”Loton ennätysvoittaja kertoo kokemuksestaan matkalla R-kioskille!”
”Bitcoin-miljonääri kertoo, kuinka teki yhdessä yössä puoli miljoonaa euroa!”
”15-vuotias lahjakkuus kirjoitti kirjan viikossa!”
Jokainen on kuullut sen tarinan. Sanat saattavat vaihtua, mutta tarina pysyy samana. Joku saavutti jotain satumaisen nopeasti. Pikavoitto ja intensiiviset suoritukset tekevätkin usein vaikutuksen ja ne kiinnostavat suurta yleiösä. Ne tuntuvat kaikin puolin yli-inhimillisiltä ja herättävät monessa meissä kateuden tai ihailun tunnetta.
Se, mikä kuitenkin jää kaiken tämän pikavoittoretoriikan alle on, että jos haluat tuntea merkityksellisyyden tunnetta ja aitoa onnistumista elämässä, tarvitset pitkäjänteisyyttä et pikavoittoja. Ja todennäköisesti myös pikavoittotarinan takana on aivan järjetön määrä tunteja, joita tarina ei kerro laisinkaan. Pikavoitot elämässä kuin myös taloudellisesti jättävät useasti surkeita ihmiskohtaloita jälkeensä, mikä liian usein unohtuu.
Tänään kerronkin, miksi pitkäjänteisyys tekee todennäköisesti sinustakin onnellisemman ja henkilökohtaisen tarinan nuoruudestani, jossa näin pikavoiton seuraamukset kaikessa tyhjyydessään.
Varo mitä toivot
Kuka tahansa pystyy laihtumaan 5 kiloa kuukaudessa. Ja lihota seuraavana kuukautena 10 kiloa. Kuka tahansa voi voittaa lotossa 10 miljoonaa euroa. Ja kuluttaa tuon rahan seuraavan vuoden aikana – ja saada maksuhäiriö kaupan päälle. Ja kyseiset asiat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sama pätee kaikkeen elämässä – myös sijoittamiseen. Kun olet saanut pikavoiton jollain osakkeella, jäät janoamaan lisää ja pahimmassa tapauksessa sinuun iskee tunne, että et voi epäonnistua – olethan onnistunut aiemminkin! Maailmasta löytyy loputtomia tarinoita ihmisistä, jotka ovat onnistuneet ensin tekemään satumaista tuottoa ja sen jälkeen menettäneet kaiken – ja työnantajansakin rahat.
Lottovoittajat masentuvat ja pelkäävät kuolemaa, elokuvien lapsitähdet päätyvät päihteistä riippuvaisiksi lähes aina ja äkkijulkkikset romahtavat aivan yhtä nopeasti kuin nousevat tähdiksi. He, jotka saavat asiat nopeiten, myös menettävät ne usein nopeiten.
Usein äkkirikastuminen aiheuttaa myös samanlaisen kriisin kuin mikä tahansa negatiivinen asia läheisen kuolemasta, avioeroon tai keski-iän kriisiin. Elämä vaikuttaa usein tyhjältä. Viime aikoina olen kuullut kahdesta suomalaisesta, jotka tekivät paljon rahaa viimeisimmässä alt-coin huumassa. Ja mitä he rahalla tekivät? Lähtivät matkailemaan ulkomaille ja etsimään itseään. Mitä tekee usein yrittäjä, joka tekee monen vuoden työn jälkeen exitin monella miljoonalla? Lähtee matkalle etsimään itseään – ja perustaa sen jälkeen taas uuden yrityksen. Tai vaihtoehtoisesti vain skippaa ensimmäisen vaiheen – ja menee suoraan uuden yrityksen perustamisvaiheeseen.
Kannattaa siis varoa mitä toivoo. Jos saat pikavoiton, et todennäköisesti kestä sitä, vaikka se olisi unelmasi – ja pahimmassa tapauksessa et tule edes tyytyväiseksi tai onnelliseksi pikavoiton saatuasi – saat palkkioksi vain tyhjän olon asiasta. Asiat kuitenkin ovat täysin toisin, jos tavoittelet asiaa pitkäjänteisesti!
Pitkäjänteisyys on vaikeaa, mutta paras tapa tuntea onnistumisen ja onnen tunne
Pitkäjänteisyys on huomattavasti vaikeampaa kuin intensiivinen suoritus – koska se oikeasti vaatii sinulta enemmän. Pitkäjänteisesti tavoitellussa asiassa on kuitenkin jotain, mitä intensiivisyydellä ei vaan pysty saavuttamaan – tunne siitä, että olen oikeasti ansainnut tämän ja jonkinnäköinen täyteläisyyden tunne, jota on vaikea edes saattaa sanoiksi. Jos olet tavoitellut jotain pitkään ja saavuttanut tavoitteesi, tiedät mitä tarkoitan.
Esimerkki omasta elämästäni. Olen aiemmin maininnut, että pelasin nuorena erästä korttipeliä (joka monelle tuttu arvonnousunsa vuoksi nyt myös korona-aikana), joka oli nykyisiin e-sportseihin verrattavissa. Olin siinä ihan ok. Voitin Suomenmestaruuksia monta kappaletta. Tavoitteeni oli olla maailman paras ja parina vuonna rankingin mukaan olinkin. MUTTA.
En koskaan saavuttanut voittoa maailmanmestaruuskisoissa. Paras sijoitukseni maailmanmestaruuskisoissa oli viides. Ei huono, mutta koska tiesin, että osaamiseni riitti voittoon, ja olin panostanut harrastukseen äärimmäisen paljon nuorempana, olin aidosti turhautunut aina MM-kisojen jälkeen, koska tuuri ei koskaan tuntunut olevan puolellani maaliviivalle asti.
Eräs toinen suomalainen kuitenkin voitti maailmanmestaruuden. Henkilö, jonka kanssa olin harjoitellut, joka oli pelannut muutaman vuoden vähemmän aikaa. Kyseinen henkilö oli pelannut erittäin intensiivisesti vuoden-kaksi, kunnes pääsi maailmanmestaruuskisoihin ja voitti ne ensimmäisellä yrityksellä.
Mitä sitten tapahtui?
Kyseinen henkilö lopetti aktiivisen pelaamisen käytännössä siihen. Ja muutama vuosi myöhemmin lopetti pelaamisen kokonaan sekä myi myös promomateriaalit- sekä kortit, jotka maailmanmestari voitti n. 10 000- 15 000 eurolla. 10 000 euroa oli siihen aikaan paljon rahaa kenelle tahansa 18-vuotiaalle, mutta jo silloin itse ymmärsin, että se olisi jotain, mitä en itse tekisi elämässäni. Maailmanmestaruus oli jotain, mikä merkitsisi itselleni valtavasti, koska olin sitä niin pitkään tavoitellut – aivan kuten jokainen suomenmestaruutenikin. Ja juuri tämän takia tälläkin kirjoitushetkellä, jos nostan katseeni, katsovat suomenmestaruuspokaalini- sekä korttini minua takaisin.
Ne merkitsevät minulle valtavasti, koska vaikka mestaruuksia tuli enemmän kuin olisin koskaan voinut olettaa, on jokaisessa niissä tarina sekä kokonainen vuosi takana satoja tai tuhansia tunteja valmistelua ja harjoittelua. Ne ovat osa minua enkä koskaan tule myymään niitä, vaikka se kiihdyttäisikin matkaani taloudelliseen riippumattomuuteen huomattavasti etenkin nyt kun korona-aikana kyseiset kortit ovat järjettömässä huudossa. Korttiomaisuuteni on todennäköiseti helposti yli 100 000 euroa nykymarkkinahinnoilla, mutta koska en niistä tule todennäköisesti koskaan luopumaan, en niitä nettovarallisuuteeni laske.
En koskaan saanut tietää, miksi toinen suomalainen pelaaja voittamansa tavarat myi (tiedän, että kyse ei ollut rahan puutteesta), mutta uskon, että kaikki liittyy juuri tähän – asiat tulivat hänelle liian nopeasti, joten lopputuloksena oli vain tyhjä tunne. Tässäkö tämä nyt oli? Tyhjyys oli käsinkosketeltavaa, koska hän ei missään kohtaan kisoista palattuaankaan vaikuttanut erityisen onnelliselta tai siltä, että jotain suurta olisi saavutettu.
Entäs minä? On vaikea sanoa, olisinko itsekin lopettanut pelaamisen maailmanmestaruuden jälkeen, koska en sitä koskaan saavuttanut, mutta en usko. Lopetin lajin pelaamisen kuutisen vuotta, kun huomasin, että en saanut pelaamisesta enää samaa intoa irti kuin ennen monesta eri syystä johtuen. Nuoruusvuoden muistot tästä voitettuine Amerikanmatkoineen ja ihmeellisine tarinoineen jäävät kuitenkin elämään loppuelämäkseni.
Suurin osa meistä tarvitseekin elämäänsä hieman isomman ripauksen pitkäjänteisyyttä ja vähemmän intensiivistä suorittamista tai pikavoiton mahdollisuuksia.
Yhteenveto
Maailma tarjoaa meille tarinoita pikavoitoista ja oikoteistä, koska jostain syystä haluamme paljon erittäin pienellä panostuksella. Tämä on ihmisluonne. Kuitenkin se, mitä me kaikki tarvitsemme, on pitkäjänteisyyttä. Se on paras tapa kehittää itseään ja samalla löytää merkityksellisiä hetkiä elämään. Jos sykkii koko ajan paikasta A, paikkaan B, eikä tee mitään pitkäjänteisesti, on suuri riski siitä, että päivästä, viikoista ja kuukausista ei jää mitään käteen.
Moni on saattanut kokea tämän esim. töissä, jos on yksinkertaisesti liikaa asioita, joihin pitää keskittyä samanaikaisesti. Saattaa kulua vuosi ja oikeastaan muista yhtään, mitä olet edes tehnyt. Tämä lisää tyytymättömyydentunnetta elämään ja laittaa kyseenalaistamaan kaikkea, vaikka kaikki mitä tarvitsisi tehdä, olisi keskittyä ja hidastaa vauhtia.
Ensi kerralla kun mietit jonkun asian toteuttamista, mieti asiaa pitkäjänteisesti. Ehkä et ota tavoitteeksi juosta maratonia, vaan treenata kaksi kertaa viikossa kolmen vuoden ajan? Ehkä et pyri saavuttamaan miljoonaa euroa vuodessa, vaan 50 000 euroa vuodessa kymmenen vuoden ajan? Ehkä et ota vuoden sapattivapaata tai tavoittele FIRE:ä, vaan vaihdat työpaikkaa ja elät arkea, johon olet tyytyväinen?
P.S. Toivo Groupin listautumisanti-analyysi tulossa maanantaina niille, jotka sitä tänään odottivat!
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Hyvä postaus! Kannattaa harkita, miten tärkeänä pidät anonymiteettiäsi – tämän postauksen ja yhden aiemman postauksesi perusteella (en tarkkaa postausta muista, mutta paljastit etunimesi siinä) henkilöllisyytesi oli helppo selvittää
Kiitos! Ja hyvä huomio. Jos on lukenut blogiani pitkään ja viitsii googlata, ei se vaikeaa ole. On mukavampi kirjoitella nimimerkin takaa, mutta kuten olen kirjoitellut, nimi (ja naama) tulee esiin viimeistään silloin, jos saan sijoituskirjani maaliin aikataulussa. Tietokirjan kirjoittamista, kun mikään kustantamo ei oikein pitänyt mahdollisena nimimerkin takaa 😀 Mutta senkin jälkeen jatkan kirjoittamista varmasti nimimerkin takaa, vähän samalla tavalla kuin toinen sijoituspiireissä kirjoitteleva Random Walker, jonka tekstejä olen pitkään tykännyt lukea.
joskus taisit kertoa että olit ainejärjestön hallituksessa vuonna nakki ja keppi, ei ihan kauhean vaikea ollut kattoa netistä minkäs näkösiä naamoja hallituksessa oli ko. vuonna ja vertailla ketä oli uusia. Tällä taisi pystyä rajaamaan vaihtoehdot pariin-kolmeen naamaan ja pieni linkedin tsekkaus + yhdistäminen muihin tietoihin käytännössä toi esiin yhden nimen 🙂
Mahtavaa salapoliisityötä! Itse etenkin vuokrailmoituksia selatessani huomasin tuon saman, että kuinka helppo ihmisiä on löytää juuri vajavaisia tietoja yhdistellen – usein vaikka ihmisen digitaalinen jalanjälki olisi erittäin pieni. Samaan aikaan siistiä ja aika pelottavaa. Oma digitaalinen jalanjälki vuosien varrelta toki on niin jäätävän kokoinen, että ei yllätä, että löytyi suht nopeasti, kun tietää, mitä tietoja yhdistellä.
Tähän liittyen on pakko sanoa, että huomasin myös, että yksi yleisimpiä hakusanoja Omavaraisuushaasteeseen liittyen on ”omavaraisuushaaste kirjoittaja”, joten kaiketi se ihmisiä oikeasti kiinnostaa! Itsekin uteliaana ihmisenä ymmärrän tämän hyvin. Noh, ensi vuonna viimeistään toivottavasti tosiaan kirjan saan valmiiksi ja kaikki naamani ja nimeni saavat nähdä, joita se kiinnostaa 😀
Nyt on pakko sanoa etten tykännyt tästä kirjoituksesta. Olen periaatetasolla samaa mieltä, mutta argumenttisi eivät todellakaan olisi vakuuttaneet minua jos en olisi. Sanot että lottovoiton tuhlaaminen ja rahavaikeuksiin joutuminen olisi ”enemmän sääntö kuin poikkeus” (mikä tietääkseni on myytti, niin käy vain pienelle osalle), ja perustelet tätä väitettä iltapökäleen artikkelilla jossa on kourallinen anekdootteja ulkomailta. Anekdooteilla ei voi perustella yleistäviä väitteitä; omaisuutensa tuhlannut lottovoittaja on mielenkiintoinen uutinen, joten sellaiset tarinat nousevat pintaan, kun taas voittonsa järkevästi sijoittanut ja maltillista elämää elänyt voittaja ei kiinnosta ketään joten heistä ei uutisoida, eli pelkkiä uutisia seuraamalla voisi kuvitella että kaikki lottovoittajat tuhlaavat voittonsa vaikka niin tekisi vain 1%
Linkkasit myös Ylen uutisen väitteesi ”lottovoittajat masentuvat ja pelkäävät kuolemaa” tueksi. Tuo oli tosiaan jutun otsikko, mitta itse juttu kertoo näytelmästä joka kertoo lottovoittajista, ja yksi heistä ”ahdistuu ja pelkää kuolemaa”. Jutussa vieläpä sanotaan, että joitain tapauksia on joissa voittajan elämä meni sekaisin, mutta ”suurin osa lottovoittajien tarinoista on tasaisia”. Jutun sisältö ei tue väitettäsi, mikä saa sen näyttämään siltä, että olit etsinyt artikkelin jonka otsikko tuki ennakkokäsitystäsi, ja käytit sitä lähteenä lukematta sisältöä. Väitettä että lapsitähdistä tulee aina alkoholisteja et perustellut ollenkaan
Korttikaveristasi en osaa sanoa muuta kuin että se on taas yksi anekdootti joka ei todista mitään. Et edes varmuudella tiennyt että hän lopetti nimenomaan ”pikavoittonsa” takia, saattoihan hän vain kyllästyä lajiin
En halua olla kovin negatiivinen, kuten alussa sanoin periaatetasolla olin kanssasi samaa mieltä, mutta toivoisin että perustelisit kantasi paremmin. Anekdooteilla voi värittää tarinaa, mutta niiden lisäksi on oltava dataa, pelkät anekdootit eivät todista mitään. Tässä jutussa sopiva todiste olisi voinut olla esim jokin tutkimus jossa todetaan että niin ja niin moni lottovoittaja ajautui konkurssiin, tai kysely tutkimus jossa niin ja niin suuri osa voittajista kertoi ahdistuneensa tms. Tällä tavalla kirjoituksellesi olisi saanut painoarvoa joka saattaisi vakuuttaa lotto/bitcoinvoitosta tms haaveilevan lukijan että puhut totta etkä vain kirjoita mielipiteitäsi
Anteeksi pitkästä kommentista, toivottavasti jaksoit lukea
KIitos kommentista ja huomioista! Huomasin itsekin, että lähdin tekstiä kirjoittaessani hieman eri asiasta, mihin lopulta päädyin, haha. Syynä oli se, että asiasta oli niin paljon sanottavaa, että huomasin tekstin kasvavan liian pitkäksi, jos alan kaikkia kulmia käyttämään. Palaan varmasti aiheeseen siis vielä blogissani (ja vielä parempien lähteiden kera varmasti :D), koska eipä tämä koskaan tule menemään muodista – suurin osa meistä tuele aina haaveilemaan pikavoitoista, vaikka se ei usein ole oikeasti se mitä haluamme.
Toki tämän lisäksi täytyy muistaa, että kyseessä on blogi, jonka yksi ominaisuus on se, että osa kirjoituksista on ihan suoraan mielipidekirjoituksia – vaihtelevine lähdemäärineen. Tasapainoittelen jatkuvasti sen kanssa, kuinka paljon kirjoitan pelkkää tietotekstiä (usein sijoitusaiheista) ja kuinka paljon puhtaampia mielipidekirjoituksia, jotka pohjautuvat omakohtaisiin kokemuksiin, mutta molempia varmasti luvassa myös jatkossa!
Minä taas pidin tästä tekstistä valtavasti! Näitä teemoja olen pyöritellyt itse parin vuoden aikana paljon. Olen haaveillut jostain asiasta, tehnyt töitä sen saavuttamiseksi ja kokenut sitten tyhjyyttä, kun on tullut valmista. Ymmärtänyt, ettei elämää voi täyttää tällä tavalla. Ymmärtänyt, että matkan pitäisi olla tärkeämpi kuin määränpään, muuten asiat menee väärinpäin. Tehnyt mieleni kanssa paljon työtä, jotta olisin tyytyväinen tässä hetkessä enkä aina pakenemassa johonkin uuteen tavoitteeseen tai saavutukseen omia vaikeita tunteitani tai ajatuksiani. Mielestäni on tosi hyvä idea kokeilla pätkiä tavoitteellisia juttuja arkeen ja yrittää ottaa elämä tällaisenaan vastaan. Tottakai pitää olla suunta mitä kohti mennä, mutta suorittajaluonteena opettelen myös sitä toista puolta.
Kiitos! Ja näinhän se on, että jonkintyylise tekstit kolahtavat toisiin ja toisentyyliset toisiin – olisi tylsää, jos kaikilla olisi täysin sama maku.
Ja juurikin näin. Matka on äärimmäisen tärkeä osa jokaista tavoitetta ja jos siitä ei nauti, niin tekemisessä ei ole yhtään mitään järkeä – muuten monta vuotta on saattanut kadota ihan täysin hukkaan ja niistä ei välttämättä edes muista mitään!
Mitä pitempi ja hitaampi tavoite, niin sen parempi usein ihan mielenterveydelle. Tunnistan samaa suorittajaa itsessänikin ja on ollut pitkän itsetarkastelun tulos, se, että tähän tilanteeseen olen päässyt. Blogin kirjoittaminen on auttanut siinä paljon, koska yleensä ajatusten kirjoittaminen ylös ja muiden kommentit (etenkin ne, jotka ovat täysin eri mieltä itseni kanssa), ovat auttaneet ajattelemaan monia asioita elämässä eri tavoilla.
Tyhjyys on kyllä totta ison voiton jälkeen! Exit tuli tehtyä ja vaurastuin ihan mukavasti. Yli vuosi meni siinä että mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä ja palasin tekemään samaa kuin ennenkin, eli stäkkäämään lisää rahaa koska tuntuu että se on ainoa mikä motivoi. Varmaan jotakin uuttakin olisi hyvä ollut tuoda tilalle, mutta ei oikein löytynyt mitään sellaista ainakaan vielä.
Kuulostaa tutulta – luin vähän aikaa sitten molemmat Exit-kirjat (15 inspiroivaa tositarinaa suomalaisista yrittäjistä jotka loivat menestyksen tyhjästä) ja Exit vol. 2 Voin suositella näitä kirjoja, koska vaikka en itse yrittäjä ole, olivat ne äärimmäisen mielenkiintoisia ja avartavia kokemuksia yrityksen arjesta – ja siitä, mitä ihmiset tuntivat Exitin jälkeen. Ehkäpä sieltä voi saada vähän vertaistukeakin ja uusia ajatuksia tilanteeseesi!
Hyvää pohdintaa. Itse koin jonkinlaisen finanssiheräämisen pari vuotta sitten, kun huomasin että osakesäästäminen on ollut pitkäjänteisille säästäjille fiksua touhua ja omat fyrkankäsittelytaidot kaipaisivat täysremonttia muutoinkin.
Kuuntelin Sarasvuon haastattelun sijoittamisesta ja hällä oli ohjeena se, että jotain pitää säästää olipa taloudellinen tilanne mikä vaan. Se resonoi. Pointti ei ole niinkään se summa jonka saa säästöön, vaan liikkumavara, mielenrauha ja hyvän tavan kehittäminen. Että on huominen ja sitä kannattaa rakentaa jotenkin. Ei juuri nyt tarvitse tietää miten säästettyä fyrkkaa aikanaan käyttää, mutta tulevaisuuden minää kannattaa arvostaa sen verran, että säästää hyvältä tuntuvia summia niin, että siitä tulee tapa.
Kiitos! En ole itse Sarasvuota kuunnellukaan – pitää varmaan ottaa kuunteluun ihan mielenkiinnosta, niin voisi ehkä itsekin saada uusia ajatuksia. Kuulostaa kuitenkin monella tasolta järkevältä ajattelutavalta.