Osinkoaristokraatti on ehkä yksi väärinkäytetyimpiä termejä sijoitusmaailmassa. Tämän päivän kirjoituksessa korjaankin pari (omasta mielestäni) väärinymmärrystä osinkosijoittamiseen liittyvästä termistöstä ja pyrin avaamaan sen, miksi osingonkasvulla on väliä ja miten pystyt rakentamaan salkun, joka tuo jatkuvasti kasvavaa osinkovirtaa – jopa laman yli.
Osakemarkkinat kun menevät välillä ylös ja välillä alas, mutta jos rakennat oikeasti laadukkaan osinkosalkun, osinkosi jatkavat kasvua, vaikka pörssikurssit romahtaisivat! Kunhan omistat oikeasti laadukkaita yrityksiä sekä osakkeenomistajaystävällisiä yrityksiä.
Osinkokasvun yritysten luokittelua
Usein taloudellista riippumattomuutta passiivisilla tuloilla epäillään siitä yksinkertaisesta syystä, että kun pörssilasku tulee, laskevat myös osingot samassa tahdissa. Tämähän ei ole totta. Paitsi jos sijoituksesi ovat 100%:sesti Suomen markkinoilla, jota en suosittele kenellekkään. Maantietellisestä jakaumasta on pidettävä huolta sijoittamisessa myös osinkojen takia.
Yhdysvalloista löytyykin osinkoaristokraatteja. osinkohaastajia, osinko sitä ja tätä, jolla nimellä kutsutaan yrityksiä, jotka ovat kasvattaneet osinkojaan vuodesta ja talouskriisistä toiseen.
Tietyissä yrityksissä kurssit ovat laskeneet kriisien mukana, jolloin on ollut järjettömän hyvä aika ostaa kyseisen yrityksen osakkeita ja toiset taas ovat viis veisanneet markkinaromahduksista. Seuraavassa muutama selitys termistöstä yksinkertaistettuna.
Osinkohaastaja (Dividend Challenger)= Yritys, joka on kasvattanut osinkoaan 5-9 vuotta peräkkäin.
Osinkokokelas (Dividend Contender) = Yritys, joka on kasvattanut osinkoaan 10-24 vuotta peräkkäin.
Osinkoaristokraatti/osinkomestari (Dividend Aristocrat/Dividend Champion) = Yritys, joka on kasvattanut osinkoaan vähintään 25 vuotta peräkkäin.
Osinkokuningas (Dividend King) = Yritys, joka on kasvattanut osinkoaan vähintään 50 vuotta peräkkäin
Suomennokset ovat suurimmalta osin allekirjoittaneen, koska kaikille yllämainituille termeille ei käsittääkseni ole virallisia suomennoksia, joita yleisesti käytetään osinkoaristokraattia lukuunottamatta. Ongelma johtuu siitä, että Suomessa ei ole yhtään yritystä, joka olisi maksanut kasvavaa osinkoa paljoa yli 10 vuotta!
Suomessa ei siis ole yhtään yritystä, joka on päässyt Osinkokokelas tasolta eteenpäin yhdysvaltalaisella asteikolla. Tämä jo itsessään pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että jos haluat jatkuvasti kasvavaa osinkoa vuosikymmenten päähän, on aika suunnata katseet Suomen pörssistä poispäin.
Katsotaan siis hieman esimerkkejä jokaisen yritysluokan yrityksistä ja miten ne ovat kasvattaneet osinkojaan vuosien läpi alimmasta kastista alkaen. Käytän osingonmaksuvuotena ja määränä, sitä vuotta kun rahat ovat tulleet osakkeenomistajien tilille, ei sitä, milloin yritys on ne rahat tienannut.
Osinkohaastaja (Dividend Challenger) – Elisa
Osinkohaastaja on siis yritys, joka on nostanut osinkoaan 5-9 vuotta peräkkäin. Tällaisia yrityksiä löytyy Suomen pörssistä jonkun verran, koska finanssikriisin jälkeen hyvin hoidetut liiketoiminnat ovat kasvaneet vuodesta toiseen. Ja koska finanssikriisistä alkaa olla nyt aika tasan 10 vuotta, suurin osa osingonkasvattajista kolkuttelee nyt osinkohaastajan ja osinkokelaan ovia.
Katsotaan siis, miten osinkohaastaja Elisan osinko on kehittynyt euroissa vuosien varrella. Järkevää on aloittaa vertailu pari vuotta ennen finanssikriisiä, koska silloin näemme, miten osinkohaastajat ja osinkokelaat eroavat niiden yläpuolella olevista yrityksistä.
Kuten näemme, Elisa pysäytti osinkonsa kasvattamisen finanssikriisin myötä ja leikkasikin hetkeksi sitä aika rajusti. Tämä tehtiin vain varmuuden vuoksi, koska Elisa ei ole kauhean syklinen yritys ja oikeasti Elisa olisi voinut kasvattaa osinkoaan vaikka vain sentin, jos se olisi osinkokasvuputkea halunut vaalia. Johto ei kuitenkaan ollut tästä kiinnostunut, joten osinkoa leikattiin erittäin rajusti, kunnes yleiset talouden näkymät selkiytyivät.
Viimeiset 5 vuotta Elisa on taas nostanut osinkoaan ja nousu jatkui myös tänä vuonna. Kohta osinkoa jaetaankin saman verran kuin huippuvuotena 2008, jolloin osa osinkoa oli oikea osinko ja osa pääomanpalautusta. Myös vuodet 2012-2014 kuvaavat sitä kuinka suomalaisille pörssiyhtiöille jatkuva osinkokasvu ei ole merkittävä tekijä – Elisa olisi pystynyt nostamaan osinkoaan vuodesta toiseen vaikka sentillä, mutta päätti sen sijaan pitää osingon samassa 3 vuotta ja sen jälkeen nostaa kerralla 2 senttiä, ja sen jälkeen 8 senttiä.
Elisan voitonjakopolitiikkan mukaan Elisa hakaa 80–100 prosenttia edellisen tilikauden tuloksesta. Tämä jättää yrityksen johdolle mahdollisuuksia kerätä kassaa mahdollisiin investointeihin (tiputtamalla voitonjako 80% tuloksesta) ja toisaalta nostaa osingonjakoa kun tulos paranee.
Elisa onkin perinteinen suomalainen firma siinä, että se ei pyri voitonjakopolitiikassaan kasvavaan osinkoon vaan yksinkertaisesti tiettyyn %-osuuteen tuloksesta. Kuten kohta näemme, suomalaisen ja amerikkalaisen yrityksen osingonjakofilosofioissa on suuria eroja.
Melkein Osinkokokelas (Dividend Contender) – Nordea
Tietääkseni viime vuosi oli ensimmäinen kerta kun Suomeen listattu yritys oli kasvattanut osinkoaan 10 vuotta putkeen. Tämä yritys olisi voinut olla kun melkein osinkokokelaan tittelin saanut Nordea, olisi voinut kasvattaa osinkoaan yli 10 vuotta putkeen.
Tällaiseen putkeen ei ole Suomessa pystynyt kuin muutama yritys (esim. Huhtamäki). Syynähän tähän on yksinkertaisesti se, että olemme eläneet nyt 10-11 vuotta ”hyviä” aikoja – ainakin liiketoimintojen puolesta aina siitä lähtien kun finanssikriisi maailmaan iski vuonna 2007.
Melkein osinkokokelas Nordean osinkohistoria euroissa onkin seuraavanlainen viimeisen 15 vuoden ajalta.
Nordea koki Elisan kohtalon ja osinkoa leikattiinkiin n. 60% finanssikriisin myötä. Heti kuitenkin leikkauksen jälkeen osinkoa alettiin taas nostamaan. Sitten iski kuitenkin eurokriisi ja Nordea joutui taas leikkaamaan osinkoaan. Eurokriisistä selvittyä Nordea kuitenkin pamautti kerralla 2013 sellaisen korotuksen, että osinko melkein tuplaantui. Nordealla olisi siis periaatteessa ollut rahkeet kasvattaa osinkoaan 11 vuotta putkeen, mutta EU-alueen pankkimaailman sääntelyjen takia, tämä ei ole mahdollista, jonka takia graafi näyttää aika heittelehtivältä.
Pankeilla tulee usein sääntelijät (Euroopan Keskuspankki tai Jenkeissä Jenkkien viranomaiset) vastaan siinä, kuinka paljon osinkoa voidaan nostaa, koska pankilla kuten Nordealla tai Citigroupilla täytyy olla tietty määrä likvidiä varallisuutta, jotta ne pysyvät pystyssä myös huonoina taloudellisina aikoina äkillisten kriisienkin kohdalla.
Kuten aiemmin mainitsin, Nordean osingonjakostrategiassa/ voitonjakopolitiikassa on mainittu, että osinkoa on tarkoitus kasvattaa absoluuttisesti vuodesta toiseen. Nyt kuitenkin Q2 tulosjulkistuksessa Nordean johto totesi, että osinkopolitiikkaa päivitetään lokakuun tulojulkistuksen jälkeen.
Tulevat vuodet näyttävätkin onko tämä aito muutos suomalaisessa yritysmaailmassa, vai muutetaanko Nordean voitonjakopolitiikkaa jo tämän vuoden Q3:lla kohtaa jälleen perinteisemmäksi ”Suomen malliksi”, jossa maksetaan tietty prosenttiosuus voittona ja kasvua ei enää tavoitella. Toivottavasti ei, todennäköisesti kyllä ja samalla todennäköisesti tulossa on myös osingonleikkaus sen sijaan, että osinkoa kasvattettaisiin 0,70 euroa/per osake tasolle.
Kaiken tämän takia Nordea onkin ehkä parhaita esimerkkejä siitä, miksi osinkotitteleillä on oikeasti väliä. Usein yritykset, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan 20 vuotta, laskevat osinkoaan vasta kun liiketoiminta heikentyy merkittävästi. Se, että on nostanut osinkoaan 20 vuotta kertoo kuitenkin liiketoiminnan kestävyydestä, joten tällaiset yritykset ovat usein vähemmän riskisiä sijoituksia.
Nordean kaltainen yritys voi maksaa korkeaa osinkotuottoa, mutta on myös todennäköisempää, että osinko heittelehtii vuodesta toiseen eikä kasva tasaisesti. Tämä voi olla monelle sijoittajalle stressaavaa, koska sijoittaja ei saa tarkkaa näkymää siitä, mihin suuntaan yritys on oikeastaan menossa.
Päivitys vuonna 2020: Nordea leikkasi osinkoaan koronan myötä, kuten suomalaisilla yrityksillä on tapana, eikä se enää ole osinkokokelas. Jälleen hyvä todistus siitä, että suomalaisia firmoja ei keskimäärin jatkuvan osinkokasvun toivossa kannata salkkuun hankkia.
Osinkoaristokraatti/osinkomestari (Dividend Aristocrat/Dividend Champion) – McDonald’s Corporation
Euroopassa joku on keksinyt, että osinkoaristokraatin titteliin riittäisi 10 vuoden osinkokasvu. Suomessa ja muualla Euroopassa on aivan yhtä vanhoja yrityksiä kun Amerikassa, joten tässä ei mielestäni ole mitään järkeä. Ihan vain senkin takia, että taloudellinen nousukausi voi hyvinkin kestää yli 10 vuotta (kuten viime aikoina on nähty) ja osinkoaristokraatin tittelin pitäisi mielestäni tarkoittaakin jotain. Mieluiten sitä, että yritys pystyy nostaa osinkojaan myös huonoina aikoina.
Jos olet osinkoja maksava yritys ja et ole pystynyt kasvattamaan osinkoja finanssikriisin pohjilta joka vuosi, ei kyseessä ole selkeästi osinkosijoittajan arvinen yritys. 10 vuoden aika on yksinkertaisesti liian lyhyt osinkoaristokraatti tittelin ansaitsemiseksi.
Osinkoaristokraatti onkin terminä mielestäni usein väärinymmärretty ja ylikäytetty. Osinkoaristokraatti-nimitystä käytetään myös usein väärin arkikielessä, koska alunperin osinkoaristokraatti tarkoitti vain yritystä, joka on kasvattanut osinkoaan 25 vuotta JA on Jenkkien S&P500 osakeindeksissä.
Osinkomestareita taas ovat kaikki yritykset, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan yli 25 vuotta, mutta ne eivät ole tarpeeksi isoja markkina-arvoltaan päästäkseen S&P500 indeksiin. S&P500 indeksissä on siis markkina-arvoltaan suurinta 500 yhdysvaltalaista yritystä.
Mutta mikä yritys sitten olisi aito osinkoaristokraatti, eli se on kasvattanut osinkojaan yli 25 vuotta ja kuuluu S&P500 indeksiin? Yksi tällainen on yksi kaikkien aikojen parhaimmista sijoituksistani – eli McDonald’s.
McDonald’s kertoo itsestään yksinkertaisesti nettisivuillaan sijoittajille: ”Siitä lähtien kun McDonald’s on maksanut osinkoa (vuodesta 1976 lähtien), on McDonald’s myös kasvattanut osinkoaan joka vuosi.” Tämä tekee 43 vuotta peräkkäistä osingonkasvua! Ja kaikki mitä sinun on pitänyt tehdä, on omistaa McDonald’sin osaketta tänä aikana ja olla tekemättä mitään.
McDonald’sin osinkohistoria dollareissa näyttää viimeiseltä 15 vuodelta seuraavalta.
Kuten kuviosta näkyy, ei finanssikriisi edes näy McDonald’sin osinkokasvussa. Yhtiöllä oli ylipäätänsä 2000-luvun alussa ongelmia kasvunsa kanssa, joka hidasti osinkokasvua hieman, mutta nyt ongelmat on selätetty ja McDonald’s kasvattaa osinkoaan jälleen komeaan tahtiin.
McDonald’s onkin malliesimerkki siitä, että osingot eivät laske kun pörssit laskevat kunhan sijoitat oikeasti laadukkaisiin liiketoimintoihin JA yrityksiin, jotka ovat osakeomistajaystävällisiä.
Kun katsot McDonald’sin osingon määrää, huomaat, että finanssikriisin taitteessa (2007-2009) McDonald’s nosti ensin varovaisesti osinkoaan, jonka jälkeen se fleksasi oikein kunnolla ja nosti osinkoaan rajusti vuosien 2008 ja 2009 välillä, vaikka taloudessa oli muuten epävarmaa. Tämä oli signaali osakkeenomistajille yrityksen johdon luotosta liiketoimintaan ja vuodesta 2009 McDonald’sin osakkeen arvo onkin noussut n. 400% – ja päälle osingot, jotka ovat kasvaneet n. 150%.
Sanoisin, että Elisan ja Nordean liiketoiminnat ovat laadukkaita. Tämän takia olen molempia yrityksiä omistanut vuosien varrella. Vaikka osingon kasvattamisen tärkeys osakkeenomistajille on noussut esiin suomalaisissa firmoissa vasta viime vuosina, en pidätä hengitystäni seuraavan laman tullessa.
Saattaa hyvinkin olla, että kaikki suomalaiset yritykset leikkaavat osinkonsa heti kun tulee heikot ajat ja voitonjakopolitiikka muutetaan tilanteeseen sopivaksi. Ja juuri tämän takia omista sijoituksistani suurin osa on Yhdysvaltain pörssissä ja juuri siksi jokaisen meistä pitäisi hajauttaa maantieteellisesti sijoituksemme – sijoitimme sitten suoriin osakkeisiin tai indeksirahastoihin.
McDonald’s on ollut ylivoimaisesti salkkuni parhaita suoriutujia koko viimeiset 7 vuotta, kun olen sitä omistanut ja mikä parasta, se on todennäköisesti erittäin suhdannevaihteluista kestävä (roskaruuan kulutus ei kauheasti laske huonoinakaan aikoina).
McDonald’s on myös kasvattanut osinkoaan jo 43 vuotta putkeen. Enää siis 7 vuotta ja McDonald’s liittyy arvokkaaseen seuraan.
Osinkokuningas (Dividend King) – The Coca-Cola Company
Seuraavaksi arvokkaaseen seuraan nimeltä osinkokuninkaat. Osinkokuninkaat ovat siis yrityksiä, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan yli 50 vuotta putkeen vuodesta toiseen. Kyseessä on siis pakko olla aivan järjettömän laadukas ja ajaton liiketoiminta. Ja sitä suurin osa osinkokuninkaista on. Otetaan esimerkiksi, ehkä tunnetuin osinkokuningas kaikista – The Coca-Cola Company.
Coca-Cola Company on korottanut osinkoaan 55 vuotta putkeen. Se on kaksi kertaa niin kauan kun minä olen elänyt! Aivan järjetön suoritus yritykseltä kuin yritykseltä. Coca-Colan osinkokasvu dollareissa näyttääkin viimeiseltä 15 vuodelta seuraavalta.
Coca-Colan kuvio muistuttaakin paljon osinkoaristokraatti McDonald’sia siinä, että tätä graafia katsomalla et tietäisi, että olemme eläneet järjettömän taloudellisen laskukauden vuosien 2007-2009 välissä. Mielestäni onkin ”laatuyhtiöitä” ja sitten oikeita laatuyhtiöitä osinkosijoittajan näkökulmasta. Coca-Cola Company kuuluu jälkimmäisiin.
”Laatuyhtiöitä” ovat yritykset, jotka menestyvät kovaa kun on hyvät ajat ja tulevat myös kovaa alas kun tulee vaikeat ajat. Oikeat laatuyhtiöt jatkavat hidasta strategista kasvua vuodesta ja maailman tilanteesta vähät välittämättä. Ja vain näitä yrityksiä omistamalla voi oikeasti nukkua yönsä hyvin.
Valoa tunnelin päässä (ehkä) myös suomalaiselle osinkosijoittajalle
Suomalaisetkin yritykset ovat kuitenkin viime vuosina muuttaneet itseään osakkeenomistajaystävällisempään suuntaan. Erittäin pitkään suomalaiset osakkeet maksoivat osinkonsa vain kerran vuodessa, josta on syntynyt nimitys osinkokevät. Yhdysvalloissa yritykset taas ovat maksaneet osinkoa 4 kertaa vuodessa jo vuosikymmeniä.
Menemättä syvemmälle tähän aiheeseen ja sen syihin, on kuitenkin mukavaa huomata, että myös suomalaiset yritykset ovat muuttumassa vähitellen amerikkalaiseen suuntaan osingonmaksun suhteen. Ja kehitys on ollut nopeaa pelkästään sinä aikana kun olen itse sijoittanut.
Kun aloitin sijoittamisen finanssikriisin aikaan, Suomessa ei ollut yhtään pörssiyritystä, joka maksoi osinkoaan monta kertaa vuodessa järjestelmällisesti, vaan kaikki yritykset maksoivat osinkonsa kerran vuodessa maalis-toukokuun kohdalla.
Tänä vuonna Suomen pörssissä on jo yli 10 yritystä, jotka maksavat osinkoa monta kertaa vuodessa! Ja joka vuosi tulee yksi, kaksi lisää. Tämä on enemmän kuin tervetullut muutos suomalaiselle osinkosijoittajalle, koska vuoden aikana saadut osingot jakautuvat tasaiselle aikajaksolle ympäri vuoden.
Tämän lisäksi tämä on mielestäni merkki isommasta asennemuutoksesta suomalaisissa osakeyhtiöissä ja uskon, että myös tasaisesti kasvavaa osinkoa arvostetaan enemmän jatkossa myös suomalaisissa yrityksissä. Moni suomalainen yritys onkin ottanut viime aikoina osinkopolitiikassaan kantaa kasvattaa osinkoa vuodesta toiseen absoluuttisesti (Esim. Tieto, Nordea ja Capman).
Ennen suomalaisilla yrityksillä oli tapana vain maksaa tietty %-osuus voitoista ulos osinkoina, joka johti siihen, että hyvinä aikoina maksettiin korkeaa osinkoa ja huonoina aikoina huomattavasti vähemmän. Osingot saattoivat heitellä vuodesta toiseen arvaamattomasti ja tämä ei ole osinkosijoittajalle koskaan hyvä merkki.
Uskon, että tämä on niitä harvoja asioita, joita Jenkeissä tehdään oikeasti paremmin ja, että hitaasti, mutta varmasti myös Suomessa olemme onneksi siirtymässä tätä mallia kohden. Valoa tunnelin päässä siis on myös suomalaisille osakesijoittajille, vaikka kehitys varmasti vaatiikin vielä toisen vuosikymmenen. Loppujen lopuksi osinkopolitiikan pysyvyys tullaan kuitenkin mittaamaan vasta seuraavassa taantumassa, koska se silloin jyvät erotellaan aina akanoista osinkokasvattajien piirissä.
Yhteenveto
Kuvat kertovat enemmän kuin 1953 sanaa. Pelkästään suomalaisten ja yhdysvaltalaisten yritysten osinkohistoriakuvia katsomalla, huomaa fundamentaalisen eron näiden maiden yritysten osakeomistajakulttuurissa.
Jos haet aidosti kasvavaa vuosittaista osinkovirtaa – kuten allekirjoittanut – on merkityksellistä onko sijoittamasi kohde osinkoaristokraatti, -kuningas tai jotain matalampaa kastia. Tästä johtuen selvästi yli puolet omistuksistani onkin Atlantin toisella puolella olevissa yrityksissä.
Jos haluat aidosti kasvavaa osinkokasvua salkkuusi suosittelen vahvasti menemään merta edemmäs kalaan ja tutustumaan etenkin Yhdysvaltain pörssin yrityksiin – numerot kun puhuvat puolestaan.
Mitä mieltä sinä olet osinkokasvattajien termeistä ja mitkä ovat sinun lempi-osingokasvattaja yritykset?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Olen tämän saman lukenut useita kertoja ja ymmärrän kauniin ajatuksen kasvavien osinkojen takana, mutta silti ihan kaikki ei aukea.
Spekuloidaampa hiukan. Nordea laskee ensi vuonna osinkoa 0,69€ -> 0,5€ eli n. 8,9% -> 6,5% ja muuttuu osinkoaristokratiaa hakevien silmissä yhtä halutuksi hankinnaksi kuin käytetty vessapaperi.
Cola Cola nostaa osinkoaan kohta sadatta vuotta peräkkäin 2,15% -> 2,151%. Ja kansa hurraa?
Ihan mielenkiinnosta. Oletko katsonut näitä Suomen pörssissä isoja taloja, onko heidän laman aikana laskeneet osinkoprosentit olleet koskaan yhtä huonoja kuin Jenkkiaristokraattien korkeimmillaan?
Jos sijoitan satasen niin kyllä oikeasti mieluummin jännitän, että saankohan ensi vuonna vitosen vai kympin setelin, kuin otan varman kakkosen kolikon.
Eikös sijoituspotin kartutusvaiheessa nimenomaan kannattaisi laittaa ”all in” Suomiosakkeisiin ja vasta osingoilla eläessä hakea rapakon takaa kapeaa vaikkakin kasvavaa leipää? Kun se korkoa korolle jne.
Tämä vain oma ajatelmani aiheesta, ei kannata ottaa turhan vakavasti. Teen monia muitakin ”virheitä” raha-asioissa mm. maksan asuntolainaa etuajassa pois, vaikka koron kohdalla tällähetkellä lukee 0,04%. Laina on vain asia josta en satu oikein tykkäämään, osingot erityisesti Suomiosakkeista kyllä maistuvat makealle.
Hyvää kommentointia! Eipä meistä kukaan ole 100% looginen rahan kanssa, itsekin maksan juuri asuntolainaa ja opintolainaa pois nopeammin kuin sitä olisi absoluuttisesti järkevää. Koetan kuitenkin opetella olla stressaamasta lainasta niin paljoa ja hidastamaan vähän lainanmaksuni vauhtia lähitulevaisuudessa.
Itse kysymyksesi on itseasiassa erittäin tärkeä ja aiheellinen kysymys kun osinkoaristokraateista puhutaan. Jenkkiaristokraateista puhuttaessa, jokaisella on omat suosikkinsa. Itsellä salkussani on näistä AT&T:tä (jonka yield nykyhinnallakin on 6,5% – aivan järjetön tuotto rahaa tahkovalle osinkoaristokraatille) sekä juuri tuota Mäkkäriä, jonka arvostus on noussut korkeaksi, mutta toisaalta sijoitukseni on 170% plussalla ja tähän päälle kaikki saamani osingot…
Osingonkasvattamisesta puhuttaessa pitää mielestäni muistaa juuri se, kuinka loogisia sijoittajia me ihmiset keskimäärin olemme. Jenkeissä puhutaan yleensä SWAN-osakkeista (eli nuku yösi hyvin osakkeista) ja juuri tässä osinkoaristokraattien kauneus piileekin. Vaikka tulisi finanssikriisi joka romahduttaa kursseja 50% ja leikkauttaa osinkoja rajusti, osinkoaristokraatit eivät leikkaa osinkoja eikä niiden kurssikaan laske yleensä niin paljoa. Tällaista osaketta on paljon helpompi olla myymättä laskumarkkinassa kuin sellaista putoavaa puukkoa, joka tuntuu laskevan nollaan kun pörssiromahdus iskee. Luotettavuus onkin osinkokuninkaallisten tärkein elementti. Myös historiallisesti niiden kokonaistuotto on huomattavasti indeksiä korkeampi.
Jos haluaa viedä tuota ajatusleikkiä sijoituspotin kasvattamisesta maksimiin, kannattaisi keskimäärin vain sijoittaa kasvuosakkeisiin, koska 5-10% tuotot eivät tunnu siinä kauheesti kun Amazon nousee 1000%. Mutta kasvuosakkeissa ja Suomi-osingoissa on sama ilmiö – kun kaikki päättyy hyvin, on tulos parempi – mutta riskit ovat korkealla tuotolla AINA isompia. Osinkoaristokraateilla saa niin
En ole tutkinut tuota kysymääsi asiaa, mutta pakko myöntää, että se olisi aika mielenkiintoista tutkia. Ongelma on vaan siinä, että yieldi aika pitkälti määräytyy jokaiselle sijoittajalle sen mukaan, millä on sitä ostanut. Oman McDonald’s sijoitukseni osinkotuotto on 5,3%, mutta jos ostaisin sitä tänään, olisi yieldi 2,2%. Mutta jälleen, osinkotuotto kasvaa ja aivan kuten korkoa korolle ilmiössä, aikanaan McDonald’sin yieldi on 10% minulle ja kasvaa koko ajan, samalla kun Suomi-osakkeet heiluvat edestakaisin.
Yhtälö ei ole millään tavalla yksinkertainen, mutta kun puhutaan kokonaistuotosta osinkoaristokraatit ovat ainakin historiallisesti olleet paras vaihtoehto. Ja itse arvostan kasvavaa osinkoa enemmän kuin heiluvaa ihan pelkästään senkin takia, että mikäli ajattelin passiivisilla tuloilla tavoitella taloudellista riippumattomuutta, ei siinä ole varaa siihen, että jonain vuotena tuloistani katoisikin yhtäkkiä puolet.
Jatkuva kasvattaminen luo myös sen tapauksen että osinkoa ei uskalleta kasvattaa paljoa hyvän tuloksen aikaan ettei joudu laskemaan tai pitämään samana ehkä muutaman vuoden päästä olevana heikompana aikana. Jos rahalle ei ole järkeviä käyttökohteita, niin miksi yritys hilloaisi niitä tilillään? Eihän tavallisen sijoittajankaan tuottamattomana kannattaisi rahojaan makuuttaa tilillä. Myönnän kyllä että vähän on hiusten halkomista, kyllä itsellekin ennustettava osingonkasvatus on mieleinen asia sijoituskohteessa
Jos kyseessä on oikeasti laadukas yritys, ei tuolle osinkokasvun himmailulle ole tarvetta. Se taas on eri asia, jos on yritys, joka on aidosti syklinen ja jonka kassavirta ei ole tarpeeksi tasainen ja silti se pyrkii absoluuttiseen osingonkasvuun. Jos esim. jokin teräsyhtiö pyrkisi absoluuttiseen osingonkasvuun, voisi sille yksinkertaisesti vain nauraa, koska ala on niin syklinen. Ja toisaalta sentinkin korotus osinkoon on parempi kuin sentinkään leikkaus!
Mielestäni ei koskaan saa sekoittaa yritysten, kotitalousten ja valtion talouksia keskenään. Nämä kaikki kolme toimivat niin eri logiikalla. Yritykset saattavat joutua tekemään aivan erilaisia investointeja kuin kotitaloudet, jonka takia rahaa hillotaankin tileillä. Esim. yrityskauppa on huomattavasti mukavampaa tehdä edes osittain käteisellä kuin, jos ostaisi pelkällä velalla.
Yritystoiminnassa kaikki investoinnit kuitenkin keskimäärin ovat niin isoja ja isoja kertainvestointeja tarvitsee tehdä yksinkertaisesti usein, jos haluaa pitää yrityksen elinvoimaisena vuosikymmenten läpi. Iso kassa mahdollistaa kovatkin suunnanmuutokset tarpeen tullen. Ja noh, valtio ja sen velkalogiikka onkin sitten aivan oma eläimensä.
Kiinnostava juttu. Entäs osinkoa jakavat ETF:t? Onko jenkki-ETF:ien bännäämisen jälkeen saatavilla enää kunnollisia osinkokone-rahastoja esim. Saksasta, vai kannattaako suosiolla alkaa osakepoimimaan Cokista ym? Hajautusta ja kuluja lähinnä mietiskelen. Kuukausittain tippuva osinko kuulostaisi motivoivalta, vaikka kvartaaleittaankin käy toki.
Jos haluaa osinkoja kerätä, olen kyllä poikkeuksetta silloin yksittäisiin osakkeisiin sijoittamisen kannalla, nuo ETF:t antavat kuitenkin sen verran pientä osinkoa (yleensä 1-3%:n tasolla).
AT&T:n, Realty Income Corporationin tai McDonald’sin kaltaiset firmat usein antavat korkeampaa osinkoa ja parempaa arvonkasvua kuin geneerinen osinkorahasto. Toki ulkomaillesijoittamisen kulut ovat välittäjästä riippuen korkeammat suorilla osingoilla, mutta itse pidän sitä silti järkevämpä kuin osinkorahastoihin sijoittamisen.
Kasvava osinko kuulostaa loistavalta taikuudelta. Mutta olet hoennut monesti, että indeksirahasto voittaa parhaatkin sijoittajat. Miksi sijoittaisin osinkoa kasvattavaan osakkeeseen, jos indeksirahasto on tuottavin?
Aloittelijan kysymys: mistä voisin seurata osingon kasvuja? Mistä tunnistaa sen, että osakkeet jakavat osinkoja?
Suora osakesijoittaminen tosiaan on harvemmin taloudellisesti järkevää vs. indeksirahastoon sijoittaminen. Moni (minä mukaanlukien) kuitenkin tykkää sijoittamisesta niin paljon, että haluaa siksi sijoittaa suoriin osakkeisiin, vaikka se ei välttämättä ihan maksimaalista tuottoa saisi. Ja indeksirahastot sisältävät sisällään luonnollisesti myös osinkoja ja yrityksiä, jotka maksavat laskevaa/nousevaa osinkoa. Järkevintä on siis sijoittaa indeksirahastoihin, jos sijoittaminen kuitenkin alkaa kiinnostaa paljon, osinkokasvustrategia voi olla ihan hyvä strategia.
Yleensä yritysten omilta nettisivuilta löytyy niiden osinkohistoria sekä osinkostrategia (esim. kuinka paljon tuloksesta pyritään maksaa osinkoina). Keskimäärin suomalaisiin yrityksiin ei tosiaan kannata sijoittaa, jos haluaa oikeasti kasvavaa osinkoa ja suurin osa osinkoja kasvattavista yhtiöistä löytyy Jenkkilästä. Kannattaa esim. googlata ”dividend aristocrats” ja google antaa aika nopeasti listan yrityksistä, jotka ovat kasvattaneet osinkoja kymmeniä vuosia – ja alkaa etsimään niistä mielenkiintoisia, jos tosiaan suoriin osakkeisiin haluaa sijoittaa.