Teet jotain väärin, jos et rikastu ennen 30:ttä syntymäpäivääsi

Jokaisen nuoren nykyinen dilemma tuntuu olevan sama: elä hetkessä tai elä tylsästi. Kaikki on suhteellisen mustavalkoista. Nuoruus on elämän parasta aikaa. Pitää matkustaa kun on mahdollisuus. Pitää bilettää kun on mahdollisuus. Kauhukuvia ovat paikalleen asettuminen, matkustelun vähentäminen, lol-talousasiat ja vastuunkantaminen. Ei ole mitään järkeä säästää etenkään nuorena, koska ei voi tietää milloin kuolee. Nuoret eivät rikastu kuin kokemuksina. Käärinliinoissa kun ei ole taskuja.

Ihmisillä on edelleen jokin kummallinen käsitys siitä, että rahan käyttäminen johtaa väistämättä jännittävään ja sisällöllisempään elämään. Ja toisaalta, jos käyttää vähän rahaa, tarkoittaa se, että elämäsi on jollain tavalla tyhjempää. Oikeastihan tällainen ajattelutapa tarkoittaa vain, että kuka ikinä myykään asioita, joista ihmiset kuvittelevat saavansa paremman elämän, on tehnyt jotain oikein. Ja tällaisten firmojen osakkeita varmaan kannattaisi ostaa.

Oletko aina elänyt väärin – rikastu ja you can have it all

oletko aina elänyt väärin
Rikastu oikeasti tai Instagramissa – valinta on sinun

Mutta mitä jos sanoisin, että pystyt saada elämän parhaat puolet jo nuoresta alkaen ja jatkaa sitä hautaan saakka – samalla säästäen rahaa? Pystyt elää mahtavaa elämää, mutta samalla sinulla on ennen 30-vuotissynttäreitä yli 100 000 euron varallisuus?

Rikastu ennen 30-ikävuotta. Kuulostaako mahdottomalta? Sen ei pitäisi, koska niin moni on tehnyt saman jo aiemmin. Mutta miksi tästä huolimatta lähes kellään, joka ei ole saanut ulkopuolelta apuja säästämisessä, ei useinkaan ole lähes mitään säästössä edes 30 vuotta täytettyään? Ja miksi minulla oli 26-vuotiaana jo yli 78 000 euron varallisuus?

Ajatus siitä, että nuorempana täytyy elää täysillä – ja että tähän täysillä elämiseen ei mahdu säästäminen – kauhistuttaa minua kahdesta eri syystä:

1) Ajatuksessa sanotaan käytännössä, että elämä muuttuu sitä huonommaksi, mitä vanhemmaksi tulet.
2) Vain rahalla saa elämänarvoisia kokemuksia

Et pysty kokemaan enää niin paljon asioita, kun olet vanhempi

En ole vielä kolmekymppinen, mutta voin silti varmasti sanoa, että 35-vuotiaana kokemukset eivät ole yhtään sen huonompia kuin tällä hetkellä. Nuoruuden ihannointi on ollut ihmiskunnassa aina vahvaa, mutta mitä pinnallisemmaksi kulttuurimme on muuttunut, sitä suuremmin nuoruutta ihannoidaan.

Tämän näkee ehkä julkkiksissa parhaiten. Suurin osa julkkiksista näyttää lähes täysin samalta kuin 10 vuotta sitten. Jotkut samalta kuin 20 vuotta sitten. Kunnes aikanaan aika ottaa heidätkin kiinni ja he kohtaavat Renee Zellwegerin kohtalon. Jokainen tyylillään.

Ymmärrän ajatuksen siitä, että vanhempana on vähemmän aikaa jos perustaa perheen, koska lapset vievät kaiken energian ja ajan. Niin viekin, jos tosiaan olet koko aikuisikäsi töissä vähintään 8 tuntia päivässä, jonka jälkeen sitten pitää hoitaa vielä lapsia. Mutta kun rikastut jo alle kolmikymppisenä, jää sinulle enemmän aikaa myös aikuisena – teit lapsia tai et.

Elämäsi on ohi lapsen saannin jälkeen vain silloin, kun olet pakotettu juoksemaan oravanpyörässä seuraavat 20-vuotta lasten saannin jälkeen. Tätä ei moni tule ajatelleeksi. Se, mitä teet nuorena, vaikuttaa elämääsi koko elämäsi ajan! Rikastu nuorena ja sinulla on koko elämä edessä. Ja kuten tiedämme, sinulla on vain yksi elämä. Sinulla on siis muutama vaihtoehto.

1) Elää carpe diem ja kädestä suuhun, kunnes ”asetut aloillesi”, jonka jälkeen juokset oravanpyörässä hautaan saakka.
2) Tehdä järkevä taloudellisia päätöksiä nuoresta alkaen, rikastu ja sinun ei tarvitse juosta oravanpyörässä koko elämääsi. 

3) Et vain koskaan perusta lapsiperhettä, jolloin selviät huomattavasti vähemmällä taloudellisella paineella

Huomaan ikäluokassani tutkimusten osoittamaa asennetta koko ajan enenevissä määrin. Suuri osa ikätovereistani, jota tunnen ei välttämättä halua lapsia ollenkaan. Ja ne, jotka suunnittelevat tekevänsä lapsia, eivät missään nimessä halua niitä ennen 30-vuotissyntymäpäiviään.

Mielestäni tämä on kehitystä hyvään suuntaan, sillä kun teet lapset vaikka kolmevitosena, voit ihan hyvin olla jo taloudellisesti riippumaton. Ja toisaalta, emme tarvitse kyllä yhtään enempää ihmisiä maapallolle tällä hetkellä, joten lapsien tekemättä jättäminenkin voi olla iha hyvä vaihtoehto.

Tämän hetken laskelmien mukaan saavutan henkilökohtaisesti taloudellisen riippumattomuuden jossain 35 ja 40-ikävuoden välillä, mikäli elämässäni ei tule valtavia vastoinkäymisiä. Tämä on mahdollista, vaikka olen köyhästä duunariperheestä ja jokainen tienaamani euro on omasta selkänahastani.

Mikäli vanhempasi ovat tukeneet sinua taloudellisesti tai antaneet edes pienen pesärahan elämän alkuun, pääset tavoitteeseen jopa ennen minua. Itselläni ei näin hyvä tuuri ole, mutta enenevissä määrin tämä on myös suomalaisille nuorille realismia, koska varallisuus kasaantuu sukupolvelta toiselle.

Tee siis tulevaisuuden itsellesi palvelus ja ala tavoittelemaan taloudellista riippumattomuutta tai vähintäänkin vauraampaa tulevaisuutta itsellesi jo tänään.

Vain rahalla saa elämänarvoisia kokemuksia

Uskon kapitalismiin – sijoitanhan osakkeisiin. Ja lähtökohtaisesti uskon myös, että jokainen yritys, joka toimii maailmalla tarjoaa maailmalle jotain, mitä ihmiset haluavat. Eivät tarvitse – haluavat. Käsitys siitä kuinka rahan tuhlaaminen korreloi suoraan täyteläisempään elämään, on kuitenkin enemmän kuin vääristynyt. Kannattaa siis kysyä itseltään, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi.

Yksinkertainen henkilökohtainen listani on: perhe, kaverit ja muut läheiset, mieluiset videopelit, elokuvat ja musiikki; kirjoittaminen sekä jonkin merkityksellisen ja haastavan tekeminen. Listalle voi lisätä myös matkailun, mutta se on mielestäni nykyajan luksusta, joka on kiva lisä arkeen, mutta jota ilman voin elää.

Kun katsot listaa, huomaat yhden hauskan asian. Suurin osa asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi, eivät maksa mitään. Perhe, kaverit, kirjoittaminen sekä jonkin merkityksellisen ja haastavan tekeminen eivät maksa minulle mitään. Parhaassa tapauksessa minulle vielä maksetaan kirjoittamisesta sekä haastavien asioiden tekemisestä!

Rahaa taas kuluttavat musiikki (Spotify, festarit, konsertit), elokuvat sekä videopelit ja matkailu. Tunnen kuitenkin itseni erittäin hyvin ja elokuvat on ainoa asia, jossa voin heittää rahaa ns. ”hukkaan”. Olen monesti mennyt katsomaan elokuvateatteriin elokuvaa, joka on ollut surkea, mutta en ole moneen vuoteen ostanut videopeliä, jota en olisi pelannut yli sataa tuntia tai käynyt matkalla, josta en olisi nauttinut.

Onnellisuuden ja rahankuluttamisen korrelaatiota voikin laskea suoraan sillä, että tunnet itsesi. Tiedät, mistä pidät, eli maksat vain siitä mistä kannattaa, et siitä mistä ”voit”. Näin onnellisuutesi ei laske, vaikka kulutuksesi laskee huomattavasti. Itseni hyvin tuntemalla pystynkin elämään erittäin onnellista elämää alle tuhannen euron kuukausikulutuksella välttämällä hedonistista oravanpyörää

Oletko pysähtynyt viime aikana miettimään, miksi kulutat rahaa asioihin, joihin kulutat? Onko se tottumus vai tarve joka puhuu? Rikastu nuorena rahassa – älä esineissä tai Instagram-kuvissa – ja voit tehdä ihan mitä vain koko loppuelämäsi. Rikastu pelkästään pinnalla ja juokset oravanpyörässä loppuun asti ja kulutat suurimman osa hereilläoloajastasi töissä.

Valinta on sinun.

26 kommenttia artikkeliin ”Teet jotain väärin, jos et rikastu ennen 30:ttä syntymäpäivääsi”

  1. Olen samaa mieltä siinä, että myös vähällä rahalla voi elää onnellista elämää ja jotain kannattaa pyrkiä saamaan säästöön mahdollisimman nuorella iällä.

    Eri mieltä olen taas siitä, että joku olisi mennyt pieleen, jos 30-vuotiaana ei ole 100 000 € säästössä. Ehkä siinä tapauksessa tuohon pääsee, että on elänyt ja pystynyt elämään oppikirjaelämää eli mennyt suoraan peruskoulusta amikseen ja sieltä töihin tai vaihtoehtoisesti lukiosta korkeakouluun ja heti valmistumisen jälkeen töihin. Ja ymmärtänyt säästämisen ja sijoittamisen merkityksen omaan tulevaisuuteen heti nuorena. Kohdalle ei olisi saanut osua mainittavaa työttömyyttä tai välivuosia ja uravalinta olisi selvä alusta lähtien. Näin harvemmin on. Monet myös panostavat nuorena paljon harrastukseen (urheilu, taide tms.) pyrkien tekemään siitä ehkä ammatin – vain harvan siinä onnistuessa. Ja yrittäminen sekä epäonnistuminen vie aina aikaa, vaikkakin on opettavaa.

    Myös näin lähes nelikymppisenä olen taipuvainen kannattamaan sitä, että elämykset kannattaa hankkia ennemmin nuorempana kuin vanhempana. Ja kokemukset välillä maksavat rahaa. Maailmanympärysmatka kaksikymppisenä on varmasti ihan eriluokan kokemus kuin viisikymppisenä. Elämä valitettavasti menee niin, että iän myötä myös aistit hieman turtuvat ja usein elämykset eivät ole enää niin vahvoja. Elämään ”tottuu” ja asioissa ei ole niin usein samanlaista uutuudenviehätystä kuin nuorempana. Tämä kannattaa myös pitää mielessä kun tekee valintoja nykyhetken ja tulevaisuuden välillä.

    Kannatan siis säästämistä nuorena, jos vaihtoehtona on kulutus turhiin tavaroihin. Elämyksistä (ja biletyksestä, jos siitä nauttii) ei kuitenkaan kannata nuorena liikaa tinkiä.

    Vastaa
    • Hyvä kommentti! Ilman pörssiromahdusta, näyttää siltä, että saatan saavuttaa 100 000 euroa nettovarallisuutta 27-vuotiaana. Tämä henkilöltä, joka harrasti kahta lajia hardcorena käytännössä puolet elämästä, vietti 7 vuotta yliopistossa, ei päässyt ensimmäisellä hakukerralla sisään kouluun, vietti turhan vuoden armeijassa ja maksoi suuren määrän oppirahoja juuri silloin kun pörssit olivat pohjimudissa.

      Valehtelematta uskoisin, että jos minulla kaikki olisi mennyt putkeen, pystyisin saavuttamaan jopa 200 000 euron nettovarallisuuden ennen 30-ikävuotta. Sen takia lähinnä tämän kirjoituksen halusin kirjoittaakin, koska jos itse olisin törmännyt blogiini 20-vuotiaana, näyttäisi numerot tililläni aivan erilaiselta – eikä minun olisi tarvinnut luopua mistään.

      Sen olen huomannut kyllä, että asioihin tottuu vanhetessa ja koska kaikki ei ole uutta, ei kaikki ole ihmeellistä. Mutta toisaalta, en näe, että se johtuu iästä vaan yleensä kokemuksesta. Jos ei ole kolmekymppisenä kokenut mitään, uskon, että kokemukset ovat edelleen vahvoja.

      Uskon myös, että jokaiselle on jotain, mistä saa kicksejä iästä huolimatta. Ne asiat pitää vain löytää. Suurin osa ikäisistäni kavereistani ei jaksa enää esim. bilettää vaan haluaa juoda kaljaa kotona. Itse pidän tanssilattioista tänään aivan yhtä paljon kuin 8 vuotta sitten. Nuorempana pidin kaikenlaisista videopeleistä ja ihan sama kunhan sain pelata videopelejä, niin olin iloinen. Nykyään huomaan nopeasti, jos esim. tv-sarja/elokuva/videopeli on täysin kuraa, mutta toisaalta sisäinen 10-vuotias innostuksineen kuoriutuu minusta aina kun löydän esim. jonkun aidosti laadukkaan videopelin.

      Olen toki vielä nuori ja naiivi, mutta haluan uskoa, että pystyn kokemaan samanlaisia innostuksentunteita vielä keski-iän jälkeenkin asioista, joita oikeasti rakastan. Miksi muuten eläisin? En halua kuluttaa keski-iän kriisin jälkeen loppuelämääni muistelemalla menneisyyttä vaan jatkaa elämistä ja kokemista.

      Vastaa
    • Mielenkiintoisia kommentteja. Itse olen yli nelikymppinen, en tiedä riittääkö resurssit taloudelliseen riippuvuuteen mutta kaipaisin käytännön neuvoja, mihin kannattaisi sijoittaa, miten aloittaisin talouteni parantamisen. Mistä voisin saada neuvontaa omaan tilanteeseeni?

      Vastaa
  2. Voi ei alkoipa ahdistaa! Tiedän jo nyt, että 30-vuotiaana minulla ei ole 100 000 nettovarallisuutta. Aloitan nyt uudestaan opiskelijaelämää ja olen juurikin 30 kun valmistun. Opiskelujen ohessa aion työskennellä n.20h/viikko jolloin luultavasti nettopalkkani on n.1000-1100e joten tuohon summaan pääseminen jää kyllä haaveeksi.

    Ehkä osaltaan säästämisen aloittamisen kompastuskivenä on se ettei oikein tiedä mitä varten säästää? Puuttuu se tarkoitus ja tavoitteet, jolloin myös motivaatio uupuu. Itse ehkä koen juurikin tämän suurimmaksi syyksi etten aloittanut säästämistä silloin parikymppisenä. Vanhempani olivat niitä jotka säästivät ”pahan päivän varalle”, mutta eipä sellainen oikein itseäni motivoinut ja tuskin muitakaan parikymppisiä.

    Todella hienoa, että sinä kuitenkin itse olet sisäistänyt sijottamisen ja säästämisen hyödyt jo parikymppisenä ja varmasti saavutat tuon tavoitteen!

    Vastaa
    • Onneksi tuo 100 000 euroa ole mikään muu kuin kivan pyöreä numero loppujen lopuksi. Tärkeintä mielestäni onkin, että jo nuorempana oppii arvottamaan sitä mihin, miten ja miksi rahaa ylipäätänsä käyttää? Moni nuori kuitenkin käyttää rahaa kyseenalaistamatta omia tapojaan ja siihen haluaisin ihmisiä ylipäätänsä herätellä niin tällä kirjoituksella kuin blogillani ylipäänsä.

      Tuo motivaation puute on kyllä varmaan ihan totta. Itse säästin monta vuotta nuorempana, koska en keksinyt rahoille mitään järkevää tekemistä. Sisäisesti tiesin, ettei uuden auton ostamisessa tai kaiken rahan juomisessa kurkusta alas ollut mitään järkeä. Taloudellisen riippumattomuuden löysin täysin vahingossa, mutta sen löydettyäni olin entistä motivoituneempi!

      Olen kuitenkin sitä mieltä, että koskaan ei ole liian myöhäistä alottaa. Ja toisaalta kolmekymppisenäkin säästämisen aloittaminen on aivan tarpeeksi. Ja ehdottomasti ei kannata ahdistua, koska olen aina ollut sitä mieltä, että koulutus on paras sijoitus, mitä ihminen voi tehdä! Kouluttautuminen ei koskaan ole turhaa, koska se todennäköisesti kasvattaa palkkaa tulevaisuudessa ja tekee ihmisestä yleensä yksinkertaisesti fiksumman. Omalla tavallaan koulutus onkin sama kuin laittaisi rahaa säästöön.

      Vastaa
  3. Asia on juuri näin! En valitettavasti itse ole 100 000 €:ssa, kun täytän 30 vuotta. Ehkä jossain 60-70 k maastossa luulisin. Se ei nyt kuitenkaan ole tärkeintä vaan se, että ylipäätänsä tajusin aloittaa.

    PS. videopelit ovat loistavaa ajanvietettä. Mikään harrastus ei ole yhtä halpaa ja viihdyttävää kuin se! Mitäs pelailet?

    Vastaa
  4. Hyvä kirjoitus, ehkä sattumaltakin olen itse oivaltanut etteivät tärkeimmät asiat elämässä maksa kovin paljoa. Voi selittyä silläkin että jo nuorena olen ollut säästäväinen. Pelaan esimerkiksi noin 20 vuotta vanhaa peliä ja yhä tänä päivänäkin koen että se on maailman paras peli, sitä jaksaa pyörittää 11 vuotta vanha tietokoneeni ja niin edelleen. 🙂

    Vastaa
    • Itsekin huomasin tuon aivan vahingossa kun joskus vain tajusin, että mitä minä tällä kaikella rahalla edes tekisin. Ei maailmassa aidosti ole kauheasti asioita, joita tarvitsen, että elämänlaatuni paranisi mihinkään. Matkustellakaan ei ehdi kuin sen verran, mitä lomilta ja muulta elämältä ehtii. En ehtisi kuluttaa kaikkea rahaani matkailuun, vaikka yrittäisin.

      Vanhat pelit ovat parasta! Oma lempipelini on 16 vuoden takaa ja vielä tänäkin päivänä se on kokemuksena on yhtä mahtava kuin 16 vuotta sitten 10-vuotiaalle.

      Vastaa
  5. Itse pääsin niukin naukin 100 tonnin rajan yli ennen 30-vuotispäivää. 5,5 vuotta siinä lopulta meni. Välillä oli ylä ja alamäkiä, mutta lopussa kiitos seisoo 🙂 Rahankäytössä olen ajatellut esim näin: antaako hotellin päivittäminen kolmesta tähdestä viiteen lisäarvoa lomalle vai onko investointi loppupeleissä aika turha.

    Vastaa
    • Nice, 100 000 on kyllä kaikinpuolin kiva raja. Kun olin lapsi, isäni oli onnellinen kun oli saanut säästöön 100 000 markkaa. Viime vuodet ovat kyllä kohdelleet osakesijoittajaa ehkä vähän liiankin hyvin kun tuntuu, että kurssnousu jatkuu vain vuodesta toiseen ja loppua ei näy. Oman 100 000 euron suurin uhka onkin juuri pörssiromahdus.

      Ja juurikin tuo hotellinäkökulma antaa mielestäni hyvän esimerkin rahan järkevyydestä. Yleensä asiat, jotka ovat erittäin kalliita, eivät millään tasolla ole laatu/hintasuhteeltaan hyviä. Tämä pätee kaikesta vaatteista hotellihuoneisiin tai vaikka ruokaan.

      Vastaa
  6. Hyvä kirjoitus. Totta puhuen en tunne ketään ikäistäni jolla olisi edes 30k nettovarallisuus. Minulla 24 vuotiaana on jo 115 000e nettovarallisuus ja en ole jäänyt mistään paitsi. Olen ostanut itselleni paljon asioita mistä olen haaveillut esim. Laser leikkaus silmiin, ulkomaanmatkoja, 3 asuntoa 🙂

    Vastaa
    • 115 000 euron nettovarallisuus on jo erittäin kunnioitettava ja olet selvästi tehnyt asioita järkevästi, jos noin nuorella iällä sinulla on jo 3 asuntoa. Itse en ole hakemisesta huolimatta löytänyt edes ensimmäistäni! 😀 Laser-leikkaus silmiin on kyllä sellainen sijoitus, joka varmasti kannattaa niin rahallisesti kuin ihan kätevyydenkin kannalta pitkällä aikavälillä.

      Vastaa
      • Joo ja kun tekee asioiden eteen jotain mistä haaveilee niin pääsee kyllä pitkälle 🙂 itsekin yritän etsiä lisää mut ei näytä osuvan kohdalle 😀 joo se on kyllä hyvä sijoitus kun melkein joka vuosi piti uusia lasit kun hajosi 😀 ja yhdet lasit 700e…..

        Vastaa
  7. Hyvä kirjoitus. On mukava lukea tekstejäsi, kiitos niistä.

    Muutamasta asiasta olen kyllä eri mieltä. Tuo ”tee lapset vasta kun olet rikas”. Kun vaimosi/tyttöystäväsi täyttää yli 32, tulee hänestä jo riskisynnyttäjä. Myös se, että teet lapsia ajoissa antaa sinulle myös mahdollisuuden harrastaa/matkustella lapsiesi kanssa kun he ovat 20-kymppisiä. Jos teet lapset vasta 35v olet jo vanhus kun he täyttävät 20 ja silloin on turha lähteä reppureissailemaan/pelaamaan pipolätkäturnauksia minnekkään.

    Viimeinen otsikko ”Vain rahalla saa elämänarvoisia kokemuksia” on ehkä vähän kärjistetty, mutta valitettavasti mikään ei ole ilmaista, eli jos haluat kokemuksia, sinun pitää maksaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän.

    Summasummarum, säästämisestä ja sijoittamisesta on tullut oma harrastus ja elämäntapa ja näistä saan mielihyvää. Elämä on loppujen lopuksi onnellisuuden tavoittelua ja toinen löytää ne sijoittamisesta, toinen lapsista ja kolmas jostain ihan muusta! Kiitos vielä blogikirjoituksistasi, odotan aina innolla mitä keksit kirjoituksiisi.

    -Hese

    Vastaa
    • Kiitos paljon kommentista! Aina mahtavaa kuulla, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia ja että niitä jopa odotetaan.

      Lapset ovat kuten sanoit kieltämättä vähän monimutkaisempi asia kuin tekstissä annoin ymmärtää. Aihe on sinänsä kokonaisen blogitekstin kokoinen. Mutta tosiaan miehenä tiedostan, että se on ns. helpompaa minulle, koska en itse synnytä ja ikäraja ei tule minulle vastaan. Isäni taisi oli itseasiassa yli 40-vuotias kun itse synnyin, mutta hän on aina ollut ikäisekseen hyvässä kunnossa, joten teininäkin (eli kun hän oli lähes 60v!) vielä kun hän lähti lenkille pyöräilin hänen vierellään. Hän onkin yksi syy siihen, miksi uskon, että ikä on aidosti usein vain numeroita ja tosi paljon on siitä kiinni, miten pitää itsestään ja kehostaan huolta.

      Jostain syystä kuitenkin kaveripiirissäni myös seurustelevilla tytöillä on tuo ajatusmaailma, ettei 32-vuotta ole ikä eikä mikään synnyttää esikoinen, vaikka se kuitenkin vaikeutuu ja menee riskisemmäksi mitä vanhemmaksi sitä lykkää. Korealainen tyttöystävä oli järkyttynyt kun sanoin, että eräs 26-vuotias kaverini on raskaana, koska esim. Koreassa lähes kukaan ei synnytä ennen 30-ikävuotta. Mutta tosiaan, asia ei ole musta tai valkoinen kumpaankaan suuntaan.

      Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että rahalla saa jotain mahtavia kokemuksia. Esim. juuri videopelit, elokuvat, tv-sarjat, musiikki, festarit ja matkailu minulle. Fakta kuitenkin on se, että suurin osa meistä heittää rahaa aivan järjettömiin asioihin, joista ei saa parhaimillakaan muuta kuin kulutuskrapulan ja paniikin kun pitää laskea senttejä seuraavaa palkkapäivään asti. Ja näihin rahanarvoisiin kokemuksiinkin pystyy kuluttamaan rahaa järkevästi ja ei järkevästi (esim. Osinkokuninkaan mainitsema ero 3 ja 5 tähden hotellien välillä).

      Vastaa
  8. Mielenkiintoinen kirjoitus. En ole itse rikastunut, mutta se on oma häpeäni. Tai no… minulle rikas on henkilö, jonka ei tarvitse tehdä mitään jos ei huvita, vaan varallisuus tuottaa niin paljon korkoa, että voi elää sillä.

    Komppaan tuota vähällä toimeen tulemista. Itseäni ahdistaa se, että monet ihmiset ostavat tavaroita vain ostamisen ilosta. Itse olen perheellisenäkin onnellinen 75m2 kolmiossa. Se, kun olimme 1,5 vuotta sitten puoli vuotta ilman autoa oli aivan loistava hetki elämässä – vaikka liikuimmekin pyörällä niin mihinkään ei ollut kiire, lastenkin kanssa tuli ”vietettyä” enemmän aikaa pyöräilemällä kouluun ja kotiin. Itseasiassa kotiin tullessa olemme kehittäneet kaikenlaisia salareittejä ja tehneet kaikenlaista kivaa, joka olisi jäänyt tekemättä kaahatessa autolla tuhatta ja sataa ympäri kaupunkia ihan vain siksi että me voimme. Oleellista on se, että tällä hetkellä pyrimme säästämään kaikki minun tuloni ja sijoittamaan ne mahdollisimman pitkälle. Elämme pelkällä vaimoni palkalla mielestäni aivan yhtä hyvää elämää kuin siskonsa perhe joka tienaa 4x enemmän kuin me ja aina rahat loppu toisin kuin meillä.

    Mitä tulee asioiden kokemiseen, niin mielestäni esimerkiksi matkailussa ei ole oleellista se, että vuokraat talon Espanjasta ja lennät sinne kahdeksi viikoksi ihan vaan talossa oleskelemaan jotta voisit laittaa facebookiin kivoja kuvia, vaan se, että teet irtioton kotoa, kotikaupungista ja arkirutiineista. Se virkistää jo itsessään ja voi olla hyvin edullisestikin toteutettu vieden sinut samaan henkiseen päämäärään, joka on virkistyminen ja auttaminen taas arjessa jaksamiseen.

    Tuo alle tuhannen euron kuukausikulutus on yksineläjälle melko helppo. Ajatellaan että vuokra (kaksio Turussa) 550, ruoka 100, kännykkä 20, netti 20, vaatteet 100, sähkö ja vesi 30e.. niin ollaan vasta 820e kustannuksessa eikä mistään ole mielestäni edes tingitty. Jos tyytyy yksiöön (300e) ollaan vasta 570e kustannuserässä. En tiedä miksi valitsin Turun… en ole Varsinais-Suomesta. Yhtä kaikki. Laskelmia on hauska tehdä.

    Vastaa
    • Kiitos hyvästä kommentista! Elin ensimmäiset 19 vuotta elämässäni neljän hengen perheessä juuri n. 75 neliön asunnossa. En tiedä johtuuko se siitä vai mistä, mutta en ymmärrä mihin jotain 100 neliön tai yli asuntoja oikein edes tarvitsee. Jokainen meistä kuitenkin viettää suurimman osan ajastaan aina vain jossain tietyssä paikassa oli se sitten tietokonepöydän ääressä, sängyssä tai ruokapöydän ääressä.

      Reissaaminen on kyllä nykyihmiselle sellainen, että sillä pääsee arjesta pois täysin ja pystyy rentoutumaan. Monesti kuitenkin kysyn itseltäni, että enkö saisi aivan samanlaisen kokemuksen jos lähtisin vaikka Lappiin vaeltamaan tai muuten vain metsään. Olen huomannut, että metsällä on minuun erittäin virkistävä vaikutus ja kai se on tutkitukkin, ett 30 minuuttia metsässä alkaa jo poistaa ihmiseltä stressiä. Olemme liian kiinni laitteissa ja liian kaukana luonnosta. Ja kun miettii kuinka lähellä jokaisella suomalaisella on metsä, voi olla, että edes niitä Espanjan matkoja ei tarvitse! Etenkään tälläsillä säillä kuin tällä hetkellä 😀

      Esimerkkisi yksinasumisesta on erittäin osuva. Mielestäni on vaikeampi kuluttaa 1000 euroa kuukaudessa, kuin olla kuluttamatta ellen osta jotain ulkomaan matkoja siinä kuussa. Tänä vuonna kulutukseni taitaa olla hieman korkeampi kuin 1000 euroa kuussa, tosin se johtuu siitä, että jouduin palauttelemaan opintotukia. Ensi vuonna pääsen vihdoin katsomaan missä minimikulutukseni kulkee.

      Vastaa
  9. Erittäin hyvä kirjoitus! Onkohan tällaiselle 40-vuotiaalle jo vähän myöhäistä… NO, ainakin omat lapset varmasti ilahtuvat, jos alan heille säästämään. Kiitos erinomaisesta blogista!

    Vastaa
    • Kiitos! Ja aina voi säästää myös itselleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä vaurastua entisestään! Ja lapsethan ovat jo lähes miljonäärejä, jos aloittaa säännöllisen sijoittamisen tänään ja saa heihinkin pienen säästämis, – sijoittamiskärpäsen iskettyä.

      Vastaa
  10. Olen 25-vuotias tyttö ja löysin vasta blogisi. Tämä teksti avasi valtavasti silmiäni. Tällä hetkellä omat säästöni ovat enemmän pakkasella kuin positiivisen puolella. Kulutukseni on ollut jo pitkään ainoa asia, joka tuo iloa elämään. Pitää tutustua blogiisi enemmänkin.

    Vastaa
    • Hienoa kuulla, että teksti onnistui herättelemään! Kaikessa taloudeen liittyvissä asioissa on tärkeää huomata, että pienistä puroista syntyy se iso joki. Kannattaa siis alkaa vain katsoa jokaista ostostaan kriittisesti ja ostoksen jälkeen miettiä, tuliko tästä oikeasti hyvä fiilis. Vai oliko se sittenkin vain pakoa jonkun muun tunteen käsittelystä.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Janne Peruuta vastaus