Nollasta puoleen miljoonaan euroon yhdessä blogitekstissä

Tervetuloa blogiini! Olit sitten uusi tai palaava lukija. Tämä teksti on tarkoitettu omanlaiseksi aloitustekstiksi kaikille, jotka blogiini eksyvät uuden kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun takia tai muuten vain Internetin ihmeellisestä maailmasta. Tai kenelle tahansa, joka haluaa tiivistetysti lukea matkani alusta tähän päivään ja miten varallisuuteni olen kerryttänyt.

Tekstin tarkoitus on yksinkertainen – käyn tiivistettynä alusta nykyhetkeen oman vaurastumismatkani ja miten olen nykyiseen tilanteeseeni, yli puolen miljoonan euron varallisuuteen päässyt alle keskiluokkaisesta duunariperheestä ja nollavarallisuudesta.

Olen kirjoittanut blogiani nyt jo yli kymmenen vuotta ja blogistani löytyy noin tuhat tekstiä liittyen kuluttamiseen, tienaamiseen, omistamiseen, velkoihin sekä sijoittamiseen kaikissa sen eri muodoissa. Olen pyrkinyt uudistamaan sivujani siten, että vanhemmat tekstit ovat helpompi löytää, mutta toivon, että tämä yksi teksti onnistuukin toimiaan hyvänä aloitustekstinä kenelle tahansa, joka blogini löytää.

Tässä tekstissä siis kerron oman rahatarinani alusta tähän päivään ja lopuksi käyn vielä läpi, mitä olisin voinut tehdä eri tavalla, jos olisin halunnut maksimoida vaurastumisen täysin. Saatat yllättyä lopputuloksesta kaikin puolin!

Olen dokumentoinut suurimman numeroista vuosien varrella Wordeihin ja Exceleihin ihan omasta mielenkiinnostani, joten suurin osa numeroista on tarkalleen oikeita. Osassa kuitenkin voi olla  heittoja, koska aikaväli on niin pitkä ja laskutavat ovat muuttuneet läpi vuosien (esim. miten lasken tulot, kun nostan opintotuet, mutta myös palautan ne vielä samana vuonna). Läpikäytävää onkin liioittelematta koko elämäni rahanumerot tiivistettynä yhteen tekstiin, joten mennään suoraan asiaan. Pyrin nostamaan tekstissä esiin vain taloudellisesti oleellisimmat asiat, koska muutenhan tämä voisi olla suoraan omaelämänkertakirja.

0-19v – vuodet 1991-2010

Synnyin siis vuonna 1991, juuri vähän ennen kuin Neuvostoliitto romahti. Suomen talous sen sijaan oli juuri romahtanut kun synnyin ja Suomen työttömyysaste huiteli lähes 20%:ssa.

Myös isältäni lähti kodinkonemyyjän työ tähän aikaan, äitini sen sijaan oli juuri valmistunut matkatoimistovirkailijaksi ja oli äitiysvapaalla. Minulla oli kolme vuotta aikaisemmin syntynyt isoveli ja muutimmekin neljän hengen yksiöstä muutama kuukausi syntymäni jälkeen Hyvinkäällä 75 neliöiseen kolmioon, kun isäni sai kodinkonemyyjän töitä Hyvinkäältä.

Asuimme samassa kodissa aina siihen asti, kunnes muutin pois kotoa täysi-ikäisenä ja vanhempani erosivat. Ehkä epäsuosittu mielipide, mutta vaikka tiesin jo nuorena, että vanhempani tulevat eroamaan kun muutan pois kotoa, olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että he pysyivät yhdessä klassisesti ”lasten takia”. Koen, että sain hyvän lapsuuden juuri siksi kaikista ongelmista huolimatta.

Olimmekin koko lapsuuteni alla keskituloinen perhe. Molemmat vanhempani olivat käyneet kauppaopiston tasoisen koulutuksen ja tienasivat huomattavasti keskimääräistä suomalaista vähemmän. Molemmat vanhempani myös tekivät samaa työtä koko työuransa ajan ilmaan yhtään ylennystä. Olen nähnyt äitini palkkatositteet ja hän tienasi suurimman osan urastaan  noin 1800 euroa kuukaudessa ennen veroja tämän tason vähitellen nousten ylöspäin yleisen palkkatason myötä, isäni tienasi yli 2000 euroa kuukaudessa ennen veroja, mutta ei ollut myyjästatuksestaan huolimatta myyntiprovisio, vaan kuukausipalkalla. Isäni eläköityi kodinkonemyyjänä ja äitini siivoojana, koska matkatoimistovirkailijoille ei luonnollisesti enää nykymaailmassa kauheasti tarvetta ollut – etenkään koronan jäljiltä.

Köyhyys ei kuitenkaan näkynyt arjessa minulle tai sitten en vain rekisteröinyt sitä. Tajusin kyllä, että suurimpaan asioista ei ole varaa, mutta pidin sitä normaalina. Vasta, kun kävin kavereilla, joiden vanhemmat olivat huomattavasti vanhempia, aloin tajuamaan, että hetkinen kaikki eivät eläkään kuin me.

Muistan elävästi, kun olin kuusi vuotias ja menin erään kaverini asuntoon ensimmäisen kerran. Hänellä oli oma huone. Ja oman huoneen takana ovi omalle huoneelle, joka oli täynnä leluja. Tuntui, kun olisin Riku Rikas-elokuvassa. Mutta mikä hauskinta – leikimme tästä huolimatta aina vain niillä parilla lelulla samalla kun muut valehtelematta tuhannet lelut keräsivät vain pölyä. Olin erittäin nuori, mutta jo silloin muistan, että kaikki tämä tavaran määrä tuntui jotenkin väärältä. Miksi jollain oli noin paljon tavaraa, millä ei tehnyt mitään?

Nuorena opinkin jo, että lapsi kyllä keksii tekemistä, kun hänellä on tylsää ja, että jopa suurin osa leluista on turhia. Aloimmekin jo suhteellisen nuorena isoveljeni kanssa kehitellä omia pelejämme ja leikkiämme omine sääntöineen, kun valmiita pelejä ei ollut niin paljon saatavilla. On uskomatonta kuinka monta peliä voi esimerkiksi keksiä pikkuautojen ympärille, jotta homma pysyisi mielenkiintoisena.

Taloudellinen kasvatus, jonka sain oli perisuomalainen 90-luvun lapsen kasvatus. Velka on pahasta, se pitää maksaa pois – koska traumat 90-luvun lamasta. Säästeliäisyys on hyvästä. Ja rikkaat, vauraat ja rahan tekeminen on jotenkin epäilyttävää. Muuten kotonamme korostettiin ennen kaikkea koulutuksen ja kovan työn teon tärkeyttä. Vanhempamme tekivät molemmille minulle ja isoveljellemme selväksi, että meidän täytyy vähintään yrittää päästä korkeakouluun, koska heillä ei sitä mahdollisuutta ollut.

Ehkä tärkein oppi oli se, että opin, että elämässä kaikkea ei voi saada – etenkään samaan aikaan. Ja jos jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä töitä. Ja mitä pitempään töitä jonkun asian tekee, sitä ei välttämättä aina silti saa, mutta se parantaa todennäköisyyksiä saavuttaa kyseinen asia. Niukkuus ei ollut pelkästään huono asia.

Käänteentekeviä osuuksia lapsuudessani ja nuoruudessani oli talouteeni oli neljä.

Ensimmäinen oli, kun saimme rahaa kerran Pokémon-korttien ostamiseen, kun olin 7-vuotias. Tämä aiheutti tapahtumasarjan, josta olen kirjoittanut aivan kokonaisen tekstisarjan.

Toinen oli, kun aloitin kesätyöt 14-vuotiaana junioreiden jalkapallo erotuomarina. Olin erittäin ujo lapsi ja ensimmäinen kesätyö oli erittäin pelottava. Asiaa ei auttanut pelien laidalla huutavat vanhemmat, jotka eivät esiteinille tuomarille armoa antaneet virheitä tehdessä. Luin juuri vähän aikaan sitten Ylen jutun, jossa mainittiin, että juniorierotuomareilla on nykyään tietyissä paikoissa tukihenkilöitä juuri näitä vaikeita vanhempia varten.

Itse olen kiitollinen, että tähän aikaan ei tällaista mahdollisuutta ollut, vaan kaikista tilanteista piti selvitä yksin (vaikka olihan se siinä hetkessä kamalaa, ahdistavaa sekä pelottavaa), mutta työ kasvattikin itsevarmuuttani omaan tekemiseen ja huutelujen jättämiseen omaan arvoonsa eli ihan puhtaasti teki nahastani paksumman. Tein näitä kesätöitä 14-17 vuotiaaksi asti noin 400€/kk palkalla, koska työtunteja ei luonnollisesti paljoa ollut.

Kolmas oli, kun menin lukioon. Menin lukioon pitkälti, koska muutkin menivät ja tiesin, että halusin korkeakouluun. Enempää en sitten tiennytkään. Lukion ensimmäisenä vuotena kuitenkin motivaationi koulua kohti alkoi katomaan. En tiennyt miksi opiskelen ja mitä haluaisin tehdä isona. Olin siis aivan tavallinen teini-ikäinen. Minut kuitenkin pelasti seuraava kesätyöni. Olin kaksi kesää Hyvinkään kaupungin puistojaoksella 1000€/kk palkalla keräämässä roskia ja leikkaamassa ruohoja. Tämä työ sai minut ymmärtämään koulutuksen tärkeyden itselleni, sillä tämä ei ollut se työ, johon minua oli luotu. Sainkin lukion viimeisellä luokalla vihdoin motivaatiota opiskella, mutta liian myöhään – lukiopaperini jäivät surkeiksi ja oli täynnä nelosia ja vitosia. Myös kirjoitukset luonnollisesti menivät penkin alle ja kirjoitin keskimääräisesti C:n paperit.

Neljäntenä ja tärkeimpänä, vuoden 2008 finanssikriisi iski samoihin aikoihin kun sain opiskelumotivaationi takaisin. Äitini menetti tässä työpaikkansa monen muun suomalaisen tavoin, mutta itselleni finanssikriisi oli todennäköisesti paras asia, mitä elämässäni saattoi tapahtua. Kiinnostuin sen avulla talouden voimasta. Mikä oli se voima, joka tuntui heittävän koko maailman kaaokseen? Tämän myötä päätin alkaa opiskella yhteiskunta oppia ja hakea kauppakorkeakouluun. Sekä samalla aloitin osakesijoittamisen 17-vuotiaana kesätyörahoillani, koska mielessäni talous ja osakemarkkinat olivat aina olleet yhtä (koska olin nähnyt aina talousuutisissa TV:ssä alareunassa viliseviä osakekursseja).

Ensimmäinen osakesijoitukseni olikin luonnollisesti täysi suutari ja 1200 euroa (eli yli 10% koko varallisuudestani!), jota laitoin Rautaruukkiin vuonna 2008 olivat osakkeita myydessäni enää 600 euron arvoisia eli ensimmäisessä sijoituksessani menetin puolet rahoistani. Sitä seuraava Elisa-sijoitus sen sijaan olikin jo huomattavasti parempi.

Hainkin lukion jälkeen kauppakorkeakouluun, mutta en lukenut juuri laisinkaan pääsykokeisiin, koska tiesin, että olen menossa armeijaan ensin. Armeijaan mennessä minulla ei ollutkaan opiskelupaikkaa. Pääsin kuitenkin toisella yrittämällä armeijan jälkeen Vaasan kauppakorkeakouluun, josta matkani alkoi armeijan jälkeen.

Tässä kohtaa varallisuuteni kertyi muutamasta tonnista, joita olin saanut kesätöistä ja suurin osa niistä rahoista, joita olin voittanut Pokémon-korttiharrastuksellani. Osa näistä oli sijoitettu osakkeisiin ja olinkin onnistunut säästeliäänä saamaan tässä kohtaa kasaan noin 8 000- 10 000 euron pesämunan, koska vanhempani maksoivat suurimman osan elämisestäni aina siihen asti, kun lähdin armeijaan lukiokirjoja lukuun ottamatta, jotka maksettiin Pokémon-voittorahoillani.

Nettovarallisuus: 8 000-10 000 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: Satunnaiset kesätyöt 6€/h tuntipalkalla
Kuukausikulutus: 0€/kk

20v – vuosi 2011

Kun aloitin armeijan jälkeen Vaasan kauppakorkeakoulussa opinnot, tiesin aika nopeasti, että en halua jäädä Vaasaan. En löytänyt omanlaisiani ihmisiä opiskelukaupungista, en juonut laisinkaan alkoholia, joten opiskelijaelämään oli vaikea päästä kiinni ja olin muutenkin hieman myöhäisen teini-iän kriiseissä keskimäärin kaiken kanssa.

Todennäköisesti olisin saanut tässä kohtaa elämääni jonkun sortin masennusdiagnoosin (jos olisin vain apua hakenut), koska liian moni asia muuttui huonompaan suuntaan elämässäni samanaikaisesti. Kaverini olivat 400 kilometrin päässä ja komeroiduin soluasuntooni vuodeksi. Unirytmini oli tasoa 6 aamuyöllä nukkumaan ja 14 ylös. En juuri käynyt luennoilla, koska yliopistolla käymisessä ei ollut mitää syytä, kun yhtään kavereita ei ollut siellä. Ensimmäisenä vuotena ei juuri ollut myöskään pakollisia luentoja, joten kävin tekemässä kokeet diat luettuani omalta koneelta ja muuten olin pitkälti vain neljän seinän sisällä.

Ainoa asia, mikä minut piti pinnalla oli Pokémon-kortti harrastukseni, joka oli myös usein hyvä tekosyy lähteä Vaasasta pois. Sain myös kirjoitustöitä amerikkalaiselta Pokémon-korttisivustolta, johon kirjoitin maksullisia artikkeleja silloin tällöin. Tienasin per teksti noin 300 euroa per kirjoitus, joka auttoi ensimmäisen puolen vuoden jälkeen 480 euron opintotuen lisäksi elämään ok-tasoista opiskelijaelämää – etenkin kun alkoholiin ei kulunut rahaa. Päätinkin kuitenkin hakea kauppakorkeakouluun uudestaan, koska halusin Vaasasta pois. En päässyt vieläkään Helsinkiin, johon yritin ensimmäisenä, mutta sain paikan Tampereelta.

Hain kesätöitä myös tänä kesänä ja onnistuin saamaan kesätöitä eläinkorvauspalveluista vakuutusyhtiö Tapiolalta (nykyinen LähiTapiola) ja muutinkin Otaniemessä asuvalle sen aikaiselle tyttöystävälleni kesän ajaksi. Olimme tyttöystäväni töissä samassa osastolla ja sainkin työn hänen kauttaan, koska osasto tarvitsi vain nopeasti jonkun kesätöihin silloin. Viikon töissä aloittamisen jälkeen sain sähköpostiini sähköpostin Tapiolalta alkuperäiseen kesätyöhakemukseeni: valintamme ei valitettavasti osunut sinuun. Kuvaava kokemus työelämän todellisuudesta.

Nettovarallisuus: 12 000 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: 600€/kk
Kuukausikulutus: 400€/kk

21v – vuosi 2012

Tampereella kauppakorkeassa aloittaessani en saanut asuntoa heti. Asuin siis kaverin sohvalla ensimmäisen opiskelijakuukauden. Annoin myös vihdoin periksi ryhmäpaineelle ja aloin juomaan alkoholia opiskelijabileissä. Ja kuinkas ollakaan, sain kavereita.

Sain lopulta heti vapaan perheasunnon Tampereen opiskelija-asuntosäätiöltä Tampereen Lukonmäessä, koska se ei kelvannut kenellekään ja muutin sinne yksin. Vuokra oli 480 euroa viidenkymmenen neliön asunnosta hyvällä ja rauhallisella sijainnilla hyvien bussiyhteyksien päähän niin Tampereen keskustaan kuin Hervantaan. Lopulta päädyinkin asumaan kyseisessä asunnossa, koko opiskeluaikani.

Mielenkiintoista oli, että puolet luhtiasunnon asunnoista oli koko ajan tyhjiä ja ne eivät kelvanneet kenellekään opiskelijalle. En vieläkään ymmärrä miksi, koska taloyhtiöön kuului niin hyvä kerhohuone, sauna, grillauskatos, beach volley kenttä ja vaikka mitä. Todennäköisesti 15 minuutin bussimatka keskustaan oli monelle opiskelijalle liikaa, mutta itselleni se oli vain plussaa. Ja tämän lisäksi alue oli aivan super rauhallinen.

Tein myös muutaman onnistuneen osakesijoituksen McDonald’sin ja Orionin muodossa tänä vuotena. Tajusinkin, että opintotuen takia ja osa-aikatyöstäni saaman rahan turvin, pystyn pitämään suhteellisen pientä käteiskassaani ja pyrin sijoittamaan lähes kaikki saamaani rahat ASP-tilille ja osakkeisiin.

Olin onnistunut myös tekemään kesätöissä kovalla työtahdillani sen verran suuren vaikutuksen esihenkilööni, että koska Tampereella oli LähITapiolan konttori sainkin jatkaa ns. etänä (mutta toimistolla toisen osaston tiloissa) kesätöitäni myös tuntityöläisenä opiskelujen ohessa osa-aikaisella sopimuksella. Osa-aikainen sopimukseni taidettiin uusia tulevien vuosien varrella laskelmieni mukaan 10 kertaa, kun se oli voimassa aina puoli vuotta kerrallaan. Tässä eteenpäin kuukausituloni siis syntyvätkin opintotuen ja osa-aikaisen työn tuloista.

Koska Tampereella pystyi kauppakorkeakoulussa opiskelemaan vakuutustiedettä ja riskienhallintaa pääaineena, valitsin sen – työskentelinhän myös vakuutusalalla jo valmiiksi. Logiikkani oli se, että alalla oli erinomaiset työllisyysmahdollisuudet (aineesta valmistuneiden työllisyysaste oli 99%) ja ehkä opiskelut ja osa-aikatyöni asiakaspalvelussa voisi myös tukea toisiaan. Pääainevalinta oli siis puhtaasti järjellä tehty, koska en halunnut valmistua työttömäksi.

Nettovarallisuus: 18 000 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: 1200€/kk
Kuukausikulutus: 800€/kk

22v – vuosi 2013

Eräs satunnainen tuttuni sattui muuttamaan vuonna 2013 Tampereelle opiskelemaan puheviestintää ja yhteinen kaverini ehdottikin, että hän voisi muuttaa asuntooni väliaikaisesti ennen kuin löytää oman asuntonsa. Tämä kävi minulle, koska 50 neliötä oli aivan liikaa yhdelle opiskelijalle ja pystyin perheasunnosta toisen huoneen antamaan hänelle. Asuimmekin siis omalla tavallaan taas vähän kuin solussa. Tämä helpotti taloudellista tilannetta huomattavasti, koska vuokrani oli enää 240€/kk ja sisälsi veden, netin ja sähkön. Aivan hullua ja ilmaista.

Elämä on sattumia täynnä ja tämä satunnainen tuttu, jonka piti vain käydä kääntymässä asunnossa, muuttuikin pitkäaikaiseksi kämppikseksi ja on nykypäivänä yksi parhaista kavereistani. Asuimmekin koko loppuopiskeluaikamme yhdessä. Minulla kävi myös hyvä tuuri tässä sen takia, että erosin tällöin myös Otaniemessä asuvasta tyttöystävästäni ja asunnosta muuttuikin yhtäkkiä yksinäisen etäsuhdeihmisen asunnosta opiskelijasinkkumiesten boksiksi.

Tästä eteenpäin itselläni olikin usein aina vain alle 2000 euroa tilillä ja kaikki muu raha meni sijoituksiin. Pienen kulutukseni takia ja aikaisempien kokemusten mukaan tiesinkin, että pystyisin kituuttaa erittäin pienelläkin rahasummalla etenkin nyt kun asumiskuluni laskivat erittäin pieniksi.

Lopetin tässä kohtaa myös pitkäaikaisen Pokémon-korttiharrastukseni, siitä kirjoittamisen (jolloin osa sivutuloistani tyrehtyi) ja aloin kuluttamaan entistä enemmän aikaa osakesijoittamisen maailmassa, johon laitoin ne sataset, mitä säästöön sain.

Harrastuksiani pohtiessa mietinkin, että mitä tekisin nyt. Pokémon oli aina ollut iso osa elämääni, joten oli aloitettava jotain uutta. En usko kohtaloon, mutta kun selasin, mitä kaikkea Tampereella voi tehdä, törmäsin Viita-Akatemiaan, joka oli kolmivuotinen luovan kirjoittamisen koulu, jota pidettiin satunnaisesti viikonloppuisin. Viita Akatemiaan haettiin kirjoitusnäytteillä ja hakuaikaa oli enää kaksi päivää jäljellä. Minulla oli yksi fantasianovelli-idea, jonka raapustin illassa kasaan ja lähetin hakemuksen sisään. Pääsin sisään.

Akatemian ensimmäisillä tunneilla tutustuimme toistemme pääsykoeteksteihin ja todellisuus lävähti kasvoilleni – kaikki muut 15 sisäänpäässyttä olivat minua ainakin 10 kertaa parempia kirjoittamaan! Tämä ei ole liioittelua, vaan totuus. Parin tunnin jälkeen rohkaistuinkin kävelemään opettajan luokse ja kysyin, että miksi ihmeessä minut päästettiin sisään. Opettaja myönsi, ettei tekstini todellakaan ollut yhtä hyvä kuin mulla, mutta siinä näkyi isoa potentiaalia.

Olen ikuisesti kiitollinen tästä mahdollisuudesta, jonka sain, sillä ilman sitä en todennäköisesti tätäkään blogia kirjoittaisi enkä varmasti olisi kahta kirjaa kirjoittanut. Lopulta ryhmästämme vain kaksi henkilöä tähän mennessä on lisäkseni julkaissut kirjan, vaikka tosiaan ovat edelleenkin allekirjoittaneita parempia kirjoittajia. Koinkin velvollisuudekseni toteuttaa potentiaalini, jonka opettaja teksteissäni näki, kun minulle tämä mahdollisuus annettiin. Kiitos siis opettajalleni, kirjailija Niina Hakalahdelle, joka myös kynänimellä Amanda Vaara tunnetaan.

Tästä eteenpäin pari vuotta oli samanlaista: opiskelin, kirjoitin, kävin töissä, biletin, reissailin – elin aika tavallista opiskelijaelämää ilman huolta huomisesta.

Nettovarallisuus: 21 000 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: 1300€/kk
Kuukausikulutus: 850 €/kk

23v – vuosi 2014

Tämä vuosi ei eronnut edellisestä juuri mitenkään. Elin tavallista opiskelijaelämää edellisen vuoden tyyliin. Sain pienen palkankorotuksen töissä, mutta tein edelleen samoja tehtäviä.

Tampereella toimi tähän aikaan (ja edelleenkin kaiketi) Demola-yhteisö, joka pyrkii yhdistämään eri alan opiskelijoita yrityksiin ja opiskelijat tekevät parin kuukauden pikkuprojekteja eri yrityksille. Innostuin näistä erittäin paljon ja teinkin Demolalle yhteensä neljä erilaista projektia erilaisilla onnistumisprosenteilla. Mielenkiintoisin kaikista oli kuitenkin Intelille tekemämme projekti puettavasta teknologiasta, jonka tein yhdessä niin muotialan, kuin teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Voitimme parhaan projektin palkinnon ja opin samalla, että olen itse asiassa myös ihan hyvä kirjoittamaan myös tuotepitchejä.

Nämä projektit olivat jälkeenpäin erittäin hyödyllisiä CV:täni ajatellen, vaikka en asiaa osannut silloin ajatella. Jälkeenpäin olen tajunnut, että nämä projektit opettivat työelämätaitoja erittäin hyvin, joten jos olet nuori ja sinulla mahdollisuus osallistua Demola-projekteihin, iso suositus opiskelit mitä tahansa alaa tahansa.

Aloin myös osakesijoittamisen lisäksi kiinnostua taloudesta laajemmin ja tutustuin ASP-tiliin ja opintolainoihin. Aloin nostamaan opintolainaa ja laittamaan kaikki opintolainani tasaisesti ASP-tilille ja osakkeisiin. Tämä vaati hieman kikkailua, kuten kohta selitän.

Nettovarallisuus: 29 000 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: 1400€/kk
Kuukausikulutus: 1 000€/kk

24v – vuosi 2015

Tämä vuosi oli myös suhteellisen samanlainen. Vuosi oli onnistunut sijoituksiltaan, mutta reissasin hieman enemmän kuin tavallisesti, jonka takia kuukausikulutukseni myös nousi. Tuloni alkoivat nousemaan sen verran korkeaksi, että jouduin alkaa palauttamaan opintotukiani takaisin valtiolle, jonka takia todellinen tulotasoni ei noussut, vaikka palkkatasoni nousi ja kävin entistä enemmän töissä. Nykyisillä tulorajoilla en olisi joutunut maksamaan rahoja takaisin, mutta omaan aikaan opintotukitulorajat olivat huomattavasti tiukemmat.

Opintotukien nostaminen muuttuikin kinkkiseksi, koska ne oli sidottu opintolainaan. En saanut opintolainaa, jos en nostanut opintotukia. Nostinkin siis opintotuet vaikka olin tietoinen, että joudun ne palauttamaan Kelalle takaisin – vain jotta saisin myös opintolainat. Kun aloin tekemään tätä, ymmärsin kuinka kompleksi systeemi onkaan ja kuinka se rankaisee vain tuloista – ei lainkaan omaisuudesta – tai vanhempien varallisuudesta.

Aloin kuulla opiskelukavereista, jotka saattoivat saada 200 000 euron asunnon vanhemmiltaan, mutta Kela ei ollut kiinnostunut siitä. He saattoivat saada monta sataa euroa tukea vanhemmiltaan kuukaudessa ja vanhemmat saattoivat maksaa heidän laskunsa – Kela ei ollut kiinnostunut siitäkään. Mutta jos opiskelija elätti itsensä tekemällä työtä, tästä Kela oli kiinnostunut. Yhdessä tämä kiinnostus systeemiin outouteen sekä se, että sain paljon kavereilta kyselyiltä säädöistäni opintolainan suhteen synnyttikin tämän blogin, jota luet tällä hetkellä.

Aloitin Omavaraisuushaasteen vuonna 2015, kun tajusin, että Suomessa on todennäköisesti miljoonia kaltaisiani ihmisiä eri elämän vaiheissa, jotka voisivat paremmista rahataidoista hyötyä ja otinkin omaksi tehtäväkseni ottaa selvää kaikista näistä asioista sekä levittää tietoa kaikista asioista, joita tulen vuosien varrella oppimaan kaikkiin rahaan liittyvistä asioista. Ja tällä matkalla olen edelleen ja toivottavasti myös monia onnistunut näissä asioissa auttamaan. Tästä eteenpäinhän kaikki talouteni isoimmat muutokset onkin dokumentoitu tässä blogissa vuosien varrella.

Tämä blogihan itse asiassa sai alkunsa anonyymina ja kirjoitin seitsemän ensimmäistä vuotta blogia nimimerkin takaa. Tämä ei johtunut salailun tarpeesta, vaan siitä, että olin kasvanut Internetissä, jossa nimimerkit olivat normi. Jonnet ei muista, mutta Facebook yhdessä Instagramin kanssa olivat ne somet, jotka alkoivat muuttaa internettiä vähitellen nimimerkkien takaa koko ajan enemmän ihmisten oikeille nimille. Itse olin kuitenkin jumahtanut mese- ja foorumimaailmaan, joten jäin pitkäksi aikaa nimimerkin taakse.

Kuvaavaa on, että vuonna 2015 tein myös koko sijoitusurani tuhoisimmat sijoitukset Banco Santanderiin, jotka tulisivat maksamaan minulle pitkällä aikavälillä noin 8 000 euroa tappiota, joka tähän aikaan oli noin 20% koko omaisuudestani. Muut osakesijoitukseni kuitenkin korvasivat tätä katastrofaalista menetystä tyydyttävästi.

Palautin suurimman osan opintotuistani takaisin Kelalle tänä vuonna.

Nettovarallisuus: 40 000€
Kuukausitulot verojen jälkeen: 1500€/kk
Kuukausikulutus: 1300 €/kk

25v – vuosi 2016

Valmistumiseni alkoi häämöttämään ja halusin myös uusia haasteita töissä. Aloinkin tekemään myös kotivakuutuksen korvauspalvelussa töitä ja tuurasin aina tarvittaessa lyhyelläkin aikavälillä sairaustapauksissa ihmisiä, jos minua vain tarvittiin. Jos ollaan rehellisiä, koin, että olin enemmän hyödyllinen ja sitoutunut töihin kuin opiskeluun tässä kohtaan.

Uskon, että tämä oli yksi niitä syitä, miksi määräaikainen sopparini uudistettiin yhä uudelleen ja uudelleen, jopa yt-neuvotteluiden yli – olin käytettävissä lähes aina, ja erittäin lyhyellä varoitusajalla. Toisaalta osa-aikainen nollasopimus myös antoi itselleni joustoa – vuonna 2016 lähdinkin Japaniin kaverini kanssa kahden viikon varoitusajalla muutamaksi viikoksi.

Halusin nyt kuitenkin vain valmistua, mutta vielä oli yksi asia tielläni (ja se ei liittynyt mitenkään opintoihin). Sainkin myös tänä vuonna pienen palkankorotuksen, mutta se edelleen valui lähinnä opintotukien palautukseen.

Vuonna 2016 eteenpäin jouduinkin palauttamaan aina kaikki opintotukeni, koska tein Kelan silmissä liikaa töitä.

Nettovarallisuus: 56 600 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: 1600€/kk
Kuukausikulutus:  1200€/kk

26v – vuosi 2017

Olen aina ollut nörtti ihan perinteisellä tavalla. Rakastan teknologiaa, fantasiaa, sci-fiä, videopelejä, korttipelejä, lautapelejä jne. Jos pystyn yhdistämään mielikuvituksen, luovuuden ja monimutkaiset kokemukset, olen omassa elementissäni. Niinpä vuonna 2017 huomasinkin, että LähiTapiola on aloittamassa IT-kehitysprojektia, jossa uudistetaan kaikki vanhat IT-järjestelmät. En tiennyt asiasta mitään enkä edes opiskellut teknologia-asioita koulussa, mutta päätin hakea jättihankkeeseen silti korvauspuolelle. Ja pääsin sisään!

Asiaa auttoi se, että olin vapaaehtoisesti kirjoittanut blogia LähiTapiolan Intranettiin kahden vuoden verran korvausasiakaspalvelijan arjesta. Blogista oli tullut yllättävän suosittu ja jopa sen aikainen koko konsernin pääjohtaja tilasi blogiani sähköpostiinsa. Tämä oli aika iso juttu nobody-opiskelijalle, joka kirjoitti blogia vain harrastuksekseen – aivan kuten tätäkin blogia. Kirjoittaminen olikin ollut se oma juttuni aina nuorest asti, vaikka äidinkielestä en koskaan kasia parempaa saanut – YO-kirjoituksia myöten.

IT-kehitys veikin mennessään heti. Olin tehnyt korvauspalvelutöitä pitkälti maksaakseni laskut, mutta IT-kehitys alkoi kiinnostamaan oikeastaan samalla sekunnilla, kun työt aloitin. Olin valmistumassa KTM:ksi, mutta näytti siltä, että työelämä oli viemässä minua aivan eri suuntaan kuin olin alunperin ajatellut. Alunperin kuitenkin olin kiinnostunut ekonomistin sekä osakeanalyytikon työstä.

Ehdinkin tehdä töitä vähän yli vuoden, kunnes totesin, että en halua valmistua vielä – minulla oli vielä yksi asia tehtävä. Halusin käydä vaihdossa – mieluiten mahdollisimman eksoottisessa ja kaukaisessa kohteessa, josta saisin unohtumattoman kokemuksen. Tätä ei tarvinnut etsiä kauaa, koska kun menin vaihto-opinto-ohjaajan puheille, hän ehdotti EWHA-yliopistoa Etelä-Koreassa. Olin kuunnellut K-popia jo monta vuotta ennen Gangnam Styleäkin, joten kiinnostuin heti. Olin myös käynyt Japanissa pariin kertaan, mutta Koreasta en tiennyt mitään. Ja mikä hauskinta, EWHA oli naisyliopisto, joka otti sisään miesvaihto-oppilaita. Lopulta päädyinkin vaihtoon EWHA:aan, jossa oli 10 000 naista ja 20 miestä.

Sen lisäksi, että vaihtokokemus toden totta oli unohtumaton, jäi vaihtovuodesta käteen niin vaihtokavereita kuin korealainen tyttöystäväkin (joka ei itse asiassa edes käynyt samaa koulua, vaan sattui muuttamaan Busanista Souliin samaan aikaan töiden perässä, kun itse lähdin vaihtoon), jonka kanssa lopulta erosimme kavereina klassisten etäsuhteiden haasteiden takia, mutta jonka kanssa olen edelleen erittäin hyvissä väleissä ja yhteydessä. Huvittavaa kyllä, hän taas sattuu olemaan investointipankkialalla töissä analyytikkona.

Vaihtokokemus yhdistettynä Pokémon-korttiharrastukseeni onkin aiheuttanut sen, että minulla on aina ollut paljon tuttuja eri maissa ympäri maailman, mikä on ehdoton rikkaus ja antaa perspektiiviä elämään. Jos siis olet opiskelija tai nuori joka lukee tätä – mene vaihtoon. En itse vaihtaisi vaihtovuoden kokemuksiani ja muistojani mihinkään määrään rahaa, niin arvokkaita ne ovat. Saat vähintään unohtumattoman kokemuksen, parhaimmillaan elämää rikastuttavia ja muuttavia ihmisiä elämääsi. Lopulta valmistuinkin aivan vuoden lopussa tyylikkäästi, jotta sain opintolainahyvityksen.

Nettovarallisuus: 78 000 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: 1600€/kk
Kuukausikulutus: 1 550€/kk

27v – vuosi 2018

Vuosi 2018 oli ensimmäisten vuosi. Ostin ensiasuntoni – yksiön Tampereelta ja muutimme kämppiksen kanssa erilleen. Sain ensimmäisen kokopäivätyöni (LähiTapiolan IT-projektista). Erosin korealaisesta exästäni ja aloin seurustelemaan nykyisen puolisoni kanssa.

Sain neuvoteltua hyvän palkankorotuksen 3000 eurosta 3500 euroon ja olin varsin tyytyväinen elämääni. Tämä yhdistettynä ensimmäiseen kokonaiseen työvuoteen lisäsi vuositulojani merkittävästi.

Nopeasti kuitenkin huomasin, että työelämä tuntui tylsältä – ehkä jopa vähän liian helpolta. Olen aina ollut ihminen, joka kaipaa haasteita ja aloinkin hakemaan aktiivisesti muita töitä, nyt kun olin työkokemusta ja paperit alla – nykyinen työpaikkani kun ei kyselyistäni huolimatta tällaista pystynyt tarjoamaan.

Hain erilaisiin taloihin Suomen isoimmista pankeista konsulttitaloihin, mutta mikään ei tuntunut olevaan kulttuurillisesti toimiva yhdistelmä siihen mitä halusin työpaikalta. Työtehtävät olivat mielenkiintoisia, mutta mahtavat työkaverit vetivät voiton ja näin pysyin LähiTapiolassa vielä vuoden kauemmin.

Tässä kohtaa aloin luomaan myös uutta sijoitusstrategiaani, jonka jalkauttaisin voimaan vuosien 2019-2020 aikana ja johon pyrin laittamaan kaikki opit, joita edelliseltä kymmeneltä vuodelta kaikkine kommelluksineen olin saanut.

Nettovarallisuuteni nousi yli 100 000 euron myös ensimmäisen kerran tänä vuonna, mutta laski vuoden lopussa pörssin myötä alle saavutetun tason.

Nettovarallisuus: 92 900 €
Kuukausitulot verojen jälkeen: 2700 €/kk
Kuukausikulutus: 1900 €/kk

28v – vuosi 2019

Vuonna 2019 kuitenkin uudelleenjärjestelin käytännössä koko elämäni. Päivitin LinkedIn-profiilini siten, että headhunterit löytäisivät sen ja tämä toimi heti. Aloin saamaan paljon mielenkiintoisia yhteydenottoja ja tiesin, että nyt olisi aika päästä työelämässä eteenpäin. Yksi tehtävä olikin kehityspäällikön tehtävä vakuutusmeklari Howdenilta, johon hain, pääsin haastattelun finaaliin ja lopulta hävisin finaalihaastatteluun.

Koska tajusin, että nyt olin myös siinä tilanteessa, missä elintasoinflaatio yleensä iskee, haastoin itseni minimalistivuoteen. Halusin oppia, mikä oikeasti merkitsee minulle ja mistä asioista elämässäni pystyn luopumaan ennen kaikkea kulutuksen osalta. Tämä oli elämäni parhaita päätöksiä ja auttoi oikeasti pohtimaan, mitä kaikkea kulutusta en oikeasti kaipaa elämässäni. Lista on yllättävän pitkä ja voitkin löytää oppini minimalistivuodesta tästä tekstistä.

Tämä jäi itseäni harmittamaan, mutta jatkoin työnhakua ja olinkin ottamassa vastaan töitä eräältä konsulttitalolta, kun tuttu numero soitti. Howdenille minua haastatellut esihenkilöni soitti ja totesi, että kiinnostaisiko homma minua sittenkin. Henkilö, joka oli tehtävään valittu ei ollut sopinut sittenkään tehtävään ja tehtävä olisi minun jos haluaisin. Mietin hetken puhelimessa, mutta talo vaikutti sen verran kiinnostavalta ja ihmiset ketä siellä tapasin niin mukavilta, että otin työn vastaan enempää kyselemättä.

Tässä tilanteessa myös hyödyin siitä, että rekryprosessi olisi pitänyt aloittaa todennäköisesti uudestaan, jos en olisi sanonut kyllä, joten sain neuvoteltua itselleni 5000 euron bruttopalkan, joka oli siis 1500 euroa enemmän kuukaudessa kuin edellisessä työssäni (jossa olin toki palkkakuopassa työnkuvaan suhteutettuna). Tässä nykyisessä työssäni kehityspäällikkönä toimin edelleen, vaikka vastuut ovatkin moninkertaistuneet alun työtehtävistä.

Tämä johti myös siihen, että minun oli muutettava Helsinkiin – nopeasti. Uuden palkkani turvin ostinkin Helsingistä kaksion läheltä työpaikkaani ja jätin ensiasuntoni vuokralle. Koska jouduin sisustamaan koko asuntoni uudestaan, tämä hieman tuhosi minimalistivuottani, mutta kaikesta huolimatta kulutustaso pysyi aisoissa.

Ostin suoraan kaksion, koska ajattelin, että olisi aika muuttaa myös yhteen tyttöystäväni kanssa. Muutimmekin aivan vuoden 2019 lopussa yhteen, mikä toki helpotti myös molempien taloudellista tilannetta. Tyttöystäväni kun maksoi Lauttasaaren yksiöstä yhtä paljon vuokraa, kuin itse maksoin lainaa takaisin Helsingin kaksiostani. Jos olet kiinnostunut siitä, miten jaamme rahat parisuhteessamme, olen kirjoittanut siitä oman tekstin.

Samalla mylläsin koko osakesalkkuni uudestaan, kun olin saanut osakesijoittamisesta vihdoin (omasta mielestäni) kiinni. Vuosi 2019 oli yksi sijoitusurani parhaita vuosia ja tämä nostikin yhdessä kokopäivätyön kanssa nettovarallisuuttani lähes tuplaan vuodessa.

Nettovarallisuus: 156 700 €
Kuukausipalkka verojen jälkeen: 3200€/kk
Kuukausikulutus: 2100 €/kk

29v – vuosi 2020

Kun korona iski vuonna 2020 myös pörsseihin, koin, että nyt oli mahdollisuuteni vaurastua. Olen tehnyt oman sijoitusstrategian pörssiromahdusta varten ja nyt oli aika aktivoida se. Kaikki mitä tarvitsin oli sijoituslaina pankilta, jonka olin jo pyytänyt vuonna 2019, koska halusin ennakkoon lupauksen tästä. Kuinka ollakaan, edes ennakoinnilla ei ollut tässä kohtaa väliä, koska pankkini totesi, että en sijoituslainaa saisi, koska minulla ei ollut vakuuksia (ks. perittyä omaisuutta).

Teinkin siis maksimin, mitä pystyin eli pysäytin asuntolainojen takaisinmaksun vuodeksi ja dumppasin kaiken rahan mitä pystyin koronaromahduksessa osakemarkkinoille – hyvin tuloksin. Tämä vuosi olikin itselleni suhteellisen opettavainen talouden realiteeteista. Ei oikeastaan ollut mitään väliä kuinka hyvin olin talouttani hoitanut, kuinka paljon olin töitä tehnyt. Koska minulla ei ollut kiinteää varallisuutta, pankit eivät suostuneet minulle lainaa antaa osakesijoituksia varten. Raha todellakin tulee rahan luokse.

Kokeilin myös, että jos tekisin vuodesta 2020 maksimointivuoden eli pyrkisin saavuttamaan ennen veroja yli 100 000 tulotason. Vuosi alkoi hyvin, mutta kun tajusin, että rahaa olisi erittäin helppo tehdä nettisivullani tavoilla, joilla en halunnut rahaa tehdä (eli krypto, pikavippi ja uhkapelilinkeillä), tein muutaman tekstin, ja totesin, että en halua tehdä tätä rahan takia. Keskeytinkin siis maksimoinnin hinnalla millä hyvänsä ja pyrin keskittymään blogin rahastamisen sijaan muihin tapoihin kuten palkkaneuvottelujen käymiseen töissä. En lopulta saavuttanut tavoitettani, mutta opin, että en halua tehdä rahaa arvojeni vastaisesti – tärkeä oppi sinänsä.

Nauroimme myös puolisoni kanssa sitä, että korona oli sinänsä hyvä koetinkivi parisuhteelle, koska meidät suljettiin kotiimme kahdestaan vain pari kuukautta yhteenmuuttome jälkeen. Jos tästä selviäisimme, selviäisimme mistä vain ja noh olemmehan edelleen yhdessä. Korona olikin suhteellisen hyvä testi parisuhteelle kaiken puolin, koska siinä oppi tuntemaan toisen supernopeasti.

Sijoitusvuotena 2020 oli todennäköisesti tämänpituisen sijoitusurani paras – sijoituslainan kanssa se olisi ollut vieläkin parempi. Myös kuukausikulutukseni on erittäin alhainen, koska en maksanut asuntolainasta kuin korot.

Nettovarallisuus: 260 827 €
Kuukausipalkka verojen jälkeen: 3400€/kk
Kuukausikulutus: 1100€/kk

30v – vuosi 2021

Vuonna 2021 minua alkoi mietityttämään kaikki lieveilmiöt, joita rahan pumppaaminen ja korona oli aiheuttanut. Tuntui, että maailma oli täynnä pelkästään get-rick-quick- juttuja shitcoineista NFT:iin. Ja tämä oli historiallisesti merkki siitä, että pörssisykli oli huipussaan. Koska minua oli aina kiinnostanut erityisesti ihmisten käytös rahan ja talouden kanssa, sain idean ensimmäiseen kirjaani: Viisas sijoittaja -tunne itsesi ja osakemarkkinat, joka käsittelisi juuri tätä sijoittamisen psykologista puolta, ei niinkään numeroita, josta sijoituskirjallisuus on yleensä tunnettu.

Kirjan kirjoittaminen sekä aiempien kuplien tutkiminen auttoi lähtemästä kaikista hulluimpiin markkinaylilyönteihin mukaan ostosten muodossa, mutta myyntinappulaa en osannut monen sijoittajan tavoin ajoissa käyttää vuonna 2021. Seuraavasta parista vuodesta tulikin sijoitusten osalta turhan vaikea tämän virheen takia.

Ostin myös aivan vuoden alussa toisen vuokra-asuntoni läheltä omaa kotoani hyvältä sijainnilta. En itse välitä asuntosijoittamisesta, vaan olen enemmän rahastojen ja osakkeiden puolesta puhuja, mutta ymmärsin vuonna 2020, että tarvitsen kiinteää omaisuutta, jos joskus haluan saada sijoituslainaa. Tai jos haluan joskus tehdä (toivottavasti) tuleville lapsilleni elämästä vähän helpompaa.

Ja mikä parasta, olin edelleen lukittu kotiini koronan takia, joten minulla ei ollut muuta kuin aikaa kirjoittaa kirjaa ja blogiani.

Nettovarallisuus: 353 100 €
Kuukausipalkka verojen jälkeen: 3700€/kk
Kuukausikulutus: 1900€/kk

31v – vuosi 2022

Vuosi 2022 oli pitkälti samanlainen kuin 2021. Tein töitä, kirjoitin ja elin sen mitä koronalta avautuva yhteiskunta antoi mahdolliseksi. Pörssit alkoivat laskemaan huomattavasti vuonna 2022, joten tämä teki iskun nettovarallisuuteen, mutta sillä, että kulutukseni ei merkittävästi ole kasvanut vuosien varrella ja sillä, että olen tulojani saanut ylöspäin, sain pidettyä nettovarallisuuden kasvu nousussa. Onneksi sain entisestään hilattua palkkaani ylöspäin, koska sain koko ajan lisävastuuta töissä ja pääsin myös hyvällä prosentilla kaikkiin asetettuihin tavoitteisiini.

Pörssit laskivat huomattavasti ja tämä hidasti oman varallisuuteni kehitys, mutta järkevä kulutus yhdistettynä nouseviin tuloihin piti numerot kuitenkin plussalla. Vuonna 2022 johdin myös vielä mukavasti osakesijoituksillani indeksiä kaikkia vertailuindeksejäni.

Suurimman osan vapaa-ajasta kulutin kirjoittamiseen, koska olin saanut kustannussopimuksen Tammelta kirjaani ja tajusin myös, että nyt olisi hyvä aika tulla myös nimimerkin takaa pois. Maailma oli muuttunut jo aivan valtavasti ja kustantajienkin mukaan tietokirjaa ei voinut kirjoittaa nimimerkin takaa. Näinpä valmistelin kirjaani, sekä tulin vuoden 2022 lopussa – 7 vuoden blogikirjoittamisen jälkeen –  julkisuuteen nimimerkkini takaa.

Nettovarallisuus: 388 800 €
Kuukausipalkka verojen jälkeen: 4000€/kk
Kuukausikulutus: 1900€/kk

32v – vuosi 2023

Vuosi 2023 oli pitkälti kirjani Viisas Sijoittaja-vuosi. Tein paljon töitä kirjan markkinoinnin eteen lähes kolmen vuoden kirjoitusprosessin jälkeen, ja kirja alkoikin saamaan huomattavasti enemmän nostettua kuin aluksi toivoin. Kirjasta tuli myyntimenestys, että arvostelumenestys ennen kaikkea kiitos lukijoiden ja heidän levittämän sanan avulla.

Viisas Sijoittaja on itse asiassa edelleen parhaat arvostelut saanut suomalainen sijoituskirja koskaan kaikissa kirja- ja äänikirjapalveluissa. Esikoiskirjan osalta tämä oli aika tajunnanräjäyttävä kokemus ja laittoi nöyräksi. Olin toki tehnyt paljon töitä kirjan eteen vuosikausia, mutta kirjallisuus on sen verran arvaamaton laji, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.

Vuonna 2023 korot nousivat yli neljän prosentin, joka nosti myös kuukausikulutustani merkittävästi, koska yli puolet elinkuluistani syntyy asumisesta. Tämä yhdessä haastavan suomalaisen pörssivuoden kanssa, piti edelleen varallisuuden kasvun suhteellisen hillittynä.

Vuosi 2023 huipentuikin siihen, että minut valittiin Vuoden Sijoittajaksi vuosimallia 2023. Koen, että tämä tunnustus oli ennen kaikkea kirjastani sekä kaikesta pitkäjänteisestä työstäni, mitä olin tehnyt blogissani kaikki nämä vuodet nimimerkin takaa. Ei niinkään vuoden 2023 töistä.

Nettovarallisuus: 435 500 €
Kuukausipalkka verojen jälkeen: 4000€/kk
Kuukausikulutus: 2100€/kk

33v – vuosi 2024

Ja lopuksi pääsemmekin vuoteen, jolloin puoli miljoonaa euroa ylittyi. Kirjoitin blogiini puolen miljoonan ylittämisestä kesäkuussa 2024, mutta laskelmieni mukaan puolen miljoonan euron raja ylittyi ensimmäisen kerran helmikuussa 2024 kiitos suotuisten osakesijoitusten – olin silloin vielä 32-vuotias.

Korot lähtivät myös laskuun, joka johti siihen, että myös asumiskuluni laskivat, mikä näkyi positiivisesti paisuneena kulupuolella.

Miten matka jatkuu tästä eteenpäin? Toivottavasti yhtä mallikkaasti korkoa korolle ilmiöstä nauttien ja tuttua mottoa noudattaen.

Kulutan vähemmän.
Tienaan enemmän.
Sijoitan säännöllisesti.

Nettovarallisuus: 520 100 €
Kuukausipalkka verojen jälkeen: 4000€/kk
Kuukausikulutus: 1900€/kk

—-
Siinäpä se! Koko elämäni rahamatka yhdessä tekstissä – tähän mennessä. Ja mikä hienointa, matkahan ei ole vielä edes puolivälissä! Todellinen tavoitteeni on taloudellinen riippumattomuus ja sitä varten olen kirjoittanut oman tekstin.

Olisin voinut optimoida vaurastumistani huomattavasti elämisen ja kokemusten kustannuksella

Jollekin puoli miljoonaa euroa tässä iässä saattaa tuntua valtavalta rahamäärältä – etenkin kun jokainen euro on itse hankittu. Toinen taas saattaa ihmetellä, miksi varallisuuteni on näin pieni – kyllähän sen pitäisi olla paljon enemmän, kun olen näin pitkään sijoittanut! Haluankin kertoa oman vaurastumisen tarinani juuri sen takia, että haluan avata sitä, mikä on mahdollista ja millaisista lähtökohdista – ja mitä oppeja matkasta voi saada sekä mitä kaikkea tässä pitää huomioida. Todellisuudessahan voisin olla miljonääri tänä päivänä, jos olisin mennyt pelkästään rahan perässä, siitä lähtien kun muutin pois kotoa.

Seuraava saattaa kuulostaa oudolta talousbloggarin suusta. En koe, että elämässä kannattaa minään hetkenä keskittyä vain rahan tekoon, koska tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kaksikymppisinä tulleet miljonääreiksi rahan kiilto silmissään – mutta heiltä puuttuu sitten taas monta muuta asiaa. Kukaan meistä kun ei voi elämässä saada kaikkea samanaikaisesti.

Mutta eletäänkin hetken mielikuvitusmaailmassa. Jos olisin halunnut maksimoida vaurastumiseni, mitä olisin voinut tehdä eri tavalla? Osa näistä asioista on sellaisia, joista kuka tahansa voi ottaa oppia ja toiset sellaisia, että jos haluaa rahaa omassa elämässään optimoida, tämän avulla saat selkeän ohjekirjan siihen, miten pystyt vaurastumaan huomattavasti minua nopeammin, jos se on tavoitteesi.

Huom. Kaikki numerot alla esitetyissä pointeissa ovat parhaita arvioita, eivät tarkkaa tiedettä.

1. En olisi koskaan aloittanut osakesijoittamista, vaan olisin sijoittanut indeksirahastoihin koko elämääni

Aloitin osakesijoittamisen siis 17-vuotiaana, joka oli poikkeuksellisen aikaisin siihen maailman aikaan, kun ei ollut sosiaalista mediaa tai sijoitusvaikuttajia. Myös Nokia oli vielä maailman isoin matkapuhelinvalmistaja tähän aikaan. Nykyään nuoret aloittavat koko ajan nuorempana sijoittamisen, mikä on aivan mahtava kehitys ja yksi suurimpia asioita, joihin myös omalla kirjoittamisellani olen aina pyrkinyt.

Tässä kuitenkin hauska fakta: ensimmäiset 7-8 vuotta hävisin indeksille osakesijoitukselleni selvästi. Eli en päässyt juuri nauttimaan korkoa korolle-ilmiöstä, koska tein paljon huonoja ja tappiollisia sijoituksia. Minulla olisi kuitenkin ollut vaihtoehto – sijoittaa aina indeksirahastoihin ja olla käyttämättä aikaa sijoituksiin laisinkaan sekä olisin pystynyt samaan moninkertaiset tuotot.

Viimeiset viisi vuotta osakesijoitukseni ovat vihdoin tuottaneet paremmin kuin suurin osa maailman indekseistä, mutta todellisuudessa tarvitsen kymmenen onnistunutta lisävuotta, ennen kuin pystyn kirimään alkuvaiheen (joka on sijoituksissa se merkityksellisin aika) kiinni. Jos siis olisin tiennyt alussa kaiken, mitä tiedän tänään, en olisi koskaan osakkeisiin koskenut ja näin olisin huomattavasti vauraampi – ja minulla olisi ollut myös paljon enemmän aikaa kaikkeen muuhun, koska indeksirahastoihin sijoittamiseen ei tarvitse käyttää laisinkaan aikaa – vaan kaiken voi automatisoida.

Entä millainen vaikutus indeksirahastoilla olisi ollut vaurastumiseeni? Jos olisin sijoittanut 17-vuotiaasta alkaen indeksirahastoihin kuukausittain, kuten kaikkia lukijoitani nykyään neuvon, olisin laskelmien mukaan tänään hieman yli 250 000 euroa vauraampi kuin nyt. Kuten kirjassani Viisas Sijoittaja käyn läpi indeksirahastosijoittaja voittaa osakesijoittajan 85-95% ajasta, ja sama pätee myös minuun, vaikka olen 15 vuotta osakesijoittamista opiskellut erittäin syvällisesti ja siitä kirjan kirjoittanut.

2. En olisi mennyt armeijaan

Kun lukion jälkeen menin kutsuntoihin, tiesin, että olisin voinut saada C-paperit, koska olen syntynyt huonon polven kanssa. Sen sijaan, että kerroin kuitenkaan tästä kenellekään kutsunnoissa, tunsin 19-vuotiaana, että oli kansalaisvelvollisuus mennä armeijaan. C-papereiden sijaan siis taistelin polttava kipu polvessani armeijan läpi kertomatta kenellekään, koska hei 19-vuotias poika.

Jos katsotaan rahan näkökulmasta, armeija vie kaikkia ihmisiä, jotka sinne menevät, taloudellisesti vuoden taaksepäin. Niin koulusta valmistuminen kuin työelämän aloitus myöhästyy vuodella.

Jos olisin hypännyt armeijan sijaan suoraan lukiosta jatkokoulutukseen tai työelämään, olisin tänään noin 50 000 euroa vauraampi kuin nyt, koska olisin ehtinyt olla kovapalkkaisena töissä vuoden kauemmin.

3. Olisin valmistunut KTM:ksi 3-4 vuodessa enkä olisi mennyt vaihtoon

Tunnen monta ihmistä, jotka ovat valmistuneet kauppakorkeakoulun maisteriksi 3-4 vuoden aikana. Monet näistä ovat vieläpä tehneet KTM:ää jonkun muun tutkinnon yhteydessä. Enkä ihmettele. Olen aina ollut sitä mieltä, että vaikeinta kauppakorkeakoulussa on sinne pääseminen. Tämä saattoi johtua toki osaltaan myös omasta harrastuneisuudestani ja kiinnostuksestani talousasioihin, mutta itse koin, että pelkästään kauppakorkeakoulun läpäiseminen oli suhteellisen helppoa.

Tietenkin on eri asia läpäiseekö koulun todistuksella, joka on täynnä ykkösiä kuin todistuksella, joka on täynnä vitosia, mutta jos tarkoitus on vain päästä läpi – kauppakorkeakoulun pystyy vain juosta läpi. Todellisuudessa suurta osaa työnantajista ei kuitenkaan kiinnosta laisinkaan koulunumerosi tai päättötöittesi numerot. Itseltäni ei ole koskaan kysytty kumpaakaan.

Sen sijaan, että valmistuin KTM:ksi kolmessa tai neljässä vuodessa, itselläni meni siihen kuusi ja puoli vuotta. Ensimmäinen syy siihen oli se, että opiskelijaelämä oli yksinkertaisesti hauskaa eikä minulla ollut kiire ”mennä elämässä eteenpäin”. Viimeinen extravuosi johtui siitä, että vaikka olisin voinut nostaa paperit ulos, halusin käydä vielä vaihdossa. Kuten aiemminkin totesin, jos olet nuori opiskelija ja luet tätä tekstiä – mene vaihtoon jossain kohtaa elämääsi. Vaikka vaihtoon meneminen hidastutti valmistumistani vuodella, oli se kokemus, mitä en vaihtaisi yhtään mihinkään.

Mutta. Jos olisin kuitenkin optimoinut vain raha, olisin pystynyt olemaan työelämässä 3-4 vuotta kauemmin jo. Tämä lisäisi varallisuuttani arviolta noin 250 000-300 000 euron edestä.

4. Olisin mennyt pankkialalle tai konsultiksi valmistuttuani kauppakorkeakoulusta

Olen siis työskennellyt koko aikuiselämäni vakuutusalalla. Vakuutusala on mukavan stabiili ala, joka kestää hyvin suhdanteiden erilaiset käänteet. Se on kuitenkin epäseksikäs ala, joka ei ole myöskään tunnettu korkeista palkoistaan finanssialan isoveljen – pankkialan tavoin. Kun menin kauppakorkeakouluun, oma tavoitteeni oli alunperin tulla osakeanalyytikoksi, koska osakesijoittaminen kiinnosti niin paljon

Molempia ammatteja vähän kuin larppaan tätä blogia kirjoittaessani kun teen osakeanalyysejä. Ero vain on siinä, että analyytikot isoilla suomalaisilla pankeilla tienaavat sen 150 000-200 000 euroa vuodessa ennen veroja, kun taas blogia pitämällä tienaan suunnilleen sen verran, että pystyn maksamaan blogini ja toiminimeni juoksevat kulut ja pääsemään pari sataa euroa plussalle.

Toinen uravaihtoehto oli konsultti, jossa olisin saanut painaa etenkin juniorina ensimmäisinä vuosina hullun pitkää työpäivää ja elämää ei olisi siinä samassa ehtinyt juuri elää. Mutta hei, olisin päässyt uratikkailla vieläkin nopeammin eteenpäin ja päässyt tienaamaan enemmän. Ja itse asiassa olen pari kertaa meinannut tämän tehdäkin. Olen vuosien varrella pitkät rekryprosessit kahdelle arvostetulle konsulttitalolle läpi käynyt ihan mielenkiintoista ja minut on tehtäviin valittu – molemmilla kerroilla olen kuitenkin jänistänyt viime hetkellä, koska olen todennut, että konsultin elämä ei ole oma juttuni.

Jos kuitenkin olisin valinnut jomman kumman näistä uraportaista, olisin todennäköisesti noin 150 000 euroa vauraampi tänään kuin nyt.

5. Tekisin sivutöikseni oman alan hommia osakeyhtiön kautta, enkä olisi kirjoittanut blogia 10 vuotta ilmaiseksi – sekä kahta kirjaa heikolla tuntipalkalla ansiotuloverolla

Yksi parhaimmista tavoista lisätä omia tulojaan on sivutyöt. Sivutyöt ovat usein siitä hienoja, että niissä tuntikorvaus on lähes poikkeuksetta parempi kuin päivätöissä – oli päivätyöpalkkasi kuinka korkea tahansa. Ja mikä parasta, ne voi tehdä vero-optimoidusti oman osakeyhtiön kautta.

Oma sivutyöni onkin aina ollut kirjoittaminen. Vaikka se on itselleni rakas harrastus, lasken sen tässä työksi, koska olen sillä myös tienannut rahaa. Olen kirjoittanut jo yhden bestseller tietokirjan (Viisas Sijoittaja -tunne itsesi ja osakemarkkinat), joka on myynyt yli 12 000 kappaletta vähän yli vuodessa. Ja toivottavasti kohta jo toisen bestsellerin Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun muodossa. Kuten kuitenkin kirjoitin tekstissäni kuinka paljon kirjailija tienaa, todellisuudessa näilläkin myyntimäärillä käteeni on jäänyt kirjasta ensimmäisen vuoden jälkeen vain 6 233 euroon verojen jälkeen.

Kirjailija ei äänikirjojen dominoimassa maailmassa oikein voi tehdä tätä päivätyökseen, ellei nouse Suomessa aivan uskomattomiin lukuihin. Yli 12 000 kappaletta sijoituskirjalle on itsessään uskomaton luku, mutta progressiivisen verotuksen ottaessa jokaisesta tienaamastani lisäeurosta 56,9 % ja vain 43,1 % jää omaan käteen, jää siitä suhteellisen vähän loppupeleissä käteen. Mutta jälleen, tämäkin on täysin oma valintani.

Ensinnäkin, voisin tehdä kaikkia sivutöitä töitä verotehokkaammin osakeyhtiön kautta. Näin pystyisin verosuunnittelemaan tuloni paremmin ja joutuisin maksamaan huomattavasti vähemmän veroja kirjailijatuloistani tai mistä tahansa sivutuloistani.

Toisena, voisin tehdä aivan jotain muuta kuin kirjoittamista sivutyökseni. Kirjoittamisella tuntipalkkani on noin 9,6 euroa/tuntia, joka on siis puolet suomalaisen keskimääräisen työntekijän tuntipalkasta ja moninkertaisesti vähemmän kuin nykyisenkin päivätyöni tuntipalkka. Jos käyttäisin kirjoittamiseen käytetyn ajan ”oikeisiin” sivutöihin eli konsultoisin esimerkiksi yrityksiä nykyisellä IT-maailman syväosaamisellani, pystyisin laskuttamaan noin 10-kertaa enemmän per tunti. Ja tosiasiassa, voisin tehdä näitä töitä tunneissa puolet vähemmän ja siltikin tienaisin viisi kertaa enemmän.

Jos siis kehittäisin itselleni sivutyön, joka korostaisi ennen kaikkea syvää ammattiosaamistani ja olisin aina vero-optimoinut kaikki sivutuloni, olisin tänään n. 70 000-150 000 vauraampi kuin nyt.

—

Ja tässä oli vain muutama esimerkki! Lasketaan siis vielä yhteen, mitä näillä kaikilla eri tavoilla olisin pystynyt elämässäni saavuttamaan. Karkean arvion mukaan, pystyisin olemaan tänään tekemällä kaikki nämä asiat eri tavalla siis 770 000 – 900 000 euroa vauraampi kuin tänään! Olisin siis jo heittämällä miljonääri ja erittäin lähellä taloudellista riippumattomuutta, jos olisin optimoinut koko matkani raha silmissä. Mutta, mikä olisi ollut kaiken tämän vaihtoehtoiskustannus? Eletty elämä, kaverit, sosiaalinen elämä ja elämän muiden kiinnostusten kohteiden hylkääminen.

Toivonkin, että tämä mitä jos-esimerkki avaa koko matkani kanssa hyvin erilaisia päätöksiä, valintoja mahdollisuuksia, joita meillä kaikilla elämässämme on läpi elämän. Teemme kuitenkin koko ajan valintoja niin kulutuksemme, tienaamisemme, osaamisemme sekä sijoituksiemme kautta, jotka moninkertaistuvat ajan kuluessa myös varallisuuteemme nähden. Suurin osa meistä ei koskaan tee tällaista harjoitusta, mutta koko matkani tähän pisteeseen suhteuttamiseen tämä harjoitus on oleellinen. Ja toivottavasti ajatuksia herättävä.

Kaikki nämä vuodet nollasta lähdettyäni ja rahasta kirjoittaessani olen oppinut yhden asian. Kun rahataidot sisäistää, kyse ei ole enää siitä, etteikö vaurastuminen olisi mahdollista. Kyse on siitä, kuinka paljon haluaa vaurastua. Haluankin lopettaa kirjoituksen lainaukseen, joka on amerikkalaiselta filosofilta ja tutkijalta Nassim Nicholas Talebilta, jota myös uudessa kirjassani siteeraan.

Maailma jakautuu niihin ihmisiin, jotka eivät tiedä, mistä aloittaa rahan tekeminen ja heihin, jotka eivät tiedä, milloin lopettaa rahan tekeminen.

Toivon, että tämä teksti, blogini että Vaurastu Viisaasti-kirjani auttaa sinua löytämään vastaukset molempiin näistä kysymyksistä.

---

Jos siis haluat vaurastua ja oppia kerralla kaikki ne opit, joita itse olen koko elämäni kokemusten kautta matkalla nollasta yli puoleen miljoonaan euroon oppinut, olen tiivistänyt kaikki matkan oppini yli 30 000 kappaletta myyneeseen huippuarvostelut saaneeseen kirjaani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun Tammen kirjakaupasta täältä!