiat salkusta pois, jos ne ovat sinne jostain syystä jääneet? Entä, onko Nokia potentiaalinen yritysostokohde? Näihin kaikkiin ja lukuisiin muihin Nokiaan liittyviin kysymyksiin löydät vastaukset tästä syväanalyysistä. On paljon läpikäytävää, joten ota mukava asento, aikaa ja mennään suoraan asiaan.

Nokian liiketoimintamalli

Vaikka en tässä tekstissä mene syvälle Nokian historiaan, koska suurin osa suomalaisista tietää suurpiirteissään Nokian kehityksen etenkin sen loistovuosina, on hyvä mainita, että Nokia on itse asiassa yksi maailman vanhimmista pörssiyhtiöistä. Nokia on perustettu jo 1865 ja on onnistunut operoimaan vaihtamalla toimialalta toiselle jo yli 150 vuotta. Tämä on äärimmäisen harvinaista ja kunnioitettava saavutus ihan mille tahansa yritykselle maailmassa. Keskimääräisen modernin pörssilistatun keski-ikä on nimittäin laskenut koko ajan ja liikkuu nykyään enää noin 20:ssä vuodessa.

Nokia ei siis enää ole tuntemamme matkapuhelinvalmistaja ja on itse asiassa nykypäivänä täysin tuotteitaan ja palveluitaan yrityksille myyvä toimija eli ns. B2B-toimija. Perus kuluttaja-asiakasliiketoimintaa Nokialla ei ole enää laisinkaan. Sen sijaan sillä on neljä eri liiketoimintaryhmää, joissa kaikissa se on maailman suurimpia. Nämä ovat:

1) Verkkoinfrastruktuuri, johon kuuluu kuituverkot, kiinteät langattomat teknologiat, IP-reititystä hyödyntävät verkot, kupariverkot, datakeskukset ja meren- ja maanalaiset optiset
verkot ja näihin liittyvät palvelut.

2) Matkapuhelinverkot-liiketoimintaryhmä kehittää tuotteita ja palveluita, jotka kattavat kaikkien sukupolvien matkapuhelinverkkoteknologiat. 

3) Pilvi- ja verkkopalvelut, joka tarkoituksena on mahdollistaa viestintäpalvelujen tarjoajille ja yrityksille 5G:n käyttöönoton ja kaupallistamisen.

4) Teknologia(patentti)-liiketoiminta, joka vastaa Nokian patenttiportfolion hallinnoinnista ja Nokian immateriaalioikeuksien, kuten patenttien, teknologioiden ja Nokian brändin, kaupallistamisesta.

Mihin tässä teknologista jargonia täynnä olevassa liiketoiminnassa sitten pitäisi keskittyä ja mitä siitä pitää ymmärtää? Ensinnäkin verkkoinfrastruktuuri sekä matkapuhelinverkot ovat yhdessä n. 80% Nokian koko liikevaihdosta ja suunnilleen saman kokoisia liiketoimintoja noin 10 miljardin vuosiliikevaihdolla per liiketoiminta.

Pilvi ja verkkopalvelut ovat tällä hetkellä vielä vain n. 15% yhtiön liikevaihdosta ja teknologiat ja patentit noin 5% liikevaihdosta. Mutta siinä missä kolmen ensimmäisen liiketoiminnon liikevoittoprosentti liikkuu 5-12%:n välillä vuodesta riippuen, Nokian teknologiapatentti-liiketoiminta on äärimmäisen kannattavaa ja pystyykin n. 1,5 miljardin vuosittaisesta liikevaihdostaan kääntämään tulokseksi jopa yli miljardi euroa. Tämä on huomattavaa, sillä tämä teknologiapatenteista saatava tulo saattaa vuodesta riippuen olla selvästi yli 50% koko yhtiön liikevoitosta – vaikka sen osuus liikevaihdosta on erittäin pieni.

Patenttiliiketoiminta onkin näin kannattavaa pitkälti sen takia, että Nokia saa korvauksia käytännössä patenteista, jotka on tehty 90-luvulla sekä 2000-luvun alkutaipaleella verkkoihin sekä matkapuhelimiin liittyen. Nokian loistokas historia onkin onnistuttu kääntämään lypsylehmäksi, joka tuottaa yhtiölle erittäin paljon. Käytännössä jokainen nykyinen matkapuhelintoimija Applesta Samsungiin ja kiinalaisiin toimijoihin käyttää edelleen tänä päivänä puhelimissaan Nokian alun perin kehittämää ja patentoimaa teknologiaa, josta Nokia tulee samaan korvauksia vielä vuosikymmeniä.

Teknologiapatentti-liiketoiminta on niin kannattavaa, koska tästä liiketoiminnasta syntyvät kustannukset ovat pitkälti hallinnollisia – uuden teknologian ja patenttien kehitys tapahtuu muissa liiketoiminnoissa. Uusiakin patentteja Nokia tekee edelleen nykyisissä liiketoiminnoissa sekä omistamansa arvostetun Bell Labsin avulla, jonka Nokia sai ostaessaan kilpailijansa Alcatel-Lucentin vuonna 2015. Vuodessa Nokia tuottaa edelleen eniten patentteja kaikista suomalaisista yrityksistä yli 1 000 patentin vuosivauhtia ja tahti pyritään pitämään jatkossa myös samankaltaisena, kuten teknologiapatentti-liiketoiminnan strategiasta näkee.

Vaikka patenttiliiketoiminta on tuloksen kannalta helppo ja tärkeä ymmärtää, on yhtiöllä kuitenkin vielä 23,5 miljardia euroa liikevaihtoa, joka jää vielä teknojargonin taakse. Katsotaan siis vielä, mitä nämä muut liiketoiminnot selkeällä suomenkielellä tekevät.

Verkkoinfrastruktuuri

Verkkoinfrastruktuuri liiketoiminnassa Nokia kehittää ja rakentaa erilaisia tiedonsiirtoverkkoja, jotka pitää rakentaa fyysisesti. Tässä liiketoiminnassa Nokialla asiakkaana ovat erilaiset viestintäpalveluiden tarjoajat, yritykset ja internet-toimijat. Markkina on kooltaan n. 50 miljardia, josta Nokialla on tällä hetkellä noin 20% markkinaosuus.

Liiketoiminta jaetaan vielä neljään alaosaan:

1) Fixed Networks
2) IP Networks
3) Optical Networks
4) Submarine Networks

Verkkoinfrastruktuurin liiketoiminnoissa Nokia siis pystyy tarjoamaan erilaisia verkkoratkaisuja vaativiinkin tarpeisiin. Siinä, missä Fixed Networks tarjoaa fyysistä kuitu- ja kuparipohjaisia verkkoratkaisuja, IP Networks tarjoaa langatonta Internet-verkon pystyttämistä.

Optical Networks taas tarjoaa Nokian asiakkaille (eli pitkälti operaattoreille, kuten vaikka Telia) mahdollisuutta hallita nopeaa reagointia verkon korkeisiin kysyntäpiikkeihin, jonka avulla sinunkin puhelimisessasi on netti koko ajan saatavilla, vaikka käyttöpiikkejä syntyisikin.

Submarine Networks taas on nimensä mukaisesti merenalaisten verkkojen pystyttämistä ja nopeinten kasvava sekä vielä tällä hetkellä pienin osa verkkoinfrastruktuuri liiketoimintaa.

Nokia on maailman johtavia toimijoita verkkoinfran parissa, joten sen kilpailu on myös globaali. Isoimmat kilpailijat verkkoinfrassa ovatkin kiinalaiset Huawei ja ZTE sekä yhdysvaltalaiset Cisco, Adtran, Ciena, Infinera sekä Juniper.

Matkapuhelinverkot

Matkapuhelinverkot-liiketoiminta Nokialla kehittää tuotteita ja palveluita, jotka kattavat kaikkien sukupolvien matkapuhelinverkkoteknologiat. Puhelimessasi näet usein erilaisia numero + G yhdistelmä, kuten 3G, 4G, 5G ja niin edespäin. Olit missä tahansa päin maailmaa niin puhelinoperaattorista huolimatta käytät joko Nokian, Ericssonin tai kiinalaisten Huawein tai ZTE:n pystyttämää langatonta verkkoa matkapuhelimellasi.

Matkapuhelinverkot ovat jokaisen maan infrastruktuurin kannalta nykyään jo lähes yhtä elintärkeitä kuin vesi ja sähkö, jonka takia Nokialla onkin suuri rooli koko maailman poliittisessa kentässä. Puhun tarkemmin kilpailijakappaleessa tästä roolista, mutta huomattakoon, että Kiina sekä kiinalaiset saman alan toimijat ovat samaan aikaan niin riski ja mahdollisuus kuin kivi Nokian kengässä.

Pilvi- ja verkkopalvelut

Pilvi- ja verkkopalvelut auttaa Nokian asiakkaita 5G-verkkojen (ja tulevaisuudessa 6G, 7G jne.) verkkojen käyttöönotossa, kaupallistamisessa ja ottamaan kaiken hyödyn irti Nokian itsensä kehittämästä teknologiasta. Markkina on 28 miljardia euroa ja vaikka sen oletetaan kasvavan alle 5%:n tahtia, Nokian markkinaosuus tästä on yli kolmannes.

Tällä alalla Nokian kanssa kilpailee pitkälti samat kilpailijat kuin muilla toimialoilla, mutta myös tietynlaiset huomattavasti pienemmät konsulttiyritykset, jotka ovat erikoistuneet juuri verkkojen käyttöönottoihin. Pilvi- ja verkkopalvelut onkin mielenkiintoinen toiminto siitä, että moni toimija voi olla samaan aikaan kilpailija, että asiakas.

Tiivistettynä jakaisinkin Nokian liiketoiminnan yksinkertaistettuna kahtia: teknologiapatentti-liiketoimintana, joka pystyy tuottamaan erittäin vahvaa kassavirtaa niin entisen, että nykyisen liiketoiminnan patenttien avulla. Ja toisella puolella on Nokian pääliiketoiminta eli erilaiset tiedonsiirtoon liittyvien teknologioiden kehitys, asentaminen sekä niihin liittyvät palvelut.

Katsotaan liiketoimintakatsauksen lopuksi vielä Nokian liiketoimintojen maantieteellistä jakaumaa.

Kuten näkyy, Nokia on harvoja suomalaisia yhtiöitä, jotka ovat ihan aidosti globaaleja. Nokia toimii käytännössä kaikilla markkinoilla maailmassa Venäjää lukuun ottamatta. Ja toki ennen Ukrainan sotaa, Nokia toimi myös Venäjällä. Liiketoimintoja katsoessa on kuitenkin huomattavaa, että Eurooppa sekä Yhdysvallat ovat ylivoimaisesti isoimmat ja tärkeimmät markkinat Nokialle. Tämä näkyy erityisesti henkilöstömäärässä, joka painottuu erittäin paljon ennen kaikkea Euroopan (ja luonnollisesti myös Suomen) alueelle.

Viralliset numerot hämäävät myös hieman, sillä yhtiö laskee kaiken liikevaihdon ja liikevoiton, joka saapuu teknologiapatenteista Euroopan alueelle. Tämä siitä huolimatta, että todennäköisesti isoimmat patenttimaksajat, kuten Apple, Samsung ja Microsoft, ovat Euroopan ulkopuolelta.

Nokian toimiala

Nokian toimiala on äärimmäisen mielenkiintoinen, koska verkot ovat elintärkeitä jokaiselle maalle maailmassa. Aivan samalla tavalla kuin moni maa on riippuvainen Venäjän tai Saudien öljystä tai kaasusta, moni maa on riippuvainen Nokian rakentamista verkoista. Tai mikä pahinta, kiinalaisten Huawein ja ZTE:n rakentamista verkoista.

Tämän lisäksi toimialalla on menossa iso muutos maiden siirtyessä 4G:stä 5G:hen, mutta tästä huolimatta toimialan päämarkkinan odotetaan kasvavan analyytikosta riippuen 5-10%:n vauhtia. Nokialla on jo vahva markkinaosuus kaikilla markkinoilla, mutta se pyrkii kasvattamaan markkinaosuutta erityisesti kiitos kiinalaisten toimittajien luoman geopoliittisen epävarmuuden.

Nokian toimialasta on myös huomautettava yksi äärimmäisen tärkeä seikka – yhtiön pääliiketoiminta ei ole nyt – eikä ole koskaan historiassa ollut erityisen kannattavaa. Vaikka yhtiö toimii langattoman tiedonsiirron parissa, teknologian kehityksen perässä pysyminen vaatii koko ajan massiivisia investointeja.

Nokian on pakko olla koko ajan teknologian kärjessä tai muuten se häviää markkinaosuutensa täysin, kun uusia verkkoja kehitetään. Ja koska kyseessä on yrityksille, eikä kuluttajille suunnattu bisnes, yhtiö ei pysty nostamaan hintoja samaa tasoa kuin Apple pystyy esimerkiksi nostamaan brändinsä avustuksella matkapuhelinten hintoja.

Jokainen toimiala maailmassa ei ole tasavertaisen hyvä ja fakta on, että matkapuhelinliiketoiminta oli yksinkertaisesti taloudellisesti kannattavampi bisnes Nokialle kuin sen nykyinen liiketoiminta. Yhtiön nykyinen pääliiketoiminta vaatii myös jatkuvia investointeja ja rahan upottamista tuotekehitykseen, jotta Nokia pysyy edes suunnilleen samalla tasolla kilpailijoiden teknologian kanssa. Asiaa ei helpota edellä mainitut kiinalaiset kilpailijat, jotka pystyvät kiinalaiseen tapaan kilpailemaan hinnalla – tehden samalla koko toimialasta vähemmän kannattavamman.

Toimialalla oli myös liian korkealle nousseet odotukset erityisesti 5G-teknologian osalta ja niin Nokia kuin ruotsalainen Ericssonkin ovat joutuneet jo muutamaankin kertaan tarkistamaan alaspäin sitä, kuinka nopeasti 5G leviää maailmalla käyttöön – ja miten tämä sitten konvertoituu rahaksi heidän toimialalleen.

Jos katsot toimialan toimijoiden historiaa, löydät sieltä lähivuosilta poikkeuksellisen paljon negatiivisia tulosvaroituksia – muuten tavallisessa markkinaympäristössä. Toimiala onkin arvaamaton, mikä on huono yhdistelmä yhdessä isojen investointitarpeiden kanssa.

Yksi isoimmaksi ongelmaksi toimialalla onkin muodostunut siitä, että perus kuluttajat eivät koe esimerkiksi 5G:tä tarpeelliseksi. Koska 5G ei toimi myyntitykkinä teleoperaattoreiden myynnissä, tämä on johtanut siihen, että moni teleoperaattori on globaalisti hidastanut merkittävästi investointejaan 5G verkkojen kehittämiseen. Tämä dominoefekti aiheuttaa yksinkertaisesti Nokian toimialalle vähemmän bisnestä. Eli vaikka kuluttajat, kuten sinä ja minä, emme ole Nokian suoria asiakkaita, meidän ostokäyttäytymisemme ja kulutuskykymme näkyy kuitenkin suoraan myös Nokian toimialan menestyksessä.

Nokian strategia ja tavoitteet

Nokialla ei ole samanlaisia keskipitkän tai pitkävälin taloudellisia tavoitteita kuin monella keskisuurella tai pienellä suomalaisella yhtiöllä. Tämä ei ole millään tasolla poikkeuksellista yhdysvaltalaisissa tai monikansallisissa yhtiöissä, vaan tilannetta katsotaan aina vuoden sykleissä. Nokia antaa uuden vuoden ohjeistuksensa aina uuden tilikauden alussa eli vuoden 2024 tulostavoitteet asetetaan tammikuussa 2024.

On eri kysymys, onko Nokialla epävirallisia keskipitkän tai pitkän aikavälin taloudellisia tavoitteita, mutta usein korkean teknologian aloilla tällaisten tavoitteiden asettaminen ei yksinkertaisesti ole järkevää.

Olen viime kuukausina kuunnellut paljon siruvalmistaja Nvidian Jensen Huangin haastatteluja ja hän korostaa usein sitä, että aloilla, jossa teknologiaa pitää itse kehittää eteenpäin ja joissa muutokset ovat nopeita, on pitkän aikavälin tavoitteet usein jopa vain haitaksi – ne kun voivat tehdä organisaation liian hitaan reagoimaan toimialan nopeisiin muutoksiin. Jotain, mitä tapahtui Nokialle älypuhelinten saapuessa markkinoille

Nokialla on kuitenkin strategia kaiken pohjalla, jossa on kuusi pääpointtia. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Koska Nokian toimiala ei ole rakettikasvava toimiala, yhtiö pyrkiikin strategiassaan saavuttamaan markkinaa nopeampaa kasvua. Tämä on elinehto sille, että Nokia pystyy arvoa laisinkaan tuottamaan osakkeenomistajilleen – ja erittäin mahdollistakin, koska yrityksen toimialan kilpailutilanne onkin vähintään mielenkiintoinen.

Yhtiöllä onkin perinteiset tavoitteet liiketoimintansa laajentamisessa ja tuoteportfolion kasvattamisessa. Näillä pyritään luomaan uutta kasvua, koska yhtiö tarvitsee jatkuvasti uusia keksintöjä ja teknologiaa, jotta se pystyy varmistamaan kilpailukykynsä myös pitkällä aikavälillä.

Kuten Nokian strategiapilareista näkee, niissä näkyy myös toive ja tavoite synnyttää täysin uutta liiketoimintaa. Vaikka Nokian toimiala on keskimäärin erittäin vaikeasti ennustettava ja usein jopa epäkannattava toimiala toimia, on se siitä huolimatta huoltovarmuuden ja uuden teknologian kehityksen ytimessä.

Vaikka omaa sijoituscasea ei kannata laittaa sen varaan, että Nokia pystyisi vetämään kanin hatusta, on selvää, että Nokia toimii toimialalla, jossa uusia tulovirtoja pystyy synnyttämään. Nokian liikevaihdon ollessa kuitenkin jo niin iso, eivät kaikki liiketoiminnat yksinkertaisesti pääse oikeuksiinsa valtavassa organisaatiossa.

Tästä ehkä selkein esimerkki on Qt Group, joka oli Nokian omistuksessa aina vuoteen 2012 asti – ja joka on päässyt aivan eri vauhtiin organisaation ulkopuolella verrattuna siihen, mitä se olisi pystynyt saavuttamaan Nokian sisällä operoidessaan. Nokian sisällä Qt Groupin nykyinenkin nopeasti kasvanut liiketoiminta olisi vain nappikauppaa isossa kuvassa.

Erityisen lupaava liiketoiminta-ala Nokialle onkin todellisuuden siirtyminen virtuaaliseen maailmaan niin virtuaalisen todellisuuden (VR), lisätyn todellisuuden (AR) sekä metaversumin muodossa. Kun fyysisen ja virtuaalisen raja-aita katoaa, syntyy paljon uutta liiketoimintaa ja Nokia tämän infrastruktuurin toimittajana pystyy pääsemään myös parempaan osaan tämän toimialan arvoketjua. Tämä voi kuitenkin viedä vielä vuosikymmenen tai toisenkin, joten keskipitkällä aikavälillä rahojaan ei kannata metaversumin takia Nokiaan laittaa.

Tekoäly-hype pyörii monen teknologia-alan yrityksen ympärillä, mutta vaikuttaa siltä, että niin Nokia kuin Nokian isoin asiakaskunta operaattorit jäävät tässä jälkeen, jos miettii millaisia hyötyjä esimerkiksi siruvalmistajat ja jättiteknot saavat nyt jo ja tulevat saamaan. Nokia onkin lupaillut jo pitkään, että se on monen uuden teknologian käyttöönotossa avainasemassa, mutta kaikki toteumat ja kaikki faktat osoittavat siihen suuntaan, että Nokia ei ole ollut, eikä tule olemaan oikeassa kohtaa arvoketjua näistä uusista teknologioista taloudellisesti parhaiten hyötyäkseen. Sama pätee Nokian operaattoriasiakkaisiin, jotka vuosituhannen vaihteen huippuajoista ovat joutuneet viime vuosikymmenenä myös huonompaan rakoon arvoketjussa Applen ja Samsungin kaltaisten jättien puristuksessa.

Nokia pyrkii myös saamaan ihan aitoa kilpailuetua vastuullisuutensa avulla. Ja tästä pääsemmekin hyvällä aasinsillalla Nokian kilpailijoihin ja siihen, miksi Nokia on nostanut vastuullisuuden jopa kilpailutekijäksi. Ei tarvitse olla viherpesijä, että näkee tässä olevan ihan järkisyyt taustalla, kun katsoo Nokian kilpailukenttää.

Nokian toimialan kilpailutilanne

Siinä, missä Nokian toimialalla kaikilla toimijoilla on välillä kannattavuushaasteita, on kilpailutilanne erityisesti tällä hetkellä tietynlaisessa murroksessa. Tähän murrokseen vaikuttaa merkittävästi kaksi asiaa:

1) 5G:n tuleminen
2) Kiinan ja länsimaiden uudelleenasemoituminen geopolitiikassa

Lähdetään ”yksinkertaisemmasta”. 5G:n piti olla Nokian toimialan Graalin malja, jolla saataisiin jälleen huomattavaa kasvua ja vauhtia toimialalle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, pitkälti siitä syystä, että kuluttajat ja tätä myötä operaattorit eivät ole innostuneet 5G:stä ja sen hyödyistä odotusten mukaisesti.

Nokian isoimmat kilpailijat eli Ericsson, Huawei ja ZTE väittävät kaikki omien sanojensa mukaan olevan teknologisia johtajia alalla. Koska sijoittajalla – ja usein edes asiakkaalla – ei ole tarpeeksi osaamista arvioida kuka 5G teknologiajohtaja oikeasti on, jonka takia toimialan kilpailutilanteen arvioiminen on äärimmäisen vaikeaa. Miksi kukaan Nokian toimialan asiakas maksaisi enemmän Nokian teknologiasta kuin Ericssonin teknologiasta? Mikä on oikeasti erottava tekijä näiden toimijoiden välillä? Ja kun heittää kiinalaiset toimijat siihen väliin, on saatu soppa aikaiseksi, joka tekee toimialan kilpailun erittäin kovaksi – samalla heittäen kapuloita koko toimialan taloudelliseen kannattavuuteen.

Toisena, geopoliittinen tilanne elää maailmassa juuri tällä hetkellä koko ajan ja tämä näkyy erityisesti Nokian toimialalla. Länsimaat ovat alkaneet vähentämään Venäjän hyökkäyssodan myötä riippuvaisuuksia ei-länsimaisista toimijoista oikeastaan kaikessa huoltovarmuuteen jollain tavalla liittyvissä asioissa – mukaan lukien verkkoinfrastruktuurissa.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä jo rakennetuista 5G verkoista yli 50% Euroopassakin on kiinalaisilta toimijoilta toimitetulla teknologialla, kuten Huawilta ja ZTE:ltä. Tämä siitä huolimatta, että vaihtoehtoina oli myös kaksi eurooppalaista isoa ja hyvää vaihtoehtoa. Kiinalaiset pystyvät kilpailemaan hinnalla ja Eurooppa on jo osoittanut, että se haluaisi tehdä toista, mutta raha tekee siitä riippuvaisen niin venäläisistä raaka-aineista kuin tässä tilanteessa kiinalaisista verkoista.

Ja kun puhutaan Euroopasta ja EU:sta, ei voi olla puhumatta Saksasta, joka on suurin päättäjä Euroopan Unionissa. Saksa on käytännössä riippuvainen tällä hetkellä kiinalaisten verkoista ja kiinalaisten tekemiä verkkoja on myös yli 50% Saksan nykyisistä 5G-verkoista. Tämän takia EU onkin ottanut kannan, jossa suositellaan, että maat eivät ottaisi verkkoja kiinalaisilta toimittajilta.

Virallista kieltoa, direktiiviä tai mitään muutakaan ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska Saksa on jo liian syvällä ongelmissa, vaikka Saksa on kiinalaisen verkkoteknologian kiellolla jo vuosia uhkaillut kiitos Yhdysvaltain valtion painostuksen. Toisin on esimerkiksi Iso-Britanniassa, joka nyt EU:n ulkopuolella pystyi kieltämään kiinalaiset verkkotoimittajat tietyn siirtymäajan kanssa.

Nokian toimiala onkin mielenkiintoisessa välissä, koska omalla tavallaan käynnissä on Kiinan ja USA:n välinen teknologinen kylmä sota, jossa käytännössä koko maailma on taistelutanner. Ja koska verkkojen kautta siirretään sitä nykymaailmassa tärkeintä asiaa – tietoa – on etenkin Yhdysvallat ottanut erittäin tiukan kannan kiinalaisia toimittajia vastaan. Nokialle tämä käytännössä on pelkästään hyvä uutinen, sillä Yhdysvalloissa sillä tulee todennäköisesti olemaan jatkossakin vahva jalansija kiitos tämän kylmän sodan.

Jos kuitenkin miettii taas loppukäyttäjää eli kuluttajaa, niin geopoliittinen tilanne tai maiden virallinen asennoituminen ei kauheasti kuluttajien tottumuksessa näy. Kiinalainen TikTok on kaikista varoituksista huolimatta edelleen suosituimpia sosiaalisen median alustoja, venäläinen Yango on käytetyimpiä taksi-appeja jopa Suomessa edelleen ja kukaan meistä ei operaattoria valitessa ole edes miettinyt, käyttääkö suomalainen puhelinoperaattori suomalaisten, ruotsalaisten vai kiinalaisten rakentamaa verkkoa.

Ja kyllä, suomalaisistakin operaattoreista niin Elisa kuin DNA käyttävät verkkoonsa Huawein laitteita. Pelkästään ruotsalainen Telia ei kiinalaisia verkkolaitteita käytä ja on rakentanut 5G-verkkoa Suomeen pelkällä Nokian teknologialla. Vaikka suurvalloilta Nokia (ja Ericsson) siis saavatkin tukea länsimaissa, muutos ei ole helppo, nopea – ja välttämättä koskaan edes tapahdu.

Samalla kun länsimaissa markkina keskittyy entisestään kiinalaisten toimittajien ollessa yhä enenevissä määrin mustalla listalla, markkinoilla vallitsee duopolitilanne, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa: Nokia tai Ericsson. Tämä olisi molemmille toimijoille unelmatilanne, koska hintakilpailu alalla vähenisi selvästi, mutta nyt näyttää siltä, että myös eteläkorealainen Samsung on tulossa peliin mukaan myös 5G-infrastruktuurin rakentamisessa alkaen Iso-Britanniasta. Etelä-Korean ollessa myös erittäin hyvää pataa Yhdysvaltain kanssa, Samsungin laajentuminen markkinoille voi olla uhka Nokialle myös Yhdysvaltain markkinoilla, jossa Nokia hävisi toisen ison yhdysvaltalaisoperaattori – Verizonin – 5G diilin Samsungille jo vuoden 2018 aikana.

Kiinalaisten lisäksi myös ruotsalainen Ericsson on erikoistunut hämärähommissa ja sai vuonna 2019 Yhdysvaltain arvopaperiviranomaisilta 1,1 miljardin dollarin sakon, jonka päälle tänä vuonna Ericsson joutui maksamaan vielä 206 miljoonaa dollaria Yhdysvaltain oikeusministeriön tuomion lisäksi. Mitä Ericsson oli sitten tehnyt? Käytännössä lahjoi eri maiden poliittisia päättäjiä, jotta sai asiakkuuksia näistä maista. Näyttää olevan toimialan tapa etenkin ruotsalaisissa yrityksissä, sillä samanlaisista asioista myös Telia jäi kiinni 2010-luvun alkupuolella Uzbekistanissa vielä toimiessaan.

Tällä ei kuitenkaan tunnu olevan suurta vaikutusta, sillä Nokia menetti juuri tällä viikolla ison osan yhdestä suurimmista asiakkaistaan Ericssonille, Yhdysvaltalaisen operaattori AT&T:n. Tämä kertoo ennen kaikkea Nokian kilpailuedun puutteista, josta pitkäaikaisen ison asiakkuuden menettäminen kertoo karua kuvaa.

Keskustelu tämän asiakkuuden menettämisen ympärillä myös oli mielenkiintoinen, koska yhtiö teki siitä oman pörssitiedotteen, joka oli suhteellisen puolusteleva. Nokia totesi tiedotteessaan: ”Nokian johtajuus Open RAN -verkoissa on laajalti tunnustettu.”. Johtajuusero ei selkeästi ole tarpeeksi korkea oikeuttaakseen kannattavaa liiketoimintaa. Tämän voi päätellä siitä, että kaikki keskustelu, uutisointi ja eri tahojen tiedotteet AT&T-kaupan ympärillä viittaavat siihen, että Ericsson onnistui voittamaan Nokian pitkäaikaisen asiakkuuden vanhimmalla tempulla kirjassa – tarjoamalla (tarpeeksi laadukkaita) samoja asioita – alemmalla hinnalla – kannattavuudesta välittämättä.

Onkin hämmentävää, että vaikka länsimaiset vaihtoehdot muodostavat käytännössä duopolin alalla, siitä huolimatta kilpailua käydään ankarasti hinnalla. Usein duo- tai oligopolimaiset tilanteet markkinalla, jossa kilpailijoita on vain vähän, näkyy aina hyvänä kannattavuutena, mutta näin ei jostain syystä ole Nokian toimialalla. Tämä on mielestäni huolta herättävä asia koko toimialalla, koska mitä kannattavuudelle alalla tapahtuu, kun uusia ei-kiinalaisia kilpailijoita alalle tulee lisää ja kilpailu lisääntyy entisestään?

Lopuksi kun puhutaan Internet-yhteyksistä, monella saattaa nousta myös mieleen Elon Musk ja Space X:ssä toimiva Starlink, joka tarjoaa Internet-yhteyksiä satelliittien avulla käytännössä mihin päin tahansa maailmaa, josta maksavia asiakkaita löytyy. Tällä hetkellä Starlink ei ole Nokian suora kilpailija, koska fyysiset tornit ja kaapelit luonnollisesti tarjoavat huomattavasti paremman yhteyden kuin avaruudessa oleva satelliitti.

Alan teknologian kehittyessä nopeasti, on mahdotonta sanoa, milloin Starlinkin kaltaiset satelliittitoimijat oikeasti alkavat kilpailemaan Nokian kanssa. Tämä tulee tapahtumaan vääjäämättä aikanaan, mutta siinä voi mennä vielä vuosikymmen. Nokia on kuitenkin jo mukana tässä yhteistyössä AST SpaceMobilen kanssa ja todennäköisesti Nokia alkaa kilpailemaan Starlinkin kanssa ennen kuin Starlink ehtii Nokian tasolle.

Nokian kilpailuedut

Kilpailuetujen tunnistaminen – ja ennen kaikkea niiden olemassaolo – on avain menestyksekkääseen liiketoimintaan alalla kuin alalla. Onko Nokialla siis aidosti tunnistettavissa kilpailuetuja? Kuten todettu, sanoisin, että Nokialla ei ole selviä kilpailuetuja. Nokialla on kuitenkin selkeitä erottavuustekijöitä kilpailijoihin verrattuna.

Ensimmäisenä jo edellä paljon käsitelty geopoliittinen asema. Nokialla on pitkä historia Kiinassa, joten vaikka Kiinassa on myös kiinalaisia kilpailijoita, Nokia pystyy jopa Kiinasta keräämään osan liikevaihdostaan. Vähän kuin Suomen passilla pääsee äärimmäisen moneen maahan, Nokia on hyvissä väleissä globaalisti lähes kaikkien maiden kanssa eikä ole minkään maan mustalla listalla. Tämä on erityisen tärkeää, kun puhutaan aidosti täysin globaalista yrityksestä.

Helppoa olisi sanoa, että laatu ja teknologia olisi Nokian kilpailuetu, mutta suomalaistenkin operaattorien toiminta osoittaa hyvin sen, että kaikilla toimittajilla on omat vahvuutensa ja mikään ei ole selkeästi toisia parempi. Nokialla oli myös aitoja ongelmia 5G-laatunsa kanssa aivan 5G-syklin alussa, mutta on nyt saanut kilpailijansa kiinni.

Myöskään hinnalla Nokia ei pysty kilpailemaan, koska sen pääliiketoiminnot ovat jo nyt huomattavan kannattamattomuuspaineen alla. Ilman patenttiliiketoiminnan luotettavaa rahavirtaa Nokia kyntäisi paljon syvemmällä.

Ainoa asia, missä Nokia on kiistämättä toimialansa johtava on niinkin trendikäs asia kuin vastuullisuus. Nokia käyttää erittäin isoja paukkuja vastuullisuusraportointiin ja näiden asioiden integroimiseen suoraan strategiaansa. Kilpailun ollessa lahjusskandaalissa rypevä ruotsalainen ja kiinalaiset, voitto tulisi helpommallakin, mutta Nokia on asian kanssa tosissaan.

Nokia onkin saanut läjän merkittäviä sertifikaatteja ja pärjää vertailuissa huomattavasti paremmin kuin teknologiayhtiöt ja sen suorat kilpailijat yleensä. Niille asiakkaille ja sijoittajille, joille ESG-asiat merkkaavat, Nokia on ylivoimaisesti toimialansa ykkönen. Viimeaikaiset uutiset kuitenkin vaikuttavat siltä, että asiakkaat tästä eivät merkittävästi valitettavasti välitä.

Mitä seurata Nokian liiketoiminnan kehittymisessä?

Ylivoimaisesti tärkein asia Nokialle pitkällä aikavälillä on geopoliittisten jännitteiden kehitys. Mitä isompi osa Euroopan maista alkaa olla varuillaan kiinalaisten teknologian ostamisessa, sen parempi Nokialle. Tämä näkyy Nokian liiketoiminnassa yksinkertaisesti markkinaosuuden kasvattamisena ja liikevaihdon kasvamisella. Parhaassa tapauksessa tämä on aito kasvuajuri, mutta on myös suuri todennäköisyys siihen, että poliittiset jännitteet eivät kiristy tarpeeksi, että virallisia kieltoja ympäri Euroopan alkaisi satamaan kiinalaisille.

Toisena tärkeää on seurata globaalien isoimpien teleoperaattorien investointisuunnitelmia. Vuoden 2023 kovat koronnostot ajoivat maailman taloutta väistämättä kohti taantumaa ja tämä näkyy kaikilla toimialoilla investointien vähentymisenä vuoden 2023 lopussa, että 2024 vuoden ensimmäisellä puolikkaalla. Kun Nokian asiakkaat vähentävät investointejaan, tämä osuu suoraan Nokian kasvuun ja tämän takia etenkin lyhyemmällä aikavälillä kasvuluvut Nokialla ovat tavoitteita heikompia.

Myös pelkästään AT&T:n vaihtaminen Ericssoniin oli valtava isku Nokialle ja jokainen tällainen uutinen on myrkkyä koko Nokian pitkän ajan tarinalle. Samalla kun Nokia menetti ison asiakkuuden ja vähintään noin miljardi euroa liikevaihtoa vuodessa, Ericsson teki AT&T:n voittamalla koko yrityshistoriansa isoimman kertakaupan.

Jos korona-aikaan tapahtunut komponenttipula palaisi jotenkin, se hidastaisi entisestään Nokian menoa, kuten teki korona-aikaan. Nokia ei tunnukaan saavan taukoa huonoilta uutisilta (joka kertoo aika paljon itse Nokian haastavasta toimialasta), koska juuri kun komponentti- ja sirupulasta päästiin, ajammekin täyttä vauhtia kohti taantumaa. Onko tilannetta, jossa Nokia pystyisi saamaan oikeasti myötätuulta puolelleen taloudesta?

Nokia on pyrkinyt ja pyrkii myös jatkossa tekemään pääliiketoiminnoistaan myös kannattavampaa. Tärkeää onkin seurata absoluuttisen liikevoiton sijaan myös liikevoitto%:ia. Hetkelliset haasteet liikevaihdossa tulevat väistämättä makrotalouden vastatuulista johtuen, mutta jos Nokia pystyy tekemään verkkojen toimituksia tehokkaammin ja edullisemmin teknologian kehittyessä, näkyisi tuloksen tasaisena parantumisena, jos kilpailukenttä ei olisi kannattavuudelle muuten niin myrkyllinen.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on Nokian patenttisalkun rahavirrat. Nokia on ollut kiinalaisten matkapuhelinyritysten kanssa käräjillä ympäri maailman sen takia, etteivät kiinalaiset matkapuhelinyritykset ole olleet valmiita maksamaan Nokian vaatimia korvauksia Nokian patentoitujen teknologioiden käytöstä johtuen jo parin vuoden ajan.

Oppo, Realme, Vivo, OnePlus ja iQOO kuuluvat kaikki samaiseen kiinalaiseen BKK Techonologies-konserniin, joka on jättänyt maksamatta patenttilisenssimaksuja Nokialle jo pitkän aikaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kiinalaiset eivät suostu maksamaan teknologian käytöstä niitä korvauksia, mitä Nokia vaatii.

Tilanne on mielenkiintoinen sillä Oppo:han on yksi Suomen suosituimpia matkapuhelinmerkkejä etenkin koululaisille. Samalla, kun Suomessa kiinalaiset tekevät bisnestä Nokian teknologian avulla, esimerkiksi Saksassa ja Iso-Britanniassa brändi on kadonnut, koska yhtiö hävisi Nokialle oikeudessa. Mutta kuten todettu, kuluttaja harvemmin tällaisista asioista välittää – tai edes ole tietoinen.

Nokia käykin lakisotaa kiinalaisten brändien kanssa läpi maailman näistä samoista patenttikorvauksista ja toki aikanaan rahat tavalla tai toisella Nokialle tulevat, mutta venkoilu tässä tilanteessa aiheuttaa Nokialle kuluja – sekä lykkääntyneitä rahavirtoja. Patenttiriitojen mahdollisimman nopea selkiytyminen olisi Nokialle hyvä uutinen, lykkääntyminen huono uutinen.

Pidemmällä aikavälillä äärimmäisen tärkeää on myös seurata patenttirahavirtojen kehitystä. Vaikka Nokia tuottaa kovaa tahtia uusia patentteja, ovat sen menneisyyden patentit vielä arvokkaampia kuin uudet patentit, sillä niitä käytetään täysin universaalisti kaikissa maailman matkapuhelimissa.

Koska Nokian vanhat patentit ovat käytännössä osa edelleen nykyisten puhelinten DNA:ta, on hyvä ymmärtää, että näistäkin rahavirrat aikanaan ehtyvät. Teknologiapatenttien ikä on maantieteellisestä alueesta riippuen keskimäärin noin 20 vuotta ja 2030-luvulla onkin hyvin mahdollista, että Nokian patenttirahavirta on huomattavasti ehtynyt. Seuraavat 3-5 vuotta on kuitenkin vielä suhteellisen hyvin suojattu nykyisten tärkeimpien patenttisopimusten osalta. Tämän lisäksi myös Nokian nykyiset kilpailijat, kuten Huawei, Ericsson ja Samsung tehtailevat alan patentteja jopa Nokiaa nopeampaakin tahtia, joten tuleva patenttipiirakkakin tulee jakautumaan tasaisemmin nykyisten kilpailijoiden kesken tulevaisuudessa.

Omien osakkeiden ostot ja osingot sekä velka

Entäpä, miten Nokia sitten palauttaa tekemäänsä rahaa osakkeenomistajille? Ja kuinka optimoitua sekä suunnitelmallista tämä on? Onko Nokia osinkoyhtiö vai pyrkiikö se perinteisten teknologiayhtiöiden tapaan keskittymään omien osakkeiden ostoihin?

Lähdetään ensin Nokian kassasta, joka on äärimmäisen vahva. Yhtiön tuotekehitys ja liiketoiminta vaatii isoja panostuksia ja tämä näkyy yhtiön vahvana kassana, jota erityisesti teknologiapatentti-liiketoiminta tukee.

Nokia on saanut paljon läksytystä omien osakkeiden ostostaan läpi 2000-luvun, mutta en mene niihin sen syvemmin. Nokia ostaa omia osakkeitaan edelleen, mutta suhteellisen konservatiivisesti – ja pitkälti omia johdon palkitsemistarpeitaan varten – ei niinkään osakkeiden mitätöintiä varten.

Nokia onkin profiloitunut ennen kaikkea osinkoyhtiönä – ja omaakin osinkopolitiikan, joka kuuluu seuraavasti:

Nokian tavoitteena on jatkuva, vakaa ja ajan mittaan kasvava osingonmaksu, jossa huomioidaan edellisen vuoden tulos sekä yhtiön taloudellinen tilanne ja liiketoimintanäkymät.

Jatkuva, vakaa ja ajan mittaan kasvava osingonmaksu – eli sitä parasta, jota jokainen osinkosijoittaja toivoo. Mutta samalla osinkopolitiikkaan on lisätty lause ”huomioidaan edellisen vuoden tulos sekä yhtiön taloudellinen tilanne ja liiketoimintanäkymät”. Käytännössä Nokian osinkopolitiikka on siis: ”jaetaan osinkoa koko ajan enemmän, paitsi silloin kun menee huonommin, niin jaetaan vähemmän”. Sijoittajana tällaisia osinkopolitiikkoja on harmittava nähdä, koska samaan aikaan niissä luvataan paljon, mutta ei yhtään mitään.

Vaikka Nokia onkin saanut kritiikkiä omien osakkeiden ostostaan, on selkeää, että Nokian osake on ollut alelaarissa nykyisen liiketoiminnan suorittamisen tasolla vuoden 2023 toisen puolikkaan ja omien osakkeiden ostot todennäköisesti loisivat arvoa osinkoja paremmin. Mutta koska yhtiöt ovat usein osinkopolitiikkaansa vankeja, tulee Nokia todennäköisesti myös jatkossa maksamaan osinkoa tuloksena mukaisesti ja jättää omien osakkeiden ostot vähemmälle.

Nokia tarjoilee sitä, mitä sen isoimmat omistajat ja yli 200 000 suomalaista osakesijoittajaa haluaa, mutta puhtaasta arvonluonnin näkökulmasta Nokian tapa palauttaa voittojaan osakkeenomistajille ei ole lähelläkään optimia. Plussaa Nokia toki saa siitä, että jakaa osinkonsa neljässä osassa läpi vuoden, eikä pelkästään keväällä, kuten edelleen suurin osa suomalaisista pörssiyrityksistä. Nokia saakin arvosanan 3/5 tavastaan luoda arvoa osakkeenomistajille.

Johto, hallitus, suurimmat osakkeenomistajat ja kulttuuri

Entä kuka pitää Nokiassa valtaa? Aloitetaan katsomalla kymmenen suurimman suomalaisen osakkeenomistajan listaa Nokiassa.


Nokian suurimpana osakkeenomistajana komeilee Suomen valtion sijoitusyhtiö Solidium. Miksi? Solidium omin sanoin vuonna 2018: Luopuminen Telian osakkeista alkuvuoden aikana mahdollisti osaltaan meille sijoittamisen Nokiaan, joka on erinomainen lisäys Solidiumin portfolioon. Nokian vahva markkina-asema ja laaja teknologinen osaaminen ovat erittäin houkuttelevia tekijöitä ja tarjoavat hyvän mahdollisuuden arvonnousuun.

Viidessä vuodessa osake on laskenut ostohetkestä vähän yli 30%. Osingot ovat tuoneet tähän hieman lohdutusta, mutta kokonaisuudessa Nokia on tehnyt vain turskaa Solidiumillekin.

Solidiumia lukuun ottamatta Nokian omistajuus on kuitenkin harvinaisen hajautunutta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksittäisten osakkeenomistajien valta yhtiössä on suhteellisen vähäistä. Jopa institutionaaliset sijoittajat ovat usein voimattomia muuttamaan yhtiötä haluamaansa suuntaan, jos heidän omistusosuutensa on vain puolikkaita prosentteja.

Lista ei näytä ulkomaalaisia omistajia, mutta käytännössä noin 80% Nokian omistuksesta on ulkomailla hajautunut laajasti läpi isojen ja pienempien rahastoyhtiöiden Blackrockista Vanguardiin. Nokian omistus onkin niin hajautunutta, että yhtiöllä ei ole osakkeenomistajaa, joka pystyisi sanelemaan muuta kuin toivomuksia yhtiön johdon ja hallituksen suuntaan.

Nokian toimitusjohtajana taas tällä hetkellä toimii Pekka Lundmark, joka muistetaan ehkä ennen kaikkea Fortumin toimitusjohtaja-ajastaan, sillä Lundmarkin johdolla Fortum meni tekemään surullisenkuuluisat Uniper-kaupat. Menneet ovat kuitenkin menneitä ja Nokia onkin aivan erilainen yhtiö kuin Fortum-oikeastaan kaikilla tasoilla.

Lundmark tuntuu olevan erittäin pidetty johtaja erityisesti sisäisesti, sillä Lundmarkilla on Glassdoor.comissa järkyttävän korkea 92% ”approval rate”, joka tarkoittaa sitä osuutta (äänten antaneiden) työntekijöistä, jotka pitävät Lundmarkia pätevänä toimitusjohtajana. Muutenkin koko Nokian maine työnantajana on erittäin korkea 4,2/5 Glassdoorissa ja ylivoimaisesti paras, johon olen tähän mennessä törmännyt syväanalyysejä tehdessäni.

Uskon, että tähän vaikuttaa pitkälti se, että Nokia on nyt aidosti insinööritalo. Matkapuhelinten myynti kuluttajille saattoi olla isompi ja kannattavampi bisnes, mutta siinä mukana on paljon brändiä, mielikuvia, markkinointia ja muuta klassisesta insinöörinäkökulmasta ”turhaa”. Kun puhutaan verkkolaiteliiketoiminnasta usein laadukkain – tai halvin – voittaa.

En osaa itse sanoa, onko Lundmark parempi kuin edeltäjänsä, koska toimitusjohtaja ei Nokian kaltaista paattia pysty yksin liikuttamaan merkittävästi suuntaan tai toiseen muutamaa poikkeuksellista visionääriä lukuun ottamatta. Lundmarkilta on aiempaa toimialakokemusta toimitusjohtajana Konecranesilta sekä Fortumilta ja henkilökohtaisesti yllätyin Lundmarkin valinnasta Nokian johtoon, koska Nokialla johtotehtävissä Lundmark oli edellisen kerran työskennellyt 20 vuotta takaperin.

Lundmarkin johtokauden aikana niin Nokian liikevaihto kuin osakekin on polkenut paikallaan, mutta kuten mainittu, tässä on mukana ollut niin paljon myös ulkoisia vastatuulia, että tämä ei ole pelkästään Lundmarkista johtuvaa. Viime aikojen uutisten valossa on selvää kuitenkin, että onnistuneeksi Lundmarkinkaan kokonaisuussuoriutumista tähän mennessä ei voi kutsua, vaikka vuodet 2021-2022 herättivät pieniä toivon merkkejä paremmasta.

Nokian hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2020 lähtien on toiminut itse asiassa verkkoliiketoimintoja 2000-luvun alussa Nokialla vetänyt Sari Baldauf. On siis vaikea keksiä parempaa hallituksen puheenjohtajaa yhtiön nykyiselle muodolle, jos katsoo pelkkää kokemusta.

Muut Nokian hallituksen jäsenet ovat joko kokeneita osaajia globaaleista liiketoiminnoista – tai ihan alalta itseltään. Voin myöntää, ettei minulla ole kompetenssia arvioida Nokian rivijäsenten tuomaa lisäarvoa itse tehtävään ja yhtiölle tämän tarkemmin, koska heidän CV:nsä ovat yhtä värikkäät ja vaiheikkaat suurimmalta osin kuin Lundmarkinkin CV alalta toiselle hyppiessä.

Yhtiön johdosta ja hallituksesta on se kuitenkin sanottava, että vaikka henkilöt ovat läpi viimeisen vuosikymmenen aikana vaihtuneet, ovat maalitolpat ja lupaukset liikkuneet koko ajan eteenpäin ja alemmaksi liiketoiminnan suorittamisen osalta. Joko Nokia on yhtiönä vain yksinkertaisesti äärimmäisen vaikeassa paikassa tai sitten yhtiötä ei ole osattu yksinkertaisesti liikuttaa oikeaan suuntaan. Nokia onkin ollut ikuinen lupaus aina matkapuhelinliiketoimintojen myynnistä lähtien, mikä harvemmin lupaa hyvää tulevaisuudellekaan.

Työntekijäarvosteluja selatessa kaksi asiaa Nokiasta nousi positiivisesti ylitse muiden:
1) Hyvä työ-vapaa-aika tasapaino
2) Yhtiön kulttuurin monipuolisuus ja hyvä henki

Ja huonoina puolina esiin nousi:
1) Byrokraattisuus
2) Heikko palkkaus

Byrokraattisuus ei tule sinänsä yllätyksenä, koska se varmaan kuuluu jokaisen Nokian kokoisen yhtiön DNA:han melkein luonnostaan. Byrokratiaa vain sattuu syntymään enemmän, kun yhtiö kasvaa megakokoiseksi. Ja toisaalta Nokialta löytyy myös historiaa byrokratiasta.

Palkkaus ja työn ja vapaa-ajan tasapaino on aina saman kolikon eri puolet. Käytännössä se on aina jompikumpi – en ole vielä kohdannut työpaikkaa, jossa olisi mahtavat palkat ja selviäisi 8-16 työpäivällä. Jos sinä olet, vinkkaa minullekin! Saattaa kuitenkin olla, että huippuosaajat vetäytyvät edelleen sinne päin, missä palkka on korkeampi, vaikka näissä on aina yksilökohtaisia eroja.

Nokian osakkeen tuottopotentiaali ja arvostus

En perehdy syväanalyyseissä syvällisesti yhtiöiden arvostustasoon, koska ne vaihtelevat sen verran rajusti ajassa, mutta haluan antaa muutaman huomion Nokian arvostukseen.

Yleisin peruste, mitä olen huomannut Nokiaan sijoittaessa nykyään on se, että Nokia on ”konservatiivisesti arvostettu”. Tällä tarkoitetaan sitä, että periaatteessa millä tahansa perinteisillä tunnusluvuilla mitattuna P/E-luvusta P/B-lukuun, Nokia on edullinen ostos ja niin sanottu ”arvo-osake”. Se maksaa myös isoa osinkoa suhteessa osakkeen tämänhetkiseen hintaan.

On hyvä kuitenkin muistaa, miksi Nokia on halpa osake. Ja miksi samaa argumenttia on voinut käyttää Nokian osaketta ostaessaan viimeiset 7 vuotta – huonoin tuloksin. Seitsemään vuoteen Nokian osake ei ole liikkunut mihinkään (paitsi hitaasti, mutta varmasti alaspäin, välillä vähän sahaten). Osinkotuotto ei auta peittämään sitä, että vuodesta 2015 aina tähän päivään saakka Nokian osake on pelkästään tuhonnut osakkeenomistajien arvoa – ei luonut sitä.

Ja näyttää siltä, että vastoinkäymisiä toimialana ja yhtiönä Nokialla on entisestään lisää vastaanotettavana. Nokian kroonisesti halpa arvostus johtuukin yksinkertaisesti siitä, että markkina ei usko siihen, että Nokia pystyisi erityistä käännettä tekemään, koska ei ole pystynyt sitä vuosikausia jatkuneista lupauksista huolimatta toteuttamaan. Mikään liiketoiminnan kehityksessä ei myöskään viesti sitä, että vastatuuli olisi vieläkään kääntymässä – lähinnä päinvastoin.

Johto ei ole Nokian kohdalla pystynyt lunastamaan antamiaan lupauksiaan viimeiseen vuosikymmeneen ja tämän pitäisi herättää sijoittajan kuin sijoittajan – toivominen kun ei ole sijoitusstrategia. Hintakilpailun kiristyessä alalla myös Nokian rahavirrat, että kannattavuus tulevat ottamaan jopa nykyisestä tyydyttävästä tasosta entisestään iskua.

Yhtiöllä on vahva kassa sekä tasaista tulovirtaa patenttisalkusta vielä ainakin vuosikymmenen verran, mutta Nokia ei pääse millään tavalla pakoon verkkoliiketoiminnan lainalaisuuksia. Alalla on kova kilpailu, vaikka kilpailijoita ei ole paljon. Verkkoliiketoiminta on ollut Nokiassa tappiollista silloin tällöin jatkuvasti viimeiset 25 vuotta ja samat haasteet pysyvät toimialalla edelleen, jotka olivat jo 90-luvulla näkyvissä.

Tämä näkyy myös ehkä parhaassa laatuliiketoiminnan indikaattorissa eli Nokian oman pääoman tuotossa (ROE). Siinä, missä hyvät yhtiöt tuottavat 15-20% ROE:a ja erinomaiset yhtiöt vielä tätäkin huomattavasti korkeampaa tasoa, Nokia sinnittelee tasaisesti alle 10%:n. Yhtiö on saattanut satunnaisesti päästä yli 10%:n tason, mutta laatuyhtiöksi Nokiaa ei voi näillä luvuilla yksinkertaisesti kutsua. Nokia ei yksinkertaisesti saa liiketoimintaan panostettuja rahoja tuottamaan tarpeeksi hyvin oikeasti laadukkaisiin yhtiöihin verrattuna, minkä näkee yhtiön liiketulosprosentissakin.

Lyhyesti sanottuna voidaankin sanoa, että Nokian arvostus sekä sen osakkeen kehitys kuvaa vain kaikkia näitä tosiasioita, jotka tulevat annettuna Nokian toimialalla. Edessä on pomppuinen ylämäkien värittämä matka, jonka takia Nokian osake ei ole halpa (kuten se ei ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen), vaikka se tyhjiössä perinteisillä tunnusluvuilla saattaisi näyttää siltä optimistiselle hyvää toivovalle sijoittajalle.

Matala arvostus saattaa joskus myös houkutella yritysostajia, mutta tähän ei sijoitusteesiään kannatta perustaa. Nokian liiketoiminta ei ole mielenkiintoinen yritysostajan silmin kuin turvallispoliittisesta näkökulmasta, koska sen pääliiketoiminta on huonosti kannattavaa ja paljon pääomia syövää.

Tämän lisäksi yhtiön palasteleminen saattaa käydä mielessä, kun yhtiön arvostus laskee huonojen uutisten myötä. Yhtiön liiketoiminnassa ei ole kuitenkaan ole eroteltavia palasia, joita pystyttäisiin spin-offaamaan helposti (jotka olisivat muille yhtiöille mielenkiintoisia) tai joilla pystyttäisiin luomaan arvoa helposti patenttiliiketoimintaa lukuun ottamatta. Tämä siitä huolimatta, että sen Nokian liiketoimintojen ja taseen palasten arvo lähenteleekin jo paperilla yhtiön koko markkina-arvoa. On myös huomattavaa, että patenttiliiketoiminta ei myöskään pysty tyhjiössä kehittämään uusia patentteja, vaan tarvitsee ajan tasalla pysyäkseen Nokian vähemmän kannattavien liiketoimintojen tuotekehitystä.

Koko 25 miljardin liiketoiminnan takana Nokian arvokkain asia niin sijoittajan kuin potentiaalisen yritysostajan silmissä onkin 1,5 miljardia liikevaihtoa suurella voittomarginaalilla rahaa tuottava patenttiliiketoiminta. Patenttiliiketoiminnalle löytyisi varmasti paljon ostajia markkinoilta, mutta Nokialle itselleen kokonaisena yrityksenä ei juurikaan.

Nokian osake sijoituksena – yhteenveto

Nokia on yhtiönä nykyään mielestäni sijoitusmaailman outolintu. Edelleen äärimmäisen seurattu ja suosittu suomalaisten osakkeenomistajien keskuudessa – mutta mielestäni ilman mitään syytä historiaa lukuun ottamatta. Yhtiöllä ei ole merkittävän suuria kasvumahdollisuuksia näköpiirissä, yhtiö ei toimi erityisen trendikkäällä toimialalla, mutta haastavalla kylläkin. Tämän lisäksi yhtiö ei ole ollut hyvä sijoitus yli vuosikymmeneen.

Kaikki tämä ei kuitenkaan määritä Nokian tulevaisuutta sijoituksena, josta löytyy niin mahdollisuuksia kuin uhkia. Katsotaankin loppuun yhteenveto Nokian liiketoiminnasta ja sen vahvuuksista, heikkouksista sekä ilmassa leijuvista kysymysmerkeistä.

Nokian vahvuudet:

– Neutraali ja vastuullinen toimija poliittisesti herkässä markkinassa
– Patenttiliiketoiminta varmistaa rahavirran, jolla pystytään varmistamaan tulevaisuuden investoinnit ja tuotekehitys
– Potentiaalia löytää uusia ansaintamalleja teknologian kehittyessä
– Vahva tase

Nokian heikkoudet:

– Ainoa tapa kasvaa on voittamalla markkinaosuuksia, joka vaikeaa jo korkealla markkinaosuudella
– Ei selkeää johtoa teknologiassa tai tehokkuudessa
– Yhtiön liiketoiminta on heikosti kannattamatonta ja kilpailuympäristö, jossa kilpaillaan hinnalla, luo entisestään lisää painetta Nokian liiketoimintaan
– Vaikea pääomaa paljon vaativa toimiala yhdistettynä makrotalouden vastatuuliin
– 5G-lähdössä jälkeen jääminen heikensi yrityskuvaa – ja johti samalla asiakasmenetyksiin
– Yhtiö on suorittanut alle jopa itse asettamansa tavoitetasonsa vuosikymmenen ajan – johdon vaihdoksista huolimatta

Nokian kysymysmerkit:

– Kannattavuustason parantaminen tavoitellulle tasolle – onko mahdollista tehdä kestävästi?
– Kiinalaiset kilpailijat ja patenttikiistat – kuinka pitkälle venyy ja mikä on lopputulos?
– Uudet varteenotettavat kilpailijat verkkoinfrastruktuuri-bisneksessä kiinalaisten tilalla
– Löytyykö toimialalle muita kilpailuetuja kuin hinnan polkeminen?
– Patenttien rahavirrat 2030-luvulla

Kiitos paljon, kun selvisit tänne asti! Toivon, että tämä teksti pystyi antamaan uusia näkemyksiä ja selvyyttä Nokiaan yrityksenä sekä sijoituksena tänä päivänä sekä tulevaisuudessa.

Kuten aina, jos tekstistä tai Nokiasta jäi mitä tahansa kysyttävää, kommentoitavaa tai mitä tahansa muuta, laita kommenttia blogissa alla tai laita somessa viestiä. Ja mikäli toivot, että kehitän syväanalyysejä johonkin suuntaan, otan kaikki kehitysehdotukset mieluusti vastaan. Ja toki otan myös yhtiötoivomuksia analyysejä varten vastaan. Nokia on tämän vuoden viimeinen syväanalyysi, joten ehdin kehitysehdotukset ottaa mukaan ensi vuoden syväanalyyseihin.

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet sijoituskirjani Viisas sijoittaja nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa erittäin edulliseen 24,9€:n hintaan vain rajoitetun ajan Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi alekoodilla: VIISASSIJOITTAJA23!

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

20 kommenttia artikkeliin ”Nokia sijoituskohteena – syväanalyysi”

  1. Kiitos taas hyvästä analyysista. Muutama stilistinen neuvo olisi kuitenkin, ihan lukukokemuksen parantamiseksi: pitkä teksti ei tarkoita vain paljon sanoja peräkkäin vaan syvyyttä saat kyllä riittävästi editoimalla ja tiivistämällä rakennetta. Lapsuksia ja turhaa toistoa jää tekstiin tarpeettomasti. Kun kustannustoimittajaa ei kenelläkään meillä ole takataskussa (🙂), kannattaa luetuttaa teksti vaikka kaverilla. Tiedän, että oma kirjoitus on aina kuin vauva, jossa ei halua luopua sanastakaan, mutta lukija kiittää editoinnin vaivasta.

    Vastaa
    • Kiitos palautteesta! Ja joo tosiaan itsellä on pahana tapana korostaa niitä asioita toistamalla, jotka koen erityisen tärkeäksi lukijan muistaa. Se onko se turhaa, vai järkevä tehokeino riippunee varmaan juuri tekstin pituudesta ja asian uutuudesta lukijalle. Täytyy pohtia olisiko tähän jotain parempaa tehokeinoa. Ja tosiaan osa ongelma on myös se, että tietyt asiat ovat oleellisia monessa kohtaa pääotsikkoja, jolloin aina pitää vähän pohtia pitääkö tätä asiaa nyt uudelleen tässä mainita vai ei, kun siitä jo toisen otsikon alla mainitsin eri kulmasta.

      Avovaimoni oikolukee kaikki tekstit, mutta lähinnä korjaa typot ja sellaiset ja en viitsi häneltä kustannustoimittajuutta edes vaatia, kun hyvää hyvyyttään jaksaa tekstejä lukea, vaikka puhdas indeksisijoittaja onkin 😀

      Vastaa
  2. ”… eteläkorealainen Samsung on tulossa peliin mukaan myös 5G-infrastruktuurin rakentamisessa alkaen Iso-Britanniasta. Etelä-Korean ollessa myös erittäin hyvää pataa Yhdysvaltain kanssa, Samsungin laajentuminen markkinoille voi olla uhka Nokialle myös Yhdysvaltain markkinoilla.”

    Samsung on tomittanut 5G:ä Verizonille jo muutaman vuoden:
    https://news.samsung.com/global/verizon-selects-samsung-for-5g-commercial-launch

    Myös Etelä-Koreassa Samsung on ollut vahva jo vuosien ajan:
    https://news.samsung.com/us/samsung-achieves-largest-share-5g-network-solutions-korea-advances-next-level-5g-service/

    Vastaa
    • Joo hyvä huomio! Tarkensin hieman lausetta. Tosiaan mielenkiintoisinta onkin juuri se, että jos Samsung tulee vahvasti Etelä-Korean ulkopuolelle, koska tällä hetkellä se on selkeästi vasta testailemassa vesiä Etelä-Korean ulkopuolella ja pyrkinee tekemään vain isoja diilejä. Tällä hetkellä Samsung kun tosiaan on vienyt vain Verizonin (joka taisi olla Nokian vanha asiakas) ennen tuota diiliä.

      Vastaa
    • Totta! Toki mitä tutkin ulkomaalaista omistusta, ei sieltä juuri merkittäviä isoja omistajia löydy, vaan omistus on erittäin hajautunutta erilaisten rahastojen kesken maksimissaan 0-2% omistusosuudella, suurin osa tätäkin alempana. Ainoa ulkomaalinen yli 2% omistus taitaa kuulua Norjan öljyrahastolle, jos Vanguardin miljoonaa eri rahastoa ei lasketa, joiden osuus liikkuu noin 3%:ssa.

      Vastaa
  3. Blackrock on suurin omistaja, 6,5% osuudella. Toki saattaa olla suurempia osuuksia jollain, niistä ei saada tietoa, koska ulkomainen omistus on tilinhaltijayhteisöjen sisällä. Omistuksesta on yli 80% ulkomaisissa käsissä.

    Vastaa
    • Jep, omistus on listauksen ulkomailla pitkälti juuri hajautunut noille ulkomaalaisille varanhoitajille. Blackrockillakin isoin yksittäinen rahasto omistaa alle prosentin luokkaa, mutta toki hyvä muistaa juuri se, että kuten kaikilla kansainvälisillä firmoilla, listoilta löytyy Blackrock, Vanguard ja Norjan öljyrahaston kaltaiset yritykset, jotka omistavat keskimäärin kaikkea maailmasta, joka niiden profiiliin sopii. Sijoittajan kannalta oleellisinta on juuri tuo kansainvälisesti erittäin hajautunut omistus.

      Vastaa
  4. Tuon AT&T kaupan hyödyllisyyttä Ericcsonille täytyy lopullisesti tarkastella vasta parin vuoden päästä. Kantautuneiden huhujen mukaan, myi niin halvalla ettei Nokian kannattanut lähteä mukaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun Ericcson saa taloutensa kuralle liian pienillä katteilla. Oma mielenkiintoinen kysymyksensä tietysti on, että miten ihmeessä jenkkimarkkinoilla, jossa mm. kiinalaiset ovat poissa, tämä pohjoismainen kaksikko onnistuu kuitenkin kilpailemaan katteensa nollille.

    Vastaa
    • Tämäpä juuri. Nokian kannalta tosiaan aika tuskaista, että hintakilpailu näin ”vähän” kilpaillulla markkinalla on edelleen tiukkaa. Ja kun sopimukset ovat vielä pitkäaikaisia, niin näkynee alan kannattamattomuutena pitkään.

      Vastaa
  5. Nokian verkkoliiketoiminnan menestyksen salaisuus 90- luvulla oli lama. Se vapautti Nokian käyttöön tuotannontekijät, joita saattoi lisätä riskittömästi tarpeen mukaan. Tietysti insinöörit olivat kehittäneet kaupallisesti valmiin tuotteen DX200 keskuksen. Nokia oli silloin Ollilan tullessa puikkoihin konkurssikypsä tai ainakin rahoitusta ei saanut enää Suomesta. Ollila löysi entisen työnantajansa Citybankin avukseen.
    Kiinteistöbuumi pysähtyi ja tuotti runsaasti moderneja toimitaloja ilman käyttäjää. Myös vacancy rate nousi korkeaksi.
    Osaamista vapautui työmarkkinoille. Teekkareille oli tarjolla työtä vain Nokialta.
    Uusi toimitalo syntyy noin kahdessa vuodessa. Tarvitaan asemakaavallinen tontti, hyvä vuokralainen, suunnitelmat, rakennuslupa, rahoitus, sijoittaja ja rakentaja.
    Nokialla ei olisi ollut paukkuja menestyä verkkoyhtiönä ilman 90-luvun lamaa.

    Vastaa
    • Mielenkiintoista on itse asiassa se, että eri lähteet näyttävät eri ROE:ta. Macrotrendsin mukaan tosiaan ollaan liikuttu noin 18-19%:ssa. Kauppalehden 12kk liukuva näyttää kuitenkin tuota lähemmäs 10:tä ja Inderes samaten. Nokian osarissa ROIC, joka korjaa tuota taseen merkitystä ROE:hen taas liikkuu 12%.ssa.

      Jos kuitenkin katsoo yhtiön tulosta etenkin Q3:lla, uskoisin, että nuo Yahoo Financen ja Macrotrendsin luvut, jotka näyttävät 20:n ympärillä pyörivää lukua ovat virheellisiä – sen verran paljon Nokian tulos pelkästään otti iskua Q3:ssa. Se mistä eri lähteiden näin isot erot johtuvat, en osaa sanoa, kun samaa kaavaa kaikkien pitäisi käyttää ROE:n laskemisessa. Voi olla, että noissa on jotain one-off tuloja/menoja myös, joita toiset ovat laskeneet ja toiset eivät ole.

      Vastaa
      • Meidän 17v juniorisijoittajalta tuo kysymys itse asiassa tulikin 🙂 Oli kiinnittänyt huomiota, että nuo ROE:t vaihtelee aika lailla. Piti tarkistaa ja aika monessa ulkolaisessa palvelussa nuo on tosiaan selkeästi yläkanttiin laskettu. Todellisuudessa varmaan kymmenen prosentin tasoilla ollaan ja seuraavina vuosina mennään alle.

        Kiitoksia hyvästä analyysistä ja blogista yleensä. Selkeytti paljon ajatuksia mitä Nokian kanssa kannattaa tehdä. Katsotaan nyt mitä johtajat kertovat selitykseksi sijoittajatapaamisessa ensi viikolla.

        Vastaa
        • Ja erinomainen kysymys olikin! Mielenkiintoinen tuo ero kyllä, kun sivut eivät kerro omia laskuperusteitaan. Mutta erinomainen muistutus taas siitä, että ennen kuin sijoittaa niin tunnusluvut kannattaa laskea itse, koska Internet-tiedon luotettavuus on erittäin vaihtelevaa.

          Vastaa
  6. Starlink tuskin tulee kummoinen kilpailija olemaan 5G-verkolle. Hinta hipoo 100$ kuussa ja 5G-verkon isoin ongelma, eli korkea tiedonsiirtoviive vaivaa satelliittinettiä vielä pahemmin. Ja tuolla satasella kuussa päästään 4G:n tiedonsiirtonopeuksiin.
    5G on käytössä jo melko monessa kotitaloudessa, harmi vaan että laadultaan se on huono. Toki jos laskuja maksaa, niin sillä varmasti pärjäilee, mutta samaan rahaan alkaa saaman jo valokuitua, jos vain sattuu kampanja-alueelle ja löytyy tarpeeksi muitakin mukaanlähtijöitä. Jossain vaiheessa varmasti tulee 6G-verkko, mutta taajuutta nostaessa kantama ja läpäisy heikkenee, joten infraa tarvitaan lisää ja se syö rahaa. Toki mobiilinetti on puhelimeen ihan passeli vaihtoehto.

    Vastaa
    • Joo satelliiteissa on omat ongelmansa, mutta toki myös omat vahvuutensakin. Tämän takia myös Nokia varmasti testailuissa mukana on. 6G:hen tosiaan menee varmaan vielä vuosikymmen, kun 5G:niin käyttöönotto ja sen hyötyjen saaminen on vielä pahasti kesken. Ja tosiaan kuluttajalle 5G ei juuri tällä hetkellä enää kauheasti tee, joten hyödyt realisoitava B2B puolella.

      Vastaa
  7. Entäs logouudistus ja markkinointi ja/tai sponsorointi? Miltä näyttää? Logo on kuni mikä hapsenkakkiainen – ennakoinee yhtiön pilkkomista osiin – entäs ent. Uros-areena? Mitä lisäarvoa tuo kiakkohallin sponssaus yhtiölle, joka ei myy mitään kuluttajille suoraan? Vai onko tarkoituksena sitouttaa suomalaista piensijoittajaa. Siellä hän piensijoittaja sinapit tuulipuvun rinnuksilla iloitsee omistamansa yhtiön varainkäytöstä.

    Vastaa
    • Nokialla toki myös asiakkaita ja potentiaalisia asiakkaita myös Suomessa Telian, Elisan ja DNA:n muodossa. Mutta toki Nokia Areenassa on myös paljon kansainvälisiä urheilutapahtumia, joten näkyvyyttä saadaan myös Suomen ulkopuolelle tämän avulla.

      Vastaa

Jätä kommentti