Media nostaa mielellään ”multitalentteja” ihmisiä, jotka saavat esim. 10 L:ää ylioppilaskirjoituksissa tai julkkiksia, jotka ovat muusikkoja, näyttelijöitä ja muotimoguleja samaan aikaan! Välillä saamme turhaankin kuvan siitä, että elämässä pärjätäksemme meidän jokaisen täytyisi olla oman elämämme multitalentteja ja superihmisiä.
En ole multitalentti, mutta olen selvinnyt elämässäni tähän mennessä suhteellisen hyvin. Olen voittanut harrastuksessani suomenmestaruuksia, valmistunut kauppatieteiden maisteriksi, lähes tuplannut palkkani työelämässä kolmessa vuodessa, saavuttanut köyhästä perhetaustani huolimatta markkamiljoonan varallisuuden ennen 30. syntymäpäivää ja kirjoittanut rakastamaani blogia yli neljä vuotta sekä kerännyt hyviä ystäviä ympärilleni.
Tänään kyse ei kuitenkaan ole siitä, missä olen hyvä tai missä olen onnistunut. Tänään kyse on asioista, joissa olen äärimmäisen huono – ja miksi olen huono niissä.
Olen äärimmäisen huono erittäin monessa asiassa
Todennäköisesti jokaista vahvaa taitoani kohtaa, löytyy 10 asiaa, joissa olen äärimmäisen huono. Aloitan kuitenkin listan ja katsotaan, kuinka pitkälle pääsen ennen kuin itselleni riittää…
– Uusiin ihmisiin tutustumisessa
– Aikaisin heräämisessä
– Auton ajamisessa
– Syntymäpäivien muistamisen kanssa
– Yksityiskohtien kanssa ja pilkunviilaamisessa töissä tai kirjoittamisessa
– Laulamisessa
– Uimisessa
– Soittamisessa
– Käsitöissä
– Hienotunteisuudessa
– Valehtelemisessa
– Luistelemisessa
– Verkostoitumisessa
– Piirtämisessä
– Siivoamisessa
– Perinteisten käytöstapojen noudattamisessa
– Pukeutumisessa
– Omasta mielestäni tyhmien käskyjen tottelemisessa
– Näyttämään tunteeni
– Nukkumaan menemisessä
– Leipomisessa
– Näyttelemisessä
– Lahjojen keksimisessä
– Sisustamisessa
Riittänee tältä erää!
Aikamoinen lista asioita, joista olisi hyötyä elämässä, mutta joissa olen silti äärimmäisen surkea. Silti ihan hyvin tämä elämä on tähän mennessä mennyt. Mutta miksi nämä asiat pitäisi jokaisen meistä listata?
Koska vain silloin kun tiedämme, missä olemme äärimmäisen huonoja, voimme tehdä kaksi asiaa – hyväksyä sen ja keskittyä muihin asioihin tai kehittyä niissä asioissa, joita pidämme itse tärkeänä.
Tuntemalla heikkoutesi olet vahvempi – koska voit keskittyä vahvuuksiisi
Olen päässyt tähän pisteeseen elämässäni yllä olevalla listalla – ja sillä, että olen tietoinen kyseisestä asiasta. Olen myöntänyt, että olen huono asiassa ja keskimäärin minua ei edes kiinnosta olla monessa asiassa parempi – minun ei siis kannatta tuhlata siihen aikaani, se ei tee elämästäni yhtään parempaa. Uskon vahvasti siihen, että vahvuudet sekä heikkoudet liittyvät erittäin suurilta osin siihen, mistä on kiinnostunut eikä siihen, missä on ”lahjakas”.
Aina kun kuulen, että joku on ”lahjakas” jossain, kulkee selkääni pitkin kylmät väreet. Kuulin lapsena tätä usein asioissa, joissa olin hyvä. ”Omavaraisuushaaste on niin lahjakas salibandyssa”. En ollut. Olin vain äärimmäisen kiinnostunut ja kilpailuhenkinen. Jos joukkueemme hävisi, vietin tunteja ulkona ottelun jälkeisenä päivänä pallotellen ja lämien palloa maalia kohtia.
Kun taitoni kehittyivät näistä sadoista tunneista, siin oli todennäköisesti 5% lahjakkuutta ja 95% kovaa työntekoa, joka syntyi motivaatiostani harrastusta kohtaan ja siitä, että halusin olla parempi. Tuntuu oudolta näin melkein aikuisena miettiä sitä, miten muut aikuiset katsoivat minua ymmärtämättä, mistä ”lahjani” tulivat.
Olet myös todennäköisesti joskus kuullut 80/20 säännöstä, joka tunnetaan myös nimellä Pareton periaate. Pareton periaatteen mukaan missä tahansa ilmiössä 80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä. Jos tätä sääntöä käyttää läpi elämän niin arkielämässä kuin työelämässä, pääsee uskomattoman pitkälle – oli huono kuinka monessa asiassa tahansa.
Mitä enemmän tapaan menestyneitä ihmisiä ja luen menestyneistä ihmisistä, alan huomaamaan tiettyjä samankaltaisuuksia. Kukaan heistä ei ole oman elämänsä multitalentti. Sen sijaan, että he keskittyisivät moneen asiaan samaan aikaan, menestyneet ihmiset keskimäärin laittavat energiansa erittäin suurelti yhteen tai muutamaan asiaan.
Tämä korostuu etenkin huippu-urheilijoissa, jotka käytännössä sulkevat kaiken muun urheilun ulkopuolelle. Tavallisella ihmisellä ei ole tätä luksusta, mutta voimme oppia huippu-urheilijoista heidän intensiteetistään ja keskittymisestään vain muutamaan asiaan. Meidän ei tarvitse olla hyviä kaikessa – tai edes kauhean monessa asiassa – tärkeämpää on, että käytämme vahvuuksiamme ja keräämme ihmisiä ympärillemme, joiden vahvuudet ovat meidän heikkoutemme.
Omien heikkouksien tunteminen onkin äärimmäisen tärkeää, jos haluaa menestyä. Kun tuntee heikkoutensa, tuntee myös vahvuutensa. Ja tällöin uskaltaa ja osaa keskittyä niihin muutamaan asiaan, joissa on hyvä (eli, jotka sinua kiinnostavat) – ja antaa muiden keskittyä loppuihin.
Yhteenveto
Totuuden myöntäminen on viisauden alku. Niin myös tässä. Jotta voimme olla parhaita versioita itsestämme, pitää meidän pystyä myös katsomaan huonointa puoltamme itsessämme ja myöntää se, mikä monelle on vaikeaa – jokin asia saattaa olla unelmani, mutta se ei välttämättä ole intohimoni. Moni meistä haluaa olla rikas, mutta kuinka moni meistä on oikeasti valmis tekemään töitä sen eteen päivästä toiseen? Aniharva.
Myönnä heikkoutesi, pyydä apua sekä tukea ja kerää ympärillesi ihmisiä, jotka täydentävät sinua. Näin saat eniten irti itsestäsi.
Missä sinä olet järkyttävän huono?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Onko nää tekstit käännöksiä jostain jenkkiblogeista? Joku tässä tyylissä tökkii
Tää teksti oli inspiroitu joo Jenkkiblogista (tosin käytännössä vain otsikon osalta, joka oli itselleni jäänyt mieleen ajatuksena – en enää löytänyt alkuperäistä tekstiä). Ehkä aiheen näkökulma aika epäsuomalainen? Jonka takia omat ajatukseni tähän aiheeseen jäivät kiinni ja halusin siitä kirjoittaa – en itse ollut tästä näkökulmasta oikein koskaan ajatellut vielä asiaa.
Kokeilen erilaisia tekstiaiheita, kirjoitustyylejä jne. jatkuvasti, kun yli 100 tekstiä tulee kirjoitettua vuodessa, joten hyvä kun annoit palautetta!
Tiedän, että blogiani lukee niin moni erilainen ihminen, että joitain kiinnostaa lukea sijoittamisesta, joitain työelämästä, joitain FIRE:stä, joitain säästämisestä jne. Ja samalla jokainen tykkää erilaisesta tyylistä, jotkut asiallisemmasta, jotkut vähä inspiroivammasta ja innostuneemmasta, joten hyvä kuulla, jos jokin ei toimi. Samalla kuitenkin näin laajan alueen kattavana blogia tarjoilla kaikille lukijoille mielenkiintoista sisältöä jokaisessa tekstissä.
Asda on täysin vapaa lukemaan jotain muuta saittia.
-laurisson
Tämäkin 😀 Tosin mieluusti otan myös kirjoituksistani rakentavaa palautetta, koska joka kirjoitus ei aina osua maaliin.
Sanot, että monessa näissä heikkouksissasi parantaminen olisi hyödyllistä. Toisaalta sanot, että näiden omien heikkouksien huomioiminen riittää eikä sinua edes kiinnosta parantaa näissä asioissa. Miksi näin? Aika on rajallista ja jokainen valitsee mihin kohdistaa jatkuvan parantamisen ja kasvamisen, mutta syyt jättää keskittyminen listaamiisi asioihin jää melko laihaksi – varsinkin kun toteat itsekin, että näistä taidoista olisi paljon hyötyä elämässä. Miksi siis tyydyt parantamaan niitä asioita, joissa olet jo hyvä sen sijaan, että opettelisit uusia taitoja ja siirtyisit pois mukavuusalueeltasi? Tietyissä asioissa parantaminen on myös kasvamista, mutta kokonaisuuden kannalta henkilökohtainen kasvu lienee enemmän kasvavan siitä, että siirtyy pois mukavuusalueltaan.
Erinomainen nosto. Olen itsekin usein sitä mieltä, että erittäin monessa asiassa kannattaa mennä epämukavuusaluen ulkopuolelle – etenkin, jos asiat ovat sellaisia, jotka tekevät omasta elämästä helpompaa, jos epämukavuusalueelle menee. Tällöin kysymys on juuri tuosta hyvästä henkilökohtaisesta kasvusta.
Toisaalta vaikka meillä olisi loputtomasti aikaa, koen, että joissain asioissa ei tarvitse ja kannata mennä epämukavuusalueelleen, jos niillä ei ole juuri vaikutusta elämään. Hyvänä esimerkkinä itseni kohdalla on esim. kuvataito itselläni. Olen ollut aina huono oikeastaan kaikessa siihen liittyvässä, enkä ole siitä myöskään koskaan pitänyt (joka tosin usein johtaa siihen, että siinä ei kehity).
Koen, että siinä on turha mennä epämukavuusalueelle, vaikka tosiaan pystyisinkin siinä muuttumaan paremmaksi. Mutta koska se ei muuttaisi elämääni mihinkään suuntaan, on siihen heitetty aika sinällään turhaa. Voisin tehdä asioita, jotka tekevät elämästäni parempaa tai jotka ovat merkityksellisimpiä (tai molempia!).
Tämänkin pohdinnan takia koen, että tuollainen heikkouslistaus on hyvä tehdä jokaisen omalle kohdalle. Sieltä jokainen varmasti suht helpostikin erottaa asioita, joihin on turha panostaa ja asioita, joissa epämukavuusalueelle meno ja itsensä kehittäminen toisi positiivisia asioita elämään.
Toki on olemassa asioita, jotka eivät ole yhtä tärkeitä, mutta rinnastat aloituspostauksessa kaikki ns. samalle tasolle. Kuvataito ei varmasti ole yhtä merkittävä elämälle kuin esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuminen, hienotunteisuus, verkostoituminen, yksityiskohdat tai tunteiden näyttäminen. Tässäkin vastauksessa keskityt enemmän niihin syihin, että miksi on turha mennä epämukavuusalueelle, kuin että jos oikeasti menisit sinne ja miten sen voisit tehdä. Eli tässäkin kriittinen ajattelusi ei suostu ihan täysillä uppoutumaan tuonne epämukavuusalueelle.
Tähän lähestymistapaan on yksi tärkeä syy – en halua sanoa, että tietyt asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset, koska tietyt ihmiset kokevat tietyt taidot merkityksellisimmiksi kuin toiset. Ja juuri tuo monipuolisuus on se rikkaus, jota tämä kirjoitus pyrkiikiin avamaan. Näin kirjoittamista rakastavana, tiedän, että monelle esim. juuri kuvaamataidon taidot ovat aivan eri tavalla tärkeitä kuin itselleni tai monelle muulle. Tärkeintä onkin tutkia itseään vaikka samalla tavalla kuin tekstissä ja sen jälkeen uppoutua syvemmälle.
Ei tarvitsekaan sanoa, että jotkut asiat ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Tämä on sinun listasi ja siinä asiat menevät omaan järjestykseen. Ymmärrän, että postaukset ovat vain aloituksia keskustelulle, mutta olisikin ollut mielenkiintoista päästä sukeltamaan syvemmälle juuri tuohon sinun listaasi ja siihen, mitä ja miten työstät sitä.
Tämä on aiheena niin laaja, että yhteen blogitekstiin ei mitenkään mahdu kattava käsittely koko aiheesta. Käsittelit tässä ilmeisesti menestystä ja hyvyyttä/huonoutta ikään kuin koko elämän kannalta, mutta jäin miettimään tuota menestyksen käsitystä ja sitä onko sellainen muutamaan asiaan tai jopa yhteen asiaan täysin keskittyvä ihminen menestyvä. Urheilussa näin varmasti usein on, ja moni laji vaatiikin jo niin paljon harjoitustunteja että väkisinkin muut taidot jää vähemmälle. Silloin ihminen on ehkäpä siinä lajissa menestynyt ja jos tämä on ollut hänen elämässään tärkeää niin varmaan voi sanoa että hänelle oli hyödyllistä keskittyä tähän yhteen asiaan. Mutta harvempi meistä on huippu-urheilijoita ja jäin miettimään miten tämä neuvo toimii muissa piireissä.
Työelämässä olen itse huomannut täysin päinvastaisen neuvon toimivan. Tämä pohdinta rajoittuu vain omalle alelle eli it-alalle, koska minulla ei ole kokemusta muualta. Mutta olen huomannut, että it-alallakin ihmisiä helposti ohjataan hankkimaan vahva osaaminen jostain yhdestä aiheesta tai vielä yksityiskohtaisemmin jostain teknologiasta. Tämähän toimii lyhyellä tähtäimellä hyvin, sillä tottakai jonkin asian perinpohjainen osaaminen on hyödyllinen taito silloin kun tällaiselle osaajalle on tarvetta. Maailma ja teknologia kuitenkin menee eteenpäin niin kovaa vauhtia, että hyvin pian voikin olla tarvetta ihan eri teknologian osaamiselle ja tällöin tämä uransa yhden kortin varaan laittanut onkin yhtäkkiä pulassa ja voi olla haastavaa aloittaa alusta jonkin uuden asian parissa.
Itse olen sitä mieltä, että tärkeintä on olla ymmärrys kaikista tarvittavista taidoista jollakin alalla ja riittävä osaaminen, jotta voi tehdä töitä näillä taidoilla, mutta ei kannata yrittää jonkin tietyn yksittäisen tai edes muutaman asian mestariksi. Teknologiat kehittyy ja muuttuu, mutta aina tarvitaan ihmisiä, joilla on ymmärrys siitä miten ja millä välineillä joku asia kannattaisi tehdä. Tällöin tosiaan on paljon enemmän hyötyä siitä, että ymmärtää alan kokonaiskuvan, vaikka ei olisi itse mikään guru jossain tietyssä aiheessa. Jos taas se oman osaamisen kehittäminen ja ”parhaana oleminen” jossain on se, mikä motivoi niin silloin ehkä tuo neuvo toimii myös työelämässä.
Kiitos ajatuksia herättäneestä tekstistä taas!
Kiitos hyvästä kommentista! Joo tuo on mielenkiintoista, miten vaihtelee alan mukaan. IT:ssä tosiaan tuntuu, että teknologinen muutos on niin rajua, että tuo tosiaan voi olla vaarana. Toisaalta IT-maailmassa on myös tilanteita, missä etenkin jonkun tietyn vanhan koodikielen osaamisesta maksetaan aivan järjettömiä summia korvausta – koska osaajia ei yksinkertaisesti ole. Ja toisaalta joskus käy juuri tuo mitä mainitsit, että teknologia liikkuu eteenpäin, eikä voi jäädä paikalleen.
Varmaan monella alalalla on vähän sama, että niin generalisteille kuin erikoisasiantuntijoille on tarvetta. Ja tämä on hyvä, koska osa meistä on sellaisia, että tykkää pysyä samassa asiassa äärettömän syvälle ja osa taas kaipaa jatkuvaa vaihtelu.