Onnellisuus – mistä se syntyy ja mikä sen tappaa?

Suomalaiset ovat olleet maailman onnellisinta kansaa tutkimusten mukaan noin vuosikymmenen verran.

Jos suomalaiselta kuitenkin kysyy, lähes kukaan ei tunnista tätä. Mekö? Onnellisia?

The Guardian ihmetteli tätä ja teki erinomaisen jutun suomalaisten onnellisuudesta muutama vuosi takaperin. Kirjoittaja tuli kokemuksensa perusteella siihen, että suomalaisten onnellisuus ei olekaan onnea niin kuin yleensä sen tunnistamme. Vaan onni on ennen kaikkea tyytyväisyyttä arkeen.

Tänään pohdinkin asiaa vähän syvemmin. Mitä onni ja onnellisuus oikeasti on? Ja johtaako sanat itse asiassa harhaan siitä, mitä ihmisen oikeasti pitäisi tavoitella hyvään elämään päästäkseen? Vai kannattaako sitä tavoitella ensinnäkään?

Suomalaiset olivat maailman tyytyväisin kansa

Ei pelkästään onnellisuutta, mutta myös suomalaisten tyytyväisyyttä on tutkittu jatkuvasti. Kansalliset tyytyväisyystilastot – ja kyselyt eivät olekaan erityisen mediaseksikkäitä, joten ne harvemmin esille nousevat, vaikka Kalevi Sorsa-säätiö niitä on jo yli vuosikymmenen tehnyt.

Tulokset ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja kansainvälisten vertailujen osalta ehkä ennalta-arvattavia. Suomalaisten tyytyväisyys elämäänsä on ollut vuosikymmeniä korkealla tasolla, mutta vuoden 2020 jälkeen koettu hyvinvointi on heikentynyt poikkeuksellisen paljon. Miksi?

Syitä on monia, jotka koskettavat arkeamme. Isoimpana korona, Ukrainan sota, inflaatio- sekä korkopiikit. Koko 2020-luku on ollut etenkin Suomelle, mutta maailmalle myös katastrofia toisensa perään. Suomi on kuitenkin kärsinyt tästä erityisen paljon, koska samalla kun Euroopan ja USA:n talous nousee, Suomen talouden pohjat ovat kovempia kuin muilla ja myös nousu tuntuu kiduttavan vaikealta.

Numerot ovatkin aika karuja. Vielä vuonna 2016 noin 82 % suomalaisista koki onnellisuutta melko usein tai jatkuvasti, ja luku pysyi varsin korkeana aina vuoteen 2020 asti. Vuosien 2022 ja 2023 vaihteessa osuus oli kuitenkin enää 57 prosenttia – Ukrainan sodan alettua ja korkojen noustua. Taloudella ja ostovoimalla onkin merkittävä merkitys ihmisten onnellisuuteen.

Merkittävintä on se, että etenkin harvoin onnellisuutta kokeneiden osuudet vastaajista kasvoivat merkittävästi vuoden 2020 jälkeen. Hyvin harvoin tai ei koskaan onnelliseksi itsensä kokeneiden osuudet kasvoivat n. 7,8%:sta 12%:iin vuosien 2020 ja 2022 välillä. Samansuuntainen trendi näkyy myös kysyttäessä elämän tyytyväisyyttä. Onnellisuus ja tyytyväisyys on heikentynytkin viimeisten vuosien aikana kaikissa ihmisryhmissä – eniten tämä on kuitenkin heikentynyt nuorilla.

Sama nuorten suomalaisten nuorten tyytymättömyyden lähes katastrofaalinen lisääntyminen näkyy myös Nuorisobarometrissa pidemmällä aikavälillä, kuten Ylen juttu vähän aikaa sitten hyvin avasi.

Käytännössä oma ikäluokkani (91:set), olivat yli tuplasti tyytyväisimpiä elämäänsä kuin nykynuoret. Jotain on mennyt äärimmäisen pahasti pieleen. Kuvaavaa oli viikon alussa tehty juttu Joelista (24v), joka oli omien sanojensa mukaan ylpeästi työtön. Jos luki kuitenkin juttua tarkemmin, niin oikeastihan ongelma oli se, että omaa juttua ei ollut löytynyt. Käyttipä Joel myös kammoamaani sanaa, josta nuoret kuitenkin paljon puhuvat eli ”unelmatyö”. Todellisuudessa kukaan meistä ei tiedä, mikä unelmatyömme on, koska emme tiedä 99% työtehtävistä, millaisia ne oikeasti ovat. Pelkästään unelmatyön jahtaaminen tuottaakin ongelmia.

Tyytyväisyys tuleekin usein siitä, että on tarpeeksi. Sanoisin, että tyytyväisyys on ennen kaikkea taloudellinen ja infrastruktuurinen asia – eli kuluttaminen ennen kaikkea perustarpeisiin. Palvelut toimivat, vettä tulee hanasta ja katto on pään päällä. Sinulla on ruokaa rahaa ja elämään. Tässä Suomi olikin pitkään ehdotonta maailman huippua – juuri tasapuolisesti kaikille. Monen mielestä jopa liian tasapuolisesti.

Itse asiassa kun ”positiiviset tunteet” kysymystä kysyttiin samaisessa onnellisuusraportin kyselyssä, niin Suomi oli vasta sijalla 36. Negatiivisten tunteiden kokemisessa Suomi taas oli 7. eli suomalaiset kokivat negatiivisia tunteita huomattavasti vähemmän kuin muut. Tämäkin viittaa Suomessa ennen kaikkea tyytyväisyyteen.

Suomi on yksinkertaisesti toimiva yhteiskunta – ja sen tietää esim. kuka tahansa, joka on joutunut tekemään samoja byrokraattisia asioita, jotka Suomessa ärsyttävät, missä tahansa muussa maassa. Parannettavaa on huikeasti, mutta kyseessä onkin suhteellisuuskisa.

Mutta entä onni ja onnellisuus. Mitä ne itse asiassa ovat?

Onnellisuus on hetkiä – sekä kulttuurisidonnaista

Kuten kirjassani Vaurastu viisaasti kirjoitan, koska elämme niin kulutuskeskeisessä maailmassa, liian moni meistä uskoo, että kuluttaminen tuo onnea. Todellisuudessa kuluttaminen tuo onnea vain perustarpeiden – ja hieman sen yli. Raha toimiikin parhaiten huolen poistajana, ei onnen lisääjänä.

Mitä enemmän kuluttaa, sitä vähemmän raha itse asiassa pystyy tuottamaan onnea, kiitos hedonisen oravanpyörän. Ja isoin ongelma onkin se, että ns. ”perustarpeet” ovat monella hukassa ja usein rima niiden osalta on aivan liian korkealla.

Tämä johtuu osaltaan siitä, että käytännössä kuin ihan biologisestikin, ei ole mahdollista olla koko ajan onnellinen. Ja tämän takia onnen jahtaaminen on itse asiassa itsetuhoista. Mitä enemmän onnea jahtaa tietoisesti tai epätietoisesti teoillaan sekä ostoksillaan, sitä vähemmän oikeasti on onnellinen ja sitä vähemmän elää.

Onnellisuuteen mielestäni parhaan näkemyksen antaakin eri kulttuurit ja se, miten erilaiset kulttuurit onnen kokevat. Onni on useimmiten hetkiä. Onni onkin siitä mielenkiintoista, että monessa eri kulttuurissa ja kielessä sille saattaa olla täysin omia sanoja ja merkityksiään. Onni voikin olla eri kulttuureissa esimerkiksi:

Tanskan hygge: Mukava, lämmin ja turvallinen yhdessäolon tunne. Esimerkiksi kynttilät, ystävät, viltti ja tee syksyiltana. Eli onni arjen pienestä onnesta ja levollisuudesta.

Ruotsin lagom: Ei liikaa eikä liian vähän. Lagom on ajatus siitä, että tasapaino elämässä tuo onnea.

Norjan Friluftsliv: eli tunne vapaudesta luonnossa ja, että luonnossa oleminen tuo syvää hyvinvointia ja onnea.

Japanin ikigai: eli syysi herätä aamulla. Ikigai on lähellä elämän tarkoitusta tai asiaa, joka tekee elämästä merkityksellistä.

Saksan Schadenfreude: Kaikille tuttu vahingonilo.

Espanjan Sobremesa: Sobremesa on se hetki, kun ruokailun jälkeen jäädään pöytään juttelemaan pitkään ilman kiirettä yhdessäolosta nauttien.

Italian Dolce far niente: Suoraan käännettynä tekemättömyyden makeus. Eli nautinto siitä, ettei tee mitään.

Sanskritin Ananda: Syvä henkinen autuus tai sisäinen ilo, joka ei riipu ulkoisista asioista kuten vaikka kuluttamisesta ja materiasta.

Ja niin edespäin. Nämä esimerkit itse asiassa koskettavat vain pintaa ja esimerkkejä on valtavasti enemmän ja Harvardin tutkija Tim Lomas onkin löytänyt 400 sanaa 80 eri kielestä, jotka kuvaavat onnellisuutta eri hetkissä ja kulttuureissa.

Onnellisuussanat voikin jakaa karkeasti kahteen ryhmään.

1. Niihin, jossa onni tulee syvältä itsestä.

2. Niihin, jotka syntyvä ulkoisista asioista tai muista ihmisistä.

Ja tämä oikeastaan sisältää myös tärkeimmän onnen. On onnea, joka tulee siitä, että tunnet itsesi ja teet itsellesi tärkeitä asioita. Ja toinen puolikas syntyy muista ihmisistä, kokemuksista ja asioista.

Onni ei synny sitä jahtaamalla

Oikeasti onnea onkin pohdittu oikeastaan siitä lähtien, kun ihmisellä on aikaa ollut asiaa pohtia. En usein onnesta ja onnellisuudesta kirjoita, koska uskon siihen, että elämme jo nykyään liian yksilökeskeistä elämää ja usein olisimme onnellisempia, jos emme vain tuijottaisi niin paljon omaa napaa, vaan miettisimme miten voimme auttaa muita. Onnellisuuden etsiminen on paradoksaalista myös ns. ”oikein” keinoin, koska se on usein puhtaasti itsekästä ja lähtee vääristä lähtökohdista.

Koenkin, että onnellisuudesta ja sen tavoittelusta on tullut omalla tavallaan pieni pakkomielle yhteiskunnassamme, josta johtuen olemme itse asiassa karanneet kauemmaksi onnellisuudesta. Se, kun ei tule melkein missään muodossa sitä jahtaamalla, koska se juoksee aivan yhtä nopeasti karkuun.

Otetaan käytännön esimerkki. Suurin osa meistä tulee onnelliseksi rakkaiden ja hyvien ystäviemme seurasta vaikka illallisella.

Mikä on paras tapa sabotoida tämä onnellinen hetki? Pyrkiä tekemään siitä kaikin keinoin tietoisesti mahdollisimman täydellinen ja onnea tuottava ja keskittyä vain tähän täydellisyyden tavoitteluun illallisen aikana. Mitä enemmän onnea pyrkii vaikka tässä tilanteessa tavoittelemaan tietoisesti, sen vähemmän olet oikeasti läsnä. Ja huoleton läsnäolo oli se sitten hyggeä tai sobremesaa on se, mistä onni näistä hetkissä oikeasti muodostuu.

Jos täytyy keskittyä yhteen asiaan, mikä tekee onnelliseksi, on se nykyisen onnellisuudentavoittelun antiteesi. Harvardissa on tehty valtavasti onnellisuustutkimusta (ja se onkin yksi tutkituimpia alueita psykologiassa), mutta yksi asia on noussut ylitse muiden. Mikä on yksittäinen vahvin ennustaja pitkän aikavälin onnelle/tyytyväisyydelle/hyvinvoinnille? Se ei ole materia, se ei ole raha – vaan läheiset ihmissuhteet.

Ei ole mielestäni siis sattumaa, että korona oli se, missä Suomestakin alamäki alkoi kunnolla. Vuodet 2020 ja 2021 olivat suurimmalle osalle suomalaisista taloudellisesti parhaita pitkään aikaan, mutta siitä huolimatta jo silloin laskua tapahtui – koska eristäydyimme muusta maailmasta.

Tähän päälle meille tarjottiin muutaman vuoden päästä heikoin taloudellinen tilanne pariinkymmeneen vuoteen Ukrainan sodan ja inflaation myötä, joka alkoi viemään suurelta osalta suomalaisia myös perustarpeita ja näin syömään myös tyytyväisyyttä.

Näin vuonna 2026 koen, että moni yksilökeskeinen asia (kuten sosiaalinen media, etätyön lisääntyminen jne.), on syönyt huomaamatta ihmisten onnellisuutta. Niin kätevää ja aikaa säästävää kuin vaikka etätyö on, se on syönyt ihmisiltä yhden elämän merkittävimmistä kasvotusten nähtävistä yhteisöistä. Tämä korostuu etenkin, jos on aloittamassa työuraansa (joka näkyy myös nuorten pahan olon nousuna muiden asioiden ohessa) sekä jos on vaihtamassa työpaikkaa. Uskon, että 5-10 vuoden päästä tutkimukset osoittavat tämän selvästi, nyt aikaa on mennyt vielä liian vähän, että ilmiö olisi niin selvästi nähtävissä.

Oma neuvoni onnen tavoitteluun onkin yksinkertainen. Löydä ensin sisäinen rauha ja oma juttusi. Ja löydä sitten yhteisöjä tämän tai muun asian ympärille. Mitä enemmän jaat oikeassa elämässä muiden ihmisten kanssa, sen enemmän saat. Onni tulee kaiken tämän jälkeen sivutuotteena, ei päätavoitteena.