Olen vanha – eli maksan mukavuudesta

Nyt se sitten tapahtui. Olen virallisesti lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin 20:tä. Toisen sanoen olen jo toinen jalka haudassa.  Tämä tarkoittaa sitä, että olen valmis maksamaan paljon extraa mukavuudesta. Olen aiemmin kirjoittanut jo siitä, kuinka sain monta sataa euroa poltettua opiskelijavaihtoon lähtemisen kuluihin. Suurin ostos oli kuitenkin vielä tekemättä – eli lentoliput Etelä-Koreaan.

Kuten aina, aloitin lentolippujen ostamisen lentojen vertailupalveluun menemällä. Tällä kertaa valitsin Momondon. Laitoin päivät hakuun (ostan siis kerralla menopaluun, koska sain nyt tarkat päivät vaihtoajasta syksylle). Etelä-Koreassa ollaan myös suhteellisen tarkkoja sen suhteen, että opiskelijaviisumilla saan viettää maassa vain 7 päivää lukukauden loppumisen jälkeen tai muuten on poliisit perässä.

Lentojen hinnat vaihtelivat n. 600 ja n. 900 euron välillä. Katsoin vaihtoehtoja. Yksi vaihto, kaksi vaihtoa, Finnairilla perus suora lento. Säästänkö aikaa 30-40 tuntia vai rahaa 250 euroa? Otsikosta varmaan arvasit jo vastauksen – päätin säästää aikaa ja vaivaa ja valitsin vanhana ja raihnaisena suorat lennot Souliin ja takaisin. 250 euroa on iso raha, mutta en halua aloittaa vaihtolukuvuottani rasittuneena matkasta vaan hyvin levänneenä (suora lento sattui osumaan juuri yölennoksi). Olen onneksi siunattu myös hyvillä unenlahjoilla, joten lentokoneessa nukkuminen on helppoa.

Ostoksen jälkeen aloin kuitenkin aidosti miettiä, milloin minusta tuli näin mukavuudenhaluinen? Pari vuotta sitten olisin varmasti ottanut kaikista halvimman lennon. Ihan vain rahan säästämisen takia. Ei sen takia, että minulla ei olisi ollut varaa suoraan lentoon, vaan koska haluaisin säästää ja ihan samahan se on, meneekö lentoihin 40 tuntia ja monta välilaskua vai 10 tuntia ilman yhtään välilaskua?! Ota sitten nuoren ajatuksenjuoksusta selvää.

En yleisesti ole kauhean mukavuudenhaluinen, joten mietin miksi juuri lennoissa tämä puoli nousi esiin. En keksinyt mitään järkevää syytä. Olen kuitenkin huomannut, että ironisesti, mitä isompi ostos, sen vähemmän katson usein hintaa. Jos kerta rahaa päätän polttaa, tarkoittaa se, että en kyseisen asian laadusta yleensä silloin halua tinkiä.

Entä teillä? Hinta vai mukavuus? Mikä on tärkeämpää? Ja kiinnostaa, oliko samanlaista iän mukana tullutta muutosta myös muilla.