Nyt se sitten tapahtui. Olen virallisesti lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin 20:tä. Toisen sanoen olen jo toinen jalka haudassa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen valmis maksamaan paljon extraa mukavuudesta. Olen aiemmin kirjoittanut jo siitä, kuinka sain monta sataa euroa poltettua opiskelijavaihtoon lähtemisen kuluihin. Suurin ostos oli kuitenkin vielä tekemättä – eli lentoliput Etelä-Koreaan.
Kuten aina, aloitin lentolippujen ostamisen lentojen vertailupalveluun menemällä. Tällä kertaa valitsin Momondon. Laitoin päivät hakuun (ostan siis kerralla menopaluun, koska sain nyt tarkat päivät vaihtoajasta syksylle). Etelä-Koreassa ollaan myös suhteellisen tarkkoja sen suhteen, että opiskelijaviisumilla saan viettää maassa vain 7 päivää lukukauden loppumisen jälkeen tai muuten on poliisit perässä.
Lentojen hinnat vaihtelivat n. 600 ja n. 900 euron välillä. Katsoin vaihtoehtoja. Yksi vaihto, kaksi vaihtoa, Finnairilla perus suora lento. Säästänkö aikaa 30-40 tuntia vai rahaa 250 euroa? Otsikosta varmaan arvasit jo vastauksen – päätin säästää aikaa ja vaivaa ja valitsin vanhana ja raihnaisena suorat lennot Souliin ja takaisin. 250 euroa on iso raha, mutta en halua aloittaa vaihtolukuvuottani rasittuneena matkasta vaan hyvin levänneenä (suora lento sattui osumaan juuri yölennoksi). Olen onneksi siunattu myös hyvillä unenlahjoilla, joten lentokoneessa nukkuminen on helppoa.
Ostoksen jälkeen aloin kuitenkin aidosti miettiä, milloin minusta tuli näin mukavuudenhaluinen? Pari vuotta sitten olisin varmasti ottanut kaikista halvimman lennon. Ihan vain rahan säästämisen takia. Ei sen takia, että minulla ei olisi ollut varaa suoraan lentoon, vaan koska haluaisin säästää ja ihan samahan se on, meneekö lentoihin 40 tuntia ja monta välilaskua vai 10 tuntia ilman yhtään välilaskua?! Ota sitten nuoren ajatuksenjuoksusta selvää.
En yleisesti ole kauhean mukavuudenhaluinen, joten mietin miksi juuri lennoissa tämä puoli nousi esiin. En keksinyt mitään järkevää syytä. Olen kuitenkin huomannut, että ironisesti, mitä isompi ostos, sen vähemmän katson usein hintaa. Jos kerta rahaa päätän polttaa, tarkoittaa se, että en kyseisen asian laadusta yleensä silloin halua tinkiä.
Entä teillä? Hinta vai mukavuus? Mikä on tärkeämpää? Ja kiinnostaa, oliko samanlaista iän mukana tullutta muutosta myös muilla.
Toista vuorokautta matkustamista, niin joudut laittamaan ylihinnoiteltuihin lentokentän kämäisiin sämpylöihin ja vesipulloihin yms. äkkiä yhden satasen rahaa. Itse en enää lähde alle tonnin erolla veivaamaan monella vaihdolla ja notkumaan lentokentille. Itseasiassa kermaperseyteni aste on edennyt jos siihen, että mannerten väliset pidemmät lennot lennän business luokassa.
Tuo lentokenttien hintataso on kyllä aivan totta. Ja varmaan sama pätee maassa kuin maassa. Business-luokka on kyllä jo kovaa kermaperseyttä, hahah! Tosin en voi syyttää, koska kerran New Yorkin lennolla minut siirrettiin Business-luokkaan ylibuukkauksen takia ja matka oli kyllä varmasti nopein Helsinki-New York matkani koskaan. Luulen, että menee kuitenkin hetki ennen kuin itse alan mannertenvälisillä Business-luokkaan siirtymään 😀
Olen niin persaukinen ja pienituloinen, että matkustelu jää vaan haaveeksi, mutta normielämässä kyllä olen hyvin mukavuudenhaluinen. Nuorempana sitå kyllä pystyi asumaan solussa tai yksiössä pitkiäkin matkoja fillarilla ajellen ja makaronimössöjä syöden, mutta nyt vanhemmiten pitää kyllä olla kotona tilaa, hyvät ruuat ja auto jolla ajella yli 10 km matkat.
Makaronimössö kuulostaa tutulta, hehe. Nuo kaikki mitä luettelut kyllä kieltämättä lisäävät mukavuutta selkeästi. Ainoa, mitä itse varmaan välttelen hamaan loppuun asti on auton ostaminen. Se kun on niin pohjaton kuilu, minne voi heittää kaikki rahansa. Polkupyörällä tai kävellen meneminen on kaiken lisäksi vielä huomattavasti terveellisempää 😀 Mutta helppohan tosiaan minun on tässä kohtaan huudella…
Kerran ajattelin säästää ostamalla vaihtolennot suorien sijaan. Lopulta maksoin enemmän: lento lähti niin aikasin kohteesta että kentälle pääsi vain taksilla, vaihto köpiksessä tuli kalliiksi koska hampurilainen maksoi 25€ limun kanssa =D
Huh. Aika mallioppinen esimerkki siitä, että tosiaan halvalla ei todellakaan aina saa hyvää. Ja monessa tapauksessa sitten edes loppujen lopuksi halvempaa!
Mäkin ostan aina suorat lennot, mutta mulla se johtuu siitä, että pidän lentämistä ja lentokenttiä todella epämiellyttävinä. Ehkä jopa suorastaan vähän pelkään lentämistä. Lentokentätkin ovat mielestäni isoja, likaisia ja hälyisiä paikkoja, enkä niissä kyllä vietä mielellään yhtään enempää aikaa kuin on pakko 😀
Heh, jännä. Itse olen yleensä lentokentällä ja lentokoneessa niin uppoutunut joko johonkin kirjaan tai muuhun tekemiseen, etten edes huomaa, kun aika kuluu. Mutta ymmärrän tuon näkökannan hyvin silti! 😀