Onko FIRE vain nousukauden palava raunio?

FIRE ja taloudellinen riippumattomuus. Siinäpä sanapari, joita en ole kuullut vähään aikaan.

Ja syykin on selvä. Inflaatio ja korkopaineiden lisäksi myös sijoitukset ovat ottaneet merkittävästi iskua viimeisen puolentoista vuoden sisään – isoja jenkkiteknologiayhtiöitä lukuun ottamatta. Vääräsuut usein nauravat lehtijuttujen kommenttikentissä, FIRE-uutisista huomaavan, että ollaan kuplan huipulla, kun kaikki tavoittelevat taloudellista riippumattomuutta.

Tässä voi olla totta osa, mutta usein otsikoihin nousee vain he, jotka innostuvat juuri nousukauden aikaan – ja vetävät hatustaan erittäin hurjia tavoitteita sekä epärealistisia nousukauden lukuja – siis sellaisia jotka saavat klikkejä. Mielenkiintoista onkin, että FIRE-näkökulmasta ei ole esimerkiksi allekirjoittaneesta tehty yhtäkään juttua – vaikka olen asiasta kirjoittanut ja sitä tavoitellut jo kahdeksan vuoden ajan! Toisin kuin 2019 sain vielä kuukausittain kutsuja – kun olin anonyymi. Sen sijaan usein kiinnostuneita ollaan kahdesta asiasta: sijoituksistani ja säästöprosentistani.

Onko FIRE siis vain palava raunio nousukaudelta vai onko sen tavoittelu kaikista talouden haasteista huolimatta edelleen järkevää? Sitä pohdin tänään.

Miksi FIRE?

Kun on sisäistänyt, miten aika on rahaa, on mielestäni äärettömän vaikea olla haluamatta saavuttaa FIRE:ä tavalla tai toisella. Olen jo pitkään kokenut, että ainoa oikea luksus elämässä on aika – ja vapaus käyttää omaa aikaa niin paljon kuin mahdollista, juuri niin kuin haluaa. Materia, varallisuus ja raha tulee jossain kaukana perässä ajan tarpeen – eli itsensä toteuttamisen – perässä.

FIRE:stä puhuttaessa keskittyminen kuitenkin menee lähes aina puhtaasti rahaan, euroihin ja niistä syntyvään elämän”laatuun”. Ja tätä laatua siis mitataan jonkun ihmeen takia yhteiskunnassa kuitenkin juuri materialla ja kulutuksella, ei oikeasti mielekkäällä omannäköisellä elämällä. Usein moni haluaakin lisää rahaa, vaikka ei tiedä, mitä sillä rahalla tekisi – markkinavoimat kuitenkin keksivät kaikille eksyneille sieluille jonkun uuden tarpeen, johon rahat voi kuluttaa, vaikka se ei oikeaa elämänlaatua mihinkään muuttaisi.

FIRE lähteekin mielestäni aina maailman tärkeimmästä kysymyksestä – kuinka vähän on tarpeeksi? Ennen kuin ihminen on kysynyt sen itseltään, on järjetöntä omalla tavallaan edes tavoitella FIRE:ä, koska ilman kysymystä tähän vastaukseen ei voi tietää, mikä on FIRE:n tavoitetaso.

Jos ihminen kokee, että haluaa vain lisää materiaa, rahaa, palveluita ja varallisuutta tästä ikuisuuteen, hän ei pysty saavuttamaan FIRE:ä – ja usein edes hyvää tai onnellista elämää – oli tulo tai varallisuustaso kuinka korkea tahansa.

FIRE pelkistetäänkin liikaa euroihin, vaikka sen koko tarkoitus on täysin päinvastainen. Tehdä rahasta turhaa, koska sitä on tarpeeksi. Ja näin vapauttaa ihminen keksityistä säännöistä, kuten 8-16 työajasta, aamuihmisten tyranniasta tai mistä tahansa säännöistä, joissa perus palkkatyöläinen tai yrittäjä joutuu elämään.

FIRE:ssä tärkeintä onkin matka, koska itse matka ja sen aloittaminen vaatii itsensä opettelua ja itsetutkiskelua. Taito, joka tuntuu olevan koko ajan enemmän kateissa, mitä enemmän ihmiset keskittyvät muihin ihmisiin. FIRE:ä ei voikaan saavuttaa ilman hyvää itsetuntemusta ja vaikka ei koskaan pääsisi maaliin tai edes lähelle maalia, FIRE-matkan aloittaminen auttaa katsomaan maailmaa aivan eri tavalla kuin arjessa pysähtymättä sitä tulee koskaan katsottua. On ironista, että kun tavoittelee FIRE:ä, asettaa kulutuksensa myös ihan automaattisesti tasolle, jossa selviää myös kulutusvoiman huomattavasta heikkenemisestä, mikä on tapahtunut etenkin viimeisen vuoden aikana meille kaikille. FIRE:n tavoittelemisesta onkin hyötyä myös niinä aikoina, kun sen saavuttaminen näyttää kaikista epätodennäköisimmältä.

Kannattaako FIRE:ä tavoitella, vaikka taloudessa menee huonosti ja pörssi sakkaa?

Jos FIRE antaa noin paljon hyviä asioita, miksi sen tavoittelu sitten on kadonnut lähes täysin? Koska liian moni meistä haaveilee, mutta harva jaksaa loppuun saakka. Olen itse haaveilija- ja unelmoijatyyppiä, mutta tunnistan haaveen ja oikeasti saavuteltavan arvoisen unelman yhdestä selvästä asiasta – toiseen en jaksa nähdä vaivaa, toiseen minun ei edes tarvitse hakea motivaatiota, sillä se on täysin sisäsyntyistä!

Monelle FIREtys onkin ensi alkuun lupaus rikkauksista ja vapaudesta. Haave voidaan yhdistää mielikuvissamme luksustaloihin tropiikin rannalla ja muuhun kuvastoon, jonka olemme imeneet itseemme populaarikulttuurista. Hienot mielikuvat ovatkin omiaan synnyttämään kiinnostuksen, mutta mitä pidemmälle FIRE:een tutustuu, sitä paremmin tajuaa, että kyse ei olekaan musiikkivideoiden kuvastosta, vaan siitä ihan tavallisesta elämästä, mutta sinun omin ehdoin.

Niin hassua kuin se onkin, tämä ei monelle ole yksinkertaisesti tarpeeksi suuri kannustin jatkaa FIRE:n tavoittelua, koska todellisuus ei muutu FIRE:n myötä aurinkorannoiksi ja onnelliseksi elämäksi – rahalla kun ei saa kuin toista kahdesta.

Toinen syy on yksinkertaisesti uskon puute, kun käyrät eivät mene ylöspäin. Aivan kuten sijoittamisessa jokainen on nero nousumarkkinassa, liian moni kokee matkan FIRE:een olevan töyssytön ja tasainen matka ylöspäin ilman vastoinkäymisiä. Sen lisäksi, että talouden syklit tulevat kurittamaan tätä illuusiota helppoudesta, niin tulee myös ihan tavallinen elämä.

Jos haaveessa ei ole sisäistä motivaatiota, uskon puute iskee erittäin helposti, kun joko taloudessa, sijoituksissa tai omassa elämässä tulee isoja vastoinkäymisiä. Tällöin on liiankin helppoa heittää kirves kaivoon, koska unelmien kuoppaaminen saattaa olla jopa henkisesti helpompaa kuin koettaa taistella. Olemme kaikki tehneet niin joskus elämässämme.

FIRE:n tavoittelu ja sijoittaminen kulkevatkin täysin käsi kädessä. Samalla tavalla kun laskukausi on ylivoimaisesti paras aika aloittaa sijoittaminen ja jatkaa sijoittamista, näin on myös FIRE:n kohdalla. Jos pystyt kuvitella FIRE:n tavoittelun huonoina aikoina, pystyt sen myös saavuttamaan hyvinä aikoina.

FIRE:n tavoittelu ei ole jännittävää tai tajunnanräjäyttävää, vaan pitkäjänteinen elämäntyyli

Tropiikin rannoista puhuttaessa onkin erinomaisen tärkeää muistaa juuri se, että FIRE:stä puhuttaessa ei oikeasti ole kyseessä millään tavalla mediaseksikäs asia. Mukana ei ole lottovoittoja tai täydellistä materiaalia postattavaksi sosiaaliseen mediaan muiden nähtäväksi joka sesongin vaihtuvista sisustuksista tai vaatteista. FIRE lupaa vain ja ainoastaan juuri sinunlaisesi elämän. Elämän, joka vastaa niin arvojasi kuin tapojasi – ja jota todennäköisesti moni muu ihmettelee suuresti, koska yllättävän harva meistä pysähtyy miettimään, mitä oikeasti haluamme ja arvostamme.

FIRE ei olekaan mitään millä voi tai edes kannattaa lesota ympärillä oleville ihmisille. FIRE onkin aivan sen saavuttaneen yksilön tai perheen unelmien näköinen. Se voi olla omakotitalo ja iso piha taajaman rajalta. Se voi olla kerrostalokolmio Helsingin lähiössä. Tai mitä tahansa muuta siltä väliltä.

FIRE ei ole yksi koko sopii kaikkeen -ratkaisu, vaan pitkäjänteinen elämäntyyli, joka heijastaa ennen kaikkea juuri sen tavoittelijan omaa arvomaailmaa. Jokainen kulutuspäätös kun on aina myös arvopäätös. FIRE:ttäjä tietää, että sanat ovat vain sanoja ja oikeasti arvomme mitataan aina sillä, mihin rahamme kulutamme. Ja kun alamme tutkimaan rehellisesti rahankulutusta, huomaamme usein kuinka paljon se eroaakaan siitä arvomaailmasta, jota kuvittelemme kantavamme.

FIRE:n tavoittelu onkin ehkä maailman paras tapa harjoittaa omaa pitkäjänteisyyttä ja itsetuntemusta. Omalla tavallaan se onkin aivan samaa koulukuntaa kuin konmari tai ikigai, jotka ovat länsimaissa nousseet maanläheisyytensä takia suureen huutoon ja lopputuloksena pitkäjänteisyydestä on sama kuin näissä – merkityksellisempi ja parempi elämä. FIRE:ä ei vain ole osattu markkinoida aivan yhtä hyvin, koska sen ympärillä liikkuu erittäin paljon vääränlaista sekä epämääräistä informaatiota kaiken keskustelun keskittyessä rahan ympärille.

Vuonna 2019 olinkin varma, että FIRE on tullut jäädäkseen, mutta laskukausi pörssissä todisti minut jälleen vääräksi. FIRE on tällä hetkellä unohdettu nousukauden huuman monoliitti, joka on kadonnut keskusteluista lähes täysin. Se tulee varmasti tulemaan takaisin taas aikanaan, mutta todennäköisesti silloin on myös taas nousukausi ja sykli jatkuu, kuten aina ennenkin.

Vaikka olen harmissani FIRE-huuman katoamisesta sen positiivisen viestin takia, oma matkani kuitenkin jatkuu aivan, kuten ennenkin hitaasti, mutta vääjäämättömästi kohti FIRE:ä. Ja ehkä matkallani saan uusia ihmisiä innostumaan siitä – myös nyt laskukaudella!

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet sijoituskirjani Viisas sijoittaja nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi erittäin edulliseen 29 euron hintaan! 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi. 

Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

26 kommenttia artikkeliin ”Onko FIRE vain nousukauden palava raunio?”

  1. Moi!

    Mielenkiintoinen kirjoitus jälleen kerran. Aika vähissä on FIRE aiheiset kirjoitukset olleet mediassa, johtunee varmaan pitkälti siitä, että se on aika kaukainen haave monelle. Suurimmalle osalle niin kaukainen, ettei sitä lähde edes tavoittelemaan sen tuntuessa täysin epärealistiselta. Luulisin myös aika harvan puhuvan äänekkäästi omista FIRE suunnitelmista tai haaveistaan. Suomalaisessa kahvipöytäkeskustelussa on luonnollisempaa valitella, että eläkeiän nousun myötä joutuu työskentelemään 75 vuotiaaksi asti.

    Itse tavoittelen ainakin osittaista taloudellista riippuvuutta eli esimerkiksi voisi pääomatulojen turvin tehdä vaikka osa-aika töitä tai määräaikaisesti muutaman kuukauden vuodessa. Matka tähän on kyllä tuskastuttavan pitkä tällä tulotasolla, mutta onneksi pystyn tällä hetkellä säästämään lähen 1000e/kk. Kyllähän tällä tahdilla kertyy ihan kiva summa noin 15v tähtäimellä. Ikää 28v ja harmittaa todella, etten aloittanut säästämistä ja sijoittamista aiemmin.

    Hieman osui kirjoituksessasi silmään viimeisessä kappaleessa: ”Oma matkani kuitenkin jatkuu aivan, kuten ennenkin hitaasti, mutta vääjäämättömästi kohti FIRE:ä”. Sinullahan on jo nyt 31 vuotiaana lähes puolen miljoonan nettovarallisuus ja pystyt useamman tonnin kuukaudessa säästämään. Taitaa sinulla taloudellinen riippuvuus olla jo aika lähellä, puhutaan ehkä muutamasta vuodesta? Minusta matkasi siis etenee todella nopeasti, ainakin minuun verrattuna.

    Mukavaa alkavaa syksyä sinulle!

    Vastaa
    • Kiitos paljon! Tuntuu tosiaan, että on ehkä vähän salonkikelpoisempaa puhua asiasta, joka sisältää voivottelua, kuin sellaista, millainen korjaa omaa tekemistä. Olen kuitenkin ollut erittäin iloisesti yllättynyt, että omat kaverini ja jopa kaverini-kaverini ovat viime kuukausina uskaltautuneet kysymään itseltäni apua sijoittamisen aloittamisessa. Jopa enemmän kuin silloin, kun markkinoilla meni hyvin. 30:senä usein nämä asiat alkavat kiinnostamaan ja sanoisin, että suhteessa olet kuitenkin erittäin hyvissä ajoin liikkeellä – ja vielä suhteellisen isoilla kuukausisijoituksilla!

      Ja tosiaan oma maalini on suhteellisen kaukana sen takia, koska vaikka elintaso onkin tällä hetkellä matala, tulee se todennäköisesti automaattisesti nousemaan esim. lasten myötä, jotka toivottavasti aikanaan saan. Ja haluan saavutta ns. hc FIRE:n. Tämän takia tavoitetta pitää hinata ylöspäin. Olen kirjoittanutkin tuosta omasta tavoitteestani ja euromäärästä tarkemmin täällä, jos et ole tekstiä vielä lukenut. https://www.omavaraisuushaaste.com/taloudellisesti-riippumattomaksi-39-vuotiaana/ Tekstistä löytyy myös matikka tuon takana, mutta joo toki elämässä tulee muutoksia, joten voi olla, että vaihdan 3 tai 4 päivän työpäivään jo ennen tuon ultimaattisen maalin saavuttamista.

      Vastaa
  2. Fire-huumaa varmaan hillitsee pörssikuopan lisäksi inflaation ja korkojen nousun tuoma säästöasteen vääjäämätön lasku. Ainakin itselläni laskurit näyttää aika montaa lisävuotta.

    Toisaalta taas isyyden myötä nuukuuden tuoma taloudellinen puskuri on tuonut mahtavaa liikkumavaraa. Esim. isyysvapaata pystyi pitämään halunsa mukaan, ja töitäkään ei tarvitse stressata älyttömästi FU-rahan ansiosta.

    Vastaa
    • Ostovoima on tosiaan selvästi heikentynyt, mutta toki lyhyen aikavälin muutokset ovat aina sellaisia, että ne vaikuttavat laskuriin vain tällä hetkellä. En yllättyisi laisinkaan, vaikka 10 vuoden päästä olisimmekin taas nollakoroissa ja koronaa edeltävän maailman kaltaisessa tilanteessa. Huomaan kyllä, että itselläkin hidastumista varmasti tulee, mutta eipä siinä – uskon, että etenkin pörssien dippi tällä hetkellä toisaalta nopeuttaa varallisuuden kasvua loppupäästä.

      Vastaa
  3. Onko tosiaan niin, että monella on vaikeaa taloudellisesti? Ei kyllä näytä kun ulkomaillekin reissataan vailla huolta huomisesta, hienot autot ja talot edelleen löytyvät.
    Tällaisen alle 30-vuotiaan näkökulmasta mikään ei ole muuttunut näkemässäni päivittäisessä elämässä ympäröivässä yhteiskunnassa.

    Minulla voisi olla oiva sauma lähteä tälle FIREn viitoittamalle tielle, mutta valitettavasti opiskelu ei nappaa sitten yhtään. Tienaan 40 000 euroa vuodessa kouluja käymättä ja tiedän, että minusta olisi parempaan kovalla työllä mutta kun ei kiinnosta.

    Vastaa
    • Usein näitä asioita tehdään normaalisti juuri siihen, kun seinä lopulta nousee vastaan hetkellisen työttömyyden ja muiden asioiden takia. Jos elää kädestä suuhun, niin yllättävän pienilläkin tuloilla pystyy tekemään yllättävän paljon asioita, joita kalliina pidetään. Jos kuitenkin miettii, että konkursseja oli heinäkuussa 2023 enemmän kuin koskaan 26 vuoteen, ja uusia YT-neuvottelu ja konkurssiuutisia tulee nykyään käytännössä päivittäin, niin ihmisten elintaso rapautuu tällä hetkellä hitaasti, mutta varmasti isossa kuvassa. Ja toki näkyyhän se jo nyt lehtiotsikoissa.

      Ja toki oma piiri vaikuttaa myös merkittävästi tähän. Sosiaalinen media antaa oman täysin vääristyneen kuvan ihmisten elämästä. Ja toisaalta riippuu paljon myös aloista, millä ihmiset toimivat – tietyt alat ja työpaikat kun kestävät myös taantumaa merkittävästi paremmin kuin esimerkiksi rakennusala, jolla on tällä hetkellä aivan karmeaa olla.

      FIRE ei tosiaan kaikkia varten ole, jos muuten arki tuntuu rullaavan ja töissä on kivaa. Itsekin pidän arjestani erittäin paljon, mutta samaan aikaan on niin paljon intohimoja, jotka kiinnostavat VIELÄ enemmän, että koen tämä olevan sen arvoista. En tarvisi FIRE:ä, jos päivässä oli 24 tuntia enemmän, mutta näin ei ole 😀

      Vastaa
  4. Duunarin kommenttia sivuten niin ei tosiaan (vielä) näy inflaatiot ja tiukkatalous. Edelleen ostellaan tavaraa ja autot vaihtuu etc.. Ehkä se näkyy myöhemmin, koska empiirisesti 90-luvun lama oli ainakin ympärillä kovimmillaan noin 1995-97. Ilmenikö sitten ihmisten rahankäytön varovaisuutena. 2006 vuodesta sitten alkoi velkarahalla ostelu ja elin tason leveneminen.

    Firettämisestä ei tosiaan enää juuri kuule, mutta hieman kärjistäen niin nythän nämä ”median vakionaamat” on terapiassa ja päihdekuntouksessa. Ja oliko se salkkukaan niin iso?! Eräällä näistä lehtien sijoitusnaamoista oli vain 10k salkku, mutta lehtiä lukemalla käsitys oli, että vähintään satojatuhansia pyöritellään. Mutta eihän se totuus vaan tarina.

    Vastaa
    • Omassa lähipiirissäni tämä on alkanut näkymään jo hieman ja tosiaan myös niissä lehtiotsikoissa myös päivittäin. Mutta uskon myös, että pahin on vasta edessä, koska talouden hidastuminenhan näkyy aina vähän jälkikäteen. Todennäköisesti ensi vuosi tulee olemaan kaikista vaikeinta, kun tänä vuonna syntyvät ongelmat yrityksissä näkyvät myös ihmisten taloudessa.

      Ja joo, ei-niin-avoimet influensserit ja vakionaamat ovat aina vähän niin ja näin. Harmi, että ne ovat kuitenkin ne, jotka suurimman osan palsta-ajasta saavat, koska heistä saa hauskoja otsikkoja ja vahvoja tunnereaktioita. Itsestäni tehdyt lehtijutut kun tuntuivat olevan yllättävän neutraaleja jopa nettikommenttien perusteella.

      Vastaa
  5. ”FIRE lähteekin mielestäni aina maailman tärkeimmästä kysymyksestä – kuinka vähän on tarpeeksi?”

    Sinä sen kysyit ja se on juuri mitä kysyit. Minä jäin 50 -vuotiaana pois niinkin vähällä sijoitusvarallisuudella kuin 0,5 me ja sen päälle parisataa hehtaaria maata. Yksi ainoa perillinen pärjää erinomaisesti ja minä pärjään kun yritän olla. Nyt on kohta 60 lasissa ja raha on hyvinkin riittänyt. Yllättäen en ole köyhtynyt mitään vaan säilyttänyt pienen varallisuuteni…. En tehnyt työtä vaan elää kihnuttanut pienen järven rannassa pienimuotoista elämääni.

    Vähän on sitä, kun se riittää. Miksi enempää on oma kysymykseni. Jos sorvaa elämänsä alunperin pienimenoiseksi niin silloinhan sitä on vahvoilla. Pienimenoisuus on tietenkin mutkikas juttu. Minua ei ole koskaan rahankäyttö/ nk. esittäminen kiinnostanut ja siskoa on. Lopputulemana se, että minun perheellä varallisuutta ja hänellä yksi hevonen.

    Vastaa
    • Mahtava kuulla juuri tällaisia tarinoita! Tärkeintä on elää juuri omannäköistä ja itselle sopivaa elämää. Yleensä muille näyttämisen tarve ei johda mihinkään muuhun kuin jatkuvaan muiden unelmien perässä juoksemiseen.

      Ja itsellä veljen kanssa oli pitkään tosi samanlainen tilanne ja hän kovatuloisenakin eli kädestä suuhun, mutta kun alkoi seurata numeroitani, on viime aikoina tehnyt vahvaa käännöstä vähemmän materialistisempaan suuntaan ja pohtinut elämäänsä, mikä on mukava nähdä.

      Vastaa
  6. Kerrankin fiksu kirjoitus firestä, joka niin rasittavan usein päätyy kiertämään keskusteluissa kehää tavaran ympärille, joka aina alkaa jonkun kommentista: ”elämästä pitää myös nauttia”. Mistä lähtien tavarasta on tullut onnen mitta?
    Pointtihan on se vapaus, istutko mieluummin klo 10 maanantai aamuna veneessä kalassa vai toimistossa, jonne piti tulla toisen käskystä aivan liian aikaisin. Fire antaa myös niin paljon jo kauan ennen kuin lopullinen tavoite on edes saavutettu. Itse olen piakkoin täyttämässä 30, ja vähensin juuri työaikaani kolmeen päivään ja vaikka tavoite tuntuu edelleen olevan tuskastuttavan kaukana (ehkä 15v), niin tällä tavalla vähitellen jo himmailemmalla tuntuu kuin olisi jo puoliksi maalissa.

    Vastaa
    • Tismalleen! On mielestäni jopa vähän pelottavaa, että materiaa pidetään universaalisti hyväksyttynä hyvän elämän mittana, vaikka aina vuosisadasta toiseen on todettu, että näin ei ole. Markkinointikoneistot ovat kuin ovatkin äärimmäisen vahvoja.

      Ja hienoa kuulla, että työpäivien vähentäminen on onnistunut jo näin aikaisessa vaiheessa. Kun pystyy elämään suurimman osan elämästään omilla ehdoillaan, ei voi olla kuin tyytyväinen.

      Vastaa
  7. Todella osuva kirjoitus.

    Olen huomannut (ja turhautunut) saman kommentin kuin Marie — jos säästää nuorena isoja summia, saa näitä ”käärinliinoissa ei ole taskuja, voit kuolla huomenna, muista elää” -tyyppisiä kommentteja, jotka alleviivaavat sitä, että hyvää elämää voisi elää vain kuluttamalla. Hyvä elämä on yksilön arvojen mukaista ja itselleni ekologisesti kestävä minimalistinen elämäntyyli on tärkeää. En siis kuluta hirveästi ja olen onnellinen näin. Sitä on monen jotenkin vaikea sisäistää.

    Vastaa
    • ”Hyvä elämä on yksilön arvojen mukaista”

      Tämä. Uskon, että nämä kommentit tulevat usein juuri siitä, että ihmiset eivät loppupeleissä vain tunne itseään. Maailma on aina myynyt hienompaa, isompaa, kalliimpaa kaikille, joilla varaa siihen on. Ja kun aina löytyy jotain näistä, niin ei ihminen koskaan ole onnellinen, jos antaa muiden määrittää oman elämänsä halut.

      Usein tähänkin auttaisi yksinkertaisesti asian pariin pysähtyminen ja sen miettiminen, miksi edes kuluttaa kuten kuluttaa.

      Vastaa
  8. Olikos sulla tarkoituksena alottaa uusi ”sarja”, missä käyt omistamiasi osakkeiden yhtiöitä läpi? Muistanko väärin tai jos en niin onko tämä idea vähän jäänyt toistaseksi?

    Vastaa
    • Muistat ihan oikein ja tosiaan sarjan aloitus on myöhästynyt vain kasuaalit 8 kuukautta 😀 Olen halunnut tehdä teksteistä vähän syvällisempiä, jotta ne ovat aidosti arvokkaita niille, jotka tekstit lukevat, joten ne ovat aika paljon laajempia kuin listautumisanti-analyysit näin alkuunsa ainakin. Muokkaan tekstisarjan tyyliä sitten palautteiden mukaan.

      Syväluotaavien tekstien kirjoittaminen töiden ja muun arjen ohessa onkin osoittautunut vähän haastavammaksi kun aluksi oletin, MUTTA nyt olen vihdoin alkanut saamaan tuotakin projektia eteenpäin ja sarjan ensimmäistä tekstiä voi odotella jo seuraavan parin viikon aikana!

      Vastaa
    • Ulkomaalaisissa anneissa on Suomeen verrattuna, että niihin ei pysty yksityisihmiset osallistumaan laisinkaan, vaan isot institutionaaliset sijoittajat. Saamme siis olla onnellisia täällä Suomessa, että ihan perus listautumisannissa voimme olla mukana – vaikka joskus vain pieniä osia jääkin.

      Vastaa
  9. Moi!

    FIRE elää ja voi hyvin, vaikka (onneksi) mediassa siitä ei paljoa nyt kirjoitetakaan. Näin toistaiseksi perheettömänä on ollut helppoa säästää 1-3 kiloa/kk. En ole vielä lähelläkään täyttä taloudellista riippumattomuutta, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan: yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistelmällä 3-4 päivän rento työviikko.

    Downshiftaus johtaa minimalismin kautta taloudelliseen riippumattomuuteen ennemmin tai myöhemmin. Sillä ei ole mielestäni väliä, onko aikajänne viisi vaiko 15 vuotta, kun tarkoituksena on koko ajan ollut leppoistaa elämää jo nyt. Coast FIRE on jo lähellä, täysi FIRE noin 7-8 vuoden päässä. Tärkeintä on minusta se, ettei kituuta matkan varrella liikaa, vaan nauttii elämästä.

    Olen onnistunut innostamaan myös pari kaveria sijoittamisen maailmaan. Hyvää sanomaa kannattaa jakaa laajemminkin. Kiitos omasta panoksestasi.

    Vastaa
    • 3-4 päivän työviikko on mielestäni erinomainen tapa toteuttaa FIRE:ä. Pitkällä aikavälillä tämä kuitenkin vapauttaa niin paljon lisää päiviä elämään, että on melkein sama kuin jos olisi 15 vuotta 5 päivää viikossa ja sitten tiputtaisi vaikka pariin päivään tai jopa nollaan työpäivään.

      Hienoa kuulla, että sijoittaminen on tarttunut myös kaveripiirin, siinä ei pitkällä aikavälillä voi kun voittaa!

      Vastaa
  10. Itselleni tuo FIRE tulee/tuli tavallaan vahingossa. Olen perusluonteeltani sen verran sniidu, että jossain vaiheessa huomasin rahaa olevan liikaa käyttötilillä (noin 20k€). En oikeastaan edes osaa tuhlata niin paljoa, että saisin hävitettyä kuukausipalkkani. Koronan alkuaikoina Alexandrian edustaja soitti ja kutsui tapaamiseen. Koko tapaaminen tuntui varsin limaiselta, mutta sen innoittamana päätin avata osakesäästötilin itselleni. OST sivumennen mainiten tuntuu enemmän sellaiselta melko turvalliselta ympäristöltä harjotella alaa, mutta sekin vaikuttaa enemmän pankin keinolta kerätä ylimääräiset kolikot pois)

    Saavutin alkuvuodesta tilin talletusrajan täyteen, jonka avulla sain aika hyvin haarukoitua vakiosumman nyt automatisoituun rahastosijoittamiseen. Summa on mitoitettu niin, että käyttötililläni on kuun lopussa se +/- 0€ (puskuri poisluettuna).

    Hauskaa tässä on, että koko sijoittaminen ei millään tavalla vaikuta nykyiseen elintasooni huolimatta koroista ja kaikesta muusta roskasta. En tosin ole satavarma myöskään siitä, onko tuo FIRE sitten lopulta osaltani se ”oikea” ratkaisu, mutta onpahan sitten ainakin varallisuutta. Rahastosijoittamiseen sain kipinän blogistasi, josta toki kiitos.

    TL;DR tulen todennäköisesti saavuttamaan FIRE:n vaikken siihen aktiivisesti pyrikään ilman, että se vaatii muita toimenpiteitä, kuin aloittamisen.

    Vastaa
    • Hienoa kuulla, että Alexandrian tapaaminen johti kuitenkin sijoittamisesta kiinnostumiseen! Hyvä tosin, ettei Alexandrian tuotteisiin 😀 Ja kuvasit juuri sen kauneuden siinä, että säästää itselleen ja elää järkevästi sekä sijoittaa säännöllisesti. Vaurastumiseen ei tarvita sen enempää – loppupeleissä se on juuri noin yksinkertaista, kuten itsekin kuvasit. Vaurastumista ja sijoittamista on mystifioitu liian pitkään ja onneksi tämä kulttuuri on Suomessakin hitaasti, mutta varmasti muuttumassa.

      Vastaa
  11. Itsellä ikää 42, ja duunarin palkasta säästetty niin että osinkoja tulee 4xenemmän mitä perheen menoista oma puolikkaani. Taisi joskus 8 vuotta sitten osingot ylittää menot.
    Yhtään en ole osannut nauttia rahoista, se vähän harmittaa. Nyt töissä saa ennätysmäärän palkkaa, niin ei järkeä lopettaa. Ja ainakin isompaan asuntoon hyvä säästää rahaa, mutta ei siihenkään ihan pakko olisi jos myisi tämän vanhan.

    Mitenkään erityisen hyvä tuuri ei osakkeiden kanssa ole ollut, mutta pienet menot. Esimerkiksi asumisen menot 65e/kk, eli puolet yhtiövastikkeesta. Samaan aikaan köyhä siskoni maksaa vuokraa 860e/kk. Vähän ihmetyttää välillä että miten varakkaan kaikki menot on vähemmän mitä köyhän opiskelijan pelkkä vuokra.

    2 vuotta tuntunut ettei säästöt kasva, mutta onneksi osingot kasvaa kun tankannut osakkeita lisää.

    Vastaa
    • Onneksi elämää on vielä paljon jäljellä 42 iänkin jälkeen ja rahasta ja sen tuomasta vapaudesta on hyvin aikaa opetella nauttimaan! Mielestäni ei ole tarpeellistakaan opetella nauttimaan rahan kuluttamisesta aidosti turhaan, vaan vain löytämään se oma tapa, jolla raha voi tuoda elämään hyvää sisältöä. Usein paras tapa tähän on juuri se oman ajan lisääminen. Ja mikäs sitä töissä, jos ne oikeasti miellyttäviä ovat ja antavat elämään sisältöä.

      Jos töissä kuitenkin on vain rahan takia, vaikka passiiviset tulot kulut ovat ylittäneetkin jo aikapäiviä sitten, voisi olla ihan hyvä koettaa katsella muita tapoja elää – ja vaikka veroprogressiota hyödyntäen kokeilla esimerkiksi lyhyempää työviikkoa – tällöin tulot eivät välttämättä edes laske niin paljoa, mutta aikaa jää huomattavasti enemmän!

      Vastaa

Jätä kommentti