Pankkikriisi jatkuu – kaksi viikkoa myöhemmin

Viikko sitten kirjoitin noin kaksi viikkoa alkaneesta orastavasta pankkikriisistä, joka lähti yhdysvaltalaisesta Silicon Valley Bankista. Pyrin avaamaan syitä ja seurauksia SVB:n kaatumisen takana mahdollisimman tarkasti ja selkokielisesti viime viikon tekstissäni, joten mikäli et ole tekstiä lukenut tai muuten tilanteen tasalla suosittelen lukemaan Silicon Valley Bankin romahdusta käsittelevän tekstini ennen tätä tekstiä.

Minulla oli tunne, että jatkoa oli seurattavissa aika pian, joten en edes pyrkinyt käymään kaikkea läpi kyseisessä kirjoituksessa. Kirjoitinkin viime viikolla: Tällä hetkellä olemmekin tilanteessa, missä moni pyrkii tunnistamaan samankaltaisia pankkeja profiililtaan kuin SVB:n, mutta fakta on, että tämä on parhaimmillaan vain itseään toteuttava lupaus. Jos ihmiset tunnistavat ”heikossa” kunnossa olevat pankin ja vetävät rahansa ulos sieltä, aiheuttaa tämä talletuspaon ja kaataa pankin pelkästään paniikin takia. Pankit kun eivät kaadu, elleivät ihmiset panikoi.

Ja missä olemmekaan viikkoa myöhemmin. Juurikin tässä tilanteessa, jossa heikkoja pankkeja on alettu tunnistamaan ja ihmiset ovat alkaneet siirtämään etenkin Yhdysvalloissa talletuksiaan ”heikoista” pankeista ”vahvoihin” pankkeihin. Tänään jatkankin tarinaa siitä, mihin viimeksi jäätiin ja mitä viime viikkona on tapahtunut sekä mitä tulevaisuudessa on odotettavissa.

Heikot pankit, vahvat pankit

Pankkimaailmassa on sanonta, josta on monta versiota, mutta idea on seuraava. Jos pieni pankki menee konkurssiin, on se kyseisen pankin osakkeenomistajien ja asiakkaiden ongelma. Kun iso pankki menee konkurssiin, on se koko pankkijärjestelmän ongelma (ns. systeemipankki, josta viime tekstissäkin kirjoitin). SVB oli toiseksi isoin pankki Yhdysvaltain historiassa, joka meni konkurssiin, mutta se ei ollut vielä systeemipankin kokoa, vaan lasketaan ns. ”pieneksi” pankiksi.

Kun Yhdysvaltain viranomaiset ryntäsivät pelastamaan kuitenkin myös SVB:n asiakkaat, SVB käytti tätä mielenkiintoisesti hyväkseen. Kun kaikki talletukset oli Yhdysvaltain viranomaisten puolesta vakuutettuja yli perinteisen 250 000 dollarin, mikä muihin pankkeihin pätee, SVB alkoi markkinoimaan itseään ”koko järjestelmän turvallisimpina pankkina”, jotta ihmiset lopettaisivat rahan nostamisen SVB:n tileiltä.

Ja oikeastihan tämä oli aivan totta, SVB:lla oli korkeampi vakuutus asiakkaiden talletuksille kuin koskaan aiemmin ja korkeampi kuin monella muulla samankokoisella kilpailijalla. Tämä ei kuitenkaan näytä kasvattaneen luottamusta SVB:hen vaan todennäköistä on, että SVB loppupeleissä myydään kokonaisuutena jollekin toiselle pankille. First Citizens-pankki on jo kiinnostuksensa SVB:stä ilmaissut.

Entäs sitten ne vahvat pankit? Vahvat pankit ovat siis niitä, jotka ovat järjestelmän ongelmia kaatuessaan. Pankkien vahvuus ei siis tule niiden vakavaraisuudesta, vaan siitä, ettei globaalilla pankkijärjestelmällä ole varaa antaa näiden pankkien kaatua Lehman Brothersin tavoin. Tällainen on esim. klassikkopankkien klassikko Bank of America, joka sai viikossa yli 15 miljardin dollarin edestä uusia talletuksia SVB:n kaatumisen jälkeen. Bank of America on systeemipankki tai ns. too-big-to-fail -pankki, jonka kaatuminen veisi koko globaalin talouden vessanpöntöstä alas mukanaan vuoden 2008 finanssikriisin tavoin.

Pienemmistä pankeista esimerkiksi Yhdysvaltalainen First Republic on edelleen konkurssiuhan alla ja tullaan todennäköisesti tulevana viikkona kauppaamaan jollekin isommalle pankille. Yhtiö sanoi olevansa vakavarainen, mutta samalla leikkasi osinkonsa nollaan. Toisaalta yhtiö sai 30 miljardin edestä talletuksia isoilta pankeilta (Yhdysvaltain valtion pyynnöstä) menneellä viikolla, jotta pankit esittäisivät luottamuksensa järjestelmään. Samanlaisia kauppoja ja kommervenkkejä tullaan näkemään tulevina viikkoina enemmänkin Yhdysvalloissa erityisesti pienten pankkien kärsiessä talletuspaosta.

Aivan hetken näyttikin siltä, että kun SVB oli pelastettu ja ihmiset valuivat isoihin pankkeihin, vain tietyt pienemmät Yhdysvaltalaiset alueelliset pankit olisivat vaarassa kaatua – tai tulla syödyksi isojen pankkien toimesta, jotka sitten pystyvät ostaa jäljellä olevan asiakaskunnan osan halvalla. Kuten aina historiassa, jos yhdellä pankilla on ongelmia, voit olla varma, että mätäpaiseita järjestelmässä ei ole vain yksi, vaan todennäköisesti enemmän ja seuraavaksi kummia alkoi kuulumaan Euroopasta.

SVB saaga loppuu, Credit Suissen saaga alkaa

Alkaa on ehkä vähän väärä sana väliotsikossa, koska Credit Suisse on ollut ongelmissa käytännössä viimeiset 15 vuotta, mutta jotenkin sitä on onnistettu tekohengittää kaikki nämä vuodet. SVB:n jälkeen vuorossa onkin lähinnä rahanpesussa, oligarkkien, pimeän rahan ja muun sveitsiläisen pankkiperinteen noudattamisessa kunnostautunut Credit Suisse, joka kaikkien meidän harmiksemme on systeemipankki n. 500 miljardin euron taseensa kanssa.

Viime viikolla alkoikin siis näyttämään siltä, että SVB ja Signature Bank eivät jää viimeisiksi kaatujiksi, vaan myös Euroopassa pankeilla on ongelmia rajujen korkojennostojen ja muiden ongelmien seurauksena. Kaikki lähti siitä, kun Credit Suisse julkaisi tiedotteen, jossa se kertoi löytäneensä ”olennaisia heikkouksia” sen sisäisessä taloudellisen raportoinnin valvonnassa kahdelta viime vuodelta. Ajoitus oli aika katastrofaalinen.

Samanaikaisesti markkinoille tuli tieto siitä, että pankki oli pyytänyt lisärahoitusta sen suurimmalta omistajalta – Saudi National Bankilta. Saudit olivat kieltäytyneet lisärahoituksen antamisesta moneen eri asiaan viitaten (kuten siihen, kuinka tuskallista on omistaa yli 10% pankista ja siitä aiheutuvista regulaatiovaatimuksista sijoittajalle – nyt saudit omistivat 9,9% pankista). Pankki pyytää rahoitusta ja ei saa sitä, paniikki oli valmis.

Credit Suissen ongelmat ovatkin omalla tavallaan samanlaisia, mutta omalla tavallaan erilaisia kuin SVB:llä. Credit Suissen tulos on ollut heikolla kantamalla jo pitkään, mutta puhtaasti pääomaregulaatiolukuja katsoen pankki oli vakavarainen, kuten suurin osa Euroopan isoista pankeista.

Kuten mainitsin viime tekstissä, tällä ei kuitenkaan ole mitään väliä, jos asiakkaat alkavat siirtämään varojaan pois toisiin pankkeihin – ja Credit Suissen kohdalla tämä laajempi talletuspako oli itse asiassa alkanut jo viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. SVB:n ongelmat vain kiihdyttivät Credit Suissen asiakkaiden talletuspakoa (n. 10 miljardia euroa ulos päivässä) yhdessä Credit Suissen valvontajulkistuksen jälkeen ja samalla Credit Suissen CDS (Credit Default Swap) eli luottoriskijohdannaisen hinta räjähti kattoon.

CDS hinnoittelee yhtiön maksukyvyttömyysriskin markkinan mukaan – eli mitä korkeampi CDS:n hinta on, sitä korkeammaksi markkinat ennustavat yhtiön konkurssiriskin. Kun markkinat panikoivat, aiheutti tämä luonnollisesti isomman paniikin, jota Credit Suissen toimitusjohtaja pyrki rauhoittamaan.

Löysinkin huvittavan ja pelottavan lausevertailun Credit Suissen toimitusjohtajan rauhoituspuheista.

Credit Suisse Ceo: We Are A Strong Bank And Overshoot All Regulatory Requirements (15.3.2023)

“Our capital position at the moment is strong.” Lehman Brothersin CFO 5 päivää ennen kaatumista vuonna 2008.

Kun pankin johtaja sanoo näin, tiedetään, että on tosi kyseessä. Luottamus asiakkaiden toimesta on menetetty ja luottamuksen voittaminen pankin taseen vahvuutta kehumalla on usein viimeinen oljenkorsi.

Mites tämä vahva pankki Credit Suisse siis voi nyt vain viisi päivää myöhemmin tästä lausahduksesta? Ensin Sveitsin keskuspankki antoi apurahoitusoptiota Credit Suisselle (samana päivänä kun kyseinen lentävä lause toimarilta tuli ulos) n. 53 miljardin euron verran.

Lopulta neljä päivää kyseisen lauseen jälkeen toinen sveitsiläinen jättipankki UBS pakotettiin Sveitsin viranomaisten toimesta ostamaan Credit Suisse kokonaan pois pörssistä 60% halvemmalla kuin yhtiön pörssikurssi oli perjantain päätteeksi – eli yhteensä noin kolmella miljardilla dollarilla. Jonkin käsityksen hinnoittelun alhaisuudesta kertoo myös se, että Credit Suissen liikevaihto oli viime vuonna vielä n. 15 miljardia euroa.

Jotta UBS:n näin nopea Credit Suissen ostaminen onnistui, Sveitsin valtio pyrki ajamaan viikonlopun aikana läpi hätäasetuksen, jonka myötä ostokseen ei tarvitse Credit Suissen osakkeenomistajien hyväksyntää (koska käytännössähän osakkeenomistajat mukaan lukien lisärahoituksesta kieltäytyneet saudit menettäisivät tässä lähes kaiken sijoitetun pääomansa).

Mielenkiintoista on, että diilissä myös osa Credit Suissen velkojista menettää rahansa. Arviolta n. 17 miljardin arvosta Credit Suissen velkakirjoja nollautuu arvoltaan ja myös velkojille jää luu käteen. Tämä tehtiin sen takia, että yhtiön osakkeenomistajat eivät menettäneet niin paljoa (aluksi huhuttiin, että osto tehtäisiin noin yhdellä miljardilla dollarilla).

Käytännössä Credit Suisse siis pelastettiin vahvempiin käsiin ennen kuin se kaatuisi kokonaan talletuspakoon. Toisin kuin Lehmanin kanssa, tässä meni viiden päivän sijaan neljä päivää.

Ongelma näin isoissa pankeissa on se, että kukaan ei oikeasti tiedä, mitä niiden taseet sisältävät ja kuinka tarttuva talletuspako on. Eli siinä, missä UBS on ostamassa Credit Suissea, koska se on paperilla halpa ja isot jenkkipankit voivat potentiaalisesti olla ostamassa heikommassa kunnossa olevia aluepankkeja, pankkien taseista voi aina löytyä yllättäviä pommeja, joita ei onnistuta löytämään parin päivän varoitusajalla.

Tämä tekeekin nykyisestä tilanteesta niin mielenkiintoisen. Voikin olla, että nykyisellä toimintatavalla, jossa ongelmapankkeja yhdistellään toisten pankkien taseeseen, vain venytetään kriisiä ja dominoiden kaatumisen sijaan rakennetaan vain isompia dominoita, jotka sitten kaatuessaan aiheuttavat vielä vaikeammin siivottavan kriisin.

Markkinat pohtivat myös samaa, sillä aiemminkin mainittu – tällä kertaa UBS:n CDS:n – hinta lähes tuplaantui, kun sen diili Credit Suissesta vahvistettiin. Credit Suissen ostaminen siis lisää UBS:n riskiä kaatua. Maanantain aluksi UBS:n osake laski myös 10%, joten markkinat eivät arvosta UBS:n ja Credit Suissen pakkoavioliittoa oikeastaan mistään suunnasta.

Tästä kuvaavaa on myös se, että Sveitsin valtio antoi UBS:lla kaupan yhteydessä 9 miljardin dollarin verran apurahoitusta mahdollisten tappioiden imemiseksi sekä 100 miljardia dollaria ylimääräistä likviditeettiä (mahdollisen talletuspaon jatkuessa nyt UBS:stä).

Kevennyksenä todettakoon, että Credit Suissen hallituksen puheenjohtaja oli sukunimeltään Lehmann. Kahdella n:llä toki, mutta välillä kyllä tuntuu siltä, että todellisuus pitää meitä pilkkanaan.

Pankkikriisi on totta, mutta se ei tarkoita maailmanloppua

Tässä kohtaa on mielestäni selvää, että kytevä SVB:stä paljastunut pankkikriisi on jo todellinen kriisi ja tällä hetkellä viranomaiset pyrkivät vain sammuttamaan kyteviä paloja parhaansa mukaan niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.

Kuvaavaa tästä on se, että pelkästään tänä vuonna Yhdysvalloissa on kaatunut se kaksi perinteistä pankkia ja niiden mukana 319 miljardia dollaria varallisuutta. Vuoden 2008 finanssikriisissä kaatui 25 pankkia, joiden taseet olivat yhteensä 373 miljardia dollaria. Toki inflaatiota on tapahtunut 15 vuoden aikana huomattavasti, mutta nykyinen tilanne on silti kooltaan jo sellainen, ettei sitä kannata pyyhkiä maton alle.

 

Hetken haluan myös puhua pankkiregulaatiosta. Pankit ovat lähellä sydäntäni, koska olin vielä ennen vuotta 2019 paljon pankkeihin sijoittava sijoittaja (vuonna 2019 siivosin kaikki pankit pois salkustani), jonka takia olen niitä tutkinut syvällisesti sen 10 vuotta sijoittajana ja KTM:nä. Pitkään olin myös varma, että minusta tulee rahoituksen maisteri ja menen pankkiin joku päivä töihin, mutta vakuutus ja IT veivät mukanaan.

Pankkiregulaatiota kiristettiin globaalisti erittäin rajusti, jotta vuoden 2008 tapahtumat eivät koskaan enää toistuisi. On totta, että regulaatiot ovat onnistuneet siinä, että samanlaista tilannetta ei tule, mutta USA:ssa Trumpin vallan aikana kevennettiin juuri systeemipankkien taseen rajaa 50 miljardista 250 miljardiin, joka oli iso osatekijä siihen, että esim. juuri Silicon Valley Bank pystyi niin nopeasti kasvamaan lähelle tuota rajaa – ja kuten nyt tiedämme, teki sen kestämättömästi.

Tämä on klassinen virhe mikä tuntuu olevan pysyvä bugi järjestelmässä – kun asiat on hyvin, menneet unohdetaan kapitalismin alttarilla ja luotetaan siihen, että liian isoja riskejä ei enää otettaisi – ja näin tapahtumat jatkavat toistamistaan tästä ikuisuuteen.

Tiukka regulaatio on tuskallista niin pankkien liiketoiminnalle kuin osakkeenomistajille, mutta loppupeleissä suojelee pankkeja niiltä itseltään, kuten taas nähtiin. Laajoja finanssikriisejä on tullut historiassa keskimäärin 10-20 vuoden välein ja toivon todella, että tämä ei ole yksi niistä (onhan viime kerrasta jo se 15 vuotta), mutta tällä hetkellä en uskaltaisi lyödä vetoa kummankaan lopputuleman puolesta.

Miten pankkikriisi vaikuttaa osakkeisiin ja korkotasoihin?

Tapahtumat maailmalla ovat oma lukunsa, mutta miten tämä sitten vaikuttaa osakkeisiin, korkoihin ja talouteen yleensä? Se on se kaikista tärkein kysymys monelle meistä.

Pitempiaikaiset blogin lukijat muistavat, että kirjoitin jo korkojen nousun alussa, että jotain tulee hajoamaan, jonka takia en uskonut ns. ”pehmeään laskuun”, kun korkojen nousu oli ohi. Keskuspankeilla kun on taipumus nostaa korkoja pitempään kuin on tarve nykyhetken inflaatiolukuja tuijottaessa.

Uskon pankkien heilumisen olevan vain yksi oire asioista, mitkä voivat hajota tässä ennätysvelkaantuneessa taloustilanteessa, jos keskuspankit vielä jatkavat inflaatiota vastaan taistelemista koronnostoilla, vaikka muualla talous alkaa rakoilemaan jo.

Juurisyyhän ei ole nykyiset koronnostot vaan koronan aikana tehty ylimitoitetut elvytystoimet, jotka eivät toimineet epäsymmetrisessä talouskriisissä. Inflaatio on sen seuraus ja korkojen nosto on ainut tapa taistella inflaatiota vastaan. Keskuspankit ovatkin siis globaalisti selkä seinää vastaan ja äkkinäinen korkojen nosto oli ainoa vaihtoehto inflaation taklaamiseen.

Euroopan keskuspankki (EKP) jatkoi koronnostojaan viime viikolla 0,5:llä prosenttiyksiköllä ja toivon vain, että EKP ei toista vuoden 2008 virheitä, jossa korkoja nostettiin, vaikka talous oli jo matkalla syvyyksiin – tämä kuin vain kiihdyttää matkaa syvyyksiin. Myös USA:n keskuspankilta tulee korkopäätös tämän viikon keskiviikkona, joten on mielenkiintoista seurata onko nykyinen tilanne laittanut jarruja, vai edelleenkö paahdetaan eteenpäin inflaatiovalojen vielä vilkkuessa kirkkaana.

Ehkä mielenkiintoisinta tilanteessa on se, että siitä lähtien kun koronnostot alkoivat, olen ollut eri mieltä suurimman osan suomalaisten ekonomistien kanssa ja mitä olen tutkinut asiaa, näyttää siltä, että olen edelleen. OP julkaisi juuri viime viikon torstaina viikkokatsauksen, jossa yksi väliotsikko oli: ”Korot laskivat rajusti, markkinat luulevat pankkiongelman poistavan inflaatio-ongelmaa – näin ei ole”. Vaikka olen vain harrastelijasijoittaja, uskallan olla eri mieltä. Pankkiongelman eskaloituessa inflaatiohuolet todennäköisesti katoavat talouskasvun kadotessa samalla savuna ilmaan.

Jos ongelma eskaloituu ja korkojen nostoja jatketaan sokeasti inflaation takia, on edessä suhteellisen kylmää kyytiä niin taloudelle kuin ihan jokaiselle kuluttajalle. Taloudella kun ei ole tapana viilentyä hitaasti vaan äkkinäisesti, vaan kun käänne tapahtuu, se tapahtuu aina rajusti ja usein nurkan takaa. Vaikea nähdä, miksi nykyisessä tilanteessa tilanne olisi erillinen, koska nykyisetkään inflaatio- ja koronnostot eivät ollut haluttuja, hallittuja tai edes hidas ja varma prosessi.

Osakemarkkinat taas vihaavat epävarmuutta enemmän kuin mitään, joten tulevilla viikoilla todennäköisesti sahataan rajusti alaspäin ja välillä rajusti ylöspäin. Itse jatkan kuukausiostoja tavallisesti heilunnasta huolimatta ja kuten olen kirjoittanut, tässä kuussa ostan salkkuuni lisää Talenomia.

Haluan myös muistuttaa, että siihen on syy, miksi puhutaan talouden sykleistä. Talous ei toimi tasaisesti vaan syklisesti ja jokaista nousua seuraa romahdus ja toisin päin. Tylsiä aikoja markkinoilla on yllättävän vähän, vaikka joskus muutaman vuoden pätkiä voi ollakin.

Korot eivät ehkä aja enempää pankkeja konkurssiin, mutta kun kuluttajien kulutus hidastuu sekä taantuma/lama iskee, se iskee kerralla kaikkialle, jolloin on taas liian myöhäistä reagoida pelkästään koroilla, jolloin odotettavissa on jälleen rahan printtaamista ja pelastuspaketteja milloin minnekin suuntaan. Venyttämällä kriisiä pahimmassa tapauksessa stagflaatio (eli inflaation ja työttömyyden nousu samanaikaisesti talouskasvun ollessa negatiivinen) on aito vaihtoehto, koska perinteistä taantumaa ei olla valmiita ottamaan vastaan eikä kapitalismin luovan tuhon anneta tapahtua.