Onnellinen elämä. Mistä se koostuu? Ei ainakaan vähäisestä kulutuksesta, säästämisestä sekä sijoittamisesta? Väärin. Se koostuu juuri siitä. Ja tämän kirjoituksen luettuasi ymmärrät miksi.
Ehkä yleisin kommentti, mitä näen säästämisen vähättelyssä on klassinen lausahdus ”käärinliinoissa ei ole taskuja”. Tällähän käytännössä tarkoitetaan sitä, että kun kuolet, et tee rahalla mitään. Maallinen varallisuus ei siirry kuolemanjälkeiseen elämään. Tärkeintä on näyttää kauniilta ja rikkaalta tässä hetkessä ja nyt.
Kun elämää nähneiltä ihmisiltä kuitenkin kysytään, mitä he katuvat elämässään eniten, on vastaus poikkeuksetta aina sama. En viettänyt läheisten ihmisten kanssa tarpeeksi aikaa. Kukaan ei jäänyt kaipaamaan sitä uusinta iPhonea, mitä ei tullut ostettua tai isompaa asuntoa, jossa tuli asuttua. Saati Facebook tai Instagram tykkäyksiä, joita ei saanut. Kuolinvuoteellaasi et tule selaamaan Instagramin feediäsi viimeisen kerran vaan toivottavasti olet läheistestesi ihmisten kanssa siinä hetkessä.
Ähäkutti, saatat ajatella tässä kohtaan. Jos maallisella mammonalla ja esineillä ei ole mitään väliä kuoleville, miksi sitten säästäisinkään!? Tähänkin on erittäin yksinkertainen vastaus. Koska aika on rahaa – ja toisinpäin. Säästämällä, sijoittamalla sekä saavuttamalla taloudellisen riippumattomuuden, saat itsellesi juuri sitä, mitä muut ihmiset olisivat halunneet enemmän – aikaa läheistesi kanssa. Aikaa tehdä juuri sitä mitä haluat, juuri silloin kuin haluat. Samalla pystyt myös toteuttamaan unelmiasi, joihin sinulla ei muuten olisi aikaa tai energiaa päivätyösi ohessa.
Hedonistinen adaptaatio
Miksi ihmiset sitten kuluttavat rahansa yleensä jo ennen seuraavaa palkkapäivää, ja juoksevat työelämän oravanpyörässä koko elämänsä eläkkeeseen saakka? Syynä tähän on se, että suurin osa ei ajattele arkikäyttäytymistään, vaan seuraa laumaa kuten lampaat.
Toinen ryhmä – joka on etenkin erittäin yleinen omassa sukupolvessani – miettii paljon onnellisuuttaan. Onnellisuus on nykyään in ja kaikki haluavat olla entistä onnellisempia. Onnellisuus on kuitenkin lähes poikkeuksetta pinnallista ja usein onnellisuus sama asia kuin, miltä asiat näyttävät. Ihmiset ovat olleet aina pinnallisia, mutta sukupolveni myötä pinnallisuus on noussut uudelle tasolle.
Miten sukupolveni siis tavoittelee onnellista elämää? Vastaus tähän löytyy siitä arjesta, joita me kaikki elämme. Uusi puhelin, tykkäykset Instagramissa tai muussa somessa, kivannäköinen ruokalautanen, matkailu – kaikki mikä näkyy ulospäin ja jonka voin jakaa sadoille tai tuhansille tuntemattomille tai hyvänpäiväntutuille.
Muisteleeko oma sukupolveni siis kuolinvuotellaan kaikkia puhelimia, joita tuli ostettua tai kivannäköisiä ruokalautasia tai kaikkia niitä tuhansia tykkäyksiä, mitä tuli saatu somessa? Tiedät vastauksen, koska pelkkä ajatus vaikuttaa täysin vastenmieliseltä.
Tämän takia sukupolveni tuntuukin olevan entistä enemmän hukassa sen kanssa, miten saavuuttaa onnellinen elämä. Lisäksi tämän takia sukupolvellani onkin entistä enemmän masentuneisuutta ja muita mielenterveysongelmia ja nuoremmilla ei mene yhtään sen paremmin.
Ja tämä johtuu suurelta osin juuri tästä jatkuvasta harhaisesta onnellisuuden tavoittelusta, jossa koko itsetunto on rakentunut vieraiden ihmisten Instagram-tykkäyksiin. Nykyään vaikka on masentunut, sosiaalisessa mediassa voi näyttää hetken menestyneeltä, onnelliselta.
Kaikki tämä ihmisen epälooginen ja itseään vahingoittava käyttäytyminen selittyy psykologisella termillä nimeltä hedonistinen adaptaatio. Suomeksi hedonistinen adaptaatio tarkoittaa mukavuuksiin ja ylellisyyksiin tottumista. Tämä selittää lähes kaiken nykymaailman ääliökapitalistisesta meiningistä ja sen, miksi niin moni vaihtaa uuden puhelimen, television tai auton vuosittain tai lähes vuosittain, hinnalla millä hyvänsä – vaikka lainarahalla.
Hedonistinen adaptaatio on yksinkertainen ilmiö. Otetaan esimerkiksi matkapuhelin, joissa uudistumissykli monella Apple-käyttäjällä on hämmentävä vuosi (ihan oikeasti 1000 euroa vuodessa uuteen puhelimeen). Kun ostat uuden puhelimen, saat hetken onnnellisuuden tunteen. Totut muutokseen kuitenkin parissa viikossa ja uusi puhelin tuntuu aivan yhtä mitättömältä kuin ennenkin. Ja miksipä ei tuntuisi, teet sillä edelleen täysin samoja asioita kuin olet tehnyt viimeiset viisi vuotta.
Jos kuitenkin minä, jolla on 30 tuuman televisio, menen kaverilleni, jolla on 60 tuuman TV olen vaikuttunut joka kerta kun näen sen. Samalla kaverini on kuitenkin jo turtunut TV:n suuruuteen, ja suunnittelee entistä isomman TV:n ostoa – vain, koska hän kuvittelee, että sillä olisi jotain väliä. Kun ei totu koko ajan isompaan ja parempaan, oppii myös arvostamaan isompaa ja parempaa enemmän. Mikäli juokset ja saavutat koko ajan isomman, paremman ja kauniimman, et lakkaa missään kohtaa haluamasta lisää. Juokset tyydytyksen perässä hautaasi saakka.
Tämä selittääkin sen miksi suurin ihmisistä kuluttaa rahansa kaikkeen aivan järjettömään ja turhaan. Riittää, että tuotteesta tulee hetken tuntemus, että se vaikuttaa uudelta. Tämä ei paranna kenenkään elämänlaatua, mutta antaa samanlaisen onnellisuuden ruiskeen millisekunniksi kuten saatu Facebook tykkäys. Tämä millisekunnin onnellisuusharha on yleensä tarpeeksi siirtämään tämän turhakkeen kauppakoriin. Ja ainoa taho, joka tästä oikeasti hyötyy on kyseisestä turhaketta myyvä taho.
Ostajalla se ei muuta elämästä muuta kuin pankkitilin saldon pienemmäksi. Sama psykologinen ilmiö esiintyy myös vanhassa totuudessa, että ruoho on vihreää aidan toisella puolella. Jos saisimme ruohon aidan toiselta puolelta itsellemme, parin päivän päästä ruoho näyttäisi vähemmän vihreältä.
Älä ole Zombie – valitse onnellinen elämä
Hedonistinen adaptaatio tekeekin suurimmasta osasta meistä zombieja, jotka juokevat hetken onnellisuusruiskeiden perässä. Koska olemme niin kiireisiä juoksemaan millisekunnin kestävän onnellisuuden perässä, emme ole koskaan oikeasti onnellisia. Unohdamme, mikä on oikeasti tärkeätä. Materia ei tee kenestäkään meistä aidosti onnellista – valta omaan ajankäyttöömme tekee.
Jos et vieläkään usko, todiste kaikesta tästä löytyy myös vuosittaisista ”onnellisimmat kansalaisuudet” mittauksista. Kuten aina, pohjoismaat (mukaan lukien Suomi) löytyvät lähes poikkeuksetta top10:stä. Suurin osa tästä selittyy sillä, että pohjoismaalaiset ovat lähtökohtaisesti vaatimattomia.
Jos olet aidosti onnellinen tai rikas, ei sinulla ole minkäännäköistä tarvetta jakaa sitä sosiaalisessa mediassa tai muutenkaan. Koska se ei tee sinusta sen onnellisempaa. Et tunnista Suomessa todennäköisesti miljonääriä kadulla. Hän on todennäköisesti se, jolla on tylsimmännäköiset vaatteet ja joka on vähiten säväyttävä. Hänellä on mitä todennäköisimmin onnellinen elämä, koska hänellä ei ole tarvetta todistaa muille mitään.
Usein taas henkilöt, jotka ovat kauniita, näyttäviä ja käyttäytyvät sen mukaan, ovat usein huomattavasti vähävaraisempia ja todennäköisesti vielä vähemmän tyytyväisempiä elämäänsä kuin tavallinen tuulipuku, joka ihailee hemaisevaa fitness-tyttöä ruudun toiselta puolelta. He juoksevat pikavipistä pikavippiin ja palkkapäivästä palkkapäivään kohti orastavaa konkurssia. Heillä on tarve todistaa jotain ulkopuolelle. Heiltä puuttuu onnellinen elämä ja avaimet sinne.
Mitä nopeammin ymmärrät nämä faktat, sitä nopeammin olet henkisesti rikas, taloudellisesti riippumaton ja onnellinen.
Tätä sanomaa olen yrittänyt myös työkavereilleni toitottaa, kun ovat kysyneet miksi säästän ja sijoitan. Mikään asia ei ole yhtä arvokasta kuin aika ja lisää aikaa tehdä mitä haluat saat vain rahalla. Olenkin monta kertaa kysynyt heiltä, että mitä tekisitte, jos teidän ei tarvitsisi käydä töissä? Lähes poikkeuksetta vastaus on matkustaminen, läheisten tai lasten kanssa ajanviettäminen tai harrastaminen. Kuitenkaan ajatustakaan ei käytetä siihen, että miten lisää aikaa voitaisiin saada näitä asioita varten.
PS. Itsekin piti kirjoittaa hyvin samanlaisesta aiheesta, mutta taidanpa siirtää sen julkaisua hieman myöhemmäksi. 😀
Aihe on onneksi niin laaja, että pelkästään tästä aiheesta saisi monta eril näkökulman blogitekstiä aikaiseksi! Kertomasi on hyvä esimerkki siitä, kuinka epäloogisia ja urautuneita monet ihmiset ovat. He tekevät, miten on opetettu, vaikka tekisi mieli tehdä jotain muuta. Kaikki ihmiset nauttivat kuitenkin pohjimmiltaan aika samanlaisista asioista, joten on ihmeellistä, että sen useampi ei näitä aidosti tavoittele vaan jatkaa oravanpyörässä juoksemista.
Näinhän se on. Säästäminen ja sijoittaminen kannattaa, koska palkinto (ja myös matka) on niin hyvä (taloudellinen riippumattomuus). Suosittelen.
Maalista en vielä tiedä, mutta matka on ollut ennen kaikkea opettavainen ja mukava tähän mennessä.
Täysin samaa mieltä! Toivottavasti asiaan on tulossa muutosta nyt kun piensijoittaminen on useiden blogien ja median ansiosta enemmän esillä. Tosin varsinaisten kulutusmuutosten tekeminen lähtee jokaisen ihmisen omasta halusta.
On tutkittu, että esimerkiksi tupakoija tarvitsee valistusta/kehotusta tupakoinnista luopumiseen keskimäärin seitsemältä eri taholta ennen kuin tupakoijan omat aivot alkavat raksuttaa ja pohtia tupakoinnin hyötyjä vs haittoja.
Uskon, että säästämisen aloittamisesta kiinnostuminen vaatii samalla tavalla kannustusta useammalta taholta ennen kuin muutoksia henkilön käyttäytymisessä tai ajatusmaailmassa alkaa tapahtua.
Ja jollekin se voit olla juuri sinä tai minä joka laittaa ne muutoksen pyörät pyörimään, joten jaksetaan puhua taloudellisen riippumattomuuden ja unelmien saavuttamisen puolesta jatkossakin!
Kiitos kommentista! Tuota tupakkajuttua en ollut kuullutkaan! Mielenkiintoista ja kaikenpuolisin realistiselta kuulostavaa. Uskon, että aivan totta myös tässä oman talouden hallinnassa. Usein ihminen ei usko jos joku on eri mieltä, mutta kun huomaa, että koko ympäristö alkaa olla eri mieltä, on usein hyvä aika vähintäänkin reflektoida omaa ajatusmaailmaansa. Tässä tilanteessa tämä ilmiö on harvinaisen hyvä.
Toivon todellakin, ettei kaikkien näiden kirjoitusten tekstit mene aivan hukkaan vaan saisi inspiroitua edes yhden ihmisen elämään onnellisempaa ja taloudellisesti turvallisempaa elämää!
Ilman sijoituksia en olisi uskaltanut lähteä tälle opintovapaalle, joten oli erittäin hyvä juttu säästää ja sijoittaa 🙂
Jep, jo muutaman vuoden järkevällä säästämisellä pystyy antamaan uskomattoman paljon vapautta ja rauhaa omaa elämään. Muutama vuosi kuitenkin tuntuu ihmisen elämässä niin pitkältä ajalta monelle, ettei siihen pystytä.
Hyviä pohdintoja, samanlaisia mietteitä minullakin. Olen huomannut työssäni tuon, että rahoillaan leveilevät yleensä juuri ja juuri selviytyvät veloistaan… Itse olen jo yli vuoden ollut osittaisella hoitovapaalla ja nyt miehenikin jäi opintovapaalle. Nautimme täysillä lisääntyneestä vapaa-ajasta! Samalla yritämme säästää, jotta voimme jatkaa näin mahdollisimman pitkään.
Juurikin näin! Omassa lähipiirissäni ei onneksi velalla eläviä kauheasti ole (paitsi opiskelijakaverit, mutta se on pakosta, ei sen takia, että olisi uusi Audi :D). Aika on rahaa. Ja raha on aikaa. Tasapaino on hyvä löytää.