Jotkut saattoivat huomatakin, että Omavaraisuushaasteesta ja minimalistivuodestani oli juttu tämän viikon tiistain Iltalehdessä! Jos et lukenut, juttu löytyy täältä – jutussa ei varmaan paljoa ole uutta blogini aktiivisille lukijoille, mutta ehkä tiivistettynä ajatuksiani menneestä vuodesta (joita tulen kyllä myös käsittelemään tulevina viikkoina blogissani vähän laajemmin).
Jutun kirjoittanut Merja Mähkä otti allekirjoittaneeseen yhteyttä viime viikolla ja juttui syntyikin aika nopeasti. Kysymyksiä, joihin vastasin oli lähes tuplat jutun lopullisesta koosta, mutta tästä huolimatta olin ihan tyytyväinen lehtijuttuun. Haastatteluja on hauska tehdä myös sen takia, että silloin oppii myös ymmärtämään mediaa ja sitä, mikä ihmisiä aidosti kiinnostaa Iltalehden kaltaisissa lehdissä.
Moni on varmasti samaa mieltä, että oli kyse digilehdestä, Youtubesta tai mistä tahansa – parasta on usein kommentit. Yllättävän monet lukevatkin usein uutisista vain otsikon ja selaavat suoraan loppuun lukemaan kommentteja. Niin myös tässä lehtijutussa. Moni sanoikin Twitterissä jutun jaettuani, että ”popcornit esille” – ja tämä onkin ainoa oikea tapa asennoitua suurimpaan osaan kommenteista.
Erityisen jännittävää onkin lukea kommentteja uutiseen, jossa sinä itse olet pääaiheena – etenkin kun niitä aina riittää Iltalehden kaltaisessa lehdessä. Tänään siis käynkin läpi yleisimmät kommenttityypit, joita lehtijuttu herätti ja millaisia ajatuksia sekä tuntemuksia ne minussa herättivät.
Rikas leikkii köyhää-kommentit
Esimerkiksi: ”Juu onhan se kivaa leikkiä köyhää, kun rahaa virtaa pankkitilille.
Oikeasti köyhä ei ehkä niin välitä tilanteestaan.
Nämä artikkelit jotenkin loukkaa vaikeuksissa olevaa ihmistä…”
Nykyään koen olevani jo hyvätuloinen n. 5000 euron bruttopalkallani ja siihen päälle tulevilla sijoitustuotoilla, vaikka Iltalehti käyttikin otsikossa sanaa keskituloinen.
Syy siihen, miksi koen olevani hyvätuloinen johtuu lähtökohdistani, joka on vähätuloisesta duunariperheestä ja siitä, että olin opiskelija vielä 3 vuotta sitten ja tulotasoni kehitys on yllättänyt minut erittäin positiivisesti.
Ymmärrän kyseisten kommenttien alkuperän, koska mietin myös minimalistivuotta aloittaessani, että onko tämä ”eettisesti” oikein, koska joku voi ottaa minimalistivuoden loukkauksena. Olen kuitenkin oppinut niin paljon vuoden aikana ja voin suositella minimalistivuotta oikeasti ihan kenelle tahansa, että kokeilu ei hävetä.
Vaikka olen ihminen, joka yrittää välttää konflikteja ja toisten mielen pahoittamista niin pitkälle kuin mahdollista, olen huomannut, että se on käytännössä mahdotonta. Nykyään joku pahoittaa aina mielensä ja jotkut ihmiset vain hakevat konflikteja ratkaisujen sijaan.
Työtön vs. rikas
Kommentti: Tässä sen näkee että rikkaat eivät pysty ymmärtämään kuinka surkeaa on olla työtön Suomessa.
Tällaiset kommentit saavat itseni jopa hieman surulliseksi. Ihminen, joka kirjoittaa näin on jo erittäin syvällä. Kaikki työttömät ja köyhät Suomessa pystyvät kehittämään taitojaan – jos vain haluavat. Esimerkiksi kuka tahansa meistä pystyy opettelemaan koodaamaan (ja silloin ei tarvitse kauheasti työttömyydestä kärsiä), mutta harvalla meistä on sitä energiaa ja motivaatiota, jota haastavan uuden opiskeleminen vaatii. Vielä vähemmän ihmisen, joka on työtön ja passivoitunut.
Tiedän eräästä vaikeasta ajastani yliopisto-opiskelujeni alussa, että ei ole mitään pahempaa kuin lamauttava passivointi. Passivoituminen on usein noidankehä, joka ruokkii itseään ja josta on erittäin vaikea päästä irti. Aikaa on, mutta oikeasti ei huvita tehdä yhtään mitään. Tästä on yksin erittäin vaikea päästä irti.
Laskelmat eivät täsmää
Kommentti: ”Verojen maksaminen taisi vuoden aikana unohtua kokonaan. 4000 euron kuukausiansioista maksaa veroja noin 1500 euroa jolloin käteen jää 2500.
Siitä pakolliset kulut pois, niin ei siinä paljoa osakkeita ostella. Lähtöpalkkahan oli paljon huonompi. Nämä toimittajien keksimät ryysyistä rikkauksiin tarinat ovat surkuhupaisia.”
Tässä kommentissa näkyy mielestäni ehkä parhaiten juuri lehtijuttujen ongelmallisuus. Numeroihin jää aina aukkoja, koska lehtijutussa on vaikea rupea selittämään kaikkea sijoitusasunnosta, osinkotuloihin ja blogituloihin, ilman, että juttu muuttuu tarinasta todisteluksi.
Ja eihän sellaista lehtijuttua jaksaisi kukaan lukea! Mielestäni juttu oli kuitenkin suhteellisen hyvä ja noh, jos lukijat viitsisivät käydä blogissani yhden pari tekstiä lukemassa, avautuisivat nämäkin numerot paremmin.
Tämänkaltaisessa kommentissa huvittavinta on ehkä se, että isäni, joka on ultraköyhistä oloista lähtöisin (absoluuttisesta köyhyydestä, jollaista nyky-Suomessa ei ole edes enää olemassa) luki kommentin ja aidosti suuttui. Luonnollisesti hän on hieman puolueellinen, koska omasta pojasta kysymys, mutta oli lämmittävää nähdä, kuinka aidosti ylpeä hän oli siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut aivan omin avuin.
Tuskin tulen olemaan 34-vuotiaana pääministeri, mutta muuten olen aivan samanlainen hyvinvointivaltion tuotos, kuin niin moni muukin – hypännyt aivan valtavan yhteiskuntaluokkaloikan lyhyessä ajassa kiitos ilmaisen korkeakoulutukseni.
Yleiset fiilikset kommenteista
Mielestäni kommenteissa näkyi ennen kaikkea se, että juttu oli hyvin kirjoitetut. Koko tarinaa ei voi koskaan lehtijutussa kertoa, mutta jutun kirjoittaja oli onnistunut hyvin tiivistää vastaukseni mielenkiintoiseksi tekstiksi. Kommentit eivät olleet laisinkaan yhtä pahoja kuin ne pahimillaan Iltalehden sivuilla voi olla!
Saattoi olla myös tuuria, että Iltalehden jutun kommentit olivat ehkä yllättävänkin sovinnaisia. Tuntuu, että olen koko bloggaamisurani muutenkin päässyt suhteellisen vähällä – suurin osa kommenteista on aidosti keskustelevia ja niihin on laitettu ajatusta. Omasta elämästään bloggaaminen on aina täysin oma valinta ja mitä suositummaksi blogi kasvaa ja mitä enemmän medianäkyvyyttä saa, sitä paksummaksi oma iho kannattaa usein kasvattaa.
Suomen suosituimmat ammattilifestyle-bloggaajat ja somevaikuttajat ovat jatkuvien juorujen ja haukkujen kohteena – lähes päivittäin! Mutta toisaalta se on hinta, minkä joutuu automaattisesti maksamaan kun ammattina on julkisuus. Usein ihmettelen, miksi ihmiset eivät kohtele toisiaan niin kuin he itseään haluaisivat kohdeltavan, mutta luulenpa, että se on vain kaunis toive – ja oikea ihmisluonne on paljon raadollisempi kuin usein suostumme itsellemme myöntämään.
Puhetta taloustaidoista ei tule olemaan koskaan liikaa
Syy siihen, miksi kirjoitan blogiani ja miksi tein tämänkin lehtijutun (vaikka tiesin, että kommentipalsta tulee olemaan popcornit tulille-tason kamaa) on kuitenkin pysynyt alusta asti samana. Puhetta taloustaidosta ei tule koskaan olemaan liikaa Suomessa – vaan päinvastoin. Suomessa on jo yli puoli miljoonaa maksuhäiriömerkintäistä ihmistä. Hidastumista tai vähenemistä ei ole näkyvissä. Tilastotkin siis puhuvat jo sen puolesta, että suomalaisilla ei juuri ole taloustaitoja.
Jokainen yksikin ihminen sadasta, joka näkee metsän kirjoituksen puilta ja joka innostuu oman talouden haltuunotosta, on voitto minulle ja antaa blogilleni tarkoituksen. Jokainen 99 samasta sadasta, on ihminen, joka ei todennäköisesti muutu, vaikka hän tietäisi, että hänen pitäisi muuttua – oli asia mikä vain. Motivaation muutokseen täytyy aina lähteä itsestä ja harmittavan harvalla meistä on sisäistä paloa muuttua ja kehittyä.
Tehtävä taloustaidon levittämisestä ei tulekaan koskaan loppumaan ja tämän takia näen itseni kirjoittamassa Omavaraisuushaastetta vielä pitkälle tulevaisuuteen. Toivottavasti viihdytän ja herätän uusia ajatuksia myös sinussa!
Mitä fiiliksiä juttu ja ihmisten kommentit herättävät sinussa?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Aika tyypillisiä kommentteja myös sinun juttuusi, mitä näihin taloudesta kirjoitettuihin artikkeleihin aina tulee. Isoilta osin samat mielensäpahoittajat ja elämänsä epäonnistujat siellä aina vinkuvat, toki joukossa on runsaasti hengenheimolaisiakin. Elämä on valintoja, kaikki pystyvät säästämään, jos haluavat. Itsekin aloitin ”minimalistikokeilun” viime joulukuussa, luulin osaavani säästää jo aikaisemmin, mutta jättämällä kaikki turha, siis nimenomaan turha, pois, tulokset ovat olleet huikeat. Kuukausittainen säästö% on ollut välillä 40-72%. Helposti olisin saanut menemään kaiken mikä tulee, mutta kun olin päättänyt, niin tulos on ollut tuo. Aion jatkaa samalla linjalla ensi vuonnakin.
Mistään elämänlaatua heikentävästä tai ”pakollisesta” en ole tinkinyt, mutta olen huomannut, että pärjään aivan hyvin samoilla kengillä tai takilla vielä vuoden eteenpäin, ja vielä seuraavankin 🙂 Ruokahävikki pyritään minimoimaan, sama mainiosti toimiva älypuhelin on ollut jo 3.5 vuotta, sama läppäri 7v jne. Käytetään tavarat loppuun, jos ne toimivat niin, että täyttävät tarkoituksensa. Tämäntyylistä ajattelua kun kehittää, euroja kilisee sijoituksiin sieltä sun täältä.
Eikä olla rikkaita ei, kaksi keskituloista aikuista, kaksi teini-ikäistä lasta, kolme koiraa, kolme autoa, yksi mopo, omakotitalo ja sitä rataa. Kaikki maksettu sillä, että on noustu klo 06 aamulla töihin viimeiset 30 vuotta. Kotona oli lapsuudessa todella tiukkaa, mutta sieltä oppi rahan arvon ja tajuamaan sen, ettei täällä tavallinen ihminen mitään ilmaiseksi saa.
Olen minäkin kuullut kommentteja ”parempiosaisuudesta”, onneksi itse tietää miten tähän on tultu, niin voi vaan nauraa *askaisesti niille kommenteille. Mutta, jokainen tyylillään, itse säästän siksi, että aikanaan omat sijoitukset maksaisivat lakisääteisen eläkkeen päälle sellaisen lisän, että eläkevuosista voisi oikeasti nauttia, ilman jatkuvaa senttien laskemista.
Siitä kyllä ihan samaa mieltä, että suurin osa kommenteista oikeastaan kaikkiin rahajuttuihin on aika samanlaista kamaa. Ja en yllättyisi vaikka kommentoijat olisivatkin aina samoja kaikkiin Iltalehden juttuihin – ainaki teema on niin samanlainen 😀
Ja hienoa kuulla, että joku muukin on kokeillut samaa ja huomannut, että tosiaan turhaa on meillä kaikilla elämässä. Suurin osa onkin juuri noita mainitsemiasi vaatteita tai kulutustavaraa, jota tekee mieli ”päivittää” eli ostaa uusi ennen kuin on käyttänyt vanhaa edes puolta sen elinkaaresta.
Kuulostaa siltä, että olet hoitanut elämäsi hyvin lähtökohdista huolimatta ja silloin mielestäni saakin olla ehdottomasti ylpeä. Kateutta on maailmassa aina ja tekosyitä on helppo keksiä. Harva kuitenkaan lähtee tuumasta toimeen ja ottaa itseään ja elämää niskasta kiinni.
Itse pääsin omassa jutussani melko helpolla kommenttiosiossa, vaikka itkemistä tulikin siitä, että en ole lapsena mahaani täyttänyt kivillä ja en ole nukkunut ojassa. Ihan kuin ei voisi puhua köyhistä oloista nousemisesta silloin kuin olet köyhä, mutta et maailman köyhin. 🙂 Juttusi oli todella hyvä, vaikka valitettavasti teksteissä ei voi liiakseltaan perustella lukuja (niinkuin itsekin huomasin omassa jutussani). Voi olla myös, että tienaat ”liian” paljon ikäiseksesi ja se närkästytti monia ihmisiä 😀
Talous- ja sijoitusblogien kirjoittajina meidän vaan pitää jatkaa taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta uskon todella, että olemme pystyneet vaikuttamaan ihmisten taloudelliseen osaamiseen, vaikka siitä ei koskaan kommenttiosiossa kuulisikaan.
Kyllä täällä suomessa puoli-ilmaiseksi asiat saa, kun vähän raha-asioista ymmärtää. Ihan duunaritkin saa rahaa kiitettävästi, eikä töissäkään tarvitse käydä yli 30-kymppisenä jos ei halua. Velattoman asunnonkin saa ostettua vaikka 1 vuoden säästöllä.
Esim. Duunaripariskunnalla tulot käteen 21k + 31k, osingot 16k, vuokrat 3k, muut tulot 1k
Menot 12k. ->Säästöön jää 60k vuodessa.
Jos duunaripariskunta aloittaa työt 19-20vuotiaina, niin heillä on jo 30-vuotiaina 1 miljoonan omaisuus. Sillä rahalla kun ostaa edullisen asunnon ja loput 900k on poikimassa niin elelee kevyesti pelkillä pääomatuloilla.
Ei ne isot tulot vaan järkevät menot
>duunaripariskunta aloittaa työt 19-20 vuotiaina
>osingot 16k, vuokrat 3k, muut tulot 1k
Heillä oli satojen tuhansien eurojen salkku jo 19 vuotiaina? Jooh… Muutenkin 1k/kk kahdelta ihmiseltä kuulostaa jo aikamoiselta kituuttamiselta, jos asuntoon menee 500 niin molemmille jää 250€/kk ruokaan, vakuutuksiin, viihteeseen, matkustamiseen (joukkoliikenne)…. Aika optimistiset laskelmat, ei niin helppo jatkaa tuota 10 vuotta 😀
>Velattoman asunnonkin saa ostettua vaikka 1 vuoden säästöllä.
Juuh juuh PKS seudullakin kaikki ovat miljonäärejä 10 vuodessa 😀
Tämä on taas näitä kommentteja ettei ymmärretä kaikkea ja halutaan olla sitä mieltä ettei ole mahdollista.
Tottakai pieni salkku 19 vuotiaana, mutta 29 vuotiaana on salkku jo lähelle miljoonaa ja pelkkiä osinkoja tulee kymmeniä tuhansia. Tuo esimerkkiosinko oli keskimääräinen osinko.
Tottakai en puhunut Helsingin asunnoista, vaan puhuin halvoista asunnoista. Yhtiövastike tyyliin 90-120€/kk, ja sen jakaa kahdelle ihmiselle, niin eipä asuminen montaa kymppiä maksa.
Eipä sitä vakuutuksia juuri tarvitse, kun voi ostaa uuden kännykän, tai maksaa sairaalamaksun tarvittaessa ihan käteisellä.
Ruokaan riittää 140€/kk/hlö.
Joukkoliikennettä ei juuri tarvitse kun hommaa kämpän työpaikan läheltä (säästyy myös aikaa kun ei tarvitse joukkoliikenteellä matkustella)
Ymmärrän kyllä jos ei mitään taloudesta ymmärrä, niin kaikki on ongelmaa.
Osinkoinsinööri: Muistan juttusi hyvin! Sinun lähtökohtasi ovat minuakin vaikemmat, niin olisi kuvitellut, että ihmiset eivät sinne olisi kehdanneet heittää samanlaista. Mutta tosiaan aina löytyy maailmasta joku, jolla menee kurjemmin ja näinhän se on. Mutta eipä mikään kirjoitus voi koskea kaikkia ihmisiä samaan aikaan.
Uskon kyllä – ja tiedänkin- että talousblogien kirjoittajan homma vaikuttaa tuulimyllytaistelulta kommenttikentässä, mutta kun näkee yhteiskunnassa, kavereissa ja sähköposteissa jatkuvasti muutosta parempaan, tietää, että tällä tekemisellä saa oikeasti hyviä asioita aikaiseksi ihmisten elämässä.
Esko ja Kvartaalimies: Kovaa saa töitä tosiaan tehdä ja säästää, jos pystyy FIRE:n saavuttamaan kolmekymppisen alkupuolella. Itse toki venytin opintojani hieman, joka vähensi palkkatöistä saatavaa rahaa 20-vuoden alkupuolella, mutta näen, että itselleni FIRE on mahdollista vasta vähän ennen 40-ikävuotta. Tai ainakin se taso, jossa voin rehellisesti sanoa, että en luovu mitään asiasta, joka minulle nautintoa tuottaa.
Mutta toki FIRE:n saavuttaminen muuttuu sitä helpommaksi, mitä kauemmaksi PK-seudulta muuttaa, koska asumiskulut tosiaan ovat varmaan kaikilla meistä ne isoimmat. Pelkkä se, että jaksaa käydä PK-seudulla töissä ja käydä töissä vaikka Riihimäeltä käsin, tiputtaa FIRE-vuosia monta vs. jos muuttaisi Pasilan Triplaan.
Kiitos kaikille teille nuoremmille, jotka olette avoimesti kuvanneet arkielämäänne ja erilaisia polkuja
lisätä kestävämpiä tapoja elää ja kannustaa myös oman näköisen hyvän elämän tavoitteluun, ei pikaelämän pikavoittoihin. Miksikös ei voisi ottaa ideoita, kokeilla ja päätyä omannäköiselleen elämäänsijoittamispolulle! Kateus, kyynisyys ja lottovoiton odottelu ei ainakaan kukkaroa täytä. Taloudellinen ajattelu pitää kaikenikäiset pirteinä😉
Kiitos!
Omasta taloudesta huolehtimisen taidot ovat ihmisen hyvinvoinnin kannalta aivan yhtä tärkeitä kuin vaikka terveellinen ruokavalio ja liikunta. Hieno juttu, että osaltasi levität aktiivisesti tärkeää asiaa.
Aivan samaa mieltä! Ja säästämisessä onkin aivan uskomattomasti samanlaisia vertailukohtia esim. juuri laihduttamiseen ja painonhallintaan psykologisesta näkökulmasta.
Onnittelut jutusta, toivottavasti se tuo lisää lukijoita blogillesi. Itse en ole ihan hirveä fani juuri tämän toimittajan artikkeleille, koska hänellä on tapana hehkuttaa summia ja jättää olennaisia tietoja pois. Lopulta lukijan on vaikea hahmottaa mitä oikeastaan sanotaan ja tulee paljon väärinkäsityksiä – ja sehän poikii ikäviä kommentteja.
Tämä artikkeli oli mielestäni jopa poikkeuksellisen hyvä aikaisempiin vastaaviin verrattuna. Kommentitkaan eivät olleet pahimmasta päästä.
Hyvä että säästämisestä kirjoitetaan ja juuri siitä näkökulmasta että se on valinta, jonka jokainen voi tehdä.
Kyllähän se niin menee, että all publicity is good publicity – ainakin bloggajalle. Joku aina kiinnostuu ja jaksaa kaivaa Iltalehti-juttuja syvemmälle ja juuri sellaisille ihmisille kirjoitankin, joilta löytyy sisäistä kipinää kehittää itseään ja taloudenhoitotaitojaan.
Olen siitä samaa mieltä, että tämä juttu oli oikeasti hyvä, koska aukoilta lehtijutussa ei pysty koskaan välttymään, kun kyseessä on suhteellisen monimutkainen kokonaisuus.
Kieltämättä kommenttipalstat ovat hyvää viihdettä ja mukavaa ajankulua, vaikkei kovin rakentavia olekaan. Ehkä viime vuosia joukkoon on alkanut eksymään myös positiivisempaa palautetta jossa säästämistä ja sijoittamista on hieman alettu jopa puolustamaan.
Toisaalta tosielämä ei monesti poikkea näistä kuin hieman hillitymmän kritiikin muodossa. Itse tykkään mielelläni provosoida ihmisiä töissä ja olenkin aina kertonut avoimesti suunnitelmistani ja edistysaskeleista. Alunperin sain naurua osakseni töissä kun kerroin tavoitteeni olevan eläke viidessä vuodess ja miljoonan euron sijoitusvarallisuus. Nyt neljä vuotta myöhemmin velallinen kokonaisvarallisuus on noin 850k€ ja tavoite on käden ulottuvilla.
Nykyisin osaa ärsyttää varallisuuden esittely ja muistutetaan miten käy kun korot nousee ja työpaikka menee alta. Ilmeisesti he eivät ole kuulleet kiinteistä koroista tai riskin hajauttamisesta. Viimeisenä toki muistutetaan ahneudesta kun pitää haalia lisää koko ajan. Jännästi osaa ärsyttää varallisuuden kerryttäminen suunnattomasti. Itse en vedä hernettä nenään jos kollega tykkää tuhlata palkkansa mutta mielelläni kerron lisää asiasta kiinnostuneille.
Omaan filosofiaan ei siis todellakaan kuulu onnen ja vaurauden kätkeminen vaan siitä rummuttaminen ja toitottaminen. Toimintatapa on ehkä hieman lapsellinen ja raivostuttava mutta minkä itsellesi mahdat. Kovalla itsetunnolla ja hienoisella ylimielisyydellä varustettuna saa elämässä ovia auki eri malliin ja hommat etenevät haluamaansa suuntaan. Osa ihmisistä on lampaita ja osa on johtajia ketkä haluavat ottaa homman haltuun ja tehdä valinnat elämässään itse. Koen että taloudellisen aseman paraneminen on tuonut lisää henkistä vahvuutta ja korostanut määrätietoisuutta.
On totta, että kommentipalstat peilaavat kyllä pelottavan hyvin, sitä mitä ihmiset oikeasti ajattelevat. Netti jotenkin päästää ihmisen mustavalkoisen maailmankuvan nopeasti valloilleen. Jännä, että ihmiset provosoituivat ihan oikeassakin elämässä tästä asiasta, koska itselläni IRL rahasta ja säästämisestä puhuttaessa, ihmisten reaktiot ovat olleet poikkeuksetta positiivisia.
Tätä varmaan helpottaa se, että itse olen säästömatkassani niin alussa, että 100 000 euron varallisuus säästämällä ja sijoittamalla ei tunnu täysin mahdottomalta. Jos minulla olisi nyt jo puolen miljoonan euron osakesalkku, en tiedä kuuntelisivatko kaverini juttujani yhtä hyvin, koska puolen miljoonan kerryttäminen ei välttämättä ole kaikille edes mahdollista kuin monessakymmennessä vuodessa.
Hyvä itsetunto ja lievä ylimielisyys voi olla ihan tehokaskin työkalu, kunhan käyttää sitä harkiten. Jos käyttää sitä muiden kannustamiseen ja johtamiseen esimerkillä, voi se olla hyödyllistä kaikille. Jos sitä kuitenkin käyttää vain muiden alentamiseen, sitten on tosiaan vain douchebag 😀 Mutta se on silti ehkä vähän surullistakin – mutta totta- että vaatimalla saa ja jotkut eivät koskaan opi vaatimaan vaan vain antamaan ja antamaan periksi. Inhimillisen ihmisen kuitenkin tunnistaa mielestäni siinä, että vaikka pystyisi kävelemään toisen yli, ei sitä tee ajattelematta toista.
Missä ja miten köyhä voi oppia koodamaan. Kirjaston koneella esim mutta mitä ja miten..
Tosiaan siihen ei tarvitse kuin tietokoneen (käytetty 100 euron tietokone riittää – et tarvitse kuin nettiselaimen). Veikkaisin, että noita vanhoja tietokoneita saa todennäköisesti tuotakin halvemmalla. Koodaaminen onkin siitä kivaa, että et tarvitse kuin nettiselaimen ja textpadin (joka tulee joka koneella valmiiksi) sen harjoitteluun, eli sitä voi harjoitella vaikka 20 vuotta vanhalla tietokoneella. Ja sen aikaan kun etsii halpaa/ilmaista tietokonetta, voi tosiaan harjoitella vaikka kirjaston koneella (siitäkin löytyy kaikki tarvittava).
Nettisivuja, missä koodamista voi opetella ilmaiseksi on monia, mutta suosituin on tällä hetkellä varmaan: https://www.codecademy.com/ joka on täysin ilmainen. Toinen hyvähän on täysin ilmainen suomalaisen SuperCellin perustajien kehittämä Hive-academy, joka on myös täysin ilmainen! https://www.hive.fi/en/
Internetistä löytyy myös paljon muitakin ilmaisia koodausopetussivustoja nopeastikin googlaamalla. Koodaus jos jokin on taito, johon ei edes tarvitse pitkää tutkintoa tai hienoa uutta tietokonetta vaan pelkkää perus tietokonetaitoja, aikaa, oppimiskärsivällisyyttä ja harrastuneisuutta. Netistä löytyy loputtomasti resursseja koodauksen opetteluun – itsekin olen peruasiat opetellut ihan vain googlaamalla asioita, videoita ja oppitunteja koodaukseen liittyen.
Kiitos mahtavasta vastauksesta taidankin tästä painua koodaamaan samoin tein !