Osakesijoittamisen ja elämän yhdistäminen – onko se mahdollista?

Olen kirjoittanut paljon osakesijoittamisesta, tavasta analysoida yhtiöitä, tunnuslukuja ja niin edespäin. Tänään kuitenkin pohdin asiaa vähän eri näkökulmasta – millaisia haasteita osakesijoittajalla on oikean elämän takia ja onko juuri osakesijoittaminen itse asiassa edes kauhean järkevää tavalliselle ihmiselle?

Hyvänä case-esimerkkinä toimii Blue Bird Corporation, josta olen kirjoitellut satunnaisesti puolentoista vuoden ajan ja joka on koko tämän ajan ollut seurantalistallani. En ole yhtiöitä kuitenkaan laisinkaan ostanut salkkuuni tänä aikana, mikä on sääli, kun katsoo yhtiön osakekurssia.

Siihen on kuitenkin syy, miksi en Blue Birdiä ole salkkuuni koskaan ostanut ja se ei ollut yhtiön huonot numerot tai tulevaisuuden lupaukset. Syynä oli oikea elämä ja siitä aiheutunut täysi ajan ja sitä myötä analyysin puute. Tänään pohdinkin osakesijoittamista ja oikean elämän tuomaa haastetta ennen kaikkea (amatööri)yksityissijoittajalle.

Amatöörisijoittaja ja elämä

Olen amatöörisijoittaja, sijoituskirjailija, bloggaaja- ja kolumnisti – ja nykyään myös perheenisä. Tästä huolimatta käytän päivästäni (ja elämästäni) alle prosentin osakesijoitusten parissa! Nykyään on viikkoja – ja joskus jopa kokonaisia kuukausia lomalla – kun en seuraa osakemarkkinoita laisinkaan. Näin ei ollut, kun olin vielä opiskelija tai kun kävin töissä, mutta meillä ei vielä lapsia ollut.

Osavuosikausina – eli neljä kertaa vuodessa – sekä kovina lasku- ja nousukausina –  seuraan pörssiä edelleen hieman aktiivisemmin. Hetkinä kuten nyt, jolloin pörssi on pitkälti ollut erittäin tyyntä myötätuulta jo muutaman kuukauden, osakemarkkinoiden seuraaminen vähenee omalla kohdallani huomattavasti, koska uutta analysoitavaa ei juuri ole.

Osakesijoittaminen on nykyään yllättävän pieni osa koko elämääni, koska olen tyytyväinen osakesalkkuuni. Blogiani lukemalla voisi kuvitella, että päiväni kuluvat osakekursseja ja exceleitä kaiket päivät analysoidessa. Todellisuudessa pyöritän niitä nykyään lähinnä vain silloin, KUN aion blogitekstin jostain kirjoittaa.

Viime aikoina etenkin päivätöiden ja uuden perhearjen pyörityksessä, olen jopa ollut vähän turhautunut siihen, miten vähän osakesijoittamiselle minulla on jäänyt aikaan.

Tämä johtaakin siihen, että liian moni hyvä sijoitusmahdollisuus menee sivu suun. Blue Bird kahden vuoden takaa on vain yksi niistä. Osakemarkkinoilla on keskimäärin koko ajan jotain ostettavan arvoista ja vaikka hötkyily ei koskaan kannata, mitään tekemättömyys heikentää myös tuottoja – ellei ole valinnut salkkuunsa pelkkää priimaa, mikä on mahdotonta todellisuudessa. Vielä vuosikymmenen sitten olisin Blue Birdiin sijoittanut nykytasoisella analyysillä, mutta enää en sitä tekisi, koska olen oppinut virheistäni – ja siitä, mitä pinnallinen osakeanalyysi pahimmillaan sijoitustuotoille tekee.

Toinen tilanne tuli vastaan Kempowerin kanssa viime vuoden kesälomalla. Kempower antoi odotetun tulosvaroituksen, jonka aikana oletin kurssin hieman laskevan – koska en ehtinyt lukea tulosvaroitusta ennen pörssin sulkeutumista (tulosvaroitus tuli noin 10 minuuttia ennen Helsingin pörssin sulkeutumista). Osake laski vain vähän ja totesin, että kaikki ok.

Tulosvaroitus oli kuitenkin niin massiivinen, että koko sijoituskeissini lähti ikkunasta ulos kerralla ja jouduin osakkeet myymään. Jos olisin ammattisijoittaja ja koko ajan koneen ääressä, olisin onnistunut myymään osakkeet noin 4 000 euron tappiolla.

Koska en kuitenkaan pörssiä joka päivä katsele, tein tappiota noin 10 000 euron verran, ihan vain koska en ehtinyt reagoida ajoissa. Tällaiset summat ovat niin merkittäviä, että ne laittavat pohtimaan – olisiko indeksirahastosijoittaminen sittenkin se oikea tapa, vaikka osakesijoittamisella tähän mennessä olen pärjännyt tyydyttävästi? Tämä tappio oli kuitenkin täysin vältettävissä pelkästään ajalla.

Kolmas esimerkki on tämän vuoden tammikuulta, kun Qt Group antoi odottamani tulosvaroituksen. Olin kirjoittanut blogissani pari viikkoa aiemmin, että ostan Qt Groupia tulosvaroitusdipistä, koska se on erittäin todennäköinen. No mitä tapahtui? Tulosvaroitus tuli. Osake tippui hetkessä 10% ja nousi sieltä takaisin lähtötasolleen alle tunti myöhemmin. Ja missä olin itse, kun olisi pitänyt olla ostamassa sijoitusstrategian mukaisesti isolla painolla Qt:ta lisää? Päiväunilla – kirjaimellisesti. Toki vähän yli puoli vuotta myöhemmin tuli toinen tulosvaroitus, josta taas pääsin ostamaan, koska reaktio ylöspäin ei ollut yhtä kova.

Osakeanalyysin syvyys on suurimman osan ajasta yksityissijoittajalla liian pinnallinen

Kaikki edellä mainittu näkyy myös Blue Birdin tilanteessa. Miksi en Blue Birdiä salkkuuni ostanut, vaikka kaikki näytti hyvältä? Koska minulla ei ollut oikeasti aikaa syvällisesti yhtiötä analysoida. Oikean analyysin tehdäkseni minun olisi pitänyt tutustua vähintään Yhdysvaltain valtion tukipakettiin bussien sähköistämisestä, mahdollisiin muutoksiin presidenttikauden jälkeen, Yhdysvaltain bussimarkkinaan kokonaisuudessaan, kilpailukenttään Blue Birdillä sekä erilaisiin poliittisiin ja teknologisiin trendeihin sähköbussimarkkinoilla Yhdysvalloissa.

Kokonaisuudessaan puhutaan siis todennäköisesti yli 10 tunnin panostuksesta, joka pitää tehdä intensiivisesti, eikä 10 minuuttia siellä ja 10 minuuttia täällä. Ihan vain, jotta pystyn analysoimaan yhden yhtiön kunnolla! Ja mikäli olisin heikkouksia löytänyt, ei tästä olisi tullut muuta kuin en osta-päätös. Jolloin saattaisi tuntua, että kaikki 10 tuntia on heitetty kankkulan kaivoon, kun aika muutenkin on kortilla.

Miksi tehdä näin syvällistä analyysiä? Koska historia on osoittanut, että jos en tee syvällistä analyysiä, sijoitukseni tuottavat huonommin. Tällä hetkellä osakesijoitukseni ovat tuottaneet noin 10 % vuodessa, mikä on hyvä tahti, mutta silti huonommin kuin esimerkiksi USA:laiset indeksirahastot samalla aikajänteellä. Ennen kun vaadin itseltäni syvempää analyysiäni, osaketuottoni oli noin puolet tuosta. Korrelaatio tuottojen ja ajankäytön osalta on aika selvä.

Tämä pätee jokaiseen meistä. Osakesijoittamista voi ja kannattaakin tehdä harrastusmaisesti ja amatöörimäisesti, siinä on paljon hyviä puolia ihan pelkän vaurastumisenkin ulkopuolella. Mutta sitä ei kannata tehdä pintapuolisesti ja tikkataulustrategialla, jos siis haluaa oikeasti vaurastua. Vaikka huonoja sijoituksia jokainen ammattilainenkin pystyy (kuten tilastot karusti kertovat) tekemään loputtoman syvänkin analyysin jälkeen, osan  virheistä pystyy välttämään analyysin ja ajan käytön kautta. Tämähän ei sinällään haittaa, koska kuten todettu, harrastukset tuppaavat aina maksamaan – niin myös tässä tilanteessa.

Amatöörisijoittaja pystyy usein pärjäämään ammattilaissijoittajaa tai salkunhoitajaa paremmin markkinoilla juuri siksi, että yksityissijoittaja ei ole sidottu mihinkään teennäisiin raja-aitoihin sijoituksia tehdessään. Amatöörisijoittaja on kuitenkin sidottu aikansa puolesta, koska ei tee sijoittamista päivätyökseen.

Miten siis olen ratkaissut ongelman sen osalta, että minulla ei ole ollut aikaa analysoida uusia yhtiöitä viime aikoina? En vain ole ottanut niitä salkkuuni, vaan olen jatkanut niiden yhtiöiden ostoa, jotka olen analysoinut ja todennut hyväksi. Liian usein sijoittajat etsivätkin koko ajan uusia ja jännittäviä sijoituskohteita kuin shoppaaja seuraavaa vaatettaan, vaikka omassa salkussa olisi jo kaikki mitä tarvitset. Uskonkin siihen, että moni meistä itse asiassa todennäköisesti sijoittaisi paljon paremmin, jos emme koko ajan haluaisi jotain uutta ja jännittävää salkkuun.

Sama ongelma on myös yllättävän monella rahastosijoittajalla, koska sijoittaminen käy ”tylsäksi”, jos uusia asioita ei salkkuun tule – vaikka salkun numerot kasvaisivatkin koko ajan.

Ruuhkavuodet ja osakesijoittaminen

Olen miettinyt osakesijoittamista viime aikoina paljon ennen kaikkea tulevaisuuden kannalta. Ennen vanhaan osakesijoittamista pidettiin perinteisesti eläkeläisten harrastuksena. Ja omalla tavallaan tämä on ymmärrettävää – eläkkeellä ainakin on aikaa perehtyä asioihin! Todellisuudessa ehtiminen on kuitenkin ennen kaikkea oman ajan priorisointia.

Kaikkea ehtii elämässä tehdä, mutta ei vain samaan aikaan. Oman osakesijoitusstrategiani ollessa huomattavan pitkäjänteinen, olen huomannut, että myös tarve analysoida yhtiöitä on vähentynyt salkun ollessa hyvässä kuosissa. Ohitan hyvä mahdollisuuksia ja korkeita tuottoja, mutta samalla en myöskään astu FOMO-ansoihin.

Niin sanottu pakotettu passiivisuus osakesijoittamisessa on siis myös hyvä asia, koska suurin osa ajatusharhoista sijoittaessa tulee vältettyä ihan puhtaasti sen takia, ettei niihin ole aikaa astua.

On mielestäni kuitenkin selvää, että jos nykyinen tahti itselläni jatkuu pitkään, se tulee näkymään myös sijoitustuotoissa – kuten viimeisen kahden vuoden aikana on näkynyt – kun olen jäänyt vertailuindekseistäni jälkeen, koska olen rehellisesti priorisoinut kirjoittamista, työntekoa, puolisoani, perhettä, kavereitani, harrastuksiani ja muuta elämää sijoittamisen edelle. Tässä vaihtoehtoiskustannus on kuitenkin ollut yksinkertaisesti heikommat sijoitustuotot.

Jos katson tulevaisuuteen, on selvää, että näen entistä vähemmän aikaa osakesijoittamiselle (jopa vähemmän kuin tällä hetkellä!). Olen aina pitänyt option auki siitä, että vaihdan sijoituksiani jossain kohtaa enemmän indeksirahastoihin päin, koska ne eivät vaadi aikaa laisinkaan. Ja mitä enemmän tulevaisuutta ajattelen, sitä todennäköisempänä näen, että indeksirahastot salkkuuni pyrähtävät – vaikka onnistuisin erot osakesijoittamalla indekseihin tänä vuonna saavan kiinni.

Osakesijoittaminen on myös antanut itselleni jo niin paljon, että on vaikea enää pyytää siltä enempää. Olen oppinut aivan valtavasti ja päässyt urallani pitkälle paljon kiitos osakesijoittamisen. Pikavoittoja ja vahinkohyviäsijoituksia en ole tällä saanut, mutta varallisuuteni on noussut nollasta yli puolen miljoonan euron, ja rehellisesti tästä eteenpäin kaikki on vain plussaa. Jos elämääni ei tule jotain aivan valtavia vastoinkäymisiä, tiedän saavuttavani absoluuttisen taloudellisen riippumattomuuden ennemmin tai myöhemmin.

Se meneekö siihen 5 vai 10 vuotta on sinänsä triviaali asia, koska kuitenkin tärkeintä on se, miten aikani käytän juuri nyt. Ja kun olen luonnostaan priorisoinut kaikkea muuta osakesijoittamisen edelle, on se merkki siitä, että sen merkitys elämässäni on vähentynyt. Usein oikeat prioriteettimme selviävätkin suoraan siitä, mihin oikeasti käytämme aikamme – ja rahamme.

Tämä vuosi näyttää menevän ainakin tällä hetkellä kirkkaasti indeksien edellä, mutta kuten olen todennut jo parin vuoden ajan, tulen 5 vuoden aikavälillä todennäköisesti häviämään osalle vertailuindekseilleni. Kaikki tämä yhdistettynä, on vaikea nähdä tulevaisuutta, jossa olisin 100 %-osakkeissa. Ainakaan sellaista tulevaisuutta, jossa sijoitukseni olisivat ainakaan onnistuneita, koska analyysille ei yksinkertaisesti ole aikaa.

En näe hetkeä, jossa olisin koskaan elämästäni 100%:ia indeksirahastoissa, mutta on mielenkiintoista huomata, miten amatöörisijoittajana myös sijoittamistyyliä pitää muokata oman elämän mukana.

Olisikin mielenkiintoista kuulla, oletko sinä joskus laskenut kuinka paljon itse käytät aikaa osakemarkkinoiden analyysiin? Ja mistä ajan löydät – ja mistä olet luopunut? Entä, huomaatko eroa tuotoissa verrattuna siihen, kuinka paljon aikaa sijoittamiseen ja markkinoiden seurantaan käytät?