Korkeakoulutettu, innovatiivinen ja maailman onnellisin maa, mutta silti taloutemme on käytännössä juossut paikallaan koko oman aikuisikäni. Ei ihme, että ikäiseni ja ikäistäni nuoremmat nuoret aikuiset voivat huonosti ja kokevat näköalattomuutta sekä tulevaisuudenpelkoa!
Alla hieman surullista faktaa talouden kasvusta finanssikriisin jälkeen maailmalla aina koronaan asti – koronan kanssa luvut olisivat vielä rumemmat.
Bruttokansantuotteen kasvu 2008-2019:
Ruotsi: 22,0%
Tanska: 15,2%
Norja: 14,2%
Suomi: 3,8%
Kroatia: 2,5%
Italia: -2,8%
Ukraina: -11,8%
Kreikka: -22,2%
Lähteenä toimi Maailmapankin statistiikka. Sydämeeni sattuu suomalaisena nämä numerot. Vertaamme itseämme aina muihin Pohjoismaihin asiassa kuin asiassa, mutta talouskasvussa kuulumme lähemmäs itäblokin maita ja Etelä-Euroopan kriisimaita kuin Pohjoismaisia perusverrokkejamme.
Olen sitä ikäluokkaa, joka ei ole koskaan nähnyt Suomen talouden huippua työuransa aikana, jos käytetään perinteisiä mittareita. Suomen huippu bruttokansantuotteessa per asukas nähtiin vuonna 2008, kun olin vielä lukiossa etsimässä itseäni. Tällöin Suomen bruttokansantuote oli n. 53 000 euroa per asukas. Kun valmistuin yliopistosta vuonna 2017, bruttokansantuote per asukas oli Suomessa enää n. 46 000 euroa per asukas.
Lähes kymmenen vuotta oli kulunut ja taloudellista hyvinvointia oli sulanut aivan järjetön määrä pois. Ja sitten ihmetellään, miksi ikäluokkani kokee äärimmäistä epävarmuutta ja ei esim. tee lapsia. Kun taloudellinen hyvinvointi laskee toisin kuin kaikilla muilla itsenäisen Suomen sukupolvilla aiemmin, mitä muuta tämä voisi tehdä kuin lisätä epävarmuutta tulevaisuuteen?
Olen vasemmistoliiton Li Anderssonin kanssa monesta asiasta eri mieltä, mutta mielestäni missio, jonka hän vasemmistoliitolle linjasi on elintärkeä suomalaiselle hyvinvoinnille: ”luoda uskoa huomiseen, kuvitella parempaa tulevaisuutta ja tehdä politiikkaa, joka tekee kuvittelusta totta”.
Toteuksen tavoista voi olla montaa mieltä, mutta juuri tämän pitäisi olla kaikkien poliitikkojen tavoite, koska kuten tänään kirjoitan jokaisen meistä pitäisi pohtia rehellisesti sitä, onko paluuta menneisyyteen enää koskaan? Tulemmeko koskaan saavuttamaan edes vuoden 2008 tasoa ja mitä jokainen meistä voisi tehdä varmistaakseen oman taloudellisen hyvinvointinsa?
Kadotettu vuosikymmen on kohta kadotettu kaksi vuosikymmentä
Viimeisin vuosikymmen oli Suomen taloudelle menetetty vuosikymmen. Vuonna 2020 BKT per asukas oli suunnilleen samalla tasolla kuin sinä vuonna kun valmistuin yliopistosta. Ja emme tosiaan ole koskaan päässyt edes lähelle vuoden 2008 lukuja. Seuraavat kuvaajat kuvaavat hienosti menetetyn vuosikymmenen ja antaa myös näkemystä siihen, millaista kehitystä oli Suomen talouden historiassa.
Ylempi kuvaaja siis kertoo Suomen BKT:n per asukas, toinen BKT:n vuosikehityksen prosenteissa.
Kuvaajat antavat karua kuvaa siitä, kuinka talouskasvu on ollut oikeasti aika rajua viimeiset kuusi vuosikymmentä ja kovistakin romahduksista, jotka ovat traumatisoineet koko yhteiskunnan (ks. 90-luvun lama), palauduttiin lähes täysin äärettömän nopeasti (parissa vuodessa). Finanssikriisistä sen sijaan Suomen talous ei ole koskaan palautunut – ja samalla ei ole myöskään usko tulevaisuuteen.
Ironista kaikessa tässä on se, että sijoittajalle kadotetuksi vuosikymmenneksi kutsutaan vuosia 2000-2010 (lähinnä IT-kuplan ja finanssikriisin puhkeamisen takia), mutta vaikka talous ei ole juuri kasvanut vuosien 2010-2020, ovat pörssikurssit olleet erittäin kovassa vireessä tänä aikana. Kun BKT per asukas ei kasva, inflaatiota ei juuri ole ja pörssikurssit jatkavat nousuaan, on jotain fundamentaalisesti pielessä ja varallisuus alkaa keskittyä entistä enemmän omistavan luokan ihmisille – eli jo valmiiksi rikkaille.
Kadotettu viimeisin vuosikymmen näkyykin negatiivisesti etenkin vähä- ja keskituloisilla, jotka eivät tähän yli 10 vuotta kestäneeseen ralliin ole päässeet mukaan. Tämä kertoo samalla siitä, kuinka jotain on oikeasti järjestelmässä vialla. Miten tietty osa kansasta voi vaurastua merkittävästi, vaikka talous ei kasva ja palkat eivät nouse? Mistä raha tulee ja mihin se menee, koska raha ei enää perinteisesti tule keskiluokan hyvinvoinnin lisääntymisellä?
En tiedä vastausta, mutta sen tiedän, että jokaisen meidän pitäisi herätä tähän ja toimia. Enkä tarkoita mitään barrikadeille nousemista, vaan siirtymistä omistajien leiriin. Se on tehty nykyään mahdolliseksi, halvaksi ja helpoksi jokaiselle meistä esim. indeksirahastojen avulla.
Nouseeko Suomen talous tästä enää koskaan?
Korkojen nousuilla sekä inflaation nousulla on peloteltu kaikkia asuntolainaa ottaneita siitä lähtien kun finanssikriisi syntyi vuonna 2007. Koska korot ovat olleet ennen korkeat, tulevat ne varmasti nousemaan jatkossakin. Kaikki palautuu ennalleen aikanaan.
Kuitenkin Paul Krugman varoitti jo heti finanssikriisin jälkeen mahdollisesta Japanin taudista Amerikalle ja Euroopalle ja kuinka oikeassa hän olikaan. Hyvä vertailukohta ei ollut Suomen historiallinen kehitys vaan Japanin historiallinen kehitys. Alla kuvaaja Japanin keskuspankin koron kehittymisestä vuodesta 1995 lähtien.
Kuten yllä olevasta kuvaajasta näkee hienosti, Japanissa on vuoden 2000 jälkeen ollut vain hetkellisesti korkotaso 0,5% (juuri ennen finanssikriisiä) – ja muuten viimeiset kaksikymmentä vuotta Japani on tarjoillut nolla- tai negatiivisia korkoja yhdessä nollainflaation ja talouskasvun kanssa.
Syitähän tähän ovat pitkälti samat kuin nyt länsimaissa: ikäpyramidi on väärinpäin, ihmiset eivät lisäänny, Japani on vasta viime aikoina avannut oviaan (jopa korkeakoulutettujen) maahanmuutolle, tehokkuus ei kasva kiitos jäykän työkulttuurin jne.
Olemme eläneet nollakorkoaikaa Euroopassa nyt vähän yli viisi vuotta vuodesta 2015 lähtien. Tärkeää onkin mielestäni huomata, että Suomi on samassa veneessä Euroopan kanssa siinä, että Euroopassa ei ole omaa Amazonia. Euroopassa ei ole omaa Googlea. Euroopassa ei ole omaa Applea.
Euroopassa ei ole edes omaa Facebookia, Netflixiä tai Teslaa! Käytännössä suurin osa palveluista, joita sinäkin käytät arjessa ovat amerikkalaisia. Vanha manner on jäänyt erittäin ikävään väliin teknologian toisen tulon kanssa ja nyt EU yrittää reguloida itselleen edes osan voitosta verotuksella ja sakoilla – koska innovaatio tuntuu kuolleen Euroopassa. Ja innovaatio on äärimmäisen tärkeää talouskasvun kannalta etenkin nykypäivänä ihan perus taloustieteen teorioiden mukaan.
Mennään hetkeksi taloustieteen teorioihin, jotta näemme, miksi teknologiajättien pula on Euroopalle oikeasti iso ongelma. Ns. Solowin kasvumalli jakaa talouskasvuun positiivisesti vaikuttavat tekijät neljään asiaan.
- Inhimillisen pääoman kehitys ja kasvu
- Tuotannollisen pääoman kasvu
- Väestönkasvu
- Teknologinen kehitys
Jos katsotaan näitä yksitellen.
1. Inhimillisen pääoman kehitys ja kasvu on osaamisen ja koulutuksen kehittymistä. Suomessa koulutettujen määrä ei enää kasva. Korkeakoulutettujen määrä Suomessa on jopa ALLE EU:n keskiarvon.
2. Tuotannollisen pääoman kasvu on käytännössä siis niitä kuuluisia investointeja. Tällä hetkellä Suomessa tehdään niin vähän investointeja, että ne eivät edes pysty kattamaan pääoman kulumista. Tämä on hälyyttävää ja siksi kuulet myös poliitikkojen puhuvan niin paljon investoinneista.
3. Väestönkasvu on Suomessa hidasta – n. 0,5% vuodessa. Ja valitettavasti tämäkin kaikki syntyy suurimmalta osin turvapaikanhakijoista sekä muusta matalasti koulutetusta väestöstä, jotka heikentävät inhimillisen pääoman kehityksen kasvua (eli ykköskohtaa) heikon integraation takia.
4. Ja viimeisenä on teknologian kehitys. Kuten huomaat aiemmasta kolmesta kasvutekijästä, ovat ne kaikki Suomessa nollassa tai miinusmääräisiä. Joten teknologian kehitys on ainut tapa, miten talous voi edes kasvaa nyky-ympäristössä. Mutta koska teknojätit ovat kaikki Suomen ulkopuolella, emme luo enää nii paljoa omia innovaatioita, vaan käytämme vain teknologiaa ja teknologia-alustoja, jotka on luotu San Franciscon auringonpaisteessa.
Käytännön esimerkkinä tämän näkee esim. matkapuhelimissa. Kuinka turhauttavaa on se, että iPhone ei suostu lataamaan päivityksiä tai montaa muutakaan asiaa mobiilidatalla vaan pelkästään Wi-Fissä? Syynähän tähän on se, että Suomi on harvoja maita, joissa loputon mobiilidata on erittäin edullista – toisin kuin San Franciscossa. Kun teknologiaa kehitetään, ketään ei kiinnosta suomalaiset ja saamme juuri sen, mitä meille annetaan maailman toiselta laidalta, koska emme itse kehitä enää huipputeknologiaa kuin harvalla alalla ja olemme globaalissa maailmassa valitettavan pieni talous – eli asiakaskunta.
Kun katsot näitä neljää asiaa, on selkeää, mitä Suomen pitäisi tehdä. Mutta koska politiikka ja lyhytnäköisyys seuraavaan vaalikauteen hallituspohjasta riippumatta, ei näitä asioita juuri muuteta. Ja kiitos sen saamme erittäin todennäköisesti nauttia vielä monesta menetetystä vuosikymmennestä.
Toki tilanne ei ole ihan pelkästään negatiivinen, koska vaikka Suomella ei enää Nokian kaltaista jättiä olekaan, on meillä elinvoimaisimpia start-up hautumoita maailmassa ja yrittäminen onkin kasvattanut suosiotaan Suomessa valtavasti menetetyn vuosikymmenen myötä. Samalla start-upeja perustetaan enemmän kuin koskaan. Tämä on ymmärrettävää, kun edes palkkatyö ei tuo varmuutta, miksi ei siis lähtisi yrittäjäksi? Samalla start-upeja perustetaan enemmän kuin koskaan Silloin epävarmuus tuntuu ainakin olevan enemmän omassa käsissä. Ja jos hyvin käy näistä uusista yrityksistä ehkä jos tulee jotain erittäin suurta.
Loistokkaaseen menneisyyteen ei ole paluuta, joten meidän on otettava vastuu vaurastumisesta itsellemme
Koen, että olen suurimassa osassa asioita optimisti, mutta en silti usko, että paluuta Suomen loistoisaan menneisyyteen enää on, vaikka siihen olisi kiva uskoa. Menetimme ainoan mahdollisuutemme kilpailla amerikkalaisten ja kiinalaisten teknojättien kanssa Nokiassa. Ikäpyradimme on aivan väärin päin ja matalasti koulutettujen maahanmuutto ei nosta meitä tästä suosta. Otimme jo ennen koronaa ennätysmääriä velkaa ja koronan myötä vieläkin enemmän.
On kuitenkin selvää, että kehitys jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Jossain päin maailmaa talous kehittyy ja esim. teknologia tulee jatkamaan kehitystään aina maailman loppuun asti. Jokaisella meistä on siis mahdollisuus päästä kiinni maailman vaurastumiseen, vaikka Suomessa elintasomme junnaisi paikallaan. Miten? Sijoittamalla.
Olen itse taklannut ongelman siten, että suuri osa sijoituksistani on Yhdysvalloissa sekä Kiinassa, koska koen, että siellä teknojätit ja muutenkin elinvoimaiset taloudet ja maailmaa hallitsevat yritykset mahdollistavat myös sen, että kulutus pysyy korkeana ja puhtaita talousmaailman voittajia on yksinkertaisesti enemmän kuin Suomessa.
Nykyään ulkomaille sijoittaminen on tehty niin halvaksi ja helpoksi suomalaiselle, että on oikeastaan jokaisen meidän oman vastuulla pitää huoli siitä, että emme köyhdy Suomen mukana. Hyvinvointiyhteiskunta ei valitettavasti pysty meille talouskasvua luomaan julkisilla palveluilla, joten meidän pitää mennä merta edemmäs kalaan, jos haluamme vaurastua.
Älä pidä kaikkia munia samassa korissa (eli suomalaisessa työssä ja suomalaisissa sijoituksissa), jos sinun ei tarvitse. Pahimmillaan, jos Suomen talous jatkaa laskuaan ja onnistut sijoittamaan niiden maiden talouksiin, jotka jatkavat kasvua, samalla kuin hintataso Suomessa laskee, sinun varallisuutesi nousee ja ostovoimasi kasvaa moninkertaisesti!
Miten itse näet Suomen talouden ja tullaanko meidän elinaikanamme näkemään enää oikeasti taloudellisia hyviä aikoja? Viime aikojen keskustelu on antanut positiivista kuvaa Suomen taloudesta ja elvytyksen toimivuudesta, mutta viimeiset vuosikymmenet ja yli ovat kuitenkin näyttäneet asian nurjan puolen.
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta?Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Sijoitatko bigbankiin? 2,5 prosentin tuotto 10 vuoden säästöajalla.
Onko se mielestäsi hyvä sijoitus, jolla esim. 5000 laittaa sinne. Olisi kiva kuulla näkemyksiäsi esim. erilaisista säästötileistä. Suomen talous on kyllä kuralla, mutta niin on myös monissa kotitalouksissakin.
Mielestäni BigBankissa ja kaikissa näissä, missä tarjotaan näin isoja talletuskorkoja on aina se ongelma, etteivät korot ole kestävällä tasolla. Sama nähtiin Bank Norwegianissa ja kaikissa muissa Big Bankin kaltaisissa. Nollakorkoaikana mikään pankki ei pysty kannattavasti tarjoamaan 2,5% korkotuottoa ilman riskiä luottotappioista.
Ja kiitos hyvästä ehdotuksesta, voisin ehdottomasti kirjoitella noista erilaisista säästötileistä! En ole niitä blogissani aiemmin käsitellytkään. Ja jos on oikeasti esim. 5000 euroa säästää 10 vuoden ajalle, niin suosittelen ihan suoraa rahastosijoittamista. Rahastosijoittamisessa kymmennessä vuodessa ajallisesti hajauttamalla on äärettömän vaikeaa jäädä 2,5%:n vuosituoton alle.
Hyvä kirjoitus jälleen kerran! Ja kurja lukea.. Nordnetin rahapodissakin on keskusteltu Suomen talousongelmista ja on pohdittu ratkaisuja niihin sekä eläkejärjestelmäämme. Mutta miksi juuri Suomen poliitikot eivät uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä?
Tämä on erittäin hyvä kysymys. Suurin syy on varmaan siinä, että Suomen politiikka muistuttaa pitkälti täysin samaa kuin 20 vuotta sitten (+-maahanmuutto sekä identiteettipolitiikkakeskustelu). Mielestäni monessa mielessä ajatuksemme ovat jääneet noihin menneisyyden vuosien menestykseen ja menneisyyden menestystä yritetään saada takaisin. Sen sijaan, että myönnettäisiin, että menestyäkseen tarvittaisiin joskus radikaaliltakin vaativia oikeasti uusia muutoksia. Uskon, että nämä muutokset joskus tulevat myös politiikassa aikanaan esiin, mutta tähän mennee varmaan vielä vuosikymmen.
Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta. Heitän tässä muutaman osasyyn:
-Suomi on edelleen yrittäjävihamielinen maa, etenkin nykyhallituksen aikana
–Menestymisestä rankaistaan ja hyvätuloisille vittuillaan vaikka he maksavat suurimman osan veropotista
–Poliitikot jauhavat (listaamattomien yhtiöiden) verottomista osingoista vaikka sellaisia ei ole olemassakaan
-Työmarkkinat ovat jäykkiä ja kannustinloukkuja on paljon
-On helppo jäädä valtion elätiksi kuin panostaa työpaikan etsintään
-Työperäinen maahanmuutto on vähäistä
Olen reilu 40v ”koodaaja-konsultti” PK-seudulta ja minulla menee hyvin ja elän kuplassa. Mutta todellisuudessa viimeisen 20v aikana Suomi on muuttunut paikoillaan polkevaksi gerontokratiaksi jossa ensisijalla ovat suurten ikäluokkien hyvinvointi. Omalla työuralla on harva projekti ollut sellainen jossa oltaisiin oikeasti tehty uutta bisnestä vaan lähinnä ”digitalisaatiota” eli vanhojen systeemien automatisointia niin että voidaan säästää henkilöstökuluista.
Nuorten on vaikea löytää koulutusta vastaavaa työtä ja työmarkkinoilla odotetaan että sinulla on juuri oikea tutkinto oikealta alalta (jäykkä työmarkkina). Onneksi oma jälkikasvu on osaa molemmat kotimaiset joten heillä on helpompi mahdollisuus lähteä tekemään työuraa lahden länsipuolelle jos meno täällä ei parane.
Isossa kuvassa yrittäjien tilanne on parantunut ja samalla maine, mutta olen samaa mieltä siitä, että ei Suomi kyllä yrittäjäystävällinen maa vielä ole. Uskon kuitenkin, että Suomi menee hitaasti, mutta varmasti oikeaan suuntaan tässä, mikä näkyy koko ajan kasvavassa enkelirahoituksessa ja siinä, että koko ajan nuoremmat yrittävät. Politiikan puolelta toki yrittäjät eivät kauheasti ole saaneet tukea oikeastaan miltään hallituskoalitioilta vähään aikaan.
ja tuo on kyllä äärettömän hyvä esimerkki, että paljon viime aikoina on tullut juuri vain tuota digitalisaatiota, joka tähtää tehokkuuteen, mutta innovaatiot ovat erittäin rajalliset. Oma osaamiseni liittyy kaiken lisäksi juuri tuohon samaan eri automatiikkaan, robotiikkaan jne. jossa kaikki on mitattavissa säästettyinä työtuonteina ja euroina. Toki tehokkuus on talouskasvun kannalta äärimmäisen tärkeää, mutta aivan yhtä tärkeää on innovaatiotyöskentely, joka liian usein organisaatioissa uhrataan tehokkuuden alttarilla.
Noh, jäin pohtimaan että ehkä seon sitten alotettava tosissaan siirtään rahoja meren toiselle puolelle. Tottahan tuossa oli, ja paljon.
Tärkeintä, että teksti sai ajattelemaan! Kyllähän Suomestakin pörssistä noita kovia tekijöitä maailmallakin löytyy esim. Koneesta, QT Groupiin ja Harviaan, mutta maailmalla ja etenkin Jenkeissä näitä kovia tekijöitä on yksinkertaisesti huomattavasti enemmän, jonka takia ainakin jonkinlainen hajautus Yhdysvaltoihin on mielestäni erittäin paljon perusteltu.