Olet vapaaehtoisesti kahleissa etkä edes tajua sitä

Mene kouluun. Hanki koulutus. Mene töihin. Hanki kulutusluotto. Hanki autolaina. Hanki asuntolaina. Matkaile. Laita kuvia sosiaaliseen mediaan jokaisessa näistä vaiheista ja vielä useammin. Tee ura. Katso vierestä, kun hallitus siirtää eläkeikää vuosi vuodelta pitemmälle. Suunnittele eläköityväsi ennen kuin täytät 70-vuotta (jos silloinkaan esim. oman sukupolveni kohdalla).

Kuulostaako tutulta?

Todennäköisesti, sillä tämä on se, mitä pidämme normaalina elämänä nyky-yhteiskunnassa. Jos onnistut tekemään kaikki listatut asiat, voidaan elämääsi pitää onnistuneena ja olet ”menestynyt” ja elänyt hyvän elämän.

Koko tämä elämä kuitenkin rakentuu markkinoiden ja kuluttamisen ympärille. Sen ympärille, että enemmän on enemmän. Ja kun enemmän on enemmän, haluat myös kaikkea enemmän – enemmän lainaa, enemmän palkkaa, enemmän matkoja, enemmän autoja, enemmän vaatteita, enemmän tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Loppujen lopuksi mikään ei ole tarpeeksi – ihan sama kuinka paljon enemmän saat.

Mitä jos kuitenkin sanoisin, että elämän ei tarvitse mennä näin?

Se tavallinen tarina

Kaikki alkaa siitä, kun itsenäistyt. Tällöin teet elämäsi suurimmat valinnat. Hankit koulutuksen. Hankit asunnon. Hankit auton. Hankit tavaroita. Hankit työpaikan. Suomessa ihminen itsenäistyy aikaisemmin kuin lähes missään muualla Euroopassa, joten hyvät – ja huonot – valinnat myös usein pystyy tekemään jo suhteellisen nuorella iällä.

Tavallisessa tarinassa huomaat, kuinka sinulta puuttuu paljon asioita. Tarvitset sängyn, puhelimen, laukkuja, tietokoneen, TV:n, tuoleja, sohvan, kenkiä, pöydän, auton, keittiövälineet, vaatteita, kaappeja, kirjoja, lisää vaatteita, kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita, uuden TV:n, uuden puhelimen, keittiöremontin, lisää vaatteita, Netflix-tunnukset, lisää kenkiä, Viaplay-tunnukset, Spotify-tunnukset, salikortin, uuden TV:n, lisää vaatteita, fidget spinnerin, lisää keittiövälineitä, uuden tietokoneen…

Ja niin tavallinen elämä jatkuu ja jatkuu vääjämättömään loppuunsa asti. Lisää, lisää, uutta ja uutta. Aina tulee jotain uutta ja jotain lisää ja aina tulee uusia asioita, mitkä haluat ostaa. Et tarvitse niitä, mutta haluat. Kun kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen tottuu, ei kierteen tuomasta hetken hyvästä olosta halua luopua. Kaikki uusi muuttuu nopeasti tavalliseksi, jolloin tarvitaan taas jotain uutta, joka tuntuisi uudelta.

Kuten huomaat, olet kahlinnut itsesi aivan vapaaehtoisesti hedonistiseen oravanpyörään. Käyt joka päivä töissä, stressaat, teet lisää rahaa ja otat lisää lainaa, vain jotta pystyt saamaan mitä luulet tarvitsevasi. Mutta kysymys kuuluu, haluatko näitä oikeasti vai saako joku sinut haluamaan jotain, mitä et oikeasti tarvitse?

Vastaus on selkeä – et halua, etkä etenkään tarvitse – sinut vain saadaan haluamaan. Syy tähän on yksinkertainen. Jonkun muun pitää tehdä täysin samat asiat kuin sinun – se joku ei pysty lainojaan maksamaan eikä uutta puhelinta ostamaan, ellet sinä osta häneltä uutta TV:tä. Ja niin oravanpyörä jatkaa pyörimistään ja kahlitsee niin sinut kuin kaikki muutkin loputtomaan kierteeseen, josta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Paras tapa kontrolloida ihmistä onkin antaa hänelle porkkana eikä keppi. Hedonistinen oravanpyörä, jossa me kaikki juoksemme perustuu juuri tähän ideaan. Länsimaalainen yhteiskunta on kuin se piirrossarjoissa kävelevä aasi, joka kävelee eteenpäin tavoitellen porkkanaa, joka on aivan sen suun edessä.

Aasi on aina tosi lähellä saada porkkanan, mutta ei koskaan tarpeeksi lähellä. Aivan kuten me. Haluamme aina vain vähän enemmän sitä ja tätä. Ja sitten kun saamme sen? No, ehkä vähän kuitenkin lisää! Emme saa koskaan tarpeeksi – aivan kuten aasi ei koskaan saa porkkanaa. Ja aina uusia huippuja tavoitellessa, tuntuu kuin olisimme aina siinä kuuluisassa oravanpyörässä.

Mitä jos et eläisi niin kuin kaikki muut?

Miltä tavallinen tarina kuulostaa sinun korvaasi? Minun korvaani se kuulostaa hullulta. Ja kenelle tahansa, joka ei tähän yhteiskuntaan ole syntynyt, tämä vaikuttaa aivan yhtä hullulta. Suurin osa meistä onkin hulluja. Jos tämä kuulostaa sinustakin hullulta, tässä sinulle vaihtoehtoinen suunnitelma sitä varten, miten voisit elämäsi elää.

Käytännössä riittää, että poistat elämästäsi kaksi sanaa – lisää ja enemmän. Näin olet samalla vapaa kahleista, joita meistä niin moni itsellemme asettaa.

Kun et enää halua lisää ja enemmän, huomaat, mitä oikeasti haluat elämältäsi. On todennäköistä, että mikään näistä ei liity siihen, että saisit rahaa tai tavaroita lisää ja enemmän. Samalla tavalla kuin ostamalla lisää ja enemmän, totut siihen, että saat koko ajan enemmän. Kun ostat ja saat vähemmän, huomaat, että et tarvitse lisää ja enemmän. Tarpeeksi riittää. Kun ymmärrät, kuinka vähän on tarpeeksi, tippuvat kahleesi kuin itsestään.

Ja kun olet vapaa kahleista, voit aloittaa allekirjoittaneen tapaan matkan taloudelliseen riippumattomuuteen, sillä tajuat, että sen saavuttamiseen ei tarvitse järjettömiä määriä rahaa vaan pelkästään säästäväistä elämäntyyliä ja yksinkertaista sijoittamista.

Ja taloudellisesti riippumattomana olet vihdoin aidosti vapaa. Voit kirjoittaa sen kirjan, mitä olet aina halunnut. Voit aloittaa yrityksen, jota olet aina ideoinut, koska sinun ei tarvitse miettiä, mistä saat tuloja. Voit tehdä vapaaehtoistyötä päätyönäsi, koska sijoituksesi tuottavat sinulle kaikki tarvittavat tulot. Voit viettää aikaa rakkaidesi kanssa juuri niin paljon kuin haluat. Kun irrotat itsesi kahleista, rajana on pelkästään se, mitä sinä oikeasti haluat – ei se, mitä ympäristö laittaa sinut haluamaan.

Tämä voi toki olla hieman pelottavaa. Mitä vähemmän haluat, sitä enemmän sinulla on vapautta. Ja sitä hullummalta ympäröivä maailma ja ihmiset vaikuttavat.

Olisiko siis aika riisua kahleet?

Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

8 kommenttia artikkeliin ”Olet vapaaehtoisesti kahleissa etkä edes tajua sitä”

  1. Mutta. Mitäpä jos olisi tyytyväinen tässä ja nyt. ”Kun on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme siihen.” Tarkoitan tällä sitä, että itse en tavoittele taloudellista riippumattomuutta. Koska; Vähempikin riittää. Tunnontarkan säästäväisyyden ja elämän suunnittelun voi myös nähdä yhdenlaisina kahleina. Mitäpä jos kaikki ei menekään suunnitelman mukaan. Siksi voi vapautua molemmista kahleista yhtä lailla. Voi jo nuorena tehdä töitä 80% ja kerätä henkistä pääomaa ympärilleen. Lasten saaminenja yhteinen aika tärkeiden ihmisten kanssa luo paremman turvaverkon kuin raha. Toki ahne puoli minussa tahtoisi olla miljonääri, mutta kuten sijoitusystävieni kanssa todettiin että kymppitonnarina olo on jo hieno saavutus. Jopa satatuhattonnari on tulevaisuudessa mahdollista, mutta minun ei tarvitse uhrata lasteni lapsuutta ylettömien rikkauksien haalimiseen. Vaikka se olisikin mahdollista. Ja jokatapauksessa uskon työntekemisen olevan tärkeä osa elämää ja antavan lapsille hyvän mallin elämään.

    Vastaa
    • Tämäpä! Oikeastaan kaikki ns. meille suunnitellut valmiit urat ovat vähän sellaisia, että ne pahimillaan voivat kahlita ajattelua. Ja FIRE on itseasiassa hyvä esimerkki siitä, koska jos sitäkin lähtee ultimaattisesti suorittamaan, niin silloin voi juuri pahimillaan tehdä elämästään vielä kamalampaa kuin työelämässä, jos karsii juuri noista elämän tärkeistä perusasioista kuten vapaa-ajasta sekä läheisistä ihmisistä.

      Itse olen pohtinut myös tuota, että millaisen kuvan antaisi lapsille, jos ei tekisi töitä. Mutta loppupeleissä tiedän, että FIRE:nkin jälkeen todennäköisesti tekisin töitä aivan yhtä paljon – ne vain todennäköisesti näyttäisivät hieman erilaisilta, mutta toki best case scenariossa ei kauhean erilaisilta, jos senaikainen työni olisi edelleen erittäin nautittavaa. Yleensä mahdollisuus vapauteen kuitenkin mahdollistaa juuri sen vapauden tunteen. Ei niinkään se itse vapauden saavuttaminen esim. irtisanoutumalla.

      Vastaa
  2. Hienoa pohdintaa ja ajatuksenkulkua. Aika paljon samaa kuin omissa ajatuksissa, mutta sitten tulee se mutta. Juuri enemmistön pitääkin olla tällaisia töissä puurtajia ja kuluttajia, jotta he esim. työskentelevät yrityksissä joita omistat osakkeiden muodossa ja tekeveät näille tulosta tai vaihtoehtoisesti ovat niitä jotka ostavat omistamasi yrityksen tuotteita/palveluja.

    Vastaa
    • Kiitos! Sehän tämä paradoksi etenkin nyky-yhteiskuntamallissa on, että kaikki eivät voi tätä toteuttaa. Tosin kuten olen monesti todennut, niin tämä ei sinänsä ole ongelma, koska suurin osa ei tätä edes halua tehdä tai heillä ei ole tahdonvoimaa siihen kaikkeen, mitä tämän saavuttaminen vaatisi. Eli loppupeleissä kaikki, jotka tämän haluavat toteuttaa, siihen pystyvät, koska 99% kuitenkin elää tällä ns. normaalilla normaalilla.

      Vastaa
  3. Isoisäni sanoi (happamasti) ”tarviikos sitä aina uutta ostaa” kun halusin vaikkapa uusia vaatteita… Tuolloin teininä ärsytti todella paljon, tänään olen kiitollinen. Tuskimpa ilman tuota ”pistoa” olisin kokoasiaa ajatellutkaan.

    Vastaa
    • Hauska kuulla, että isoisältä on saanut tuollaisen kimmokeen! Itse en juuri muista yhtään keskustelua isoisieni kanssa, kun olin niin nuori ennen kuin he menehtyivät. Tärkeintä varmasti, että sen saa jostain – oli lähde mikä vain.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle SK Peruuta vastaus