Finanssikriisi. Sen jälkeen finanssiala ei ole ollut entisensä. Olen seurannut finanssialaa aina kriisin alusta asti erittäin tiivisti, koska olen aina ollut kiinnostunut ilmiöistä, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin, vaikka ne olisivat näennäisesti kaukaisia. Tämän takia päädyin aikanaan kauppakorkeaan ja tälläkin hetkellä opiskelujen ohessa vaikutan finanssialalla. Investointipankeissa tosin en koskaan haluaisi työskennellä monesta eri tekijästä johtuen.
8 vuotta on kulunut finanssikriisin alusta, mutta tuntuu, että mikään ei ole muuttunut. Pankkiosakkeet ovat tuloksentekokykyyn nähden ennätyshalpoja etenkin kun ajattelee, että yleisesti indeksit ja osakekurssit ovat kaikki lähellä kaikkien aikojen suurimpia arvostustasoja. Mistä tämä johtuu? Siitä, etteivät pankit tunnu osaavan käyttäytyä ja luottamuspula niin kuluttajien kuin sijoittajien puolesta on valtava. Itselläni osaltaan tästä syystä on 40% osakesijoituksistani pankkien osakkeissa. Luotan numeroihin, vaikka markkinat eivät.
Esimerkkinä epäluottamuksesta, suurin yksittäinen sijoitukseni Citigroup teki voittoa vuonna 2015 17,2 miljardia dollaria. Citigroupin markkina-arvo on n. 140 miljardia dollaria. Toisaalla Exxon Mobil teki vuonna 2015 voittoa 16,2 miljardia dollaria. Sen markkina-arvo on n. 360 miljardia dollaria. Kumpi on varmempaa, energiayhtiön tuloskunnon ylläpitäminen vai pankin? Mielestäni vastaus on selkeä, mutta markkinat ovat eri mieltä. Uusi finanssikriisi tuntuu olevan markkinoiden mukaan koko ajan nurkan takana.
Suomessa pankit selvisivät pitkälti tyylillä uusimmasta finanssikriisistä, mutta luottamus pankkeihin on ollut koetuksella etenkin Nordean veroparatiisipaljastuksien jälkeen sekä tiettyjen juorujen takia, jonka mukaan Nordean tier1 pääoma ei ole tarpeeksi suuri – tämähän uutinen korjattiin nyt vihdoin viranomaisten toimesta. Epäilykset näkyvät myös Nordean kurssissa ja se on selkeästi nykytulostasolla aliarvostettu. Mutta onko hinnoittelu ylimitoitettua vai tuleeko huono julkisuus näkymään Nordean tuloksessa tulevaisuudessa? Itse uskon, että Nordea on selkeästi aliarvostettu, mutta toivoisin silti, etten sen osakkeita olisi koskaan ostanut – painoni pankeissa on jo tarpeeksi suuri.
Sitten on tietysti Deutsche Bank, josta kirjoittelin vähän aikaa sitten. Deutschesta pelätään uutta Lehmannia, mutta pelko on jälleen mielestäni liitoiteltu. Deutschen huono julkisuus tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän Yhdysvaltain vainoa, koska Deutsche on ainoita ei-amerikkalaisia investointipankkeja, jotka pystyvät haastamaan jenkit globaalilla skaalalla. Uusimpien uutisten kertoessa Deutschen pakenevan juuri Yhdysvaltain markkinoilta, vahvistaa se epäilyksiäni entistä enemmän. Näin pienenä ihmisenä en voi tehdä muuta kuin todeta, että eihän tässä ole mitään järkeä ja kyse on huomattavan epäterveestä kilpailutilanteesta, mutta sijoittjaan pitää myös ymmärtää näitä ilmiöitä. Citigroup saa Deutschen luovuttamaa markkinaa itselleen, joten sitten taas sijoituksilleni tämä on hyväksi. Ja loppujen lopuksi hyvää tai pahaa ei tässä mielestäni ole, koska investointipankit ovat muutenkin suhteellisen syöpää monelta osin – vaikkakin tarpeellisia.
Ehkä ongelmallisin tilanne pankkien osalta nähtiin viime viikolla kun Wells Fargo – silloin vielä suurin amerikkalainen pankki markkina-arvoltaan, kompastui. Moni varmasti tunnistaa Wells Fargon eräiksi Warren Buffetin isoista sijoituksista ja sitä onkin amerikkalaiseksi pankiksi johdettu huomattavan vastuullisesti kuten finanssikriisissä huomattiin. Kompastuminen tapahtuikin, kun Wells Fargossa oli siis myyjien toimesta avattu satoja miljoonia turhia tilejä asiakkaille, jotta myyntitavoitteisiin päästäisiin. Tämä on ennen kaikkea kolaus uskottavuudelle, koska käsitykseni mukaan tilit olivat joka tapauksessa sellaisia, ettei niistä kuluja syntynyt asiakkaille. Väärinkäytökset kuitenkin syövät luotettavuutta. Haluatko pitää rahojasi instituutiossa, joiden työntekijöihin et voi luottaa? Tätä varmasti moni yhdysvaltalainen pohtii juuri tällä hetkellä. Ongelmallisinta tässä oli se, että Wells Fargo oli viimeisiä isoja kultapoikia pankkien joukossa – nyt Yhdysvalloissa ei ole enää yhtäkään isoa pankkia, jonka maine ei ole tahriutunut.
Oppivatko pankit koskaan? En usko, mutta se ei muuta faktaa, että ne ovat edelleen alihinnoiteltuja ja erittäin mielenkiintoisia sijoituskohteita.